Pääkaupunkiseudun heavy ja hardrock sukupuu 1

Nyt ei olla ihan minun omimmalla osaamisalueellani musiikin suhteen – no näin on käynyt kyllä jo parin muunkin sukupuun suhteen – mutta eiköhän tämäkin aika hyvin paikkaansa pidä. Hyvät lähteet löytyivät ja Zeus vielä tsekkasi, ettei ainakaan mitään isoja virheitä ole. Sukupuu ei kata läheskään kaikkia tuon tyylisuunnan bändejä. Pari sukupuuta tulee lisää joskus tulevaisuudessa.

Sukupuusta näkee taas sen pääkaupungille tyypillisen piirteen. Kun soittajia on paljon, niin jos homma ei heti lähde kunnolla liikkeelle, niin joku vaihtaa bändiä ja bändi voi siksi hajota jo ensimmäisen singlen jälkeen. Melkoista pyöritystä kokoonpanosta toiseen on useammallakin tässä sukupuussa esiintyvällä muusikolla.

Mutta virheitä saattaa tässäkin olla; niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta: https://www.hiljaisetlevyt.com/2024/02/14/paivitetty-sukupuuhakemisto-2/

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2024/08/HesaHeavy.pdf

Levykauppapäivä: The Southgatesin Citrus Tree single ilmestyy.

The Southgates jatkaa varmaa nousuaan. Sitten Sensation Presentation levyn bändin on esiintynyt Tallin Music Weeksissä, tehnyt kiertueen Aknestikin kanssa, Friday In September oli viikon Nousussa-kappale Ylex-kanavalla ja Soundi teki jutun bändistä.

Oululaiset nuorten miesten kitarapop linjalla The Smiths-Stone Roses- Verve todella valloittaa. Citrus Tree on energinen biisi, joka saa fanit hyppäämään kuin hullut konserteissa ja valinta sen singlen A-puoleksi oli itsestäänselvyys. B-puolen London Time on hiukan raukallisempi, mutta se kääri kuuntelijan taikapiiriinsä hypnoottisuudellaan.

Singleä saa kaikista kunnon levykaupoista sekä tietysti myös suoraan meiltä hintaan 9,00 + postikulut.

Päivitetty julkaisusuunnitelma (elokuu 2024)

Loppuvuosi alkaa selkeytymään. Ale, jolla kerättiin puuttuvia rahoja tuleviin julkaisuihin onnistui ihan kivasti – kiitokset vaan kaikille ostajille – joten näyttäisi siltä, että kaikki julkaistu saadaan heti tehtaalle, kun vain kannet valmistuvat. Kolmessa tulevassa vinyylissä tilanne on se, että äänipuoli on kunnossa, mutta kannet ovat vielä hiukan vaiheessa. Eiköhän ensi viikolla pääse pudottelemaan julkaisuja prässäämöön. Sen jälkeen sitten voi alkaa tarkentaa noita julkaisupäiviä.

Julkiasu: 23.8.2024

Oulusta tuleva The Southgates soittaa Brittihenkistä kitararockia Manchesterin suunnalta, mutta siinä on vivahteita niin indiestä kuin jopa psykedeelisestä rockista. Citrus Treellä ei säröä ole säästelty ja kokonaisuus on ihana rosoista menoa. Tämä biisi on The Southgatesin Wild Thing! Kannattaa tsekata.

Julkiasu: Lokakuu 2024

Bookzinen kolmosnumeron valmistelu on aloitettu. Kirjoittajia on tullut kiitettävästi lisää ja todella mainiota materiaali on tähänkin numeroon tulossa, mutta paljastetaan sisältöä vasta hiukan lähempänä, kun varmasti tiedetään mitkä jutut valmistuvat ajoissa tähän numeroon.

Julkaisu: loka-marraskuu 2024

Punk Lurex on aktivoitunut pitkän tauon jälkeen. Uusi biisejä on synty ja meininki on riuskaa. Kaikki vanhat kunnon elementit ovat mukana: Tarttuvat selkeät punkbiisit, joissa otetaan kantaa. Soundipuoli on hiukan monipuolistunut ja tekemisen sekä sanomisen tarve todella välittyy levystä.

