Hiljaiset julkaisut osa 65 – Alivaltiosihteeri: Taustamusiikkia Kansannousulle (CD; Hiljaiset Levyt HILL-016) 1993

Tämä levy on urani isompia pettymyksiä – ei taiteellisesti vaan taloudellisesti. Levy on Hiljaisten Levyjen kallein projekti. Alivaltiosihteerin edellinen levy oli ollut Hiljaisten Levyjen mittakaavassa menestys ja kaikki asiantuntijat kertoivat varmana tietona, että läpimurtolevyä seuraava levy myy aina hyvin. Tähän seuraavaan levyyn panostettiin kunnolla sekä studioaikaan että mainontaan. Tietysti tässäkin suhteessa Hiljaiset Levyt oli poikkeus sääntöön ja levy myi vähemmän kuin edellinen.

Levy oli erilainen kuin aikaisempi, ei mikään helppo huumorilevy. Pasi Heikura muistelee levyn biisien tekemistä: ”Taustamusiikkia –levy on yllättävän vakava ja kunnianhimoinenkin teos. Sävelsin biisit kolmen kuukauden keikkatauon aikana keväällä 1993 ja ehkä ahkeran konserttitoiminnan ynnä radio- & TV-hupailujen tuottama hulabaloo sai aikaan rauhallisempien sävyjen kaipuun. Eikä unohtaa sovi sitäkään, että yhtyeen huumorintajuun on aina kuulunut mieluummin yllätysten, kuin ennalta-arvattavuuksien tuottaminen.”

Puhtaita hittibiisejä levyllä oli oikeastaan vain Sä olet alright. Siitä Pasi kertoo: ”Memphis soul tunnelmissa syntyi Taustamuusiikkia kansannousulle –levyn avausraita Sä olet alright. Sanoitusidean anglismikriittisyys toimi myös mahdollisuutena saada suomenkieliseen biisin ainakin puoliksi englanninkielinen kertosäe.” ja Matti Toivonen jatkaa: ”Kauhea täynnä kaikenlaista kivaa sihinää ja kilkutusta. Jyrki ja Pasi laulavat komeita taustoja. Talking Heads –tyyppinen minimalistinen komppiryhmä. Lopetuskaan ei petä, vaan on hauska.”

Levy tehtiin samalla tuotantokoneistolla kuin pari aiempaakin. Levyn tuotti Kari Hipponen ja äänitti Jani Viitanen. Levy äänitettiin Harasoo Studiolla 1.-9.6.1993 ja miksattiin MSL-studiolla Kihniössä 28.6.-1.7.1993. CD-masteroinnin teki Pauli Saastamoinen Finnvoxilla. Levyn mukaan tehtiin Kansakunnan Selkärangan tuplanumero; se oli sekä albumin, että Kansamme Ääni CD-singlen Selkäranka, joten siksi tuplanumero. Lehden sai tuttuun tapaan lähettämällä vastauskuoren Hiljaisille Levyille.

Levy ilmestyi 3.9.1993 Kekkosen syntymäpäivänä.  Helsingin Sanomien arvio levystä oli: ”Alivaltiosihteeri hämmensi rockin lakeja tekemällä tarkkaa ja huolella tuotettua rockia jo edellisellä albumillaan. Huumoriyhtye ei palaa lestiinsä uudella levylläänkään. Taustamusiikkia kansannousulle (Hiljaiset levyt) on muutamine nerokkaine melodioineen ja aika ajoin myös kevyine bossanovarytmeineen kuin viiden vuoden takaista Kauko Röyhkää. Vitsejäkin viljellään taloudellisesti, ja useammin Alivaltiosihteeri laulaa enemmän laiskoina ja tunteellisina 30-vuotiaina miehinä kuin pukuihin ja solmioihin pukeutuneina ilveilijöinä.”

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 63 – Alivaltiosihteeri: Kansamme Ääni / (Vähemmän Rockia) Enemmän Funkia (Live) / Tanssaan Ja Taputan (Live) (CD-single; Hiljaiset Levyt ‎– HICKS- 039) 1993

Odotukset edellisen Alivaltiosihteerin albumin jälkeen olivat korkealla. Epe ja muuta kokeneemmat vakuuttelivat meille, että läpimurtolevyä seuraava levy on se joka myy. Näin ollen usko oli kova ja valmistautuminen sen mukainen. Tää Aika Muistuttaa 90-lukua oli julkaistu aikaisemmin ja nyt julkaistiin samana päivänä pitkäsoitto (siitä seuraavassa tarinassa) ja CD-single. Tuo julkaisupäivä (3.9.1993) oli hyvin harkittu, sillä se oli Presidentti Urho Kekkosen syntymäpäivä.

Koska tavalliseen tapaan haluttiin tarjota singlen ostaville jotain extraa, laitettiin singlelle albumiraidan Kansamme Ääni lisäksi kaksi livebiisiä, jotka oli äänitetty Alivaltiosihteerin edelliseltä kiertueelta. Keikkoja yhtye äänitti miksauspöydästä tuohon aikaan todella runsaasti, eli oli valita mikä otto toimisi parhaiten. Bonusbiisit olivat: (Vähemmän Rockia) Enemmän Funkia (äänitys Meelis Niin) ja Tanssaan Ja Taputan (äänitys Jussi Santalahti).

Ykkösbiisi on siis Taustamusiikkia Kansannousulle albumin sessioista. Se äänitettiin Harasoo Studiolla (n.s. Costin sauna) Kari Hipposen toimiessa tuottajana ja Jani Viitasen äänittäessä.

Tuohon aikaan osa radiotoimittajista kantoi osan saamistaan levyistä suoraan johonkin second hand kauppaan ja saattoi olla niin, että Tampereellakin eräästä kaupasta löytyi pari kappaletta meidänkin uutuuslevyä pari päivää ennen virallista ilmestymistä. Koska tätä jaettiin ennen kaikkea radioille todella reippaasti, liimattiin ilmaiskappaleisiin tarra ”Promolevy. Ei myytäväksi”. Tarkoitus oli, että kaupat eivät voineet myydä levyä ainakaan uuteta ja pudotti tuo tarra sisään osto hintaa muutenkin. Tuon mittavan promojakelun takia divareissa näkyy nykyisin enemmän tuota tarrallista versiota, kuin puhdasta myynnissä ollutta versiota.

