Hiljaiset julkaisut osa 4 – Various: 10 vuotta myöhemmin (7” Hiljaiset Levyt HIKS-004) 1987

Maaseudun Tulevaisuuden Agrikulturen kautta, kun yhteistyö myös levypuolella alkoi Pekka Suomäen kanssa, niin Ulo-Pekkahan innostui yhteistyöstä – ja niin kyllä minäkin. Pekka tarjosi lisää HC bändejä Hiljaisille, mutta toisaalta jo alusta asti oli ajatus toimia oikean levy-yhtiön tavoin ja jatkaa samojen bändin kanssa pidempään, joten yhtyemäärä ei voinut tolkuttomasta kasvattaa. Toisaalta vaikka HC-punkistakin pidin, niin se ei ollut ihan ominta juttuani, enemmän olin tietysti jo punkin aloitusvuoteni takia 77-koulukuntaa ja kitararock muuten oli lähellä sydäntäni. Pekan toimittama materiaali oli kuitenkin erittäin vakuuttavaa ja niinpä sovimme, että Pekka kokoaa niistä kokoelma-EP:n jonka Hiljaiset julkaisee. Levyn nimeksi sovittiin 10 Vuotta Myöhemmin. Nimi viittaa paitsi siihen, että punkin Suomeen tulosta oli kulunut tuo kymmen vuotta, niin se on myös hatunnosto loistavalle 3 Vuotta Myöhemmin kokoelma-LP:lle, jonka Johanna julkaisi vuonna 1980.

Osa nauhoista Pekalla oli jo valmiina, kun hän on julkaissut Ulo-kasetteja ja niitä varten bändit olivat lähettänet hänelle demoja. Muutama bändi, kun kuuli kokoelmalle pääsystä, halusi äänittää biisinsä uudestaan. Minä puolestaan halusin, että Maaseudun Tulevaisuuskin tulee mukaan, niin Hiljaisten Levyjen osuuskin tulee paremmin esille. Pekka poimi erinomaisesti bändeistä sekä vanhoja tekijöitä, kuten Maho Neitsyt, ja aivan uusia tulokkaita. 10 vuotta myöhemmin on ensimmäinen levy, jolla CMX esiintyy. Muut Pekan valinnat olivat Euthanasia, Dorian Gray, Kumikristus ja Valtiokolhoosi. Punk hengen mukaisesti Maaseudun Tulevaisuudelta haluttiin levylle ennen julkaisematonta materiaalia ja päädyttiin demolla olleeseen versioon Kotlannin Nummilla biisistä.

Tuon version kanssa sitten kävikin ihan kummallisesti. Kun koelevyt tulivat, emme huomanneet mitään ihmeellistä. Kuunneltiin niitä ja todettiin että onpa versio lähellä Agrikulturen versiota, mutta että kokoelmalla on kyllä roheammat soundit. Levyt tulivat, haastattelut tehtiin, bändi kehui demoversiot ja kaikki oli hyvin. Noin vuoden päästä Finnvox palautti masterit, paketissa oli kirje, jossa kerrottiin, että 10 vuotta masterista leikattiin pois MT:n biisi ja korvattiin EP:n versiolla (oli liimattu siihen kokoelma masterin tilalle). Näin siksi koska: ”Teillä nauhojen kopiointi oli varmaan mennyt jo pieleen, kun kokoelmalle tuleva nauha kuulosti niin suttuiselta.” Meni vuosia ennekuin uskalsin tunnustaa muille, että se on sama versio biisistä näillä levyillä. Erittäin hyvää tarkoittavana Finnvox oli saanut aikaan sen, ettei demoversiota koskaan julkaistukaan, vaikka niin monessa paikassa oli väitetty.

Kannet ja levyn mukana tulevan lehtisen teki nekin Pekka. Pekka oli hionut Ulo-lehden ulkoasun ihan fanzineiden huippuun ja sama jälki jatkui nyt kansien ja ennen kaikkea lehtisen kanssa. Kannen kuva oli Saarisen Matin jollain keikalla ottama. Kannen henkilöistä miespuoleinen ilmoittautui minulle joskus myöhemmin, että minä olen se kaveri siinä kannessa, mutta enpä nyt muista kuka hän oli.

