Tampereen uusi indie-scene sukupuu

Tämä on eräänlainen bonussukupuu sukupuiden sarjassa. Sukupuu pitää sisällään pelkkiä kokoonpanoja, eikä ollenkaan oheistekstejä. Siksi sukupuun bändejä ei tulla luettelemaan bändihakemistossa. Tein tämän sukupuun Manifetsi -lehden numeroon 5, joka ilmestyi aivan syyskuun viimeisinä päivinä. Alasen Asko kirjoitti siihen erittäin ansiokkaan ja pitkä jutun Tampereen Nousiaisvuodet 2010–2023, joka ruotii erittäin tarkasti, hauskasti, asiantuntevasti ja vetävästi tätä Tampereen musiikkimaailmaa ilahduttanutta scene. Pyynnöstä tein sitten jutun ”oheistuotteeksi” sukupuun suurimmasta osasta jutussa mainituista bändeistä.

Jos aihe yhtään kiinnostaa, niin kannattaa uusi Manifetsi ostaa jostakin asiansa osaavasta levykaupasta ja lukea sukupuuhun liittyvät tarinat + paljon ylimääräistä siitä.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta: https://www.hiljaisetlevyt.com/2023/05/29/paivitetty-sukupuuhakemisto/

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2023/09/Manifetsi-Tampere.pdf

Lisäyksiä levykauppaamme (25.9.2023)

Taas on tullut pari pakettia. On tullut uutuuksia ja täydennystä jo loppuunmyytyihin levyihin. Tällä kertaa olen ehtinyt lisätä kaikki levyt myös Discogsiin.

Jos haluat tsekata kaikki levyt jotka ovat myynnissä, niin ne löytyvät täältä: https://www.discogs.com/seller/hiljainen_man/profile

Kaikkia levyjä voi tilata viestillä, silloin pystyn hiukan paremmin pyöristelemään hintoja.

Postikulut: 1 – 3 singleä 4,60. Yli 4 singleä ja/tai yksi tai useampia LP:itä 5,90.

HILJAISET LEVYT UUTUUDET:

POJAT: Nämä Ajat LP  22,00

Paketti tarjous: POJAT: Nämä Ajat + YARI & MIIKA: Hiekkalaatikolla 7″  26,00 (HUOM: Sinkkuja jäljellä noin 10, eli pakettitarjous niin kauan kuin sinkkuja riittää)

LOOSE PRICK: Meidän Laulu (demot 1978-1979) LP  22,00

Paketti tarjous: LOOSE PRICK: Meidän Laulu + LOOSE PRICK: Kouvola Calling LP  30,00