Vaikka radiojakelu oli mittavaa, jäi radiosoitto Ylen ulkopuolella aika vaatimattomaksi. Kansamme ääni -kappale pääsi haastattelun kera TV1:n N.Y.T. ohjelmaan julkaisupäivänään.

Levyn kansikuvan otti Manki Penttinen. Manki tuohon aikaan Pokolla tiedottajana, joten oli minun kavereitani, kuten myös bändin. Kun Suomeen perustettiin ensimmäinen CD-tehdas CD-Linja, niin Manki meni sinne töihin ja houkutteli välittömästi meidät asiakkaiksi. Tämä tapahtui vasta 1994 aivan lopussa. Tämä CD-single tehtiin DADC:llä Itävallassa.

Hiljaiset julkaisut osa 58 – Alivaltiosihteeri: Tää Aika Muistuttaa 90-lukua EP (CD-EP; Hiljaiset Levyt HICKS-036) 1993

90-luvun alussa ei vielä tunnettu formaattiradioita ja radiot soittivat laajasti uutta musiikkia ja varsin laaja-alaisesti. Radiosoitto oli tuolloin erittäin tärkeää, paitsi artistin markkinoinnin kannalta, niin myös radiosoitoista saatavien Gramex-korvausten takia – tai no Gramex korvaukset olivat merkittäviä Yleisradion soitoissa, kaupallisella puolella ne olivat suht vaatimattomia.

Radiot siirtyivät erittäin nopeasti vinyylistä CD-formaattiin, sen näppäryyden takia. Kovalevysoitto ei vielä tuossa vaiheessa ollut tullut alalle. Joten jos biisin halusi radioon soimaan, oli se julkaistava CD:nä. Alivaltiosihteeri on Hiljaisten artisteista se radioystävällisin, joten se sai luvan avata CD-singlejen julkaisemisen. Tai no CD-EP:stähän tässä on kyse sillä levy sisälsi neljä biisiä: Seikkailija / Niin Hyvä / Tää Aika Muistuttaa 90-luka / Esteitä Maailmanvalloitukselle (Live). Näistä Niin Hyvä ja Esteitä Maailmanvalloitukselle olivat vanhempaa perua ja ne oli tehty jo Tasavallan Presidentti II LP:lle. Niin Hyvä oli muuttunut matkan varrella niin paljon, että se katsottiin aiheelliseksi tehdä uusiksi. Esteitä Maailmanvalloitukselle napattiin jostain liveäänityksistä, en muista miltä keikalta.

Kolme studiobiisiä äänitettiin Harasoo Studiolla 16.-17.1.1993. Miehitys kontrollihuoneessa oli sama kuin Yeah Baby Yeah levyllä, eli äänittäjän Jani Viitanen ja tuottajana Kari Hipponen. Uudet biisit (Seikkailija ja Tää Aika Muistuttaa 90-lukua) tulivat löytymään näinä samoina versioina syksyllä julkaistulta Taustamusiikkia Kansannousulle pitkäsoitolta. Loput tuon albumin biiseistä äänitettiin kesäkuussa 1993. Miksi EP:n biisijärjestyksessä Seikkailija on laitettu ensimmäiseksi, jolloin se olisi ollut se radiosoittobiisi? Siten en muista, mutta ihmettelen kovasti edelleen järjestystä, sillä itse olen aina pitänyt Tää Aika Muistuttaa 90-lukua yhtenä Alkkarien parhaana biisinä.

Kansien tekijäksi valikoitu tällä kertaa sarjakuvia tekevistä tutuistamme Christer Nuutinen. Mitään ohjeita Christerille ei annettu kansien suhteen, eli älkää kysykö minulta mitä Godzilla Alivaltiosihteeri kannessa symboloi. Levyt valmistettiin Itävallassa DADC tehtailla. Kansakunnan Selkärankakin tietysti tehtiin. Sitä ei voitu liittää levyyn, joten levyssä on vain maininta, että Selkärangan voi tilata laittamalla postia Hiljaisten Levyjen postilokero-osoitteen. Levy ilmestyi 22.3. 1993.

Hiljaiset julkaisut osa 50 – Alivaltiosihteeri: Tylsää / The End (Live) (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-033) 1992

Yeah Baby Yeahin myyntiponnisteluja jatkettiin kesäkuussa julkaisemalla albumilta sinkkulohkaisu Tylsää. Heikuran Pasi kertoo biisin synnystä: “En muista olinko jo noihin aikoihin tutustunut John Hiattiin, mutta joku amerikkalainen lauluntekijä mielessäni on varmasti ollut Tylsää –kappaletta väkertäessäni. Biisin tyylilaji ja tunnelma on hartaampi kuin missään aiemmassa kappaleessamme ja sanoituksen tematiikka koskettelee aina ajankohtaista pitkästymisen ja innostumisen rajatilaa. Tai niin ainakin yritin. Levyraadissa Irina Krohn teilasi kappaleen mielestäni epäoikeudenmukaisesti ”tiskaamiseen kyllästyneen nuoren miehen jollotuksena”. Ko. ohjelman videolla soitimme kappaleen plackbackinä Helsingin keskustassa tyhjän liikehuoneiston näyteikkunassa.” Jyrkin muistot kappaleesta liittyvät sen soittamiseen livenä: “Yeah baby Yeah kiertueella rumpalille tuli lisää haasteitta, kun rumpusetiin lisättiin laulumikrofoni. Lauloin Pasin kanssa taustoja muun muassa tämän biisin pa-pa-paa kohdat.”

B-puolelle tuli cover The Doorsin The End biisistä. Versio on live ja peräti 8 minuuttia pitkä. Vaikka B-puoli kaiverrettiin 33 rpm, niin moinen pituus vaati jo todellista tarkkuutta kaivertajalta. The End oli tullut setin lopetusbiisiksi vuoden 1991 Krawattimyrksy yli Suomen kiertueella, ja versiointi oli yksinkertaisesti huima ja erittäin uskollinen Doorsin alkuperäisversiolle. Singlen kansissa lukee, että biisi olisi äänitetty Outokummun Seuraintalolla 30.5.1992, mutta muistaakseni tämä on siltä samalta Ylen Provinssirock livenauhalta, jolta Maataloustuloratkaisu otettiin Enemmän Rokkia singlen B-puolelle. Lehdistötiedotteessa todetaan kappaleesta, että kohahdus biisin alkupuolella johtuu siitä, että laulusolisti Matti Toivonen saapuu lavalle nahkahousut jalassa ilman paitaa.

