Bonustarina 7 – Levyjen jakelut

Kun levyä alettiin vuonna 1986 julkaista, ei levyjen jakelusta tiedetty yhtään mitään – kuten ei oikeastaan juuri mistään muustakaan. Kuviteltiin, että kaikki levy-yhtiöt vievät itse levynsä levykauppoihin. Kovin pian selvisi, että näin ei ole asia. Selvisi, että Suomessa on olemassa pari jakeluyhtiötä. Aloimme sitten kysellä sellaisilta tahoilta, jotka olivat julkaisseet levyjä, että mitenkäs tällaiseen jakeluun pääsisi. Pygmi, joka oli julkaissut Noitalinna Huraan ensimmäisen albumin, kertoi että he ovat Euroksen jakelussa ja antoivat yhteystiedot sinne.

Pian oli Helsingissä Euroksen myyntinäyttelyssä juttelemassa Jari Väänäsen kanssa jakelusta. Sopimus syntyi helposti – LP:istä. Jari sanoi, että singleissä oli liikaa työtä eikä juurikaan rahaa, joten niistä hän ei ollut kiinnostunut. Samalla selvisi, että Euroksella ei ollut omaa jakelusopimusta, vaan se oli PEC-musiikkitukun jakelussa Sonyn (jos muistan oikein) kautta. Me tulimme siis ketjuun Euroksen perään ja meidän levyistä Euroksen lisäksi osuutensa nappasi Sony. Tämän takia jakeluprosentti oli kova 30%. Väänänen oli sen verran rehellinen mies, että kertoi diilin olevan meille huono, mutta että ei pystyisi parempaa tarjoamaan. No minähän tartuin diiliin siltä istumalta. Euros jakeli ensimmäisen Alivaltiosihteerin ja Maaseudun Tulevaisuuden LP:t.

Tuo huono diili ja sinkkujen itse hoitaminen hiukan kaihersi ja ennen Alivaltiosihteerin toista pitkäsoittoa otin yhteyttä Pokoon ja Epeen tunnustellakseni muista vaihtoehtoja jakelulle. Jotenkin olin kuvitellut Epen ylimieliseksi tyypiksi, vaikken ollut kertaakaan tätä ennen tavannut. Mielipiteeni Epestä muuttui välittömästi ja reilun puolen tunnin jälkeen minulla oli jakelusopimus, joka oli selvästi halvempi kuin Euroksen ja se sisälsi vielä singletkin. Niin ja silti oltiin samalla lailla PEC:in ketjussa kolmantena. Eikä siinä kaikki, Epe antoi vielä Pokon promohenkilön rajoitetusti käyttöön ja sain lähettää radioille ja lehdille omat promoni ilmaiseksi, kunhan ne lähtivät samassa paketissa kuin Pokon promot. Useamman kerran jos sanottu, mutta sanotaan taas kerran: Tästä alkoi taas yksi hieno, koko elämän kestänyt ystävyys, joka tuli tarjoamaan hienoja seikkailuja.

80-luvun loppua ja 90-luvun alku olivat Pokon kautta PEC:in jakelussa Hiljaisille todellista hyvää aikaa. Levyt liikkuivat ja promoaminen toimi. 90-luvun laman myötä levymyynti alkoi tippua ja se näkyi jakelussa. PEC lopetti jossain vaiheessa jokaviikkoisen puhelinsoittokierroksen kaikkiin levykauppoihin. Nyt levykauppojen piti olla aktiivisia ja osata kysyä levyjä – kukaan ei heille enää sanonut, että tällaiselta levymerkiltä kuin Hiljaiset Levyt on tullut tällainen levy. Toki paperinen viikkokirje meni edelleen kauppoihin, mutta puhelinmyynnin lopettaminen näkyi selvästi myynneissä.

Pokolla oli samoja ongelmia PEC:in suhteen omien ulkolaisten jakelumerkkiensä kanssa, kuin meillä oli. Kun Ruotsalaiset sitten päättivät laajentaa ”kotimarkkinaansa” Suomeen ja tuoda tänne jakelun, niin Pokon alamerkit menivät sinne ja Epe vihjaisi, että minunkin kannattaisi siirtyä sinne. Tuo Ruotsalaisen jakelufirma oli Skandinasvisk Musikdistribution ja sen Suomalaisen osasto nimeltään SMD-Musiikki. Se perustettiin joko 1995 tai 1996 alkupuolella. Siellä olivat johdossa Sami Juntunen ja Tom Pannulla. Epen neuvoja oli jo tuossa vaiheessa tottunut noudattamaan, joten tein diilin SMD:n kanssa vuonna 1996. Nyt Hiljaiset Levyt oli suorassa suhteessa jakelijaan, eikä mitään välikäsiä ollut. Toinen älyttömän iso bonus oli, että jakelija oli Tampereella: levyt saattoi itse viedä sinne ja käydä kasvotusten hoitamassa asiat. Vuonna 1997 SMD vaihtoi nimensä MNW-distributionksi. Sen osti Musiknätet Waxholm (MNW), joka oli perustettu 1969 ja joka toimi sekä levy-yhtiönä, että jakelijana. Tämä omistajatahon muutos ei näkynyt meille muuten, kuin papereissa logo vaihtui.

