Hiljaiset julkaisut osa 67 – Lowdown Shakin’ Chills: Kiss and Spit EP (CD-EP; Hiljaiset Levyt HICKS-041) 1994

Lowdownit olivat erittäin hyvässä nosteessa esikoisalbumin jälkeen. Arvostelut olivat positiivisia ja medialla oli kiinnostusta bändiin. Myös keikkoja alkoi tulla todella paljon, kun NEM Bookingin Harri Karvinen otti bändin tallinsa. Tästä alkoi minulle taas yksi elämän kestänyt hieno ystävyys – Harrin kanssa olen edelleen tekemisissä viikoittain. Kun toista albumia tehtiin, päätettiin yrittää nostaa LSC seuraavalle tasolle: lisää lehtijuttuja, radiosoittoa ja Eurooppaan showcasekeikalle.

Radiosoittoa varten tehtiin tulevalta levyltä CD-EP, jota jaettiin radioihin erittäin laajasti. Singlen biisit äänitettiin samassa sessiossa kuin albumikin Harasoo studiolla lokakuussa 1993 ja jotain tehtiin vielä tammikuussa 1994. Singlen biiseistä kaksi on suoraan pitkäsoitolta: Kiss And Spit ja Love Is Boring. Kolma yhtyeen oma biisi levyllä on Miss Valentine, joka ei löydy albumilta. Sex is Boring levyn coverbiisi Sigue Sigue Sputnikin iso hitti Love Missile F1-11 tuli myös CD-EP, mutta eri miksauksena kuin albumille. Miksaus kantaa nimeä Doris Mix Tamperelaisen yökerhon mukaan, joka tuohon aikaan oli rokkarien suosiossa. Samalla haettiin sitä, että biisiä nyt ainakin Doriksessa soitettaisiin.

Äänityssessioista ja hiukan muustakin lisää parin osan päästä, kun käsittelyyn tulee Sex is Boring albumi.

Hiljaiset julkaisut osa 66 – Mahtavat Lämpöpussit: Jeesus Käski Mut Parturiin // Napalmia / Nekrofiilia (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-040) 1993

Kun tein taustatyötä tätä julkaisu varten kyselin Raimo Pesoselta mitä tämä muistaa singlen studiosessioista. Raimo lupasi laittaa viestiä piakkoin. Kun pari päivää oli mennyt, tuli täysin valmis essee bändin ja singlen tiimoilta. Näkee, että Raimo on kirjailija. Tämä meneekin helposti kun voin laittaa tähän Raimon täysin valmiin tekstin:

”Rumban ja Radiomafian demosetä Jukka Sundholm soitti ja kertoi osallistuneensa paneelikeskusteluun, jossa Hiljaisten levyjen pomo Jukka Junttila oli hehkuttanut Mahtavien lämpöpussien biisiä Jeesus käski mut parturiin. Sundholm ei ollut omassa Rumban demoarviossaan kirjoittanut kappaleesta kovin myönteiseen sävyyn, mutta ilmoitti nyt, että onhan siinä tarkemmin kuunneltuna puolensa. Puhelimessa tehty oikaisu lehtijuttuun ei tuntunut edes lohdutuspalkinnolta, mutta rohkaisi suunnittelemaan reissua ihan oikeaan studioon ja yhteydenottoa Junttilaan.

Turun Taudin Jartsa suositteli ”sen Deep Turtle -miehen” eli Dassumin Penan äänityspalveluita, minkä perusteella Mahtavat Lämpöpussit -nelikko suunnisti Poriin kohtuullisen määrätietoisen treenausjakson jälkeen tammikuussa 1993. Penan paja osoittautui vanhaksi puutaloksi ja mies asenteeltaan ja osaamiseltaan juuri oikeaksi valinnaksi. Kitaroita viriteltäessä ja pohjia soitettaessa ilmassa oli ajankohdalle ominaista lienteistä kankkusta, mutta nauhalle tarttunut jälki oli selkeästi parempaa kuin lämpöpussien siihenastiset tuotokset. Neljän biisin pohjat taltioitiin lauantaina alkuiltaan mennessä, sitten puolet yhtyeestä lähti Turkuun hoitamaan ihmissuhdeasioitaan. Omat komppikitaraosuutensa hoitanut Lahtisen Pekka siirtyi studion viereiseen baariin rentoutumaan, ja itse hyppäsin Penan kyytiin viemään makuupusseja hänen asuntoonsa. Vähän ajan kuluttua Pekka soitteli vähän onnettoman kuuloisena ja kysyi, missä me viivymme. Joku oli ammuskellut pistoolilla baarin kattoon ja Pekka halusi pois sieltä. Siirryttiin Porin keskustaan toiseen ravintolaan ja sitten Dassumin luo yöpuulle. Yöllä Lahtinen esitti yhden bravuurinsa eli lähti kävelemään unissaan ulos. Minua Pena ei saanut hereille, joten pitkin pihaa pelkissä boksereissaan hortoilleen Lahtisen paimentaminen jäi hänen vastuulleen. Äänittäjä katseli meitä aamukahvipöydässä hieman epäluuloisena ja huonosti nukkuneen näköisenä.