A-puolen matriisikaiverus ”Ennen olin apaattinen, nykyisin en välitä” jatkaa tietenkin biisin tematiikkaa. B-puolella lukee puolestaan ”Hei, se oli vain alun loppu.”  Single ilmestyi 3.7.1992.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 48 – Alivaltiosihteeri: Yeah Baby Yeah (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-009) 1992

Nyt todella panostettiin tähän julkaisuun, tämän piti olla Alivaltiosihteerin läpimurto levy ja niinhän se olikin. Paletti oli kaikin puolin kasassa: Tiukka keikkailu oli saanut bändin soitannollisesti hyvään iskuun, Pasilta ja Simolta syntyi biisejä helposti ja studiotyöskentelyäkin varten palat olivat valmiiksi kohdallaan. Alivaltiosihteeri oli tehnyt edellisenä vuonna kaksi biisiä YO-talon kokoelmalle levylle Costin Saunalla – tai Costellon Kylpylässä, kuten studio levykanteen merkittiin. Tuolla levyllä tuottajan oli toiminut Kari Hipponen ja äänittäjän Jani Viitanen. Kokonaisuus oli todettu toimivaksi ja samassa paikassa, samalla miehistöllä äänitettiin tämäkin levy. Jopa YO-Talon äänitykset otettiin pohjaksi. Enemmän rokkia oli jo miksattu uusiksi ja käytetty singlelle, se tuli nyt CD:n bonusraidaksi. Toinen Yo-Talo session biisi A4 miksattiin uusiksi ja otettiin Yeah Babylle. Hipposella oli merkitävä kappaleiden sovituksissa ja useampikin kappale muuttui kovasti alkuperäisestä. Hipponen kävi treeneissä ja ehdotti muutoksia ja viimeisiä tehtiin vielä äänitysten aikana.

Erikoisin tarina levyn biiseistä liittyy sen tunnetuimpaan kappaleseen Tampereelle. Biisihän on AC/DC:n Highway to Hell suomennettuna. Minulla oli jostain syystä sellainen käsitys, että käännöslupien saaminen on ihan läpihuutojuttu. Lupia alettiin siksi kysellä varsin myöhäisessä vaiheessa. Teostolta selvitettiin kuka lupia hallinnoi ja Skandinaviassa se oli joku kustantaja Ruotsissa. Sinne laitettiin kirjettä menemään ja kappaletta alettiin äänittää. Kun äänitykset oli tehty ja kansi värkättiin, niin Ruotsista tuli kirje, jossa kerrottiin että AC/DC ei anna käännöslupia yhteenkään kappaleeseensa. Tämä aiheutti pienoisen paniikin, sillä oli selvää, että kappale oli yksi levyn onnistuneimmista. Siinä sitten pohditaan, että mitä nyt tehdään. Loputa totesin, että mikäs tässä, laitetaan vaan se kappale silti levylle, mutta merkitään kaikki kreidit AC/DC:lle. Näin tehtiin ja minä täytin Teoston tallennelupapaperit ja laitoin Teostoon. Levy saadaan kauppoihin ja menee jonkin aikaa ja Teostosta soitetaan ja ihmetellään, että kuinkas Tampereelle biisi on näissä papereissa, kun siihen ei tullut lupia. Sanoin, että joo ei tullut, mutta me laitettiin se silti. Teoston täti oli aivan kauhuissaan: ”Eihän niin voi tehdä!” ”Me tehtiin jo”, vastasin. ”Tässähän menee nyt koko Teoston maine, kun selviää, että Teosto ei pysty valvomaan oikeuksia”, oli seuraava kommentti. Melkoinen hässäkähän siitä syntyi, mutta homma kääntyi sitten minun mielestäni outoon, mutta meille suopeaan suuntaan. Kun Teosto pelkäsi mainettaan, niin sieltä alettiin auttaa meitä asiassa. Teosto kirjoitti Ruotsalaiselle kustantajalle kirjeen, jossa pahoitteli, että tässä on nyt jonkinlainen tietokatkos tapahtunut ja levy-yhtiö on ymmärtänyt asiat väärin ja että kappale on vahingossa päätynyt levylle. Kohta kustantajalta tuli kirje, jossa hiukan ihmeteltiin kuinka näin pääsi käymään, mutta sanottiin että homma on OK jos kaikki säv. san. sov. rahat tästä biisistä menevät AC/DC:lle (no tämähän oli jo hoidettu tallennelupahakemuksessa) ja että levyä ei saisi tämän julkaista uudestaan siinä muodossa että kappale on levyllä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen verran tästä episodista opittiin, että myöhemmin ei ole julkaistu kappaleita, joihin ei ole lupia saatu. Kerran on toiselta bändiltä kyllä julkaistu kappale, johon epäiltiin että käännöslupaa ei saataisi. Siihen ei lupaa kysytty ja kaikki papereihin merkittiin, että se olisi laulettu englannin kielellä, vaikka levyn muut kappaleet olivat suomeksi. Mutta palataan tähän aikanaan, kun tämä sarja sinne asti etenee.

Tämä levy oli ensimmäinen, jolleka saimme ESEKin (Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskus) tuotantotukea. Parille levylle olimme jo hakeneet, mutta tämä oli ensimmäinen joka tärppäsi. Tuki oli kuitenkin suht olematon, muutama tuhat markkaa. Kaikkiaan ESEKin tuista ei ollut meille koskaan isoa iloa. Minusta tuntui, että päättävissä elimissä suoranaisesti suosittiin isoja levy-yhtiöitä ja toisaalta koska tuki tuli vain nauhan tekemisen tuotantokustannuksiin, niin meidän pienemmät budjetit automaattisesti tarkoittivat sitä, että parinkymmenen prosentin, tai alle, tuki oli aina aika pieni raha. Joitakin vuosia tukea jaksoin hakea, mutta sitten asenteeni muuttui ”pitää tunkkinne” linjalle ja pariinkymmeneen vuoteen Hiljaiset ei ole enää ESEKin ovelle kolkutellut.

