Avainsana: Alivaltiosihteeri

Nyt todella panostettiin tähän julkaisuun, tämän piti olla Alivaltiosihteerin läpimurto levy ja niinhän se olikin. Paletti oli kaikin puolin kasassa: Tiukka keikkailu oli saanut bändin soitannollisesti hyvään iskuun, Pasilta ja Simolta syntyi biisejä helposti ja studiotyöskentelyäkin varten palat olivat valmiiksi kohdallaan. Alivaltiosihteeri oli tehnyt edellisenä vuonna kaksi biisiä YO-talon kokoelmalle levylle Costin Saunalla – tai Costellon Kylpylässä, kuten studio levykanteen merkittiin. Tuolla levyllä tuottajan oli toiminut Kari Hipponen ja äänittäjän Jani Viitanen. Kokonaisuus oli todettu toimivaksi ja samassa paikassa, samalla miehistöllä äänitettiin tämäkin levy. Jopa YO-Talon äänitykset otettiin pohjaksi. Enemmän rokkia oli jo miksattu uusiksi ja käytetty singlelle, se tuli nyt CD:n bonusraidaksi. Toinen Yo-Talo session biisi A4 miksattiin uusiksi ja otettiin Yeah Babylle. Hipposella oli merkitävä kappaleiden sovituksissa ja useampikin kappale muuttui kovasti alkuperäisestä. Hipponen kävi treeneissä ja ehdotti muutoksia ja viimeisiä tehtiin vielä äänitysten aikana.

Erikoisin tarina levyn biiseistä liittyy sen tunnetuimpaan kappaleseen Tampereelle. Biisihän on AC/DC:n Highway to Hell suomennettuna. Minulla oli jostain syystä sellainen käsitys, että käännöslupien saaminen on ihan läpihuutojuttu. Lupia alettiin siksi kysellä varsin myöhäisessä vaiheessa. Teostolta selvitettiin kuka lupia hallinnoi ja Skandinaviassa se oli joku kustantaja Ruotsissa. Sinne laitettiin kirjettä menemään ja kappaletta alettiin äänittää. Kun äänitykset oli tehty ja kansi värkättiin, niin Ruotsista tuli kirje, jossa kerrottiin että AC/DC ei anna käännöslupia yhteenkään kappaleeseensa. Tämä aiheutti pienoisen paniikin, sillä oli selvää, että kappale oli yksi levyn onnistuneimmista. Siinä sitten pohditaan, että mitä nyt tehdään. Loputa totesin, että mikäs tässä, laitetaan vaan se kappale silti levylle, mutta merkitään kaikki kreidit AC/DC:lle. Näin tehtiin ja minä täytin Teoston tallennelupapaperit ja laitoin Teostoon. Levy saadaan kauppoihin ja menee jonkin aikaa ja Teostosta soitetaan ja ihmetellään, että kuinkas Tampereelle biisi on näissä papereissa, kun siihen ei tullut lupia. Sanoin, että joo ei tullut, mutta me laitettiin se silti. Teoston täti oli aivan kauhuissaan: ”Eihän niin voi tehdä!” ”Me tehtiin jo”, vastasin. ”Tässähän menee nyt koko Teoston maine, kun selviää, että Teosto ei pysty valvomaan oikeuksia”, oli seuraava kommentti. Melkoinen hässäkähän siitä syntyi, mutta homma kääntyi sitten minun mielestäni outoon, mutta meille suopeaan suuntaan. Kun Teosto pelkäsi mainettaan, niin sieltä alettiin auttaa meitä asiassa. Teosto kirjoitti Ruotsalaiselle kustantajalle kirjeen, jossa pahoitteli, että tässä on nyt jonkinlainen tietokatkos tapahtunut ja levy-yhtiö on ymmärtänyt asiat väärin ja että kappale on vahingossa päätynyt levylle. Kohta kustantajalta tuli kirje, jossa hiukan ihmeteltiin kuinka näin pääsi käymään, mutta sanottiin että homma on OK jos kaikki säv. san. sov. rahat tästä biisistä menevät AC/DC:lle (no tämähän oli jo hoidettu tallennelupahakemuksessa) ja että levyä ei saisi tämän julkaista uudestaan siinä muodossa että kappale on levyllä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen verran tästä episodista opittiin, että myöhemmin ei ole julkaistu kappaleita, joihin ei ole lupia saatu. Kerran on toiselta bändiltä kyllä julkaistu kappale, johon epäiltiin että käännöslupaa ei saataisi. Siihen ei lupaa kysytty ja kaikki papereihin merkittiin, että se olisi laulettu englannin kielellä, vaikka levyn muut kappaleet olivat suomeksi. Mutta palataan tähän aikanaan, kun tämä sarja sinne asti etenee.