LP

B-52’s: B 52’s  28,00

Barracudas: Barracudas  22,00

Dwarves: Penetration Moon  20,00

Buddy Holly: Buddy Holly And The ”Chirping” Crickets  22,00

Kansanturvamusiikkikomiss: 666  22,00

Ruts Dc: Counterculture? -Coloured-  36,00

Stiff Little Fingers: Inflammable Material-Ltd- 32,00

Stiff Little Fingers: No Going Back 26,00

Swell Maps: International Rescue  28,00

Swell Maps: Sweep The Desert -Red-  28,00

Therapy?: Troublegum -Hq/Insert-  28,00

Boar: Poseidon  12,00

Elvis Costello: This Year’s Model  24,00

Mokoma: Hengen Pitimet  22,00

Satellite Stories: Vagabonds  14,00

Toy Dolls: A Far Out Disc  24,00

Toy Dolls: A Far Out Disc  22,00

Lemonheads: Hotel Sessions  24,00

Nyrkkitappelu: Isosta Nyrkistä Naamaan  20,00

Y.U.P.: The Hippos From Hell  26,00

Purkkapäivä: Kissakuvia  20,00

Pekko Käppi & K:H:H:L: Credo  24,00

Lapsuus: Huoleton Ja Suruton  24,00

10″

Angel Corpus Christi: I♥NY  6,00

7″

Lightnin’ Hopkins: Rock Me Mama  6,00

Pratt & Moody with Cold Diamond & Mink: Wheels Turning 7,50

Valse Triste: Sininen Hetki EP  5,00

Bum City Saints: New Beginnings  7,00

No Way: Breaking Point  9,00

Riot Squad: Don’t Be Denied EP  6,50

Boys: Organ Grinder  9,00

Various: Kostoisku Numero 2 – Antakke Leippä EP  8,00

V-osasto: Radalla EP  8,00

Arnocorps: Two More  7,50

Barstool Preachers: Choose My Friends  7,50

Barstool Preachers: Warchief  7,50

Clash & Ranking Roger: Rock The Casbah  14,00

Coldplay: Brothers -Coloured-  12,00

Coldplay: Sisters -Coloured-  12,00

Cyanide Pills: Apathy/Conspiracy  9,00

Girls Against Boys: Nineties Vs. Eighties  7,50

Johnny Moped: Everything Is You  9,50

Metronomy: Look -Annivers/Rsd-  9,00

Proxy: Slow Suicide/Lawless  8,00

Rancid: 1998  8,50

Rancid: Arrested In Shanghai  8,50

Rancid: Indestructible  8,50

Stiletto Boys: All Alone/You Said  7,00

Thunders, Johnny: (give Her A) Great Kiss  6,50

CD

Bow Wow Wow: I Want Candy  6,50

Brunettes: Structure& Cosmetics  4,50

Hoodoo Gurus: Crank  6,00

Hoodoo Gurus: Mach Schau  6,00

Nick Lowe: At My Age Proper  6,50

Nick Lowe: Brentford Trilogy Proper 3CD boxi  7,50

Manic Street Preachers: Futurology  6,50

HIM: Uneasy Listening Vol. 1  4,50

Viimeaikaisia arvioita (25.9.2024)

Saattohoito79: Ajankohtainen Kakkonen

28.8. sanomalehti Ilkka-Pohjalainen antoi neljä tähteä Saattohoito79:n LP:lle

”Kahden kitaran voimin syljetään kipakkaa kapinaa.”

Emotionzine kirjoitti levystä pitkän arvion.

”Tänään on myös hieno biisi, mutta levyn päättävä Kevyesti keskellä päivää lainaa tekstiään uuden aallon tähdiltä ja on tuollainen rauhallinen biisi ja erilaisuudessaan oikeastaan levyn paras biisi näin ensi kertaa kuunneltuna ainakin.”

https://emotionzine.fi/arvostelut/saattohoito79-ajankohtainen-kakkonen-hiljaiset-levyt-hiki-080-2023/

Karu Selli: Viimeinen Liekki

Soundi 7/2023 toteaa Karu Sellin singlestä muun muassa:

”Seiskan biiseistä a-puolen Viimeinen liekki on ehdoton helmi, jonka kohtalokkaassa tunnelmassa on niin Ratsiaa kuin Replacementsiakin.

The Southgates: Sensation Presentation EP

Soundi 7/2023 arvioi myös The Southgates EP:n

“Näistä Sensation Presentation -ep:n neljästä kappaleesta puolet ovat korvanmukaisia muotovalioita ja toiset kaksi suorastaan erinomaisen vetovoimaisia neronleimauksia.”

Pojat: Nämä Ajat

25.9. sanomalehti Ilkka-Pohjalainen antoi neljä tähteä Pojat LP:lle

”Kitara soivat vetreällä Ramones-tyylillä, vältellen turhaa puristelua.”’

Myös Emotionzine on ehtinyt arvioida levyn

”No tähän levyyn. Prkl, kyllä se vain niin on, että yhtye on lähes samoissa riemukkaissa tunnelmissa kuin silloin alkuaikoina.”

https://emotionzine.fi/arvostelut/pojat-nama-ajat-hiljaiset-levyt-hiki-079-lp-2023/

Helsingin Sanomat mainostaa yhtyeen levyjulkaisukeikkaa 29.9.

https://www.hs.fi/menokone/events/79135

Pojat: Nämä Ajat LP löytyy tänään levykauppojen hyllyltä

Pojat on Suomen ramopunkin peruskallio ja edelleen ykkösnimi. Pojat aloitti vuonna 1990, kun Karhulassa Ypö-Viidessä soittaneet Miika ja Mikko perustivat Tampereella uuden yhtyeen. Sen jälkeen matka on jatkunut näihin aikoihin ja Nämä Ajat on yhtyeen 9 albumi (tai 11 jos kokoelmat lasketaan mukaan). Ramopunk-leimasta ja tästä levystä Miika tuumaa: ”Itse ajattelen, että tämä on punkrokkia tai ihan vaan rokkia ilman etuliitteitä. Säkeistöt sisältävät matoja ja kertosäkeet koukkuja. Aika kuluu ja Nämä Ajat kertoo sen minkä Asterixista opin: tänään on huomisen eilinen.”

