Hiljaiset julkaisut osa 49 – The Nightingales: Poor Jimmy’s Birthday Party / Johnnie Ragtime & The Swingin’ Band (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-032) 1992

Nightingales oli Hiljaisten kolmas Rovaniemeläinen bändi. Miten niin kolmas, eihän teillä ollut kuin Jalla Jalla ennen Nightingalesia, kuulen useammankin kysyvän. Joten kerrottaan tässä pikku pala historiaa: Greenhouse AC oli Hiljaisilla levyillä noin viikon. Tykkäsin kovasti bändin omakustanne singlestä ja seuraavasta demosta ja lupasin julkaista yhtyeen sinkun. Stupido Twinsin Ristilä oli alun perin Rovaniemeltä, piti bändistä ja oli Jooselle todella surkeana valittanut, että miksi Hiljaiset ottaa kaikki Rovaniemeläiset bändi, kyllä meillä pitäisi olla kotikylän yhtye. Joose, jonka kanssa olin erinomaisissa väleissä, soitti minulle ja kertoi Ristilän tuskasta ja halusta saada Geenhouse Stupidoille. Sanoin Jooselle, että jos lupaatte julkaista bändiltä pitkäsoiton, niin homma on mulle OK. Joose lupasi ja näin Greenhouse siirtyi Stupidoille.

Takaisin Nightingalesin: Yhyte oli ehtinyt julkaista yhden omakustanne sinkun ja äänittää neljän biisin nauhan Rovaniemen Länsikankaalla Studioala-nimisellä pajalla. Äänittäjänä toimi Pauli Ruuskanen, rovaniemeläinen pitkän linjan musiikkimies (soittanut pitkään mm. Souvareissa). Vanhan liiton iskelmämusiikissahan basson pitää kuulua, ja Pauli taisi noihin aikoihin soittaa itsekin lähinnä bassoa. Eipä siis ihme, että Poor Jimmyn miksauksessa basso on vähintäänkin tarpeeksi lujalla. Äänitykset tehtiin joulun välipäivinä.

Kantolan Marko otti yhteyttä ja halusi tuoda minulle henkilökohtaisesti tuon nauhan. En pitänyt tuolloin (enkä nytkään) demontuojista, sillä useimmat haluavat, että nauha pitäisi kuunnella siinä ja silloin, sekä saman tien päättää mitä tehdään, ja kun vastaus on ei niin alkaa jankkaaminen miten niin ei. Hiltusen Jouko oli ehtinyt antaa sen verran puoltoääniä, että suostuin Markon sinnikkääseen vaatimukseen. Päästöstä ei kuitenkaan tehty heti, vaan noin viikon päästä soittelin ja kerroin, että eiköhän tästä nauhasta single voida julkaista kunhan Poor Jimmy on A-puoli. Markon suosikki oli Johnnie What You’re Gonna Do, mutta Marko suostui valintaani. Johnnie äänitettiin aikanaan uusiksi Popgun Juggernautille.

Pop-lehden jutussa Kantola muistelee toimittaneensa nauhan vain kahdelle taholle: ”Ainoat henkilöt, huom kyse on henkilöistä eikä yhtiöistä, jolle lähetimme tämän nerouden osoituksen olivat Jukka ja Kimmo. Emme edes halunneet tarjota hyvää musiikkia jo silloin väsähtäneille Pokolle tai Johannalle, monikansallisista puhumattakaan.” Markon kanssa sitten hoidettiinkin suurin osa asioista naamatusten ja yllättävän usein jalkapallokatsomossa. Onpa Down By The Kemijoen päiväkonserttejakin jätetty väliin, kun on menty katsomaan RoPSin – tai Palloseuran, kuten Marko joukkuetta kutsuu – peliä. Nightingalesin hajottua on Markon kanssa edelleen jatkuvasti jalkapallopeleissä; viimeksi ihan äsken kun Palloseura kävi häviämässä Ilvekselle Ratinassa.

Singlen kannet teki Heikki Viitanen, joka oli bändin kavereita. Heikille annettiin ohjeeksi, että kansi voisi olla sarjakuvamainen ja ihan hauskan kannen Heikki tekikin. Marko muistelee kannen teosta, että se oli noihin aikoihin vielä ihan leikkaa-liimaa-meininkiä, ja esimerkiksi hiirulaisen ja kirahvin takit leikattiin rasteritarroista. Sitten tekstit tulostettiin mustalle pohjalle ja liimailtiin niitä lappusia Heikin kanssa mustalle pahville. Matriisikaiverrukset olivat tällä kertaa ”Banjoa, nahkasaappaita ja lehmänpaskaa” (A-puoli) ja ”Anteeksi onko tämä Nashville vai Tampere”.

Yksi Hiljaisten Levyjen kirjoittamattomista säännöistä on, että bändin pitää olla hyvä livenä, jotta se pääsee levymerkille. Nightingalesin kohdalla sääntöä venytettiin sen verran, että single julkaistiin, mutta jatko oli kiinni live-esiintymisestä. Single ilmestyi 12.5.1992 ja sain puhuttua bändin Casino Steel & Cry Babiesin (!!!) lämppäriksi Tulliklubille 10.6.1992. Keikka meni erinomaisesti ja pitkäsoiton tekeminen hetken päästä oli selviö.

Poor Jimmy’s Birthday Party päätyi Guitars that Go Buzz kokoelmalle, sekä Pokon julkaisemalle neljän CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000 .

