Juho Juntunen piirsi kerrassaan upean kuvan.
Hiukan erilainen julkaisu: Tämä kirjanen joka kertoo neljäntoista Hiljaiset Levyt artistin yhden biisin tarinan
Kun näin aikoina ei pääse lähelle bändiä livenä, niin Hiljaiset Levyt tarjoaa mahdollisuuden päästä lähelle edes yhtä bändin biisiä. 14 BIISIÄ pdf-kirjasessa neljätoista Hiljaisten artistia kertoo itse kukin tarinan yhdestä biisistään. Tarinat ovat erityylisiä, mutta kaikki valottavat sitä kuinka kappaleet syntyvät ja mitä tekijöitä inspiroi.
Wow! Mikä arvio ”Nobody Move Nobody Get Hurtistä”
Big Beatissä (2020/1) Jesse Ryhäsen antaa Garbagemenille sen ansaitseman arvon. Tässä näyte: ”Nobody Move Nobody Get Hurtin vinyyliversio on todellinen alakulttuuriteko. Eksentrinen, rohkean ennakkoluuloton, kuumeisen rokkaava ja sekopäisen psykedeelinen levy ansaitsee tulla uuden vuosituhannen rockmusiikin kuulijoiden kuultavaksi.”
Bonustarina 1: Ensimmäinen Hiljainen Ilta
Oli levy-yhtiöiltoja varmaan järjestäneet vaikka ketkä, mutta minä varastin tämän idean Stiff Recordsilta – iso idoli kun se minulle oli. Tupa täyteteen oman tallin bändejä, kunnon bileet pystyyn ja siinä ohessa myytäisiin kasoittain levyjä.
Tampereella oli 1987 kunnon keikkapaikat kortilla ja ihan vielä ei oltu niin isoja, että oltaisiin YO-Talolle päästy – seuraava ilta olikin jo sitten siellä. Sopivaa paikkaa etsittiin ja kävi ilmi, että Alivaltiosihteeri oli soittanut pari kertaa Pirkanhovissa. Pirkanhovi oli vanha vähän sellainen työväentalo mallinen rakennus Tuomiokirkon lähellä Juhannuskylän kaupunginosassa. Siellä oli juhlasali, jonka päässä oli korotettu esiintymislava, hiukan teatterimallinen. Mesenaatti ry. niminen yhdistys oli sopinut paikan kanssa, että he järjestivät siellä kerran viikossa keikkoja. Heihin siis yhteyttä, sovimme päivämäärästä (20.5.1987) ja siitä kuinka ison prosentin lipputuloista saisimme. Illan bändeiksi sovittiin Alivaltiosihteeri, Maaseudun Tulevaisuus ja Johnny Spunky. Kaikki siis näytti hyvältä – tähän asti.
Keikkajärjestämisen raadollisuus ja riskit tulivat tutuksi kovinkin tutuiksi illan edetessä. Yhdistyksen takana oleva pariskunta paljastui puhdasverisiksi hipeiksi, kuten heidän ystävänsäkin. Asioiden hoito oli kovin epäorganisoitunutta ja kaverit tuntuivat olevan aika ajoin aika pihalla. Keikkapäivä koitti ja soundcheckin aikoihin alkoivat ensimmäiset ongelmat: minä ja bändit olimme paikalla, mutta ovi oli visusti lukossa eikä ketään paikalla. Puoli tuntia sovitun ajan jälkeen pariskunnan ystävä saapuu paikalle, ihmettelee tilannetta meidän kanssamme ja poistui etsimään pariskuntaa. Näillä oli ainoa avain. Pariskunta ilmestyi lopulta, mutta heitä etsimään lähtenyt ystävä puolestaan katosi. Ovi saatiin lopulta auki ja paikan kamat paljastuivat muuksi kuin oli sovittu. Soittokelpoinen viritys saatiin kuitenkin aikaiseksi.
Bändien keikat menivät hyvin. Johnny Spunkyn keikka oli yksi harvoja, joita mies koskaan teki ja ainoa jonka minä näin. Maaseudun Tulevaisuus oli erittäin energinen ja Jaakon seisoviltaan rummuttaminen teki vaikutuksen kaikkiin paikalla oleviin. Alivaltiosihteeri oli saanut kehiteltyä livehommansa valmiiksi: Puvut ja solmiot sekä rusetit olivat jo asusteena ja biisien väleissä heitettiin hyvää huumoria ja hassuja välitemppuja.