Julkaisu: loka-marraskuu 2024

Kouvolan pitkän linjan rokujen Komets heittää peliin todella kovan LP:n. Yhtyeen korkeaoktaaninen rock ’n’ roll on tehty siitä samasta tinkimättömästä musiikkiperinteestä kuin vaikkapa The Sonics, Little Richard, Ducks Deluxe ja Eddie & The Hot Rods. Pubrock soi Kometsin soittimista tuoreempana ja elävämpänä kuin aikoihin kenenkään toimesta.

Julkaisu: loppuvuosi 2024

Niin Eddie & the Hot Rods kuin The Vapors ovat tehneet joulubiisin. Kummankin bändin kappale on siitä mainiosta rockimmasta päästä joululauluja. Nyt nämä biisit on laitettu samalle seiskatuumaiselle. Oikea tupla A-puoli julkaisu!

Julkaisu: siirtynyt epämääräiseen tulevaisuuteen

Tilsan lastenmusiikkilevy on tekijöiden muiden kiireiden takia viivästynyt.

Hiljaisten Facebook-kaveri ale vielä kaksi päivää

Useampi uusi levy pitäisi saada vinyylipuristamoon ja jokunen satanen puuttuu, joten perjantaihin 16.8. asti levyjä (niin Hiljaisten Levyjen omia julkaisuja kuin myös kaikkia muita myynnissä olevia) saa 25% alennuksella. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä että nyt 32,00 maksavan LP:n saa hintaa 24,00, 24,00 maksavan LP:n puolestaan hintaan 18,00 ja 12,00 maksavan singlen hintaan 9,00.

Alennuksen saa VAIN näin:

Etsi haluamasi levyt Hiljaisten Discogs-sivuilta: https://www.discogs.com/seller/hiljainen_man/profile

ÄLÄ tee tilausta Discogsin kautta, vaan kopioi levyjen nimet sähköpostiin.

Lähetä sähköposti osoitteeseen jukka@hiljaiset.sci.fi laita sähköpostin otsikoksi ”Hiljaisten kaveritilaus”.

Saat vastaussähköpostissa tilinumeron ja loppusumman johon alennus on laskettu.

Postikuluja tulee 5,90 per tilaus riippumatta kuinka monta levyä tilaat.

Auta meitä saamaan levyt painoon ja samalla saat uusi levyjä todella halvalla. Kiitos.

Viiden päivän ISO ALE Hiljaiset Levyt Facebook tykkääjille

Alennuksen saa VAIN näin:

Etsi haluamasi levyt Hiljaisten Discogs-sivuilta: https://www.discogs.com/seller/hiljainen_man/profile

Lähetä sähköposti osoitteeseen jukka@hiljaiset.sci.fi laita sähköpostin otsikoksi ”Hiljaisten kaveritilaus”.

Saat vastaussähköpostissa tilinumeron ja loppusumman johon alennus on laskettu.

Postikuluja tulee 5,90 per tilaus riippumatta kuinka monta levyä tilaat.

Auta meitä saamaan levyt painoon ja samalla saat uusi levyjä todella halvalla. Kiitos.

Rebellion 2024 festariraportti

Tämä vuotisen Rebellion keikan tein todella lyhyenä pyrähdyksenä. Matkalle lähdin torstai aamuna aikaisin, liian aikaisin suorastaan. Finnairin aamukoneella Manchesteriin ja siitä junalla Blackpooliin, jossa oli jo puolilta päivin. Siis juuri niihin aikoihin kun kemut alkoivat. Yllättäen hotellihuoneen sai aivan heti, eikä vasta iltapäivällä, joten pienen virkistäytymisen jälkeen pääsi Winter Gardensiin todella hyvissä ajoin. Kotiin palasin jo sunnuntaina, joten viimeinen päivä jäi näkemättä, mutta aiemmista kerroista tiedän, että silloin on jo todella nuutunut ja musiikin yliannostus alkaa tuntua. Lisäksi sunnuntaille on laitettu vain pari todella mielenkiintoista nimeä. Joten eipä tuo harmittanut. Paljon ehti taas nähdä. Alla ovat ne bändit joita katsoin enemmän, yksittäisiä biisejä tuli nähtyä vielä nippu lisää.