Levyn etiketeissä käytettiin samaa pohjaa kuin aiemmissakin levyissä. Kierrosnopeus oli 33 rpm, jotta saatiin mahdollisimman paljon bändejä mukaan. A-puolelle tulivat kaikki alle kahden minuutin biisit ja B-puolelle ne jotka menivät juuri ja juuri tuon kahden minuutin yli – HC oli tuohon aikaan lyhyt ja tiukka tyylilaji. Matriisikaiverrukset saatiin taas mukaan. A-puolella lukee ”Pultti muuttuu mutteriksi”. Tämä oli viittaus Maho Neitsyt yhtyeen Pexin vuonna 1982 julkaisemaan klassiseen HC-kokoelman levyyn Pultti EP:hen. B-puolelle tuli ”Räimettä ja melua”, kun ei mitään fiksumpaakaan keksitty. Levy oli arvostelu menestys pienlehdissä niin Suomessa kuin maailmalla, mutta ymmärrettävästi ohitettiin isommassa musiikkimediassa.

Hiljaiset julkaisut osa 3 – Maaseudun Tulevaisuus: Agrikulture EP (7”; Hiljaiset Levy HIKS-003) 1987

Hiljainen Kesä -fanzinen myötä oli tutustunut useisiin muihin pienlehteilijöihin ja muutaman kanssa ystävystynytkin. Ulo-lehteä tekevän Pekka Suomäen kanssa löytyi peräti sielujen sympatiaa. Pekka oli maaläheinen ja vaatimattoman oloinen kaveri, joka teki erittäin kunnianhimoista punklehteä, ja oli tehnyt sitä jo pitkään siinä vaiheessa kun minä häneen tutustuin. Ulossa haastattelut olivat tehty huolella ja ulkoasuun Pekka kiinnitti erittäin paljon huomiota ja sen aikaisilla vaatimattomilla välineillä hän sai erittäin näyttävää jälkeä aikaiseksi. Meillä oli oikeastaan aikalailla samanlainen näkemys pienlehtien tekemiseen, vaikka Pekan linja oli paljon enemmän punk, kuin minun omani Hiljaisessa Kesässä.

Kun aloin tehdä levyjä, niin Ulo tietysti arvosteli niitä. Pekka alkoi varasin pian myös suositella minulle bändejä. Ulossa arvosteltiin myös bändien demoja, joten niitä Pekalle oli kertynyt iso pino. Näistä Pekka suositteli minulle ennen kaikkea Maaseudun Tulevaisuutta. Pekka oli sekä kirjoittanut lehteensä bändistä, että julkaissut bändiä lehden kokoelmakasetilla. Ensin sain tuon kokoelmakasetin, sitten Pekka pyysi bändiä lähettämään minulle demon. Tuosta demosta muistan hyvien biisien lisäksi sen, että kanteen kirjoitettu ”Horror, Terror, Syntax Error” lämmitti nuoren nörtin mieltä. Lopulta Pekka järjesti vielä tapaamisen Jouni Niemisen kanssa ja siitähän se lähti.

Maaseudun Tulevaisuus oli aloittanut 1980-luvun alkupuolella viisimiehisinä. Se oli jopa päästä Kuusisen ja Miettisen KuMi Beat levymerkille. Levyn julkaisu oli jo sovittu. Bändi teki studiossa 3 päivässä 10 biisiä, jotka Costello miksasi, ja sitten … KuMi Beatin taru loppui. Tämän episodin jälkeen kokoonpano muuttui trioksi, linja skarppaantui punkimmaksi ja sointi roheammaksi – oli syntynyt se oikea Maaseudun Tulevaisuus: Juissi Vainiola (laulu, kitara), Jouni Nieminen (basso), Jaakko Uusisalo (rummut). Bändi alkoi niittää mainetta tiukkana live-bändinä. Maineelle oli varmaankin eduksi, että rumpali Jaakko soitti rumpuja seisten hiukan omintaisesti rakennetun rumpusetin takana heiluen kuin se kuuluisa hullu heinämies. Kaikki keikat otettiin mitä saatiin ja näin bändi päättyi soittamaan myös Kaustisten folk-festivaaleille akustisesti. Järjestävä taho ei ollut aivan varauksettoman innostunut bändin esiintymiseen, vaan yhtyeeltä katkaistiin sähköt kesken keikan, mikä sentään on aika hienosti tehty kun kyseessä on akustinen keikka.