Hiljaiset julkaisut osa 48 – Alivaltiosihteeri: Yeah Baby Yeah (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-009) 1992

Nyt todella panostettiin tähän julkaisuun, tämän piti olla Alivaltiosihteerin läpimurto levy ja niinhän se olikin. Paletti oli kaikin puolin kasassa: Tiukka keikkailu oli saanut bändin soitannollisesti hyvään iskuun, Pasilta ja Simolta syntyi biisejä helposti ja studiotyöskentelyäkin varten palat olivat valmiiksi kohdallaan. Alivaltiosihteeri oli tehnyt edellisenä vuonna kaksi biisiä YO-talon kokoelmalle levylle Costin Saunalla – tai Costellon Kylpylässä, kuten studio levykanteen merkittiin. Tuolla levyllä tuottajan oli toiminut Kari Hipponen ja äänittäjän Jani Viitanen. Kokonaisuus oli todettu toimivaksi ja samassa paikassa, samalla miehistöllä äänitettiin tämäkin levy. Jopa YO-Talon äänitykset otettiin pohjaksi. Enemmän rokkia oli jo miksattu uusiksi ja käytetty singlelle, se tuli nyt CD:n bonusraidaksi. Toinen Yo-Talo session biisi A4 miksattiin uusiksi ja otettiin Yeah Babylle. Hipposella oli merkitävä kappaleiden sovituksissa ja useampikin kappale muuttui kovasti alkuperäisestä. Hipponen kävi treeneissä ja ehdotti muutoksia ja viimeisiä tehtiin vielä äänitysten aikana.

Erikoisin tarina levyn biiseistä liittyy sen tunnetuimpaan kappaleseen Tampereelle. Biisihän on AC/DC:n Highway to Hell suomennettuna. Minulla oli jostain syystä sellainen käsitys, että käännöslupien saaminen on ihan läpihuutojuttu. Lupia alettiin siksi kysellä varsin myöhäisessä vaiheessa. Teostolta selvitettiin kuka lupia hallinnoi ja Skandinaviassa se oli joku kustantaja Ruotsissa. Sinne laitettiin kirjettä menemään ja kappaletta alettiin äänittää. Kun äänitykset oli tehty ja kansi värkättiin, niin Ruotsista tuli kirje, jossa kerrottiin että AC/DC ei anna käännöslupia yhteenkään kappaleeseensa. Tämä aiheutti pienoisen paniikin, sillä oli selvää, että kappale oli yksi levyn onnistuneimmista. Siinä sitten pohditaan, että mitä nyt tehdään. Loputa totesin, että mikäs tässä, laitetaan vaan se kappale silti levylle, mutta merkitään kaikki kreidit AC/DC:lle. Näin tehtiin ja minä täytin Teoston tallennelupapaperit ja laitoin Teostoon. Levy saadaan kauppoihin ja menee jonkin aikaa ja Teostosta soitetaan ja ihmetellään, että kuinkas Tampereelle biisi on näissä papereissa, kun siihen ei tullut lupia. Sanoin, että joo ei tullut, mutta me laitettiin se silti. Teoston täti oli aivan kauhuissaan: ”Eihän niin voi tehdä!” ”Me tehtiin jo”, vastasin. ”Tässähän menee nyt koko Teoston maine, kun selviää, että Teosto ei pysty valvomaan oikeuksia”, oli seuraava kommentti. Melkoinen hässäkähän siitä syntyi, mutta homma kääntyi sitten minun mielestäni outoon, mutta meille suopeaan suuntaan. Kun Teosto pelkäsi mainettaan, niin sieltä alettiin auttaa meitä asiassa. Teosto kirjoitti Ruotsalaiselle kustantajalle kirjeen, jossa pahoitteli, että tässä on nyt jonkinlainen tietokatkos tapahtunut ja levy-yhtiö on ymmärtänyt asiat väärin ja että kappale on vahingossa päätynyt levylle. Kohta kustantajalta tuli kirje, jossa hiukan ihmeteltiin kuinka näin pääsi käymään, mutta sanottiin että homma on OK jos kaikki säv. san. sov. rahat tästä biisistä menevät AC/DC:lle (no tämähän oli jo hoidettu tallennelupahakemuksessa) ja että levyä ei saisi tämän julkaista uudestaan siinä muodossa että kappale on levyllä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen verran tästä episodista opittiin, että myöhemmin ei ole julkaistu kappaleita, joihin ei ole lupia saatu. Kerran on toiselta bändiltä kyllä julkaistu kappale, johon epäiltiin että käännöslupaa ei saataisi. Siihen ei lupaa kysytty ja kaikki papereihin merkittiin, että se olisi laulettu englannin kielellä, vaikka levyn muut kappaleet olivat suomeksi. Mutta palataan tähän aikanaan, kun tämä sarja sinne asti etenee.

Tämä levy oli ensimmäinen, jolleka saimme ESEKin (Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskus) tuotantotukea. Parille levylle olimme jo hakeneet, mutta tämä oli ensimmäinen joka tärppäsi. Tuki oli kuitenkin suht olematon, muutama tuhat markkaa. Kaikkiaan ESEKin tuista ei ollut meille koskaan isoa iloa. Minusta tuntui, että päättävissä elimissä suoranaisesti suosittiin isoja levy-yhtiöitä ja toisaalta koska tuki tuli vain nauhan tekemisen tuotantokustannuksiin, niin meidän pienemmät budjetit automaattisesti tarkoittivat sitä, että parinkymmenen prosentin, tai alle, tuki oli aina aika pieni raha. Joitakin vuosia tukea jaksoin hakea, mutta sitten asenteeni muuttui ”pitää tunkkinne” linjalle ja pariinkymmeneen vuoteen Hiljaiset ei ole enää ESEKin ovelle kolkutellut.

Levy julkaistiin niin LP:nä, CD:nä kuin kasettina. Se oli Hiljaisten Levyjen ensimmäinen CD-julkaisu. CD oli tuolloin aika tarkkaan 10 vuotta vanha formaatti. Suomen ensimmäinen CD oli puolestaan julkaistu vuonna 1985 (se oli Riki Sorsan Kellot ja peilit). Musiikkibusiness ajoi vahvasti uutta formaattia sisään ja junaan oli pakko hypätä mukaan, vaikka usean formaatin tekeminen tuli varsin kalliiksi. Koska CD oli tuolloin asiakashinnaltaan varsin paljon LP:tä kalliimpi oli yleisenä käytäntönä, että CD:lle laitettiin ylimääräisiä kappaleita, jolloin kuulija ikään kuin sai enemmän vastinetta isommalle investoinnilleen. Yeah Babyn CD:ltä löytyivät bonuksina singlellä julkaistut Enemmän Rokkia ja Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn, sekä Mari Tapaa Pekan, jota ei muualla ole julkaistu.

