Arvostelu menestyksen, Circus Deliriumin, jälkeen Nightingalesin piti tehdä pitkäsoitto, mutta se viivästyi ja lopulta siitä tuli vain mini-CD. Tommi Liimatan kirjassa Manse – Markka-aika Marko Kantola kertoo levystä: ”On monia syitä miksi Nostalgia for Reptilesista tuli EP. Mulla oli biisihana ehkä tyrehtynyt, enkä jaksanut entiseen malliin istua junassa: Tampere–Rovaniemi-väli oli alkanut tuntua pidemmältä. Bändin into ei ollut kuollut, toteutuksentielle vain tuli käytännön esteitä. Jorma kävi sivarin ja meni töihin. Ei ollut enää itsestään selvää, että mä vaan tulen Rovaniemelle ja sitten ollaan treenikämpällä. Muuta EP:llä on hyvää ja vaihtelevaa materiaalia ja Niemelän Tumpin kanssa oli mahtavat sessiot Oulun Tietomaassa Mieskuoro Huutajien kämpällä, minne Tumppi hoiti äänityslaitteiston.”
Levy siis äänitettiin huhtikuussa 1997 Mieskuoro Huutajien kämpällä, joka merkittiin levyn kansiin Demorec studioksi. Äänitysten aikaan Oulun pizzerioiden välillä oli hintasota ja pizzat maksoivat 10-15 markkaa. Bändi ja Tumppi elivät koko viikon noutopizzoilla ja äänitysten loputtua pizzalaatikoiden pino ei ihan kattoon asti yltänyt, mutta korkea se oli.
Sen jälkeen alkoi oma säätönsä levyn valmiiksi saamisessa. Jostain syystä levyn masterointi otti aikaansa ja Petja Vallasvaara, joka materoi levyn, sai sen valmiiksi vasta kesäkuun lopussa. Masteroinnin pikkuongelmat kulminoituivat siihen, että kun Tumppi tuli Tampereelle masterointiin ja meni Petjan kanssa yhdessä Petjan pajalle, niin Petja huomasi sinne tultua, että oli unohtanut pajan avaimet kotiin. Suoran toiminnan miehenä Petja äijä löi tylysti ikkunan nyrkillä hajalle ja Tumppi hetken esitystä ihmeteltyään ryömi pienikokoisimpana avaamaan oven.
Kannet olivat tässä vaiheessa vielä kesken. Ne olivatkin aika isotöiset, tai ehkä parempi sanoa että monesta osasta kootut. Piirroksia niihin tekivät Jani Harju-Autti, Tomi Riionheimo ja Heikki Viitanen. Valokuvat tulivat puolestaan Anssi Männistöltä ja koko homman laittoi kasaan Japa Mattila.
Lehdistötiedotteessa levyä kuvaillaan seuraavasti: ”Nostalgia for the Reptiles levyllä Nightingalesit taaplaa kuta kuinkin kahdelta pitkäsoitoltaan (Pop-gun Juggernaut ja Circus Delirium) tutuilla linjoilla laajentaen kuitenkin sointiaan myös hempeämpään suuntaan. Vai pitäisikö sanoa surumieliseen melankoliaan, sillä sitähän tuo Rainy Day on. Muu osasto onkin tutumpaa tavaraa, kuten rennosti renkuttava nimibiisi bändille ominaisella tylyllä tekstillä varustettuna: “Hello You dirty bastard, what’s your name? Or it doesn’t matter anyway.” Kovaa kontrastia! Ei todellakaan mitään munatonta keskitien poppia vaan itsensä kokonaan peliin heittävää whiskyn höyryjen värittämää swingrockia.”