2000-luvun alussa tuli niin sanottu IT-kuplan puhkeaminen ja sitä seurasi talouslama. Tämä vaikutti myös musiikkibisnekseen. Myynnit vähenivät edelleen ja Ruotsalaiset katsoivat parhaaksi luopua Suomen liiketoiminnoistaan –MNW:n jakelu lakkautettiin. Olin yks’kaks ilman jakelua, eikä vaihtoehtoja ollut monta. Klamydian oma firma Kråklund oli aloittanut jakelun, joten soitto sinne lokakuussa 2003 ja Hiljaiset Levyt oli Kråklundin jakelussa. Alku lähti käyntiin tosi hyvin. Arto teki puhelinmyyntiä ja sai jopa meidän backkatalogia liikkeelle. Noin vuoden päästä alkoi ilmentyä ongelmia. Kråklundilla ei ollut riittävästi jaeltavaa ja jos meidän levy on viikon suunnilleen ainoa uutuus, niin ei levykauppoihin silloin pakettia lähtenyt. Jos oman levyn ilmestyminen sattui samoille viikoille kuin Klamydian uusi CD:n niin homma oli hienoa, mutten myynti jäi vaatimattomaksi.

Melkein heti kun olin tehnyt jakelusopimuksen Kråklundin kanssa, niin MNW:llä työskennellyt Sami Juntunen laittoi uuden jakelufirman Supersoundsin pystyyn ja siihen tuli mukaan Karri Suksia, jonka tunsin pienlevy-yhtiöympyröistä. Toinen MNW-veteraani Tom Pannulla puolestaan aloitti Playground Musicin Suomen toiminnot. Kun Kråklundilla myynti sakkasi vuoden parin jälkeen, niin mietin kummalle soittaisin. Samin kanssa olin parempi kaveri, joten sinne soitto – Tompalle ei sitten tullutkaan enää soitettua. Sami jättäytyi jo alun perin taka-alalle ja Karri vastasi firman pyörittämisestä. Supersoundsille tehtiin siis jakelusopimus joskus 2005-2006 tietämillä ja Supersoundsin kanssa jatketaan edelleen.

Hiljaiset julkaisut osa 70 – Lowdown Shakin’ Chills: Sex Is Boring (CD; Hiljaiset Levyt HILL-017) 1994

Lowdown oli hyvässä iskussa Up My Spine albumin jälkeen. Kokoonpanoon oli taas kylläkin tullut muutos, rumpuihin oli tullut Jarkko Jokelainen, joka korvasi Janskun. Jarkko oli aikaisemmin soittanut God’s Lonley Menissä. Jarkko joutui heti tiukkaan paikkaan, sillä ensimmäinen keikka Helsingissä ilman oli ensimmäistäkään treeniä … ja paikalla oli vieläpä Melody Makerin toimittaja. Hyvin Jarkko homman klaarasi.

Uudet biisit, joita levyä varten oli tehty olivat lähes kaikki Haimin ja Kotilan käsialaa. Yhden biisin tekstin oli tehnyt Ville Syrjä ja yksi cover levyltä löytyi, Love Missile F1-11. Tuota Sigue Sigue Sputinik klassikkoa bändi oli joskus huviksemme livenä soittaneet ja osin sen valintaan vaikutti se, että sen arvattiin herättävän huomiota. Sanoitukset jotka Toni teki olivat kantaaottavia muun muassa luonnon, eläinten ja vähemmistöjen puolesta.

Levy äänitettiin Costin saunalla lokakuussa 1993 ja puikoissa oli tietenkin Jani Viitanen. Miksaus tehtiin Sundqvistin MSL-studiolla Kihniössä tammikuussa 1994. Levylle haettiin selvästi uutta ilmettä ja soundia. Osissa asioista onnistuttiin, osissa ei. Esimerkiksi joulukulkusten saundin etsimiseen käytettiin tunteja ja ne kuuluvat noin sekunnin ajan taustalla Nico-biisissä. Muutamaa vierailevaa soittajaakin käytettiin, Jussi Ojajärveä saksofonissa ja Marko Kantolaa koskettimissa. Varsin kelpo lopputulos hommasta soundillisesti tuli vaikka levy onkin edeltäjäänsä kokeellisempi. Levyn harkitun oloista kokonaisuutta lisää se, että se alkaa ja loppuu Leaves Of The Tree biisiin. Ekana tulee sähköinen versio, viimeisenä akustinen. Tuo akustinen versio äänitettiin hetken mielijohteesta ja pelkästään yhdellä tilamikillä. Session aikana Jarkko Jokelainen sai muulta bändiltä lempinimen Flipper Wizard, koska käytti lähes kaiken vapaa-ajan Costin Saunassa olleen flipperin kimpussa.

Levyllä on biisi nimeltään Love Is Boring, mutta levyn nimeksi tuli Sex Is Boring. Olihan tuo raflaavampi ja se pohjautuu Sid Viciouksen lausahdukseen ”Sex is boring, ugly hippie shit”. Levyn valokuvat ottivat A. Suomalinen ja J. Rantanen. Kannet pani kasaan Jari Myllykoski (Booga’s treehouse Club).