Myös kansiin ja promokuviin satsattiin. Kannet teki Taina Värri. Kansi on mielestäni erittäin onnistunut, vaikka sen viittaus ei kai kauhean monelle auennut. Siinä on kravatti, joka on hiukan yli 90 asteen kulmassa. Tuohon aikaan elokuvasensuuri oli sellainen, että missään virallisesti julkaistussa elokuvassa, ei edes pornoelokuvissa (ei leffana, eikä VHS-kasettina) saanut miehen erektio olla yli 90 asteen kulmassa. Jos oli, niin elokuvaa ei saanut julkaista ilman että kohtaus leikattiin elokuvasta pois. Kannessa siis humoristisesti esitetään kuinka rohkea levy on – ymmärrän hyvin, ettei tämä vitsi oikein auennut, onneksi kansi toimii muutenkin.

LP:hen tehtiin tietenkin matriisikaiverrukset. A-puolella lukee ”Mitä tekisit neljällä karvahatulla?” ja B-puolella “Rakasta puiston puita ja heinää”. Kaivertaja Mika Jussilla myös irroitteli ja normaalien nimikirjaimensa sijaan matriisiin on raapustettu ”Cut by Mike Johnny, LA.”

Myös paksumpi Kansakunnan Selkäranka tehtiin. Se mahtui tietysti vain LP:n väliin. CD:en vihkoseen ja kasetin kansiin laitettiin ilmoitus, että lehden saa, kun lähettää C4 kokoisen kirjekuoren, jossa on tilaajan osoite ja postimerkki valmiina. Lehden tilauksia tuli näinkin ihan hyvä määrä. Kansakunnan Selkärangan lisäksi levyn väliin laitettiin vielä erillinen korjausliuska. Siinä luki ”Alivaltiosihteerin levyn Yeah Baby Yeah (HIKI-009) kappaleen Tylsään (CD:llä kappale numero 7, vinyylillä ja kasetilla B1) c-osan alussa on soittovirhe. Kohdan pitäisi kuulua seuraavasti:” Tämä alla oli sitten jostain napattu täysin satunnainen nuottipätkä. Tämäkin oli viite sen aikaiseen tapaan, jos jossain kirjassa oli merkittävämpi asia virhe ja/tai hankala painovirhe, niin kirjan välissä saattoi olla irrallinen korjaussivu, joka ”korvasi” alkuperäisen kirjassa kiinni olevan sivun.

Levy julkaistiin 13.3.1992. Yeah Baby Yeah on Hiljaisten Levyjen kaikkien aikojen eniten myynyt levy. Sen kokonaismyyntimäärä kaikissa formaateissa on noin 2500 luokkaa. Levyn kappaleita Alivaltiosihteeri pääsi pariin kertaan esittämään televisiossa. Suomi nousuun kappale tehtiin TV 1:n Etulyönti-ohjelmaan ja Clint .44 TV 1:n Zoo TV –ohjelmaan.

Tämä levy on yksi niistä, joista erittäin ylpeä. Tiesin jo tätä tehdessä, että tämä kannattaa tehdä todella hyvin, sillä tämä tulee myymään Hiljaisten mittapuulla todella hyvin.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Kari Hipposen muistiinpanoja biiseistä äänitystä varten.

Hiljaiset julkaisut osa 47 – Alivaltiosihteeri: Mainio Seuramies // Suomi Nousuun / Jukka Junttila kustantaa meidän levyn (hyvä Jukka) (7”; Hiljaiset Levyt ‎– HIKS-031) 1992

Kaikilla oli usko, että Alivaltiosihteeri breikkaisi isosti seuraavalla albumilla. Sen takia piti sitten alkaa syödä levy-yhtiön periaatteitakin siltä osin, että singleillä olevia biisejä ei olisi albumilla. Pari kertaa tätä sääntöä oltiin jo venytetty tekemällä albumille uusi versio biisistä, mutta nyt päädyttiin siihen, että sama biisi julkaistaisiin singleä. Syy tähän oli se, että tuohon aikaan radiot soittivat paljon singlejä ja Mainio Seuramies singlellä lähdettiin petaamaan Yeah Baby Yeahin myyntiä. Sen julkaisu ajoitettiin kahta viikkoa ennen albumin julkaisua. Single äänitettiin siis samassa sessiossa, kuin Yeah Baby Yeah, joten palataan äänityksiin seuraavan julkaisun yhteydessä.

Mainio Seuramies biisi muuttui melkoisesti teko- ja äänitysprosessin aikana. Liikan Jyrki muistelee kappaleesta: ”Tästä piti tulla enempi soulahtava, mutta rumpalin taidot asettivat hieman rajoituksia. Sitä sitten vähän suoristettiin.” Pasi Heikura kertoo studiotyöskentelyn vaikutuksesta kappaleeseen: ”Mainio Seuramies –biisin sanoitus taisi olla jo valmis ja studiossa Kari Hipponen ehdotti loppuun kokoelmaa menneistä koomisista punchlinesta. Miksausvaiheessa kärvistelin hiukan, koska Kari ja Jani eivät tehneet biisistä hikistä 60-luvun Stax-soulia vaan modernimman popin. Ja ihan oikea ratkaisuhan se tietenkin oli; näitä tilanteita varten tuottajat ovat olemassa.” Biisistähän tuli sellainen keikkasuosikki, että se soitettiin oikeastaan jokaisella keikalla tämän jälkeen.

B-puolen kakkosbiisi on bändin kavereiden vitsi ja osin pieni piikityskin minua kohtaan. En minä Alivaltiosihteeriltä punkkia pyytänyt, mutta pari kertaa huomautin, että biisit voisivat olla reippaampia ja suorempia ja tässä sitten oli vastaus. Simo Frangen muistelee biisin syntyä: ”Erään pitkän treenipäivän päätteeksi tajusimme kämpällä, että levylle ei ole tulossa yhtään punk-kappaletta, joista levyjemme kustantaja Jukka Junttila niin kovasti pitää. Niinpä päätimme tehdä levylle Jukan iloksi punk-biisin jonka sanoitus olikin sitten nopeasti tehty.” Bändi itse vaati biisiä singlelle – ja kyllä se minua sen verran imartelikin, että ilolla suostuin.