Muutamassa biisissä, jotka tulivat salissa todella kovaa, äänen laatu on hiukan tunkkainen, mutta eiköhän niistäkin oleellinen välity. Kuvatut biisit on valittu niin, että kun miksaus on saatu kuntoon, niin otan seuraavan biisin setistä. Usein se on kolmas tai neljäs. Kappaleet eivät siis ole bändien parhaita.

Ensimmäiset thadit joita tänä vuonna Rebellionissa kuulin olivat London Everyone a Winner kappaleesta. Tuli kyllä aika epätodellinen olo! Nyt on kaivettu todella laarin pohjia, kun on bändiä uudelleen kasattu. London oli juuri vuoden 1976 lopulla perustettu yhtye, se teki yhden LP:n ja on varmaankin ensimmäinen LP:n tehnyt yhtye joka hajosi. Tämä tapahtui vuonna alkuvuodesta 1978. Nyt noin 46 vuotta yhtye oli koottu uudestaan – tosin olivat jo 2012 tehneet jonkusen reunion keikan ja 2020 albuminkin. Aika standaria kamaa, OK, mutta ei sykähdyttänyt.

The Ramonesia meillä ei enää ole, mutta hyvin bändin perintöä on pitänyt yllä The Ramonas. Nämä naiset ovat jo kaksikymmentä vuotta paiskineet menemään Ramonesin viitoittamalla linjalla. Setti alkoi Ramonesin biiseillä ja jossain vaiheessa havahduin, että Ramonashan taitaa soittaa Ramonesin koko ensimmäisen LP:n läpi. Kun tuo oli saatu hoidettua, niin sitten päästiin omaankin materiaaliin. Erittäin energinen ja viihdyttävä esitys.

Dictatorsista tuttu Handsome Dick Manitoba veteli Dictators biisejä ja omia kappaleitaakin. Hiukan liikaa hassua pullistelua ja tempot olivat tippuneet Dictators-ajoista. Lisäksi soundit olivat hiukan liian metalliset minun makuuni. Katselihan tätä, mutta ei tästä innostunut.

Välillä tulin lepuuttamaan korvia Almost Acustic lavalla, jossa esiintyi The Del Strangefish Inexperience nokkamies esiintyi soolona. Tuolla lavalla tulee aina yllätyksiä, joko hyviä tai huonoja, artisteja joista ei ole juurikaan kuullut, tai kuuluisemmilta artisteilta erikoisempia settejä. Del Strangefish tuntui menevän huumoripuolelle, joka tunnetusti on vaikea laji.

Essential Logic oli yksi minun must-see -listalla olevista yhtyeistä. Erittäin hyvän ja todella monipuolisen setin bändi heitti. Tuli X-Ray Spex biisejä. 1980-luvun Essential Logic kamaa (mm. hieno Aerosol Burns) ja aivan uuttakin materiaalia. Välillä on rauhallisempaa, välillä artrockia ja välillä todella tanssittavaa, jos sellaista Talking Heads meets B-52s tuntuista materiaali. OK oli tämä hiukan epätasainen, mutta viehätti kovasti ja vastasi korkeita odotuksia. Biisi joka tarttui puhelimelle oli todella erikoinen sovitus X-Ray Spexin Identity kappaleesta. Tämä ei ihan tee oikeutta Essential Logicin setille, mutta sattui nyt olemaan se joka puhelimeen tarttui.

The Godfathers olen nähnyt pari kertaa aikaisemmin Rebellionissa ja se on ollut todella energinen ja tiukka, joten sitä odotin nytkin. Onko bändi löysistynyt, oliko vain huono ilta, olivat omat odotukset liian korkealla vai alkoi minua jo painaa väsymys? Joka tapauksessa hommasta tuntui puuttuvan puhtia. Ihan OK, mutta odotin enemmän. Oma puhti loppui tähän: viideltä aamulla herääminen, matkustaminen, kahden tunnin aikaero ja iltapäivän säheltäminen vaati veronsa ja oli vetäydyttävä nukkumaan. Ei vain jaksanut odotella yli tuntia että Tom Robinsson Band olisi aloittanut.

Perjantaina Winter Gardenin menin kahdeksi, koska Italian Veronan ska-oi-punkkarit Los Fastidios heitti silloin akustisen setin. Meno oli jo keskellä päivää todella mahtavaa. Jos kuva tärisee, niin se johtuu siitä, että koko lattia notkui, kun ympärillä ihmiset innostuivat bändistä. Todella kova veto! Tämä oli lopullinen niitti päätökselle, että lauantaina menen katsomaan yhtyeen normaalin keikan paikan isoimpaan Empress Ballroom saliin. Ainoa asia mikä hämmästytti oli, että bändi on näin tunnettu ja suosittu Englannissa.