Tämä levy oli ensimmäinen, jolleka saimme ESEKin (Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskus) tuotantotukea. Parille levylle olimme jo hakeneet, mutta tämä oli ensimmäinen joka tärppäsi. Tuki oli kuitenkin suht olematon, muutama tuhat markkaa. Kaikkiaan ESEKin tuista ei ollut meille koskaan isoa iloa. Minusta tuntui, että päättävissä elimissä suoranaisesti suosittiin isoja levy-yhtiöitä ja toisaalta koska tuki tuli vain nauhan tekemisen tuotantokustannuksiin, niin meidän pienemmät budjetit automaattisesti tarkoittivat sitä, että parinkymmenen prosentin, tai alle, tuki oli aina aika pieni raha. Joitakin vuosia tukea jaksoin hakea, mutta sitten asenteeni muuttui ”pitää tunkkinne” linjalle ja pariinkymmeneen vuoteen Hiljaiset ei ole enää ESEKin ovelle kolkutellut.

Levy julkaistiin niin LP:nä, CD:nä kuin kasettina. Se oli Hiljaisten Levyjen ensimmäinen CD-julkaisu. CD oli tuolloin aika tarkkaan 10 vuotta vanha formaatti. Suomen ensimmäinen CD oli puolestaan julkaistu vuonna 1985 (se oli Riki Sorsan Kellot ja peilit). Musiikkibusiness ajoi vahvasti uutta formaattia sisään ja junaan oli pakko hypätä mukaan, vaikka usean formaatin tekeminen tuli varsin kalliiksi. Koska CD oli tuolloin asiakashinnaltaan varsin paljon LP:tä kalliimpi oli yleisenä käytäntönä, että CD:lle laitettiin ylimääräisiä kappaleita, jolloin kuulija ikään kuin sai enemmän vastinetta isommalle investoinnilleen. Yeah Babyn CD:ltä löytyivät bonuksina singlellä julkaistut Enemmän Rokkia ja Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn, sekä Mari Tapaa Pekan, jota ei muualla ole julkaistu.

Myös kansiin ja promokuviin satsattiin. Kannet teki Taina Värri. Kansi on mielestäni erittäin onnistunut, vaikka sen viittaus ei kai kauhean monelle auennut. Siinä on kravatti, joka on hiukan yli 90 asteen kulmassa. Tuohon aikaan elokuvasensuuri oli sellainen, että missään virallisesti julkaistussa elokuvassa, ei edes pornoelokuvissa (ei leffana, eikä VHS-kasettina) saanut miehen erektio olla yli 90 asteen kulmassa. Jos oli, niin elokuvaa ei saanut julkaista ilman että kohtaus leikattiin elokuvasta pois. Kannessa siis humoristisesti esitetään kuinka rohkea levy on – ymmärrän hyvin, ettei tämä vitsi oikein auennut, onneksi kansi toimii muutenkin.

LP:hen tehtiin tietenkin matriisikaiverrukset. A-puolella lukee ”Mitä tekisit neljällä karvahatulla?” ja B-puolella “Rakasta puiston puita ja heinää”. Kaivertaja Mika Jussilla myös irroitteli ja normaalien nimikirjaimensa sijaan matriisiin on raapustettu ”Cut by Mike Johnny, LA.”

Myös paksumpi Kansakunnan Selkäranka tehtiin. Se mahtui tietysti vain LP:n väliin. CD:en vihkoseen ja kasetin kansiin laitettiin ilmoitus, että lehden saa, kun lähettää C4 kokoisen kirjekuoren, jossa on tilaajan osoite ja postimerkki valmiina. Lehden tilauksia tuli näinkin ihan hyvä määrä. Kansakunnan Selkärangan lisäksi levyn väliin laitettiin vielä erillinen korjausliuska. Siinä luki ”Alivaltiosihteerin levyn Yeah Baby Yeah (HIKI-009) kappaleen Tylsään (CD:llä kappale numero 7, vinyylillä ja kasetilla B1) c-osan alussa on soittovirhe. Kohdan pitäisi kuulua seuraavasti:” Tämä alla oli sitten jostain napattu täysin satunnainen nuottipätkä. Tämäkin oli viite sen aikaiseen tapaan, jos jossain kirjassa oli merkittävämpi asia virhe ja/tai hankala painovirhe, niin kirjan välissä saattoi olla irrallinen korjaussivu, joka ”korvasi” alkuperäisen kirjassa kiinni olevan sivun.

