Päivitetty julkaisusuunnitelma (elokuu 2023)

Taas on saatu päivämääriä lyötyä kiinni ja yksi uusikin julkaisu listalle. Jotkut asiat sen sijaan eivät muutu: The Pull My Fingersin levy ei ole vieläkään valmis – hiljaa hyvä tule. Nyt on sentään päästy jo miksaukseen asti – levyn julkaisuaika tässä dokumentissa on viitteellinen.

Loppuvuoden käsittämättömän laadukas sato näyttää tällä hetkellä tältä:

Pojat: Nämä ajat (LP)

Julkaisu: 15.9.2023

Pojat on Suomen ramopunkin peruskallio, joka on tehnyt tätä ennen jo kahdeksan studioalbumia. Nyt tämä Miika Söderholmin kipparoima yhtye on uurastanut studiossa ja saanut levylle viisitoista uutta Pojat-biisiä. Siis tuttua melodista tarttuvaa punkhenkistä kitararockia näppärillä sanoituksilla, jotka liikkuvat tunneskaalan molemmissa päissä.

Loose Prick: Meidän Laulu – demot 78-79 (LP)

Julkaisu: 13.10.2023

Loose Prickin taru saa päätöksensä vuoden 2023 lopussa, jolloin yhtye tekee viimeiset keikkansa. Samalla ympyrä suljettaan niinkin, että Hiljaiset julkaisee albumin yhtyeen varhaisia demoja, joilla on paljon biisejä, joita ei koskaan ole levytetty missään muodossa. Tätä oli punk 70-luvun lopulla.

Viimeiset keikat: Loose Prick, Karanteeni ja Sehr Schnell 27.10. Tullikamarin Klubilla ja 10.11. Kuudennella Linjalla: Loose Prick, ja Sehr Schnell . 11.11. Loose Prick, Kivesveto GoGo, Maanalainen Flanelli ja Tom Roinila Kouvolassa Ravintola Seipäässä. Jokunen keikka voi vielä tulla lisää.

Eddie & the Hot Rods: Why Should I Care / A Million Miles Away (7”)

Julkaisu: 3.11.2023

Eddie And The Hot Rods julkaisi keväällä hienot arviot saaneet Guardians of the Legacy LP:n (“Guardians Of The Legacy is aptly named.” “We’ve waited 16 years for a new Hot Rods studio album – and this one is well worth the wait!”). Mutta bändi ei jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan on äänittänyt kaksi aivan uutta biisiä. A-puolella on kitarat raikuvat upeasti, kun uuden aallon lippua heilutetaan ylpeänä. B-poskella on U-P-E-A tulkinta Plimsouls klassikosta.

Viime vuoden Rodsin Suomen keikan ällistyttivät monet energisyydellään. Uusi kiertue tulossa ja keikkapäivät ovat: To 1.2. Helsinki, Pe 2.2. Hämeenlinna ja La 3.2. Tampere      

Nuoret Metsänvartija / Pikipojat: Jukka Tolosen hiukset / Sarjamurha

Julkaisu: loppuvuosi 2023

Hiljaiset Levyt julkaisee yhdessä Joteskii Groteskiin kanssa legendaarisen UJO-konsernin kahden bändin yhteissinglen. A-puolella Nuoret Metsänvartija versioi Adverts-klassikon Gary Gilmore’s Eyes. B-sivulla Pikipojat puolestaan ovat Talking Headsin legendaarisen Psycho Killerin kimpussa. Molemmat toteutettu taattuun UJO-tyyliin, kuten myös levyn kannet.

The Pull My Fingers: TBA (LP)

Julkaisu: loppuvuosi 2023

Lisäyksiä levykauppaamme (22.8.2023)

Taas on tullut pari pakettia. On tullut uutuuksia ja täydennystä jo loppuunmyytyihin levyihin. LP:istä osa on vielä lisäämättä Discogsin myyntilistalle, mutta ovat siis nyt jo tilattavissa.

Jos haluat tsekata kaikki levyt jotka ovat myynnissä, niin ne löytyvät täältä: https://www.discogs.com/seller/hiljainen_man/profile

Kaikkia levyjä voi tilata viestillä, silloin pystyn hiukan paremmin pyöristelemään hintoja.

