Kauhajoen rockscene

Tämän sukupuun tekeminen lähti siitä, kun edellisen (Tampere 80- ja 90-lukua) kohdalla Northwidin edeltäjiä tutkiessa törmäsin Skädämiin ja sitä kautta tulin Latvisen informaation aarrearkulle botniabeat.net sivuille. Tiesin sivut ennestäänkin, mutta nyt niitä tuli katsottua hiukan tarkemmin ja siinä sitten syntyi ajatus, että tässähän voisi tehdä tällaisen helpon sormiharjoituksen ja kasata Kauhajoki sukupuun. Samalla tuli tsekattua Latviksen datan tason ja erinomaiseksi havaittua; yhden puuttuvan levyttäneen bändin löysin ja muutaman bändin kohdalla piti kokoonpanotietoja kaivaa muualta, mutta datan puolesta näin helppoa sukupuun tekemistä ei ole tullut vastaan vielä koskaan. Myös sommittelu oli mukavan helppoa, kun bändejä / kokoonpanoja oli ihan järjellinen määrä

Virheitä saattaa tässäkin olla, mutta niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta (https://www.hiljaisetlevyt.com/2022/10/03/sukupuuhakemisto-2)

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2022/11/Kauhajoki.pdf

Tampereen 80- ja 90-luvun bändejä

Sain pukerrettua kasaan taas yhden Tampere sukuun. Miksikö näitä Tampere sukupuita teen näin paljon? Tampereelle on tulossa noin vuoden päästä iso Manserock-näyttely museokeskus Vapriikkiin. Näyttelyryhmän kokouksessa meni isompia ajattelematta suurisuuntaisesti lupaamaan, että jos tarvitsette niin minähän teen teille koko seinän täyteen sukupuuta. Tietysti tarttuivat tuohon ja nyt yritän saada kasaan palikoita, joista aika teen tuon sukupuiden sukupuun. Vielä täytyy ainakin yksi sukupuu tehdä, että alkaa olla kasassa ne bändit, jotka näyttelyn suunnitelma kattaa.

Tämä sukupuu oli taas todella hankala. Tuo, että useamman bändin alkuvaiheet on käsitelty jossain toisessa sukupuussa teki tästä hankalan tehdä sellaiseksi, ettei tämä ihan hirveän repaleiselta näyttäisi – toivottavasti onnistuin. Lisäksi siirtymisiä kokoonpanoista toiseen oli normaali enemmän, jotka tietysti toi haasteita tuohon asetteluun.

Virheitä saattaa tässäkin olla, mutta niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta (https://www.hiljaisetlevyt.com/2022/10/03/sukupuuhakemisto-2)

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2022/11/Tampere-80-ja-90.pdf

Suomirockin oppikoulun (Boys ja Islanders) sukupuu

Nyt on rockarkeologinne kaivautunut aivan Suomirockin alkulähteille. Vaikka sukupuun kantavat rakenteet ovat The Boys ja Islanders, niin iso osa Suomen rautalanka- ja beat-historiaa tulee käydyksi läpi. Tarkempi selvitys sukupuun sisällöstä löytyy sukupuun ingressitekstistä.

Tämä suku oli sekä helppo että vaikea tehdä. Helppo siinä mielessä, että jo pelkästään Wikipediasta löytyi bändeistä erittäin hyvin tietoa ja puuttuvat tiedon muruset löytyivät parilta muulta nettisivulta ja kirjasta. Vaikea siinä mielessä, että asettelun kanssa oli todella ongelmia – kokoonpanoja oli paljon ja saman henkilöt hyppivät paitsi kokoonpanosta toiseen niin bändistä toiseen melko villisti. Koskaan ei ole mennyt näin kauaa sukupuun luurangon käsittely kuin nyt. Kun luette sukupuuta, niin parissa kohdassa kannattaa olla tarkkana kuinka risteävät viivat menevät.

Virheitä saattaa tässäkin olla, mutta niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta (https://www.hiljaisetlevyt.com/2022/10/03/sukupuuhakemisto-2/)

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2022/10/Suomirockin-oppikoulu.pdf

Sukupuuhakemisto

Nyt ei tullut sukupuuta, vaan hakemisto tähän mennessä ilmestyneisiin sukupuihin. Se kattaa yli 750 bändiä!!! Tulen aika ajoin ylläpitämään hakemistoa, eli lisään siihen uusien sukupuiden yhtyeet, mutta tämä lisääminen ei tapahdu aina uuden sukupuun valmistuessa.

Muutama – tai no aika monta – sanaa hakemistosta:

Siinä on mainittu kaikki ne bändit / artistit, joista on sukupuussa oheisteksti, eli bändin / artistin lyhyt esittelyteksti.

Bändit / artistit on aakkostettu nimen ensimmäisen sanan mukaan. Tämä tarkoittaa, että jos artisti esiintyy omalla nimellään, niin aakkostus on etunimen mukaan. ”The” sanat bändien nimen edestä on tiputettu pois.