Jäi tasaamaan pulssia ja juomaan olutta Almost Acusticille. Lyhyen vaihdon jälkeen lavalle tuli Menace with Leight Heggarty. Menace oli sekin näitä Lontoon pikkuklassikoita 70-luvun lopulta. Ihan hauska veto. Harmi kun en saanut videolle edellistä biisiä, joka oli yksi bändin tunnetuimmista biiseistä Screwed Up, joka kulki paljon paremmin kuin tämä.

TV Smithin suosion kasvun Briteissä on hyvin nähnyt Rebellionissa. Hän on esiintynyt siellä joka vuosi kun olen ollut ja aina vain enemmän yleisö keikat vetävät. Nyt salina oli jo Opera House. Se tuli niin täyteen, että parvikin avattiin, jonne minä riensin, koska sieltä on todella hieno näköala lavalle. Setti oli tällä kertaa pelkkää Advertsia ja se oli nimetty TV Smith plays Adverts songbook. Biisit oli kuitenkin valittu hienosti niin että klassikot olivat mukana, mutta niin oli myös harvinaisia sinkkujen B-puolia, kuin Cast of Thousands LP:n albumiraitoja. Toimi! Keikan jälkeen kävin niitä mieheltä hakemassa. Myöhemmin TV naureskeli minulle, että sinullapa on paljon ystäviä; kuulemaa kaikki suomalaiset, jotka olivat käyneet jututtamassa Timiä olivat sanoneet, että ”I’m friend of Jukka.”

TV Smithin jälkeen piti taas rientää Almost Acusticille, sillä yksi Pohjois-Irlannin suosikkibändeistäni The Outcasts esiintyi siellä. Outcasts perustettiin sekin jo vuonna 1977. Bändin nokkamies Greg Cowan oli ihan itsensä ja tarinoi pitkään biisien välissä, mutta murre oli niin vahva, ettei suomalainen korva ottanut selvää kuin osasta. Musiikista sen sijaa sai selvää huomattavasti paremmin ja bändi veti hiton hienon setin. Pidin isosti.

Syömisen ja pikku päiväunien jälkeen paluu pelipaikalle ja Club Cashbah lavalle, jossa soitti Resistance 77. Club Cashbah oli oikeastaan koko festivaalin ajan lähes sietämätön paikka. Se oli kuuma kuin mikä ja ilmankosteus oli korkea. Kun asteli portaita alas, niin tuntui ihan siltä kuin olisi kävellyt sisään trooppiseen kasvihuoneeseen. Resistance 77 soitti sen verran hyvän setin, että kestin katsoa sitä olosuhteista huolimatta lähes koko setin.

Pauline Murray on hänkin näitä vakiesiintyjiä Rebellionissa. Akustinen setti piti sisällään materiaalia naisen koko uralta. Tämä videon Dream Sequence on Paulinen Invisible Girls ajan materiaalia. Viimeisenä soitettu Penetrationin Don’t Dictate tietenkin sai salin repeämään. Kaitaluoman Hannu kävi setin aikana esittelemässä minulle käsivarressaan olevaa Pauline tatuointia – respect!

Tällä kertaa ei Rebellionissa joko ollut paljoa post-punkbändejä tai sitten onnistuin ne kiertämään. Genren yhteistä tuli nähtyä ainoastaan The Pack, joka ei päässyt levyjen tasolle. Joten soundi maailma oli suttuinen – harmi sillä hyvästä bändistä on kyse.