Hämmentävin hetkin minulla tämän biisin suhteen on, kun olin vuonna 1992 Uudenvuodenjuhlissa tuttavaperheen luona, missä oli useita samassa kerrostalossa olevia ihmisiä. Tiesin, että Alivaltiosihteeri esiintyisi MTV3:n Uudenvuodenaaton ohjelmassa ja että heillä olisi erittäin lyhyt sloti. Pyysin pitämään TV auki, että näkisin poikien vedon, mitä oli tuossa, sitä en etukäteen tiennyt. Ensin tuli välitemppu ja sitten tämä kappale. Oli itsekin häkeltynyt, mutta koko muu porukka joka oli juhlissa meni aivan sekaisin. Pitkään yksi jos toinenkin vain toisteli epäuskoisesti: ”Ne laulaa sinusta televisiossa.”

Levy kaiverrettiin kahteen kertaan. En muista mikä oli vialla ensimmäisessä kaiverruksessa. A-puolen matriisikaiverrukseen ”Suomen tyhmin mies ja hänen neljä veljeään” Mika Jussila on lisännyt perään ”feat. AVS”. Eli olisikohan ollut niin, että osa bändistä olisi ollut kaiverruksessa paikalla ja vika olisi huomannut heti ja tehty saman tien uusi versio? B-puolen matriisissa lukee: ”Aistien puutarha”.  Levy ilmestyi 28.2.1992. Viikolla 9 se nousi Suomen virallisella singlelistalla sijalle 16.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 46 – Alice In Wasteland: Humanizer / Guess I’m Falling In Love (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-030) 1992

Red Eye LP:n arvostelumenestyksestä huolimatta Alice in Wasteland ei näyttänyt menevän eteenpäin. Aisaa ei auttanut se että 1990-luvun alun lama oli romauttanut keikkamarkkinat, keikkoja oli vähemmän ja samoin yleisöä niillä. Bändissä oli jo jonkinlaista turhautumista, mutta vielä päätettiin yritetään.

Singlen biiseiksi valikoitu Markus Latvalan tekemän Humanizer ja B-puoleksi tuli Velvet Underground laina Guess I’m Falling In Love. Tuo Velvet biisi on melkoinen erikoisuus. Yhtye äänitti sen alun perin joulukuussa 1967 White Light/White Heat albumia varten, mutta sitä ei silloin julkaistu. Se julkaistiin vasta vuonna 1986 Another View levyllä, johon koottiin Velvetin julkaisematta jääneitä kappaleita. Eli mistään kovin ilmeisestä valinnasta ei ollut kyse. Äänitykset tehtiin Keuruulla studiossa, jonka nimi on ehtinyt vuosien saatossa unohtua.

Singlen kannen kuvan otti yhtyeen basisti Mika Remes. Kannen toteutuksesta vastasi Jari Myllykoski. Liitettä singleen ei tehty. Matriisikaiverruksissa viitataan biiseihin: A-puolen ”Trendi loikkausko?” viittaa tyylilliseen muutokseen Red Eye albumiin nähden ja B-puolen ” Walk on the B-side!” puolestaan viittaa Lou Reediin, joka on Guess I’m Falling In Love tekijä. Single ilmestyi 14.2.1992. Seiskatuumainen on mielestäni kaikkiaan erittäin mainio ja B-puolen Velvet versiointi on aivan huima. Täsät huolimatta single ei juuri minkään laista huomiota saanut osakseen.

Tämän singlen jälkeen Alicen puhti alkoi loppu ja viimeinen keikka tehtiin pari kuukautta singlen jälkeen vappuna 1992. Yhdessä yhtye soitti tämän jälkeen vain kesällä 2008, kun kokoelma-CD Wasted ilmestyi. Hiljaisten tarinaan yhtye kietoutuu uudestaan vuonna 2018, kun Nuorisopalatsi, joka koostuu kolmesta AiW jäsentä (Kari Smolander, Mika Remes ja JP Rainio) alkaa levyttämään Hiljaisille.

Hiljaiset julkaisut osa 45 – Lowdown Shakin’ Chills: She-Devil / I Tried (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-029) 1992

Lowdownin miehistön vaihdokset jatkuivat. Sitten kakkossinkun Jari Mäntylä oli jättänyt bändin ja tilalle oli tullut Ville ”Eppujen serkku” Syrjä. Lisäksi kokoonpano oli kasvatettu toisella kitaristilla, Toni Haimilla. Haimin tulo bändiin toi lisää biisin kirjoitusvoimaa. Tämä tulee näkyviin varsinkin pitkäsoitoilla, mutta jo tällä singlellä toinen biiseistä (She-Devil) on Haimin käsialaa ja toinen Kotilan. Alun perin ajatus muuten oli, että tarttuva I Tried olisi ollut A-puoli, mutta koska bändi innostui She-Devilin kokeellisuudesta vaihdettiin järjestys. She-Devil sisälsi mm. erinäisiä lyömäsoittimia ja huiluja. Yhtenä soittimena oli hiekkapaperista itsetehty shekere.

Single äänitettiin Lepakon studiossa, jonka nimi on unohtunut. Studio mainiosti itseään sillä että teknologian piti olla aivan viimeistä huutoa, mm. automatisoitu äänipöytä jossa liuút liikkuivat itsestään – tuota ei oltu vielä Tampereella nähty. Studio ei ollut kuitenkaan vain siunaus. Liian iso tila osoittautui ongelmalliseksi ja lopulta kaikki soittajat laitettiin omiin koppeihinsa soittamaan. Kuuntelu niihin ei ollut paras mahdollinen ja Ville seurasi rytmiä lähinnä Janskun pään heilunnasta. Pikku vaikeuksista huolimatta sessio oli railakas ja hauska, niin päivällä kuin yölläkin. Pankku muistelee, kuinka yöt menivät baareissa aamutunneille ja silloinen kuski-roudari-teknikko Peve Hämäläisen otti tavaksi huudahtaa ”pisaa ja paskaa” kun valomerkki koitti.