Jos bändin nimi vaihtuu, on hakemistossa molemmat nimet.

Nimen lisäksi hakemistossa on kaksi saraketta: Sukupuun erittäin lyhyt kuvaus ja linkki sukupuuhun, joka vie sukupuun sivulle Hiljaisten Levyjen saitilla.

Jos bändi / artisti esiintyy kahdessa sukupuussa, niin se on kahteen kertaan hakemistossa. Kahteen kertaan esiintyminen voi johtua joko siitä että se on ajallisesti eri sukupuissa tai että sukupuun rajaukset ovat sellaiset, että se on otettu kahteen eri sukupuuhun. Tämä tilanne on esimerkiksi Helsingin uusi aalto ja Smack sukupuissa, joissa on muutama sama bändi.

Pari sanaa myös sukupuiden lukuohjeeksi:

Sukupuun alussa on aina lyhyt ingressi teksti, joka kertoo mitä sukupuu pitää sisällään, sekä tavallisesti myös hiukan taustaa sukupuun käsittelemästä osa-alueesta.

Sukupuun rajaus on usein tietty kaupunki ja sieltä tietty ajanjakso (vaikkapa Joensuu 70-luvun lopusta 1990-luvun loppuun). Rajaus voi olla myös tyylillinen tai jokin muu seikka jonka ympärille sukupuu on rakennettu.

Tavallisesti sukupuuhun otetuilta bändeiltä edellytetään, että ne ovat levyttäneet. Muutamia poikkeuksia tästä on, esimerkiksi olen saattanut katsoa, että jonkun merkittävän artistin ensimmäinen bändi on syytä mainita vaikka siltä vielä olisi tullut levyä. Tai jos kahden bändin välissä on levyttämätön bändi, mutta joka on hyvä dokumentoida artistin uran kuvaamisen kannalta.

Kustakin bändistä on lueteltu kaikki pääkokoonpanot (jotka kuuluvat sukupuun rajauksen sisään). Tämä tarkoittaa, että jos muutamalla keikalla tai jopa yhdellä kiertueella on soittanut joku soitta, mutta pestin kesto on jäänyt muutamaan kuukauteen, eikä levytyksiä ole, niin tällainen kokoonpano ei ole mukana.

Myös kaikkia levyllä vierailevia tai avustavia muusikoita ei kokoonpanoissa ole lueteltu.

Niistä bändeistä, jotka kuuluvat sukupuun rajaukseen, on sukupuussa oheisteksti. Se esittelee lyhtyesti artistin tekemisen ja pyrkii listaamaan ainakin pitkäsoitot, usein myös singlet. Oheisteksti voi olla pilkottu useamaan osaan ja ripoteltu eri kokoonpanoversioiden kohdalle. Aina oheisteksti on lähellä jotain artistin / bändin kokoonpanoversiota.

Jos joku soittaja siirtyy bändistä toiseen bändiin, joka ei kuulu sukupuun rajauksen sisään, niin artistista lähtee viiva ja viivan päässä on pelkkä bändin nimi. Usein tuo ulkopuolella olo tarkoittaa vaikkapa sitä, että bändi on toisesta kaupungista.

Sukupuusta poistuvasta artistista on mainittu vain seuraava bändi, ei hänen kaikkia yhtyeitään tai edes niistä merkittävintä.

Joissakin tapauksissa myös sukupuuhun tulo on merkitty. Jos muusikko on soittanut merkittävässä bändissä, joka ei mahdu käsiteltävän sukupuun rajauksiin, niin isommalla on bändin nimi, sen alla vain kyseisen artistin nimi (ei koko bändin kokoonpanoa) ja siitä viiva kokoonpanoon johon hän on tullut.

Viivat olen yrittänyt pitää selkeinä, mutta joskus ne risteävät ikävästi ja silloin joutuu olemaan tarkkaavainen mihinkä viiva jatkuu.

Muusikko on saattanut soittaa kahdessa yhtyeessä yhtä aikaa ja tällöin hänen viivansa haarautuu. Tämä myös tekee lukemisen joskus tarkkaavaisuutta vaativaksi.

Jos viivasta olisi tullut kohtuuttoman pitkä ja moni muita viivoja ylittävä, niin sukupuun selkeyden vuoksi artistista lähtee lähes sukupuun ulkopuolelle menevä merkintä (siis pelkkä kokoonpano nimi), mutta sen alla on lukuohje (vaikka ”katso vasempaan reunaan”). Tuon ohjeen suunnasta löytyy kohta mistä muusikon ura jatkuu.

Tietenkään en yksin ole pysynyt kaikkia tietoja selvittämään, vaan apuna olen käyttänyt ystäviäni. Sukupuussa on usein kiitoslaatikko, jossa on lueteltu henkilöitä, jotka ovat enemmän auttaneet sukupuun tekemisessä, joka toimittamalla useamman kokoonpanon tiedot tai oikolukemalla ja tarkistamalla sukupuun. Usein useampikin taho on lähettänyt pikkukorjauksia (vaikka yhden henkilön lisäyksen johonkin kokoonpanoon). Valitettavasti näitä kaikki henkilöitä ei ole saatu mahtumaan kiitoslaatikkoon.