Festivaalien todellinen yllättäjä. Tämä tuli kyllä todella puuntakaa ja tätä en osannut odottaa. Something completly different! Kahden naisen Sladea soittava duo. Laulajakitaristi oli pukeutunut kuin Noddy Holder ja erinomaisesti hän myös imitoi Noddyn laulua. Hämmästytti, että kukaan nainen pystyy laulamaan noin. Bändi sai yleisön todella mukaansa; Sladella on se hassu leikkilaulu biisi, jossa nostetaan käsi ja tömistellään jalkoja, jne. Kun Slady veti sen, niin koko sali oli mukana ja lattia vaan tärisi. Piti myöhemmin hiukan googlailla mistä tässä on kyse. Varsinaisesti näyttää olevan neljän naisen Slade tribuuttibändi, eli näin nyt ”vain” sen sivuprojektin eli duon. Näyttää olevan melko suosittukin, kun bändin Facebooksivuilla on 13000 tykkääjää. Todellinen hyvän mielen bilebändi. Ei tämä punkkia ollut, mutta minä nautin. Ihan turha tätä lienee suositella, sillä ei tätä kai Suomeen koskaan saada, mutta … tai no suosittelen silti.

Gogol Bordellolta osasin odottaa paljon, mutta sain vielä enemmän. Yhtye ilmoittaa soittavan gypsypunkkia, mikä tarkoittaa että punkkiin on sotkettu Balkanilaisia rytmejä ja soittimissa on viulu ja haitari. Tämä bändi osoittaa, että haitarillakin voi soittaa punkkia todella erinomaisesti. Isoin Sali, Empress Ballroom oli aivan täynnä ja Gogol Bordello sai aikaan sellaiset bileet, että oksat pois. Täytyi ihailla sitä kuinka bändi pystyi pitämään valtavan intensiteetin koko setin ajan; ihan nuoria kun nämäkään eivät enää ole, kun bändi on perustettu 1991. Itse katselin keikan yläparvelta, kun salissa ei olisi päässyt puolta väliä pidemmälle ja näkyvyys siitä olisi ollut todella huono. Videossa suurennusta on käytetty aika lailla, joten kuva voi hiukan täristä. Tästä tuli illan päätteeksi todella hieno fiilis ja hymyssä suin oli hienoa kävellä kohti hotellia.

Jos edellinen ilta päättyi kunnon bileisiin, lauantai alkoi sellaisilla. Jo kahden jälkeen Empress Ballroom oli aivan täynnä, kun Los Fastidios heitti normaalin keikkansa. Älyttömän energinen ja jotenkin puhdasta positiivisuutta huokuva esiintyminen. Ehdottomasti festareiden parasta antia. Pitääkin kaivaa bändin kaksi levyä esille, jotka minulla on ja tilailla hiukan lisää.

Sitten tuli jonkinasteinen pettymys. Millie Manders and The Shutup on ollut kovassa nosteessa, vaikka vasta ilmesyti yhtyeen toinen albumi. Ensimmäinen Telling Truths, Breaking Ties on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen levy. Nyt Millie Manders esiintyi soolona ja vihainen nainen oli vaihtunut herkkään tulkitsijaan. Millien lauluääni on komea, mutta olisin silti halunnut kuulla tiukkaa menoa, kuten vaikkapa Angry Side.

The Tights teki vuonna 1978 kaksi todella erinomaista singleä ja hävisi sitten kartalta. Yhtye palasi vuonna 2010 ja teki todella hienon LP:n TV, Work & Bed. Levy oli kuin suoraa jatkoa singleille. Bändi oli omalla must-see -listalla, kun en ollut sitä koskaan nähnyt. Taisi taas vaan käydä niin, että kun ennakko-odotukset ovat todella korkealla, niin bändin on vaikea niitä lunastaa. Ihan hyvä keikka, mutta ei sen enempää.

https://www.bbc.com/news/articles/cl7yy2zevy2o

The Tightsin jälkeen lähdettiin hotellille päin lepäämään. Heti Winter Gardensin ulkopuolella oli melkoista menoa ja parin korttelin päässä oli poliisiketju, jonka takan oli äärikoistolaisia mielenosoittajia. Sisällä oli jo kiertänyt huhu, että uusnatsit olisivat tulossa osoittamaan mieltä. Myöhemmin selvisi, että kyse oli yleisemmin äärioikeiston masinoimasta kampanjasta, jossa mellakoitiin useammassa kaupungissa samaan aikaan. Lähtölaukaus mellakoinnille oli ollut Southportin lapsi puukotukset ja niistä levitetyt väärät tiedot; oikeisto kertoi puukottajan nimen joka oli väärä ja väitti tämän tulleen juuri pikaveneellä Britanniaan. Nuorempana oli yhdessä jalkapallomellakassa Lontoossa. Silloin menin mielenkiinnosta lähemmäksi katsomaan mitä tapahtuu ja kohta tapahtui ihan liiankin lähellä ja sitten juostiin, joten aiemmasta viisastuneen menimme hotellille, emmekä jääneet seuraamaan tilannetta. Päikkäreiden jälkeen seurasimme sitten whatsapilla tilannetta. Winter Gardensin ovet oli suljettu puoleksi tunniksi – sisällö olevia ei päästetty ulos, eikä ulkona olevia sisälle. Mielenosoittajat olivat päässeet poliisiketjun läpi ja vähän aikaa oli nujakoitu, mutta pian olivat jääneet alakynteen ja lopulta hakeutuneet poliisien taakse suojaan vaikka olivat itse näitä vastaan ensin taistelleet. Tilanne rauhoittui nopeasti, festareille pääsi taas ja ruokapaikat avasivat ovensa. No olihan se kokemus tämäkin.

