Jahnukaiset ja Miika Söderholmin uutuussinkku on letkeyden huippu!
Tamperelainen sarjakuvajazzyhtye Jahnukaiset jatkaa seikkailujaan punk-klassikoiden seurassa. Tällä kertaa jazzareiden seurassa laulaa suomalainen punk-legenda, etenkin Ypö-Viidestä ja Pojat-yhtyeistä tunnettu Miika Söderholm.
Levyn A-puoli svengaava swing-schlager Brickfield Nights on brittiläisen The Boys-yhtyeen elämään jäänyt single vuodelta 1978. Myöhemmin sen ovat levyttäneet myös Pojat (1990) suomeksi nimellä Utajärven yöt ja ”Saksan Eppu Normaali” Die Toten Hosen (1991).
B-puolen keinuva beguine Mikkitelineestä on puolet minun taas on karhulalaisen Ypö-Viis -yhtyeen Mari pogoaa -singlen b-puoli vuodelta 1979. Sittemmin kappaleen on levyttänyt PMMP (2005) singlensä Päiväkoti b-puolella.
Kansikuvan on luonut Jahnukaisten perinteiseen tyyliin yhtyeen johtaja ja sarjakuvaklassikko Jukka Tilsa.
Soundi 9/2020 arvioi Mickey Juppin One of a Kindin ja antoi sille neljä tähteä. Levyä ylistetään muun muassa näin: ”Laulut ovat erittäin tarttuvia ja ne on pieteetillä toteutettu: I Ain’t Broken No Law, I Wish, So Many Rides ja monet muut napakat biisit olisivat voineet olla isoja hittejä toissa olosuhteissa.”
Kun levyä alettiin vuonna 1986 julkaista, ei levyjen jakelusta tiedetty yhtään mitään – kuten ei oikeastaan juuri mistään muustakaan. Kuviteltiin, että kaikki levy-yhtiöt vievät itse levynsä levykauppoihin. Kovin pian selvisi, että näin ei ole asia. Selvisi, että Suomessa on olemassa pari jakeluyhtiötä. Aloimme sitten kysellä sellaisilta tahoilta, jotka olivat julkaisseet levyjä, että mitenkäs tällaiseen jakeluun pääsisi. Pygmi, joka oli julkaissut Noitalinna Huraan ensimmäisen albumin, kertoi että he ovat Euroksen jakelussa ja antoivat yhteystiedot sinne.
Pian oli Helsingissä Euroksen myyntinäyttelyssä juttelemassa Jari Väänäsen kanssa jakelusta. Sopimus syntyi helposti – LP:istä. Jari sanoi, että singleissä oli liikaa työtä eikä juurikaan rahaa, joten niistä hän ei ollut kiinnostunut. Samalla selvisi, että Euroksella ei ollut omaa jakelusopimusta, vaan se oli PEC-musiikkitukun jakelussa Sonyn (jos muistan oikein) kautta. Me tulimme siis ketjuun Euroksen perään ja meidän levyistä Euroksen lisäksi osuutensa nappasi Sony. Tämän takia jakeluprosentti oli kova 30%. Väänänen oli sen verran rehellinen mies, että kertoi diilin olevan meille huono, mutta että ei pystyisi parempaa tarjoamaan. No minähän tartuin diiliin siltä istumalta. Euros jakeli ensimmäisen Alivaltiosihteerin ja Maaseudun Tulevaisuuden LP:t.
Tuo huono diili ja sinkkujen itse hoitaminen hiukan kaihersi ja ennen Alivaltiosihteerin toista pitkäsoittoa otin yhteyttä Pokoon ja Epeen tunnustellakseni muista vaihtoehtoja jakelulle. Jotenkin olin kuvitellut Epen ylimieliseksi tyypiksi, vaikken ollut kertaakaan tätä ennen tavannut. Mielipiteeni Epestä muuttui välittömästi ja reilun puolen tunnin jälkeen minulla oli jakelusopimus, joka oli selvästi halvempi kuin Euroksen ja se sisälsi vielä singletkin. Niin ja silti oltiin samalla lailla PEC:in ketjussa kolmantena. Eikä siinä kaikki, Epe antoi vielä Pokon promohenkilön rajoitetusti käyttöön ja sain lähettää radioille ja lehdille omat promoni ilmaiseksi, kunhan ne lähtivät samassa paketissa kuin Pokon promot. Useamman kerran jos sanottu, mutta sanotaan taas kerran: Tästä alkoi taas yksi hieno, koko elämän kestänyt ystävyys, joka tuli tarjoamaan hienoja seikkailuja.