Levy julkaistiin 13.3.1992. Yeah Baby Yeah on Hiljaisten Levyjen kaikkien aikojen eniten myynyt levy. Sen kokonaismyyntimäärä kaikissa formaateissa on noin 2500 luokkaa. Levyn kappaleita Alivaltiosihteeri pääsi pariin kertaan esittämään televisiossa. Suomi nousuun kappale tehtiin TV 1:n Etulyönti-ohjelmaan ja Clint .44 TV 1:n Zoo TV –ohjelmaan.

Tämä levy on yksi niistä, joista erittäin ylpeä. Tiesin jo tätä tehdessä, että tämä kannattaa tehdä todella hyvin, sillä tämä tulee myymään Hiljaisten mittapuulla todella hyvin.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Kaikilla oli usko, että Alivaltiosihteeri breikkaisi isosti seuraavalla albumilla. Sen takia piti sitten alkaa syödä levy-yhtiön periaatteitakin siltä osin, että singleillä olevia biisejä ei olisi albumilla. Pari kertaa tätä sääntöä oltiin jo venytetty tekemällä albumille uusi versio biisistä, mutta nyt päädyttiin siihen, että sama biisi julkaistaisiin singleä. Syy tähän oli se, että tuohon aikaan radiot soittivat paljon singlejä ja Mainio Seuramies singlellä lähdettiin petaamaan Yeah Baby Yeahin myyntiä. Sen julkaisu ajoitettiin kahta viikkoa ennen albumin julkaisua. Single äänitettiin siis samassa sessiossa, kuin Yeah Baby Yeah, joten palataan äänityksiin seuraavan julkaisun yhteydessä.

Mainio Seuramies biisi muuttui melkoisesti teko- ja äänitysprosessin aikana. Liikan Jyrki muistelee kappaleesta: ”Tästä piti tulla enempi soulahtava, mutta rumpalin taidot asettivat hieman rajoituksia. Sitä sitten vähän suoristettiin.” Pasi Heikura kertoo studiotyöskentelyn vaikutuksesta kappaleeseen: ”Mainio Seuramies –biisin sanoitus taisi olla jo valmis ja studiossa Kari Hipponen ehdotti loppuun kokoelmaa menneistä koomisista punchlinesta. Miksausvaiheessa kärvistelin hiukan, koska Kari ja Jani eivät tehneet biisistä hikistä 60-luvun Stax-soulia vaan modernimman popin. Ja ihan oikea ratkaisuhan se tietenkin oli; näitä tilanteita varten tuottajat ovat olemassa.” Biisistähän tuli sellainen keikkasuosikki, että se soitettiin oikeastaan jokaisella keikalla tämän jälkeen.

B-puolen kakkosbiisi on bändin kavereiden vitsi ja osin pieni piikityskin minua kohtaan. En minä Alivaltiosihteeriltä punkkia pyytänyt, mutta pari kertaa huomautin, että biisit voisivat olla reippaampia ja suorempia ja tässä sitten oli vastaus. Simo Frangen muistelee biisin syntyä: ”Erään pitkän treenipäivän päätteeksi tajusimme kämpällä, että levylle ei ole tulossa yhtään punk-kappaletta, joista levyjemme kustantaja Jukka Junttila niin kovasti pitää. Niinpä päätimme tehdä levylle Jukan iloksi punk-biisin jonka sanoitus olikin sitten nopeasti tehty.” Bändi itse vaati biisiä singlelle – ja kyllä se minua sen verran imartelikin, että ilolla suostuin.

Hämmentävin hetkin minulla tämän biisin suhteen on, kun olin vuonna 1992 Uudenvuodenjuhlissa tuttavaperheen luona, missä oli useita samassa kerrostalossa olevia ihmisiä. Tiesin, että Alivaltiosihteeri esiintyisi MTV3:n Uudenvuodenaaton ohjelmassa ja että heillä olisi erittäin lyhyt sloti. Pyysin pitämään TV auki, että näkisin poikien vedon, mitä oli tuossa, sitä en etukäteen tiennyt. Ensin tuli välitemppu ja sitten tämä kappale. Oli itsekin häkeltynyt, mutta koko muu porukka joka oli juhlissa meni aivan sekaisin. Pitkään yksi jos toinenkin vain toisteli epäuskoisesti: ”Ne laulaa sinusta televisiossa.”

Levy kaiverrettiin kahteen kertaan. En muista mikä oli vialla ensimmäisessä kaiverruksessa. A-puolen matriisikaiverrukseen ”Suomen tyhmin mies ja hänen neljä veljeään” Mika Jussila on lisännyt perään ”feat. AVS”. Eli olisikohan ollut niin, että osa bändistä olisi ollut kaiverruksessa paikalla ja vika olisi huomannut heti ja tehty saman tien uusi versio? B-puolen matriisissa lukee: ”Aistien puutarha”.  Levy ilmestyi 28.2.1992. Viikolla 9 se nousi Suomen virallisella singlelistalla sijalle 16.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Alivaltiosihteerin suosio oli ollut vakaassa kasvussa ja pitkäsoittojen väliin päätettiin julkaista single. Singlen ilmestyminen ajoitettiin, niin, että bändi siirtyi tuolloin kiertueisiin ja lopetti satunnaisen keikkailun (joka oli tullut viikottaiseksi). Single juhlisti ensimmäistä kiertuetta, jonka nimi oli Krawattimyrsky yli Suomen. Se alkoi syyskuussa ja kesti marraskuuhun.