Postikulut: 1 – 3 singleä 4,60. Yli 4 singleä ja/tai yksi tai useampia LP:itä 5,90.

HILJAISET LEVYT UUTUUS:

Saatohoito79: Ajankohtainen Kakkonen  22,00

Paketti tarjous 1: Saatohoito79: Ajankohtainen Kakkonen  + Pääoma Ja Valtiovalta / Urheilupuisto 13.6 (Kauan Sitten) 7″  25,00

LP

Adicts: Fifth Overture  28,00

Billy Talent: Afraid Of Heights (2LP)  24,00

David Bowie: Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars  28,00

Channel 3: After The Lights Go Out  12,00

Miles Davis: At Carnegie Hall  19,00

Dropkick Murphys: 11 Short Stories Of  Pain & Glory  24,00

Dwarves: Invented Rock & Roll  24,00

Roky Erickson: Openers Survival  28,00

Fall: Live London Astoria 23/10/95 (2LP)  14,00

Lemonheads: Lemonheads  22,00

Johnny Thunders: Silverbird  28,00

V/A: Surf You Next Tuesday! 2  59,00

Weirdos: Destroy All Music  28,00Kaaos: Ristiinnaulittu Kaaos  18,00

Pojat: Toimintaa & Sankareita  18,00

Luonteri Surf: 0211  22,00

Perseenpyyhkijät: Takana loistava tulevaisuus  19,00

Kolmas Päivä: Demot ’85  16,00

Tero-Petri & Korvaamattomat: Olet Aina Mukana  19,00

Wojciech: Ystävät, Toverit  9,00

This Empty Flow: Useless And Empty Songs  22,00

Salaliitto: Melankolia  14,00

Jani Matti Juhani & Mustat Käärmeet: Kis Kis  12,00

Elli Maple & Ismo Laakso Voodoo Explosion: Elli Maple & Ismo Laakso Voodoo Explosion  19,00

Maanalainen Flanelli: Monoliitti  22,00

Pharaoh Overlord: 5  19,00

X_X: X Sticky Fingers X  18,00

Sexa: Sedatives From The Pharmacy  22,00

Ohikulkijat: Vieraat Ovat Lähteneet  12,00

Rock Siltanen Group: Rokkimunkki  24,00

Pastis: Pastis  22,00

Sam Shingler: Boundaries  24,00

7″

Captain Sensible: Smash It Up 1-4  12,00

Clash & Ranking Roger: Rock The Casbah  14,00

Dealers: You Better Run  6,50

Jerry Lee Lewis Featuring Rory Gallagher: (I Can’t Get No) Satisfaction  9,50

Girls Against Boys: Nineties Vs. Eighties  7,50

Johnny Moped Featuring Captain Sensible: God Save Our Queen, Jordan Mooney 1955-2022  14,00

Sherlocks: Was It Really Worth It  5,50

Sleaford Mods: Discourse  7,50

Kaaos: Huvikumpu Tapes 1982 EP  9,00

CD

Only Ones: Baby’s Got A Gun  6,00

Tom Robinson: Having It Both Ways  6,00

Sex Pistols.=V/A=: Many Faces Of Sex Pistols Music Brokers (3CD)  6,00

Duncan Reid And The Big Heads: Little Big Head  9,00

Tero-Petri Ja Korvaamattomat: Parantavat Sanat  4,50

SIG: Kuinka Paljon Sua Rakastinkaan – Harvinaisuuksia 1978-2008  9,50

Wrum: 8010  5,00

Wrum: Tivoli ‎ 6,00

Saattohoito79: Ajankohtainen Kakkonen tänään levykaupoissa.

Tänään kannattaa mennä taas levykauppaan, sillä siltä saa tästä päivästä lähtien Saattohoito79 toista LP.tä.