Singlen kaiversi Finnvoxissa Mika Jussila ja A-puolen matriisin tuli: “So you’re a private detective from San Francisco!” Jostain syystä B-puolelle ei tullut matriisikaiverrusta. Singlen kansissa siirryttiin tässä vaiheessa kopiopainosta kirjapainoon. Olin kyllästynyt itse leikkamaan ja taittelemaan kopiopainon kartonkiarkkeja. Paino-S lupasi tehdä singlejä varten stanssin, jolloin paitsi että päästiin parempaan jälkeen ja parempaan pahviin, niin pahvit olivat valmiiksi oikein leikattuja ja taitokset valmiina. Itse vielä liimasin ne, mutta homma vei nyt vain murto-osan ajasta mitä se oli edellisissä singleissä vienyt. Levy ilmestyi 10.1.1992.

Hiljaiset julkaisut osa 44 – Ei esittäjiä: Twin Peeks & Silent Moments ‎(kasetti; Hiljaiset Levyt HIST-002) 1991

Edellisen vuoden yhteistyö Stupidojen kanssa vientihommissa oli toiminut erinomaisesti, joten päätettiin uusi se myös vuonna 1991. Ennen BID musiikkimessuja syksyllä Berlinissä tehtiin taas yhteinen promokasetti. Edellisen vuoden kasetin itsetehdyt ja erittäin kököt spiikit nolottivat edelleen, joten tällä kertaa päätettiin pyytä juonnot henkilöltä joka enemmän asiansa osaava hoitaisi puhuminen. Miksi biisit piti spiikata? En muista, mutta selkeä näkemys niin minulla kuin Joosellakin oli, että näin tehdään.

DJ:ksi kasetille pyydettiin Alex Nieminen. Alex oli tuolloin innokas nuori poika, jos häsläsi siellä ja täällä, teki DJ-keikkaa, oli radiossa, kirjoitti musiikista, jne. Alex oli tullut minulle tutuksi Tampereen musiikkiympyröistä, joten minä pyysi ja Alex tietenkin suostui. Alexille lyötiin biisilista käteen ja sanottiin, että spiikkaa nuo ja herjaa vaikka niitä kuinka paljon. Ajatus kai oli jotenkin todella anarkistisesta huumorista, mutta emme tietenkään ohjeistaneet Alexia riittävästi. Jälki oli hiukan liian kilttiä ja siistiä. Mutta tällä mentiin.

Edellisessä kasetissa oli ollut erikseen Hiljaiset Levyt puoli ja Stupido puoli. Nyt päädyttiin jostain älynväläyksestä ratkaisuun, jossa kummankin levy-yhtiön biisit vuorottelivat, eikä tietenkään selvästi merkitty kummat olivat kumman julkaisuja.

Hiljaisten Levyjen artistit ja biisit kasetilla olivat: Jalla Jalla: Minnesota Plates, Many Hates: Miracle Of Love, Alivaltiosihteeri: Nasta Kaupunki, Wolfmen: I’m Insane, Alice In Wasteland: Man In The Looking Glasses, God’s Lonely Men: Heaven Sent You, Lowdown Shakin’ Chills: (I Don’t Wanna) Say Goodbye ja Juggling Jugulars: Gun In My Heart. Kaikki biisit Alkkarien Nasta Kaupunki luukuunottamatta olivat alkuvuoden tai kesän 1991 julkaisuilta. Nasta Kaupunki oli vuodelta 1990.

Kasetit monistettiin Finnvoxilla, mutta kannet tein minä ja taittelin ne koteloiden sisään. Työpaikalle oli tässä vaiheessa tullut jo kunnollinen piirturi, joten sillä sai kasetin alkeeliset graffikat ja tekstit tehtyä hyvin. Levy-yhtiöiden logot piti liimata originaaleihin ja tuttuun Jukka-tapaan ne ovat tietenkin hieman vinossa. Kasetteja painettiin 300 kappaletta ja niitä jaettiin BID:in lisäksi Popkommissa (Köln) ja Bratislava Pop-rock-daysissä. Kotimaahan kasetteja ei juurikaan jäänyt jaettavaksi, joten se on täällä aika harvinainen.

Hiljaiset julkaisut osa 43 – God’s Lonely Men: All This And More (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-008) 1991

Parin seiskatuumaisen jälkeen God’s Lonely Men oli valmis äänittämään pitkäsoittoa. Kun bändin kanssa alettiin puhua tuottajasta, niin vain yksi nimi nousi esille, Kari Hipponen. Salon pojille oman kylän sankari oli itsestään selvä valinta. Itsekin oli tässä vaiheessa jo sen verran Hipposeen ehtinyt tutustua, että valinta kelpasi minullekin erinomaisesti. Popedan Costello oli rakentanut studion Nekalassa olevaan vanhaan yleiseen saunaan ja sitä sai vuokrata. Tsekkasin hinnat ja kun ne olivat OK, niin paketti alkoi olla kasassa. Juttelin Karin kanssa, että voisiko hän myös äänittää levyn. Kari ei omasta mielestään ollut oikein sinut äänittämisen suhteen ja ehdotti äänittäjäksi Viitasen Jania. Jania en tuolloin tuntenut mitenkään ja ensimmäinen ajatus oli, että mikään Yö-mies ei tule tätä levyä pilaamaan. Tuli pieni vääntö Hipposen kanssa, mutta Kari piti päänsä ja sovittiin, että Jani tulee äänittämään levyn. Päätöstä, että annoin Karille periksi, olen lukemattomia kertoja kiitellyt. Jani osoittautui nopeasti hienoksi ihmiseksi, todella rautaiseksi ammattilaiseksi, aina sanojensa mittaiseksi mieheksi ja taloudellisesti vaikeina aikoina Jani antoi laskuille rutkasti maksuaikaa. Uskallan sanoa, että Jani on yksi näitä yhden käden sormilla laskettavista tyypeistä joita ilman Hiljaisten Levyjen tarina olisi päättynyt jo hyvän aikaa sitten.