Levy julkaistiin niin LP:nä, CD:nä kuin kasettina. Se oli Hiljaisten Levyjen ensimmäinen CD-julkaisu. CD oli tuolloin aika tarkkaan 10 vuotta vanha formaatti. Suomen ensimmäinen CD oli puolestaan julkaistu vuonna 1985 (se oli Riki Sorsan Kellot ja peilit). Musiikkibusiness ajoi vahvasti uutta formaattia sisään ja junaan oli pakko hypätä mukaan, vaikka usean formaatin tekeminen tuli varsin kalliiksi. Koska CD oli tuolloin asiakashinnaltaan varsin paljon LP:tä kalliimpi oli yleisenä käytäntönä, että CD:lle laitettiin ylimääräisiä kappaleita, jolloin kuulija ikään kuin sai enemmän vastinetta isommalle investoinnilleen. Yeah Babyn CD:ltä löytyivät bonuksina singlellä julkaistut Enemmän Rokkia ja Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn, sekä Mari Tapaa Pekan, jota ei muualla ole julkaistu.

Myös kansiin ja promokuviin satsattiin. Kannet teki Taina Värri. Kansi on mielestäni erittäin onnistunut, vaikka sen viittaus ei kai kauhean monelle auennut. Siinä on kravatti, joka on hiukan yli 90 asteen kulmassa. Tuohon aikaan elokuvasensuuri oli sellainen, että missään virallisesti julkaistussa elokuvassa, ei edes pornoelokuvissa (ei leffana, eikä VHS-kasettina) saanut miehen erektio olla yli 90 asteen kulmassa. Jos oli, niin elokuvaa ei saanut julkaista ilman että kohtaus leikattiin elokuvasta pois. Kannessa siis humoristisesti esitetään kuinka rohkea levy on – ymmärrän hyvin, ettei tämä vitsi oikein auennut, onneksi kansi toimii muutenkin.

LP:hen tehtiin tietenkin matriisikaiverrukset. A-puolella lukee ”Mitä tekisit neljällä karvahatulla?” ja B-puolella “Rakasta puiston puita ja heinää”. Kaivertaja Mika Jussilla myös irroitteli ja normaalien nimikirjaimensa sijaan matriisiin on raapustettu ”Cut by Mike Johnny, LA.”

Myös paksumpi Kansakunnan Selkäranka tehtiin. Se mahtui tietysti vain LP:n väliin. CD:en vihkoseen ja kasetin kansiin laitettiin ilmoitus, että lehden saa, kun lähettää C4 kokoisen kirjekuoren, jossa on tilaajan osoite ja postimerkki valmiina. Lehden tilauksia tuli näinkin ihan hyvä määrä. Kansakunnan Selkärangan lisäksi levyn väliin laitettiin vielä erillinen korjausliuska. Siinä luki ”Alivaltiosihteerin levyn Yeah Baby Yeah (HIKI-009) kappaleen Tylsään (CD:llä kappale numero 7, vinyylillä ja kasetilla B1) c-osan alussa on soittovirhe. Kohdan pitäisi kuulua seuraavasti:” Tämä alla oli sitten jostain napattu täysin satunnainen nuottipätkä. Tämäkin oli viite sen aikaiseen tapaan, jos jossain kirjassa oli merkittävämpi asia virhe ja/tai hankala painovirhe, niin kirjan välissä saattoi olla irrallinen korjaussivu, joka ”korvasi” alkuperäisen kirjassa kiinni olevan sivun.

Levy julkaistiin 13.3.1992. Yeah Baby Yeah on Hiljaisten Levyjen kaikkien aikojen eniten myynyt levy. Sen kokonaismyyntimäärä kaikissa formaateissa on noin 2500 luokkaa. Levyn kappaleita Alivaltiosihteeri pääsi pariin kertaan esittämään televisiossa. Suomi nousuun kappale tehtiin TV 1:n Etulyönti-ohjelmaan ja Clint .44 TV 1:n Zoo TV –ohjelmaan.

Tämä levy on yksi niistä, joista erittäin ylpeä. Tiesin jo tätä tehdessä, että tämä kannattaa tehdä todella hyvin, sillä tämä tulee myymään Hiljaisten mittapuulla todella hyvin.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Kari Hipposen muistiinpanoja biiseistä äänitystä varten.

Hiljaiset julkaisut osa 47 – Alivaltiosihteeri: Mainio Seuramies // Suomi Nousuun / Jukka Junttila kustantaa meidän levyn (hyvä Jukka) (7”; Hiljaiset Levyt ‎– HIKS-031) 1992

Kaikilla oli usko, että Alivaltiosihteeri breikkaisi isosti seuraavalla albumilla. Sen takia piti sitten alkaa syödä levy-yhtiön periaatteitakin siltä osin, että singleillä olevia biisejä ei olisi albumilla. Pari kertaa tätä sääntöä oltiin jo venytetty tekemällä albumille uusi versio biisistä, mutta nyt päädyttiin siihen, että sama biisi julkaistaisiin singleä. Syy tähän oli se, että tuohon aikaan radiot soittivat paljon singlejä ja Mainio Seuramies singlellä lähdettiin petaamaan Yeah Baby Yeahin myyntiä. Sen julkaisu ajoitettiin kahta viikkoa ennen albumin julkaisua. Single äänitettiin siis samassa sessiossa, kuin Yeah Baby Yeah, joten palataan äänityksiin seuraavan julkaisun yhteydessä.