80-luvun loppua ja 90-luvun alku olivat Pokon kautta PEC:in jakelussa Hiljaisille todellista hyvää aikaa. Levyt liikkuivat ja promoaminen toimi. 90-luvun laman myötä levymyynti alkoi tippua ja se näkyi jakelussa. PEC lopetti jossain vaiheessa jokaviikkoisen puhelinsoittokierroksen kaikkiin levykauppoihin. Nyt levykauppojen piti olla aktiivisia ja osata kysyä levyjä – kukaan ei heille enää sanonut, että tällaiselta levymerkiltä kuin Hiljaiset Levyt on tullut tällainen levy. Toki paperinen viikkokirje meni edelleen kauppoihin, mutta puhelinmyynnin lopettaminen näkyi selvästi myynneissä.
Pokolla oli samoja ongelmia PEC:in suhteen omien ulkolaisten jakelumerkkiensä kanssa, kuin meillä oli. Kun Ruotsalaiset sitten päättivät laajentaa ”kotimarkkinaansa” Suomeen ja tuoda tänne jakelun, niin Pokon alamerkit menivät sinne ja Epe vihjaisi, että minunkin kannattaisi siirtyä sinne. Tuo Ruotsalaisen jakelufirma oli Skandinasvisk Musikdistribution ja sen Suomalaisen osasto nimeltään SMD-Musiikki. Se perustettiin joko 1995 tai 1996 alkupuolella. Siellä olivat johdossa Sami Juntunen ja Tom Pannulla. Epen neuvoja oli jo tuossa vaiheessa tottunut noudattamaan, joten tein diilin SMD:n kanssa vuonna 1996. Nyt Hiljaiset Levyt oli suorassa suhteessa jakelijaan, eikä mitään välikäsiä ollut. Toinen älyttömän iso bonus oli, että jakelija oli Tampereella: levyt saattoi itse viedä sinne ja käydä kasvotusten hoitamassa asiat. Vuonna 1997 SMD vaihtoi nimensä MNW-distributionksi. Sen osti Musiknätet Waxholm (MNW), joka oli perustettu 1969 ja joka toimi sekä levy-yhtiönä, että jakelijana. Tämä omistajatahon muutos ei näkynyt meille muuten, kuin papereissa logo vaihtui.
2000-luvun alussa tuli niin sanottu IT-kuplan puhkeaminen ja sitä seurasi talouslama. Tämä vaikutti myös musiikkibisnekseen. Myynnit vähenivät edelleen ja Ruotsalaiset katsoivat parhaaksi luopua Suomen liiketoiminnoistaan –MNW:n jakelu lakkautettiin. Olin yks’kaks ilman jakelua, eikä vaihtoehtoja ollut monta. Klamydian oma firma Kråklund oli aloittanut jakelun, joten soitto sinne lokakuussa 2003 ja Hiljaiset Levyt oli Kråklundin jakelussa. Alku lähti käyntiin tosi hyvin. Arto teki puhelinmyyntiä ja sai jopa meidän backkatalogia liikkeelle. Noin vuoden päästä alkoi ilmentyä ongelmia. Kråklundilla ei ollut riittävästi jaeltavaa ja jos meidän levy on viikon suunnilleen ainoa uutuus, niin ei levykauppoihin silloin pakettia lähtenyt. Jos oman levyn ilmestyminen sattui samoille viikoille kuin Klamydian uusi CD:n niin homma oli hienoa, mutten myynti jäi vaatimattomaksi.
Melkein heti kun olin tehnyt jakelusopimuksen Kråklundin kanssa, niin MNW:llä työskennellyt Sami Juntunen laittoi uuden jakelufirman Supersoundsin pystyyn ja siihen tuli mukaan Karri Suksia, jonka tunsin pienlevy-yhtiöympyröistä. Toinen MNW-veteraani Tom Pannulla puolestaan aloitti Playground Musicin Suomen toiminnot. Kun Kråklundilla myynti sakkasi vuoden parin jälkeen, niin mietin kummalle soittaisin. Samin kanssa olin parempi kaveri, joten sinne soitto – Tompalle ei sitten tullutkaan enää soitettua. Sami jättäytyi jo alun perin taka-alalle ja Karri vastasi firman pyörittämisestä. Supersoundsille tehtiin siis jakelusopimus joskus 2005-2006 tietämillä ja Supersoundsin kanssa jatketaan edelleen.