Toisena päivänä Turusta palanneet Mara ja Jaska lauloivat osuutensa ja miksaaja miksasi. Lopputulos oli garageen kallellaan ja kuulosti bändistä hyvältä. Junttilan Jukka alkoi nauhan kuultuaan pohtia kolmen biisin singlen julkaisua, mutta toivoi vähemmän rupista soundimaailmaa. Sitä metsästettiin Otra Romppasen ja Christer Karjalaisen kanssa kesäkuussa viimeksimainitun studiossa.

Waltarimaisesti ilmaistuna Otran päätymisessä singlen tuottajaksi oli jonkinlaista unissakävelijän varmuutta. Maaliskuussa Mahtavilla lämpöpusseilla oli keikka Vandaalien lämmittelijänä ravintola Seminaarissa, ja omat ihmissuhdeasiani olivat sillä tolalla, että silloinen naisystäväni oli juuri kadonnut kolmeksi vuorokaudeksi. Soitossa saattoi olla vähän ylimääräistä latausta, ja keikkaa seurannut Teho Majamäki tuli voimakkaan humalatilansa konsultoimana pyytämään minua Psychoplasman rumpaliksi. Vähän tuon jälkeen Teho heitettiin ulos, mutta Psychoplasmaan päädyin ja Otra tuli tutuksi, minkä peruja hänet värvättiin lämpöpusseja tuottamaan. Vandaalit-lämppäyskeikasta jäi muistoksi myös Virtasen Tarmon ottamia kuvia, jotka päätyivät Jeesus käski mut parturiin -singlen takakanteen.

Single päätyi Radiomafian viikon singleksi ja sen julkaisukeikka soitettiin marraskuun alussa Turun Tinatuopissa. Radiosoittoa kertyi valtakunnanverkossa sen verran, että biisin kynäillyt Salomiehen Mara odotteli ihan perustellusti kohtuullista pottia seuraavan kesän Teostotilityksissä. Tuhansien markkojen asemesta tilille tuli kuitenkin vain satasia. Selvisi, että Teostossa Jeesus käski mut parturiin (säv. & san. Salomies, sov. Mahtavat lämpöpussit) oli sijoitettu virsien kategoriaan. Maran isoisä, arkkipiispanakin toiminut Ilmari Salomies oli sanoittanut lukuisia hengellisiä lauluja, joten Maran tekijänoikeustulot ohjautuivat Ilmari Salomiehen perikunnalle. Teosto korjasi mokansa myöhemmin.

Pekka Heimanin ja Vesa Kataiston ohjaama video Jeesus käski mut parturiin sai kunniamaininnan Oulun ensimmäisillä musiikkivideofestivaaleilla 1994. Kyseessä oli kaiketi ensimmäinen suomalainen animaatiomusiikkivideo. Sen tekemiseen – samoin kuin Mahtavien lämpöpussien ja Oulun kaupungin suhteeseen – liittyy erinäisiä sattumia, mutta niiden käsittelyyn ei ole tässä yhteydessä tilaa.”

Muutama lisäys vielä minulta: Bändin kiinnittäminen meni suunnilleen noin kuin Raimo kertoi, mutta se mikä jäi kertomatta, niin yhtenä Hiljaisten Levyjen kiinnitysperusteena on että bändin jätkien pitää olla hyviä tyyppejä. Raimosta tämä huokui heti ja kaikki myöhemmät vuodet ovat osoittaneet, että ensivaikutelma oli oikea.

Singlen kannen piirsi Tapani ”Nasky” Rytöhonka. Miehelle ei annettu mitään ohjeita, vain single nimi ja aivan loistava kansi tuli muutamassa päivässä. Matriisikaiverruksissa lukee A-puolella: ”J.J. taisi olla häiriintynyt” ja B-puolella: ”Uskontoko ahdistaa”.

Hiljaiset julkaisut osa 65 – Alivaltiosihteeri: Taustamusiikkia Kansannousulle (CD; Hiljaiset Levyt HILL-016) 1993

Tämä levy on urani isompia pettymyksiä – ei taiteellisesti vaan taloudellisesti. Levy on Hiljaisten Levyjen kallein projekti. Alivaltiosihteerin edellinen levy oli ollut Hiljaisten Levyjen mittakaavassa menestys ja kaikki asiantuntijat kertoivat varmana tietona, että läpimurtolevyä seuraava levy myy aina hyvin. Tähän seuraavaan levyyn panostettiin kunnolla sekä studioaikaan että mainontaan. Tietysti tässäkin suhteessa Hiljaiset Levyt oli poikkeus sääntöön ja levy myi vähemmän kuin edellinen.

Levy oli erilainen kuin aikaisempi, ei mikään helppo huumorilevy. Pasi Heikura muistelee levyn biisien tekemistä: ”Taustamusiikkia –levy on yllättävän vakava ja kunnianhimoinenkin teos. Sävelsin biisit kolmen kuukauden keikkatauon aikana keväällä 1993 ja ehkä ahkeran konserttitoiminnan ynnä radio- & TV-hupailujen tuottama hulabaloo sai aikaan rauhallisempien sävyjen kaipuun. Eikä unohtaa sovi sitäkään, että yhtyeen huumorintajuun on aina kuulunut mieluummin yllätysten, kuin ennalta-arvattavuuksien tuottaminen.”