Mainio Seuramies biisi muuttui melkoisesti teko- ja äänitysprosessin aikana. Liikan Jyrki muistelee kappaleesta: ”Tästä piti tulla enempi soulahtava, mutta rumpalin taidot asettivat hieman rajoituksia. Sitä sitten vähän suoristettiin.” Pasi Heikura kertoo studiotyöskentelyn vaikutuksesta kappaleeseen: ”Mainio Seuramies –biisin sanoitus taisi olla jo valmis ja studiossa Kari Hipponen ehdotti loppuun kokoelmaa menneistä koomisista punchlinesta. Miksausvaiheessa kärvistelin hiukan, koska Kari ja Jani eivät tehneet biisistä hikistä 60-luvun Stax-soulia vaan modernimman popin. Ja ihan oikea ratkaisuhan se tietenkin oli; näitä tilanteita varten tuottajat ovat olemassa.” Biisistähän tuli sellainen keikkasuosikki, että se soitettiin oikeastaan jokaisella keikalla tämän jälkeen.

B-puolen kakkosbiisi on bändin kavereiden vitsi ja osin pieni piikityskin minua kohtaan. En minä Alivaltiosihteeriltä punkkia pyytänyt, mutta pari kertaa huomautin, että biisit voisivat olla reippaampia ja suorempia ja tässä sitten oli vastaus. Simo Frangen muistelee biisin syntyä: ”Erään pitkän treenipäivän päätteeksi tajusimme kämpällä, että levylle ei ole tulossa yhtään punk-kappaletta, joista levyjemme kustantaja Jukka Junttila niin kovasti pitää. Niinpä päätimme tehdä levylle Jukan iloksi punk-biisin jonka sanoitus olikin sitten nopeasti tehty.” Bändi itse vaati biisiä singlelle – ja kyllä se minua sen verran imartelikin, että ilolla suostuin.

Hämmentävin hetkin minulla tämän biisin suhteen on, kun olin vuonna 1992 Uudenvuodenjuhlissa tuttavaperheen luona, missä oli useita samassa kerrostalossa olevia ihmisiä. Tiesin, että Alivaltiosihteeri esiintyisi MTV3:n Uudenvuodenaaton ohjelmassa ja että heillä olisi erittäin lyhyt sloti. Pyysin pitämään TV auki, että näkisin poikien vedon, mitä oli tuossa, sitä en etukäteen tiennyt. Ensin tuli välitemppu ja sitten tämä kappale. Oli itsekin häkeltynyt, mutta koko muu porukka joka oli juhlissa meni aivan sekaisin. Pitkään yksi jos toinenkin vain toisteli epäuskoisesti: ”Ne laulaa sinusta televisiossa.”

Levy kaiverrettiin kahteen kertaan. En muista mikä oli vialla ensimmäisessä kaiverruksessa. A-puolen matriisikaiverrukseen ”Suomen tyhmin mies ja hänen neljä veljeään” Mika Jussila on lisännyt perään ”feat. AVS”. Eli olisikohan ollut niin, että osa bändistä olisi ollut kaiverruksessa paikalla ja vika olisi huomannut heti ja tehty saman tien uusi versio? B-puolen matriisissa lukee: ”Aistien puutarha”.  Levy ilmestyi 28.2.1992. Viikolla 9 se nousi Suomen virallisella singlelistalla sijalle 16.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 42 – Alivaltiosihteeri: Enemmän Rokkia / Maataloustuloratkaisu (Live In Karvia) (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-028) 1991

Alivaltiosihteerin suosio oli ollut vakaassa kasvussa ja pitkäsoittojen väliin päätettiin julkaista single. Singlen ilmestyminen ajoitettiin, niin, että bändi siirtyi tuolloin kiertueisiin ja lopetti satunnaisen keikkailun (joka oli tullut viikottaiseksi). Single juhlisti ensimmäistä kiertuetta, jonka nimi oli Krawattimyrsky yli Suomen. Se alkoi syyskuussa ja kesti marraskuuhun.

A-puolen Enemmän Rokkia levytettiin alun perin Tampereen YO-Talon juhlalevylle YO-Talo. Hipposen Kari YO-Talon äänimiehenä oli siinä puuhamiehenä. Minä olin levyn teon osalta jonkinlainen tekninen neuvonantaja ja korvaukseksi tästä sain käyttöoikeuden tähän biisiin. Biisi miksattiin uudelleen singleä varten. YO-Talo levyllä oli myös toinen Alivaltiosihteeri biisi A4. Kokoelman muut bändit olivat Pojat, Dog Eat Dog, Karibia-Orkesteri, Happy-Huulet ja Twang Bang Boom.

YO-Talo levy tehtiin todella nopeasti muistaakseni Costin Saunalla (studio Tampereen Nekalassa) ja paikalla olivat kaikki bändit. Kun kaikki bändit äänitettiin samana päivänä, niin homma vedettiin sisään täysin livenä. Biisin loppuhurmiossa mukana olivat taustalla Pojat-yhtye, Happy Huulet kuoro ja Dog Eat Dogin jäsenet. Biisiä äänitettäessä wah-pedaali oli jäänyt vahingossa päälle ja oli sopivasti keskiannossa, joten se oli leikannut kitaran soinnista kaikki ala- ja ylä-äänet pois. Kun tämä huomattiin, niin sattumaa pidettiin nerokkaana kun se antoi biisille aivan oman soinnin.

Enemmän Rokkia biisistä Simo kertoo: ”Olin lukenut pienen ikäni rockhaastatteluja, joissa bändi vakuuttaa olevan levyllään ”enemmän rockia” ja että biisit on tehty ”demokraattisemmin” kuin aikaisemmin. Muutenkin rock haastattelut olivat silloin ja ovat vieläkin melkoisia kliseekasoja. Ajattelin, että pääsemme haastattelujen vaivasta, kun julkaisemme perusrockhaastattelun kysymyksineen ja vastuksineen kappaleen muodossa.”

Singlen B-puolella on Maataloustuloratkaisu, jonka väitetään olevan äänitetty Karviassa Baari Mäkituvan pihassa Karvia-päiviä 3.8.1991 21:34 – 21:37. Koska rikos on vanhentunut, voidaan kertoa totuus. Itse asiassa se on äänitetty Provinssirockissa 1991 Ylen toimesta. Yle lähetti Provinssin livenä radiossa ja samalla äänitti sen. Eräs tuttu toimitti minulle festarin jälkeen ensin kasetin ja sitten nauhan tuosta Ylen äänityksestä. Keikka oli joka suhteessa erinomainen ja äänitys ihan ykkösluokkaa. Olisi ollut sääli jättää se kokonaan käyttämättä, mutta Ylen kanssa keskustelu oikeuksista ei tuohon aikaan ollut helppoa. Asia ratkaistiin merkitsemälle kappale levylle siten, että se olisi äänitetty Karvialla, Pasin synnyin kunnassa. Arvattiin ettei kukaan ala levyn versiota mihinkään muuhun äänitykseen vertaamaan.