Bändi oli saanut keikkamyyjäksi Harri Karvisen ja keväällä oli jo paljon keikkoja, kesällä bändi oli lähes joka viikonloppu jollain festarilla. Medianäkyvyyttäkin tuli erittäin paljon, mutta muutamat haastattelut bändi laittoi lekkeriksi – se oli kai sitä rokkimeininkiä. Syksyllä homma hiipui. Toni muutti Lontooseen oikean rockunelman perään. Jarkko puolestaan New Yorkiin työhommissa ja bändi meni jäihin. Hommaa yritettiin jatkaa vielä muuttuneella kokoonpanolla, mutta kun Jansku kuoli, niin se oli lopullinen niitti myös Lowdowneille.

Hiljaiset julkaisut osa 69 – Juggling Jugulars: …For Humanity – Early 90’s (mini-CD; Hiljaiset Levyt HICKS-043) 1994

Juggling Jugulars oli tullut siihen pisteeseen uraansa Hiljaisilla Levyillä, että kun uutta materiaali oli riittävästi niin levy laitettiin pihalle. Tällä kertaa formaattipuoli hiukan aiheutti keskustelua. Olimme jo luopuneet vinyylintekemisestä, kun Finnvox ajoi oman tuotantonsa alas ja ulkomailla teettäminen oli ennen EU:ta hankalaa ja kallista (tullit ja byrokratia). Bändi olisi halunnut tehdä vinyyliä, joka tietysti olisi ollut oikea formaatti tälle kamalle, mutta perustelin Hiljaisten puolelta näkemyksen. Kompromissi löytyi niin, että Hiljaiset julkaisee CD:n ja jos bändi löytää vinyylille kustantajan Euroopasta, niin minä annan masterin muutamaa levyä vastaan käyttöön.

CD:n osalta käytiin vielä keskustelua siitä, kuinka levy saadaan mahdollisimman halvaksi kuluttajille. Aidon punkhengen mukaisesti pyrittiin siihen, että hinta olisi sellainen, että ”kenellä tahansa olisi varaa ostaa se”. Tuohon aikaan alle 21 minuuttinen ”CD-single”, jossa hopeointia oli vain noin sentin verran singlen keskustassa ja loppu muovia, oli halvempi tehdä kuin täyspitkä ja täysin hopeoitu levy. Näin päätyttiin tähän formaattiin – 21 minuuttiin saatiin mahtumaan 9 biisiä. Koteloksi valikoitu halvin mahdollinen pahvikuori, mutta mukaan tehtiin liite, jossa toisella puolella oli pieni piirrosjuliste ja toisella sanat. Kansiin ja labeliin Compact Disc -logosta tehtiin oma versio ”fuck the DISCO get back to HC”. Jälkeenpäin olen ihmetellyt kuinka se meni läpi. CD oli patentin alaista kamaa ja pantein käytön merkiksi Compact Disc –logo piti olla oikeanlaisena ainakin labelissa. Paritkin kansifilmit ovat tulleet takaisin, kun logo on puuttunut tai ollut väärän kokoinen. Nyt kuitenkin laadunvalvonta petti ja tämä versio pääsi läpi.

…for Humanity – early 90’s -levy äänitettiin keväällä 94 Vaasan Rock-werstaan studiolla (paikka sisälsi studion lisäksi lukuisia treenikämppiä). Yhden viikonlopun aikana tehtiin koko levy miksauksineen 8-raita teknologialla. Soittopohjat vedettiin livenä nauhalle ja laulut sen jälkeen – hyvin simppeli äänityssessio. Tittelin loppuliite tulee siitä kun biisit oli tosiaan aikaväliltä 90-94. Kaikki biisit ovat Petteri Mikkilän käsialaa.

Bändi onnistui erittäin hyvin levyn Euroopan julkaisujen kanssa. Belgialainen Genet records julkaisi sen vinyyliversion vuonna 1996 ja puolainen Trujaca Fala julkaisi kasetin jossa oli lisäksi Juggling Jugularsin seuraava mini-CD Positively Fed Up. Kasetti julkaistiin nimellä …so fucking fed up! Vinyyliä tehtiin 500 kpl ja kasetteja otettiin useita painoksia. Niitä on tehty kaikkiaan toista tuhatta.

Hiljaiset julkaisut osa 68 – Punk Lurex O.K.: Tappajan Silmät / Paalimajassa (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-042) 1994

Punk Lurexin kanssa yhteistyö alkoi, kun Kollaa Kestää -sankari Jyrki Siukonen tuli Tulliklubilla kertomaan uudesta bändistä jossa hän oli toisen Kollaa-legendan Juha Helmisen kanssa. Bändissä oli myös kaksi tyttöä Tiina Wesslin ja Riitta Suojanen. Ilmeni, että kyse oli itse asiassa Tiinan ja Riitan bändistä, johon he olivat pyytäneet Juhan ja Jyrkin. Niin ja sitten siinä oli vielä Tepi Pulkkinen laulussa. Tiinalla ja Riitalla oli ollut jo yksi bändi (Porttikielto) ennen tätä, mutta nyt yritys oli vakavampi. Asuimme tuolloin Jyrkin kanssa samalla suunnalla ja Siukonen jatkoi yöllä kotimatkalla kävellessämme suostuttelua. Hän sai minut lupaamaan, että kun hän toimittaa valmiin masterin, niin minä julkaisen siitä singlen. Tämä siis kuulematta nuottiakaan yhtyeestä – aivan poikkeuksellista Hiljaisille Levyille, mutta minkäs teet kun nuoruuden sankari ehdottaa yhteistyötä. Jyrkillä oli kontakteja silloiseen Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitokseen, jonka musiikinopiskelijat hän rekrytoi äänittäjiksi. Äänitykset tehtiin treenikämpällä 20.9.1993.