Huomasin jo illan aikana, että järjestäjä pariskunta humaltui huomattavasti. Kun sitten keikkojen jälkeen lähdin hakemaan rahoja bändeille, niin minulle ilmoitettiin naisen toimesta että kassa oli varastettu. Hippipariskunnan miespuolinen jäsen raivostui tästä ja pian naispuolinen jäsen muistikin vieneensä rahat kotiin turvaan. Tytön haettua rahat isäntä alkoi ns. leipoa tätä kunnolla turpaan. Minä ja bändit menivät väliin ja tilanne saatiin rauhoitettua. Lopulta rahat saatiin jaettua – hiekkapihalla veren valuessa hippitytön nenästä rahoille. Väkeä ei ollut niin paljon kuin oli toivottu, vaikkakin aivan riittävästi, että homma näytti aivan oikealta tapahtumalta. Nippu verisiä seteleitä ei aivan riittänyt kaikkiin bändien kuluihin, joten kaivoin omaa lompakkoani ja maksoin Hiljaisten Levyjen puolesta loppuja kuluja omistaan.
Loppuillan episodi sai minut päättämään, että en järjestä tällaisia iltoja enää ikinä. Se päätös ei pitänyt kuin puoli vuotta, mutta sanomattakin on selvää, että seuraavia Hiljaisia iltoja Mesenaatti ry. ollut mukana järjestämässä.
Hiljaiset julkaisut osa 10 – Raamattupiiri / Perestroika: split EP (7”; Hiljaiset Levyt PÖPI-001) 1988
Tämä onkin hiukan erikoisempi julkaisu: Ilmaislevy, joka tuli Ulo-lehden välissä. Innoitus tämän julkaisuun tekemiseen tuli kahdesta suunnasta. 80-luvun lopulla oli alkanut Brittien musiikkiviikkolehdissä (Melody Maker, Sounds, NME) olla silloin tällöin ilmainen vinyyli-EP mukana. Nämä olivat minusta todella cooleja levyjä. Pelkän lehden hinnalla sai neljä biisiä kuunneltavakseen usein sellaisilta bändeiltä joista ei juurikaan tiennyt mitään ja näissä oli usein todella hyviäkin mukana. Parasta oli, jos levyllä oli vielä sellainen versio, jota ei oltu missään muualla julkaistu.
Toinen innoittaja oli se, että Ulo-Pekka Suomäen Hiljaisille Levyille kokoamasta kokoelmasta oli tullut voittoa ja jotenkin tuntui, etteivät ne rahat minulle kuuluneet, kun en paljoakaan ollut tuon julkaisun eteen tehnyt. Näin ollen ehdotin Pekalle, että mitäs jos minä maksaisin Ulo-lehden mukana tulevan levyn? Pekka tietysti innostui asiasta. Hommaa hiukan mietittiin ja todettiin, että se saadaan halvimmalla toteutettua niin, että levyn kannet sekä etiketit painetaan lehteen. Lukijat voivat ne leikata, taitaa levypussin sisään ja liimata etiketit paikoilleen. Eli tilattiin siis valkoetikettisiä singlejä pelkissä suojapusseissa.
Pekka hoiti tietenkin bändien valinnan ja lehden julkaisijana kaiken graafisen materiaalin. Kannen piirroksen hän pyysi Jarkko Martikaiselta ja teki itse takakannen. Etiketeissä Pekka päätyi sellaiseen ratkaisuun, että etiketit ovat vain puolikkaita. Näin siksi, että silloin ne pystyi leikkaamaan niin, että reikä tuli siististi levyyn. Lisäksi Pekka painatti biisien sanat lehteen niin, että nekin saattoi leikata irti ja taittaa liitteeksi levyn mukaan. Levyn koodiksi keksin PÖPI-001, koska järkeilin että onhan se idioottimainen idea tehdä ilmaislevyjä. Levyt kaiverrettiin MTV:llä ja matriisi teksteiksi tuli tällä kertaa A-puolelle ”Vettä ja leipää” ja B-puolelle ”Leipää ja sirkushuveja”.
Levyn bändeistä Raamattupiiri tuli Torniosta ja se oli perustettu 1986. Siihen kuuluivat Jussi (laulu), Kurtsa (kitara) Samppa (basso) ja Miettinen (rummut). Yhtye ei kai äänittänyt tämän lisäksi kuin yhden demon. yhtye hajosi suunnilleen silloin kun tämä levy ilmestyi. Raamattupiirin biisit tällä levyllä ovat: Kissa Kävelee, Yksinäisyys, Sorbustako?, Elämää ja Bible Circle.