Olisin ollut valmis julkaisemaan sen saamani demon EP:nä, mutta bändi toppuutteli ja sanoi tekevänsä paremman. Melko pian postissa tuli sitten valmis viiden biisin kelanauha. Kappaleet olivat: Teema, Verenkuva, Kotlannin Nummilla, Metsästäjä ja Kooma. Sitä missä nauha on äänitetty, en tiedä. Kansiin kirjoitettiin vain, että äänitys Riku Moilanen. Kansiin käytettiin Alivaltiosihteeri singlestä opittua tekniikkaa. Jostain vanhasta lehdestä leikattiin sopiva kuva leikkuupuimureista ja Letraset siirtokirjaimilla viimeisteltiin etukansi. Takakanteen tuli kuva ja sen tekstit tulostetiin työpaikkani silloin tolkuttoman kalliilla tulostimella A4 arkille, josta tekstit liimattiin sopiviin kohtiin kantta. Aivan linjassahan ne eivät ole. Mukaan levyyn tuli myös sanoitusliite. Etikettiin tehtiin kosmeettinen korjaus; Hiljaiset Levyt osuuden alle lisättiin rasteri.

Tämä levy tehtiin Finnvoxissa ja jostain syystä matriisikaiverrukset jäivät pois vaikka sellaiset oli tähänkin ajateltu. Levy on ensimmäinen ja ainoa värivinyylillä tehty levy Hiljaisten alkuaikoina. Itse asiassa levyä julkaistiin uusintapainoksineen neljällä eri värillä: vihreä, sininen, punainen ja musta. Värilevyjä olisi haluttu tehdä jatkossa lisääkin, mutta Riihimäen Äänitetuotanto jonne siirryttiin halvempien hintojen takia, ei niitä tehnyt ja pian tämän levyn painamisen jälkeen myös Finnvox lopetti värivinyylien tekemisen.

Ensipainos ilmestyi vihreällä vinyylillä ja uusintapainokset, otettiin vuoden sisällä, väri kerrallaan. Muistelisin, että musta olisi ollut painoksista viimeisin ja tämä meni lähes kokonaan P-tuotannon Vote Vaskon postimyyntiin. Uusintapainokset olivat 500 tai 300 kappaletta kukin. Levy myi myös ulkomailla asti hyvin, tätä ei kuitenkaan osattu hyödyntää vielä tässä vaiheessa esimerkiksi lisenssidiileinä. Vasta vuonna 2009 ilmestyneelle erinomaiselle neljän CD:n Suomipunkkia esittelevälle kokoelmalle Punk Ja Yäk! – Suomipunk 1977-1987 tuli tältä EP:ltä Verenkuva. Levy sai erinomaiset arviot niin Suomessa kuin ulkomailla, varsinkin Maximum Rock’n’Rollin arvio hiveli aloittelevan levymogulin mieltä.

Hiljaiset julkaisut osa 2 – Alivaltiosihteeri: Te Olette Huono Yleisö / Kuvittelen Olevani (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-002) 1986