  Levy kertoo monelta kantilta eletystä elämästä. Siitä kuinka on lähdetty Karhulasta ja päästy jonnekin (Jonnee haahuilee). Korona-ajan huudossa Haloo Maailma! on myös viittaus kotiseutuun, kun sillä vierailee solistina Ypö-Viis-mies Jari Räsänen. Ihan Ok Ihminen -kappaleen ideasta Miika kertoo: ”Tämä lähti Jenni Vartiaisen laulamasta kappaleesta En haluu kuolla tänä yönä. No kukapa haluaisi mutta niin voi käydä. Tuli mieleen, että saatan kuolla tänä yönä ja mitä sitten. No pitäisi vissiin yrittää elää niin, että kun se tapahtuu niin muut ajattelevat, että oli se ihan ok kuitenkin. Ei tarvi olla mikään superihminen. Ihan ok:n pitäisi riittää.”

  Musiikillisesti levy seisoo vahvasti Pojat-perinteessä ja samalla myös siinä ramopunkissa. ABC on suoranainen Ramones pastissi, lopussa kuolevaa tyttöystävää myöden. Tyyliä laajennetaan tuosta hardrcokiin päin, kun sopivan riffin ympärille rakennettiin Kertokaa myös hyvät uutiset. Bluesiin asti ei musiikillisesti sentään mennä, vaikka Vanhat Miehet Soittaa Bluesia niminen biisi levyltä löytyykin.

Nyt Kultaa, Timantteja ja Orkideoja kaikille rockin pitkää perintöä arvostaville saatavilla kaikista kunnon levykaupoista kautta maan, niin ja tietenkin myös suoraan täältä pääkallopaikalta hintaan 22:- (+ postikuluja 5:90).

PS. Levy julkkarikeikat ovat: La 23.9. Elämä on Punk, Vastavirta-Klubi, Tampere ja Pe 29.9. On The Rocks, Helsinki.

Bonustarina 9: Demot

Kymmenen levyn sarjan jälkeen on ollut tapana julkaista vielä yksi bonustarina, joka jotenkin liittyy Hiljaisiin Levyihin, vaikkei suoranaisesti julkaisuihin. Nyt tarinan aihe on demo. Tämän jutun jälkeen sarjaan tulee tauko, mutta palaan julkaisuihin joskus epämääräisen ajan jälkeen, kun olen saanut kymmenen seuraava tarinaa kirjoitettua.

Normaalistihan on käsitys, että levy-yhtiöt kiinnittävät bändejä demojen pohjalta. Hiljaisten Levyjen kohdalla näin on tapahtunut harvoin, vaikka demoja onkin vuosien varrella tullut paljon. Yksi iso syy siihen, että demot eivät ole olleet niin ratkaisevassa asemassa on se, että livemusiikin suurena ystävänä yksi erittäin tärkeä kriteeri bändin kiinnityksessä on ollut, että bändi on hyvä myös livenä. Toinenkin Hiljaisten erikoisempi kiinnityskriteeri – joka on jo tullut sarjassa esille – on vaikuttanut asiaan, ”bändin tyyppien pitää olla hyviä tyyppejä, koska tämä on minulle harrastus ja harrastuksen pitää olla hauskaa”. Tämä on edellyttänyt sen, että ainakin johonkin bändin tyyppiin on pitänyt tutustua ennen kiinnitystä.

Ensimmäiset kiinnitykset tehtiin lähipiiristä: Zägä Boxissa soitti veljeni ja Alivaltiosihteerin heput olivat tuttuja yliopistolta. Ulo-lehden Pekka Suomäki puhui seuraavat bändit Hiljaisille. Johnny Spunky oli ensimmäinen, jonka kiinnittämisessä demolla oli isompi merkitys. Spunkyn demo oli varmaankin ensimmäisen viiden demon joukossa, jotka tulivat Hiljaisten postilokeroon ja vakuutti siinä määrin, että tuttavuutta alettiin hieroa. Hyvien omakustannesinglejen ja niiden jälkeen nähtyjen keikkojen jäljiltä on otettu useampikin bändi.