Biisit levyä varten masteroi Juuso Nordlund JJ-Studiolla 2.9.1991. Kaiverruksen teki Mika Jussilla ja A-puolen matriisikaiverrus kertoo alkavasta ensimmäisestä kiertueesta ja se on ”Krawattimyrsky yli Suomen 1991 !”. P-puolelle kaiverrettiin ”Sepalus auki Eurooppaan !” Singlen kansikuvassa on Frans Emil Sillanpää. Levy julkaistiin 11.10.1991.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 33 – Alivaltiosihteeri: Yhteiskunta – rakenne ja toiminta (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-006) 1990

Sitten edellisen Alivaltiosihteeri singlen (Mauno Henrik Koivisto) laulajaksi oli vaihtunut Matti Toivonen, kun Satu Kurvinen oli lähtenyt matkaoppaaksi maailmalle. Matti oli ennen Alivaltiosihteeriä ehtinyt olla Mur Murrissa ja Dog Eat Dogissa. Matti siirtymiseen Dog Eat Dogista liittyy hassu pikku episodi. Uutta laulusolistia oli bändin toimesta etsitty ja lopulta päädytty Mattiin, joka tuolloin oli Dog Eat Dogissa. Dog Eat Dog oli Tamperelaisen rockin monitoimitoimimiehen Vesa ”Veda” Honkasen bändi. Veda kuoli aikanaan valitettavan nuorena, kun hänen vatsasyöpäänsä hoidettiin liian pitkään vatsahaavana ja kun totuus paljastui, ei mitään ollut enää tehtävissä. Minulle Pasi oli maininnut, että Matti oli tulossa bändiin, mutta oli samalla kertonut, että Matti ei ole vielä ilmoittanut asiaa Vedalle. Tunsin Vedan erittäin hyvin ja asuimme vain muutaman sadan metrin päässä toisistamme. Yhtenä iltana olimme taas molemmat Klubilla katsomassa jotain bändiä ja sen jälkeen lähdimme kävelemään samaa matkaa kohti Kalevaa. Matkalla Veda alkoi puhua Dog Eat Dogista ja jotenkin kryptisesti sanoi, että yhtyeen linjaan olisi tulossa muutoksia. Tulkitsin tämän niin, että Veda tarkoitti Matin lähtöä ja minun piti näyttää, että kyllä täälläkin tiedetään asioita, joten laukaisin, että joo kyllä minä tiedän, että Matti on jättänyt bändin. Veda meni aivan hiljaiseksi. Hetken päästä hän kysyi, että mitä minä oikein tarkoitin. Ei siinä sitten auttanut kuin kakoa totuus tilanteesta. Harmitti ihan älyttömästi, että näin mokasin, oli ollut paljon tyylikkäämpää, että Matti olisi itse päässyt asian kertomaan.

Periaatteessa levy tehtiin, kuten edellinenkin albumi, pohjat YO-talolla ja viimeistely Sound Consultingin studiolla, mutta idea kuinka levyä tehdään, oli muuttunut. Tähän asti Alivaltiosihteeri oli tavoitellut levyille mahdollisimman lähelle yhteen livesoundia muistuttavaa äänimaailmaa. Nyt alettiin hommaa miettimään uudestaan ja sovituksia muokattiin kauemmaksi livestä ja soittimia tuli levylle lisää.

Pohjat äänitettiin siis YO-talon lavalla. Kamat kasattiin heinäkuisena lauantaiaamuna ja homma aloitettiin. Valmista tuli kello 17:00. Tuolloin Tampereella oli menossa Teatterikesä -tapahtuma ja kun bändi oli soittamassa viimeistä biisiä, änkesi joku teatteriporukka YO-talolle. Älysivät onneksi olla hiljaa biisin ajan, niin saatiin viimeinenkin biisi kunnialla nauhalle. Äänityksistä vastasivat Timo ”Soija” Mesimäki sekä Kari Hipponen. Hipponen oli tuolloin YO-talon miksaajana ja tullut jo tutuksi. Toki tiesin Hipposen Vaavi ajoilta ja pari kertaa olimme tuolloin tavanneet, mutta kavereita emme vielä tuolloin olleet. Tästä levystä eteenpäin koen, että pystyin sanomaan Karia kaveriksi ja Kari pikkuhiljaa ui mukaan syvemmälle Hiljaisten touhuihin.

Päällekkäisäänityksiä tehtiin heinä- ja elokuun aikana Sound Consulting Oy:n studiossa useampaan otteeseen. Vain yksi vieraileva muusikko on, Jukka Mikkola, joka soittaa puupuhaltimia ja koskettimia. Soittimia sen sijaan lainattiin isommaltakin joukolta muusikoita: Antti Seppänen, Tiina Leminen, Martti Henttunen, Ari Närhi, Simo Ollila ja Martti Jalonen. Miksaukset tehtiin syys-lokakuussa.

Kun kuulin valmista materiaalia, oli täysin selvää, että tässä on kaupallisesti valmeinta Alivaltiosihteeriä tässä vaiheessa. Biisit olivat hyviä, sovitukset myös ja toteutus toimi erinomaisesti. Pasin ja Simon tekstit olivat kehittyneet edelleen ja nyt ne olivat todella oivaltavia ja täynnä hienoja pikku jippoja. Tekstit menivät joskus niinkin näppäriksi, että kaikki eivät nyansseja huomanneet. Esimerkiksi Autoriteettirockin todella hieno kaksoismerkitys riimeissä ”Liittyisit meihin / tulisit edistyksen tielle” on jäänyt monelta huomaamatta.