Hiljaisten Levyjen toinen julkaisu Alivaltiosihteerin single Te Olette Huono Yleisö on mahtavaa tarinaa aina yhtyeen kiinnityksestä alkaen. Tiesin Heikuran Pasin ja Simo Frangénin Tampereen Yliopistolta. Olin myynyt miehille Hiljaista Kesää ja Zägä Boxin sinkkua ja olimme jonkin sortin tuttuja, mutta emme vielä kavereita. Miehillä oli huima maine hauskoina miehinä ja Pahkasian avustajina. Yhtenä iltana YO-talolla näin kaksikon ja koska tiesin, että kavereilla on myös bändi – olin nähnyt sen keikan Kirjakahvilassa – päätin että noiltahan voisi julkaista singlen. Pasin (kitara) ja Simon (basso) lisäksi yhtyeeseen kuuluivat Jyrki Liikka (rummut) ja Satu Kurvinen (laulu). Menin siltä samalta seisomalta kertomaan miehille, että tehdään single. Kaverukset olivat, että ei asioita näin hoideta, että he voisivat toimittaa minulle demon. Sanoin, että ei sitä tarvita, mutta vaatimus oli ehdoton, diiliä ei tehtäisi ennen kuin saisin demon. Sovittiin siis tapaaminen seuraavalle päivälle. Pasi oli aamulla mennyt hakemaan Simoa tapaamiseen, joka ei muistanut koko keskustelua edelliseltä illalta. Kun tapasimme, Pasi ojensi demo, jolla oli seitsemän biisiä. Otin sen vastaan ja sanoin, että no niin homma on selvä, aletaan tehdä singleä. Pasi kysyi, että enkö aio kuunnella sitä. Sanoin, että mistään sellaisesta ei eilen sovittu. Siitä se sitten lähti. Pasilla on muuten aavistuksen toisenlaiset muistikuvat kuinka kaikki tapahtui, mutta näin sen minun muistini mukaa meni.

Kun tätä Alivaltiosihteerin ekaa sinkkua tehtiin, niin kaikki tuntui sujuvan kuin unelma: pidettiin hauskoja palavereja, äänitykset toimivat, tiedotteiden väsääminen oli hulvatonta, kansien teko hauskaa.

Oli tuohon aikaan Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja ja kun Radio 957 paikallisradiota oli laitettu pystyyn, niin muutaman kuukauden oli teknisen työryhmän puheenjohtaja. Suhteet radioon olivat siis hyvät ja kun sinne oli tehty myös pieni studio radiomainosten tekoa varten, niin sain sovittua, että ilta-aikaan single voitaisiin äänittää siellä lähes pelkällä äänittäjän palkalla. 29.-30.9.1986 Sound Consulting Oy:n studiossa sitten Tapio “Tage” Ylitalon johdolla äänitettiin ja miksattiin ja kolme biisiä. Ylimääräinen biisi oli Me Noustiin Virastoista. Ajatus oli sama kuin Zägä Boxin kohdalla, että tehdään yksi biisi tulevaa levy-yhtiökokoelmaa varten. Itse asiassa Kuvittelen Olevani piti olla A-puoli ja Me Noustiin Virastoista B-puoli, mutta kun miksauksia kuunetiin, niin oli aivan selviö mitkä biisit singlelle tulevat.

Zägä Boxista oli opittu, että kustannukset pitää pitää kurissa ja näin ollen kaikki tehtiin itse. Alivaltiosihteeri logo levyn kanteen tehtiin Letraset kirjaimista. Valittiin mahdollisimman Ramonesin näköinen kirjasintyyppi tarjolla olevista arkeista ja siitä sitten raapustettiin logo. Kannen kuvaa varten Pasi osti divareista pinkan vanhoja Suomen Kuvalehtiä. Ne toimivat levynkansien kuva-arkistona pitkään, aina vuoteen 1992 saakka. Joku sopivan näköinen kuva valittiin ja käytettiin sellaisenaan kannessa. Ei siis ole mitään tietoa kuka on tämän kannen pikkupoika.

Alivaltiosihteeri leimasimen Satu kävi teettämässä leimasinpajassa. Neuvoivat siellä Satua, että kaksi ulkorengasta tekee siitä virallisemman näköisen. Kannet painettiin Tehokopioinnissa, jota olin käyttänyt Hiljainen Kesä fanzinen painamiseen, A3 arkkeina. Niitä sitten itse tehtiin kansipusseja käsikäyttöisellä leikkurilla ja saksilla, taitettiin ja liimapuikolla liimattiin. 500 kannen askartelu otti kyllä oman aikansa.