Jos havaitse jossakin sukupuussa virheitä niin laita minulle viestiä. Ylläpidän sukupuita, uusien bändien lisääminen valmisiin sukupuihin ei onnistu, mutta yritän muuten hoitaa maininnan asiasta. Tästä ylläpidosta päästäänkin siihen, että jos hakemistossa oleva linkki ei toimi, niin se johtuu siitä, että olen ylläpitänyt sukupuuta ja kun sen vie saitille, niin WordPress lisää päivämärrän URL:iin, enkä ole muistanut päivittää hakemistoa. Tästäkin voi ilmoittaa minulle, niin korjaan hakemiston.

Vielä yksi erillinen asia. Saitilla on käytetty tägejä, ja kaikki sukupuut saa kauniiseen listaan kun antaa seuraavanlaisen URLin: https://www.hiljaisetlevyt.com/tag/sukupuu/

Tuossahan tuo asiaa oli. Jos on vielä jotain kysyttävää niin tietenkin saa ottaa yhtyettä.

Ei sitten muuta kuin nauttikaa rockin rihmastojen tutkimisesta. PDF-hakemisto löytyy täältä:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2022/10/Sukupuu-hakemisto.pdf

Ivalon rocksukupuu

Nyt syntyi sitten hiukan erikoisempi sukupuu. Ivaloa nyt ei ehkä voi pitää minään varsinaisena rock citynä, mutta niin vaan siitäkin sai sukupuun aikaiseksi. Sukupuun alussa on hiukan normaalia pidempi ingressi, jossa kerrotaan sukupuun tekemisen tausta, joten sitä on turha tähän uudestaan kirjata – tsekatkaa se teksti sukupuun alusta.

Virheitä saattaa tässäkin olla, mutta niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta (https://www.hiljaisetlevyt.com/2022/02/21/sukupuuhakemisto/).

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2022/09/IvaloSukuu.pdf

Kuopion rocksukupuu

Samperi että tämän tekeminen on kestänyt. Tämä Kuopion sukupuu on ollut työn alla puoli vuotta. Osasyy venymiseen on ollut hankaluus tietojen haalimisessa – paljon todella pieniä bändejä, joista ei tahtonut löytyä dataa. Mutta isompi syy on ollut, että mielenkiinto on vähän muualla. Olen kirjoitellut Facebookin Vanhat Punkit –ryhmään esittelyjä KAIKISTA proto-punk ja punk LP:istä. Aloittelin vuodesta 1972 ja nyt menen kesässä 1978. Reilusta kahdestasadasta levystä on kirjoitettu vajaan A4:n mittainen esittely. Niin ja Hiljaisten Levyjen julkaisujenkin kanssa on ollut kiirettä, mikä näkyy selkeästi Uutiset osion alla. Mutta loppujen lopuksi sain kuin sainkin tämän Kuopion rockscenen käsiteltyä.

Virheitä saattaa tässäkin olla, mutta niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta (https://www.hiljaisetlevyt.com/2022/02/21/sukupuuhakemisto/).

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2022/08/Kuopio-Sukupuu.pdf

Rebellion Festivals 2022 niinkuin minä sen koin.

Tässä pikku rapsa tämän vuotisesta Rebellionista sen pohjalta mitä itse tuli nähtyä.

Festivaalit olivat varmaankin isoimmat tähän mennessä. Kasvua korosti ulkolava, joka oli rannalla. Sinne oli Winter Gardenista noin 400 metrin kävelymatka. Matka ei ollut ongelma, mutta se oli, että ulkona oli jatkuvasti pureva tuuli, joten tarvitsi takin. Sisällä taas oli tuttuun tapaan aivan trooppinen ilmasto, eikä naulakkoa. Onneksi hotelli oli melkein matkan varrella, joten sinne tuli heitettyä / haettu takkia. Tosin tuota ramppaamista ei viitsinyt ihan joka väliin tehdä ja siksi jäi esimerkiksi Stranglers ja Undertones näkemättä. Mutta niin jäi paljon muutakin, sillä ohjelman mukaan esityksiä oli 348 noiden neljän päivän aikana, joten melkoista valintaa piti tehdä, kun seitsemällä lavalla pyöri ohjelma koko ajan ja ei siellä nyt jaksanut 12 tuntia (tai yli) päivässä olla paikalla.

Ulkolavan lisäksi toinen iso uudistus oli Literary stage. Siellä oli vähän reilut kymmenen haastattelu per päivä. Joko juuri ilmestyneiden kirjojen pohjalta tai sitten oli kirjaluentaa tai haastatteluja muuten vain. Muutaman todella mielenkiintoisen näin. Johnny Mopedin sekavat horinat olivat hassuja, mutta paras oli TV Smithin haastattelu, jossa mies kertoi kitaran kanssa biisien tekemisestä. Tässä pikku pätkä tuosta puolen tunnin sessiosta. Tässä TV kertoo miten varhaisen Sleeze bändinsä kappale Listen Don’t Think muuntui aikanaan New Boys biisiksi.

