Tekijä: Jukka Junttila

Yeah Baby Yeahin myyntiponnisteluja jatkettiin kesäkuussa julkaisemalla albumilta sinkkulohkaisu Tylsää. Heikuran Pasi kertoo biisin synnystä: “En muista olinko jo noihin aikoihin tutustunut John Hiattiin, mutta joku amerikkalainen lauluntekijä mielessäni on varmasti ollut Tylsää –kappaletta väkertäessäni. Biisin tyylilaji ja tunnelma on hartaampi kuin missään aiemmassa kappaleessamme ja sanoituksen tematiikka koskettelee aina ajankohtaista pitkästymisen ja innostumisen rajatilaa. Tai niin ainakin yritin. Levyraadissa Irina Krohn teilasi kappaleen mielestäni epäoikeudenmukaisesti ”tiskaamiseen kyllästyneen nuoren miehen jollotuksena”. Ko. ohjelman videolla soitimme kappaleen plackbackinä Helsingin keskustassa tyhjän liikehuoneiston näyteikkunassa.” Jyrkin muistot kappaleesta liittyvät sen soittamiseen livenä: “Yeah baby Yeah kiertueella rumpalille tuli lisää haasteitta, kun rumpusetiin lisättiin laulumikrofoni. Lauloin Pasin kanssa taustoja muun muassa tämän biisin pa-pa-paa kohdat.”

B-puolelle tuli cover The Doorsin The End biisistä. Versio on live ja peräti 8 minuuttia pitkä. Vaikka B-puoli kaiverrettiin 33 rpm, niin moinen pituus vaati jo todellista tarkkuutta kaivertajalta. The End oli tullut setin lopetusbiisiksi vuoden 1991 Krawattimyrksy yli Suomen kiertueella, ja versiointi oli yksinkertaisesti huima ja erittäin uskollinen Doorsin alkuperäisversiolle. Singlen kansissa lukee, että biisi olisi äänitetty Outokummun Seuraintalolla 30.5.1992, mutta muistaakseni tämä on siltä samalta Ylen Provinssirock livenauhalta, jolta Maataloustuloratkaisu otettiin Enemmän Rokkia singlen B-puolelle. Lehdistötiedotteessa todetaan kappaleesta, että kohahdus biisin alkupuolella johtuu siitä, että laulusolisti Matti Toivonen saapuu lavalle nahkahousut jalassa ilman paitaa.

A-puolen matriisikaiverus ”Ennen olin apaattinen, nykyisin en välitä” jatkaa tietenkin biisin tematiikkaa. B-puolella lukee puolestaan ”Hei, se oli vain alun loppu.”  Single ilmestyi 3.7.1992.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Nyt todella panostettiin tähän julkaisuun, tämän piti olla Alivaltiosihteerin läpimurto levy ja niinhän se olikin. Paletti oli kaikin puolin kasassa: Tiukka keikkailu oli saanut bändin soitannollisesti hyvään iskuun, Pasilta ja Simolta syntyi biisejä helposti ja studiotyöskentelyäkin varten palat olivat valmiiksi kohdallaan. Alivaltiosihteeri oli tehnyt edellisenä vuonna kaksi biisiä YO-talon kokoelmalle levylle Costin Saunalla – tai Costellon Kylpylässä, kuten studio levykanteen merkittiin. Tuolla levyllä tuottajan oli toiminut Kari Hipponen ja äänittäjän Jani Viitanen. Kokonaisuus oli todettu toimivaksi ja samassa paikassa, samalla miehistöllä äänitettiin tämäkin levy. Jopa YO-Talon äänitykset otettiin pohjaksi. Enemmän rokkia oli jo miksattu uusiksi ja käytetty singlelle, se tuli nyt CD:n bonusraidaksi. Toinen Yo-Talo session biisi A4 miksattiin uusiksi ja otettiin Yeah Babylle. Hipposella oli merkitävä kappaleiden sovituksissa ja useampikin kappale muuttui kovasti alkuperäisestä. Hipponen kävi treeneissä ja ehdotti muutoksia ja viimeisiä tehtiin vielä äänitysten aikana.

