Tulevat julkaisut (päivitetty lista):

Taas kerran on julkaisusuunnitelma kokenut muutoksia. Jotkut projektit ovat myöhästyneet ja uusiakin on tullut. Tässä tämänhetkinen näkemys mitä olisi seuraavaksi tulossa.

Mickey Jupp: One of a Kind (LP)

Julkaisu: 21.8.2020

Laulaja, pianisti, kitaristi ja sanaseppo Mickey Jupp on tehnyt 1960-luvulta alkaen pitkän uran, jonka ansiosta häntä on nimitetty ”pubrockin kummisedäksi” ja ”Englannin Chuck Berryksi”. Juppin ura alkoi legendaarisen Legend yhtyeen nokkamiehenä ja 70-luvun loppupuolella hän siirtyi soolouralle.

Juppin merkityksestä kertoo se että hänen kappaleita ovat versioineet pitkin vuosia Dr. Feelgood, Kursaal Flyers, Nick Lowe, Dave Edmunds, Gary Brooker, The Searchers, Rick Nelson, Roger Chapman, Eero ja Jussi, Elkie Brooks, Spiders, Delbert McClinton, The Judds, Gyllene Tider, Kapteeni Nemo, The Hamsters, Chris Farlowe, Andy McCoy, Henning Stærk, Jerry Williams, Rehupiikles, Great White, The Refreshments, Linda Gail Lewis, Trouble Boys, Tohtori Lounamo, Blues Spiders ja moni muu.

Jupp vetäytyi ”eläkkeelle” 1990-luvun lopulla, mutta on tehnyt luottokavereidensa kanssa äänityksiä, joita on julkaissut itsepolttaminaan CDr:inä faniryhmänsä iloksi. Hiljaisten Levyjen julkaisema One Of A Kind on kokoelma Mickey Juppin Favourites-sarjan äänityksistä ja ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä virallinen Mickey Jupp -levy yli kahteenkymmeneen vuoteen.

Jahnukaiset feat. Miika Söderholm: : Brickfield Nights / Mikkitelineestä on puolet minun

Julkaisu: Syyskuussa

Jahnukaiset jatkaa vierailevien laulusolistien kanssa tehtävien singlejen sarjaa. Nyt vuorossa vokaaleissa Miika Söderholm. A-puolella Boys klassikko ja B-sivulla Miikan Ypö-Viis aikainen ralli.

Vuokkoset: Umpikujassa (LP)

Julkaisu: Lokakuussa

Punkkia, protopunkkia ja jopa progea yhdistelevä ärhäkkä levy Tampereelta.

Vaavi: Etsi oma tiesi / Unelma (7”)

Julkaisu: Marraskuussa

Kaksi uutta Vaavi biisiä, A-puoli selkeästi pub rock vaikutteinen menopala ja B-puolella mennään glamrock-tunnelmissa

Miika ja Yari: 7”

Julkaisu: työ alla

Kaksi punklegendaa työstävät uutta musiikkia yhdessä.

Wolfmen: Shadwo War (LP)

Julkaisu: suunnittelitta

Vinyyli versio aikoinaan vain CD:nä julkaistusta Woflmenin ensimmäisestä pitkäsoitosta.

Bonustarina 5: Muut Hiljaiset julkaisut

Hiljainen Kulttuuriyhdistys ry, joka oli Hiljaisen Levyjen alkupään julkaisujen juridinen taho, perustettiin alun perin Hiljainen Kesä fanzinen rahaliikenteen hoitamaista varten. Kulttuuriyhdistyksessä oli aluksi mukana muutamia tyyppejä, joita olin tavannut Tampereen Ylioppilaskunnan kulttuurijaostossa. Tärkein näistä oli Sari Jormanainen. Meitä kiinnosti populaarikulttuuri varsin laajasti, joten aika pian toiminta laajeni moneen suuntaan.

Hiljaisen Kesän ensimmäinen numero ilmestyi maalikuussa 1985 (painos jo ekalla numerolla rohkea 350 kappaletta) ja toinen numero saman vuoden syksyllä. 1986 alussa aloin tehdä toista lehteä, Figure Headiä, joka oli punkin historiikkiin paneutuva fanzine. Figure Headiä ilmestyi yhteensä yhdeksän numeroa ja niistä viimeinen vuonna 1990. Figure Headiin tehty työ oli pohjana ensin PunkNet77 verkkosivustolle ja sittemmin 1977 lehdelle ja kirjalle.

1986 ilmestyi ensimmäinen Hiljaiset Levyt julkaisu, kaksi Hiljaista Kesää ja ensimmäinen piirrosalbumi, Jouni Wääräkankaanja unta jokainen katsoo. Jouni oli avustanut kuvittajana jo kolmanteen Hiljaiseen Kesään ja sen myötä syntyi idea Jounin omasta albumista.  

Nalle Virolaiseen oli törmännyt miehen Nalleposti lehden kautta. Siitä oli alkanut kirjeenvaihto ja pikku hiljaa ystävystyttiin. Nalle ja hänen silloinen tyttöystävänsä Sirkku olivat avustaneet jo toiseen Hiljaiseen Kesään. Vuonna 1987 Kulttuuriyhdistys kustansi Virolaisen albuminen Nallen Kauheimmat (parhaat vuosilta 81-86). Oikeastaan aivan sama kaava toteutui myös P.A. Manniseen, jolta julkaisimme samana vuonna Kootut Harhat albumin.