Festivaaleille pääsin tuntia myöhemmin kun olin ajatellut, mutta eipä mitään isompaa tullut missattua. Kun tulin paikalle niin Johnny Moped aloitteli juuri settiään akustisella lavalla. Johnny oli juuri se oma itsensä, joka aina. Välitön ja hauska, mutta ei tarjonnut mitään mitä ei olisi aikaisemmilla kerroilla nähnyt.

Henry Cluney oli Stiff Little Fingers alkuperäinen kitaristi ja biisintekijä. Hän heitti Almost Acusticilla todella erikoisen setin, jossa hän lähinnä esitteli eri SLF-biisien sooloja; lyhyt pätkä biisiä soolo ja lyhtypätkä loppuun. Oheisessa kolmen minuutin pätkässä hän hoitelee kolme biisiä. Jätti vähän erikoisen fiiliksen.

The Outcastsilta olin nähnyt jo akustisen setin, mutta pitihän vielä nähdä bändin normaalikin veto. Nyt kävi niin päin, että pidin akustisesta setistä enemmän: kirkkaammat soundit, välittömämpi fiilis ja sillai hyvällä tavalla intiimimpi. Ei tämä sähköinenkään huono ollut ja mielellään tämän katsoi.

TV Smithin toinen keikka oli yhdessä Die Toten Hosenin Vomin kanssa. TV:n suosio tuli selväksi sillä Almost Acustic oli aivan niin täynnä kuin se vain voi olla. Setti oli mahtava ja Vom rumpujen lisäksi lauloi stemmoja ja muutakin. Biisejä tuli koko uran varrelta ja meno oli vapautuneen riehakasta, sellaista ”omien joukossa” olemista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Keikka huipentui siihen, kun myös Attilla the Stockbroker tuli viulunsa kanssa lavalle ja kolmikko esitti Lion And The Lambin. Tämä March Of The Giants albumin biisi on ollut aina yksi TV Smith suosikeistani. Siinä on myös hieno teksti siitä kuinka ihmisessä voi olla kaksi puolta. Iho meni kanan lihalle. Valitettavasti videolle en saanut biisiä aivan alusta asti. Tähän oli omalta osalta hyvä päättää festivaali, sillä mieli oli niin korkealla kuin voi. Olisihan illalla ollut vielä vaikkapa Ruts DC (aina loistava) ja Hillbilly Moon Explosion, mutta matkasuunnitelma oli sellainen, että piti herätä viideltä kotimatkalle, joten nuo jäivät väliin, kuten myös koko sunnuntai. Ei harmittanut, siellä ainahan täällä pitkälti yli 300 bändistä näkee vain osan. Hyvä maku jäi taas Rebellionista.

Lisäyksiä levykauppaamme (5.8.2024)

Kesä on mennyt kaikenlaisten kiireiden kanssa, enkä ole ehtinyt päivittää myyntilevyjä aikoihin. No se tarkoittaa sitä, että nyt on sitten normaalia enemmän namuja saatavilla. Tuossa alla on lueteltu myös ne Hiljaisten Levyjen tuotteet, jotka ovat ilmestyneet sitten edellisen ” Lisäyksiä levykauppaamme” -päivityksen.

