Kuukausi: syyskuu 2023

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 86 -Punk Lurex O.K.: Hatut Ja Myssyt (CD; Hiljaiset Levyt HILL 026) 5.12.1996

Punk Lurexissa oli tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Jyrki Siukonen oli jättänyt bändin heti ensimmäisen singlen jälkeen ja tilalle oli tullut Sami Päivärinta. Tepi Pulkkinen oli tullut laulajaksi, mutta lopettanut varsin pian. Sisko Veljet mini-CD:n jälkeen toisen Kollaa Kestää miehen Juha Helmisen alkoholiongelma oli alkanut haittamaan keikkailua ja Juhasta piti luopua. Tilalle saatiin uudeksi kitaristiksi Jari ”Kukka” Kukkaisniemi, joka oli soitellut lähes 10 vuotta tamperelaisissa lähinnä Ramo-punk bändeissä. Nyt oli koossa Punk Lurexin pitkäiäisin ja sanoisinko legendaarisin kokoonpano. Samalla bändistä oli tullut selvästi Tiinan ja Riitan bändi. Levyn neljästätoista biisistä ainoastaan Sosiologia on Kukan sävellys, Kirjailija Timo Kivikankaan sävellys ja Julma Syyskuu kappaleessa oli (osin) Jyrki Siukosen teksti. Kaikista muista Tiina ja Riitta vastasivat joko yksin tai yhdessä.

Levy äänitettiin Headline studiossa huhtikuun -96 alkupuolella neljässä päivässä. Jani Viitanen toimi äänittäjänä ja tuottajana – titteli jota Jani ei oikeastaan koskaan suostunut ottamaan, vaikka sitä duunia oikeastaan kaikkien Hiljaisille äänittämisensä levyjen kohdalla teki, mutta tällä kertaa kansiin sai merkitä ”tuotos Jani Viitanen”. Jani myös soitti ylimääräisen kitaran biisiin Työmarkkinatuki. Jotkut biisit kuten Keltaisia tähtiä ja Työmarkkinatuki muuttuivat hieman studiossa. Riitta soitti levyn haitariosuudet (Kyynikko, Keltaisia tähtiä) varsin pelimannihenkisesti. Levylle äänitettiin uusi versio singlenä julkaistusta Paalimajassa biisistä.

Arvojärjestys biisistä muodostui ajan kuluessa Lurex -klassikko, joka kuuluu nyky-Lurexinkin settilistaan.  Biisistä tehtiin ajan hengen mukaisesti video, joka kuvattiin viikonlopun aikana syksyllä 1996. Se oli ilmestyessään Villa -ravintolan videojukeboksissa ja näytettiin jossain televisio-ohjelmassa. Päivä Kylpylässä -biisiä yhtye on pitänyt yhä setissä aina silloin tällöin. Siihen saatiin mukava ramosurf -fiilis baritonikitaroineen.   Biisistähän teki myöhemmin brasilialainen bändi Versão Íbis mahtavan version, joka löytyy myös YouTubesta. https://www.youtube.com/watch?v=JSTNTqonD2A

Päätin itse ottaa kannen valokuvat ja promokuvat. Olin saanut isäni vanhan laadukkaan järjestelmäkameran, joka oli täysin käsikäyttöinen. Kameran aukon ja suljinajan säätämisestä, sekä filmin ISO-arvo minulla oli jonkinlainen hatara käsitys, mutta se että salaman kanssa niitä piti säätää toisella tavalla, siitä minulla ei ollut tietoa. Kuva valottuivat aivan perseelleen. Värikuvina niistä ei ollut yhtään mihinkään. Onneksi töissä oli jo tuohon aikaan kunnon skanneri ja alkeellinen kuvankäsittelyohjelma. Sillä sitten muokkasin osan kuvista mustavalkoisiksi. CD:n kanteen niistä ei ollut, vaan kannessa käytettiin Anssi Männistön kuvaa. Yksi näistä ”epäonnistuneista” kuvista päätyi hiukan myöhemmin Saksapainoksen kanteen. CD:n kannen kokoon taittoi Japa Mattila.