Vaikka Kustannusosakeyhtiö Hiljainen Oy perustettiin, niin Kulttuuriyhdistys jäi elämään. Työnjaoksi tuli, se että Oy julkaisi levyt ja yhdistys kaiken muun. Hiljainen Kesä jatkoi aina numeroon 9, joka ilmestyi alkuvuodesta 1990. Sitä ennen oli julkaistu Hiljaisille Johnny Spunky nimellä levyttävältä levyttävältä Juha Kaarsalolta runokokoelma Ajan kuristus. Nallelta julkaistiin 1989 kolmen strippivihon paketti. Olin löytänyt divarista todella vanhoja Tex Willereitä, jotka olivat ilmestyneet yhden sarjakuva ruudun korkuisina vihkosina ja formaatti oli niin hauska, että se piti itsekin toteuttaa. Nalle ja Jouni Hokkanen kirjoittivat yhdessä Roskaelokuvat kirjan, joka julkaistiin 1990. Kirjasta on sittemmin tullut klassikko, sillä se oli ensimmäinen ja varsin kattava katsaus erilaisiin sploitaatio, kauhu, törky, mondo ja muihin B-elokuviin. Kirja julkaistiin aikana, kun nuo elokuvat kiersivät vasta itsekopioiduilla VHS-kaseteilla harrastajalta toiselle.

Kivi Larmola erosi muista joilta sarjakuvia julkaistiin siinä, että hän ei ollut avustanut Hiljaiseen Kesään. Miehen tiesin jo pidemmältä ajalta ja hän tarjosi uutta albumiaan meille julkaistavaksi. Tavara oli todella hyvää ja näin ollen Pieni taivas näki päivänvalon Kulttuuriyhdistyksen kustantamana vuonna 1991. Kivi voitti samana vuonna Puupäähatun (ei tosin tällä albumilla) mikä sai aikaan, että albumi myytiin loppuun varsin nopeasti. Vuonna 1991 ilmestyi myös ensimmäinen Suomalaisten pien- ja omakustannelevyjen luettelo, jonka minä toimitin. Siitä ilmestyi kaksi täydennettyä laitoista vuonna 1992 ja 1998.

Anssi Männistö oli ottanut Hiljaisille promokuvia jo pidemmän aikaa Anssin arkistoista löytyy kattava kokoelma kuvia Hiljaisten bändeistä. Kun ulkomaille alettiin tuotteita tosissaan promoamaan, niin tuli mieleen, että sen sijaan että tekisi ison nipun valokuvia, niin mitäpä jos tekisi lehden kiiltävälle paperille ja painattaisi siihen kaikki tarvittavat valokuvat. Näin syntyi Männistön Hiljaiset yhtyeet lehti vuonna 1992. Sitä myyntiin pieni määrä Suomessa, mutta suurin osa painoksesta meni ulkomaille promoina. 1992 julkaistiin vielä Tapani Rytöhongan albumi Kuvasia. Tapani oli avustanut Hiljaiseen Kesään ja tehnyt Hiljaisille Levyille levyn kansia. Viimeiseksi varsinaiseksi julkaisuksi jäi Nalle Virolaisen pienoisromaani Natsihuoran Kosto vuonna 1993.

Hiljaisten toiminnasta kannattaa mainita vielä kaitaelokuvien tekeminen. Pari lyhytfilmiä tehtiin, niistä Feministi pääsi jollekin kaitafilmifestivaalillekin. Oli tuohon aikaan innostunut Andy Warholesta ja Warholin reaaliaikaiset elokuvat olivat minusta todella vänkiä. Teimme sitten elokuvan, jossa tunnettu Tamperelainen feministi Anne Koski keittää aamukahvin ja juo sen samalla lehteä lukien. Minä vastasin ideasta, Annen houkuttelemisesta filmiin ja ”ohjauksesta”. Kaikesta oikeasti vaativasta, kuvaus ja leikkaus vastasi Heikki Astola. Parin kaitafilmin lisäksi teimme Heikin kanssa kaitafilmitekniikalla kaksi videota Hiljaisille Levyille, Alivaltiosihteerin Nasta Kaupunki ja Punk Lurex OK:n Arvojärjestys.

Kun vielä mainitaan, että Hiljainen Oy julkaisi kaksi minun kirjaani (Ensimmäinen kauteni Ilveksen kanssa ja Elämäni ääniraita) Kindle kirjoina, niin kaikki Hiljaisten muut kuin levyjulkaisut on juostu läpi.

Hiljaiset julkaisut osa 50 – Alivaltiosihteeri: Tylsää / The End (Live) (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-033) 1992

Yeah Baby Yeahin myyntiponnisteluja jatkettiin kesäkuussa julkaisemalla albumilta sinkkulohkaisu Tylsää. Heikuran Pasi kertoo biisin synnystä: “En muista olinko jo noihin aikoihin tutustunut John Hiattiin, mutta joku amerikkalainen lauluntekijä mielessäni on varmasti ollut Tylsää –kappaletta väkertäessäni. Biisin tyylilaji ja tunnelma on hartaampi kuin missään aiemmassa kappaleessamme ja sanoituksen tematiikka koskettelee aina ajankohtaista pitkästymisen ja innostumisen rajatilaa. Tai niin ainakin yritin. Levyraadissa Irina Krohn teilasi kappaleen mielestäni epäoikeudenmukaisesti ”tiskaamiseen kyllästyneen nuoren miehen jollotuksena”. Ko. ohjelman videolla soitimme kappaleen plackbackinä Helsingin keskustassa tyhjän liikehuoneiston näyteikkunassa.” Jyrkin muistot kappaleesta liittyvät sen soittamiseen livenä: “Yeah baby Yeah kiertueella rumpalille tuli lisää haasteitta, kun rumpusetiin lisättiin laulumikrofoni. Lauloin Pasin kanssa taustoja muun muassa tämän biisin pa-pa-paa kohdat.”