Perestroika puolestaan tuli Forssasta ja sen jäsenet olivat: Late (laulu), Asko (laulu), Make P. (kitara), Make L. (basso) ja Jone (rummut). Perestroikan biisit levyllä ovat: Tehdas, Harmaita Suhahduksia, Pelko ja Kerro. Kovin paljon pidempi ikäinen Perestroika ei Raamattupiiriä ollut, mutta se sai enemmän aikaan levypuolella. Se oli yhdellä biisillä mukana Hiljaisten vuonna 1989 julkaisemalla 33 Special EP:llä. Siltä ilmestyi myös oma EP Kumisinfonia Boring Recordsille. Lisäksi yhtye oli mukana kahdella kokoelma LP:llä vuonna 1989.
Se mikä lämmitti kovasti mieltä tämän levyn suhteen oli, että John Peel soitti peräti kahdessa ohjelmassaan 27.8.1988 Peel soitti Perestroikan Pelon ja 31.8.1988 Raamattupiirin Sorbustako? Raamattupiirin spiikki oli: ”I should have checked with some of the BBC’s Finnish folk of course, that’s Raamattupiiri and Sorbustako, which probably means, will you show me parts of your body that I’ve not seen before. Time for some music.”
Mainittakoon, että yksi Hiljaisten bändin päätyi lehden mukana tulevalle ilmaislevylle. Maan mainio levynkeräilijöiden erikoislehti Rare teki kahden numeronsa mukaan ilmais-EP:n. Ensimmäisellä näistä vuonna 1990 oli mukana myös Maaseudun Tulevaisuus. Levyllä on demo versio Albania biisistä – tätä versiota ei ole julkaistu missään, ennen kuin vuonna 2012 ilmestyi Rocket Recordsin julkaisema Maaseudun Tulevaisuuden kahden CD:n kokoelma Complete.
Hiljaiset julkaisut osa 9 – Jalla Jalla: Goes Pop EP (7”; Hiljaiset Levy HIKS-008) 1988
Rovaniemeläinen Jalla Jalla kiinnitti huomioni omakustannesinglellä City Song. Miettinen kehui sen Rumbassa ja sen pohjalta tilasin singlen. Koska single oli tolkuttoman hyvä, kirjoittelin Rovaniemelle ja kerroin kiinnostuksesta bändiä kohtaan. Pian sieltä tuli demo, joka oli yhtä hyvä kuin single ja homma oli lähes sitä myöten selvä, tämä yhtye tulisi levyttämään Hiljaisille. Demon mukana tulleesta saatekirjeestä selvisi, että yhtyeeseen kuuluivat Harri Pöyhtäri (laulu), Jouko Hiltunen (sahaavakitara), Jukka Tarkiainen (kiharakitara), Pekka Kärhä (basso) ja Pepe Tuononen (rummut). Se, että bändi oli jo niin valmis, johtui siitä, että uraa oli useammallakin takana jo 70-luvun loppupuolelta. Hiltunen ja Tuononen olivat soittaneet Rovaniemen ensimmäisiin punkbändeihin lukeutuvassa Sabotaasissa. Siinä oli muuten mukana myös Hannu Kulusjärvi, joka tuli tunnetuksi Greenhouse AC:stä. Sabotaasin ainoa levytetty kappale on aikoinaan Ylen arkistonauhaksi äänitetty Kioskikirjallisuutta, joka päätyi vuonna 2018 ilmestyneelle Suomipunkin harvinaisuuksia esittelevälle kokoelmalle Veritahroja.
Vaikka homma oli siis oikeastaan selvä, niin periaatteista kuitenkin pidettiin kiinni, että yhtye pitää ensin nähdä livenä ja kun Jallat kävivät muutaman keikan Etelä-Suomessa heittämässä, niin sen jälkeen asiassa ei ollut enää mitään epäselvää.
Koska tolkuttoman hyviä biisejä oli paljon, päädyttiin siihen, että tehdään neljän biisin EP. Biisejä todellakin oli todella paljon ja bändi äänesti keskenään mikä niistä päätyisivät levylle. Mukaan tulivat Bedroom Tapes, jota kaikki pitivät hitti biisinä. Whisky on the rocks and hope esitteli jo tässä vaiheessa Jalla Jallan countrypuolta ja kappale oli pitkään keikkasetin vakikalustoa. Don’t throw-up on your last drink on perusjalla ja Simple Love Song modernimpi ja aika lailla toiselainen Jalla-biisi. EP siis esitteli aika kattavasti yhtyeen eri puolia. Tietenkään näitä biisejä ei tullut yhdellekään albumille. Tuolta demolta jäivät kokonaan levylle dokumentoimatta sellaiset biisit kuin Big Boys, Voodoo, Prove, Bar Song, ja (May I Take a) Giant Step Into Your Heart, joista viimeinen on 1910 Fruitgum Company cover ja todellinen keikkaklassikko.