Lowdown oli hyvässä iskussa Up My Spine albumin jälkeen. Kokoonpanoon oli taas kylläkin tullut muutos, rumpuihin oli tullut Jarkko Jokelainen, joka korvasi Janskun. Jarkko oli aikaisemmin soittanut God’s Lonley Menissä. Jarkko joutui heti tiukkaan paikkaan, sillä ensimmäinen keikka Helsingissä ilman oli ensimmäistäkään treeniä … ja paikalla oli vieläpä Melody Makerin toimittaja. Hyvin Jarkko homman klaarasi.
Uudet biisit, joita levyä varten oli tehty olivat lähes kaikki Haimin ja Kotilan käsialaa. Yhden biisin tekstin oli tehnyt Ville Syrjä ja yksi cover levyltä löytyi, Love Missile F1-11. Tuota Sigue Sigue Sputinik klassikkoa bändi oli joskus huviksemme livenä soittaneet ja osin sen valintaan vaikutti se, että sen arvattiin herättävän huomiota. Sanoitukset jotka Toni teki olivat kantaaottavia muun muassa luonnon, eläinten ja vähemmistöjen puolesta.
Levy äänitettiin Costin saunalla lokakuussa 1993 ja puikoissa oli tietenkin Jani Viitanen. Miksaus tehtiin Sundqvistin MSL-studiolla Kihniössä tammikuussa 1994. Levylle haettiin selvästi uutta ilmettä ja soundia. Osissa asioista onnistuttiin, osissa ei. Esimerkiksi joulukulkusten saundin etsimiseen käytettiin tunteja ja ne kuuluvat noin sekunnin ajan taustalla Nico-biisissä. Muutamaa vierailevaa soittajaakin käytettiin, Jussi Ojajärveä saksofonissa ja Marko Kantolaa koskettimissa. Varsin kelpo lopputulos hommasta soundillisesti tuli vaikka levy onkin edeltäjäänsä kokeellisempi. Levyn harkitun oloista kokonaisuutta lisää se, että se alkaa ja loppuu Leaves Of The Tree biisiin. Ekana tulee sähköinen versio, viimeisenä akustinen. Tuo akustinen versio äänitettiin hetken mielijohteesta ja pelkästään yhdellä tilamikillä. Session aikana Jarkko Jokelainen sai muulta bändiltä lempinimen Flipper Wizard, koska käytti lähes kaiken vapaa-ajan Costin Saunassa olleen flipperin kimpussa.
Levyllä on biisi nimeltään Love Is Boring, mutta levyn nimeksi tuli Sex Is Boring. Olihan tuo raflaavampi ja se pohjautuu Sid Viciouksen lausahdukseen ”Sex is boring, ugly hippie shit”. Levyn valokuvat ottivat A. Suomalinen ja J. Rantanen. Kannet pani kasaan Jari Myllykoski (Booga’s treehouse Club).
Bändi oli saanut keikkamyyjäksi Harri Karvisen ja keväällä oli jo paljon keikkoja, kesällä bändi oli lähes joka viikonloppu jollain festarilla. Medianäkyvyyttäkin tuli erittäin paljon, mutta muutamat haastattelut bändi laittoi lekkeriksi – se oli kai sitä rokkimeininkiä. Syksyllä homma hiipui. Toni muutti Lontooseen oikean rockunelman perään. Jarkko puolestaan New Yorkiin työhommissa ja bändi meni jäihin. Hommaa yritettiin jatkaa vielä muuttuneella kokoonpanolla, mutta kun Jansku kuoli, niin se oli lopullinen niitti myös Lowdowneille.
Juggling Jugulars oli tullut siihen pisteeseen uraansa Hiljaisilla Levyillä, että kun uutta materiaali oli riittävästi niin levy laitettiin pihalle. Tällä kertaa formaattipuoli hiukan aiheutti keskustelua. Olimme jo luopuneet vinyylintekemisestä, kun Finnvox ajoi oman tuotantonsa alas ja ulkomailla teettäminen oli ennen EU:ta hankalaa ja kallista (tullit ja byrokratia). Bändi olisi halunnut tehdä vinyyliä, joka tietysti olisi ollut oikea formaatti tälle kamalle, mutta perustelin Hiljaisten puolelta näkemyksen. Kompromissi löytyi niin, että Hiljaiset julkaisee CD:n ja jos bändi löytää vinyylille kustantajan Euroopasta, niin minä annan masterin muutamaa levyä vastaan käyttöön.