Puhtaita hittibiisejä levyllä oli oikeastaan vain Sä olet alright. Siitä Pasi kertoo: ”Memphis soul tunnelmissa syntyi Taustamuusiikkia kansannousulle –levyn avausraita Sä olet alright. Sanoitusidean anglismikriittisyys toimi myös mahdollisuutena saada suomenkieliseen biisin ainakin puoliksi englanninkielinen kertosäe.” ja Matti Toivonen jatkaa: ”Kauhea täynnä kaikenlaista kivaa sihinää ja kilkutusta. Jyrki ja Pasi laulavat komeita taustoja. Talking Heads –tyyppinen minimalistinen komppiryhmä. Lopetuskaan ei petä, vaan on hauska.”

Levy tehtiin samalla tuotantokoneistolla kuin pari aiempaakin. Levyn tuotti Kari Hipponen ja äänitti Jani Viitanen. Levy äänitettiin Harasoo Studiolla 1.-9.6.1993 ja miksattiin MSL-studiolla Kihniössä 28.6.-1.7.1993. CD-masteroinnin teki Pauli Saastamoinen Finnvoxilla. Levyn mukaan tehtiin Kansakunnan Selkärangan tuplanumero; se oli sekä albumin, että Kansamme Ääni CD-singlen Selkäranka, joten siksi tuplanumero. Lehden sai tuttuun tapaan lähettämällä vastauskuoren Hiljaisille Levyille.

Levy ilmestyi 3.9.1993 Kekkosen syntymäpäivänä.  Helsingin Sanomien arvio levystä oli: ”Alivaltiosihteeri hämmensi rockin lakeja tekemällä tarkkaa ja huolella tuotettua rockia jo edellisellä albumillaan. Huumoriyhtye ei palaa lestiinsä uudella levylläänkään. Taustamusiikkia kansannousulle (Hiljaiset levyt) on muutamine nerokkaine melodioineen ja aika ajoin myös kevyine bossanovarytmeineen kuin viiden vuoden takaista Kauko Röyhkää. Vitsejäkin viljellään taloudellisesti, ja useammin Alivaltiosihteeri laulaa enemmän laiskoina ja tunteellisina 30-vuotiaina miehinä kuin pukuihin ja solmioihin pukeutuneina ilveilijöinä.”

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 64 – Room 100: Beehive (CD; Hiljaiset Levyt HILL-015) 1993

Suomen viralliselle listalle nousseen On The Saddle sinkun jälkeen lähdettiin nopeasti tekemään pitkäsoittoa, tarkoituksena hyödyntää sinkun tuoma noste. Tuo ei kuitenkaan haitannut, sillä bändille oli kertynyt iso nippu biisejä ja keikoilla ne oltiin saatu hiottu valmiiksi ja hyvään iskuun.

Levy äänitettiin 1.-4.3.1993 Harasoo studio. Tällä kertaa Viitasen Jani sekä äänitti että tuotti levyn. Miksaus tehtiin heti perään 6.-7.3. MSL-studiossa Kihniössä. Levylle otettiin molemmat sinkun biisit – nehän nyt olivat ne hitit. Lisäksi levylle äänitettiin bändin omakustanteella olleet Ennaxor (Roxanne väärin päin kirjoitettuna, eli biisin innoittaja lienee selvä) ja Returning. Omien uusien biisien lisäksi keikkasetistä poimittiin vielä mukaan kolme coveria I Got a Line on You (Spirit), Surrender (Cheap Trick) ja I Wanna Destroy You (Soft Boys). Tuo Soft Boys cover on itseäni ilahduttanut silloin ja nyt – hieno versio.

On the Saddle singleen Rokki-Jone Mattila oli tehnyt upean piirroskannen. Jonelta pyydettiin tähänkin kantta. Jonella oli kuitenkin yhtä sun toista kiirettä ja kannen teko venyi ja venyi. Lopulta pyysin meille tuohon aikaan kansi kasaan laittanutta Jari Myllykoskea tekemään kannet, mitään opastusta en muista että Jarille olisi annettu. Jarin idea oli hyvä mehiläispesää kuvaa suurkaupungin tornitalot ja kannen laidoilla väijyvät mehiläiset. Mustavalkoinen toteutus oranssitehostevärillä ei kuitenkaan toiminut ja lopputulos on todella valju. Kun etukansi oli jo valmis, niin Jonelta tuli vaihdoin ja viimein piirros, Betty Page alusvaatteissa. Sekään ei ollut Jonen parhaimmistoa, kiire näkyy siinä selvästi. Piirros laitettiin CD:n takakanteen. Tämä on yksi kansista joka on eniten harmittanut uran aikana. Tästä piti tulla todella hieno, mutta tuli aika valju ja mitäänsanomaton kokonaisuus – joskus käy näin. Ainoastaan bookletin kuvat ovat onnistuneet. Ne otti Poko tiedottaja Manki Penttinen.