B-puolelle tuli cover The Doorsin The End biisistä. Versio on live ja peräti 8 minuuttia pitkä. Vaikka B-puoli kaiverrettiin 33 rpm, niin moinen pituus vaati jo todellista tarkkuutta kaivertajalta. The End oli tullut setin lopetusbiisiksi vuoden 1991 Krawattimyrksy yli Suomen kiertueella, ja versiointi oli yksinkertaisesti huima ja erittäin uskollinen Doorsin alkuperäisversiolle. Singlen kansissa lukee, että biisi olisi äänitetty Outokummun Seuraintalolla 30.5.1992, mutta muistaakseni tämä on siltä samalta Ylen Provinssirock livenauhalta, jolta Maataloustuloratkaisu otettiin Enemmän Rokkia singlen B-puolelle. Lehdistötiedotteessa todetaan kappaleesta, että kohahdus biisin alkupuolella johtuu siitä, että laulusolisti Matti Toivonen saapuu lavalle nahkahousut jalassa ilman paitaa.

A-puolen matriisikaiverus ”Ennen olin apaattinen, nykyisin en välitä” jatkaa tietenkin biisin tematiikkaa. B-puolella lukee puolestaan ”Hei, se oli vain alun loppu.”  Single ilmestyi 3.7.1992.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 49 – The Nightingales: Poor Jimmy’s Birthday Party / Johnnie Ragtime & The Swingin’ Band (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-032) 1992

Nightingales oli Hiljaisten kolmas Rovaniemeläinen bändi. Miten niin kolmas, eihän teillä ollut kuin Jalla Jalla ennen Nightingalesia, kuulen useammankin kysyvän. Joten kerrottaan tässä pikku pala historiaa: Greenhouse AC oli Hiljaisilla levyillä noin viikon. Tykkäsin kovasti bändin omakustanne singlestä ja seuraavasta demosta ja lupasin julkaista yhtyeen sinkun. Stupido Twinsin Ristilä oli alun perin Rovaniemeltä, piti bändistä ja oli Jooselle todella surkeana valittanut, että miksi Hiljaiset ottaa kaikki Rovaniemeläiset bändi, kyllä meillä pitäisi olla kotikylän yhtye. Joose, jonka kanssa olin erinomaisissa väleissä, soitti minulle ja kertoi Ristilän tuskasta ja halusta saada Geenhouse Stupidoille. Sanoin Jooselle, että jos lupaatte julkaista bändiltä pitkäsoiton, niin homma on mulle OK. Joose lupasi ja näin Greenhouse siirtyi Stupidoille.

Takaisin Nightingalesin: Yhyte oli ehtinyt julkaista yhden omakustanne sinkun ja äänittää neljän biisin nauhan Rovaniemen Länsikankaalla Studioala-nimisellä pajalla. Äänittäjänä toimi Pauli Ruuskanen, rovaniemeläinen pitkän linjan musiikkimies (soittanut pitkään mm. Souvareissa). Vanhan liiton iskelmämusiikissahan basson pitää kuulua, ja Pauli taisi noihin aikoihin soittaa itsekin lähinnä bassoa. Eipä siis ihme, että Poor Jimmyn miksauksessa basso on vähintäänkin tarpeeksi lujalla. Äänitykset tehtiin joulun välipäivinä.

Kantolan Marko otti yhteyttä ja halusi tuoda minulle henkilökohtaisesti tuon nauhan. En pitänyt tuolloin (enkä nytkään) demontuojista, sillä useimmat haluavat, että nauha pitäisi kuunnella siinä ja silloin, sekä saman tien päättää mitä tehdään, ja kun vastaus on ei niin alkaa jankkaaminen miten niin ei. Hiltusen Jouko oli ehtinyt antaa sen verran puoltoääniä, että suostuin Markon sinnikkääseen vaatimukseen. Päästöstä ei kuitenkaan tehty heti, vaan noin viikon päästä soittelin ja kerroin, että eiköhän tästä nauhasta single voida julkaista kunhan Poor Jimmy on A-puoli. Markon suosikki oli Johnnie What You’re Gonna Do, mutta Marko suostui valintaani. Johnnie äänitettiin aikanaan uusiksi Popgun Juggernautille.

Pop-lehden jutussa Kantola muistelee toimittaneensa nauhan vain kahdelle taholle: ”Ainoat henkilöt, huom kyse on henkilöistä eikä yhtiöistä, jolle lähetimme tämän nerouden osoituksen olivat Jukka ja Kimmo. Emme edes halunneet tarjota hyvää musiikkia jo silloin väsähtäneille Pokolle tai Johannalle, monikansallisista puhumattakaan.” Markon kanssa sitten hoidettiinkin suurin osa asioista naamatusten ja yllättävän usein jalkapallokatsomossa. Onpa Down By The Kemijoen päiväkonserttejakin jätetty väliin, kun on menty katsomaan RoPSin – tai Palloseuran, kuten Marko joukkuetta kutsuu – peliä. Nightingalesin hajottua on Markon kanssa edelleen jatkuvasti jalkapallopeleissä; viimeksi ihan äsken kun Palloseura kävi häviämässä Ilvekselle Ratinassa.

Singlen kannet teki Heikki Viitanen, joka oli bändin kavereita. Heikille annettiin ohjeeksi, että kansi voisi olla sarjakuvamainen ja ihan hauskan kannen Heikki tekikin. Marko muistelee kannen teosta, että se oli noihin aikoihin vielä ihan leikkaa-liimaa-meininkiä, ja esimerkiksi hiirulaisen ja kirahvin takit leikattiin rasteritarroista. Sitten tekstit tulostettiin mustalle pohjalle ja liimailtiin niitä lappusia Heikin kanssa mustalle pahville. Matriisikaiverrukset olivat tällä kertaa ”Banjoa, nahkasaappaita ja lehmänpaskaa” (A-puoli) ja ”Anteeksi onko tämä Nashville vai Tampere”.