Innostuin asiasta vielä enemmän, kun minulle selvisi, että singlen A-puolelle tulisi käännös Adverts biisistä Gary Gilmore’s Eyes. Advertshan on minulle se bändeistä tärkein – varhaisen Brittipunkin helmi. TV Smithin lyriikkaat olivat iso ilo jo 1977 ja ovat sitä edelleen. Tekstiltään Tappajan Silmät noudattelee aika hyvin alkuperäistä, vaikka Gary Gilmoren nimeä ei mainitakaan. Käännöksestä tulikin mieleeni, että Gary Gilmore’s Eyes on Suomennettu ainakin toisen kerran. Maan mainio Ujo teki sen nimellä Jukka Tolosen tukka ja siinä punkkarille tehdään hiussiirrännäinen, joka saa aikaan sen, että punkbiisejä soitettaessa niihin alkaa tulla kummallisia ja monimutkaisia sooloja.

Punk Lurex OK:n singlen B-puoli Paalimajassa osoitti naisten voiman. Tiinan sävel ja Riitan teksti on aistittavan omakohtainen ja oikealla tavalla viaton kuvaus siitä, kun punk ensikertaa saavuttaa maalla varttuvan nuoren. Upea B-puoli. Kappale on Punk Lurex OK:n ensimmäinen oma biisi, sitä oli soitettu jo Porttikiellossa eri sanoituksella.

A-puolen matriisikaiverrus napattiin Kollaa Kestään Adverts Blues kappaleesta: ”On Adverts yksi bändeistä parhain / sehän opetettiin jo koulussa varhain”. B-puolelle kaiverrettiin: ”Moneltakohan Juha Helminen saapuu”. Tai oikeastaan singlessä ei ole A-puolta vaan siinä on kaksi B-puolta – tämä oli näitä vitsejä, kun tuohon aikaan julkaistiin aika paljon kahden A-puolen singlejä. Etiketissä on virhe Tappajan Silmät biisin krediteissä. Teosto antoi biisin tekijäksi Talbert ”TV” Smith, vaikka oikean henkilö ja nimi on Tim Smith.

Single julkaistiin ja tyytyväisiä olivat useat muutkin, en vain minä. Heti sen julkaisun jälkeen Siukonen tosin jätti bändin. Minä tunsin itseni hiukan petetyksi, sillä Siukosen takia olin bändin Hiljaisille ottanut, mutta jatkoin yhtyeen kanssa – onneksi, sillä hyvää musiikkia ja mahtavia hetkiä on siunaantunut paljon tämänkin jälkeenkin. Niin ja ilman Punk Lurexia en olisi koskaan tutustunut henkilökohtaisesti TV Smithin, mutta tämä on sitten hiukan myöhemmän julkaisun tarina.

Hiljaiset julkaisut osa 67 – Lowdown Shakin’ Chills: Kiss and Spit EP (CD-EP; Hiljaiset Levyt HICKS-041) 1994

Lowdownit olivat erittäin hyvässä nosteessa esikoisalbumin jälkeen. Arvostelut olivat positiivisia ja medialla oli kiinnostusta bändiin. Myös keikkoja alkoi tulla todella paljon, kun NEM Bookingin Harri Karvinen otti bändin tallinsa. Tästä alkoi minulle taas yksi elämän kestänyt hieno ystävyys – Harrin kanssa olen edelleen tekemisissä viikoittain. Kun toista albumia tehtiin, päätettiin yrittää nostaa LSC seuraavalle tasolle: lisää lehtijuttuja, radiosoittoa ja Eurooppaan showcasekeikalle.

Radiosoittoa varten tehtiin tulevalta levyltä CD-EP, jota jaettiin radioihin erittäin laajasti. Singlen biisit äänitettiin samassa sessiossa kuin albumikin Harasoo studiolla lokakuussa 1993 ja jotain tehtiin vielä tammikuussa 1994. Singlen biiseistä kaksi on suoraan pitkäsoitolta: Kiss And Spit ja Love Is Boring. Kolma yhtyeen oma biisi levyllä on Miss Valentine, joka ei löydy albumilta. Sex is Boring levyn coverbiisi Sigue Sigue Sputnikin iso hitti Love Missile F1-11 tuli myös CD-EP, mutta eri miksauksena kuin albumille. Miksaus kantaa nimeä Doris Mix Tamperelaisen yökerhon mukaan, joka tuohon aikaan oli rokkarien suosiossa. Samalla haettiin sitä, että biisiä nyt ainakin Doriksessa soitettaisiin.

Äänityssessioista ja hiukan muustakin lisää parin osan päästä, kun käsittelyyn tulee Sex is Boring albumi.