Äänitykset tehtiin Hiljaisten tavan mukaisesti jälleen kerran Sound Consulting studiolla ja studiopöydän takana oli Tapio “Tage” Ylitalon. Neljää biisiä varten oli varattu kaksi päivää – tai tarkemmin sanottua iltaa. Budjetti kun oli todella pieni ja bändi tuli paikalle omalla keikkabussillaan, jossa oli nukkumatilat, ja majoittui siellä. Bussi parkkeerattiin Keskustorin parkkipaikalle, josta Sound Consulting studiolle matkaa ei ollut kuin 100 metriä.
Jalloissa oli monen moista talenttia ja viisi täysin erilaista tyyppiä. Kitaristi Jukka Tarkiainen on erittäin lahjakas piirtäjä – mieshän on sittemmin tehnyt uraa taiteilijana. Tarkiainen on tehnyt bändin julisteet, logot ja muun visuaalisen puolen, joten oli täysin luonnollista, että Tarkiainen teki myös EP:n piirrokset. Ja niitähän kertyi: Kansien lisäksi hienot etiketit ja koko levyn mukana tuleva liite on Tarkiaisen käsialaa. Varsinkin liitteen kannesta takakanteen ulottuva piirros oli niin hieno, että sitä käytettiin mainoksissakin.
Levyn valmistus tehtiin hyväksi havaitulla MTV & Riihimäen Äänitetuotanto linjalla. Koska yhteispituutta julkaisulle tuli hiukan yli 10 minuuttia piti kierrosnopeudeksi laittaa 33 rpm. Matriisi kaiverrukset olivat tällä kertaa: ”Oli hepokatti maantiellä poikittain” A-sivulla ja ”Se harjasi haravalla hampaitaan” B-poskella. Levyä painettiin normaali 500 kappaletta ja se myyntiin nopeasti loppuun. Hiukan mietittiin lisäpainoksen ottamista, mutta levyjä alkoi tulla siihen tahtiin, että rahat päätettiin laittaa kiinni seuraavaan projektiin ja lisäpainos jäi tekemättä.
EP:n biiseistä Don’t Throw-Up Your Last Drink ja Simple Lovesong päätyivät Saksalaisen Twang Tonen kokoelmakasetille Under The Midnight Sun – A Compilation Of Finnish Rock Vol 4 (1990). Tästä alkoi pitkän ja ennen kaikkea erittäin miellyttävä yhteistyö Berliniläisen Mike Korbikin kanssa. Whisky On The Rocks & Hope puolestaan tuli vuonna 2005 julkaistulle 4 CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000 (Poko). Kummastakaan ei saatu mitään lisenssimaksuja. Saksajulkaisun suhteen oltiin niin innoissaan, että joku ulkomaalainen on meistä kiinnostunut ja Poko suhteen tilanne oli, että olin niin monta palvelusta Epelle velkaa, että olin vain onnellinen, kun jotain saatoin takaisinpäin antaa.
Taas tuli pari pakettia levyjä myyntiin.
Tässä uutuudet, jotka on lisätty (, olen lisäämässä) Hiljaisten Discogs-kauppaan myyntiin. Jos haluat tsekata kaikki levyt jotka ovat myynnissä, niin ne löytyvät täältä: https://www.discogs.com/seller/hiljainen_man/profile
Tilata voi ihan viestillä, silloin pystyn hiukan paremmin pyöristelemään hintoja.