Yksi Hiljaisten Levyjen kirjoittamattomista säännöistä on, että bändin pitää olla hyvä livenä, jotta se pääsee levymerkille. Nightingalesin kohdalla sääntöä venytettiin sen verran, että single julkaistiin, mutta jatko oli kiinni live-esiintymisestä. Single ilmestyi 12.5.1992 ja sain puhuttua bändin Casino Steel & Cry Babiesin (!!!) lämppäriksi Tulliklubille 10.6.1992. Keikka meni erinomaisesti ja pitkäsoiton tekeminen hetken päästä oli selviö.

Poor Jimmy’s Birthday Party päätyi Guitars that Go Buzz kokoelmalle, sekä Pokon julkaisemalle neljän CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000 .

Hiljaiset julkaisut osa 48 – Alivaltiosihteeri: Yeah Baby Yeah (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-009) 1992

Nyt todella panostettiin tähän julkaisuun, tämän piti olla Alivaltiosihteerin läpimurto levy ja niinhän se olikin. Paletti oli kaikin puolin kasassa: Tiukka keikkailu oli saanut bändin soitannollisesti hyvään iskuun, Pasilta ja Simolta syntyi biisejä helposti ja studiotyöskentelyäkin varten palat olivat valmiiksi kohdallaan. Alivaltiosihteeri oli tehnyt edellisenä vuonna kaksi biisiä YO-talon kokoelmalle levylle Costin Saunalla – tai Costellon Kylpylässä, kuten studio levykanteen merkittiin. Tuolla levyllä tuottajan oli toiminut Kari Hipponen ja äänittäjän Jani Viitanen. Kokonaisuus oli todettu toimivaksi ja samassa paikassa, samalla miehistöllä äänitettiin tämäkin levy. Jopa YO-Talon äänitykset otettiin pohjaksi. Enemmän rokkia oli jo miksattu uusiksi ja käytetty singlelle, se tuli nyt CD:n bonusraidaksi. Toinen Yo-Talo session biisi A4 miksattiin uusiksi ja otettiin Yeah Babylle. Hipposella oli merkitävä kappaleiden sovituksissa ja useampikin kappale muuttui kovasti alkuperäisestä. Hipponen kävi treeneissä ja ehdotti muutoksia ja viimeisiä tehtiin vielä äänitysten aikana.

Erikoisin tarina levyn biiseistä liittyy sen tunnetuimpaan kappaleseen Tampereelle. Biisihän on AC/DC:n Highway to Hell suomennettuna. Minulla oli jostain syystä sellainen käsitys, että käännöslupien saaminen on ihan läpihuutojuttu. Lupia alettiin siksi kysellä varsin myöhäisessä vaiheessa. Teostolta selvitettiin kuka lupia hallinnoi ja Skandinaviassa se oli joku kustantaja Ruotsissa. Sinne laitettiin kirjettä menemään ja kappaletta alettiin äänittää. Kun äänitykset oli tehty ja kansi värkättiin, niin Ruotsista tuli kirje, jossa kerrottiin että AC/DC ei anna käännöslupia yhteenkään kappaleeseensa. Tämä aiheutti pienoisen paniikin, sillä oli selvää, että kappale oli yksi levyn onnistuneimmista. Siinä sitten pohditaan, että mitä nyt tehdään. Loputa totesin, että mikäs tässä, laitetaan vaan se kappale silti levylle, mutta merkitään kaikki kreidit AC/DC:lle. Näin tehtiin ja minä täytin Teoston tallennelupapaperit ja laitoin Teostoon. Levy saadaan kauppoihin ja menee jonkin aikaa ja Teostosta soitetaan ja ihmetellään, että kuinkas Tampereelle biisi on näissä papereissa, kun siihen ei tullut lupia. Sanoin, että joo ei tullut, mutta me laitettiin se silti. Teoston täti oli aivan kauhuissaan: ”Eihän niin voi tehdä!” ”Me tehtiin jo”, vastasin. ”Tässähän menee nyt koko Teoston maine, kun selviää, että Teosto ei pysty valvomaan oikeuksia”, oli seuraava kommentti. Melkoinen hässäkähän siitä syntyi, mutta homma kääntyi sitten minun mielestäni outoon, mutta meille suopeaan suuntaan. Kun Teosto pelkäsi mainettaan, niin sieltä alettiin auttaa meitä asiassa. Teosto kirjoitti Ruotsalaiselle kustantajalle kirjeen, jossa pahoitteli, että tässä on nyt jonkinlainen tietokatkos tapahtunut ja levy-yhtiö on ymmärtänyt asiat väärin ja että kappale on vahingossa päätynyt levylle. Kohta kustantajalta tuli kirje, jossa hiukan ihmeteltiin kuinka näin pääsi käymään, mutta sanottiin että homma on OK jos kaikki säv. san. sov. rahat tästä biisistä menevät AC/DC:lle (no tämähän oli jo hoidettu tallennelupahakemuksessa) ja että levyä ei saisi tämän julkaista uudestaan siinä muodossa että kappale on levyllä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen verran tästä episodista opittiin, että myöhemmin ei ole julkaistu kappaleita, joihin ei ole lupia saatu. Kerran on toiselta bändiltä kyllä julkaistu kappale, johon epäiltiin että käännöslupaa ei saataisi. Siihen ei lupaa kysytty ja kaikki papereihin merkittiin, että se olisi laulettu englannin kielellä, vaikka levyn muut kappaleet olivat suomeksi. Mutta palataan tähän aikanaan, kun tämä sarja sinne asti etenee.