Hiljaiset julkaisut osa 66 – Mahtavat Lämpöpussit: Jeesus Käski Mut Parturiin // Napalmia / Nekrofiilia (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-040) 1993

Kun tein taustatyötä tätä julkaisu varten kyselin Raimo Pesoselta mitä tämä muistaa singlen studiosessioista. Raimo lupasi laittaa viestiä piakkoin. Kun pari päivää oli mennyt, tuli täysin valmis essee bändin ja singlen tiimoilta. Näkee, että Raimo on kirjailija. Tämä meneekin helposti kun voin laittaa tähän Raimon täysin valmiin tekstin:

”Rumban ja Radiomafian demosetä Jukka Sundholm soitti ja kertoi osallistuneensa paneelikeskusteluun, jossa Hiljaisten levyjen pomo Jukka Junttila oli hehkuttanut Mahtavien lämpöpussien biisiä Jeesus käski mut parturiin. Sundholm ei ollut omassa Rumban demoarviossaan kirjoittanut kappaleesta kovin myönteiseen sävyyn, mutta ilmoitti nyt, että onhan siinä tarkemmin kuunneltuna puolensa. Puhelimessa tehty oikaisu lehtijuttuun ei tuntunut edes lohdutuspalkinnolta, mutta rohkaisi suunnittelemaan reissua ihan oikeaan studioon ja yhteydenottoa Junttilaan.

Turun Taudin Jartsa suositteli ”sen Deep Turtle -miehen” eli Dassumin Penan äänityspalveluita, minkä perusteella Mahtavat Lämpöpussit -nelikko suunnisti Poriin kohtuullisen määrätietoisen treenausjakson jälkeen tammikuussa 1993. Penan paja osoittautui vanhaksi puutaloksi ja mies asenteeltaan ja osaamiseltaan juuri oikeaksi valinnaksi. Kitaroita viriteltäessä ja pohjia soitettaessa ilmassa oli ajankohdalle ominaista lienteistä kankkusta, mutta nauhalle tarttunut jälki oli selkeästi parempaa kuin lämpöpussien siihenastiset tuotokset. Neljän biisin pohjat taltioitiin lauantaina alkuiltaan mennessä, sitten puolet yhtyeestä lähti Turkuun hoitamaan ihmissuhdeasioitaan. Omat komppikitaraosuutensa hoitanut Lahtisen Pekka siirtyi studion viereiseen baariin rentoutumaan, ja itse hyppäsin Penan kyytiin viemään makuupusseja hänen asuntoonsa. Vähän ajan kuluttua Pekka soitteli vähän onnettoman kuuloisena ja kysyi, missä me viivymme. Joku oli ammuskellut pistoolilla baarin kattoon ja Pekka halusi pois sieltä. Siirryttiin Porin keskustaan toiseen ravintolaan ja sitten Dassumin luo yöpuulle. Yöllä Lahtinen esitti yhden bravuurinsa eli lähti kävelemään unissaan ulos. Minua Pena ei saanut hereille, joten pitkin pihaa pelkissä boksereissaan hortoilleen Lahtisen paimentaminen jäi hänen vastuulleen. Äänittäjä katseli meitä aamukahvipöydässä hieman epäluuloisena ja huonosti nukkuneen näköisenä.

Toisena päivänä Turusta palanneet Mara ja Jaska lauloivat osuutensa ja miksaaja miksasi. Lopputulos oli garageen kallellaan ja kuulosti bändistä hyvältä. Junttilan Jukka alkoi nauhan kuultuaan pohtia kolmen biisin singlen julkaisua, mutta toivoi vähemmän rupista soundimaailmaa. Sitä metsästettiin Otra Romppasen ja Christer Karjalaisen kanssa kesäkuussa viimeksimainitun studiossa.

Waltarimaisesti ilmaistuna Otran päätymisessä singlen tuottajaksi oli jonkinlaista unissakävelijän varmuutta. Maaliskuussa Mahtavilla lämpöpusseilla oli keikka Vandaalien lämmittelijänä ravintola Seminaarissa, ja omat ihmissuhdeasiani olivat sillä tolalla, että silloinen naisystäväni oli juuri kadonnut kolmeksi vuorokaudeksi. Soitossa saattoi olla vähän ylimääräistä latausta, ja keikkaa seurannut Teho Majamäki tuli voimakkaan humalatilansa konsultoimana pyytämään minua Psychoplasman rumpaliksi. Vähän tuon jälkeen Teho heitettiin ulos, mutta Psychoplasmaan päädyin ja Otra tuli tutuksi, minkä peruja hänet värvättiin lämpöpusseja tuottamaan. Vandaalit-lämppäyskeikasta jäi muistoksi myös Virtasen Tarmon ottamia kuvia, jotka päätyivät Jeesus käski mut parturiin -singlen takakanteen.

Single päätyi Radiomafian viikon singleksi ja sen julkaisukeikka soitettiin marraskuun alussa Turun Tinatuopissa. Radiosoittoa kertyi valtakunnanverkossa sen verran, että biisin kynäillyt Salomiehen Mara odotteli ihan perustellusti kohtuullista pottia seuraavan kesän Teostotilityksissä. Tuhansien markkojen asemesta tilille tuli kuitenkin vain satasia. Selvisi, että Teostossa Jeesus käski mut parturiin (säv. & san. Salomies, sov. Mahtavat lämpöpussit) oli sijoitettu virsien kategoriaan. Maran isoisä, arkkipiispanakin toiminut Ilmari Salomies oli sanoittanut lukuisia hengellisiä lauluja, joten Maran tekijänoikeustulot ohjautuivat Ilmari Salomiehen perikunnalle. Teosto korjasi mokansa myöhemmin.