Levynjulkaisun tiimoilta pidettiin levynjulkkaribileet Tulliklubilla, jonne saapui erittäin hyvin väkeä paikalle. Levyn nimen mukaisesti yhtye soitti keikan hatut ja myssyt päässä.

Olimme aloittaneet yhteistyön Saksalaisen Teenage Rebel Recordsin kanssa Siskot Veljet mini-CD:n tiimoilta, joka Teenage Rebel julkaisi Saksassa vinyyli-EP:nä. Kun levy oli äänitetty, laitoin kasetin Höhnielle ja kysyin kiinnostaisiko tätä julkaista levy Saksassa. Kyllähän miestä kiinnosti ja onneksi vieläpä LP:nä; Suomessahan levy julkaistiin vain CD:nä. Rahan sijasta linsenssimaksuksi sovittiin muutama laatikollinen LP:itä, joten näin saatiin myös LP julkaistuksi Suomessa. 3.2.1997 SMD:n jakelun viikkokirjeessä oli sitten myynnissä levyn vinyyliversio Suomessa.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 85 – Juggling Jugulars: New Toys (mini-CD; Hiljaiset Levyt HICKS-046) 8.3.1997

Sitten edellisen levyn Juggling Jugulars oli keskittynyt Seinäjoelle. Petteri ja Tero asuivat jo Seinäjoella, ja Marko muutti sinne ennen levyn äänityksiä. Vain Jantsa asui edelleen Vaasassa. Levy kappaleet olivat syntyneet vuosien 1995-1996 välisenä aikana, kun yhtye treenasi Seinäjoella paikallisen elävän musiikin yhdistyksen Selmun ylläpitämässä usean bändin treenikämppärakennuksessa TVL:n vanhassa toimistorakennuksessa raviradan vieressä. Biiseistä vasta Petteri.

Studioksi valittiin jo edellisellä levyllä (Positively Fed Up! mini-CD) toimivaksi havaittu Soundwall Studio (äänittäjänä myös samainen Petteri Karri) joka sijaitsi tuolloin Seinäjoen nuorisotalon tiloissa kaupungin keskustassa. Levy äänitettiin viikonlopun 14.-15.9.1996 (tai edellinen tai seuraava) aikana ja viimeiset silaukset tehtiin vielä miksaukseen maanantaina 16.9.1996.

Äänitykset eivät alkaneet hyvissä merkeissä. Tero oli viettänyt perjantain ja lauantain välisen yön paikallisessa putkassa ja oli saapunut jo aamulla studiolla – todetakseen että ketään ei ole vielä hetkeen paikalla, joten hän marssi kohentamaan oloaan baariin, josta sitten saapui huomattavassa tuiskeessa studiolle. Hän halusi kuitenkin ehdottomasti äänittää osuutensa johon äänittäjä totesi vain että “antaa pojan kokeilla”. No, eihän siitä mitään tullut, joten kolmikko Petteri, Jantsa ja Marko äänittivät lauantaina biisit nauhalle ja Tero äänitti osuutensa sunnuntaina saatuaan itsensä taas soittokuntoon.

Toy Voters -biisiin haluttiin poliisiauton sireenin ääntä. Se ei tuon ajan analogistudio toin vain onnistunut. Läheisestä Lehtisen tavaratalosta löytyi lelupoliisiauton, joka ostettiin ja josta tuo sireeni äänitettiin talteen. Jantsa piti tuota lelua vielä vuosikausia keikoilla mukana ja käytti sitä tuossa biisissä livenäkin. Koko episodi vei vähintään pari tuntia muutenkin tiukasta aikataulusta. Levyn päättää lauluesitykseltään aika hysteerinen Suolia ja ulosteita joka lienee ollut sunnuntain nuorisotalon harrasteryhmille mielenkiintoinen episodi; studion soitto- ja laulutilasta oli ovi suoraan nuorisotalon aulaan, joten tämä kolmen nuoren miehen (Petteri, Jantsa ja Marko) yhtäaikainen rääyntä on taatusti kaikunut pitkin nuopparia.