12 biisiä korkeaoktaanista old school uutta aaltoa tähän päivään sovitettuna. Täysi tusina tarinoita eletystä elämästä isolla asenteella. Melodiat ovat kaiken A ja O ja niitä levyltä löytyy. Täältä tullaan, elämä! biisi on ottanut vaikutteensa Tapio Suomisen ohjaamasta saman nimisestä elokuvasta vuodelta 1980. Biisistä tehty upea video mukailee elokuvan henkeä. Maailma palaa ja Mikset sano mitään, kertoo tarinaa tästä päivästä. Sensuurilta julkaisematta jäänyt hieno Tänään ja huomenna pääsee nyt levylle. Levyn päättävä Kevyesti keskellä päivää sulkee semiakustisesti kokonaisuuden.

Levyn ilmestymispäivänä perjantaina yhtyeellä on levyjulkkarikeikka Kouvolassa Jolene Happy Bar’ssa. Sinne vaan kaikki Kouvolalaiset ja lähellä asuvat. Keikan Facebook-tapahtuma löytyy täältä: https://www.facebook.com/events/822678719397731

Täältä tullaan elämä!

Saattohoito79:n toinen LP ilmestyy tämän viikon perjantaina

Saattohoito79: Ajankohtainen Kakkonen ilmestyy 18.8. ja viime lauantaina Kouvolan Sanomat teki koko sivun jutun bändistä. Tämä albumi kannattaa ehdottomasti tsekata!

Levyn ilmestymispäivänä perjantaina yhtyeellä on levyjulkkarikeikka Kouvolassa Jolene Happy Bar’ssa. Sinne vaan kaikki Kouvolalaiset ja lähellä asuvat. Keikan Facebook-tapahtuma löytyy täältä: https://www.facebook.com/events/822678719397731

Tampereen 90-luvun punkscenen sukupuu

Tampereen kartoitus jatkuu nyt 90-luvun punkbändeillä. Kuten sukupuun ingressisäkin totean, niin olisi pitänyt Tampere hardcoresukupuuta tehdessä ajatella hiukan pidemmälle, jolloin bändien jako näiden kahden kesken olisi hiukan erilainen. Vaan tällä nyt mennään. Sukupuu on taas hiukan moniviivainen, koska kokoonpanot olivat kovin lyhytikäisiä, mutta kun seuraa huolellisesti viivoja niin eiköhän asia tule selväksi.

Virheitä saattaa tässäkin olla, mutta niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta: https://www.hiljaisetlevyt.com/2023/05/29/paivitetty-sukupuuhakemisto/

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2023/08/Tampere-90-luku-punk.pdf

Rebellion festivaalin 2023 videoraportti

Tässä olisi pieni videokatsaus tämän vuoden Rebellion festivaalien bändeihin. Bändejä oli taas neljän päivän aikana pitkälti yli 300. Vain pienen osan ehdin nähdä, eikä edes kaikista nähdyistä tullut otettu videota talteen, mutta sentään joistakin ja ne ovat nyt nähtävissä tässä artikkelissa. Lupauduin kirjoittamaan pidemmän Rebellion festivaalijutun Manifetsiin – en tähän juuri ilmestyvään, vaan seuraavaan numeroon. Joten jos aihe enemmän kiinnostaa, niin Manifetsi kannattaa hankkia vuoden lopulla, siihen juttuun tulee laaja taustoitus ja bändien lisäksi paljon muutakin mitä festareilla tapahtui.

Pirates Of The Pubs

Tuttuun tapaan menin ensin Almoust Acoustic saliin. Siellä on tuoleja, joissa voi istua, olut jonot siedettävät ja äänenvoimakkuus sellainen, että varsinkin myöhemmässä vaiheessa festaria korvat arvostavat sitä kovasti. Nyt päivän suunnittelun aikana soiton aloitti Pirates Of The Pubs. Bändi on irkku-punkkibändi … Tšekeistä! Hulvattoman hienoa ja energistä meno. Soundia värittivät haitari ja viulu. Isoin osa biiseistä laulettiin englanniksi, mutta osa tšekiksi, kuten tämä biisi tässä.

Viki Vortex & the Cumshots

Levyjen perusteella (viisi albumia viimeisen kymmenen vuoden sisällä) Viki joukkoineen vaikutti mielenkiintoiselta. Livenä yksittäiset biisit olivat OK, mutta pidemmän päälle trio aika ahdas toteutusmuotti alkoi puuduttamaan.