Tämä levy oli ensimmäinen, jolleka saimme ESEKin (Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskus) tuotantotukea. Parille levylle olimme jo hakeneet, mutta tämä oli ensimmäinen joka tärppäsi. Tuki oli kuitenkin suht olematon, muutama tuhat markkaa. Kaikkiaan ESEKin tuista ei ollut meille koskaan isoa iloa. Minusta tuntui, että päättävissä elimissä suoranaisesti suosittiin isoja levy-yhtiöitä ja toisaalta koska tuki tuli vain nauhan tekemisen tuotantokustannuksiin, niin meidän pienemmät budjetit automaattisesti tarkoittivat sitä, että parinkymmenen prosentin, tai alle, tuki oli aina aika pieni raha. Joitakin vuosia tukea jaksoin hakea, mutta sitten asenteeni muuttui ”pitää tunkkinne” linjalle ja pariinkymmeneen vuoteen Hiljaiset ei ole enää ESEKin ovelle kolkutellut.

Levy julkaistiin niin LP:nä, CD:nä kuin kasettina. Se oli Hiljaisten Levyjen ensimmäinen CD-julkaisu. CD oli tuolloin aika tarkkaan 10 vuotta vanha formaatti. Suomen ensimmäinen CD oli puolestaan julkaistu vuonna 1985 (se oli Riki Sorsan Kellot ja peilit). Musiikkibusiness ajoi vahvasti uutta formaattia sisään ja junaan oli pakko hypätä mukaan, vaikka usean formaatin tekeminen tuli varsin kalliiksi. Koska CD oli tuolloin asiakashinnaltaan varsin paljon LP:tä kalliimpi oli yleisenä käytäntönä, että CD:lle laitettiin ylimääräisiä kappaleita, jolloin kuulija ikään kuin sai enemmän vastinetta isommalle investoinnilleen. Yeah Babyn CD:ltä löytyivät bonuksina singlellä julkaistut Enemmän Rokkia ja Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn, sekä Mari Tapaa Pekan, jota ei muualla ole julkaistu.

Myös kansiin ja promokuviin satsattiin. Kannet teki Taina Värri. Kansi on mielestäni erittäin onnistunut, vaikka sen viittaus ei kai kauhean monelle auennut. Siinä on kravatti, joka on hiukan yli 90 asteen kulmassa. Tuohon aikaan elokuvasensuuri oli sellainen, että missään virallisesti julkaistussa elokuvassa, ei edes pornoelokuvissa (ei leffana, eikä VHS-kasettina) saanut miehen erektio olla yli 90 asteen kulmassa. Jos oli, niin elokuvaa ei saanut julkaista ilman että kohtaus leikattiin elokuvasta pois. Kannessa siis humoristisesti esitetään kuinka rohkea levy on – ymmärrän hyvin, ettei tämä vitsi oikein auennut, onneksi kansi toimii muutenkin.

LP:hen tehtiin tietenkin matriisikaiverrukset. A-puolella lukee ”Mitä tekisit neljällä karvahatulla?” ja B-puolella “Rakasta puiston puita ja heinää”. Kaivertaja Mika Jussilla myös irroitteli ja normaalien nimikirjaimensa sijaan matriisiin on raapustettu ”Cut by Mike Johnny, LA.”

Myös paksumpi Kansakunnan Selkäranka tehtiin. Se mahtui tietysti vain LP:n väliin. CD:en vihkoseen ja kasetin kansiin laitettiin ilmoitus, että lehden saa, kun lähettää C4 kokoisen kirjekuoren, jossa on tilaajan osoite ja postimerkki valmiina. Lehden tilauksia tuli näinkin ihan hyvä määrä. Kansakunnan Selkärangan lisäksi levyn väliin laitettiin vielä erillinen korjausliuska. Siinä luki ”Alivaltiosihteerin levyn Yeah Baby Yeah (HIKI-009) kappaleen Tylsään (CD:llä kappale numero 7, vinyylillä ja kasetilla B1) c-osan alussa on soittovirhe. Kohdan pitäisi kuulua seuraavasti:” Tämä alla oli sitten jostain napattu täysin satunnainen nuottipätkä. Tämäkin oli viite sen aikaiseen tapaan, jos jossain kirjassa oli merkittävämpi asia virhe ja/tai hankala painovirhe, niin kirjan välissä saattoi olla irrallinen korjaussivu, joka ”korvasi” alkuperäisen kirjassa kiinni olevan sivun.

Levy julkaistiin 13.3.1992. Yeah Baby Yeah on Hiljaisten Levyjen kaikkien aikojen eniten myynyt levy. Sen kokonaismyyntimäärä kaikissa formaateissa on noin 2500 luokkaa. Levyn kappaleita Alivaltiosihteeri pääsi pariin kertaan esittämään televisiossa. Suomi nousuun kappale tehtiin TV 1:n Etulyönti-ohjelmaan ja Clint .44 TV 1:n Zoo TV –ohjelmaan.

Tämä levy on yksi niistä, joista erittäin ylpeä. Tiesin jo tätä tehdessä, että tämä kannattaa tehdä todella hyvin, sillä tämä tulee myymään Hiljaisten mittapuulla todella hyvin.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Kari Hipposen muistiinpanoja biiseistä äänitystä varten.