Levy ilmestyi 18.6.1993 ja bändille oli loppukesälle bookattu useita keikkoja. Homma oli petattu, niin että tästä lähtee ura nousuun. Heti levyn ilmestymisen jälkeen rumpali Make teloi kätensä todella pahasti. Jonkin aikaa oli epäselvää pystyisikö kaveri soittamaan enää ikinä, mutta kahden leikkauksen jälkeen käsi tuli kuntoon. En usko että homma pelkästään kaatui Maken onnettomuuteen. Bändillä oli hirveä drive ja tavoite tehdä pitkäsoitto ja kun se ilmestyi, niin tavoite oli saavutettu ja motivaatio jotenkin laski. Bändi ei koskaan varsinaisesti hajonnut, se vain kuihtui pois. Pop-lehdessä Make aikoinaan näki asiaa saman suuntaisesti: ”Jukka koitti puskea meitä eteenpäin moneen suuntaan, mutta ekana allekirjoittanut teloi sormensa kunnolla ja seuraavaksi bändi vaan kuihtui pois. Yhteistyö [Jukan kanssa] loppui kohdaltani tähän, mutta tapaamiset jatkuivat säännöllisesti seuraavan orkesterini Pojat keikoilla, niin kauan kuin niitä kohdallani riitti.”

Hieno, aivan liian lyhyen uran tehnyt bändi, jolla olisi ollut potentiaalia pidemmällekin.

Maken arkistoista kuvia äänityksistä.

Hiljaiset julkaisut osa 63 – Alivaltiosihteeri: Kansamme Ääni / (Vähemmän Rockia) Enemmän Funkia (Live) / Tanssaan Ja Taputan (Live) (CD-single; Hiljaiset Levyt ‎– HICKS- 039) 1993

Odotukset edellisen Alivaltiosihteerin albumin jälkeen olivat korkealla. Epe ja muuta kokeneemmat vakuuttelivat meille, että läpimurtolevyä seuraava levy on se joka myy. Näin ollen usko oli kova ja valmistautuminen sen mukainen. Tää Aika Muistuttaa 90-lukua oli julkaistu aikaisemmin ja nyt julkaistiin samana päivänä pitkäsoitto (siitä seuraavassa tarinassa) ja CD-single. Tuo julkaisupäivä (3.9.1993) oli hyvin harkittu, sillä se oli Presidentti Urho Kekkosen syntymäpäivä.

Koska tavalliseen tapaan haluttiin tarjota singlen ostaville jotain extraa, laitettiin singlelle albumiraidan Kansamme Ääni lisäksi kaksi livebiisiä, jotka oli äänitetty Alivaltiosihteerin edelliseltä kiertueelta. Keikkoja yhtye äänitti miksauspöydästä tuohon aikaan todella runsaasti, eli oli valita mikä otto toimisi parhaiten. Bonusbiisit olivat: (Vähemmän Rockia) Enemmän Funkia (äänitys Meelis Niin) ja Tanssaan Ja Taputan (äänitys Jussi Santalahti).

Ykkösbiisi on siis Taustamusiikkia Kansannousulle albumin sessioista. Se äänitettiin Harasoo Studiolla (n.s. Costin sauna) Kari Hipposen toimiessa tuottajana ja Jani Viitasen äänittäessä.

Tuohon aikaan osa radiotoimittajista kantoi osan saamistaan levyistä suoraan johonkin second hand kauppaan ja saattoi olla niin, että Tampereellakin eräästä kaupasta löytyi pari kappaletta meidänkin uutuuslevyä pari päivää ennen virallista ilmestymistä. Koska tätä jaettiin ennen kaikkea radioille todella reippaasti, liimattiin ilmaiskappaleisiin tarra ”Promolevy. Ei myytäväksi”. Tarkoitus oli, että kaupat eivät voineet myydä levyä ainakaan uuteta ja pudotti tuo tarra sisään osto hintaa muutenkin. Tuon mittavan promojakelun takia divareissa näkyy nykyisin enemmän tuota tarrallista versiota, kuin puhdasta myynnissä ollutta versiota.

Vaikka radiojakelu oli mittavaa, jäi radiosoitto Ylen ulkopuolella aika vaatimattomaksi. Kansamme ääni -kappale pääsi haastattelun kera TV1:n N.Y.T. ohjelmaan julkaisupäivänään.

Levyn kansikuvan otti Manki Penttinen. Manki tuohon aikaan Pokolla tiedottajana, joten oli minun kavereitani, kuten myös bändin. Kun Suomeen perustettiin ensimmäinen CD-tehdas CD-Linja, niin Manki meni sinne töihin ja houkutteli välittömästi meidät asiakkaiksi. Tämä tapahtui vasta 1994 aivan lopussa. Tämä CD-single tehtiin DADC:llä Itävallassa.