Levyn biisit julkaistiin 8.3.1997 paperikantisena gatefold -mini-CD:nä. Jantsa hoiti kansien painamisen Toisen Vaihtoehdon vakiopainossa Vaasassa. Pahvikannet olivat periaatekysymys, sillä Jugulars oli huolissaan muovin käytöstä jo tuolloin, jolloin asia ei vielä yleisesti ollut esillä.

Levyn lehdistötiedotteeseen kirjoitettiin levystä: ”Viidennellä levyllään Juggling Jugulars laajentaa taas sointiaan aavistuksen popimpaan suuntaan. Kun edellinen Positively Fed Up oli suoraa nopeaa HC:tä niin tällä uutukaisuudella on mukana ”hitaampaakin” materiaalia (kuten hienosti tarttuva Burn! Burn! Burn!). Ei sitä hardcoreakaan ole unohdettu, vaan puolet levyn kymmenestä biisitä on suorempaa, mutta edelleen melodista ”metakkaa”. Mutta oli tempo mikä tahnasa niin kyse on silti erittäin vahvasta ja tarttuvasta punkista, jossa on vaikutteita niin hardcoresta, crustystä kuin traashistä.”

Levyn biisit menivät yhtaikaa julkaistavaksi myös maailmalle siten, että Campary Records (Saksa) julkaisi levyn 4 ensimmäistä biisiä Juggling Jugulars/Machine Gun Etiquette (Skotlanti) -split 10” levynä. Tätä levyä painettiin 1000 kpl:tta. Levyn loput biisit (paitsi “Energy” koska se oli liian pitkä biisi) menivät puolalaisen Trujaca Falan julkaisemalle Juggling Jugulars/Enough! -split 7”EP:lle, jota tehtiin myös 1000 kpl:n painos. Myöhemmin seuraavan vuonna Trujaca Fala julkaisi vielä Juggling Jugulars/Infekcja -split-kasetin jossa oli mukana nyt kaikki biisit. Tätäkin tehtiin kaiketi taas samainen 1000 kpl:n painos. Eli tämän session biisit ovat levinneet varsinkin Puolassa erittäin laajasti. Myöhemmin session biisejä on julkaistu vielä bändiltä Saksassa Break The Silencen julkaisemalla kokoelma-LP:llä The First Decade (1990-1999) joka ilmestyi vuonna 2013.

Yhtye pitää levyä erittäin onnistuneena, joka on hyvin kestänyt aikaa. Levyn biiseistä Let´s Be Animals ja Burn! Burn! Burn! kuuluvat edelleen Jugularsin keikka settiin.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 84 – Hundred Million Martians: Brighter Days (CD-EP; Hundred Million Martians: Brighter Days) tammikuu 1997

Hundred Million Martians tuli tietoisuuteeni, kun pidin Soundissa Demoefekti-palstaa. Yhtyeeltä tuli parikin hyvää demo ja kiinnostuin yhtyeestä. Vaikka periaatteessa oli jo päättänyt, että nyt ei uusia yhtyeitä oteta, niin tämä yhtye piti tsekata. Kyselin saisiko bändi itselleen keikan Tampereelle. Jyrki Mäkelä muistelle, että homma meni tämän jälkeen näin: ”Koska keikan järkkääminen tuntui olevan ylivoimaista, oli päivänselvää, että Koff Rock -kisaan olisi osallistuttava, että pääsisimme esiintymään Jukan (olin kisan tuomaristossa, Jukan huom.) silmien eteen. Demo tehtiin tällä kertaa lainatulla kasiraiturilla treeniksellä ja miksattiin alakerrassa Suurlähettiläiden(!) studiossa. Demo tuotti toivotun tuloksen ja pääsimme visassa semifinaalin kautta finaaliin ja aina voittoon asti.”