90-luvun puoleenväliin asti demot tulivat C-kaseteilla. Sitten aika nopeasti siirryttiin itse poltettuihin CD-R:n ja 2010-luvulla alettiin suosia digitaalisia tiedostoja. Ensin MP3-tiedotoja lähetettiin sähköpostissa, sitten niitä laitettiin pilvestä ladattavaksi tai lähetettiin tiedonsiirto-ohjelmien linkkejä, joilla ne voitiin ladata.

Jos aivan alun jälkeen demoja tuli maltillisesti 5-10 kuukaudessa, niin kun aloin kirjoittamaan demoista Soundiin Demoefektipalstaa, niin demojen määrä kasvoi hetkessä noin 60-70 kuukaudessa. Nykyisin määrät ovat taas pudonneet tuonne viiden demon kuukausivauhtiin.

Mitäpä demoille sitten kuuntelun jälkeen tein? Aivan parhaan säilöin laatikoihin, joita on vieläkin pari kappaletta autotallissa. Tuo ”aivan parhaat” ovat kuuntelu hetkellä parhailta tuntuneista. HIM:in Ville Valon ensimmäinen demo ei ole näin ollen tallessa. Ei myöskään Jussi Halla-Ahon kömpelön metallibändi demo. Eikä Nightwishin eka demo, josta oli sitä mieltä että mielenkiintoinen, mutta ei omaa minkäänlaista kaupallista potentiaalia. Näistä kahdesta viimeisestä demosta ja itsestäni olen saanut sittemmin lukea parikin kertaa iltapäivälehdistä vuosien varrella ja useampikin on maininnut kaupallisesta vainustani Nightwishin suhteen.

Lopuista kasettidemoista laadultaan kaikkein parhaalle ja vähintään tunnin kasetille äänitetyt vein tuon aikaiselle työpaikalleni Tiedolle kahvion hyllyssä olevaan laatikkoon. Siitä saivat työtoverit ottaa kasetteja uudelleen käyttöön. Noin viisi vuotta pidin 30 hengen osaston kaseteissa.

Lopuista iso osa päätyi Tampereen kansanperinnetieteen laitokselle tutkimuskäyttöön. Tapasin jossain kapakassa tyypin, joka oli tutkijana kansaperinnetieteen laitokselle ja Kalevalan juhlavuoden aikaan hän kertoi, että levyttämättömien bändien sanoituksia pitäisi tutkia, sillä nehän ovat uutta Kalevalaa. No minä sitten kysyin, että haluatteko tuota tutkimusmateriaalia. Halusivat, mutta olivat osin järkyttyneitä kuin viisi muuttolaatikollista demoja, kasetteja ja CD-R:iä, sinne kippasin. Kukahan nykyisiä digitaalisia demoja arkistoisi?

Lopuksi vielä vinkkinä bändeille, jotka lähettävät demoja levy-yhtiöihin: Satsatkaa myös muuhun kuin pelkään demoon. Jos saatekirje on pelkästään ”Musiikki puhukoon puolestaan”, niin ei diiliä sillä irtoa. Kun saatekirje, jossa bändin historia, hiukan tarinaa minkä tyylistä musiikkia soitetaan ja mistä biisit kertovat sekä vielä hiukan näkemystä mihin bändi tähtää ja on menossa. Niin ja yhteystiedot mukaan; nykyään onneksi, kun demot tulevat sähköpostilla niin sähköpostiosoite on tiedossa, mutta kasettiaikaan yllättävän monesta demosta puuttuivat kaikki yhteystiedot.