A-puolen Enemmän Rokkia levytettiin alun perin Tampereen YO-Talon juhlalevylle YO-Talo. Hipposen Kari YO-Talon äänimiehenä oli siinä puuhamiehenä. Minä olin levyn teon osalta jonkinlainen tekninen neuvonantaja ja korvaukseksi tästä sain käyttöoikeuden tähän biisiin. Biisi miksattiin uudelleen singleä varten. YO-Talo levyllä oli myös toinen Alivaltiosihteeri biisi A4. Kokoelman muut bändit olivat Pojat, Dog Eat Dog, Karibia-Orkesteri, Happy-Huulet ja Twang Bang Boom.

YO-Talo levy tehtiin todella nopeasti muistaakseni Costin Saunalla (studio Tampereen Nekalassa) ja paikalla olivat kaikki bändit. Kun kaikki bändit äänitettiin samana päivänä, niin homma vedettiin sisään täysin livenä. Biisin loppuhurmiossa mukana olivat taustalla Pojat-yhtye, Happy Huulet kuoro ja Dog Eat Dogin jäsenet. Biisiä äänitettäessä wah-pedaali oli jäänyt vahingossa päälle ja oli sopivasti keskiannossa, joten se oli leikannut kitaran soinnista kaikki ala- ja ylä-äänet pois. Kun tämä huomattiin, niin sattumaa pidettiin nerokkaana kun se antoi biisille aivan oman soinnin.

Enemmän Rokkia biisistä Simo kertoo: ”Olin lukenut pienen ikäni rockhaastatteluja, joissa bändi vakuuttaa olevan levyllään ”enemmän rockia” ja että biisit on tehty ”demokraattisemmin” kuin aikaisemmin. Muutenkin rock haastattelut olivat silloin ja ovat vieläkin melkoisia kliseekasoja. Ajattelin, että pääsemme haastattelujen vaivasta, kun julkaisemme perusrockhaastattelun kysymyksineen ja vastuksineen kappaleen muodossa.”

Singlen B-puolella on Maataloustuloratkaisu, jonka väitetään olevan äänitetty Karviassa Baari Mäkituvan pihassa Karvia-päiviä 3.8.1991 21:34 – 21:37. Koska rikos on vanhentunut, voidaan kertoa totuus. Itse asiassa se on äänitetty Provinssirockissa 1991 Ylen toimesta. Yle lähetti Provinssin livenä radiossa ja samalla äänitti sen. Eräs tuttu toimitti minulle festarin jälkeen ensin kasetin ja sitten nauhan tuosta Ylen äänityksestä. Keikka oli joka suhteessa erinomainen ja äänitys ihan ykkösluokkaa. Olisi ollut sääli jättää se kokonaan käyttämättä, mutta Ylen kanssa keskustelu oikeuksista ei tuohon aikaan ollut helppoa. Asia ratkaistiin merkitsemälle kappale levylle siten, että se olisi äänitetty Karvialla, Pasin synnyin kunnassa. Arvattiin ettei kukaan ala levyn versiota mihinkään muuhun äänitykseen vertaamaan.