Kisan voittaja sai studioaikaa, sekä sai tehdä CD-EP:n. Olisi ehkä pitänyt jäävät itsensä finaalin tuomarina, mutta ajattelin, että jos tuomaristossa muuta ovat samaa mieltä kanssani bändin erinomaisuudesta, niin sehän vain vahvistaa sen, että bändi on mainio. Lisäksi ajattelin, että jos bändi tekee Koffin laskuun ekan EP:n, niin sen tuoma julkisuus helpottaa täyspitkän levyn myyntiä, joten miksipä ei. Ja niin siinä kävi, että Hundred Million Martians voitti skaban ja pääsi tekemään tämän levyn Koffin laskuun. Hommassa oli vielä sellainen pikku ironia, että Pasi Hjerppe oli tuolloin Olvin myyntiedustaja!

Kisan jälkeen asiat etenivät nopeasti. Koff Rock -finaali oli lokakuussa, marraskuussa oltiin studiossa ja joulukuussa oli jo levyt käsissä, vaikka virallinen ilmestymispäivä olikin tammikuussa 1997. Äänitykset tehtiin Turussa Barker-studiolla Pate Kerkolan johdolla ja sujuivat sangen jouhevasti.

Bändi oli koko uransa ajan todella aktiivinen kaikessa tekemiseen liittyvässä ja hyviä ideoita oli vaikka kuinka paljon. Tämän EP:n nimibiisistä yhtye teki itse professionaalin tason (sen aikaisilla mittareilla) videon. Brighter Days äänitettiin sittemmin uusiksi Martian Arts albumille.

Koska EP oli tehty ennen kaikkea promotarkoituksessa, yhtye antoi sitä minulle ison nipun ja minä lähettelin sitä ympäri maailmaa. Sitä arvioitiin mukavasti ympäri maailmaa. Saksalainen Ox-fanzine kirjoitti siitä: ”Ach ja, Finnland. HMM kommen von dort, aus Turku, um genau zu sein. Irgendwie ist ja nichts einzuwenden gegen ihren hochtourigen Rock’n’Roll mit hymnischem Chorgesang, aber mit den HYBRID CHILDREN haben sie leider schon innerhalb ihres Landes fette Konkurrenz, gegen die sich erst durchsetzten müssen.” Jenkkien Maximum Rock’n’Roll puolestaan: “A four song CD EP of well produced pop punk with a very pop feel. Kinda reminds of GIGANTOR and major label type pop punk. Two of the tunes are pretty decent and a DAMNED tribute is worth a mention.”

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 83 – Alivaltiosihteeri: Tampere, Keikka N:o 396 (CD; Hiljaiset Levyt HILL-025) 1996

Alivaltiosihteerin vauhti alkoi hyytyä. Se menestys, joka näytti Yeah Baby Yeah levyn jälkeen olleen ihan käsillä, ei konkretisoitunut Taustamusiikkia Kansannousulle eikä Innostuneet Sonnit albumeilla. Vaikka keikkasuosio oli edelleen melkoinen, alkoi bändi selvästi väsyä. Kiertueiden välit pitenivät, eikä uutta albumia näyttänyt tulevan ihan lähitulevaisuudessa. Siinä vaiheessa minä (Jukka Junttila) ehdotin bändille, että mitäs jos tehtäisiin live-albumi. Tämän sopi yhtyeelle erinomaisesti ja kun keikkailun aloittamisesta tuli täyteen kymmenen vuotta niin levyn julkaisuun oli vieläkin painavampi syy. Iso osa Alivaltiosihteerin viehätystä olivat biisien välissä tehdyt välitemput ja sketsit. Niistä oli muutama taltioitu Ole Nöyrä! live-EP:lle, mutta nyt saatiin sitten niitäkin talteen levylle reilummin.