Bändejä tuli nähtyä tietysti aika paljon. Alla on kommentteja ja videoita sellaisista, joita katsoin pidempään. Välillä tuli ohi kulkiessa tsekattua joitain bändejä biisin tai kahden verran (varsin uusien kykyjen lavalta), mutta näistä ei jäänyt mitään selkeämpää muistikuvaa.

Eka bändi, jonka oli merkannut tsekattavaksi oli Edweena Banger ja se oli myös eka jonka näin. Edweena on sukupuolen vaihdoksen tehnyt ex- Ed Banger, joka oli Nose Bleedsin nokkamies. Edweena esiintyi Almost Acustic lavalla. Keikka oli heti ihan täysosuma. Hyviä biisejä ja Edweena oli loistava esiinytjä, kunnon rockkukkoilua yhdistettynä naisdiivailuun. Aivan mahtavaa. Tarttui sitten heti CD ja seiska mukaan. Tässä yksi biisi näyte Be Who You Wanna Be. Niin noista biisinäytteistä: Otin niitä niin että odotin että miksaus oli saatu kuntoon ja sitten nappasin seuraavan, ovat usein setin kolmas tai neljän biisi; eli mitään ihmeellistä valintaa niissä ei ole tehty.

Ensimmäinen näkemäni sähköinen bändi oli Spizzenergi. Spizz on armoitettu esiintyjä, jolla on sellainen aivan omanlaisensa sci.fi -meininki esiintymisessä niin nytkin. Tuttuun tapaan tuli kaikki klassikot ja viimeisenä tullut Where’s Captain Kirk villitsi yleisön. Itselle bonuksena tuli se, että sain Spizziltä keikan settilista, joka oli komeasti kirjailtu erivärisillä tusseilla. Tässä näytteenä No Room.

Johnny Moped oli Johnny Moped. Hellyttävää menoa, joka horjui juuri sopivasti. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta perusvarma veto ja Johnny oli paremmassa kunnossa lavalla, kuin mitä pari tuntia aikaisemmin tehty Literary stagen haastattelu sai pelkäämään. Sieltä muuten tarttui mukaan Johnny Moped Story kirja.

Kun ei ollut mitään ihmeemmin kiinnostavaa, niin menin tavallisesti Almost Acoustic –lavalle. Siellä pääsi istumaan (aivan mahtavaa parin tunnin seisomisen jälkeen), kaljaa sai lyhyemmästä jonosta ja siellä pystyi keskustelemaan. Siellä tuli nähtyä artisteja, joita ei ollut ajatellutkaan katsoa. Ensimmäinen tällainen oli Ferocious Dog. Erinomaista Cetic-punkkia, eikä minulla ollut mitään havaintoa bändistä tätä ennen. Brittituttuni kertoi, että tämä Carter the Unstoppable Sex Machine’n Les Carterin bändi, jonka mies laittoi pystyyn CTUSM:n hajottua. Eli mistään aloittelijoista ei todellakaan ole kyse. Tämä bändi pitää tsekata tarkemmin, levy on jo tilauksessa. Toinen tällainen täysin puskista tullut bändi tällä lavalla oli Blyth Power (josta ei jostain syystä tullut otettua videota), nämäkin ovat tahkonneet jo vuodesta 1983 ja yhdistelevät anarkopunkkia ja folkia.

Boys soitti nyt ilman Honest John Plainiä, joka on sen verran pahasti sairas, että soitot on soitettu. Päälauluvastuussa on vuonna 2015 bändiin tullut basisti Kent Norberg. Kent hoiti homman erinomaisesti ja selvästi Dangerfieldiä ja Casinoa nuorempana tuo mukaan lisää energiaa. Homman erikoisuus oli, että ”taustakankaana” olevaa isoa videoseinää (siis jolla tavallisesti näytettiin bändin logo) käytettiin, niin että joka biisin kohdalla kuva vaihdettiin. Vasemmassa ylänurkassa oli biisin nimi ja tiedot miltä vuodelta ja levyltä ja muussa osassa oli pari valokuvaa tai lehtileikettä. Mukava slideshow siis soiton ohessa.