Teenage Bottlerocket

Yksi Rebellionin hyvistä puolista on, että siellä näkee sellaisia jenkkibändejä, joita ei muuten ehkä tulisi nähdyksi. Teenage Bottlerocketin kohdalla odotukset olivat todella korkealla, ehkä liiankin korkealla, sillä vaikka keikka oli hyvä, niin jotenkin tuntui, ettei saanut ihan sitä mitä odotti.

Blyth Power

Viime vuonna näin aivan vahingossa Blyth Powerin akustisen keikan ja oli aivan ihmeissäni, että mikä on tämä todella upea folk-punk-bändi. Isot pojat sitten kertoivat, että bändi on toiminut jo 80-luvun puolesta välistä ja tehnyt jo 20 albumia. Olin aivan ällistynyt, että miten tämä on mennyt aivan ohi minulta. Kun sitten tämän vuoden ohjelmassa oli sähköinen keikka yhtyeeltä, niin sehän meni sitten must-see-listalle. Ja kyllä olikin upea. Mahtavat soundit, rumpalilaulaja Joseph Porter oli aivan valloittava välispiikkeissään ja biisit hyviä. Nauhalle tarttui uudempaa materiaali oleva Timeline, joka ei ole aivan varhaisten biisien tasoinen, mutta erittäin nautittava sekin.

Sloppy Seconds

Sloppy Seconds oli juuri sitä mitä pitikin. Pikkupätkän keikasta missasin ja en sitten tiedä soittivat siinä kohtaa suosikkini I Don’t Wanna Be A Homosexual, vai onko niin, että biisi on näinä aikoina niin epäkorrekti (vaikka onkin sarkastinen), että sitä ei voi soittaa. Muita pikkuhittejä tuli sitten oikein kunnolla.

Penetration

Rebellionissa on aina nippu peruutuksia. Joko sairaustapauksia tai jenkkien kohdalla usein koko Euroopan kiertueen peruuntuminen. Tällä kertaa harmitti todella paljon, kun Descendents oli peruttanut esiintymisensä. Tilalle oli saatu Penetration. Penetration on yksi 70-luvun suosikeistani, joten osittain tilanne oli OK ja ihan mielelläni Pauline Murraytä kuuntelin, mutta … kyllä bändi on ihan eri genrestä kuin Descendents.

Duncan Reid And The Big Heads

Duncan oli hänkin must-see-listalla, vaikka viitisen keikkaa olen bändiltä tätä ennen nähnyt. Syy tuohon must-see juttuun on, että nämä Rebellionin keikat jäivät sitten viimeisiksi … NYYYH … sillä Duncan lopettaa musiikkihommat. Tässä yhtye akustisella lavalla ja käsittelyssä uuden LP:n biisi Oh My My.

The Outcasts

Yksi Pohjois-Irlannin punkylpeyksistä, The Outcasts, oli juuri niin punkuskottava kuin se aina on. Bändillä ei ole punkin parhaat biisi, mutta jotenkin asenne jolla ne toteutetaan tekee niistä parempia kuin ne ovat. Nyt nauhalle tarttui Seven Deadly Sins, joka on 80-luvun puolesta välistä, eikä sitä kaikkein rajuinta alkupään kamaa.

The Vapors

Jotkut pilkkasivat Vaporsia aikoinaan vara-Jamiksi, mutta minä pidin heistä. Bändi sai aikaan käsittämättömän hienon, mutta lyhyen sinkkusarjan ja bändin kahdesta albumista ensimmäinen on aivan klassikko. Viime vuonna näin yhtyeen ulkolavalla ja nyt sisällä. Tämä News at Ten on sitä vanhaa materiaalia, mutta bändi on tehnyt aika äsken uuden (kolmannen) albumin, joka on ihan kelpo sekin.

Neville Staple From The Specials

On Rebellionissa muutakin kuin punkkia. Skata ja reggaeta on tavallisesti aina jonkin verran mukana. Tällä kertaa tältä saralta tähti oli Neville Staple From The Specials. Neville veti paikan isoimman salin Empress Ballroomin aivan täyteen ja sai aikaan sellaiset bileet että käy pois alta. Koko alakerta pomppi niin, että se tuntui yläkerrassa asti. Nuoremmista koottu orkesteri takasi sen, että soitto ei ollut velttoa vaan tempo pysyi tiukkana koko setin.