LP:t
Cochran, Eddie: My Way -Hq/Bonus Tr/Ltd- 12,00
Cramps: Smell Of Female 22,00
Dupree, Simon & Big Sound: Without Reservations -Hq- 15,00
Flogging Molly: Drunken Lullabies 22,00
Gaslight Anthem: The ’59 Sound 22,00
Jupp, Mickey: Juppanese -Coloured- 12,00
Killers: Hot Fuss 24,00
Neljä Ruusua: Mustia Ruusuja 16,00
Psychedelic Furs: Mirror Moves -Hq- 20,00
Rattlers: Gangsters ’n’ Loose Women 12,00
Scandinavian Music Group: Baabel 18,00
Therapy?: A Brief Crack.. -Coloured 16,00
Tubes: Alive In America 14,00
Tyla’s Dogs D’amour: In Vino Veritas.. 22,00
Violent Femmes: Hotel Last Resort 15,00
Anna Inginmaa: Anna Inginmaa 19,90
Joy Regwan – Tästä Taivas Alkaa 19,90
Yhteiskunnan Ystävät?: Kahleet Poikki 7,50
Seksihullut – Vänrikki Stoolin Seksihullut Tarinat 15,00
Various – Hardcore ’013 16,00
Antagonists AC: New Harmony 14,00
Agasia: Korpit 9,90
Wrist Rodeo: Sonic Trip 12,00
Hirttämättömät: Elämä On Blues 12,00
7″:t
Action Pact: Cocktail Credibility 3,00
Blitzkrieg: Reign Of Fire 8,00
Giuda: Bad Days Are Back / Firefly 9,90
Giuda: Yellow Dash -Ltd- 9,50
Haves: Coal Black Lube Now 8,50
Nothing But Thieves: Crazy / Lover, You.. 4,00
Penetration: Feeling/ Guilty 7,00
Tyla’s Dogs D’amour: Comfort Of The Devil / Errol Flynn -Ltd- 12,00
The Bunkers: The Bunkers EP 8,50
Sur-rur: Aurinko Ei Mahdu / Melankolinen Tuoli 6,00
Korkkivika: Vituttaa Jo Nyt EP 6,50
Valium Kiharat: Kierre EP 4,50
Viimeinen Kolonna: Totuuden Kitkerä Siemen 4,50
Sputnik!: Disco Antifascista EP 5,00
Romutus: Romutus EP 4,00
Noituus: Noituus EP 4,00
Börn Rötten: Sista Skjortan Har Inga Fickor EP 6,00
Wrist Rodeo: Back Door Man / Knocking At Your Door 5,00
Nimetön Sormi: Vahvistimien Valot / Sulaneet Soinnut 7,00
7″ BOXIT:t
Slayer Repentless (6 × Vinyl, 6½”, 45 RPM, Box Set/Ltd) 49,00
V/A: Creation Artifact 45 – The First Ten Singles (1983-1984) (10 × Vinyl, 7″, 45 RPM, Box set) 29,00
Weller, Paul: Sonik Kicks – The Singles Collection (5 × Vinyl, 7″, 45 RPM, Box set) 55,00
CD:t
Chelsea: Looks Right 5,90
County, Wayne & The Electric Chairs: Live at Rockpalast -Cd+Dvd- 7,00
Depeche Mode: Spirit -Deluxe- 2CD 6,00
Dion: Kickin’ Child 12,00
Legend: Moonshine 5,00
Padovani, Henry: I Love Today 6,00
Pop, Iggy: Soldier 6,00
Street Dogs: Stand For Something Or.. 4,00
Sur-rur: Hattarahiukset 12,00
Hiljaiset julkaisut osa 8 – Maaseudun Tulevaisuus: Adventtilaulu / Lyhteet (7”; Hiljaiset Levy HIKS-007) 1987
Maaseudun Tulevaisuuden kanssa oli puhuttu pitkäsoiton tekemisestä. Sen ajankohdaksi oli kaavailtu seuraavan vuoden alkua – silloin saisin taas opintolainan, jonka voisi aluksi sijoittaa levyjen kustannuksiin ja aikanaan levyn myyntituloilla kuitata itselleen takaisin ”lainan”. Bändi oli kuitenkin täpinöissään ja jotain haluttiin julkaista jo loppuvuodesta. Ihan selkeää muistikuvaa ei ole oliko se minun ideani (todennäköisesti) vaiko bändin, mutta päädyttiin tekemään joulusingle.