CD:n osalta käytiin vielä keskustelua siitä, kuinka levy saadaan mahdollisimman halvaksi kuluttajille. Aidon punkhengen mukaisesti pyrittiin siihen, että hinta olisi sellainen, että ”kenellä tahansa olisi varaa ostaa se”. Tuohon aikaan alle 21 minuuttinen ”CD-single”, jossa hopeointia oli vain noin sentin verran singlen keskustassa ja loppu muovia, oli halvempi tehdä kuin täyspitkä ja täysin hopeoitu levy. Näin päätyttiin tähän formaattiin – 21 minuuttiin saatiin mahtumaan 9 biisiä. Koteloksi valikoitu halvin mahdollinen pahvikuori, mutta mukaan tehtiin liite, jossa toisella puolella oli pieni piirrosjuliste ja toisella sanat. Kansiin ja labeliin Compact Disc -logosta tehtiin oma versio ”fuck the DISCO get back to HC”. Jälkeenpäin olen ihmetellyt kuinka se meni läpi. CD oli patentin alaista kamaa ja pantein käytön merkiksi Compact Disc –logo piti olla oikeanlaisena ainakin labelissa. Paritkin kansifilmit ovat tulleet takaisin, kun logo on puuttunut tai ollut väärän kokoinen. Nyt kuitenkin laadunvalvonta petti ja tämä versio pääsi läpi.
…for Humanity – early 90’s -levy äänitettiin keväällä 94 Vaasan Rock-werstaan studiolla (paikka sisälsi studion lisäksi lukuisia treenikämppiä). Yhden viikonlopun aikana tehtiin koko levy miksauksineen 8-raita teknologialla. Soittopohjat vedettiin livenä nauhalle ja laulut sen jälkeen – hyvin simppeli äänityssessio. Tittelin loppuliite tulee siitä kun biisit oli tosiaan aikaväliltä 90-94. Kaikki biisit ovat Petteri Mikkilän käsialaa.
Bändi onnistui erittäin hyvin levyn Euroopan julkaisujen kanssa. Belgialainen Genet records julkaisi sen vinyyliversion vuonna 1996 ja puolainen Trujaca Fala julkaisi kasetin jossa oli lisäksi Juggling Jugularsin seuraava mini-CD Positively Fed Up. Kasetti julkaistiin nimellä …so fucking fed up! Vinyyliä tehtiin 500 kpl ja kasetteja otettiin useita painoksia. Niitä on tehty kaikkiaan toista tuhatta.
Punk Lurexin kanssa yhteistyö alkoi, kun Kollaa Kestää -sankari Jyrki Siukonen tuli Tulliklubilla kertomaan uudesta bändistä jossa hän oli toisen Kollaa-legendan Juha Helmisen kanssa. Bändissä oli myös kaksi tyttöä Tiina Wesslin ja Riitta Suojanen. Ilmeni, että kyse oli itse asiassa Tiinan ja Riitan bändistä, johon he olivat pyytäneet Juhan ja Jyrkin. Niin ja sitten siinä oli vielä Tepi Pulkkinen laulussa. Tiinalla ja Riitalla oli ollut jo yksi bändi (Porttikielto) ennen tätä, mutta nyt yritys oli vakavampi. Asuimme tuolloin Jyrkin kanssa samalla suunnalla ja Siukonen jatkoi yöllä kotimatkalla kävellessämme suostuttelua. Hän sai minut lupaamaan, että kun hän toimittaa valmiin masterin, niin minä julkaisen siitä singlen. Tämä siis kuulematta nuottiakaan yhtyeestä – aivan poikkeuksellista Hiljaisille Levyille, mutta minkäs teet kun nuoruuden sankari ehdottaa yhteistyötä. Jyrkillä oli kontakteja silloiseen Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitokseen, jonka musiikinopiskelijat hän rekrytoi äänittäjiksi. Äänitykset tehtiin treenikämpällä 20.9.1993.