Singlen mukaan tehtiin myös ensimmäinen Kansakunnan Selkäranka lehtinen, jossa kavereiden huumoripuoli pääsi hienosti esille. Olin nähnyt joissakin Brittisinkuissa sanoitusliitteitä ja kysyin Pasilta ja Simolta että tehtäisiinkö tähän singleen sellainen. Kaverit veivät sitten ideaa aika paljon pidemmälle. Liitteestä tuli A6 kokoinen lehdykkä, jossa oli mm. faktataulukko solmioista ja silmälasien vahvuuksista ja muuta hassua. Tästä alkoi sitten perinne, että aika monessa levyssä oli liite mukana. Etikettipohjaa kehtieltiin vähän Zägä Boxista ja siihen tuli toinen leikkaus, jossa on bändin nimi.

Toinenkin perinne alkoi myös tästä vinyylistä, matriisikaiverrukset. Kun levyllä musiikki loppu, niin loppu urat kaiverretaan harvempaan, niiden väliin jäävään tyhjään alueeseen tehdään merkintä josta käy ainakin ilmi levy koodi; näin oikea puristusmatriisi tunnistetaan kun levyjä aletaan painamaan. Stiff Records oli minulle monessakin suhteessa iso innoittaja; haavelein jopa että Hiljaisista Levyistä tulisi Suomen Stiff. Stiffillä oli kaikenlaista vänkää toimintaa ja yksi heidän juttunsa oli, että matriisiin oli kaiverrettu kummallinen viesti. Kun tätä singleä MTV:llä kaiverrettiin, niin kysyi ujosti voisiko sinne kaivertaa pienen tekstin. Tietysti tämä onnistui. Singlen molemmilla puolilla lukee matriisissa ”Valtion hyväksymä”.

Kun bonuksena bändi pääsi singlen ansiosta vielä Hittimittari TV-ohjelmaan, niin olohan oli aivan mahtava. Olen monta kertaa yrittänyt kuunnella biisiä niin sanotusti objektiivisesti ja miettiä onko se niin loistava kuin miltä minusta tuntuu, mutta ainoa lopputulos on, että minusta tämä tuntuu parhaalta hyvän tuulen musiikilta mitä tällä pallolla on tehty. Niin ja mikä parasta tästä on alkanut alunperin neljä, sittemmin laajentuen viiteen, hienoa kaveruussuhdetta, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti. Ilman tämän singlen tekemistä elämäni olisi ollut hiton paljon köyhempi ja ilottomampi.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 1 – Zägä Box: Kellopelipasianssi / Älä Tuu (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-001) 1986

Kun pienlehteilyni muuttui kunnianhimoisemmaksi ja aloin tehdä Hiljainen Kesä lehteä, niin sen ympärille perustettiin Hiljainen Kulttuuriyhdistys Rekisteröity Yhdistys. Näin saatiin rahaliikenne selkeäksi ja päästiin laskuttamaan niitä muutamia harvoja paikkoja jotka ottivat lehteä tai muita julkaisuja jälleenmyytiin. Mukaan tuli myös muita hienoja ihmisiä, joista Sari Jormanainen oli erittäin isona apuna ensimmäisinä vuosina. Pian julkaistiin siis myös sarjakuvia, tehtiin kasimillisiä lyhytelokuvia ja yhtä sun toista. Oli oikeastaan vain ajan kysymys milloin levyjen kustantaminen alkaisi. Päätös tähän kypsyi loppuvuodesta 1985.

Ensimmäiseksi bändiksi valikoitu pikkuveljeni Jaken Meridiaani. Demon olin saanut ja joululomalla 1985 kävin katsomassa bändin treenit Lahdessa, ja homma oli selvä. Meridiaani oli keikkaillut aika paljon Lahden alueella ja hankkinut kulttisuosiota, joten homma näytti hyvältä joka suhteessa. Juuri ennen sinkun äänityksiä seuraavan vuoden puolella Jakke soitti ja kertoi Meridiaanin hajonneen. Kyllähän harmitti, sillä levyn julkaiseminen oli alkanut jo oikein poltella. No Jakke sanoi että ei hätää, hänellä on uusi bändi Zägä Box. Kun into oli suuri, ei mieleen tullut ollenkaan, että täysin uuden ja tuntemattoman bändin, joka ei ole edes tehnyt yhtään keikkaa, julkaiseminen ei ehkä olisi se maailman paras idea.