Erikoisin tarina levyn biiseistä liittyy sen tunnetuimpaan kappaleseen Tampereelle. Biisihän on AC/DC:n Highway to Hell suomennettuna. Minulla oli jostain syystä sellainen käsitys, että käännöslupien saaminen on ihan läpihuutojuttu. Lupia alettiin siksi kysellä varsin myöhäisessä vaiheessa. Teostolta selvitettiin kuka lupia hallinnoi ja Skandinaviassa se oli joku kustantaja Ruotsissa. Sinne laitettiin kirjettä menemään ja kappaletta alettiin äänittää. Kun äänitykset oli tehty ja kansi värkättiin, niin Ruotsista tuli kirje, jossa kerrottiin että AC/DC ei anna käännöslupia yhteenkään kappaleeseensa. Tämä aiheutti pienoisen paniikin, sillä oli selvää, että kappale oli yksi levyn onnistuneimmista. Siinä sitten pohditaan, että mitä nyt tehdään. Loputa totesin, että mikäs tässä, laitetaan vaan se kappale silti levylle, mutta merkitään kaikki kreidit AC/DC:lle. Näin tehtiin ja minä täytin Teoston tallennelupapaperit ja laitoin Teostoon. Levy saadaan kauppoihin ja menee jonkin aikaa ja Teostosta soitetaan ja ihmetellään, että kuinkas Tampereelle biisi on näissä papereissa, kun siihen ei tullut lupia. Sanoin, että joo ei tullut, mutta me laitettiin se silti. Teoston täti oli aivan kauhuissaan: ”Eihän niin voi tehdä!” ”Me tehtiin jo”, vastasin. ”Tässähän menee nyt koko Teoston maine, kun selviää, että Teosto ei pysty valvomaan oikeuksia”, oli seuraava kommentti. Melkoinen hässäkähän siitä syntyi, mutta homma kääntyi sitten minun mielestäni outoon, mutta meille suopeaan suuntaan. Kun Teosto pelkäsi mainettaan, niin sieltä alettiin auttaa meitä asiassa. Teosto kirjoitti Ruotsalaiselle kustantajalle kirjeen, jossa pahoitteli, että tässä on nyt jonkinlainen tietokatkos tapahtunut ja levy-yhtiö on ymmärtänyt asiat väärin ja että kappale on vahingossa päätynyt levylle. Kohta kustantajalta tuli kirje, jossa hiukan ihmeteltiin kuinka näin pääsi käymään, mutta sanottiin että homma on OK jos kaikki säv. san. sov. rahat tästä biisistä menevät AC/DC:lle (no tämähän oli jo hoidettu tallennelupahakemuksessa) ja että levyä ei saisi tämän julkaista uudestaan siinä muodossa että kappale on levyllä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen verran tästä episodista opittiin, että myöhemmin ei ole julkaistu kappaleita, joihin ei ole lupia saatu. Kerran on toiselta bändiltä kyllä julkaistu kappale, johon epäiltiin että käännöslupaa ei saataisi. Siihen ei lupaa kysytty ja kaikki papereihin merkittiin, että se olisi laulettu englannin kielellä, vaikka levyn muut kappaleet olivat suomeksi. Mutta palataan tähän aikanaan, kun tämä sarja sinne asti etenee.

Tämä levy oli ensimmäinen, jolleka saimme ESEKin (Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskus) tuotantotukea. Parille levylle olimme jo hakeneet, mutta tämä oli ensimmäinen joka tärppäsi. Tuki oli kuitenkin suht olematon, muutama tuhat markkaa. Kaikkiaan ESEKin tuista ei ollut meille koskaan isoa iloa. Minusta tuntui, että päättävissä elimissä suoranaisesti suosittiin isoja levy-yhtiöitä ja toisaalta koska tuki tuli vain nauhan tekemisen tuotantokustannuksiin, niin meidän pienemmät budjetit automaattisesti tarkoittivat sitä, että parinkymmenen prosentin, tai alle, tuki oli aina aika pieni raha. Joitakin vuosia tukea jaksoin hakea, mutta sitten asenteeni muuttui ”pitää tunkkinne” linjalle ja pariinkymmeneen vuoteen Hiljaiset ei ole enää ESEKin ovelle kolkutellut.