Innostuin asiasta vielä enemmän, kun minulle selvisi, että singlen A-puolelle tulisi käännös Adverts biisistä Gary Gilmore’s Eyes. Advertshan on minulle se bändeistä tärkein – varhaisen Brittipunkin helmi. TV Smithin lyriikkaat olivat iso ilo jo 1977 ja ovat sitä edelleen. Tekstiltään Tappajan Silmät noudattelee aika hyvin alkuperäistä, vaikka Gary Gilmoren nimeä ei mainitakaan. Käännöksestä tulikin mieleeni, että Gary Gilmore’s Eyes on Suomennettu ainakin toisen kerran. Maan mainio Ujo teki sen nimellä Jukka Tolosen tukka ja siinä punkkarille tehdään hiussiirrännäinen, joka saa aikaan sen, että punkbiisejä soitettaessa niihin alkaa tulla kummallisia ja monimutkaisia sooloja.
Punk Lurex OK:n singlen B-puoli Paalimajassa osoitti naisten voiman. Tiinan sävel ja Riitan teksti on aistittavan omakohtainen ja oikealla tavalla viaton kuvaus siitä, kun punk ensikertaa saavuttaa maalla varttuvan nuoren. Upea B-puoli. Kappale on Punk Lurex OK:n ensimmäinen oma biisi, sitä oli soitettu jo Porttikiellossa eri sanoituksella.
A-puolen matriisikaiverrus napattiin Kollaa Kestään Adverts Blues kappaleesta: ”On Adverts yksi bändeistä parhain / sehän opetettiin jo koulussa varhain”. B-puolelle kaiverrettiin: ”Moneltakohan Juha Helminen saapuu”. Tai oikeastaan singlessä ei ole A-puolta vaan siinä on kaksi B-puolta – tämä oli näitä vitsejä, kun tuohon aikaan julkaistiin aika paljon kahden A-puolen singlejä. Etiketissä on virhe Tappajan Silmät biisin krediteissä. Teosto antoi biisin tekijäksi Talbert ”TV” Smith, vaikka oikean henkilö ja nimi on Tim Smith.
Single julkaistiin ja tyytyväisiä olivat useat muutkin, en vain minä. Heti sen julkaisun jälkeen Siukonen tosin jätti bändin. Minä tunsin itseni hiukan petetyksi, sillä Siukosen takia olin bändin Hiljaisille ottanut, mutta jatkoin yhtyeen kanssa – onneksi, sillä hyvää musiikkia ja mahtavia hetkiä on siunaantunut paljon tämänkin jälkeenkin. Niin ja ilman Punk Lurexia en olisi koskaan tutustunut henkilökohtaisesti TV Smithin, mutta tämä on sitten hiukan myöhemmän julkaisun tarina.
Lowdownit olivat erittäin hyvässä nosteessa esikoisalbumin jälkeen. Arvostelut olivat positiivisia ja medialla oli kiinnostusta bändiin. Myös keikkoja alkoi tulla todella paljon, kun NEM Bookingin Harri Karvinen otti bändin tallinsa. Tästä alkoi minulle taas yksi elämän kestänyt hieno ystävyys – Harrin kanssa olen edelleen tekemisissä viikoittain. Kun toista albumia tehtiin, päätettiin yrittää nostaa LSC seuraavalle tasolle: lisää lehtijuttuja, radiosoittoa ja Eurooppaan showcasekeikalle.
Radiosoittoa varten tehtiin tulevalta levyltä CD-EP, jota jaettiin radioihin erittäin laajasti. Singlen biisit äänitettiin samassa sessiossa kuin albumikin Harasoo studiolla lokakuussa 1993 ja jotain tehtiin vielä tammikuussa 1994. Singlen biiseistä kaksi on suoraan pitkäsoitolta: Kiss And Spit ja Love Is Boring. Kolma yhtyeen oma biisi levyllä on Miss Valentine, joka ei löydy albumilta. Sex is Boring levyn coverbiisi Sigue Sigue Sputnikin iso hitti Love Missile F1-11 tuli myös CD-EP, mutta eri miksauksena kuin albumille. Miksaus kantaa nimeä Doris Mix Tamperelaisen yökerhon mukaan, joka tuohon aikaan oli rokkarien suosiossa. Samalla haettiin sitä, että biisiä nyt ainakin Doriksessa soitettaisiin.
Äänityssessioista ja hiukan muustakin lisää parin osan päästä, kun käsittelyyn tulee Sex is Boring albumi.