Hiljaisten Levyjen ensimmäinen julkaisu oli siis Zägä Boxin Kellopelipasianssi. Se oli hyvä levy, mutta sen tekeminen oli hirveää tuskaa. Kaikki asiat olivat uusia, sähläys oli melkoista, eikä mikään tuntunut onnistuvan, eikä hommasta oikein osannut nauttia, kun koko ajan oli säätöä. Studio maksoi enemmän kuin arvattiin – Vaahteran Ari osasi laskuttaa ensikertalaista. Sessioissa äänitettiin kolmaskin biisi, kun ajatuksena oli, että tehdään lähiaikoina Hiljaisten Levyjen kokoelmalevyä, mutta tästä ajatuksesta luovuttiin ja biisi ja kelanauhalle vaatehuoneeseen pölyttämään.

Kannet maksoivat omasta mielestä todella paljon, kaikki otti aikaa. Kun levy ilmestyi, ei ollut hajuakaan kuinka sitä promotoidaan. Myynti oli alussa mitä oli, ja sen kruunasi levyn myyntireissu Epesiin. Jaska olisi suostunut ostamaan rahalla kaksi singleä kauppaan, mutta sanoi, että jos jätän levyt myyntitiliin, niin voin jättää koko laatikon. Kauaa ei tarvinnut pohti sitä, haluanko levyä myytävän Epesissä 2 vaiko 25 kappaletta levyä. Itku oli tulla kun kuukauden päästä kävin hakemassa myymättömät levyt pois, niitä oli 25 kappaletta. Siitä se kuitenkin lähti. Levyistäkin päästiin aikanaan hyvin eroon Soundin pikkuilmojen avulla ja varsinkin kesäfestareilla niitä meni lähes boxi per festari, millä hyvin rahoitti festarielämää.

Zägä Box oli selkeästi post-punk-yhtye. Naisvokalisti Helena Lampi antoi tulkintaan lisää väriä. Yhtyeen muut jäsenet olivat Jarkko ”Jakke” Junttila (kitara), Ari Jaatinen (basso) ja Timo Leinonen (rummut). Levy sai ihan OK arviot (sitten kun niitä alettiin saamaan) ja yllättäen onnistuin lisensoimaan B-puolen Älä Tuu biisin Ranskalaiselle Tour De Farce Part 3 kokoelma-LP:lle, jolla on indieyhtyeitä ympäri Eurooppaa.

Sinkussa on lisävärilliset kannet, tämä jäi alun ainoaksi tällaiseksi kokeiluksi ja pitkään kannet olivat sinkuissa tämän jälkeen mustavalkoiset, kun kuluissa säästettiin. Etikettiin tehtiin ensimmäinen vakiopohja, jossa Hiljaiset Levyt on jo tutulla fontillaan – Letraset siirtokirjaimilla tehty. Nalle logo tuli mukaan vasta myöhemmin. Etikettiä kehitettiin seuraaviin julkaisuihin niin, että bändin nimi tuli samanlaiseen leikkaavaan elementtiin kuin missä Hiljaiset Levyt –teksti on.

Seiskatuumaisten julkaisujen kataloginumeron kirjainosaksi tuli heti ensimmäisestä julkaisusta lähtien HIKS (HIljaisen Kulttuuriyhdistyksen Single). Alunperin kirjaimiksi kaavailtiin OSTA -yhdistelmää Stiff Recordsin BUY -koodin mukaan. Stiff oli eräänlainen levy-yhtiö esikuva minulle. Hassulta hikalta kuulostava nimi kuitenkin voitti, lähinnä paremman Hiljaisiin levyihin yhdistettävyyden vuoksi.

Oikeat vastaukset eiliseen Tunnista ulkomaiset klassikkoalbumit

Visahan herätti taas yllättävän paljon kiinnostusta. Kuvittelin että tämä olisi ollut vaikeampi kuin edellinen kotimaisten albumien visa, mutta väärässäpä olin. Vaikeimmaksi osoittautui numero 17, joka on yksi ruutu U2:n Achtung Babystä. Olin kuvitellut, että 8:n banjonsoittaja olisi ollut vaikea, mutta erittäin hyvin Poguesin If I Should Fall From Grace With God tunnistettiin.