Hiljaiset julkaisut osa 62 – Kamikaze Pilots: Evil Eyes / Milkshake (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-038) 1993

Pari vuotta aiemmin oli Soundin kanssa yhteistyössä julkaistu parhaista demoista neljän bändin Soundiefekti vol. 1 -ep:n. Sille olin valinnut erittäin hyviä bändejä, jotka eivät mahtuneet Hiljaisille ja tarkoitus oli, että ne löytäisivät tiensä jollekin toiselle levy-yhtiölle. Näin kävikin Wilmalle ja Lunatunesille. Ihmeekseni Kamikaze Pilots ei tuntunut levy-yhtiöitä kiinnostavan. Bändiltä tuli pari hienoa demoa ja lopulta oli taivuttava – ei tällaista voisi jättää julkaisematta.

Kamikaze Pilots oli Ari Rauskun perustama bändi. Rausku oli soittanut aiemmissa Wanna-Beesissä. Yhtyeessä oli tullut pientä linjaerimielisyyttä yhtyeen perinteisen aussihenkisen rockin ja Rauskun uudempien innoittajien välillä, joita olivat Nirvana ja ennen kaikkea Tad. Kamikaze Pilots oli kokenut muutamia miehistönvaihdoksia ja ehtinyt ennen tätä singleä tehdä mukavasti keikkoja etupäässä Helsingissä, mm. lämppärinä Kingston Wallille ja Fishfaceselle.

Singlen aikaiseen kokoonpanoon kuuluivat Rauskun lisäksi basisti Tommy Salo (ex- Cream Crackers ja soitteli lisäksi Kauneus & Terveydessä), rumpali Kari Alaviuhkola (ex- Jasmine Go-Go) ja toinen kitaristi P. Pekkonen.

Singleä mentiin äänittämään huhtikuussa 1993 Equaliz Studioon Helsingin Töölöön. Tarkoitus oli ennen studioon menoa, että A-puoli olisi Milkshake ja B-puoli Evil Eyes. Vuosien jälkeen ei bändi, enkä minä, muista miksi päädyttiin siihen, että Evil Eyesista tuli A-puoli.

Singlen kannet saatiin tehtyä Alaviuhkolan työsuhteilla. Tuohon aikaan graafisia suunnitteluohjelmia ei ollut kotikoneille saatavilla. Singleä tehtäessä sattui töppäys koodien kanssa. Singlen matriisin ja takakanteen on koodiksi merkitty HIKS-037, joka on edellisen seiskatuumaisen (Jalla Jalla & Greenhouse EP) koodi. Vain single etiketissä on oikea koodi HIKS-038. Kaiverrukset teki tietenkin FInnovxin Mika Jussilla, joka raapusti pyynnöstä matriisiin koodien lisäksi A-puolelle ”Rock’n’roll suicide : Love” ja B-puolelle ”One off, we almost care!” B-puolen kaiverrus viittaa siihen, että yhtyeen kanssa sovittiin vain tämän singlen julkaisemisesta ja että sen jälkeen katsottaisiin tilannetta uudestaan.

Singlen jälkeen yhtye teki vielä yhden demon, mutta sitten alkoivat taas uudet tuulet puhaltamaan ja uudet kokoonpanot kutsuivat.

Hiljaiset julkaisut osa 61 – Jalla Jalla / Greenhouse AC: Live Covers EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-037 / Stupido Twins ‎– Stupido 027) 1993

Suurin osa tarinasta on kerrottu ja Roi Soi kasettijulkaisun yhteydessä, mutta lyhyt kertaus: ”Lokakuussa Berlinissä B.I.D. musiikkiseminaarissa Jorma Ristilä ja Joose Berglund (Stupido Twins) sekä Jukka Junttila (Hiljaiset Levyt) saivat kevyen juopottelun jälkeen hienon idean. Julkaistaan Jalla Jallalta ja Greenhouse AC:Ita yhteislive-EP, jolla on vain coverbiisejä. Asiaa ruvettiin aikanaan viemään eteenpäin, jolloin Junttila meni Tampereen Tullikamarille Jussi Santalanden kanssa keskustelemaan mahdollisesta keikkapäivästä, jolloin Jallat ja Grönarit olisivat keikalla joka äänitettäisiin. Jussikin oli noteerannut Rovaniemen erinomaisuuden rock-kaupunkina ja ehdotti Junttilalle, että miksei tämä järjestäisi Roi Soi-nimistä kiertuetta Rovaniemeläisyhtyeille.”

Kaksi keikkaa (Tampere ja Helsinki) äänitettiin ja niistä parhaiten onnistuneet kaksi coveria Jalloilta ja kaksi Grönareilta valittiin tälle EP:lle. Lopuista parhaista biiseistä koottiin Roi Soi kasettijulkaisu. Jallojen eka biisi on Steve Harley & Cockney Rebel’in Make Me Smile. Kappale oli ollut Brittiykkönen helmikuussa 1975 ja alkuperäin romanttinen poppis sai Jallojen käsittelyssä aavistuksen rouheamman otteen. Toinen Jallojen coveroima biisi on Damnedin yksi tunnetuimmista kappaleista Love Song. Sitä yhtye oli pitkään soittanut encoressa ja sen raivoisuutta olin ihastellut keikoilla aina. Se oli kappale joka viimeistään sai minutkin eturiviin pogoamaan. Jos Jallojen valinnat olivat oivia, niin yhtään niistä jälkeen ei jäänyt Greenhouse. MC5:lta otettiin käsittelyyn protopunkklassikko Shaking Street. Toinen valinta tuli upealta Flamin’ Groovies’ilta, mutta kappale ei ollut sen tunnetuimpia. Yesterday’s Numbers oli Teenage Head albumiraita, jonka bluesrockissa on mukana ripaus garagea – hieno valinta. Äänitetyistä ja onnistuneista covereista tuli nauhalle taltioitua Greenhouselta vielä We gotta get out of this place. Sen Stupidot julkaisivat aikoinaan Idioottikeskosia Vol.2 kokoelma. EP:llä.