Levy julkaistiin niin LP:nä, CD:nä kuin kasettina. Se oli Hiljaisten Levyjen ensimmäinen CD-julkaisu. CD oli tuolloin aika tarkkaan 10 vuotta vanha formaatti. Suomen ensimmäinen CD oli puolestaan julkaistu vuonna 1985 (se oli Riki Sorsan Kellot ja peilit). Musiikkibusiness ajoi vahvasti uutta formaattia sisään ja junaan oli pakko hypätä mukaan, vaikka usean formaatin tekeminen tuli varsin kalliiksi. Koska CD oli tuolloin asiakashinnaltaan varsin paljon LP:tä kalliimpi oli yleisenä käytäntönä, että CD:lle laitettiin ylimääräisiä kappaleita, jolloin kuulija ikään kuin sai enemmän vastinetta isommalle investoinnilleen. Yeah Babyn CD:ltä löytyivät bonuksina singlellä julkaistut Enemmän Rokkia ja Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn, sekä Mari Tapaa Pekan, jota ei muualla ole julkaistu.

Myös kansiin ja promokuviin satsattiin. Kannet teki Taina Värri. Kansi on mielestäni erittäin onnistunut, vaikka sen viittaus ei kai kauhean monelle auennut. Siinä on kravatti, joka on hiukan yli 90 asteen kulmassa. Tuohon aikaan elokuvasensuuri oli sellainen, että missään virallisesti julkaistussa elokuvassa, ei edes pornoelokuvissa (ei leffana, eikä VHS-kasettina) saanut miehen erektio olla yli 90 asteen kulmassa. Jos oli, niin elokuvaa ei saanut julkaista ilman että kohtaus leikattiin elokuvasta pois. Kannessa siis humoristisesti esitetään kuinka rohkea levy on – ymmärrän hyvin, ettei tämä vitsi oikein auennut, onneksi kansi toimii muutenkin.

LP:hen tehtiin tietenkin matriisikaiverrukset. A-puolella lukee ”Mitä tekisit neljällä karvahatulla?” ja B-puolella “Rakasta puiston puita ja heinää”. Kaivertaja Mika Jussilla myös irroitteli ja normaalien nimikirjaimensa sijaan matriisiin on raapustettu ”Cut by Mike Johnny, LA.”

Myös paksumpi Kansakunnan Selkäranka tehtiin. Se mahtui tietysti vain LP:n väliin. CD:en vihkoseen ja kasetin kansiin laitettiin ilmoitus, että lehden saa, kun lähettää C4 kokoisen kirjekuoren, jossa on tilaajan osoite ja postimerkki valmiina. Lehden tilauksia tuli näinkin ihan hyvä määrä. Kansakunnan Selkärangan lisäksi levyn väliin laitettiin vielä erillinen korjausliuska. Siinä luki ”Alivaltiosihteerin levyn Yeah Baby Yeah (HIKI-009) kappaleen Tylsään (CD:llä kappale numero 7, vinyylillä ja kasetilla B1) c-osan alussa on soittovirhe. Kohdan pitäisi kuulua seuraavasti:” Tämä alla oli sitten jostain napattu täysin satunnainen nuottipätkä. Tämäkin oli viite sen aikaiseen tapaan, jos jossain kirjassa oli merkittävämpi asia virhe ja/tai hankala painovirhe, niin kirjan välissä saattoi olla irrallinen korjaussivu, joka ”korvasi” alkuperäisen kirjassa kiinni olevan sivun.

Levy julkaistiin 13.3.1992. Yeah Baby Yeah on Hiljaisten Levyjen kaikkien aikojen eniten myynyt levy. Sen kokonaismyyntimäärä kaikissa formaateissa on noin 2500 luokkaa. Levyn kappaleita Alivaltiosihteeri pääsi pariin kertaan esittämään televisiossa. Suomi nousuun kappale tehtiin TV 1:n Etulyönti-ohjelmaan ja Clint .44 TV 1:n Zoo TV –ohjelmaan.