A-puoleksi yhtye päätti tehdä version Adventtilaulusta (”Tiellä ken vaeltaa”). Vaikka kappale merkittiin säveleen ja sanoituksen osalta etikettiin tradionaaliseksi, niin tämä perustui erehdykseen. Kuviteltiin, että kun kappale on virsikirjassa (virsi numero 15), niin sen täytyy olla vanha. Näinhän ei ole. Adventtilaulu on Juhani Forsbergin vuonna 1967 kirjoittama kristillinen laulu, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Forsbergin vuosina 1967–1968 julkaisemassa kaksiosaisessa kokoelmassa Nuoren seurakunnan veisuja. 1967 se esitettiin jo Helsingin seurakuntien adventtitapahtumassa ja vuonna 1986 se hyväksyttiin myös virsikirjaan. Laulun sanat liittyvät kertomukseen Jeesuksen saapumisesta aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Tapauksesta kertovat sekä ensimmäisen adventtisunnuntain että palmusunnuntain evankeliumitekstit. Jeesuksesta laulussa käytetty nimitys ”muurarirabbi” viittaa Raamatun mainintoihin, joiden mukaan häntä oli Nasaretissa sanottu rakennusmieheksi tai rakennusmiehen pojaksi. B-puolelle tuli Lyhteet. Nimestä voisi epäillä, että se kertoisi joululyhteistä, mutta kappaleen sanoituksella ei mitään tekemistä joulun kanssa. Bändi hoiti itse nauhan valmiiksi ja toimitti masterin minulle. Kappaleet äänitettiin RW-studiossa, Karstulan nuorisotalon vintillä 8-raitatekniikalla.
Kansikuvan pyysin taas yhdeltä pienlehtihommissa tutuksi tulleelta piirtäjältä ja sarjakuvataiteilijalta P.A. Manniselta. Manninen kuvitti suoraan biisin tekstiä ja lisäsi aasilla ratsastavalle Jeesukselle sähkökitaran. Palmunlehdet tosin vievät ajatusta enemmän palmusunnuntaihin kuin adventtiin. Kaikkineen julkaisun jouluisuus jäi hiukan kaukaiseksi ja se julkisuus mikä levylle tuli tuli vasta joulun jälkeen. Jouluun kappale tuli liitettyä paremmin vasta vuonna 2007, kun Hiljaiset Levyt julkaisi yhdessä Woimasoinnun kanssa Jouluräyhää CD. Tällä CD:lle Adventtilaulu otettiin mukaan.
Singleen tehtiin myös liitevihko, joka oli monipuolisempi, kun Agrikulturessa ollut sanoitusliite. Vihkosessa oli muun muassa Ulo-Pekan Maaseudun Tulevaisuus esittely ja Pasi Heikuran piirtämä Mies sarjakuva. Vihkosessa myös mainostettiin helmikuussa ilmestyvää LP:tä – ei se ihan silloin vielä ilmestynyt. Matriisikaiveruukset olivat tällä kertaa A-puolella ”Hårdare, hårdare …” ja B-puolella ”… viskade jag!”. Minkäänlaista muistikuvaa ei ole mikä älynväläys nuokin ovat olleet. Kaiverrus oli tuttuun tapaan MTV:llä ja prässäys Riihimäen äänitetuotannolla.
Oikeat vastaukset eiliseen Tunnetko punk / uuden aallon klassikko-albumit?
Visahan herätti taas paljon keskustelu ja vastauksiakin tuli mukavasti. Pari hankalampaa (omasta mielestä) laitoin mukaan, mutta niistä huolimatta tuli yksi täysin oikea riviä – punktietäjän nimi on Christer Grönholm. Palkointo-CD lähtee hänelle.
Parkinkymmenen pisteen tietämissä olivat kaikki tänne tulleet vastaukset. Siinä mitä puuttuivat tai olivat väärin oli melkoista hajontaa. Jokin verran muita vaikeampia näyttivät olevat 18 Vaavi – Neljä Nolattua Neroa ja 20 Raincoats – The Raincoats. Dickiesin (9) arvelin olevan vaikea, mutta sehän puuttui vain yhdeltä vastaajalta. – näin se käy.
Oikeat vastaukset olivat:
1 Ebba Grön – Ebba Grön (1982)
2 Bastards – Siberian Hardcore (1984)
3 Sex Pistols – The Great Rock ‘n’ Roll Swindle (1979)
4 Jam – Sound Affects (1980)
5 Ramones – Acid Eaters (1993)
6 Kollaa Kestää – Jäähyväiset Aseille (1979)
7 Cramps – Flamejob (1994)
8 Elvis Costello – This Year’s Model (1978)
9 Dickies – The Incredible Shrinking Dickies (1979)
10 Die Toten Hosen – Ein Kleines Bisschen Horrorschau (1988)
11 Buzzcocks – Another Music In A Different Kitchen (1978)
12 Saints – (I’m) Stranded (1977)
13 Misfits – Walk Among Us (1981)
14 Bad Religion – Against The Grain (1990)
15 B-52’s: The B-52’s (1979)
16 Minor Threat – Out Of Step (1983)
17 Damned – Evil Spirits (2018)
18 Vaavi – Neljä Nolattua Neroa (1980)
19 Various – Pohjalla (1978)
20 Raincoats – The Raincoats (1979)
21 Rancid – …And Out Come The Wolves (1995)
22 Green Day – Dookie (1994)
23 XTC – English Settlement (1982)
24 Ian Dury – New Boots And Panties!! (1977)
25 Cure – Three Imaginary Boys (1979)
Hiljaiset julkaisut osa 7 – Alivaltiosihteeri: Eduskuntatalo (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-001) 1987
Syksyllä 1987 oltiin päästy siihen pisteeseen, että oli aika julkaista ensimmäinen pitkäsoitto. Bändi oli tietysti Alivaltiosihteeri, jolta oltiin jo pari singleä julkaistu ja joka oli saanut mediassa suopean vastaanoton. Syksy oli siinäkin mielessä hyvää aikaa, että olin nostanut opintolainan ja jemmannut siitä rahat levyä varten. Ajatus oli, että pankkilainaa levyä varten ei kuitenkaan saisi ja saisihan opintolainani sitten pikku hiljaa takaisin kun levyä myytäisiin.