Vuokkoset perustettiin Tampereella noin 2017. Antti ja Erno saivat Moskovan-vierailullaan idean: Grazhdanzkaya Oborona -henkistä musiikkia pitää päästä tekemään. Samoihin aikoihin Erno ja Teemu tuskailivat aiempaa, lähes totaaliseen hiljaiseloon hyytynyttä bändiään. Kuulopuheiden mukaan Anton oli ostanut basson. Palaset loksahtivat paikoilleen. Tampax oli Italian uranuurtajia punkin saralla. Tuntui tarpeelliselta perustaa punk-bändi nimeltä Vuokkoset. Tampaxiin verrattuna Vuokkoset on ryhmä herkkiä kukkaispoikia, mitä se tietysti on muutenkin.
Touhua lämmiteltiin käännösbiiseillä – Pere Ubua, Joy Divisionia ja Johnny Mopedia. Omaa tuotantoa alkoi myös syntymään välittömästi. Vuokkosten perustamiseen innoittanut venäläinen underground-ihme kummittelee taustalla syvän melankolisena pohjavireenä, mutta vastapainoksi bändin soundissa kuuluu New Yorkin, Detroitin ja Clevelandin punk-perinne, ronski annos brittiläistä ja australialaista räminää sekä hyppysellinen varhaista Amerikan hardcorea. Vuokkoset koheltaa esikuviensa jalanjäljissä juurensa tiedostaen, eikä silti pelkää tähyillä oman hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle. Bändin ilmaisulle on soviteltu välillä proto- ja toisinaan post-etuliitettä. Lokerot voi jättää omaan arvoonsa, tolkuttomassa rokkimenossa ei kuitenkaan säästellä.
Sanoitukset ovat tärkeä osa Vuokkoset-kokemusta. Tunnelmissa kuljetaan ydintalven reunalta maailman pimeälle laidalle. Luonto tuhoutuu ja ihmissuhteet sakkaavat, sielu hirttyy systeemin rattaissa. Vaikka sanojen piirtämät näkymät ovat lohduttomia, kaiken läpi hyökyy pidättelemätön elämän nälkä, mikä purkautuu soitannan rönsyilevänä melodisuutena ja ajoittain holtittoman kovana ajona. Vuokkoset on uskossaan vahva: hyvä voittaa ja Kollaa Kestää!
Tässä uutuudet, jotka on lisätty / olen lisäämässä Hiljaisten Discogs-kauppaan. Jos haluat tsekata kaikki levyt jotka ovat myynnissä, niin ne löytyvät täältä: https://www.discogs.com/seller/hiljainen_man/profile
Postikulut: 1 – 3 singleä 3,20. Yli 4 singleä ja/tai yksi tai useampia LP:itä 5,90.
Tilata voi viestillä, silloin pystyn hiukan paremmin pyöristelemään hintoja.
LP:t
HILJAISET LEVYT UUTUUS : Vuokkoset: Umpikujassa 15,00 Luukas Oja: Väritetty Todellisuus 22,00 Nuoret Sankarit: Kaupungin Viha 12,00 Housemartins: London 0 Hull 4 24,00 Runaways: The Best Of Runaways 26,00 Seksihullut: Vain Unessa Kärsimys Loppuu 16,00 Dave Lindholm: José Blues 22,00 Dave Lindholm: Kissatanssit 22,00 Dave Lindholm: Sisar 20,00 Black Peaches: Get Down You Dirty Rascals 7,00 Buzzcocks: Love Bites 26,00 Chelsea: In Session 19,00 Chelsea: Traitors Gate 18,00 Alice Cooper: Killer 24,00 Cheap Trick: Auld Lang Syne (New Year’s Eve Broadcast 1979) 2LP 14,00 Damned: Rockfield Fileds (mini-LP – Coloured) 18,00 Dickies: Best Of Live 24,00 Dickies: Incredible Shrinking Dickies 24,00 Exploring Jezebel: On A Business Trip To London 7,00 Good Missionaries: Fire From Heaven 20,00 Mourn: Mourn 7,00 Charlie Parker & Dizzy G: Complete.. 14,00 Peter Perrett: How The West Was Won 26,00 Lee Perry & The Upsetter: Return Of The Super Ape 18,00 Operation Ivy: Bring Me Back Up Live From KSPC Radio 12,00 Pete Seeger: Pete Remembers Woody – Volume Two 9,00 Ramones: Live In Buffalo, February 8, 1979 14,00 Sonata Arctica: Talviyö 16,00 U.K. Subs: Subversions II 22,00 Upsetters: Scratch The Upsetter Again 18,00 Weeping Willows: Snowflakes Razzia 20,00 Wire: Pink Flag 28,00 Yardbirds: Best Of The Yardbirds 18,00