Peruutuksia ei ollut kuin aivan muutama, mutta yksi niistä oli todella paha. Torstain pääesiintyjä Bad Religion perui kaksi päivää ennen keikkaa, joten korvaavan esiintyjän löytäminen oli oikeastaan mahdotonta. Järjestäjät päätyivät sellaiseen ratkaisuun, että Skids soitti toisen keikan. Vaikka Religionin peruminen harmittikin, niin tämä helpotti tilannetta sillä Skids oli perjantaina samaan aikaan TV Smith & Bored Teenagers ja olisi näin jäänyt minulta näkemättä. Skids heitti yllättävänkin energisen setin, jossa oli omien hittien lisäksi pari Sex Pistols lainaa, kuten tässä kuultava Pretty Vacant. Niin ja tuli sieltä se ”täydellinen popbiisikin” Into the Vally lopulta. Oma kohokohta keikan aikana oli, kun TV Smith tuli nykäisemään hihasta ja veti hiukan sivummalle, missä hän oli katsomassa keikkaa Die Toten Hosenin Campinon kanssa. TV tietää, että Hosen on minulle näin maailman tärkeimpiä bändejä, joten kohtaaminen oli erittäin mieluisa. Kaverikuva oli pakko ottaa. Sen jälkeen olikin mukava mennä nukkumaan, kun tälläinen yllättävä kohtaaminen kruuna illan.

Kakkospäivä alkoi keikalla ulkolavalla. Vapors jonka harva tuntuu tietävän ja vielä harvempi arvostaman on yksi omia suosikkejani, varsin mainio uuden aallon powerpopryhmä. Varsinkin ensimmäinen LP New Clear Days on erinomainen levy. Harmillisesti näytebiisi tuli kakksolevyltä Magnets, mutta hyvä levy sekin on. Vapors oli erittäin pirteä ja ylitti odotukset. Ainoa harmistus oli, että omalle kohdalle sattunut viikon ainoa sadekuuro sattui Vaporsin kohdalle. Ei se menoa haitannut, mutta paita piti keikan jälkeen käydä hotellilla vaihtamassa.

Toyah oli seuraavana ulkolavalla. Tulin katsomaan lähinnä sen takia, että olisiko tarjolla Toyah And Robert’s Sunday Lunch tyylistä revittelyä – jos nuo eivät ole tuttuja niin tsekatkaa Youtubesta, ovat aivan hillittömiä. Ei ollut tuollaista menoa valitettavasti, eikä juurikaan edes Toyahin alkupään punkmenoa, vaan lähempänä nyky linjaa liikuuttiin. Näytteenä oleva Slave to the Rhythm, jonka Grace Jones teki hitiksi, liitty Toyahiin niin, että siitä tehtiin demoversio, jota tarjottiin Frankie Goes to Hollywoodille. Tuolla demolla biisin lauloi Toyah, Frankie ei ottanut biisiä, joten se päätyi Gracelle joka teki siitä hitin. Toyah hekutti myös tulevaa kiertuettaan Billy Idolin lämppärinä ja veti sitten Rebel Yellin – ei toiminut.

Sitten tuli koko festarin isoin pettymys minulle From The Jam. The Jam on minulle se tärkein bändin, koska se teki minusta punkin vuonna 1977 Bournemouthissa. From The Jam on ex –Jam miesten Rick Buckler ja Bruce Foxton bändi. Mutta kun bändistä puuttuu Paul Weller niin siitä näyttää puuttuvan kaikki. Bändi oli vain huono coverbändi. Vaikutelmaa lisäsi se, että kitarassa oli Welleriltä näyttävä kaveri (samanlainen valkaistu tukka, kuin vanhalla Wellerillä), kaverilla oli samanlainen kitara ja hän yritti matkia Wellerin fraseerausta, mutta …. homma jäi coverbändi tasolle. Neljännen biisin aikana pakenin paikalta.

Sisällä ensimmäinen bändi oli TV Smith & the Bored Teenagers, joka soitti The Adverts setin ja se oli minulle koko festareiden paras esitys. Noin tunnin setti ilman mitään taukoja, ei edes lyhyttä jossa olisi kerro biisin nimi, vaan koko homma puskettiin yhteen putkeen aivan hillittömällä energialla. TV lauloi ja riehui, jalka nousi korkealle ja eleet olivat kuin vanhoissa Adverts videotallenteissa. Aivan hillitöntä menoa. Biisiksi joka tarttui puhelimelle osui hiukan hitaampitempoin On Wheels. Minulle tuli keikalla hiki pelkästä TV Smithin huhkimisen katselemisesta. Tälläistä rockin olla pitää.

Blockheads ilman Ian Duryä kuulosti epäilyttävältä, mutta päätin kuitenkin tsekata. Homma oli parempi kuin pelkäsin. Laulaja ei yrittänyt matkia Ian Duryä, mutta oli omalla tavallaan epäkorrekti kuten Durykin. Ei mikään festivaalin huippuhetki, mutta ihan mainio välipala, varsinkin kun poikkesi musiikillisesti niin paljon muusta tarjonnasta.

Boys tuli tsekattu toisenkin kerran, nyt Almost Acoustic setillä. Kaverit menivät nyt hiukan liian niukasti riman yli. Kun monet bändit olivat nähneet kovasti vaivaa sovituksiin ja oli erilaisia yllättäviä jippoja, niin Boys soitti biisit melkein samalla tavalla läpi, rummut puuttuivat täysin (jotkut kilkuttimet rumpalilla olivat kädessä), sähkö kitarat olivat vaihtuneet akkareihin ja tempo oli hitaampi. Olihan tämä OK, mutta ei lähelläkään sähköistä keikkaa, eikä lähelläkään Almost Acoustic lavan parhaita vetoja.