Biisivalintoja kun levylle mietittiin, niin linjaukseni oli kunnon punk asenteella, että single biisejä ei sitten levylle laitettaisi. Sitä en muista miksi tästä periaatteessa luovuttiin Pikku-Ukkojen kohdalla, sillä se oli ollut Brassailen Poikaystävilläni B-puolella – siitäkin toki äänitettiin levylle uusi versio. Levyn mitta jäi selvästi alle puolentunnin, vaikka biisejä oli yhdeksän, joten päädyimme kutsumaan levyä mini-LP:ksi ja sitä myytiin hiukan LP:tä halvemmalla hinnalla. Biisejä bändillä olisi ollut lisääkin, mutta todennäköisesti tuohon mittaan päädyttiin studioajan säästämiseksi. Kappaleet olivat yhtyeen omia (sävellykset Pasi Heikura ja tekstit etupäässä Simo Frangén) lukuun ottamatta Koti Paikka Planeetta biisiä, joka oli käännös The B-52’s Planet Claire biisistä. Nyt kun oli kyse pitkäsoitosta ja isommista rahoista niin päätettiin hakea ihan virallinen käännöslupa. B-52’sin edustaja pohjoismaissa oli Sweden Music AB, josta lupa irtosi, kun lähetimme sinne suomalaisen tekstin suoran käännöksen myös englanniksi. Mitään teostokorvauksia emme tietenkään kappaleesta saaneet.
Äänitykset tehtiin tuttuun tapaan Sound Consulting Studiossa ja äänittäjänä ja tuottajana toimi Tommy Höflinger. Itse asiassa neljä biiseistä oli äänitetty jo keväällä samassa sessiossa kuin edellinen single, mutta nekin miksattiin nyt uusiksi. Kun biisit oli saatu purkkiin, niin yhtyettä pyydettiin Liisa Akimofin toimesta TV1:n Studio Studio ohjelmaan. Ohjelma tehtiin ja se tuli ulos lokakuussa, joten siihen käytettiin Tahdon antaa teille rahaa biisiä, vaikka albumi ilmestyi vasta marraskuussa. Ohjelmaan tehtiin biisistä Toivotaan Toivotaan –ohjelman tyyppinen parodia Lahjotaan Lahjotaan ja siinä oli oikea viittomakielinen tulkkaus.
Se ymmärrettiin, että LP:tä ei pystysi myymään kädestä käteen kuten singleä. Jakelusopimus oli siis saatava. Suurta Kurpitsaa, jonka Pauli Kallio tunnettiin, lähellä oleva Pygmi oli ehtinyt julkaista Noitalinna Huraa!:n Hulalalaa LP juuri aikaisemmin, joten sieltäpäin kysyttiin mitenkä jakelu kannattaisi hoitaa. Kertoivat, että heillä oli jakelu PEC:issä (Suomen suurin musiikkitukku tuolloin) Euroksen kautta. Soitin sitten Euroksen Väänäselle, joka sanoi, että tuletko huomenna käymään Stadissa yhden hotellin neuvotteluhuoneessa, että hänellä on siellä silloin levykauppiaita varten myyntinäyttely, niin sovitaan siellä asiat. Menin sitten Helsinkiin ja hotelliin, jonka neuvotteluhuoneessa oli muutama levyhylly, termospullo ja Väänänen – koko sinä aikana minkä siellä olin (2 tuntia) ei paikalla käynyt yhtään kauppiasta. Siinä sitten sovittiin, että Euros jakelee levyt ja ottaa 30 % välistä. Niin rehellinen mies Väänänen oli, että sanoi prosentin olevan korkea, mutta sanoi, että kun teillä ei vielä ole mitään ulkona niin tuskin muualta jakelua saatte, joten mikäs siinä. Sitten Väänänen sanoi, että hän voi saman tien ottaa levyn ennakkomainontaan ja alkaa keräämään kauppiailta ennakotilauksia levystä tässä myyntinäyttelyssään (siis jossa ketään ei käynyt). Tätä varten hän tarvitsi bändin nimen, levyn nimen ja koodin. Koodia ei oltu vielä tuossa vaiheessa mietitty, joten se piti äkkiä improvisoida. Alun halusin pitää samana HIK (HIljainen Kulttuuriyhdistys). HIKL (L niin kuin LP) ei tuntunut hauskalta, joten hädissäni päädyin ratkaisuun HIKI, jossa I ei tule yhtään mistään. Myöhemmin olen miettinyt, että jotain muuta olisi pitänyt keksiä.