Levyn kaiversi Finnvoxilla Mika Jussila. A-puolelle kaiverettiin: ”Love song included, bands option excluded.” Tarkastin en muista, mutta saattoi olla, että minä suurena Love Song fania levy-yhtiön edustajan ominaisuudessa yliajoin yhtyeen valinnan toiseksi biisiksi. B-puolella lukee: ”Parempi kuin Tarvainen??? Kysy Jooselta!” En lähde edes veikkaamaan mitä tuo tarkoitti. Valokuvat kansiin otti Anssi Männistö ja kannet löi kasaan Jari Myllykoski (Booga’s Treehouse Club).”

Bonustarina 6: Jukkim Records

Miettinen oli ollut minulle esikuva ja innoittaja jo siitä asti, kun ensimmäisen Hilseen sain käsiini. Hilse sai tajuamaan, että minäkin voisin tehdä pienlehteä ja Miettisen varhaiset levy-yhtiöt (Hilse ja Kumibeat) olivat yksi niistä esimerkeistä, joiden viitoittamalle tielle Hiljaisten levyjen kanssa menin. Miettinen tuli sitten aikojen saatossa erittäin tutuksi ja samalla tuli havaittua, että tässähän on äärimmäisen mukava mies. Hauskaa oli aina vaikka välillä hommat menivät hiukan säheltämiseksi. Ulkomaan messukeikoilla oltiin jo tehty yhteistyötä ja minä halusin tehdä lisää juttuja Miettisen kanssa, joten ehdotin, että perustettaisiin sinkkulabel, joka julkaisi ulkomaan elävien sinkkuja Suomessa. Tuohon aikaan oli ympäri maailmaa hienoja labeleita, jotka lisenssillä julkaisivat sinkkuja ja jotain sen kaltaista minäkin tästä merkistä kaavailin.

Miettinen tunsi itsenä ja hiukan toppuutteli. Pelkäsi, että minä jään levymerkin maksumieheksi. Vakuuttelin, että siihen olen hiukan varautunutkin ja että osaan kyllä sanoa sitten jos tappiot käyvät liian isoiksi. Kun vielä ponnekkaasti kerroin, että voin tehdä töissä vähän ylitöitä ja sillä rahoittaa tätä harrastusta, niin lopulta Miettinen suostui.

Miettisen aiemman Kumibeat merkin hengessä levymerkin nimi rakennettiin meidän nimistä. Kun KuMiBeatissä oli nimi tehty sukunimistä KUusinen MIettinen, niin nyt otettiin etunimet JUKka ja KIMmo. Levykoodissa (JUMI) sen sijaan käytettiin sukunimiä. Tapani Rytöhonka pyydettiin piirtämään merkille logo ja upean logon Rytöhonka piirisikin, se on muunnelma Rafaelin Enkelit maalauksessa ja enkeleistä on tehty Junttila ja Miettinen.

Julkaisupolitiikasta päätettiin niin, että kumpikin sai vuorollaan hoitaa homman, valita bändi, neuvotella diilin ja tehdä kannet. Minä sain aloittaa. Ensimmäinen julkaisu oli Englantilainen Skydogs, johon olin tutustunut kun lisenssoin Jalla Jallan Brittiläiselle Plastic Surgery levymerkille. Skydogille järkkäsin pari keikkakin Suomenn. Miettisen ensimmäinen valinta oli Australialainen Meanies. Minun toinen valinta oli Saksalainen Slick, johon olin tykästynyt BID messuilla. Miettisen toinen valinta oli Jeff Dahl. Tämä jenkkikitaralegenda äänitti singlellä varten aivan uuden biisin B-puolelle, Hanoi Rocksin Tragedyn. Kaikkiaan voi sanoa, että Miettisen kontaktit ja maku hakkasivat omani 6 – 0. Olin aivan ällistynyt, että levymerkki jossa olen mukana, julkaisi sellaisia ”isoja nimiä” kuin Meanies ja Jeff Dahl.

Dahlin jälkeen Miettinen teki hiukan arviolaskentaa ja totesi, että olin ottanut takkiini hänen mielestään paljon. Omasta mielestäni varsin vähän ja kaikki oli sen arvoista. Miettinen kuitenkin totesi, ettei hän voi minun rahoillani levyjä julkaista ja siihen Jukkim sitten loppui. Hieno seikkailu joka tapauksessa.