Hipponen otti hommansa tuottajan erittäin tunnollisesti ja osallistui jo esituotantoon. Kari kävi useamman kerran bändin treeneissä kuukauden aikana ennen äänityksiä. Biisit hiottiin tiukkaan kuosiin, sovituksia mietittiin ja Jarkkoa opetettiin ihan metronomilla pitämään tahti vakiona. Kun sitten mentiin studioon, biisit olivat valmiit ja bändi ne erinomaisesti treenannut. Ei tarvinnut kuin laittaa ne narulle. Käytännössä levyn koko materiaali on Vesa Vahteran kynästä, kolme kappaletta Vahtera on säveltänyt yhdessä basisti Teemu Horton kanssa.

Kostin Saunaan – tai Harasoo studiolle, kun paikkaa myös kutsuttiin – mentiin 26. huhtikuuta 1991 ja valmista tuli neljässä päivässä. Äänitykset sujuivat soiton osalta helposti. Laulujen kanssa oli pientä ongelmaa, kun Kari laittoi Vesan laulamaan kaiken kahteen kertaan tismalleen samalla tavalla ja äänen kestämisen kanssa oli pientä ongelmaa. Edes äänitysten jälkeiset baari-illat eivät haitanneet prosessi ja levy syntyi kaikkineen erittäin helposti. Lowdown Shakin’ Chillsin kaverit kävivät laulamassa taustoja yhdelle biisille ja Jani hoiti Yön kosketinsoittajan Mikko Kangasjärven soittamaan pianoa Heaven Sent You biisiin – palkkio tuosta oli Kossupullo.

Levyn masteroi JJ Studiolla kaksikko Hipponen ja Viitanen. Kaiverruksen teki tietenkin Mika Jussilla ja A-puolelle matriisiin kaiverrettiin ”We wanna see you high” ja B-puolelle ”Ball this and store”. Olisikohan B-puolen teksti tullut flipperistä, joka oli Costin Saunan taukotilassa. Kansista en muista kuka ne teki, mutta en ollut niihin tyytyväinen silloin, mutta olin liian kiltti että olisin niihin puuttunut. Albumin nimi All This And More, tulee Vesa Vahteran mukaan Dead Boysin biisitä, eikä bändin omasta saman nimisestä kappaleesta, joka päättää LP:n. Levy ilmestyi 6.9.1991, joka sattui muuten olemaan syntymäpäiväni. Levyn biiseistä Heaven Sent You päätyi ensin Hiljaisten ja Stupidojen promokokoelmalle Twin Peeks & Silent Moments ja aikanaan upealle Pokon julkaisemalle 4 CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000.

Levy sai muuten erittäin hyvät arviot, mutta Rumbassa oli vierailevana kriitikkona jonkun ison levy-yhtiön A&R-mies, joka ihmetteli, että miten Suomessa noinkin hyvän bändin levy julkaistaan demotason soundeilla. Minusta levyn soundit olivat kirkkaat ja hieno, juuri sellaiset kuin haluttuunkin. Liekö näkemysero estetiikassa, vaiko en osaa arvioida omia tuotoksiamme?

Vaikka kaikki olivat tyytyväisiä levyyn ja se myikin ihan kivasti, niin se jäi God’s Lonely Menin viimeksi. Kaverit alkoivat muuttaa pois Salosta. Kasvamista erilleen oli tapahtunut ja tietyillä henkilökohtaisilla ongelmillakin oli osuutensa asiaan. Seuraavan vuoden puolella soitettiin vielä kolme keikkaa ja pari uutta biisiäkin tehtiin, mutta puhti kaikilla GLM:n suhteen vain loppui ja bändi hiipui pois.

Jokelainen siirtyi soittohommissa ensin Lowdown Shakin’ Chillsin loppuajan kokoonpanoon ja sitten Flaming Sideburnsissä. Vahtera on soitellut lukuisissa kokoonpanoissa, joista Hiljaisille on levyttänyt Charming Disappointment. Teemukin on jatkanut musiikkihommissa ja soitti mm. No Shamessa. Niin ja tietenkin: GLM teki comebackin 2000 tietämissä, mukana olivat vanhasta kokoonpanosta Vesa ja Teemu. Kokoonpano äänitti älpeellisen uusia biisejä Saksalaiselle lafkalle, mutta ne jäivät julkaisematta ja studiokustannukset jäivät kavereiden itsensä maksettavaksi. 

Hiljaiset julkaisut osa 42 – Alivaltiosihteeri: Enemmän Rokkia / Maataloustuloratkaisu (Live In Karvia) (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-028) 1991

Alivaltiosihteerin suosio oli ollut vakaassa kasvussa ja pitkäsoittojen väliin päätettiin julkaista single. Singlen ilmestyminen ajoitettiin, niin, että bändi siirtyi tuolloin kiertueisiin ja lopetti satunnaisen keikkailun (joka oli tullut viikottaiseksi). Single juhlisti ensimmäistä kiertuetta, jonka nimi oli Krawattimyrsky yli Suomen. Se alkoi syyskuussa ja kesti marraskuuhun.

A-puolen Enemmän Rokkia levytettiin alun perin Tampereen YO-Talon juhlalevylle YO-Talo. Hipposen Kari YO-Talon äänimiehenä oli siinä puuhamiehenä. Minä olin levyn teon osalta jonkinlainen tekninen neuvonantaja ja korvaukseksi tästä sain käyttöoikeuden tähän biisiin. Biisi miksattiin uudelleen singleä varten. YO-Talo levyllä oli myös toinen Alivaltiosihteeri biisi A4. Kokoelman muut bändit olivat Pojat, Dog Eat Dog, Karibia-Orkesteri, Happy-Huulet ja Twang Bang Boom.

YO-Talo levy tehtiin todella nopeasti muistaakseni Costin Saunalla (studio Tampereen Nekalassa) ja paikalla olivat kaikki bändit. Kun kaikki bändit äänitettiin samana päivänä, niin homma vedettiin sisään täysin livenä. Biisin loppuhurmiossa mukana olivat taustalla Pojat-yhtye, Happy Huulet kuoro ja Dog Eat Dogin jäsenet. Biisiä äänitettäessä wah-pedaali oli jäänyt vahingossa päälle ja oli sopivasti keskiannossa, joten se oli leikannut kitaran soinnista kaikki ala- ja ylä-äänet pois. Kun tämä huomattiin, niin sattumaa pidettiin nerokkaana kun se antoi biisille aivan oman soinnin.