Ruts DC:ltä näin hillittömän hienon sähköisen keikan kolme vuotta sittten Rebellionissa, joten bändi oli pakko-nähdä valintojen listalla. Kun sähköinen keikka oli vasta sunnuntaina, joka minulta jäi aikataulu syistä pois, niin piti tyytyä akustiseen versioon, joka sekin oli aivan mahtava. Tämä keikan alkupuolen Music Must Destroy ei vielä villinnyt yleisöä, mutta setin lopun putki Jah War, Babylon’s Burning ja Something That I Said sai aikaan sellaiset tanssit, että tuolia kaatui, kun koko sali tanssi. Aivan hillitön meno, oikeastaan vastaavaa menoa ei ollut millään sähköisellä keikalla. Siinä oli vain yksinkertaisesti jotain maagista.

Illan minulle päätti The Ramonas. Bändi heitti Ramonesia juuri oikealla otteella ja ripotteli sinne tänne omia biisejään. Yhtye on ehdottomasti Ramones tribuuttibändien aatelia, joka tarjoilee juuri sitä mitä nimi lupaa. Ei mitään sinänsä ihmeellistä, mutta aina välillä on hienoa, kun joku keksii lisää ruutia.

Lauantai alkoi pienellä pettymyksellä. Odotin Pauline Murraylta todella paljon, mutta aika kevyeksi jäi Raincoatsin Gina Birtch ja Au Pairsin Lesley Woods (joista kummastakaan minulla ei näytä olevan videota) olivat parempia. Pauline painotti settiään uuteen ei-punkkiin materiaalin ja jakoi kovin säästeliäästi Penetration paloja. Oli pakko odottaa aivan viimeiseen numeroon ennen kuin otin oman videoni, jotta sain Don’t Dictaten talteen. Eikä tämäkään mikään ihan unohtumaton esitys ole.

Mick Rossi oli takuuvarma itsensä, tällä kertaa oman bändinsä kanssa. Jos Ramonasin kohdalla tuli käytettyä sanontaa, että ”keksittiin lisää ruutia”, niin se omalla tavalla pätee tähänkin. Erittäin letkeää kitaravetoista rockia ja kun Rossi on niin loistava kitaristi niin hommahan laukkaa, mutta jotenkin tulee mieleen että tämä on kuultu ennenkin, varsinkin kun setissä oli aika paljon covereita.

Attila The Stockbroker esiintyi akustisella lavalla Barnstormer 1649 bändin kanssa. Siinä Attila yhdistelee folkkia, vanhoja perinteisiä soittimia ja punkkia. Puheet biisien välillä olivat pitkiä, kuten tälle punkin saaramiehelle sopiikin, mutta ne veivät aikaa ja lopussa piti hypätä settilistalla yhden tai kahden biisin yli. Onneksi setin alkupuolella soitettiin tämä oma suosikkini bändin ohjelmistosta Wellingborough & Wigan.

Rezillos oli minulle must-see –listalla, eikä yhtye pettänyt. Videolle tarttunut Do The Mutilation ei ollut läheskään setin parhaasta päästä, mutta toisaalta hyvä niin, sillä Flying Saucer Attack, Flying Saucer Attack ja Destination Venus saivat minutkin heilumaan siinä määrin, että ei siinä mistään kuvaamisesta olisi mitään tullutkaan. Setistä pitää erikseen mainita, että yhtye soitti instrumentaalin 20,000 Rezillos Under The Sea, joka itse asiassa Wilhelm Tell oopperasta ja meillä se tunnetaan parhaiten todella vanhan Hansi televisiosarjan tunnarina. Ihan yhtä hillitön versio kuin Top Of The Pops sinkun B-puolella.

Rezzilosin jälkeen sitä olikin jo todella poikki varsinkin kun Pavilion Sali oli TODELLA KUUMA. Jaksoin kuitenkin katso vielä puolet Godfathersin setistä. Godfathers heitti hienon keikan kolme vuotta sitten Rebellionissa ja sen jälkeen Peter Coyne hajoitti bändin ja laittoi uuden kasaan. Nyt oli uusi kokoonpano, mutta aivan vanha meininki eli kunnon hikistä rokkia oikealla asenteella.

Sunnuntaina piti lähteä kotimatkalle puolilta päivin, joten kaikki päivän bandit jäivät katsomatta. Harmittiko? No ei oikeastaan juurikaan. Olisihan siellä ollut Tom Robinson, Billy Bragg, jne. mutta toisaalta niin paljon ehti jo nähdä ja tavata vanhoja kavereita ja saada muutaman uudenkin. Niin ja lauantain bonus oli Fleetfoot Town – Plymouth jalkapallomatsi reilun kymmenen kilometrin päässä Blackpoolista. Division One (kolmas sarjataso) matsi hienossa auringon paisteessa, lähes täysi stadion (joka tosin veti vain noin 6000 ihmistä) ja kumpikin joukkue yritti toisissaan ja tilanteet pelattiin aivan loppuun asti. Tapahtumia riitti rankkari ja tolppa laukausta myöden. Kotijoukkue meni myöhäisellä maalilla 2-1 johtoon ja onnistui säilyttämään sen yli viiden minuutin lisäajan jälkeenkin, joka oli todellista selviytymistaistelua. Pidin kovasti.

