Kun pienlehteilyni muuttui kunnianhimoisemmaksi ja aloin tehdä Hiljainen Kesä lehteä, niin sen ympärille perustettiin Hiljainen Kulttuuriyhdistys Rekisteröity Yhdistys. Näin saatiin rahaliikenne selkeäksi ja päästiin laskuttamaan niitä muutamia harvoja paikkoja jotka ottivat lehteä tai muita julkaisuja jälleenmyytiin. Mukaan tuli myös muita hienoja ihmisiä, joista Sari Jormanainen oli erittäin isona apuna ensimmäisinä vuosina. Pian julkaistiin siis myös sarjakuvia, tehtiin kasimillisiä lyhytelokuvia ja yhtä sun toista. Oli oikeastaan vain ajan kysymys milloin levyjen kustantaminen alkaisi. Päätös tähän kypsyi loppuvuodesta 1985.
Ensimmäiseksi bändiksi valikoitu pikkuveljeni Jaken Meridiaani. Demon olin saanut ja joululomalla 1985 kävin katsomassa bändin treenit Lahdessa, ja homma oli selvä. Meridiaani oli keikkaillut aika paljon Lahden alueella ja hankkinut kulttisuosiota, joten homma näytti hyvältä joka suhteessa. Juuri ennen sinkun äänityksiä seuraavan vuoden puolella Jakke soitti ja kertoi Meridiaanin hajonneen. Kyllähän harmitti, sillä levyn julkaiseminen oli alkanut jo oikein poltella. No Jakke sanoi että ei hätää, hänellä on uusi bändi Zägä Box. Kun into oli suuri, ei mieleen tullut ollenkaan, että täysin uuden ja tuntemattoman bändin, joka ei ole edes tehnyt yhtään keikkaa, julkaiseminen ei ehkä olisi se maailman paras idea.
Hiljaisten Levyjen ensimmäinen julkaisu oli siis Zägä Boxin Kellopelipasianssi. Se oli hyvä levy, mutta sen tekeminen oli hirveää tuskaa. Kaikki asiat olivat uusia, sähläys oli melkoista, eikä mikään tuntunut onnistuvan, eikä hommasta oikein osannut nauttia, kun koko ajan oli säätöä. Studio maksoi enemmän kuin arvattiin – Vaahteran Ari osasi laskuttaa ensikertalaista. Sessioissa äänitettiin kolmaskin biisi, kun ajatuksena oli, että tehdään lähiaikoina Hiljaisten Levyjen kokoelmalevyä, mutta tästä ajatuksesta luovuttiin ja biisi ja kelanauhalle vaatehuoneeseen pölyttämään.
Kannet maksoivat omasta mielestä todella paljon, kaikki otti aikaa. Kun levy ilmestyi, ei ollut hajuakaan kuinka sitä promotoidaan. Myynti oli alussa mitä oli, ja sen kruunasi levyn myyntireissu Epesiin. Jaska olisi suostunut ostamaan rahalla kaksi singleä kauppaan, mutta sanoi, että jos jätän levyt myyntitiliin, niin voin jättää koko laatikon. Kauaa ei tarvinnut pohti sitä, haluanko levyä myytävän Epesissä 2 vaiko 25 kappaletta levyä. Itku oli tulla kun kuukauden päästä kävin hakemassa myymättömät levyt pois, niitä oli 25 kappaletta. Siitä se kuitenkin lähti. Levyistäkin päästiin aikanaan hyvin eroon Soundin pikkuilmojen avulla ja varsinkin kesäfestareilla niitä meni lähes boxi per festari, millä hyvin rahoitti festarielämää.
Zägä Box oli selkeästi post-punk-yhtye. Naisvokalisti Helena Lampi antoi tulkintaan lisää väriä. Yhtyeen muut jäsenet olivat Jarkko ”Jakke” Junttila (kitara), Ari Jaatinen (basso) ja Timo Leinonen (rummut). Levy sai ihan OK arviot (sitten kun niitä alettiin saamaan) ja yllättäen onnistuin lisensoimaan B-puolen Älä Tuu biisin Ranskalaiselle Tour De Farce Part 3 kokoelma-LP:lle, jolla on indieyhtyeitä ympäri Eurooppaa.
Sinkussa on lisävärilliset kannet, tämä jäi alun ainoaksi tällaiseksi kokeiluksi ja pitkään kannet olivat sinkuissa tämän jälkeen mustavalkoiset, kun kuluissa säästettiin. Etikettiin tehtiin ensimmäinen vakiopohja, jossa Hiljaiset Levyt on jo tutulla fontillaan – Letraset siirtokirjaimilla tehty. Nalle logo tuli mukaan vasta myöhemmin. Etikettiä kehitettiin seuraaviin julkaisuihin niin, että bändin nimi tuli samanlaiseen leikkaavaan elementtiin kuin missä Hiljaiset Levyt –teksti on.
Seiskatuumaisten julkaisujen kataloginumeron kirjainosaksi tuli heti ensimmäisestä julkaisusta lähtien HIKS (HIljaisen Kulttuuriyhdistyksen Single). Alunperin kirjaimiksi kaavailtiin OSTA -yhdistelmää Stiff Recordsin BUY -koodin mukaan. Stiff oli eräänlainen levy-yhtiö esikuva minulle. Hassulta hikalta kuulostava nimi kuitenkin voitti, lähinnä paremman Hiljaisiin levyihin yhdistettävyyden vuoksi.