Biisit levyä varten masteroi Juuso Nordlund JJ-Studiolla 2.9.1991. Kaiverruksen teki Mika Jussilla ja A-puolen matriisikaiverrus kertoo alkavasta ensimmäisestä kiertueesta ja se on ”Krawattimyrsky yli Suomen 1991 !”. P-puolelle kaiverrettiin ”Sepalus auki Eurooppaan !” Singlen kansikuvassa on Frans Emil Sillanpää. Levy julkaistiin 11.10.1991.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Sitten edellisen Alivaltiosihteeri singlen (Mauno Henrik Koivisto) laulajaksi oli vaihtunut Matti Toivonen, kun Satu Kurvinen oli lähtenyt matkaoppaaksi maailmalle. Matti oli ennen Alivaltiosihteeriä ehtinyt olla Mur Murrissa ja Dog Eat Dogissa. Matti siirtymiseen Dog Eat Dogista liittyy hassu pikku episodi. Uutta laulusolistia oli bändin toimesta etsitty ja lopulta päädytty Mattiin, joka tuolloin oli Dog Eat Dogissa. Dog Eat Dog oli Tamperelaisen rockin monitoimitoimimiehen Vesa ”Veda” Honkasen bändi. Veda kuoli aikanaan valitettavan nuorena, kun hänen vatsasyöpäänsä hoidettiin liian pitkään vatsahaavana ja kun totuus paljastui, ei mitään ollut enää tehtävissä. Minulle Pasi oli maininnut, että Matti oli tulossa bändiin, mutta oli samalla kertonut, että Matti ei ole vielä ilmoittanut asiaa Vedalle. Tunsin Vedan erittäin hyvin ja asuimme vain muutaman sadan metrin päässä toisistamme. Yhtenä iltana olimme taas molemmat Klubilla katsomassa jotain bändiä ja sen jälkeen lähdimme kävelemään samaa matkaa kohti Kalevaa. Matkalla Veda alkoi puhua Dog Eat Dogista ja jotenkin kryptisesti sanoi, että yhtyeen linjaan olisi tulossa muutoksia. Tulkitsin tämän niin, että Veda tarkoitti Matin lähtöä ja minun piti näyttää, että kyllä täälläkin tiedetään asioita, joten laukaisin, että joo kyllä minä tiedän, että Matti on jättänyt bändin. Veda meni aivan hiljaiseksi. Hetken päästä hän kysyi, että mitä minä oikein tarkoitin. Ei siinä sitten auttanut kuin kakoa totuus tilanteesta. Harmitti ihan älyttömästi, että näin mokasin, oli ollut paljon tyylikkäämpää, että Matti olisi itse päässyt asian kertomaan.

Periaatteessa levy tehtiin, kuten edellinenkin albumi, pohjat YO-talolla ja viimeistely Sound Consultingin studiolla, mutta idea kuinka levyä tehdään, oli muuttunut. Tähän asti Alivaltiosihteeri oli tavoitellut levyille mahdollisimman lähelle yhteen livesoundia muistuttavaa äänimaailmaa. Nyt alettiin hommaa miettimään uudestaan ja sovituksia muokattiin kauemmaksi livestä ja soittimia tuli levylle lisää.

Pohjat äänitettiin siis YO-talon lavalla. Kamat kasattiin heinäkuisena lauantaiaamuna ja homma aloitettiin. Valmista tuli kello 17:00. Tuolloin Tampereella oli menossa Teatterikesä -tapahtuma ja kun bändi oli soittamassa viimeistä biisiä, änkesi joku teatteriporukka YO-talolle. Älysivät onneksi olla hiljaa biisin ajan, niin saatiin viimeinenkin biisi kunnialla nauhalle. Äänityksistä vastasivat Timo ”Soija” Mesimäki sekä Kari Hipponen. Hipponen oli tuolloin YO-talon miksaajana ja tullut jo tutuksi. Toki tiesin Hipposen Vaavi ajoilta ja pari kertaa olimme tuolloin tavanneet, mutta kavereita emme vielä tuolloin olleet. Tästä levystä eteenpäin koen, että pystyin sanomaan Karia kaveriksi ja Kari pikkuhiljaa ui mukaan syvemmälle Hiljaisten touhuihin.

Päällekkäisäänityksiä tehtiin heinä- ja elokuun aikana Sound Consulting Oy:n studiossa useampaan otteeseen. Vain yksi vieraileva muusikko on, Jukka Mikkola, joka soittaa puupuhaltimia ja koskettimia. Soittimia sen sijaan lainattiin isommaltakin joukolta muusikoita: Antti Seppänen, Tiina Leminen, Martti Henttunen, Ari Närhi, Simo Ollila ja Martti Jalonen. Miksaukset tehtiin syys-lokakuussa.

Kun kuulin valmista materiaalia, oli täysin selvää, että tässä on kaupallisesti valmeinta Alivaltiosihteeriä tässä vaiheessa. Biisit olivat hyviä, sovitukset myös ja toteutus toimi erinomaisesti. Pasin ja Simon tekstit olivat kehittyneet edelleen ja nyt ne olivat todella oivaltavia ja täynnä hienoja pikku jippoja. Tekstit menivät joskus niinkin näppäriksi, että kaikki eivät nyansseja huomanneet. Esimerkiksi Autoriteettirockin todella hieno kaksoismerkitys riimeissä ”Liittyisit meihin / tulisit edistyksen tielle” on jäänyt monelta huomaamatta.