Pekka Heimanin ja Vesa Kataiston ohjaama video Jeesus käski mut parturiin sai kunniamaininnan Oulun ensimmäisillä musiikkivideofestivaaleilla 1994. Kyseessä oli kaiketi ensimmäinen suomalainen animaatiomusiikkivideo. Sen tekemiseen – samoin kuin Mahtavien lämpöpussien ja Oulun kaupungin suhteeseen – liittyy erinäisiä sattumia, mutta niiden käsittelyyn ei ole tässä yhteydessä tilaa.”

Muutama lisäys vielä minulta: Bändin kiinnittäminen meni suunnilleen noin kuin Raimo kertoi, mutta se mikä jäi kertomatta, niin yhtenä Hiljaisten Levyjen kiinnitysperusteena on että bändin jätkien pitää olla hyviä tyyppejä. Raimosta tämä huokui heti ja kaikki myöhemmät vuodet ovat osoittaneet, että ensivaikutelma oli oikea.

Singlen kannen piirsi Tapani ”Nasky” Rytöhonka. Miehelle ei annettu mitään ohjeita, vain single nimi ja aivan loistava kansi tuli muutamassa päivässä. Matriisikaiverruksissa lukee A-puolella: ”J.J. taisi olla häiriintynyt” ja B-puolella: ”Uskontoko ahdistaa”.

Hiljaiset julkaisut osa 65 – Alivaltiosihteeri: Taustamusiikkia Kansannousulle (CD; Hiljaiset Levyt HILL-016) 1993

Tämä levy on urani isompia pettymyksiä – ei taiteellisesti vaan taloudellisesti. Levy on Hiljaisten Levyjen kallein projekti. Alivaltiosihteerin edellinen levy oli ollut Hiljaisten Levyjen mittakaavassa menestys ja kaikki asiantuntijat kertoivat varmana tietona, että läpimurtolevyä seuraava levy myy aina hyvin. Tähän seuraavaan levyyn panostettiin kunnolla sekä studioaikaan että mainontaan. Tietysti tässäkin suhteessa Hiljaiset Levyt oli poikkeus sääntöön ja levy myi vähemmän kuin edellinen.

Levy oli erilainen kuin aikaisempi, ei mikään helppo huumorilevy. Pasi Heikura muistelee levyn biisien tekemistä: ”Taustamusiikkia –levy on yllättävän vakava ja kunnianhimoinenkin teos. Sävelsin biisit kolmen kuukauden keikkatauon aikana keväällä 1993 ja ehkä ahkeran konserttitoiminnan ynnä radio- & TV-hupailujen tuottama hulabaloo sai aikaan rauhallisempien sävyjen kaipuun. Eikä unohtaa sovi sitäkään, että yhtyeen huumorintajuun on aina kuulunut mieluummin yllätysten, kuin ennalta-arvattavuuksien tuottaminen.”

Puhtaita hittibiisejä levyllä oli oikeastaan vain Sä olet alright. Siitä Pasi kertoo: ”Memphis soul tunnelmissa syntyi Taustamuusiikkia kansannousulle –levyn avausraita Sä olet alright. Sanoitusidean anglismikriittisyys toimi myös mahdollisuutena saada suomenkieliseen biisin ainakin puoliksi englanninkielinen kertosäe.” ja Matti Toivonen jatkaa: ”Kauhea täynnä kaikenlaista kivaa sihinää ja kilkutusta. Jyrki ja Pasi laulavat komeita taustoja. Talking Heads –tyyppinen minimalistinen komppiryhmä. Lopetuskaan ei petä, vaan on hauska.”

Levy tehtiin samalla tuotantokoneistolla kuin pari aiempaakin. Levyn tuotti Kari Hipponen ja äänitti Jani Viitanen. Levy äänitettiin Harasoo Studiolla 1.-9.6.1993 ja miksattiin MSL-studiolla Kihniössä 28.6.-1.7.1993. CD-masteroinnin teki Pauli Saastamoinen Finnvoxilla. Levyn mukaan tehtiin Kansakunnan Selkärangan tuplanumero; se oli sekä albumin, että Kansamme Ääni CD-singlen Selkäranka, joten siksi tuplanumero. Lehden sai tuttuun tapaan lähettämällä vastauskuoren Hiljaisille Levyille.

Levy ilmestyi 3.9.1993 Kekkosen syntymäpäivänä.  Helsingin Sanomien arvio levystä oli: ”Alivaltiosihteeri hämmensi rockin lakeja tekemällä tarkkaa ja huolella tuotettua rockia jo edellisellä albumillaan. Huumoriyhtye ei palaa lestiinsä uudella levylläänkään. Taustamusiikkia kansannousulle (Hiljaiset levyt) on muutamine nerokkaine melodioineen ja aika ajoin myös kevyine bossanovarytmeineen kuin viiden vuoden takaista Kauko Röyhkää. Vitsejäkin viljellään taloudellisesti, ja useammin Alivaltiosihteeri laulaa enemmän laiskoina ja tunteellisina 30-vuotiaina miehinä kuin pukuihin ja solmioihin pukeutuneina ilveilijöinä.”