7″
HILJAISET LEVYT UUTUUS : Jahnukaiset & Miika Söderholm: Brickfield Nights / Mikkitelineestä on puolet minun 7,50 PAKETTI TARJOUS 1: Jahnukaiset & Miika Söderholm: Brickfield Nights 7″ + Jahnukaiset & Janne Laurila: Anarchy in the UK 7″ 10,00 PAKETTI TARJOUS 2: Jahnukaiset & Miika Söderholm: Brickfield Nights 7″ + Jahnukaiset & Janne Laurila: Anarchy in the UK 7″ + Jahnukaiset: Juhannus Las vegasissa CD 15,00 Himanes: 7″ EP 5,00 L.A.M.F.: Suomi Ryömii Taas / Viimeistä Päivää 8,00 Häiriköt: Amerikan Idiootti / Venäläinen Ruletti 8,00 Barracudas: What You Want Is What You Get / Somebody ’05 8,50 Black Randy & The Metro Squad: I Slept In An Arcade / Give It Up Or Turnit A Loose 9,00 Black Randy & The Metro Squad: Trouble At The Cup EP 9,00 Lowell Fulson: I’ve Got The Blues / Change Of Heart 7,00 Lightnin’ Hopkins: Rock Me Mama / Love Me This Morning 7,00 Lurkers: Fits You Like A Glove / When You Are Borderline 12,00 Psychopunch: Overrated / Mediocre Medicine 6,50 Ramoms: Problem Child / Boogie Not Snot // Rockaway Beach 9,00 Joe Strummer: Gangsterville (12″) 8,00
CD
Boys: Boys On Safari 5CD 39,00 Chelsea: Looks Right 5,50
Kun tein taustatyötä tätä julkaisu varten kyselin Raimo Pesoselta mitä tämä muistaa singlen studiosessioista. Raimo lupasi laittaa viestiä piakkoin. Kun pari päivää oli mennyt, tuli täysin valmis essee bändin ja singlen tiimoilta. Näkee, että Raimo on kirjailija. Tämä meneekin helposti kun voin laittaa tähän Raimon täysin valmiin tekstin:
”Rumban ja Radiomafian demosetä Jukka Sundholm soitti ja kertoi osallistuneensa paneelikeskusteluun, jossa Hiljaisten levyjen pomo Jukka Junttila oli hehkuttanut Mahtavien lämpöpussien biisiä Jeesus käski mut parturiin. Sundholm ei ollut omassa Rumban demoarviossaan kirjoittanut kappaleesta kovin myönteiseen sävyyn, mutta ilmoitti nyt, että onhan siinä tarkemmin kuunneltuna puolensa. Puhelimessa tehty oikaisu lehtijuttuun ei tuntunut edes lohdutuspalkinnolta, mutta rohkaisi suunnittelemaan reissua ihan oikeaan studioon ja yhteydenottoa Junttilaan.
Turun Taudin Jartsa suositteli ”sen Deep Turtle -miehen” eli Dassumin Penan äänityspalveluita, minkä perusteella Mahtavat Lämpöpussit -nelikko suunnisti Poriin kohtuullisen määrätietoisen treenausjakson jälkeen tammikuussa 1993. Penan paja osoittautui vanhaksi puutaloksi ja mies asenteeltaan ja osaamiseltaan juuri oikeaksi valinnaksi. Kitaroita viriteltäessä ja pohjia soitettaessa ilmassa oli ajankohdalle ominaista lienteistä kankkusta, mutta nauhalle tarttunut jälki oli selkeästi parempaa kuin lämpöpussien siihenastiset tuotokset. Neljän biisin pohjat taltioitiin lauantaina alkuiltaan mennessä, sitten puolet yhtyeestä lähti Turkuun hoitamaan ihmissuhdeasioitaan. Omat komppikitaraosuutensa hoitanut Lahtisen Pekka siirtyi studion viereiseen baariin rentoutumaan, ja itse hyppäsin Penan kyytiin viemään makuupusseja hänen asuntoonsa. Vähän ajan kuluttua Pekka soitteli vähän onnettoman kuuloisena ja kysyi, missä me viivymme. Joku oli ammuskellut pistoolilla baarin kattoon ja Pekka halusi pois sieltä. Siirryttiin Porin keskustaan toiseen ravintolaan ja sitten Dassumin luo yöpuulle. Yöllä Lahtinen esitti yhden bravuurinsa eli lähti kävelemään unissaan ulos. Minua Pena ei saanut hereille, joten pitkin pihaa pelkissä boksereissaan hortoilleen Lahtisen paimentaminen jäi hänen vastuulleen. Äänittäjä katseli meitä aamukahvipöydässä hieman epäluuloisena ja huonosti nukkuneen näköisenä.