Hiljaiset julkaisut osa 90 – Mothers Against Sex Association: Pause / I’ll Be Your Sister (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-047) huhtikuu 1998

Raimo Pesoseen olin tutustunut Mahtavat Lämpöpussit bändin yhteydessä. Raimon olin havainnut mitä mukavimmaksi veikoksi tuolloin. Lämpöpussien jälkeen Raimo oli perustamassa Mothers Against Sex Associationia, tai Masaa kuten bändiä kavereiden kesken kutsuttiin. Yhtyeen aiemmista vaiheista kirjoitin tämän levyn tiedotteeseen näin:

”Masa syntyi Turussa 1994, kun neljä useammassa sopassa (mm. HC Andersen, Kumikristus, Mahtavat Lämpöpussit, Odessa Portaat, Psychoplasma, Shoplifters, jne.) keitettyä kaveria havaitsivat omalle hyvinvoinnilleen välttämättömäksi uuden bändin perustamisen.  Yhtyeen alkuperäinen tavoite oli ”tuottaa jonkinlaista meteliä”, mutta treenien myötä, ja hiukan myöhemmin muutaman henkilöstövaihdoksen siivittämänä, bändin linja eli ja etsi omaa uomaansa. Kun lopulta Tommi Saha tuli bassoon ja toi mukanaan lisää rosoisuutta soundiin. Tällä kokoonpanolla tehtiin Estonian Karaoke EP vuonna 1996. Sen jälkeen mukaan tuli Paulina Ahokas, joka laajensi viulullaan ja äänellään yhtyeen värikarttaa, oli lopullinen linja löytynyt Shut up and Look Stupid levyn ilmestymisen jälkeen. Muutamia hauskoja hyppäyksiä normaalista sähköisestä kitaraväännöstä yhtye on tehnyt: Down By The Laituri -festivaaleilla 1997 yhtye esiintyi 12 hengen kokoonpanolla (mukana mm. Ilpo Panasonicista ja Teho Ismo Alangon bändistä) ja esitti puolituntisen jungle-industrial-noise teoksen One Second. Syksyllä 1997 M.A.S.A. teki monien ällistykseksi biiseistään akustisen setin, jota on tarkoitus jatkossakin esittää silloin tällöin.”

Yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä julkaisi pieni turkulainen levymerkki Crawfish Recordings. Kun se lopetti toiminnan, niin Raimo lähestyi minua ja kysyi, olisiko Hiljaiset Levyt kiinnostunut julkaisemaan Masan jo äänittämän singlen. Kun aiemmin on todettu, Hiljaisille bändien kiinnittämisessä on kaksi kriteeriä. Ensimmäinen on, että minun piti pitää musiikista – tämän nauha täytti helposti. Toinen tiukempi kriteeri on, että bändin tyyppien pitää olla ”hyviä tyyppejä”, eli että heidän kanssaan pitää olla mukava tehdä yhteistyötä, koska tämä nyt kuitenkin on vain harrastus ja harrastusten pitää olla hauskoja. En tuntenut bändistä muita kuin Raimon, mutta hän täytti kriteerin niin puhtaasti, että se riitti. Paulinan tulin tuntemaan paremmin vasta myöhemmin, ensi Music Export Finlandin toiminnanjohtajana ja sitten Tampere-talon toimitusjohtajana.

Formaatista keskusteltiin Raimon kanssa. Vinyylien valmistus Suomessa oli loppunut ja näin ollen minäkin olin lopettanut vinyylien julkaisun ja siirtynyt CD:ihin. Vinyyliä tuntui tuohon aikaan valmistavan vain muutama iso itä-Euroopan tehdas – tämä on lienee jonkinlainen harha, mutta lähes kaikki suomalaiset, jotka vielä julkaisivat vinyyliä, tuntuivat tilaavan ne Tšekeistä. Ennen EU:ta siltä tilaaminen oli yhtä helvettiä tullimuodollisuuksien takia ja siksi, että tehtaalla ei tarinoiden mukaan ollut oikeastaan ketään, joka olisi puhut järkevää englantia ja jos jotain tuli niin sinne piti soittaa puhelimella. Tämän takia vastustelin vinyylin tekemistä, mutta Raimo lupasi hoitaa käytännön asiat. Kun vielä sain sovittua Miettisen kanssa, että hän ottaa levyjä noin 50 kappaletta tuossa vaiheessa viimeisiä vedelleeseen Singleklubiinsa, niin päästö oli että Hiljaiset tekee vielä yhden singlen. Täysin lopullinenhan tuo päätös ei ollut, mutta seuraava vinyyli ilmestyi vasta 15 vuotta tämän jälkeen.