Singlen kansissa oli ollut yksi kuva, mutta kun albumilla on useita biisejä, niin päädyttiin, että singlejen kansitaidetta jatkettaisiin, mutta kanteen käytettäisiin montaa kuvaa. Takakanne ”Tuttu kaverien keskuudessa” oli väännös tuohon aikaan paljon mainoksissa käytetystä lauseesta ”Tuttu televistiosta”. Yksi lisävärikin päätettiin käyttää. Kannet painettiin Tampereella Painomainos nimisessä firmassa. Kun kävin arkkeja tilaamassa ja mietiskelin ääneen, että kuinka saisin ne käsin leikattu ja taiteltua sopivan kokoisiksi, niin firmasta kerrottiin, että he voivat leikata ja stanssata arkit sopiviksi. Stanssaus tarkoitti, että pahvissa oli koholla oleva taitoskohta josta se taittui helposti. Kansien käsin liimaaminen muuttui nyt paljon helpommaksi.
Levy kaiverrettiin MTV:llä ja matriisikaiveruksikksi tulivat A-puolelle väännös Kekkonen lainaus ”Onko maallamme varaa vaurastua” ja B-puolelle ”Hyvää loppuelämää!” Levyt prässäätiin Riihimäen äänituotannossa ja ne tulivat pelkissä suojapusseissa Tampereelle, missä liimailin kannet ja pujotin levyt ja Kansakunnan Selkärangat niihin. Niin, Kansakunnan Selkärankakin tietenkin tehtiin ja kun albumin koko antoi mahdollisuuden, niin lehdestä tehtiin A5 kokoinen, kun singleissä lehdykän koko oli aina A6.
Eduskuntatalo on ensimmäinen Hiljaisten Levyjen julkaisu, jossa on nalle logo. Logo syntyi niin, että olin pienlehtihommeleiden myötä tutustunut Nalle Virolaiseen. Nalle julkaisi tuolloin Nalleposti nimistä pienlehteä. Myöhemmin kustansimme Nalle kirjoja pari kappaletta ja mies tuli tunnetuksi taiteistaan, tatuoinneistaan ja lävistyksistään (aikana jolloin näitä ei juuri muilla ollut) sekä performanssi esityksistä. Nalle oli erittäin lahjakas piirtäjä jo tuolloin, joten pyysin häneltä logoa Hiljaisille Levyille. Nalle kysyi, että mitä olin ajatellut – no enhän minä tietenkään ollut ajatellut mitään, joten sanoin että saat vapaat kädet. Koska Nalle tuolloin piirsi etupäässä nalleja, niin nalle tuli logoonkin, sillä on kädessään äänilevy ja sormi suun edessä hyssyttelemässä. Ihan hetken ajattelin, että onko tämä nyt levy-yhtiön logon näköinen, mutta kun kuva oli niin sympaattinen, niin totesin, että kyllä se on. Niin paljon olen logoon tykästynyt, etten ole missään vaiheessa edes ajatellut sitä vaihtaa ja onpa logo ollut olkapäässä tatuoitunakin jo kohta 30 vuotta.
Levynjulkkari keikka pidettiin 3.11.1987 Tamperella Rock Cabaretissa. Keikalla esiintyi Alivatiosihteerin lisäksi Kauko Röyhkä.
Eduskuntatalo LP:tlä kappale Mies Leikkii Legoilla pääytyi Stigman levy-yhtiön vuonna 1989 julkaisemalle Maanalainen Vuosikerta levylle.
Lisäinfoa:
Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.
Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.