Albumin selkeä helmi oli Nasta Kaupunki. Pasi kertoo kappaleen synnystä: ”Pidin kovasti Kauko Röyhkän kappaleesta Paska Kaupunki. Toisaalta olin jonkin aikaa ajatellut, että olisi kiva tehdä Tamperetta käsittelevä teksti, olinhan asunut paikkakunnalla tuolloin kunnioitettavat kahdeksan vuotta. Hämeenkatua kävellessäni sain Tillikan kohdalla ahaa-elämyksen, että turha lähetä puhtaalta pöydältä sanoittamaan, minähän voisin kääntää Paskan kaupungin negatiivisuuden päälaelleen.”

Periaatteista pidettiin edelleen kiinni ja albumille laitettuja kappaletta ei julkaistu singlenä. Sen sijaan päätettiin tehdä siitä video. Hyvä tuttuni Heikki ”Hessu” Astola kuului Helsingissä kaitafilmikerhoon ja Heikin kanssa ideoitiin kuinka video tehtäisiin. Kuvattaisiin riittävästi sopivia lyhyitä pätkiä, joissa bändin jäsenet tekisivät jotain hassua jonkin Tampereen maamerkin edessä. Pätkät leikattaisiin sopivan järjestykseen sen mittaiseksi kokonaisuudeksi kuin kappale olisi. Homma siirrettäisiin Betacam-videolle ja siihen ajettaisiin levyltä ääni. Hieno suunnitelma, mutta toteutus sitten olikin vaivalloinen.

Talvi tuli aikaisin ja joulukuussa, kun videota alettiin yhtenä lauantaina kuvaamaan, oli aivan pirun kylmä. Kaitafilmikamera oli patterikäyttöinen ja se hyytyi pakkasessa tuon tuosta. Kahvia juotiin sen päivän aikana todella paljon, kun kävimme jatkuvasti sulattelemassa kameraa ja lämmittelemässä itseämme. Nuo ylimääräiset tauot tekivät myös sen, että loppuvaiheessa alkoi valo loppua. Tarkoitus oli kuvat luonnonvalossa, mutta ilta teki jo tuloaan. Varsinkin kohtaus, jossa Matti hyppää karhupatsaan päälle on jo todella tumma.

Riittävästi materiaali saatiin kasaan ja filmit lähetettiin Saksaan kehitettäväksi. Kun ne tulivat takaisin, menin Hessun luokse Helsinkiin leikkaamaan niistä sopivan mittaista kokonaisuutta. Leikkauksessa kävi niin, että kohtauksessa jossa bändi soittaa salkuillaan kappaletta Kehräniemen kupeessa filmi tuli laitettua väärästä kohtaan katselulaitteeseen ja siihen tuli pysty naarmu joka ruutuun. Siis lopputuloksessa kuvassa näkyi valkoinen viiru. Hessu oli aivan maansa myynyt, kun oli sitä mieltä että homma kaatui nyt tähän. Minä hetken aikaa mietin mitä tehdään ja keksin, että ajetaan tuo filmipätkä useamman kerran samalla tavalla väärin. Saadaan lisää valkoisia viiruja ja homma muuttuu efektiksi. Näin tehtiin ja lopputulos on ihan siedettävän näköinen. Valmis kaitafilmi vietiin MTV:lle siirrettäväksi Betacamille ja siellä kelanauhalta ajettiin siihen ääni. Videota ei montaa kertaa televisiossa näytetty, mutta se on ollut jo vuosia Tampereen museokeskus Vapriikissa Tamperelaisen musiikin onnenpyörässä Eppu Normaalin, Popeda, jne. seurana.

Levyt tehtiin tuttuun tapaan Finnvoxilla ja A-puolen matriisikaiverrus oli ”Byrokraatti palaa työpaikalle”. B-puolelle raapustettiin ”Hallinto direktiivejä ja kakka huumoria”. Kannet painoi jälleen kerran Tamperelainen Paino-S. Levy ilmestyi virallisesti 23.11.1990.

Biisi Nasta Kaupunki saatiin lisensoitua Ranskalaiselle kokoelmalle Garden Party. Sen piti ilmestyä LP:nä, mutta ilmestyikin lopulta vain kasettina. Kokoelma esitteli Eurooppalaisia indiebändejä.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Tämä single äänitettiin samalla tavalla kuin Alivaltiosihteerin toinen LP. YO-talolla äänitettiin pohjat suoraan Sound Consulting studioon vedetyillä piuhoilla ja miksattiin hiukan myöhemmin siellä. Single äänitettiin sunnuntaina 19.11.1989. Äänittäjänä hääri tuttuun tapaan Timo ”Soija” Mesimäki. Pian singlen äänityksen jälkeen Satu Kurvinen sai kuulla, että hän pääsisi ensi kesänä matkaoppaaksi, joten tämä levy jäi Sadun viimeseiksi levytykseksi. Satu itse on levystä todennut: ”Opin juuri laulamaan. Viisi vuotta siinä meni. Pidän tätä onnistuneimpana levytettynä tulkintanani. Muistan kuitenkin huolehtineeni, että joskos Manu suutahtaa.” Viimeisen keikkansa Satu teki 15.5.1990 Ruovedellä ja uusi laulusolisti Matti Toivonen (ex- Mur Murr, Dog Eat Dog) aloitti 24.5.1990 Kuopiossa. Tästä eteenpäin Sadun nimi esiintyi edelleen levyissä, mutta nyt tittelillä kunniajäsen.