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 64 – Room 100: Beehive (CD; Hiljaiset Levyt HILL-015) 1993

Suomen viralliselle listalle nousseen On The Saddle sinkun jälkeen lähdettiin nopeasti tekemään pitkäsoittoa, tarkoituksena hyödyntää sinkun tuoma noste. Tuo ei kuitenkaan haitannut, sillä bändille oli kertynyt iso nippu biisejä ja keikoilla ne oltiin saatu hiottu valmiiksi ja hyvään iskuun.

Levy äänitettiin 1.-4.3.1993 Harasoo studio. Tällä kertaa Viitasen Jani sekä äänitti että tuotti levyn. Miksaus tehtiin heti perään 6.-7.3. MSL-studiossa Kihniössä. Levylle otettiin molemmat sinkun biisit – nehän nyt olivat ne hitit. Lisäksi levylle äänitettiin bändin omakustanteella olleet Ennaxor (Roxanne väärin päin kirjoitettuna, eli biisin innoittaja lienee selvä) ja Returning. Omien uusien biisien lisäksi keikkasetistä poimittiin vielä mukaan kolme coveria I Got a Line on You (Spirit), Surrender (Cheap Trick) ja I Wanna Destroy You (Soft Boys). Tuo Soft Boys cover on itseäni ilahduttanut silloin ja nyt – hieno versio.

On the Saddle singleen Rokki-Jone Mattila oli tehnyt upean piirroskannen. Jonelta pyydettiin tähänkin kantta. Jonella oli kuitenkin yhtä sun toista kiirettä ja kannen teko venyi ja venyi. Lopulta pyysin meille tuohon aikaan kansi kasaan laittanutta Jari Myllykoskea tekemään kannet, mitään opastusta en muista että Jarille olisi annettu. Jarin idea oli hyvä mehiläispesää kuvaa suurkaupungin tornitalot ja kannen laidoilla väijyvät mehiläiset. Mustavalkoinen toteutus oranssitehostevärillä ei kuitenkaan toiminut ja lopputulos on todella valju. Kun etukansi oli jo valmis, niin Jonelta tuli vaihdoin ja viimein piirros, Betty Page alusvaatteissa. Sekään ei ollut Jonen parhaimmistoa, kiire näkyy siinä selvästi. Piirros laitettiin CD:n takakanteen. Tämä on yksi kansista joka on eniten harmittanut uran aikana. Tästä piti tulla todella hieno, mutta tuli aika valju ja mitäänsanomaton kokonaisuus – joskus käy näin. Ainoastaan bookletin kuvat ovat onnistuneet. Ne otti Poko tiedottaja Manki Penttinen.

Levy ilmestyi 18.6.1993 ja bändille oli loppukesälle bookattu useita keikkoja. Homma oli petattu, niin että tästä lähtee ura nousuun. Heti levyn ilmestymisen jälkeen rumpali Make teloi kätensä todella pahasti. Jonkin aikaa oli epäselvää pystyisikö kaveri soittamaan enää ikinä, mutta kahden leikkauksen jälkeen käsi tuli kuntoon. En usko että homma pelkästään kaatui Maken onnettomuuteen. Bändillä oli hirveä drive ja tavoite tehdä pitkäsoitto ja kun se ilmestyi, niin tavoite oli saavutettu ja motivaatio jotenkin laski. Bändi ei koskaan varsinaisesti hajonnut, se vain kuihtui pois. Pop-lehdessä Make aikoinaan näki asiaa saman suuntaisesti: ”Jukka koitti puskea meitä eteenpäin moneen suuntaan, mutta ekana allekirjoittanut teloi sormensa kunnolla ja seuraavaksi bändi vaan kuihtui pois. Yhteistyö [Jukan kanssa] loppui kohdaltani tähän, mutta tapaamiset jatkuivat säännöllisesti seuraavan orkesterini Pojat keikoilla, niin kauan kuin niitä kohdallani riitti.”

Hieno, aivan liian lyhyen uran tehnyt bändi, jolla olisi ollut potentiaalia pidemmällekin.

Maken arkistoista kuvia äänityksistä.

Hiljaiset julkaisut osa 63 – Alivaltiosihteeri: Kansamme Ääni / (Vähemmän Rockia) Enemmän Funkia (Live) / Tanssaan Ja Taputan (Live) (CD-single; Hiljaiset Levyt ‎– HICKS- 039) 1993

Odotukset edellisen Alivaltiosihteerin albumin jälkeen olivat korkealla. Epe ja muuta kokeneemmat vakuuttelivat meille, että läpimurtolevyä seuraava levy on se joka myy. Näin ollen usko oli kova ja valmistautuminen sen mukainen. Tää Aika Muistuttaa 90-lukua oli julkaistu aikaisemmin ja nyt julkaistiin samana päivänä pitkäsoitto (siitä seuraavassa tarinassa) ja CD-single. Tuo julkaisupäivä (3.9.1993) oli hyvin harkittu, sillä se oli Presidentti Urho Kekkosen syntymäpäivä.

Koska tavalliseen tapaan haluttiin tarjota singlen ostaville jotain extraa, laitettiin singlelle albumiraidan Kansamme Ääni lisäksi kaksi livebiisiä, jotka oli äänitetty Alivaltiosihteerin edelliseltä kiertueelta. Keikkoja yhtye äänitti miksauspöydästä tuohon aikaan todella runsaasti, eli oli valita mikä otto toimisi parhaiten. Bonusbiisit olivat: (Vähemmän Rockia) Enemmän Funkia (äänitys Meelis Niin) ja Tanssaan Ja Taputan (äänitys Jussi Santalahti).