Julkaistut levyt olivat siis:

The Skydogs: So Good / Psychotic Avenue (JUMI-001) 1992

The Meanies: Them ‎EP (JUMI 002) 1993

Slick: Meat / Guilty ‎(JUMI-003) 1993

Jeff Dahl: Helium Brats / Tragedy ‎(JUMI-004) 1995

Hiljaiset julkaisut osa 60 – The Nightingales: Pop-Gun Juggernaut (CD; Hiljaiset Levyt HILL-014) 1993

Kun Nightingalesilla oli jo kaksi singleä takana (omakustanne ja Poor Jimmy) sekä valmiita biisejä vaikka kuinka paljon, niin todettiin, että ei muuta kuin albumia tekemään lokakuussa 1992. Marko oli tässä vaiheessa jo muuttanut Tamperelle ja koko orkesteri majoittui äänitysten ajaksi Markon suht pieneen kämppään.

Ihan tarkkaan en muista miksi ex-Pojat basisti ja Alivaltiosihteerin keikkamiksaaja Jussi Santalahti otettiin mukaan, tai siis mihinkä rooliin. Äänittäjäksi hänet merkittiin, mutta rooli jäi pieneksi. Viitasen Jani hoiti isoimman osan hommasta. Janihan ei koskaan ole halunnut, että häntä sanotaan tuottajaksi, mutta että kyllä hän mielipiteensä suostuu kertomaan. Tällä kertaa tuolla mielipiteellä ei ollut niin painavaa arvoa kuin tavallisesti. Marko Kantola tiivistää asian näin: ”Taisin tosin ite olla noihin aikoihin helvetin tietoinen omasta taiteellisesta näkemyksestäni, että näin jälkiviisaasti ajatellen olis voinut enemmänkin kuunnella vanhaa ja viisasta (varmaan jo kolmekymppistä) Jania.”

Sessiot oli tosi intensiiviset. Tuollaiset 10-12 tuntia päivässä studiolla. Nuoret miehet siitä sitten jatkoivat vielä kai joka ilta Mexasiin ja Dorikseen kaljoittelemaan. Väliin osui myös Musiikki & Median keikka I-klubilla. Sen verran pitkät illat veivät kuntoa, että Jukka P:ltä ei Who Raped the Nightingalen soolo oikein lähtenyt lentoon aamutuimaan, niinpä sen soitti äänittäjä Jani Viitanen. Marko toteaa tilanteesta: ”Jukan puolustukseksi mainittakoon, että levyn hienoimmat 20 sekuntia on Springtime in this Cityn soolo”. Studiolta löytyi Gretchin puoliakustinen, ja soolo kuulostaa paitsi soitoltaan myös soundiltaan yhä tosi upealta.

Muutama huomautus levy kansivihon krediteistä: Johanna (tuolloiselta sukunimeltään Karjalainen) lauloi jotain taustoja levyllä. Johanna kreditointiin levyyn J. Karjalainen. Jostain syystä se tuntui hauskalta ajatukselta. Ristamäen Jussin sukunimi kirjoitettiin väärin levyyn Ristimäkiksi. Jussi antoi kyllä osittaisen synninpäästön ja kertoi, että näin käy aina.

Kuten Poor Jimmy sinkun kannet tämänkin levyn kansitaiteen tekivät yhdessä Heikki Viitasen ja Marko Kantola leikkaa-liimaa-periaatteella. Bändin logo varastettiin suursuosikiltani Flamin’ Grooviesilta (Supersnazzin kannesta). Yleinen harhaluulo on, että logon vaikutteet olisivat Aku Ankan suunnassa.

Levy oli tarkoitus julkaista ennen Roi Soi -kiertuetta tammikuussa 1993, mutta se myöhästyi. Levyjä saatiin Hesaan kiertueen puolivälissä 27.1. Tavastian keikalle. Marko haki levyjä Oskun Divarista (jonne ne oltiin ohjattu) ennen Tavastian keikkaa ja toimitti rundin jälkeen niitä minulle 39 asteen kuumeessa. Levyn virallinen julkaisupäivä oli 15.2.1993.

Levy menestyi aika kivasti ja varsinkin Yleisradio soitti aika paljon Uncle Bruce biisiä, joka oli levyn päätösraita. Kuinkahan tulivat juuri siihen päätyneeksi? Nightingales kehittyi tässä vaiheessa nopeasti seuraavalle levylle tuli aivan uusia biisejä. Harmillisesti alkupään kappaleista osa jäi kokonaan dokumentoimatta, kuten Tell Her to Come Back Home ja I Don’t Believe.