Tv Smith & Paranoid Visions

Tv Smith oli koonnut parikin erikoisohjelmistoa festivaaleille. Yksi niistä oli yhdessä Paranoid Visionsin kanssa soitettu setti, joka koostui TV Smithin Cheap-bändin ohjelmistosta. T.V. Smith’s Cheap oli lyhytikäinen kokoonpano 90-luvun alussa, joka teki vain yhden albumin RIP… Everything Must Go! Sekin julkaistiin postuumisti yhtyeen jo hajottua, siitä tuo erikoinen nimi. Levy pitää kuitenkin sisällään todellisia TV Smith klassikoita, kuten My String Will Snap, Luxury In Exile, Ready For The Axe To Drop, jne. joita TV esittää edelleen soolona. Keikka oli tietenkin aivan mahtava, vaikka ihan pikkuisen moitin Paranoid Visionsin hiukan liian metallista sointia.

Country Moans

Country Moans oli kahdeksan miehen retkue, joka esitti Ramones biisejä hillbilly / country versioina. Hommasta paistoi läpi riemu ja kunnon kohkausmeininki. Eihän tämä mitään maata kaatavaa tietenkään ollut ja joku voi olla sitäkin mieltä, että näitä eri tavalla Ramonesia versioivia bändejä on jo liikaakin, mutta minä olen sitä mieltä, että tästä ei musiikki kaljanjuonnin oheen parane.

Bad Manners

Bad Manners sai Empress Ballroomissa melkein yhtä hyvät bileet pystyyn kuin Neville Staple edellisenä päivä, vaikka yhtye oli epätarkempi eikä niin riehakas. Niin ja tämä on ihan oma mielipiteeni, mutta eihän Bad Mannersin biisimateriaali pääse lähellekään Specialsin vastaavaa.

The Slackers

Jos Bad Manners ja Neville Staple heittivät festivaaleilla peliin bilevaihteen, niin New Yorkista tuleva The Slackers hoiti ska-homman huomattavasti elegantimmin ja genren alkujuuria kunnioittavammin kuin brittikollegansa. Liekö se, että bändi tuli jenkeistä, eikä varmasti iso osa yleisöstä tuntenut yhtye, aiheutti sen, että iso sali ei ollut edes puolillaan. Tämä tosin ei tuntunut bändiä juuri haittaavan.

TV Smith

TV Smithin akustinen setti oli iso yllätys, mutta ainakin minulle erittäin iloinen sellainen. Herra soitti tällä kertaa pelkästään uusia biisejä. Suurin osa setistä oli vielä levyttämättömiä seuraavalle albumille tulevia kappaleita. Vain ihan muutama edellisen levyn biisi kuultiin. Erittäin rohkea veto olla muuta kuin hittijukeboxi. Minä arvostin ja niin tuntui suuri osa yleisöstäkin arvostavan. Tässä on mies, jonka ei tarvi takertua vanhaan ja jolla on vain nostalgia arvo, vaan tässä on artisti, joka on äärimmäisen relevantti ja ajassa kiinni myös tänään.

The Only Ones

Only Ones oli ehkä bändi, jonka näkemistä odotin eniten. Se ei tarkoita, että olisin odottanut se olevan festareiden paras bändin. Yhtyeessä vain oli aikoinaan jotain sellaista salaperäistä voimaa ja omintakeista hehkua, että se piti päästä kokemaan. Lisäksi Peter Perrettin kaksi viimeisintä sooloalbumia olivat niin vahvoja, että ne saivat odottamaan, että nyt tulisi täysipainoista kamaa ja niin tulikin. Monta kertaa setin aikana kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin ja kun lopussa soitettiin Another Girl Another Planet niin pakkohan sitä oli alkaa tanssia ja T-paita kastui muustakin kuin vain hiestä. Hieno konsertti! Ei viikonlopun paras, mutta ehkä koskettavin. Hauskasti puhelimeen tarttui yksi aika harvinainen Only Ones pala Why Don’t You Kill Yourself? (minähän otan näitä pätkiä niin, että odotan kun miksaus on saatu kuntoon, niin sen jälkeen on seuraavan kappaleen, jotta pääsen sitten nauttimaan täysin rinnoin lopusta settiä).