Mauno Henrik Koivisto biisin synnystä Simo Frangén kertoo: ”Koivisto oli tuolloin toista kautta presidenttinä ja hän oli tunnettu siitä, että hän muotoili mielipiteensä niin moniselitteisesti, ettei pirukaan ottanut selvää, mitä mieltä hän oli. Keskustelimme tästä tematiikasta Pasin kanssa ja totesimme, että Manuhan on ”jyrkkä ehkä” –miehiä. Minä kirjoitin lopullisesti tekstin, mutta merkitsimme sen meidän molempien nimiin. Harvassa muussa rock-kappaleessa on mainittu yhdeksän suomalaisen presidentin etunimet.” Pasi Heikura puolestaan muistelee sovituksellisten ratkaisujen syntyä: ”Lainasin Jukka Mikkolalta ennen studioon menoa neliraiturin, sekä lelu-urut ja painuin treenikämpälle muutamaksi päiväksi kokeilemaan, mitä hauskaa keksisin kolmeksi minuutiksi neljää nuottia jumputtavan bassokulun päälle.”

B-puolen Alivaltiosihteeri kappaleen kertosäkeen ajatus siitä, että Alivaltiosihteeri on hidas mutta kankea on napattu suoraan toimittaja Pasi Kostiaisen kirjoituksesta, jossa hän arvioi jotain Alivaltiosihteerin hengentuotetta. Sävellyksessä simppeliin laulumelodiaan on yhdistetty äkkiväärä soittopohja.

Levyn kaiversi For Oy:llä Tom Korttila. A-puolen matriisiin tuli teksti ”Te olette meidän paras yleisö konsanaan …” ja B-puoli jatkoi lausetta ”… ja me todella tarkoitetaan sitä”. Etiketeissä Mauno Henrik on vaihtunut B-puoleksi ja Alivaltiosihteeri A:ksi. Enpä muista että tämä olisi ollut tarkoituksellista.

Biisiä varten kehiteltiin mainosjuliste ”Mauno Koivisto tapettiin”, jonka idea oli, että Koivistosta olisi tehty seinätapetti. Pasi Heikura oli yöllä levittelemässä julisteita ympäri kaupunkia ja yhden ilmoitustaulun kohdalla julistetta kiinnittäessään huomasi kauhukseen takanaan poliisi. Tämä tarkkaili mitä Pasi teki ja tuli lukemaan julistetta. Pasi oli suht varma, että tästä ei hyvä seuraa, mutta poliisi toivotti julisteen luettuaan vain hyvää yötä.

Tälläkin biisillä yhtye pääsi televisioon, TV2:n Rockstop ohjelmaan. Ohjelmassa yhtye esiintyy puhujapöntöistä ja biisin jälkeen heitä haastattelee Heli Nevakare, joka oli pukeutunut pukuun.

Koska Sound Consultingin studion tilat olivat todella pienet ja koska live-EP:n äänityksissä oltiin testattu piuhat YO-Talolta studiolle, syntyi Alivaltiosihteerin toista albumia suunnitellessa idea, että mitä jos pohjat äänitettäisiin YO-Talolla. Asia tsekattiin niin 957:lta kuin Ylioppilaskunnalta ja homma oli selvä. Ainoa pieni ongelma oli, että YO-Talon sai käyttöön vain yhdeksi päiväksi. Tämä tarkoitti, että kaikkien biisien pohjat piti äänittää samana päivänä. Siis suunnilleen livenä.

19.2.1989 Alivaltiosihteeri kokosi kamansa YO-Talon lavalle ja Timo Mesimäen kanssa alettiin hommiin. Kaikki biisit saatiin purkkiin päivän aikana. Levyn takakannessa on vain kaksi päivää, tämä pohjien äänityspäivä ja miksauspäivä Sound Consulting studiolla (19.3.1989), mutta tuossa välissä käytiin studiolla tekemässä lisäyksiä.