Hiljaiset julkaisut osa 47 – Alivaltiosihteeri: Mainio Seuramies // Suomi Nousuun / Jukka Junttila kustantaa meidän levyn (hyvä Jukka) (7”; Hiljaiset Levyt ‎– HIKS-031) 1992

Kaikilla oli usko, että Alivaltiosihteeri breikkaisi isosti seuraavalla albumilla. Sen takia piti sitten alkaa syödä levy-yhtiön periaatteitakin siltä osin, että singleillä olevia biisejä ei olisi albumilla. Pari kertaa tätä sääntöä oltiin jo venytetty tekemällä albumille uusi versio biisistä, mutta nyt päädyttiin siihen, että sama biisi julkaistaisiin singleä. Syy tähän oli se, että tuohon aikaan radiot soittivat paljon singlejä ja Mainio Seuramies singlellä lähdettiin petaamaan Yeah Baby Yeahin myyntiä. Sen julkaisu ajoitettiin kahta viikkoa ennen albumin julkaisua. Single äänitettiin siis samassa sessiossa, kuin Yeah Baby Yeah, joten palataan äänityksiin seuraavan julkaisun yhteydessä.

Mainio Seuramies biisi muuttui melkoisesti teko- ja äänitysprosessin aikana. Liikan Jyrki muistelee kappaleesta: ”Tästä piti tulla enempi soulahtava, mutta rumpalin taidot asettivat hieman rajoituksia. Sitä sitten vähän suoristettiin.” Pasi Heikura kertoo studiotyöskentelyn vaikutuksesta kappaleeseen: ”Mainio Seuramies –biisin sanoitus taisi olla jo valmis ja studiossa Kari Hipponen ehdotti loppuun kokoelmaa menneistä koomisista punchlinesta. Miksausvaiheessa kärvistelin hiukan, koska Kari ja Jani eivät tehneet biisistä hikistä 60-luvun Stax-soulia vaan modernimman popin. Ja ihan oikea ratkaisuhan se tietenkin oli; näitä tilanteita varten tuottajat ovat olemassa.” Biisistähän tuli sellainen keikkasuosikki, että se soitettiin oikeastaan jokaisella keikalla tämän jälkeen.

B-puolen kakkosbiisi on bändin kavereiden vitsi ja osin pieni piikityskin minua kohtaan. En minä Alivaltiosihteeriltä punkkia pyytänyt, mutta pari kertaa huomautin, että biisit voisivat olla reippaampia ja suorempia ja tässä sitten oli vastaus. Simo Frangen muistelee biisin syntyä: ”Erään pitkän treenipäivän päätteeksi tajusimme kämpällä, että levylle ei ole tulossa yhtään punk-kappaletta, joista levyjemme kustantaja Jukka Junttila niin kovasti pitää. Niinpä päätimme tehdä levylle Jukan iloksi punk-biisin jonka sanoitus olikin sitten nopeasti tehty.” Bändi itse vaati biisiä singlelle – ja kyllä se minua sen verran imartelikin, että ilolla suostuin.

Hämmentävin hetkin minulla tämän biisin suhteen on, kun olin vuonna 1992 Uudenvuodenjuhlissa tuttavaperheen luona, missä oli useita samassa kerrostalossa olevia ihmisiä. Tiesin, että Alivaltiosihteeri esiintyisi MTV3:n Uudenvuodenaaton ohjelmassa ja että heillä olisi erittäin lyhyt sloti. Pyysin pitämään TV auki, että näkisin poikien vedon, mitä oli tuossa, sitä en etukäteen tiennyt. Ensin tuli välitemppu ja sitten tämä kappale. Oli itsekin häkeltynyt, mutta koko muu porukka joka oli juhlissa meni aivan sekaisin. Pitkään yksi jos toinenkin vain toisteli epäuskoisesti: ”Ne laulaa sinusta televisiossa.”

Levy kaiverrettiin kahteen kertaan. En muista mikä oli vialla ensimmäisessä kaiverruksessa. A-puolen matriisikaiverrukseen ”Suomen tyhmin mies ja hänen neljä veljeään” Mika Jussila on lisännyt perään ”feat. AVS”. Eli olisikohan ollut niin, että osa bändistä olisi ollut kaiverruksessa paikalla ja vika olisi huomannut heti ja tehty saman tien uusi versio? B-puolen matriisissa lukee: ”Aistien puutarha”.  Levy ilmestyi 28.2.1992. Viikolla 9 se nousi Suomen virallisella singlelistalla sijalle 16.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 46 – Alice In Wasteland: Humanizer / Guess I’m Falling In Love (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-030) 1992

Red Eye LP:n arvostelumenestyksestä huolimatta Alice in Wasteland ei näyttänyt menevän eteenpäin. Aisaa ei auttanut se että 1990-luvun alun lama oli romauttanut keikkamarkkinat, keikkoja oli vähemmän ja samoin yleisöä niillä. Bändissä oli jo jonkinlaista turhautumista, mutta vielä päätettiin yritetään.

Singlen biiseiksi valikoitu Markus Latvalan tekemän Humanizer ja B-puoleksi tuli Velvet Underground laina Guess I’m Falling In Love. Tuo Velvet biisi on melkoinen erikoisuus. Yhtye äänitti sen alun perin joulukuussa 1967 White Light/White Heat albumia varten, mutta sitä ei silloin julkaistu. Se julkaistiin vasta vuonna 1986 Another View levyllä, johon koottiin Velvetin julkaisematta jääneitä kappaleita. Eli mistään kovin ilmeisestä valinnasta ei ollut kyse. Äänitykset tehtiin Keuruulla studiossa, jonka nimi on ehtinyt vuosien saatossa unohtua.