Enemmän Rokkia biisistä Simo kertoo: ”Olin lukenut pienen ikäni rockhaastatteluja, joissa bändi vakuuttaa olevan levyllään ”enemmän rockia” ja että biisit on tehty ”demokraattisemmin” kuin aikaisemmin. Muutenkin rock haastattelut olivat silloin ja ovat vieläkin melkoisia kliseekasoja. Ajattelin, että pääsemme haastattelujen vaivasta, kun julkaisemme perusrockhaastattelun kysymyksineen ja vastuksineen kappaleen muodossa.”

Singlen B-puolella on Maataloustuloratkaisu, jonka väitetään olevan äänitetty Karviassa Baari Mäkituvan pihassa Karvia-päiviä 3.8.1991 21:34 – 21:37. Koska rikos on vanhentunut, voidaan kertoa totuus. Itse asiassa se on äänitetty Provinssirockissa 1991 Ylen toimesta. Yle lähetti Provinssin livenä radiossa ja samalla äänitti sen. Eräs tuttu toimitti minulle festarin jälkeen ensin kasetin ja sitten nauhan tuosta Ylen äänityksestä. Keikka oli joka suhteessa erinomainen ja äänitys ihan ykkösluokkaa. Olisi ollut sääli jättää se kokonaan käyttämättä, mutta Ylen kanssa keskustelu oikeuksista ei tuohon aikaan ollut helppoa. Asia ratkaistiin merkitsemälle kappale levylle siten, että se olisi äänitetty Karvialla, Pasin synnyin kunnassa. Arvattiin ettei kukaan ala levyn versiota mihinkään muuhun äänitykseen vertaamaan.

Biisit levyä varten masteroi Juuso Nordlund JJ-Studiolla 2.9.1991. Kaiverruksen teki Mika Jussilla ja A-puolen matriisikaiverrus kertoo alkavasta ensimmäisestä kiertueesta ja se on ”Krawattimyrsky yli Suomen 1991 !”. P-puolelle kaiverrettiin ”Sepalus auki Eurooppaan !” Singlen kansikuvassa on Frans Emil Sillanpää. Levy julkaistiin 11.10.1991.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 41 – Alice In Wasteland: Red Eye (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-007) 1991

Bleeding singlen jälkeen oli kiire niin bändillä kuin minullakin tekemään albumia. Pokolle tehdystä ensi-LPstä oli kulunut neljä vuotta ja jännitytti onko ihmisten kiinnostus bändiä kohtaan jo mennyt ohi. Sikäli tuo aika oli toiminut levyn hyväksi, että yhtye oli rauhassa ehtinyt tehdä paljon uutta materiaalia, josta pystyi helposti poimimaan biisit kokopitkälle. Biisien tekovastuu oli kolmikon Kari Smolander, Markus Latvala ja Pikke Paananen harteilla. Nyt poikettiin yhtiön linjasta, että samoja biisejä ei löydy singleltä ja LP:ltä ja sekä Bleeding että The Smell of Earth löyvät Red Eyeltä. Toki ne äänitettiin uusina versioina albumille.

Bändi ehdotti levyn äänittäjiksi Tuomo ”Tumppi” Valtosta, jolla oli oma studio Savonlinnassa. Joissakin yhteyksissä olin Tumppiin ehtinyt muutaman kerran törmätä ja huomata, että tässähän on mukava mies, joten homma oli minulle OK. Tumpin studio oli Schaumannin jo suljetun telakan yhteydessä. Telakka oli lopettanut toimintansa, joten sen 100 metriä pitkää telakkahalliakin saattoi käyttää soittamiseen. Siinä sai aivan uskomattoman luonnollisen kaiun. Kari Smolander muistelee, että oli todella huimaa vetää kunnon kiertokitaraa tyhjässä telakkahallissa.

Studioaika oli niukka, tai siis ihan normaalikokoinen Hiljaisten budjettiin, mutta kun edellinen levy oli tehty Pokon budjetilla, niin hiukan jännitti onnistuuko levy teko tuossa ajassa. Onnistui, jopa erinomaisesti. Bändi hiukan jälkeenpäin valitti studion raitojen vähyyttä, jonkun biisin stemmoissa raidat olivat loppuneet, mutta ei sitä lopputuloksessa huomaa.

Kannet levyyn teki Jari Myllykoski. En muista miten Myllykoski tuli tutuksi, voi olla, että bändi hänet minulle esitteli, mutta Jari teki ihan hyvän nipun kansia Hiljaisille ja tämä taisi olla niistä ensimmäinen. Levyyn tuli mukaan sanoitus liite. Kannet painettiin Paino-S kirjapainossa, mutta sanoitusliitteen teki Tehokopiointi.  Kaiverruksen teki tuttuun tapaan Finnvoxin Mika Jussilla ja A-puolen matriisissa lukee: ” Benzino finito …” ja lause jatkuu B-puolella: ”… probello stop!” Mikä tuossa oli ideana, siitä minulla ei mitään muistikuvaa.

Levy ilmestyi 28.3.1991 ja se sai lehdistössä erittäin myönteisen vastaanoton.  Markku Fagerlund Helsingin Sanomissa kirjoitti siitä: ”Vuonna -87 julkaistuun ensilevyyn verrattuna Alice In Wasteland on mennyt eteenpäin isoin harppauksin. Epävarman ja kasvottoman bändin musiikki on jäsentynyt ja saanut lisää persoonallisuutta. Se kuuluu niin Pikke Paanasen laulussa kuin sävellyksissäkin, joista paras esimerkki on melankolisia hittiaineksia omaava sinkku Bleeding”. Hyvistä arvioista huolimatta levyn myynti jäi ihan Hiljaisten normaaleihin lukuihin.