Big Brother & The Holding Company: Cheap Thrills  20,00

Jayne County: Rock ’n’ Roll Resurrection  20,00

Dwarves: Blood, Guts & Pussy  28,00

Johnny Moped: Quonk! Damaged Goods  32,00

Laibach: Iron Sky The Coming Race   22,00

Millencolin: Pennybridge Pioneers  20,00

Offspring: Conspiracy Of One  22,00

Sonny Rollins: Our Man In Jazz  14,00

Johnny Thunders: Silverbird  28,00

Uk Subs: Warhead Revisited  24,00

Wayne County And The Electric Chairs: Things Your Mother Never Told You  24,00

CMX: Pedot (2LP)  28,00

Cosmo Jones Beat Machine: Skeleton Elevator  19,00

Lasten Hautausmaa: Kevät  24,00

Seitsemäs maailma: Seitsemäs maailma (keltainen vinyyli)  19,00

Tavat: Tavat  14,00

Teemu & the Deathblows: Keep It In The Dark  8,00

Tuomari Nurmio: Maailmanpyörä palaa (sininen vinyyli)  24,00

Various Artists: Asfalttidisco  19,00

Antlers: Green To Gold -Coloured-  9,00

Arthur Baker: Arthur Baker Presents ‘Breakers Revenge’ 2LP  38,00

Can: Tago Mago 2LP  20,00

Jayne County: Rock ’n’ Roll Resurrection  20,00

Haloo Helsinki!: Kiitos Ei Ole Kirosana 2LP  26,00

Haloo Helsinki!: Maailma On Tehty Meitä Varten 2LP  26,00

Interrupters: In The Wild  32,00

Elmore James: Sky Is Crying -Ltd/Hq-  20,00

Johnny Moped: Quonk!  32,00

Millencolin: Pennybridge Pioneers  22,00

Saint Etienne: Good Humor  24,00

Frank Zappa: Apostrophe  22,00

Dragsvik: Kaikki Maailman Kukat  18,00

Mirja Korkka: Nimeä Minut  22,00

Konsta, Kusti & Faarao: Vainu  22,00

Ydinaseeton Pohjola: Enää Meille Ei Riitä Kuolema  16,00

Mara Balls: Virtaa  28,00James Brown: Singles Vol. 4 (1962-63)  16,00

Crime & The City Solution: Bridge Ship-Coloured/Ltd-  24,00

Crime & The City Solution: Shine -Coloured/Ltd-  24,00

Editors: In Dream  22,00

Eels: Tomorrow Morning  19,00

Flaming Lips: Soft Bulletin 2LP  22,00

Fugazi: End Hits  28,00

Rubinoos: Cbs Tapes -Coloured- 36,00

Screaming Trees: Sweet Oblivion  22,00

V/A: Punk And Disorderly – Further Charges -Bonus Tr- 14,00

Warsaw: Warsaw  20,00

Cock Sparrer: Hand On Heart  29,90

HowSka: Goin’ To Mojave  14,00

Massimo Barsotti: Whole Lotta Love  7,00

Alliance: As The City Burns  8,00

Arnocorps: Welcome To The Gym!  6,50

Alex Chilton: Jesus Christ  9,00

Death By Unga Bunga: Tell Me Why -7″+Cd-  7,00

Fugazi: 3 Songs  12,00

Fugazi: Furniture  12,00

Skunk Anansie: Because Of You  8,50

Skunk Anansie: Squander  8,50

Black Magic Six: Black Goat  8,00

Eldhamn: Bhairavi Eyes  6,50

Mirage: Erasure / Oslo  3,00

Alliance: As The City Burns  8,00

Amyl & The Sniffers: U Should Not Be Doing That / Facts  14,00

Arnocorps: Welcome To The Gym!  6,50

Fugazi: Furniture  12,00

Lambrini Girls: God’s Country  14,00

Rancid: As Wicked  9,00

Thunders, Johnny: (give Her A) Great Kiss  7,00

Death By Unga Bunga: Tell Me Why (7″+Cd)  5,50

Johnny Moped: Things May Happen  14,00

CD

Rasmus: Into + 4  6,50

Dr. John: Tribal  6,50

Millencolin/Midtown: Split  4,50

Motorhead.=Tribute=: Headin’ For The North  5,50

Nashville Pussy: Up The Dosage  6,00

Rasmus: Dead Letters  6,50

Troggs: Magic Collection  5,00

Voodoo Glow Skulls: Steady As She Goes  5,50

Dropkick Murphys: This Machine Still Kills Fascists  9,50