Singlen kannen kuvan otti yhtyeen basisti Mika Remes. Kannen toteutuksesta vastasi Jari Myllykoski. Liitettä singleen ei tehty. Matriisikaiverruksissa viitataan biiseihin: A-puolen ”Trendi loikkausko?” viittaa tyylilliseen muutokseen Red Eye albumiin nähden ja B-puolen ” Walk on the B-side!” puolestaan viittaa Lou Reediin, joka on Guess I’m Falling In Love tekijä. Single ilmestyi 14.2.1992. Seiskatuumainen on mielestäni kaikkiaan erittäin mainio ja B-puolen Velvet versiointi on aivan huima. Täsät huolimatta single ei juuri minkään laista huomiota saanut osakseen.

Tämän singlen jälkeen Alicen puhti alkoi loppu ja viimeinen keikka tehtiin pari kuukautta singlen jälkeen vappuna 1992. Yhdessä yhtye soitti tämän jälkeen vain kesällä 2008, kun kokoelma-CD Wasted ilmestyi. Hiljaisten tarinaan yhtye kietoutuu uudestaan vuonna 2018, kun Nuorisopalatsi, joka koostuu kolmesta AiW jäsentä (Kari Smolander, Mika Remes ja JP Rainio) alkaa levyttämään Hiljaisille.

Parin viime viikon lisäykset myyntilevyihin

Tässä uutuudet, jotka on lisätty / olen lisäämässä Hiljaisten Discogs-kauppaan. Jos haluat tsekata kaikki levyt jotka ovat myynnissä, niin ne löytyvät täältä: https://www.discogs.com/seller/hiljainen_man/profile

Postikulut: 1 – 3 singleä 3,20. Yli 4 singleä tai yksi tai useampia LP:itä 5,90.

Tilata voi ihan viestillä, silloin pystyn hiukan paremmin pyöristelemään hintoja.

LP:t

Specials: Conquering Ruler  16,00

Angelic Upstarts: Anthems Against Scum  14,00

Major Accident: The Ultimate High  16,00

Violators: The No Future Years   16,00

Casino Royale: Ten Golden Guns  16,00

Oppressed!: Oi! Oi! Music!  14,00

Bad Manners: Return Of The Ugly  15,00

Mr. Review: Walkin’ Down Brentford Road  15,00

Swoons: All Or Nothing  16,00

Sharp/Shock: Youth Club   14,00

Stiff Little Fingers: Live And Loud!! 2LP  22,00

Red London: Symphony For The Skins  16,00

Last Rites: This Is The Reaction  16,00

Angelic Upstarts: Bombed Out  15,00

Trojans: ’Ala-Ska’  16,00

Specials: Skinhead Girl   16,00

Anti: Defy The System  19,00

Byrds: Dr. Byrds & Mr. Hyde  18,00

Chelsea: Faster Cheaper And Better  17,00

Chelsea: Traitors Gate  17,00

Discharge: The Nightmare Continues… Live  16,00

Eater: Album  22,00

Goo Goo Dolls: Hold Me Up  18,00

Goo Goo Dolls: Jed  18,00

Peter Hook & The Light: Closer Live Tour 2011 Live In Manchester Volume Two  14,00

Ian Hunter Band Featuring Mick Ronson: Live At Rockpalast  18,00

Interrupters: Fight The Good Fight  28,00

Less Than Jake: Greetings And Salutations  22,00

Lowe, Nick: Lay It On Me (12″ EP)   16,00

Motorhead: Bastards : Pd:    18,00

Nits: Henk  18,00

Graham Parker And The Rumour: Live At Bremen   14,00

Plasmatics: Metal Priestess  18,00

Pop Rivets: Greatest Hits  22,00

Jett Rebel: 7  18,00

Ruts: Babylon’s Burning  26,00

Swervedriver: Ejector Seat Reservation  16,00

Tuomari Nurmio: Dumari Ja Spuget  29,00

Upsetters: Scratch The Upsetter Again  18,00

Wannadies: Yeah  18,00

Wobble, Jah: Mu   16,00

Zeros: Don’t Push Me Around  28,00

Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut: Oranssi  19,50

Damn Seagulls: One Night At Sirdie’s  6,00

Cigarette Crossfire: In Between The Cure And The Disease  6,00

Radiopuhelimet: Ei Kenenkään Maa  19,90

Radiopuhelimet: Oulu On Kaupungin Nimi  24,00

Kauko Röyhkä: Tyttöjen Ystävä  22,00

7″:t

Myrkky-Käärme: Ehkä Joskus Vielä Kaikki On Paremmin / Musta Vyö Karatessa  7,00

Graham Day & The Gaolers ‎– Just A Little / I’m Not The Only One  9,00

Giuda: Yellow Dash  8,00

Graham Day & The Gaolers: Begging You / Sitar Spangled Banner 8,50

Maniacs: I Don’t Wanna Go To Work  14,00

Dawn McCarthy & Bonnie ’Prince’ Billy: Christmas Eve Can Kill You  8,00

CJ Ramone And The Manges: Surfer Girl / King Of The Surf  12,00

M.A. Numminen: Rum And Coca Cola / Rum And Dub  9,00

Jätä Jämät: Miss Wörld EP  7,50

CD:t

Motorhead: On Parole  7,00

Stiff Little Fingers: Long Way To Paradise  7,00

Hiljaiset julkaisut osa 45 – Lowdown Shakin’ Chills: She-Devil / I Tried (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-029) 1992

Lowdownin miehistön vaihdokset jatkuivat. Sitten kakkossinkun Jari Mäntylä oli jättänyt bändin ja tilalle oli tullut Ville ”Eppujen serkku” Syrjä. Lisäksi kokoonpano oli kasvatettu toisella kitaristilla, Toni Haimilla. Haimin tulo bändiin toi lisää biisin kirjoitusvoimaa. Tämä tulee näkyviin varsinkin pitkäsoitoilla, mutta jo tällä singlellä toinen biiseistä (She-Devil) on Haimin käsialaa ja toinen Kotilan. Alun perin ajatus muuten oli, että tarttuva I Tried olisi ollut A-puoli, mutta koska bändi innostui She-Devilin kokeellisuudesta vaihdettiin järjestys. She-Devil sisälsi mm. erinäisiä lyömäsoittimia ja huiluja. Yhtenä soittimena oli hiekkapaperista itsetehty shekere.