Albumin selkeä helmi oli Nasta Kaupunki. Pasi kertoo kappaleen synnystä: ”Pidin kovasti Kauko Röyhkän kappaleesta Paska Kaupunki. Toisaalta olin jonkin aikaa ajatellut, että olisi kiva tehdä Tamperetta käsittelevä teksti, olinhan asunut paikkakunnalla tuolloin kunnioitettavat kahdeksan vuotta. Hämeenkatua kävellessäni sain Tillikan kohdalla ahaa-elämyksen, että turha lähetä puhtaalta pöydältä sanoittamaan, minähän voisin kääntää Paskan kaupungin negatiivisuuden päälaelleen.”

Periaatteista pidettiin edelleen kiinni ja albumille laitettuja kappaletta ei julkaistu singlenä. Sen sijaan päätettiin tehdä siitä video. Hyvä tuttuni Heikki ”Hessu” Astola kuului Helsingissä kaitafilmikerhoon ja Heikin kanssa ideoitiin kuinka video tehtäisiin. Kuvattaisiin riittävästi sopivia lyhyitä pätkiä, joissa bändin jäsenet tekisivät jotain hassua jonkin Tampereen maamerkin edessä. Pätkät leikattaisiin sopivan järjestykseen sen mittaiseksi kokonaisuudeksi kuin kappale olisi. Homma siirrettäisiin Betacam-videolle ja siihen ajettaisiin levyltä ääni. Hieno suunnitelma, mutta toteutus sitten olikin vaivalloinen.

Talvi tuli aikaisin ja joulukuussa, kun videota alettiin yhtenä lauantaina kuvaamaan, oli aivan pirun kylmä. Kaitafilmikamera oli patterikäyttöinen ja se hyytyi pakkasessa tuon tuosta. Kahvia juotiin sen päivän aikana todella paljon, kun kävimme jatkuvasti sulattelemassa kameraa ja lämmittelemässä itseämme. Nuo ylimääräiset tauot tekivät myös sen, että loppuvaiheessa alkoi valo loppua. Tarkoitus oli kuvat luonnonvalossa, mutta ilta teki jo tuloaan. Varsinkin kohtaus, jossa Matti hyppää karhupatsaan päälle on jo todella tumma.

Riittävästi materiaali saatiin kasaan ja filmit lähetettiin Saksaan kehitettäväksi. Kun ne tulivat takaisin, menin Hessun luokse Helsinkiin leikkaamaan niistä sopivan mittaista kokonaisuutta. Leikkauksessa kävi niin, että kohtauksessa jossa bändi soittaa salkuillaan kappaletta Kehräniemen kupeessa filmi tuli laitettua väärästä kohtaan katselulaitteeseen ja siihen tuli pysty naarmu joka ruutuun. Siis lopputuloksessa kuvassa näkyi valkoinen viiru. Hessu oli aivan maansa myynyt, kun oli sitä mieltä että homma kaatui nyt tähän. Minä hetken aikaa mietin mitä tehdään ja keksin, että ajetaan tuo filmipätkä useamman kerran samalla tavalla väärin. Saadaan lisää valkoisia viiruja ja homma muuttuu efektiksi. Näin tehtiin ja lopputulos on ihan siedettävän näköinen. Valmis kaitafilmi vietiin MTV:lle siirrettäväksi Betacamille ja siellä kelanauhalta ajettiin siihen ääni. Videota ei montaa kertaa televisiossa näytetty, mutta se on ollut jo vuosia Tampereen museokeskus Vapriikissa Tamperelaisen musiikin onnenpyörässä Eppu Normaalin, Popeda, jne. seurana.

Levyt tehtiin tuttuun tapaan Finnvoxilla ja A-puolen matriisikaiverrus oli ”Byrokraatti palaa työpaikalle”. B-puolelle raapustettiin ”Hallinto direktiivejä ja kakka huumoria”. Kannet painoi jälleen kerran Tamperelainen Paino-S. Levy ilmestyi virallisesti 23.11.1990.

Biisi Nasta Kaupunki saatiin lisensoitua Ranskalaiselle kokoelmalle Garden Party. Sen piti ilmestyä LP:nä, mutta ilmestyikin lopulta vain kasettina. Kokoelma esitteli Eurooppalaisia indiebändejä.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 26 – Alivaltiosihteeri: Mauno Henrik Koivisto / Alivaltiosihteeri (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-018) 1990

Tämä single äänitettiin samalla tavalla kuin Alivaltiosihteerin toinen LP. YO-talolla äänitettiin pohjat suoraan Sound Consulting studioon vedetyillä piuhoilla ja miksattiin hiukan myöhemmin siellä. Single äänitettiin sunnuntaina 19.11.1989. Äänittäjänä hääri tuttuun tapaan Timo ”Soija” Mesimäki. Pian singlen äänityksen jälkeen Satu Kurvinen sai kuulla, että hän pääsisi ensi kesänä matkaoppaaksi, joten tämä levy jäi Sadun viimeseiksi levytykseksi. Satu itse on levystä todennut: ”Opin juuri laulamaan. Viisi vuotta siinä meni. Pidän tätä onnistuneimpana levytettynä tulkintanani. Muistan kuitenkin huolehtineeni, että joskos Manu suutahtaa.” Viimeisen keikkansa Satu teki 15.5.1990 Ruovedellä ja uusi laulusolisti Matti Toivonen (ex- Mur Murr, Dog Eat Dog) aloitti 24.5.1990 Kuopiossa. Tästä eteenpäin Sadun nimi esiintyi edelleen levyissä, mutta nyt tittelillä kunniajäsen.

Mauno Henrik Koivisto biisin synnystä Simo Frangén kertoo: ”Koivisto oli tuolloin toista kautta presidenttinä ja hän oli tunnettu siitä, että hän muotoili mielipiteensä niin moniselitteisesti, ettei pirukaan ottanut selvää, mitä mieltä hän oli. Keskustelimme tästä tematiikasta Pasin kanssa ja totesimme, että Manuhan on ”jyrkkä ehkä” –miehiä. Minä kirjoitin lopullisesti tekstin, mutta merkitsimme sen meidän molempien nimiin. Harvassa muussa rock-kappaleessa on mainittu yhdeksän suomalaisen presidentin etunimet.” Pasi Heikura puolestaan muistelee sovituksellisten ratkaisujen syntyä: ”Lainasin Jukka Mikkolalta ennen studioon menoa neliraiturin, sekä lelu-urut ja painuin treenikämpälle muutamaksi päiväksi kokeilemaan, mitä hauskaa keksisin kolmeksi minuutiksi neljää nuottia jumputtavan bassokulun päälle.”