Joo tässä oli tällainen pieni raapaisu Rebellion festareihin tänä vuonna minun musiikkimaullani. Kaikki Oi ja hardcorebändit jäivät näkemättä samoin kuin vaikka kuinka paljon muuta, mutta … nämä olivat minun valintani tänä vuonna.

Tampereen rocksukupuu 1960-80 -lukujen bändejä

Tässä on sitten viides Tampereen sukupuu. Tampereen sukupuita on valmistunut aika tiuhaan ja vielä on muutama tulossa, sillä tekeillä olevaa Museokeskus Vapriikin Manserock –näyttelyä varten kartoitan Tampereen levyttäneitä bändejä. Kyllä muitakin kaupunkeja väliin mahtuu – nytkin on kaksi muuta työn alla, mutta puhutaan niistä vasta sitten kun ovat valmiit.

Virheitä saattaa tässäkin olla, mutta niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta (https://www.hiljaisetlevyt.com/2022/02/21/sukupuuhakemisto/).

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2022/04/Tampere-80-90-luku.pdf

Kotka/Karhula/Hamina –rocksukupuu

Nyt sitten valmistui Kotka/Karhula/Hamina –sukupuu. Kuvittelin, että muusikot olisivat siirtyneet Kotkan ja Haminan bändien välillä, mutta sukupuun valmistuessa selvisi, ettei näin ollut. En sitten kuitenkaan hennonut enää jakaa sitä kahtia, joten tässä nyt sitten tällainen twin city –sukupuu. Tämän tekeminen oli taas todella aikaa vievää. Kolme kertaa laitoin tämän tauolle, kun tiettyjen tietojen metsästys osoittautui haastavaksi. Sitten kun jo luulin saaneeni tämän valmiiksi, niin löytyi neljä artistia lisää ja sukupuu piti repiä aivan auki.

Lopussa kai se kiitos seisoi – tai ainakin tämä valmistui. Virheitä saattaa edelleen olla, mutta niitä korjataan sitä mukaan kun kommentteja tulee.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta (https://www.hiljaisetlevyt.com/2022/02/21/sukupuuhakemisto/).

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2022/03/Kotka-Hamina-sukupuu.pdf

Sukupuuhakemisto

Nyt ei tullut sukupuuta, vaan hakemisto tähän mennessä ilmestyneisiin sukupuihin. Se kattaa pitkälti yli 600 bändiä!!! Tulen aika ajoin ylläpitämään hakemistoa, eli lisään siihen uusien sukupuiden yhtyeet, mutta tämä lisääminen ei tapahdu aina uuden sukupuun valmistuessa.

Muutama sana hakemistosta:

Siinä on mainittu kaikki ne bändit / artistit, joista on sukupuussa oheisteksti, eli bändin / artistin lyhyt esittelyteksti.

Bändit / artistit on aakkostettu nimen ensimmäisen sanan mukaan. Tämä tarkoittaa, että jos artisti esiintyy omalla nimellään, niin aakkostus on etunimen mukaan. The sanat bändien nimen edestä on tiputettu pois.

Jos bändin nimi vaihtuu, on hakemistossa molemmat nimet.

Nimen lisäksi hakemistossa on kaksi saraketta: Sukupuun erittäin lyhyt kuvaus ja linkki sukupuuhun, joka vie sukupuun sivulle Hiljaisten Levyjen saitilla.

Jos bändi / artisti esiintyy kahdessa sukupuussa, niin se on kahteen kertaan hakemistossa. Kahteen kertaan esiintyminen voi johtua joko siitä että se on ajallisesti eri sukupuissa tai että sukupuun rajaukset ovat sellaiset, että se on otettu kahteen eri sukupuuhun. Tämä tilanne on esimerkiksi Helsingin uusi aalto ja Smack sukupuissa, joissa on muutama sama bändi.

Pari sanaa myös sukupuiden lukuohjeeksi:

Sukupuun alussa on aina lyhyt ingressi teksti, joka kertoo mitä sukupuu pitää sisällään, sekä tavallisesti myös hiukan taustaa sukupuun käsittelemästä osa-alueesta.

Sukupuun rajaus on usein tietty kaupunki ja sieltä tietty ajanjakso (vaikkapa Joensuu 70-luvun lopusta 1990-luvun loppuun). Rajaus voi olla myös tyylillinen tai jokin muu seikka jonka ympärille sukupuu on rakennettu.