Ykkösbiisi on siis Taustamusiikkia Kansannousulle albumin sessioista. Se äänitettiin Harasoo Studiolla (n.s. Costin sauna) Kari Hipposen toimiessa tuottajana ja Jani Viitasen äänittäessä.

Tuohon aikaan osa radiotoimittajista kantoi osan saamistaan levyistä suoraan johonkin second hand kauppaan ja saattoi olla niin, että Tampereellakin eräästä kaupasta löytyi pari kappaletta meidänkin uutuuslevyä pari päivää ennen virallista ilmestymistä. Koska tätä jaettiin ennen kaikkea radioille todella reippaasti, liimattiin ilmaiskappaleisiin tarra ”Promolevy. Ei myytäväksi”. Tarkoitus oli, että kaupat eivät voineet myydä levyä ainakaan uuteta ja pudotti tuo tarra sisään osto hintaa muutenkin. Tuon mittavan promojakelun takia divareissa näkyy nykyisin enemmän tuota tarrallista versiota, kuin puhdasta myynnissä ollutta versiota.

Vaikka radiojakelu oli mittavaa, jäi radiosoitto Ylen ulkopuolella aika vaatimattomaksi. Kansamme ääni -kappale pääsi haastattelun kera TV1:n N.Y.T. ohjelmaan julkaisupäivänään.

Levyn kansikuvan otti Manki Penttinen. Manki tuohon aikaan Pokolla tiedottajana, joten oli minun kavereitani, kuten myös bändin. Kun Suomeen perustettiin ensimmäinen CD-tehdas CD-Linja, niin Manki meni sinne töihin ja houkutteli välittömästi meidät asiakkaiksi. Tämä tapahtui vasta 1994 aivan lopussa. Tämä CD-single tehtiin DADC:llä Itävallassa.

Hiljaiset julkaisut osa 62 – Kamikaze Pilots: Evil Eyes / Milkshake (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-038) 1993

Pari vuotta aiemmin oli Soundin kanssa yhteistyössä julkaistu parhaista demoista neljän bändin Soundiefekti vol. 1 -ep:n. Sille olin valinnut erittäin hyviä bändejä, jotka eivät mahtuneet Hiljaisille ja tarkoitus oli, että ne löytäisivät tiensä jollekin toiselle levy-yhtiölle. Näin kävikin Wilmalle ja Lunatunesille. Ihmeekseni Kamikaze Pilots ei tuntunut levy-yhtiöitä kiinnostavan. Bändiltä tuli pari hienoa demoa ja lopulta oli taivuttava – ei tällaista voisi jättää julkaisematta.

Kamikaze Pilots oli Ari Rauskun perustama bändi. Rausku oli soittanut aiemmissa Wanna-Beesissä. Yhtyeessä oli tullut pientä linjaerimielisyyttä yhtyeen perinteisen aussihenkisen rockin ja Rauskun uudempien innoittajien välillä, joita olivat Nirvana ja ennen kaikkea Tad. Kamikaze Pilots oli kokenut muutamia miehistönvaihdoksia ja ehtinyt ennen tätä singleä tehdä mukavasti keikkoja etupäässä Helsingissä, mm. lämppärinä Kingston Wallille ja Fishfaceselle.

Singlen aikaiseen kokoonpanoon kuuluivat Rauskun lisäksi basisti Tommy Salo (ex- Cream Crackers ja soitteli lisäksi Kauneus & Terveydessä), rumpali Kari Alaviuhkola (ex- Jasmine Go-Go) ja toinen kitaristi P. Pekkonen.

Singleä mentiin äänittämään huhtikuussa 1993 Equaliz Studioon Helsingin Töölöön. Tarkoitus oli ennen studioon menoa, että A-puoli olisi Milkshake ja B-puoli Evil Eyes. Vuosien jälkeen ei bändi, enkä minä, muista miksi päädyttiin siihen, että Evil Eyesista tuli A-puoli.

Singlen kannet saatiin tehtyä Alaviuhkolan työsuhteilla. Tuohon aikaan graafisia suunnitteluohjelmia ei ollut kotikoneille saatavilla. Singleä tehtäessä sattui töppäys koodien kanssa. Singlen matriisin ja takakanteen on koodiksi merkitty HIKS-037, joka on edellisen seiskatuumaisen (Jalla Jalla & Greenhouse EP) koodi. Vain single etiketissä on oikea koodi HIKS-038. Kaiverrukset teki tietenkin FInnovxin Mika Jussilla, joka raapusti pyynnöstä matriisiin koodien lisäksi A-puolelle ”Rock’n’roll suicide : Love” ja B-puolelle ”One off, we almost care!” B-puolen kaiverrus viittaa siihen, että yhtyeen kanssa sovittiin vain tämän singlen julkaisemisesta ja että sen jälkeen katsottaisiin tilannetta uudestaan.

Singlen jälkeen yhtye teki vielä yhden demon, mutta sitten alkoivat taas uudet tuulet puhaltamaan ja uudet kokoonpanot kutsuivat.