B-puolen Alivaltiosihteeri kappaleen kertosäkeen ajatus siitä, että Alivaltiosihteeri on hidas mutta kankea on napattu suoraan toimittaja Pasi Kostiaisen kirjoituksesta, jossa hän arvioi jotain Alivaltiosihteerin hengentuotetta. Sävellyksessä simppeliin laulumelodiaan on yhdistetty äkkiväärä soittopohja.

Levyn kaiversi For Oy:llä Tom Korttila. A-puolen matriisiin tuli teksti ”Te olette meidän paras yleisö konsanaan …” ja B-puoli jatkoi lausetta ”… ja me todella tarkoitetaan sitä”. Etiketeissä Mauno Henrik on vaihtunut B-puoleksi ja Alivaltiosihteeri A:ksi. Enpä muista että tämä olisi ollut tarkoituksellista.

Biisiä varten kehiteltiin mainosjuliste ”Mauno Koivisto tapettiin”, jonka idea oli, että Koivistosta olisi tehty seinätapetti. Pasi Heikura oli yöllä levittelemässä julisteita ympäri kaupunkia ja yhden ilmoitustaulun kohdalla julistetta kiinnittäessään huomasi kauhukseen takanaan poliisi. Tämä tarkkaili mitä Pasi teki ja tuli lukemaan julistetta. Pasi oli suht varma, että tästä ei hyvä seuraa, mutta poliisi toivotti julisteen luettuaan vain hyvää yötä.

Tälläkin biisillä yhtye pääsi televisioon, TV2:n Rockstop ohjelmaan. Ohjelmassa yhtye esiintyy puhujapöntöistä ja biisin jälkeen heitä haastattelee Heli Nevakare, joka oli pukeutunut pukuun.

Hiljaiset julkaisut osa 20 – Alivaltiosihteeri: Tasavallan Presidentti II ‎(LP; Hiljaiset Levyt HIKI-003) 1989

Koska Sound Consultingin studion tilat olivat todella pienet ja koska live-EP:n äänityksissä oltiin testattu piuhat YO-Talolta studiolle, syntyi Alivaltiosihteerin toista albumia suunnitellessa idea, että mitä jos pohjat äänitettäisiin YO-Talolla. Asia tsekattiin niin 957:lta kuin Ylioppilaskunnalta ja homma oli selvä. Ainoa pieni ongelma oli, että YO-Talon sai käyttöön vain yhdeksi päiväksi. Tämä tarkoitti, että kaikkien biisien pohjat piti äänittää samana päivänä. Siis suunnilleen livenä.

19.2.1989 Alivaltiosihteeri kokosi kamansa YO-Talon lavalle ja Timo Mesimäen kanssa alettiin hommiin. Kaikki biisit saatiin purkkiin päivän aikana. Levyn takakannessa on vain kaksi päivää, tämä pohjien äänityspäivä ja miksauspäivä Sound Consulting studiolla (19.3.1989), mutta tuossa välissä käytiin studiolla tekemässä lisäyksiä.

Biisimateriaali oli tuttua Alivaltiosihteeriä ja levyn kaikki kaksitoista kappaletta yhtyeen omaa tuotantoa. Etupäässä sävellykset olivat Pasi Heikuran käsialaa ja tekstit Simo Frangénin. Parissa biisissä kaksikko teki yhteistyötä ja yhtä tällaista biisiä (Tahdon olla Tarvajärvi) Simo muisteli Te Olette Huono Yleisö kokoelma-CD:n kasivihossa näin: ”Tämän tekstin teimme yhdessä Pasin kanssa hänen ja Sadun kämpällä Vanhalla Domuksella. Olimme molemmat camp-hengessä innostuneita legendaarisesta radio- ja tv-esiintyjästä Niilo Tarvajärven aamukahvitteluista, laatikkoleikeistä ja ”sillä lailla” –hokemasta. Meillä molemmilla oli myös hänen muistelmakirjansa ”Tarvan Muistelmat!” vuodelta 1964. Tämän innoituksen vallassa teimme tämän biisin sanat yhdeltä istumalta ja muistaakseni Pasi samalla kitaralla rämpytti siihen soinnut ja melodiankin. Todella vaivattomasti syntynyt juttu.”

Kannet tehtiin samalla tavalla kuin edellisissäkin AVS-levyissä. Pasi kävi lehtiarkistojaan läpi ja sieltä leikattiin sopiva kuva. Moni on luullut, että kuvassa on Lauri Kristian Relander, Suomen Tasavallan toinen presidentti, mutta näin ei ole. Kansikuvassa on Brittiläinen kirjailija Cecil Scott Forester. Takakanne kuvan otti Risto Vainio 16.4.1989. Levyn mukaan tehtiin muhkea 20 sivuinen, A5 kokoinen Kansakunnan Selkäranka lehti. Kansakunnan Selkärangan lisäksi mukana oli pieni lappunen ”Faktoja Nuhasta”, joka sisälsi oleellista tietoa malliin: ”Voit saada NUHAn olemalla vaginaalisessa tai anaalisessa yhdynnässä jo tartunnan saaneen henkilön kanssa lumihangessa ilman vaatteita.” Lappu parodioi tuon aikaista AIDS-valistusta. Tällä kertaa kansipainoa varten otettiin mitat todella huolella, ja kun ne kannet onnistuivat erinomaisesti, käskettiin stanssi pitää tallessa seuraavia levyjä varten.

Etiketissä levyjen puolet nimettiin A-Studioksi ja B-Studioksi. Kaiverruksen ja matriisiraapustukset teki tuttuun tapaan For Oy. A-puolen matriisissa lukee ”Jyrkkä ehkä kulttuuri-imperialismille” ja B-puolella ”Asioita on voimakkaasti korostettava”.

Levy julkaistiin kesäkuun alussa 1989 ja elokuussa yhtye teki keikan oikean alivaltiosihteeriin Juhani Kivelän virkaanastujaisissa valtiovarainministeriössä. Tämä oli kaikkineen levy, jonka valmistus onnistui ilman minkäänlaisia isompia kommelluksia.