Alivaltiosihteerin vauhti alkoi hyytyä. Se menestys, joka näytti Yeah Baby Yeah levyn jälkeen olleen ihan käsillä, ei konkretisoitunut Taustamusiikkia Kansannousulle eikä Innostuneet Sonnit albumeilla. Vaikka keikkasuosio oli edelleen melkoinen, alkoi bändi selvästi väsyä. Kiertueiden välit pitenivät, eikä uutta albumia näyttänyt tulevan ihan lähitulevaisuudessa. Siinä vaiheessa minä (Jukka Junttila) ehdotin bändille, että mitäs jos tehtäisiin live-albumi. Tämän sopi yhtyeelle erinomaisesti ja kun keikkailun aloittamisesta tuli täyteen kymmenen vuotta niin levyn julkaisuun oli vieläkin painavampi syy. Iso osa Alivaltiosihteerin viehätystä olivat biisien välissä tehdyt välitemput ja sketsit. Niistä oli muutama taltioitu Ole Nöyrä! live-EP:lle, mutta nyt saatiin sitten niitäkin talteen levylle reilummin.
Bändi buukattiin tietenkin kotiareenalleen Tampereen YO-Talolle 15.9.1995. Yhtye treenasi erikoispitkän setin, joka kesti melkein kolme tuntia ja yhtyeen kunniajäsen, sekä alkuperäinen laulaja tuli vierailemaan keikalle. Yhtyeen tuolloinen äänimies Meelis Niin äänitti keikan pöydästä DAT-nauhalle. Meelis ja Petja Valasvaara sitten editoivat nauhasta yli tunnin kokonaisuuden. Alivaltiosihteerin levyjen mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka toteutettiin tällä kertaa CD-bookeltin vihkosessa, joka oli haitarimallinen ja kahdeksan sivuinen. Sen pääasiallinen sisältö oli Rumban päätoimittajan Rami Kuusisen kirjoittama juhlapuhe Alivaltiosihteerille, sekä Tasavallan Presidentin Martti Ahtisaaren tervehdys yhtyeelle, joka tuli sähkeen muodossa, se kuului kokonaisuudessaan näin: ”Onnittelen Alivaltiosihteeriä kymmenvuotisesta urasta. Entinen alivaltiosihteeri Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari”.
Ei levyllä saatu minun toiveistani huolimatta potkittua uutta vauhtia yhtyeen uraan, vaan levy jäi Alivaltiosihteeri-yhtyeen viimeiseksi oikeaksi levyksi. Sen jälkeen yhtye on esiintynyt enempi satunnaisesti ja keskittynyt muihin aktiviteetteihin, mutta ei ole koskaan virallisesti (sic) hajonnut.