Singlen A-puoli Pause on yhtyeen omaa käsialaa, mutta B-puoli varsin vahvasti uudelleen sovitettu version Motörheadin Overkill LP:n albumiraidasta I’ll Be Your Sister. 28.3.1998 Raimo soitti, että singlet ovat saapuneet Suomeen ja hän hakisi ne lentokentän tullipostista ja toimittaisi minulle. Minä pulestani kirjoitin levystä tiedotteen, jossa biisejä luonnehdin näin: ”Pause on vahvalla rytmillä varustettu hypnoottisesti eteenpäin kulkeva namupala, jonka yrmäkkäseen soundiin Paulinan viulu tuo ihastuttavan lisänsä. B-puoli on yhtyeen näkemys Mötorheadin alkupään vähemmän tunnetusta klassikosta, jossa raivokkuus yhdistyy määrätietoisesti eteenpäin vyöryvään äänivalliin, joka musertaa kuulijan syleilyynsä.” Paitsi että levy jäi sillä erää Hiljaisen viimeksi vinyylijulkaisuksi – seuraava ilmestyi vasta 15 vuotta myöhemmin, niin single jäi myös Mothers Against Sex Association viimeiskesi levyksi.

Yhtye levyllä on: Tommi Saha (basso, laulu), Raimo Pesonen (rummut), Opa Nikoskelainen (kitara), Paulina Ahokas (viulu, laulu), Ville Mäntynen (laulu).

Hiljaiset julkaisut osa 89 – Hundred Million Martians: Martian Arts (CD; Hiljaiset Levyt HILL-029) 29.8.1997

Tammikuussa ilmestyneen Brighter Days ‎CD-EP:n tuomaa julkisuutta päätettiin hyödyntää mahdollisimman nopeasti ja yhtyeelle buukattiin studiosessio Tampereelle Headline studioon Jani Viitasen hellään huomaan. Huhti-toukokuun bändi oli treenannut ahkerasti ja hionut albumin materiaalin valmiiksi ja 2.5.1997 aloitettiin sitten äänitykset. Jani Viitanen keksi kutsua Mikko Kangasjärvi soittamaan haitaria päätösbiisi Something About Youlle. Mikko kuunteli biisin tarkkaamossa puoleenväliin, totesi ”joo, mä meen nyt vetään” ja soitti biisin ykkösellä sisään kuulematta biisiä kertaakaan kokonaan läpi! Aikataulu oli tiukka ja bändille tuli tutuksi Janin lentävä lause ”Ei vaikuta levymyyntiin”, kun pohdittiin pitäisikö jotain kohtaa vielä hieroa. Putkeen homma ei kuitenkaan mennyt, sillä sunnuntaina 4.5. Jyrkiltä petti ääni, eikä kaikkia biisejä saatu laulettua. Aikataulu laitettiin uusiki, miksaus siirrettiin ja ylimääräinen laulupäivä bookattiin. 18.5. ollaan uudestaan studiossa ja 19.5. miksaus saadaan valmiiksi.

Sitten alkoi pikku hierominen masteroinnin ja kansien kanssa. Masteroimaan päästiin Petjan Control Studiolle vasta 29.7. Kansia myös hierottiin pidempään ja pientä erimielisyyttä oli levy-yhtiön ja bändi sekä kannen tekijän kesken. Kannen tekijän Jarkko Salaman kanssa jouduin vääntämään siitä, että bändin nimen pitää olla niin isolla kannessa, että siitä varmasti saa selvää. Bändi puolestaan ei olisi halunnut tekstejä booklettiin, joka tuohon aikaan Hiljasilla oli tapana. Kompromissi oli, että tekstit laitettiin vihkoseen lähes lukukelvottomana yhtenä putkena/neliönä.

Tuohon aikaan oli muotia laittaa levylle niin sanottu piilobiisi; oletetun viimeisen biisin jälkeen laitettiin muutama minuutti tyhjää ja sitten vielä biisi, jota ei mainittu kansissa. Jos kuuntelija ei huomannut pysäyttää levyä, niin yllätyksenä tuli kun kaiuttimet heräsivät eloon hetken päästä. Bändin nerokkuutta ja omalaatuista huumorintajua osoitti se, että he halusivat tehdä käänteisen piilobiisi. Levyn kanteen kirjattiin viimeiseksi biisiksi Fooled, ja sen tekstikin oli mukana, mutta sellaista biisiä ei luonnollisestikaan levyllä ollut mukana.