Kaksi täysin oikeaa riviä tuli: nimimerkki Neil Hunt ja Christer Grönholm. Kolmannen sijan yhdellä puuttuvalla (Adverts) vei Markus Pärssinen. Kahden oikein vastannen kesken suoritin arvonnan ja CD palkinnon voitti Neil Hunt.

Oikeat vastaukset olivat:

1. Eurythmics: Touch (1983)

2. Weather Report: Black Market (1976)

3. Rolling Stones; Let It Bleed (1969)

4. Grateful Dead: American Beauty (1970)

5. White Stripes: De Stijl (2000)

6. Stone Roses: The Stone Roses (1989)

7. ZZ Top: Tres Hombres (1973)

8. Pogues: If I Should Fall From Grace With God (1988)

9. Bob Dylan: Highway 61 Revisited (1965)

10. Big Star: Radio City (1974)

11. Joy Division: Closer (1980)

12. Led Zeppelin: Physical Graffiti (1975)

13. The Doors: The Doors (1967)

14. ABBA: The Album (1977)

15. Sparks: Kimono My House (1974)

16. Deep Purple: Machine Head (1972)

17. U2: Achtung Baby (1991)

18. Oasis:  (What’s The Story) Morning Glory?  (1995)

19. Adverts: Crossing the Red Sea With The Adverts (1978)

20. Talking Heads:  Remain In Light (1980)

21. Spice Girls: Spice (1996)

22. New York Dolls: New York Dolls (1973)

23. Alice Cooper: School’s Out (1972)

24. Kanye West: The College Dropout (2004)

Tunnetko ulkolaiset klassikko-albumit?

Viime viikon Suomalaiset klassikko-albumit visa oli sen verran suosittu, että päätin tehdä uuden visan. Ohessa on pala kahdestakymmenestäneljästä ulkolaisesta klassikkoalbumista noin väliltä 1965 – 2005. Sinun tehtäväsi on tunnistaa mistä albumista kukin pala on. Albumit ovat siis erittäin tunnettuja ja palat selvästi näkyviä levyjen kannessa – pari omanlaistaan pikku kompaa tosin on mukana.

Jotta kyse olisi oikeasta kisasta, niin laitetaan tähän palkinnoksi Nevan uusi CD. Sen saa eniten oikeita vastauksia saanut. Jos tulee useita samoja tuloksia, niin voittaja arvotaan saman tuloksen saaneiden kesken.

Vastausaikaa on noin vuorokausi, eli 8.4. kello 18:00 asti – ja tällä kertaa yritän itsekin muistaa, että se oli kuusi eikä kuusitoista. Ja vastaukset pitää lähettää sähköpostilla osoitteeseen.

Nyt muistinystyröitä hieromaan ja mahdollisesti levy kokoelmaa läpikäymään, mistä levystä nuo palat ovatkaan.

Nyt näkyy korona täälläkin

Vuosittainen Hiljaisten Levyjen yhtiökokous pidetään tänä vuonna virtuaalisesti. Kuvassa Jukka on juuri avaamassa yhteyttä. Päätökset ovat tosin selvillä jo etukäteen: Tänäkin vuonna julkaistaan älyttömään hyvää musiikkia mahdollisimman paljon.

The Ghost Satellites singlen No Reason to Cry virallinen julkaisupäivä

The Ghost Satellites 7″ vinyylisingle No Reason to Cry / The Creeper saatavilla tänään levykaupoista kautta maan. Niin ja tietenkin levyä saa myös suoraan Hiljaisilta.

The Ghost Satellitesin juuret löytyvät Englannista ja Los Raw Gospelistä (pitkäsoitto La Fiesta De La Muerte ‎ ja nippu seiskatuumaisia), jossa JP soitti Englannissa asuessaan. Palattua Suomeen alkoi hän koota uutta garagerockbändiä 2010-luvun alkupuolella. Bändi sai muotonsa pikku hiljaa, ensin se oli trio, jossa JP:n lisäksi olivat Ilkka (rummut) ja Sami (basso). Ritan liityttyä mukaan yhtye sai lopullisen muotonsa ja soitinpaletti laajeni perkussioiden, urkujen ja saksofonin myötä.