Toisena päivänä Turusta palanneet Mara ja Jaska lauloivat osuutensa ja miksaaja miksasi. Lopputulos oli garageen kallellaan ja kuulosti bändistä hyvältä. Junttilan Jukka alkoi nauhan kuultuaan pohtia kolmen biisin singlen julkaisua, mutta toivoi vähemmän rupista soundimaailmaa. Sitä metsästettiin Otra Romppasen ja Christer Karjalaisen kanssa kesäkuussa viimeksimainitun studiossa.
Waltarimaisesti ilmaistuna Otran päätymisessä singlen tuottajaksi oli jonkinlaista unissakävelijän varmuutta. Maaliskuussa Mahtavilla lämpöpusseilla oli keikka Vandaalien lämmittelijänä ravintola Seminaarissa, ja omat ihmissuhdeasiani olivat sillä tolalla, että silloinen naisystäväni oli juuri kadonnut kolmeksi vuorokaudeksi. Soitossa saattoi olla vähän ylimääräistä latausta, ja keikkaa seurannut Teho Majamäki tuli voimakkaan humalatilansa konsultoimana pyytämään minua Psychoplasman rumpaliksi. Vähän tuon jälkeen Teho heitettiin ulos, mutta Psychoplasmaan päädyin ja Otra tuli tutuksi, minkä peruja hänet värvättiin lämpöpusseja tuottamaan. Vandaalit-lämppäyskeikasta jäi muistoksi myös Virtasen Tarmon ottamia kuvia, jotka päätyivät Jeesus käski mut parturiin -singlen takakanteen.
Single päätyi Radiomafian viikon singleksi ja sen julkaisukeikka soitettiin marraskuun alussa Turun Tinatuopissa. Radiosoittoa kertyi valtakunnanverkossa sen verran, että biisin kynäillyt Salomiehen Mara odotteli ihan perustellusti kohtuullista pottia seuraavan kesän Teostotilityksissä. Tuhansien markkojen asemesta tilille tuli kuitenkin vain satasia. Selvisi, että Teostossa Jeesus käski mut parturiin (säv. & san. Salomies, sov. Mahtavat lämpöpussit) oli sijoitettu virsien kategoriaan. Maran isoisä, arkkipiispanakin toiminut Ilmari Salomies oli sanoittanut lukuisia hengellisiä lauluja, joten Maran tekijänoikeustulot ohjautuivat Ilmari Salomiehen perikunnalle. Teosto korjasi mokansa myöhemmin.
Pekka Heimanin ja Vesa Kataiston ohjaama video Jeesus käski mut parturiin sai kunniamaininnan Oulun ensimmäisillä musiikkivideofestivaaleilla 1994. Kyseessä oli kaiketi ensimmäinen suomalainen animaatiomusiikkivideo. Sen tekemiseen – samoin kuin Mahtavien lämpöpussien ja Oulun kaupungin suhteeseen – liittyy erinäisiä sattumia, mutta niiden käsittelyyn ei ole tässä yhteydessä tilaa.”
Muutama lisäys vielä minulta: Bändin kiinnittäminen meni suunnilleen noin kuin Raimo kertoi, mutta se mikä jäi kertomatta, niin yhtenä Hiljaisten Levyjen kiinnitysperusteena on että bändin jätkien pitää olla hyviä tyyppejä. Raimosta tämä huokui heti ja kaikki myöhemmät vuodet ovat osoittaneet, että ensivaikutelma oli oikea.
Singlen kannen piirsi Tapani ”Nasky” Rytöhonka. Miehelle ei annettu mitään ohjeita, vain single nimi ja aivan loistava kansi tuli muutamassa päivässä. Matriisikaiverruksissa lukee A-puolella: ”J.J. taisi olla häiriintynyt” ja B-puolella: ”Uskontoko ahdistaa”.