Levyn tiedotteeseen levystä kirjoitettiin muun muassa: ” Hunderd Million Martians on nimenomaan melodioiden ja kitarakäytön mestari, joka kunnioittaa powerpopin parhaita perinteitä lähtien Buzzcocksista ja Cheap Trickistä päättyen Mega City 4:in ja Wildheartsiin. Lyhyet, iskevät ja melodiset popbiisithän eivät koskaan onneksi mene pois muodista, ja voimasoinnut uppoavat aina. Tarttuvia kertosäkeitä ei säästellä, ja kitaroiden surinamaton päällä loistaa Jyrkin innostunut ja heleä laulutulkinta. Sinua on varoitettu: Marsilaiset ovat laskeutuneet!”

Levy sai erittäin hyvät arviot niin Suomessa kuin maailmalla. Hartbeat! Saksasta arvioi levyä näin: ”And they landed with a Bang! They Landed with a drum roll, fat guitars and one of the greatest opening liens in the history of recorded music. Martian Arts is the most consistently good power pop to come out of the Europe for a long time.” Big Take-over USA:sta puolestaan: ”The ace track A Perfect Pop Song from this CD pretty damn near lives up to its title – three minutes of irresistably catchy tunefulness and one of the best songs you’ll hear all year. And there’s no lack on 13 other tracks – they’re all bursting with melody, harmony and energy.”

Uutta musiikkia The Southgatesilta!

The Southgatesin uusi biisi Citrus Tree on kitkerän kaunis kitararockpala, joka on tyylillisesti yhtyeen rankemmasta päästä, vai perätikö rankin tähän asti. Joku totesi, että tämä on The Southgatesin Wild Thing.

Kuuntele biisi täältä: https://soundcloud.com/valassaaret/citrus-tree/s-gKhiN1pazSo

Muista myös yhtyeen ensi EP Sensation Presentation: https://www.discogs.com/release/27379038-The-Southgates-Sensation-Presentation-EP-

Hiljaiset julkaisut osa 88 – The Nightingales: Nostalgia for the Reptiles (mini-CD; Hiljaiset Levyt HILL-028) 24.10.1997

Arvostelu menestyksen, Circus Deliriumin, jälkeen Nightingalesin piti tehdä pitkäsoitto, mutta se viivästyi ja lopulta siitä tuli vain mini-CD. Tommi Liimatan kirjassa Manse – Markka-aika Marko Kantola kertoo levystä: ”On monia syitä miksi Nostalgia for Reptilesista tuli EP. Mulla oli biisihana ehkä tyrehtynyt, enkä jaksanut entiseen malliin istua junassa: Tampere–Rovaniemi-väli oli alkanut tuntua pidemmältä. Bändin into ei ollut kuollut, toteutuksentielle vain tuli käytännön esteitä. Jorma kävi sivarin ja meni töihin. Ei ollut enää itsestään selvää, että mä vaan tulen Rovaniemelle ja sitten ollaan treenikämpällä. Muuta EP:llä on hyvää ja vaihtelevaa materiaalia ja Niemelän Tumpin kanssa oli mahtavat sessiot Oulun Tietomaassa Mieskuoro Huutajien kämpällä, minne Tumppi hoiti äänityslaitteiston.”

Levy siis äänitettiin huhtikuussa 1997 Mieskuoro Huutajien kämpällä, joka merkittiin levyn kansiin Demorec studioksi. Äänitysten aikaan Oulun pizzerioiden välillä oli hintasota ja pizzat maksoivat 10-15 markkaa. Bändi ja Tumppi elivät koko viikon noutopizzoilla ja äänitysten loputtua pizzalaatikoiden pino ei ihan kattoon asti yltänyt, mutta korkea se oli.