Bändi buukattiin tietenkin kotiareenalleen Tampereen YO-Talolle 15.9.1995. Yhtye treenasi erikoispitkän setin, joka kesti melkein kolme tuntia ja yhtyeen kunniajäsen, sekä alkuperäinen laulaja tuli vierailemaan keikalle. Yhtyeen tuolloinen äänimies Meelis Niin äänitti keikan pöydästä DAT-nauhalle. Meelis ja Petja Valasvaara sitten editoivat nauhasta yli tunnin kokonaisuuden. Alivaltiosihteerin levyjen mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka toteutettiin tällä kertaa CD-bookeltin vihkosessa, joka oli haitarimallinen ja kahdeksan sivuinen. Sen pääasiallinen sisältö oli Rumban päätoimittajan Rami Kuusisen kirjoittama juhlapuhe Alivaltiosihteerille, sekä Tasavallan Presidentin Martti Ahtisaaren tervehdys yhtyeelle, joka tuli sähkeen muodossa, se kuului kokonaisuudessaan näin: ”Onnittelen Alivaltiosihteeriä kymmenvuotisesta urasta. Entinen alivaltiosihteeri Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari”.

Ei levyllä saatu minun toiveistani huolimatta potkittua uutta vauhtia yhtyeen uraan, vaan levy jäi Alivaltiosihteeri-yhtyeen viimeiseksi oikeaksi levyksi. Sen jälkeen yhtye on esiintynyt enempi satunnaisesti ja keskittynyt muihin aktiviteetteihin, mutta ei ole koskaan virallisesti (sic) hajonnut.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 82 – Jalla Jalla: Hospital Waltz / Jukebox Jive (Twang! Records TS 250 283) 1996

Mike Korbik oli yksi ensimmäisistä ulkomaan kontakteistamme ja hieno mies, josta tuli todella hyvä ystävä. 1980-luvun lopulla Mikellä oli Twang! niminen levykauppa Berlinissä. Suuren Suomirockin ystävänä hän haali sinne myyntiin Suomalaisia levyjä ja tätä kautta mies tuli tutuksi. Twang!:in myytiin ensin levyjä, sitten ensimmäisillä BID-messuilla joissa Berlinissä kävin, kävin moikkaamassa miehen levykaupassaan. Hänellä oli tässä vaiheessa jo oma levy-yhtiökin Twang! Records. Mike auttoi saamaan Hiljaisten bändeille keikkoja Berliniin ja kun hän meni töihin Saksan Ylen Berlinin toimistoon, alkoivat Hiljaiset Levyt soida Berlinin eetterissä.

Jalloista Mike oli innostunut jo levyillä, mutta innostus kasvoi, kun hän näki yhtyeen berlinissä keikalla. Alettiin puhua levyn julkaisusta Saksassa. A-puolelle valittiin Hospital Waltz uudelta Snowman’s Land albumilta. Jallat soittivat keikoilla coverina Wayne Bickertonin ja Tony Waddingtonin vuonna 1974 Rubettesille tekemää hittiä Jukebox Jive. Mike toivoi tätä biisiä singlen B-puolelle. Tuumasta toimeen ja Kemistä varattiin Tico Tico studio päiväksi. Samana päivinä Jukebox Jiven äänittämisen lisäksi Jallat äänittivät osuutensa Alivaltiosihteeri-yhtyeen tribuuttialbumille. Mike teki levyä toiveikkaasti tuhat kappaletta. Ei se ihan niin hyvin Saksaa myynyt. Hiljaisten postimyynti sitä ostettiin sitten useita kertoja parin boxin kerta ostoina. Kannen upea kuva on Pekka Kärnän ottama myöhäissyksyllä, kun järvi yhtyeen treenikämpän läheisyydessä oli jo jäätynyt. Kannan taiton teki tuttuun tapaan Jallojen Jukka Tarkiainen.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 81 – Jalla Jalla: Crumelur (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-010) 15.5.1992

Tämä jäi aikoinaan jostain syystä väliin, mutta korjataan asia nyt tässä kohden. Järjestysnumero ei siis ole oikein tämän julkaisun kohdalla.