Tämä levy on yksi niistä, joista erittäin ylpeä. Tiesin jo tätä tehdessä, että tämä kannattaa tehdä todella hyvin, sillä tämä tulee myymään Hiljaisten mittapuulla todella hyvin.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Kaikilla oli usko, että Alivaltiosihteeri breikkaisi isosti seuraavalla albumilla. Sen takia piti sitten alkaa syödä levy-yhtiön periaatteitakin siltä osin, että singleillä olevia biisejä ei olisi albumilla. Pari kertaa tätä sääntöä oltiin jo venytetty tekemällä albumille uusi versio biisistä, mutta nyt päädyttiin siihen, että sama biisi julkaistaisiin singleä. Syy tähän oli se, että tuohon aikaan radiot soittivat paljon singlejä ja Mainio Seuramies singlellä lähdettiin petaamaan Yeah Baby Yeahin myyntiä. Sen julkaisu ajoitettiin kahta viikkoa ennen albumin julkaisua. Single äänitettiin siis samassa sessiossa, kuin Yeah Baby Yeah, joten palataan äänityksiin seuraavan julkaisun yhteydessä.

Mainio Seuramies biisi muuttui melkoisesti teko- ja äänitysprosessin aikana. Liikan Jyrki muistelee kappaleesta: ”Tästä piti tulla enempi soulahtava, mutta rumpalin taidot asettivat hieman rajoituksia. Sitä sitten vähän suoristettiin.” Pasi Heikura kertoo studiotyöskentelyn vaikutuksesta kappaleeseen: ”Mainio Seuramies –biisin sanoitus taisi olla jo valmis ja studiossa Kari Hipponen ehdotti loppuun kokoelmaa menneistä koomisista punchlinesta. Miksausvaiheessa kärvistelin hiukan, koska Kari ja Jani eivät tehneet biisistä hikistä 60-luvun Stax-soulia vaan modernimman popin. Ja ihan oikea ratkaisuhan se tietenkin oli; näitä tilanteita varten tuottajat ovat olemassa.” Biisistähän tuli sellainen keikkasuosikki, että se soitettiin oikeastaan jokaisella keikalla tämän jälkeen.

B-puolen kakkosbiisi on bändin kavereiden vitsi ja osin pieni piikityskin minua kohtaan. En minä Alivaltiosihteeriltä punkkia pyytänyt, mutta pari kertaa huomautin, että biisit voisivat olla reippaampia ja suorempia ja tässä sitten oli vastaus. Simo Frangen muistelee biisin syntyä: ”Erään pitkän treenipäivän päätteeksi tajusimme kämpällä, että levylle ei ole tulossa yhtään punk-kappaletta, joista levyjemme kustantaja Jukka Junttila niin kovasti pitää. Niinpä päätimme tehdä levylle Jukan iloksi punk-biisin jonka sanoitus olikin sitten nopeasti tehty.” Bändi itse vaati biisiä singlelle – ja kyllä se minua sen verran imartelikin, että ilolla suostuin.

Hämmentävin hetkin minulla tämän biisin suhteen on, kun olin vuonna 1992 Uudenvuodenjuhlissa tuttavaperheen luona, missä oli useita samassa kerrostalossa olevia ihmisiä. Tiesin, että Alivaltiosihteeri esiintyisi MTV3:n Uudenvuodenaaton ohjelmassa ja että heillä olisi erittäin lyhyt sloti. Pyysin pitämään TV auki, että näkisin poikien vedon, mitä oli tuossa, sitä en etukäteen tiennyt. Ensin tuli välitemppu ja sitten tämä kappale. Oli itsekin häkeltynyt, mutta koko muu porukka joka oli juhlissa meni aivan sekaisin. Pitkään yksi jos toinenkin vain toisteli epäuskoisesti: ”Ne laulaa sinusta televisiossa.”

Levy kaiverrettiin kahteen kertaan. En muista mikä oli vialla ensimmäisessä kaiverruksessa. A-puolen matriisikaiverrukseen ”Suomen tyhmin mies ja hänen neljä veljeään” Mika Jussila on lisännyt perään ”feat. AVS”. Eli olisikohan ollut niin, että osa bändistä olisi ollut kaiverruksessa paikalla ja vika olisi huomannut heti ja tehty saman tien uusi versio? B-puolen matriisissa lukee: ”Aistien puutarha”.  Levy ilmestyi 28.2.1992. Viikolla 9 se nousi Suomen virallisella singlelistalla sijalle 16.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.