Sen jälkeen alkoi oma säätönsä levyn valmiiksi saamisessa. Jostain syystä levyn masterointi otti aikaansa ja Petja Vallasvaara, joka materoi levyn, sai sen valmiiksi vasta kesäkuun lopussa. Masteroinnin pikkuongelmat kulminoituivat siihen, että kun Tumppi tuli Tampereelle masterointiin ja meni Petjan kanssa yhdessä Petjan pajalle, niin Petja huomasi sinne tultua, että oli unohtanut pajan avaimet kotiin. Suoran toiminnan miehenä Petja äijä löi tylysti ikkunan nyrkillä hajalle ja Tumppi hetken esitystä ihmeteltyään ryömi pienikokoisimpana avaamaan oven.

Kannet olivat tässä vaiheessa vielä kesken. Ne olivatkin aika isotöiset, tai ehkä parempi sanoa että monesta osasta kootut. Piirroksia niihin tekivät Jani Harju-Autti, Tomi Riionheimo ja Heikki Viitanen. Valokuvat tulivat puolestaan Anssi Männistöltä ja koko homman laittoi kasaan Japa Mattila.

Lehdistötiedotteessa levyä kuvaillaan seuraavasti: ”Nostalgia for the Reptiles levyllä Nightingalesit taaplaa kuta kuinkin kahdelta pitkäsoitoltaan (Pop-gun Juggernaut ja Circus Delirium) tutuilla linjoilla laajentaen kuitenkin sointiaan myös hempeämpään suuntaan. Vai pitäisikö sanoa surumieliseen melankoliaan, sillä sitähän tuo Rainy Day on. Muu osasto onkin tutumpaa tavaraa, kuten rennosti renkuttava nimibiisi bändille ominaisella tylyllä tekstillä varustettuna: “Hello You dirty bastard, what’s your name? Or it doesn’t matter anyway.” Kovaa kontrastia! Ei todellakaan mitään munatonta keskitien poppia vaan itsensä kokonaan peliin heittävää whiskyn höyryjen värittämää swingrockia.”

Hiljaiset julkaisut osa 87 – Jalla Jalla: Graverobbers’ Handbook (mini-CD; Hiljaiset Levyt HILL-027) 6.6.1997

Tässä vaiheessa Jalla Jallan ura oli tullut pisteeseen, että samalla paikkakunnalla asuneet nuoret miehet alkoivat muuttaa pois, alkoi tulla lapsia ja kaikenlaista mikä perinteisesti hidastaa bändiharrastusta. Alkoi pahasti näyttää, että bändi on hiipumassa pois tai että aikaan seuraava levy ei tule ihan heti. Pidin bändistä aivan valtavasti ja en halunnut tarun loppuvan vielä tässä vaiheessa. Siksi ideoin tämän coverlevyn, joka kokosi eri kokoelmille tehtyjä biisejä, sekä muutaman ennen julkaisemattomankin.

Pyysin tietenkin Tarkiaisen Jukkaa tekemään kannet ja Tarkiainen oli se, joka keksi upean nimen tälle levylle.

Levylle tulleet biisit ja mistä ne on otettu olivat:

Love Song (Damned) – julkaistu alun perin espanjalaisella punk-kokoelmalla Anytime Any Wave II.

Dirty (Protones) – julkaistu alun perin espanjalaisella kokoelmalla Pop Parade.

11th Street Kids (Hanoi Rocks) – äänitetty Hanoi Rocks-tribuuttia varten, jota ei sitten koskaan julkaistukaan.

Please Please Please (Ducks DeLuxe) – aiemmin julkaisematon biisi, äänitetty samassa sessiossa kuin Jukebox Jive.

Jukebox Jive (Rubettes) – julkaistu Saksassa ilmestyneen Hospital Waltz -singlen B-puolena .

Rock Against Something (Alivaltiosihteeri alkuperäinen biisi: Auktoriteetti Rock, käännös Jalla Jalla) – julkaistu Alivaltiosihteeri -tribuuttilevyllä Toinen Käsittely

 Giant Step (1910 Fruitgum Company) – julkaistu Roi Soi -livekasetilla.

Levy ei valitettavasti elvyttänyt Jalla Jallan toimintaa. Yhtye jatkoi tehden satunnaisia keikkoja silloin tällöin. Tätä kirjoitettaessa viimeksi vuonna 2022. Mutta uusia levyjä ei tämän jälkeen ole ilmestynyt.