Hiljaiset julkaisut osa 59 – Jalla Jalla / Greenhouse AC / The Nightingales: Roi Soi – Live (MC; Hiljaiset Levyt HIOR-001) 1993

Tämä onkin helppo kirjoittaa, sillä lähes kaikki tarvittava on kirjattu jo kasetin kansiin. Tässä se mitä lipukkeesta löytyy:

KUINKA KAIKKI TAPAHTUI

Lokakuussa Berlinissä B.I.D. musiikkiseminaarissa Jorma Ristilä ja Joose Berglund (Stupido Twins) sekä Jukka Junttila (Hiljaiset Levyt) saivat kevyen juopottelun jälkeen hienon idean. Julkaistaan Jalla Jallalta ja Greenhouse AC:Ita yhteislive-EP, jolla on vain coverbiisejä. Asiaa ruvettiin aikanaan viemään eteenpäin, jolloin Junttila meni Tampereen Tullikamarille Jussi Santalanden kanssa keskustelemaan mahdollisesta keikkapäivästä, jolloin Jallat ja Grönarit olisivat keikalla joka äänitettäisiin. Jussikin oli noteerannut Rovaniemen erinomaisuuden rock-kaupunkina ja ehdotti Junttilalle, että miksei tämä järjestäisi Roi Soi-nimistä kiertuetta Rovaniemeläisyhtyeille. Koska idea todettiin erinomaiseksi, puhuttiin likilegendaarinen keikkamyyjä Hannu Korhonen Dex-Viihteestä ympäri, myymään Roi Soi-kiertue – ja Hannuhan teki työtä käskettyä. Kiertueelle mukaan tulivat Jalla Jalla (Jouko Hiltunen – kitara, Jukka Kärhä – basso, Harri Pöyhtäri -laulu, Jukka Tarkiainen – kitara, Pete Tuononen – rummut), Greenhouse AC (Jussi Nykänen – laulu, Jari Mikkola – kitara, Hannu Kulusjärvi – basso, Emppu Jänkälä – rummut) ja The Nightingales (Marko Kantola – basso ja laulu, Ari Mäkitulkkila – rummut, Jorma Pirttijärvi – piano, Jukka Pirttijärvi– kitara). Tarkiaisen Jukka teki upean kiertuejulisteen. Kiertueen keikoista päätettiin äänittää Tampereen ja Helsingin esiintymiset. Tampereen keikkaa varten lainattiin Rockadillon Tapio Korjukselta DAT-nauhuri ja Tullikamarin äänimies Piikki Vainionpää miksasi ja äänitti keikan. Keikalla Nightingalesin Kantola vieraili Jalla Jallan kosketinsoittajana muutamassa biisissä, ja lähes koko Jalla ja Grönari orkesterit täydennettynä Junttilalla puolestaan lauloivat taustoja Nightingalesin Glad to be Gayssä – mikä luojan kiitos ei onneksi kuulu juuri ollenkaan. Hesan keikkaa varten Stupidojen ”kolmen markan businessmiehet” varta vasten ostivat oman DATin ja keikan äänitti ja miksasi Hessu Iso-Ahola. Keikalta valokuvia napsi Pentti Hokkanen. Nauhat masteroitiin digitaalisesti aikanaan Finnvoxissa Mika Jussilan ollessa paikoissa, Junttila ja Rainer Valliuksen (Hiljaiset Levyt) ihmettelivät toimitusta ja höpisivät hassuja. Kasetin kannen suunnitteli ja toteutti Jari Myllykoski (Booga’s Treehouse Club).”

Sen verran tarinaa, voi laajentaa, että kun yhteis-EP:stä oli päästy eteenpäin, niin kasetti-idea syntyi aika automaattisesti. Vinyylit oli ajettu jo oikeastaan alas, CD:t vielä todella kalliita tehdä, joten ajatus siksi pelkästä halavasta kasettisarjasta. Ideaa vahvisti New Yorkilaisen ROIR-merkin upea kasettijulkaisusarja, jossa oli huimia live- ja demojulkaisuja sellaisilta bändeiltä kuin Dictators, Suicide, New York Dolls, Germs, Bad Brains, muutamia mainitakseni. Tuli ajatus, että jos Suomessa saisi hyviä live- ja demonauhoituksia niin niitähän voisi julkaista samalaisena sarjana. ROIRiin päin kumarrettiin myös koodinimeä mietittäessä HIOR ei nyt ole ihan ROIR, mutta lähelle. HI on kaikkien Hiljaisten julkaisujen alkuosa ja tuo OR otettiin viittamaan ROIRin.

Kiertue oli varsin kovaa meininkiä Jari Mikkola tiivisti se muistelut lyhyesti: ”Oli kyllä hurja, huh huh… Kaikki parhaat kaverit kiertueella yhdessä… todellakin ikimuistoinen tammikuu 1993.” Kiertuepäivät olivat: 8.1. Rovaniemi (Tivoli), 13.1. Mikkeli (vanha Huopatehdas), 14.1. Lahti (Club 16), 15.1. Turku (Seminaari), 16.1. Tampere (Tullikamari), 22.1. Oulu (Rauhala), 23.1. Pello (Urheilutalo), 27.1. Helsinki (Tavastia), 28.1. Hämeenlinna (Kino Cafe), 29.1. Kyyjärvi (Nuorisotalo) ja 30.1. Jyväskylä (Lutakko). Kasettikansissa on vielä mainittu 31.1. Moulinsart (Linna) – en muista kenen älynväläys oli liittää tämä Tintti-viittaus keikkapaikkoihin. Lutakko varmistui niin myöhään, ettei se ehtinyt mukaan kiertuejulisteeseen.