Tavallisesti sukupuuhun otetuilta bändeiltä edellytetään, että ne ovat levyttäneet. Muutamia poikkeuksia tästä on, esimerkiksi olen saattanut katsoa, että jonkun merkittävän artistin ensimmäinen bändi on syytä mainita vaikka siltä vielä olisi tullut levyä. Tai jos kahden bändin välissä on levyttämätön bändi, mutta joka on hyvä dokumentoida artistin uran kuvaamisen kannalta.

Kustakin bändistä on lueteltu kaikki pääkokoonpanot (jotka kuuluvat sukupuun rajauksen sisään). Tämä tarkoittaa, että jos muutamalla keikalla tai jopa yhdellä kiertueella on soittanut joku soitta, mutta pestin kesto on jäänyt muutamaan kuukauteen, eikä levytyksiä ole, niin tällainen kokoonpano ei ole mukana.

Myös kaikkia levyllä vierailevia tai avustavia muusikoita ei kokoonpanoissa ole lueteltu.

Niistä bändeistä, jotka kuuluvat sukupuun rajaukseen, on sukupuussa oheisteksti. Se esittelee lyhtyesti artistin tekemisen ja pyrkii listaamaan ainakin pitkäsoitot, usein myös singlet. Oheisteksti voi olla pilkottu useamaan osaan ja ripoteltu eri kokoonpanoversioiden kohdalle. Aina oheisteksti on lähellä jotain artistin / bändin kokoonpanoversiota.

Jos joku soittaja siirtyy bändistä toiseen bändiin, joka ei kuulu sukupuun rajauksen sisään, niin artistista lähtee viiva ja viivan päässä on pelkkä bändin nimi. Usein tuo ulkopuolella olo tarkoittaa vaikkapa sitä, että bändi on toisesta kaupungista.

Sukupuusta poistuvasta artistista on mainittu vain seuraava bändi, ei hänen kaikkia yhtyeitään tai edes niistä merkittävintä.

Joissakin tapauksissa myös sukupuuhun tulo on merkitty. Jos muusikko on soittanut merkittävässä bändissä, joka ei mahdu käsiteltävän sukupuun rajauksiin, niin isommalla on bändin nimi, sen alla vain kyseisen artistin nimi (ei koko bändin kokoonpanoa) ja siitä viiva kokoonpanoon johon hän on tullut.

Viivat olen yrittänyt pitää selkeinä, mutta joskus ne risteävät ikävästi ja silloin joutuu olemaan tarkkaavainen mihinkä viiva jatkuu.

Muusikko on saattanut soittaa kahdessa yhtyeessä yhtä aikaa ja tällöin hänen viivansa haarautuu. Tämä myös tekee lukemisen joskus tarkkaavaisuutta vaativaksi.

Jos viivasta olisi tullut kohtuuttoman pitkä ja moni muita viivoja ylittävä, niin sukupuun selkeyden vuoksi artistista lähtee lähes sukupuun ulkopuolelle menevä merkintä (siis pelkkä kokoonpano nimi), mutta sen alla on lukuohje (vaikka ”katso vasempaan reunaan”). Tuon ohjeen suunnasta löytyy kohta mistä muusikon ura jatkuu.

Tietenkään en yksin ole pysynyt kaikkia tietoja selvittämään, vaan apuna olen käyttänyt ystäviäni. Sukupuussa on usein kiitoslaatiikko, jossa on lueteltu henkilöitä, jotka ovat enemmän auttaneet sukupuun tekemisessä, joka toimittamalla useamman kokoonpanon tiedot tai oikolukemalla ja tarkistamalla sukupuun. Usein useampikin taho on lähettänyt pikkukorjauksia (vaikka yhden henkilön lisäyksen johonkin kokoonpanoon). Valitettavasti näitä kaikki henkilöitä ei ole saatu mahtumaan kiitoslaatikkoon.

Jos havaitse jossakin sukupuussa virheitä niin laita minulle viestiä. Ylläpidän sukupuita, uusien bändien lisääminen valmisiin sukupuihin ei onnistu, mutta yritän muuten hoitaa maininnan asiasta. Tästä ylläpidosta päästäänkin siihen, että jos hakemistossa oleva linkki ei toimi, niin se johtuu siitä, että olen ylläpitänyt sukupuuta ja kun sen vie saitille, niin WordPress lisää päivämärrän URL:iin, enkä ole muistanut päivittää hakemistoa. Tästä voi ilmoittaa minulle niin korjaan hakemiston.

Vielä yksi erillinen asia. Saitilla on käytetty tägejä, ja kaikki sukupuut saa kauniiseen listaan kun antaa seuraavanlaisen URLin: https://www.hiljaisetlevyt.com/tag/sukupuu/

Tuossahan tuo asiaa oli. Jos on vielä jotain kysyttävää niin tietenkin saa ottaa yhtyettä.

Ei sitten muuta kuin nauttikaa rockin rihmastojen tutkimisesta. PDF-hakemisto löytyy täältä:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2022/02/Sukupuu-hakemisto.pdf