Yhtyeen musiikillisiksi vaikuttajiksi tulivat DMZ, The Cramps, The A-Bones ja 60-luvun surfmusiikki. Eli garagerock ja varhainen punk päällimmäisenä sekä kaikki muu primitiivinen rock.

Nyt yhtye on saanut pihalle ensimmäisen vinyylisinglensä. Sen A-puolelta löytyy todella makoisa kitararockrevittely No Reason to Cry. Kääntöpuoli on hiukan surfhenkinen, vahvasti Link Wray -henkinen ja perinnetietoinen garagerockpala The Creeper.

Oikeat vastaukset eiliseen Tunnista Suomalaiset Klassikkoalbumit

Kisahan herätti yllättävänkin paljon kiinnostusta. Näytti olevan, että kymmenen löytyi yhdeltä jos toiselta helposti, mutta sen jälkeen alkoi olla vaikeampaa. Yllättäen – ainakin minusta – numero 5 osoittautui vaikeaksi, vaikka kuva on aivan albumin keskeltä. Se on Kari Peitsamo: Jatsin syvin olemus. Ehkä suurin osa muisti levyn kannesta vain ne ankat.

Voiton vei Mikko Meriläinen 23 oikein. Asko Alanen mainosti kommenteissa, että sai poikansa avustuksella 24 oikein, mutta tuloksia ei sähköpostiin asti tullut, joten Mikko vei voiton.

Oikeat vastaukset olivat:

1 Laika & The Cosmonauts: Instruments of Terror (1993)

2 Isokynä Lindholm: Sirkus (1973)

3 M.A. Numminen: Aarteeni, juokaamme likööri (1972)

4 Pää Kii: Pää Kii (2012)

5 Kari Peitsamo: Jatsin syvin olemus (1977)

6 Ratsia: Ratsia (1979)

7 Eppu Normaali: Akun Tehdas (1980)

8 Ultra Bra: Kroketti (1997)

9 PMMP: Leskiäidin tyttäret (2006)

10 Amorphis: Circle (2013)

11 Juice: Keskitysleirin ruokavalio (1976)

12 Tehosekoitin: Varoittava Esimerkki (2000)

13 Miljoonasade: Laukauksia viulukotelossa (1988)

14 Hullujussi: Bulvania (1974)

15 Liekki: Korppi (2003)

16 Hector: Hectorock I (1974)

17 Sara: Veden äärelle (2008)

18 Litku Klemetti & Tuntematon numero: Horror ’15 (2016)

19 Pelle Miljoona Oy: Moottoritie on kuuma (1980)

20 Topi Sorsakoski & Agents: In Beat (1986)

21 Mana Mana: Totuus palaa (1990)

22 Suomen Talvisota 1939-1940: Underground-rock (1970)

23 Jonna Tervomaa: Neljä seinää (1999)

24 Asa: Loppuasukas (2008)

25 Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää (2018)

Tunnetko Suomalaiset klassikko-albumit?

Pikku visa piristämään päivää. Ohessa on pala kahdestakymmenestäviidestä Suomalaisesta klassikkoalbumista 60-70-lukujen vaihteesta tähän päivään. Sinun tehtäväsi on tunnistaa mistä albumista kukin pala on. Albumit ovat siis erittäin tunnettuja ja palat selvästi näkyviä levyjen kannessa – pari omanlaistaan pikku kompaa tosin on mukana.

Jotta kyse olisi oikeasta kisasta, niin laitetaan tähän palkinnoksi Nevan uusi CD. Sen saa eniten oikeita vastauksia saanut. Jos tulee useita samoja tuloksia, niin voittaja arvotaan saman tuloksen saaneiden kesken.

Nyt muistinystyröitä hieromaan ja mahdollisesti levy kokoelmaa läpikäymään, mistä levystä nuo palat ovatkaan.