Jalla Jallan toinen pitkäsoitto Crumelur ilmestyi peräti kolmessa formaatissa, jääden viimeiseksi Hiljaisten levyjen vinyylinä julkaistuksi pitkäsoitoksi hyvin pitkään aikaan. Toisena formaattina oli kasetti vielä muutaman levyn ajan. Kaseteista otettiin yleensä 200 kappaleen painos kappalehinnan ollessa alhainen, vaikka niiden myynti olikin vaikeaa. Kun CD teki vasta tuloaan, oli tuolloin aika yleinen tapa, että CD:llä oli ylimääräisiä biisejä. Niin tehtiin tämänkin suhteen ja CD:lle laitettiin ylimääräisenä biisinä Minnesota Plates.

Levy äänitettiin Tampereella Harasoo Studiossa, joka tunnettiin myös nimellä Costin Sauna, koska se oli Nekalassa vanhassa yleisessä saunassa. Viitasen Jani äänitti ja Kari Hipposen toimiessa tuottajana.  Hipponen oli myös paikalla kun levy mestaroitiin.

Kun vielä Goes Popin äänitysten aikoihin bändi majoittui autoon, nyt oli budjetti kasvanut jo Uimahallin majan tai jonkun vastaavan halpamajoitusliikkeen tasolle. Levyn biisit olivat kaikki yhtyeen omaa käsialaa, mutta tekstipuolella muutamassa biisissä auttoi Rovaniemen punkin vanhempi herrasmies Jari Pulsa. Pulsan teksit ovat biiseissä Grazy Kendall, Southern comfort rain ja Ballad of green salad. Levyn lopputulemaan olivat kaikki tyytyväisiä.

Vinyylin mukana tulee luonnollisesti liite, jossa on kappaleiden sanat. Vinyylille tehtiin tietysti myös tavan mukaan matriisikaiverrukset. A-puolella lukuee: ”Jalla… Yeah Alivaltiosihteeri baby. Me todella rakastetaan teitä. t: Simo, Pasi, Jyrki, Matti”. Tämä oli muistaakseni Heikuran Pasin idea. B-puolelle on kaiverrettu ”Flying Handycap”, josta ei ole minkäänlaista muistoa mistä se tuli.

Levy lisensoitiin USAlaiselle NKVD Recordsille. Tämä julkaisu sisälsi myös lähes kokonaan Jallojen ensimmäisen pitkäsoiton eli kaksi yhdellä CD:llä. Ainoastaan yksi ensimmäisen levyn kappale eli Waiting for My Girl jäi pois CD:ltä, koska kappale ei yksinkertaisesti mahtunut tuon aikaiselle CD:lle. Kansi tässä Jenkkijulkaisussa oli ensimmäisen levyn kansi.

Levy sai erinomaiset arviot niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin Maximum Rock’n’Roll kirjoitti siitä ”World class rock’n’roll with Thunder’s-like guitar from Finland” Noise For Heroes puolestaan kirjoitti levystä muun muassa: ”It is raw rock and roll with punk overtones but an emphasis on a melodic but rough edged guitar attack. Jalla Jalla play lots of styles with splashes of reggae, ska, country, blues and r’n’b liberally applied. But the two main points are piles of fat guitar with lots of groovy bends and some great nasally snot- nosed singing. A great band.”

Levy auttoi Jalloja pääsemään seuraaville Euroopan kiertueille ja jo kesäällä oli kiertue Saksassa ja Tanskassa, jossa yhtye soitti muun muassa Midtfynnin festivaaleilla 60.000 ihmiselle. Levy myös poiki uusia kontakteja ja julkaisuja ulkomaiden musiikkimessuilla.