Die Toten Hosen

Sitten se festivaalien täyttymys: Die Toten Hosen klubiympäristössä. Tätä olen odottanut siitä asti, kun vuonna 1994 näin yhtyeen Tampereen YO-talolla. Vuosi vuodelta lavat ovat bändillä isontuneet ja viime kesänä olin katsomassa yhtyettä Kölnin jalkapallostadionilla 60.000 muun kanssa. Ovat nuo hienoja konsertteja, mutta niistä puuttuu se aidon keikkapaikan intensiteetti, henki ja fiilis. Nyt sitä sitten saatiin. Setti oli hiukan tavallisesta poikkeava – eikä vain siinä, että normaalin kahden ja puolen tunnin sijaan yhtye soitti vain tunnin. Mukaan oli otettu muutamia harvinaisempi englanninkielisiä kappaleita, kuten Joe Strummerin muistolle tehty Goodbye Garageland – mahtavaa oli kuulla sekin livenä. Lisäksi setissä oli nippu klassikkocovereita ja niiden aikana nähtiin tietenkin vierailevia artisteja: TV Smith tuli laulamaan Gary Gilmore’s Eyes, Spizz Where’s Captain Kirkin ja Duncan sekä Sophie First Timen. Toki setissä oli onneksi riittävän iso osa omia hittejä saksaksi. Olin niin tyytyväinen keikan jälkeen kuin olla ja voi. Oli sellainen ihmeellisen kevyt olo ja hetken aikaa maailma oli täydellinen.

Ruts DC

Ruts DC:n olen nähnyt viime vuosina useamman kerran ja se on ollut aina nautittava. Niin oli nyt yhtyeen akustinen veto. Tätä settiä ei nähty akustisella stagella vaan oopperasalissa – selvää oli että yleisöä oli tulossa niin paljon, ettei suht pienelle akustisille salille sitä olisi mahtunut. Bändi on uskomattoman rento, hetkittäin jopa itseironinen, mutta samalla aivan käsittämättömän taitava. Varsinkin rumpali Dave Ruffy on tosi velho, reggae biiseihin mies saa pienelläkin setillä sellaisen grooven, ettei voi kuin ihmetellä. Niin ja tuo kokonaissoundi, joka syntyy vain kahdella akustisella kitaralla ja rummuilla on uskomaton. Se pätkä olisi pitänyt saada nauhalle kun kaverit soittivat yhden biisin keskellä pätkä Police and Thievesiä. Ehdottomasti yksi parhaista seteistä koko festarin aikana.

Tv Smith & Bored Teenagers

Toinen TV Smithin erikoisetti oli Bored Teenagersin kanssa soitettu Adverts-setti. Tämä tuli koettua jo viime vuonna, mutta oli yhtä intensiivinen kuin silloin. Voisi sanoa jopa hengästyttävä. TV ja bändi vetivät 50 minuuttia yhteen putkeen, ei yhtään taukoa, ei yhtään välispiikkiä, vain biisiä biisin perään. Noihin viiteenkymmeneen minuuttiin saatiin näin mahdutettu lähes koko Advertsin levytetty tuotanto. TV:llä on kyllä uskomaton kunto, mies on minua kolme vuotta vanhempi ja en usko että minä pystyisin tuollaista menoa pitämään kahta kappaletta pidempään. We Who Wait on hiukan hitaampaa Advers tuotantoa ja ilmestyi aikoinaan Safety In Numbers sinkun B-puolella.

Voodoo Glow Skulls

Tätä minulle oltiin etukäteen kehuttu, mutta jotenkin jätti kyllä kylmäksi. Angstia oli ja torvet antoivat mukavan lisävärin soittoon, mutta sellaiseksi itsetarkoitukselliseksi uhoksi tämä välillä kääntyi. Ehkä olin tässä vaiheessa jo väsynytkin. Tämä jäi uskomattoman viikonlopun viimeiseksi nähdyksi bändiksi.

Näiden lisäksi tuli nähtyä noin saman lainen määrä muita yhtyeitä, mutta kyllä tässä nipussa ovat ne parhaat.