Single äänitettiin Lepakon studiossa, jonka nimi on unohtunut. Studio mainiosti itseään sillä että teknologian piti olla aivan viimeistä huutoa, mm. automatisoitu äänipöytä jossa liuút liikkuivat itsestään – tuota ei oltu vielä Tampereella nähty. Studio ei ollut kuitenkaan vain siunaus. Liian iso tila osoittautui ongelmalliseksi ja lopulta kaikki soittajat laitettiin omiin koppeihinsa soittamaan. Kuuntelu niihin ei ollut paras mahdollinen ja Ville seurasi rytmiä lähinnä Janskun pään heilunnasta. Pikku vaikeuksista huolimatta sessio oli railakas ja hauska, niin päivällä kuin yölläkin. Pankku muistelee, kuinka yöt menivät baareissa aamutunneille ja silloinen kuski-roudari-teknikko Peve Hämäläisen otti tavaksi huudahtaa ”pisaa ja paskaa” kun valomerkki koitti.

Singlen kaiversi Finnvoxissa Mika Jussila ja A-puolen matriisin tuli: “So you’re a private detective from San Francisco!” Jostain syystä B-puolelle ei tullut matriisikaiverrusta. Singlen kansissa siirryttiin tässä vaiheessa kopiopainosta kirjapainoon. Olin kyllästynyt itse leikkamaan ja taittelemaan kopiopainon kartonkiarkkeja. Paino-S lupasi tehdä singlejä varten stanssin, jolloin paitsi että päästiin parempaan jälkeen ja parempaan pahviin, niin pahvit olivat valmiiksi oikein leikattuja ja taitokset valmiina. Itse vielä liimasin ne, mutta homma vei nyt vain murto-osan ajasta mitä se oli edellisissä singleissä vienyt. Levy ilmestyi 10.1.1992.

Hiljaiset julkaisut osa 44 – Ei esittäjiä: Twin Peeks & Silent Moments ‎(kasetti; Hiljaiset Levyt HIST-002) 1991

Edellisen vuoden yhteistyö Stupidojen kanssa vientihommissa oli toiminut erinomaisesti, joten päätettiin uusi se myös vuonna 1991. Ennen BID musiikkimessuja syksyllä Berlinissä tehtiin taas yhteinen promokasetti. Edellisen vuoden kasetin itsetehdyt ja erittäin kököt spiikit nolottivat edelleen, joten tällä kertaa päätettiin pyytä juonnot henkilöltä joka enemmän asiansa osaava hoitaisi puhuminen. Miksi biisit piti spiikata? En muista, mutta selkeä näkemys niin minulla kuin Joosellakin oli, että näin tehdään.

DJ:ksi kasetille pyydettiin Alex Nieminen. Alex oli tuolloin innokas nuori poika, jos häsläsi siellä ja täällä, teki DJ-keikkaa, oli radiossa, kirjoitti musiikista, jne. Alex oli tullut minulle tutuksi Tampereen musiikkiympyröistä, joten minä pyysi ja Alex tietenkin suostui. Alexille lyötiin biisilista käteen ja sanottiin, että spiikkaa nuo ja herjaa vaikka niitä kuinka paljon. Ajatus kai oli jotenkin todella anarkistisesta huumorista, mutta emme tietenkään ohjeistaneet Alexia riittävästi. Jälki oli hiukan liian kilttiä ja siistiä. Mutta tällä mentiin.

Edellisessä kasetissa oli ollut erikseen Hiljaiset Levyt puoli ja Stupido puoli. Nyt päädyttiin jostain älynväläyksestä ratkaisuun, jossa kummankin levy-yhtiön biisit vuorottelivat, eikä tietenkään selvästi merkitty kummat olivat kumman julkaisuja.

Hiljaisten Levyjen artistit ja biisit kasetilla olivat: Jalla Jalla: Minnesota Plates, Many Hates: Miracle Of Love, Alivaltiosihteeri: Nasta Kaupunki, Wolfmen: I’m Insane, Alice In Wasteland: Man In The Looking Glasses, God’s Lonely Men: Heaven Sent You, Lowdown Shakin’ Chills: (I Don’t Wanna) Say Goodbye ja Juggling Jugulars: Gun In My Heart. Kaikki biisit Alkkarien Nasta Kaupunki luukuunottamatta olivat alkuvuoden tai kesän 1991 julkaisuilta. Nasta Kaupunki oli vuodelta 1990.

Kasetit monistettiin Finnvoxilla, mutta kannet tein minä ja taittelin ne koteloiden sisään. Työpaikalle oli tässä vaiheessa tullut jo kunnollinen piirturi, joten sillä sai kasetin alkeeliset graffikat ja tekstit tehtyä hyvin. Levy-yhtiöiden logot piti liimata originaaleihin ja tuttuun Jukka-tapaan ne ovat tietenkin hieman vinossa. Kasetteja painettiin 300 kappaletta ja niitä jaettiin BID:in lisäksi Popkommissa (Köln) ja Bratislava Pop-rock-daysissä. Kotimaahan kasetteja ei juurikaan jäänyt jaettavaksi, joten se on täällä aika harvinainen.