Red Eyen biiseistä Man In The Looking Glasses laitettiin ulkomaan vientikasetille Twin Peeks & Silent Moments. Red Eye ilmestyi vain LP:nä, kuten meillä tuohon aikaan oli tapana. CD:nä suurin osa Red Eyestä tuli saataville vuonna 2008, kun Poko julkaisi Wasted kokoelman, johon on kerättä lähes koko AiW:n tuotanto. Tuota kokoelmaa tehtäessä pääsin ”maksamaan” hiukan velkojani Epelle ja lisenssimaksu oli vain kaksi boxia levyjä.

Bonustarina 4: Hiljaiset Levyt ja talous

Koko Hiljaisten tarina sai alkunsa Hiljainen Kesä –fanzinesta, jota aloin tehdä vuoden 1985 alkupuolella. Lehteä saatiin jonkin verran jaeltu myyntiin myös oikeisiin kauppoihin, kuten kirjakahviloihin ja Akateemiseen Kirjakauppaan ja tässä yhteydessä tuli selväksi, että olisi paljon helpompi, jos meillä olisi jokin taho jonka voisi lähettää laskuja. Yhdistys tuntui kaikkein yksinkertaisemmalta ratkaisulta. Piti sitten selvittää kuinka yhdistys perustetaan ja mitä kiemuroita sen kirjanpidossa oli. Rumba lehteä kustansi tuolloin Perusta ry. joka oli Vihreitä lähellä oleva yhdistys. Miettiseltä kysyin ensin neuvoa, hän kehotti käymään pääkallopaikalla. Matkustin Hesaa ”opintomatkalle” Perustan vieraaksi ja Pekka Sauri ja joku toinen erittäin ystävällisesti ja käytännönläheisesti kertoivat kuinka yhdistys perustetaan ja kuinka asioita hoidetaan.

Eipä sitten muuta kuin yhdistys pystyyn. Sääntöjen mukaan se oli yleishyödyllinen ja aatteellinen yhdistys, joten alku vaiheessa emme olleet edes liikevaihtoverovelvollisia. Tämä tietysti teki asiat helpommiksi, kun ei tarvinnut liikevaihtoveroilmoitusta tehdä ja muutamat asiat halvemmaksikin. Kun homma hiukan kasvoi, ilmeni kuitenkin ongelmia. Kaupat eivät pitäneet alv 0% laskuista, sillä ne joutuivat lyömään hintaan täyden alvin, mutta eivät voineet vähetään oston alveja. Näin ollen kun ensimmäiset levyt oli julkaistu, niin yhdistykselle haettiin liikevaihtoveronumero. Itse asiassa tuo jopa helpotti meidän taloutta. Kun yhdistyksellä (ja myöhemmin yrityksellä) ei ollut palkkakuluja ja kaikki rahat käytettiin uusiin julkaisuihin, niin saimme haettua liikevaihtoveropalautuksia.

Muutamassa vuodessa julkaisutahti kiihtyi ja summat kasvoivat. Alkoi hiukan hirvittää, että jos käy kehnosti niin joutuuko itse kuseen ja toisaalta oli selvää sekin, että taloutta pitäisi saada katsomaan joku joka siitä jotain ymmärtäisi. Ratkaisin asian, niin, että kun Tampereen Yliopistossa oli taloustieteiden tiedekuntakunta, niin ajattelin, että kyllä siellä varmaan on myös rokista kiinnostuneita. Tein ilmoituksen Boomin ilmoitustaululle, jossa levy-yhtiö haki talousosaajaa, huimia seikkailuja ja hyvää menoa luvattiin, rahaa ei niinkään. Ilmoitukseen vastasi tasan yksi henkilö. Mutta enempää ei tarvitakaan, kun henkilö on juuri se oikea. Rainer ”Raikka” Vallius astui tämän levy kohdalla mukaan Hiljaisten Levyjen seikkailuihin ja on mukana edelleen. Taas kerran alkoi yksi mahtava ja elämän kestänyt ystävyyssuhde alkoi Hiljaisten Levyjen ansiosta.

Raikan kanssa ideoitiin sitten Kustannusosakeyhtiö Hiljainen Oy:n perustaminen. Osakepääomaa piti saada, joten aloin kysellä kavereilta, kuka olisi innostunut tulemaan mukaan. Yksi osake maksoi 100 markkaa ja minimi merkintämäärä oli viisi osaketta. Jonkinlaiseksi yllätykseksi kiinnostusta oli. Mukaan tuli mm. koko Alivaltiosihteerin miehistö, Jokelaisen Jarkko, Miettinen ja jopa Epe useamman muun ohella. Kun itse merkitsin hiukan enemmän (80 kappaletta) osakkeita. Lopulta kasassa oli 240 merkittyä osaketta eli 24.000 markkaa rahaa yhtiön alkupääomaksi. Kun mitään tiloja tai muita kiinteitä kuluja ei ollut, niin tuo riitti aika pitkään levyjen tekemiseen, vaikka niistä osa tappiota tuottikin. Yhtiön perustamiskokous pidettiin Tampereella 15. heinäkuuta 1990.

Joskus 2000 tietämissä, kun pienentynyt levymyynti ja liian suuret suunnitelmat koettelivat Hiljasten Levyjen taloutta, niin järjestettiin osakeanti. Osa vanhoista osakkaista merkitsi lisää uusia osakkeita ja mukaan saatiin myös ”sijoittajia”. Tällöin osakkeiden kokonaismäärä nousi 505 ja minun osuuteni noin puoleen yhtiön omistuksesta. Tämän jälkeen on talous saatu pidettyä suht aisoissa, kiitos Raikan. Palkkoja, palkkioita tai muutakaan ei ole edelleenkään kenellekään maksettu, mutta myyntiä on tullut sen verran, että uusia levyjä on voitu tehdä. Sen verran tuo 2000 tapahtumat opettivat, että muutamalle erittäin mielenkiintoiselle, mutta marginaalisille jutulle olen sanonut ei, kun olen arvellut niiden tuottavan liian paljon tappiota – tällaista harkintaa ei 1990-luvulla vielä harrastettu.