Biisimateriaali oli tuttua Alivaltiosihteeriä ja levyn kaikki kaksitoista kappaletta yhtyeen omaa tuotantoa. Etupäässä sävellykset olivat Pasi Heikuran käsialaa ja tekstit Simo Frangénin. Parissa biisissä kaksikko teki yhteistyötä ja yhtä tällaista biisiä (Tahdon olla Tarvajärvi) Simo muisteli Te Olette Huono Yleisö kokoelma-CD:n kasivihossa näin: ”Tämän tekstin teimme yhdessä Pasin kanssa hänen ja Sadun kämpällä Vanhalla Domuksella. Olimme molemmat camp-hengessä innostuneita legendaarisesta radio- ja tv-esiintyjästä Niilo Tarvajärven aamukahvitteluista, laatikkoleikeistä ja ”sillä lailla” –hokemasta. Meillä molemmilla oli myös hänen muistelmakirjansa ”Tarvan Muistelmat!” vuodelta 1964. Tämän innoituksen vallassa teimme tämän biisin sanat yhdeltä istumalta ja muistaakseni Pasi samalla kitaralla rämpytti siihen soinnut ja melodiankin. Todella vaivattomasti syntynyt juttu.”

Kannet tehtiin samalla tavalla kuin edellisissäkin AVS-levyissä. Pasi kävi lehtiarkistojaan läpi ja sieltä leikattiin sopiva kuva. Moni on luullut, että kuvassa on Lauri Kristian Relander, Suomen Tasavallan toinen presidentti, mutta näin ei ole. Kansikuvassa on Brittiläinen kirjailija Cecil Scott Forester. Takakanne kuvan otti Risto Vainio 16.4.1989. Levyn mukaan tehtiin muhkea 20 sivuinen, A5 kokoinen Kansakunnan Selkäranka lehti. Kansakunnan Selkärangan lisäksi mukana oli pieni lappunen ”Faktoja Nuhasta”, joka sisälsi oleellista tietoa malliin: ”Voit saada NUHAn olemalla vaginaalisessa tai anaalisessa yhdynnässä jo tartunnan saaneen henkilön kanssa lumihangessa ilman vaatteita.” Lappu parodioi tuon aikaista AIDS-valistusta. Tällä kertaa kansipainoa varten otettiin mitat todella huolella, ja kun ne kannet onnistuivat erinomaisesti, käskettiin stanssi pitää tallessa seuraavia levyjä varten.

Etiketissä levyjen puolet nimettiin A-Studioksi ja B-Studioksi. Kaiverruksen ja matriisiraapustukset teki tuttuun tapaan For Oy. A-puolen matriisissa lukee ”Jyrkkä ehkä kulttuuri-imperialismille” ja B-puolella ”Asioita on voimakkaasti korostettava”.

Levy julkaistiin kesäkuun alussa 1989 ja elokuussa yhtye teki keikan oikean alivaltiosihteeriin Juhani Kivelän virkaanastujaisissa valtiovarainministeriössä. Tämä oli kaikkineen levy, jonka valmistus onnistui ilman minkäänlaisia isompia kommelluksia.

Alivaltiosihteeri, tai tarkemmin sanottuna Simo Frangén, Pasi Heikura ja Satu Kurvinen, olivat aloittaneet oman ohjelman, Naurun Remakkaa, tekemisen Tamperelaiseen Radio 957:n vuonna 1987. Huumorikasetit olivat tulleet myös rockpiireihin hiukan tätä ennen. Miettinen ja Kuusisen Rami olivat tehneet kaksi Synti Ja Syöpä kasettia ja Pahkasian pojat puolestaan kaksi kappaletta Köyhien Radio kasettia. Nämä kaksi faktaa kun yhdistettiin, niin syntyi idea, että Hiljaiset Levythän voisi julkaista Naurun Remakkaa ohjelman parhaita kasettina.

Ideaa alettiin työstämään loppuvuodesta 1988, jolloin päädyttiin siihen, että kasetille tulevat sketsit valittiin syksyn 1987 ja kevään 1988 ohjelmista. En muista oliko suhteet Radioon niin hyvät (todennäköisesti) vai oliko Simolla, Pasilla ja Sadulla niin hyvä sopimus, että nauhat saatiin ilmaiseksi käyttöön. Ainoa mitä Radio 957 vaati, oli että radion logo pitää näkyä kasetin kansissa.

Pasi, Simo ja Satu valitsivat kasetille tulevan materiaalin. Mukana oli erittäin lyhyitä sketsejä, kuten yksi mielestäni parhaista Alivaltiosihteeri radio sketseistä ”Esko Hiirelä viiden ruuhkassa”, jonka liikenneradio parodian kymmensekuntinen menee näin: ”Täällä Esko Hiirelä. Olen nyt viiden ruuhkassa ja meidän auto on neljäs.” Toisaalta mukana oli yli kolmeminuuttisiakin sketsejä, jotka muistuttivat jo myöhempiä Alivaltiosihteeri radio-ohjelmien juttuja, joissa Kurvisen oli korvannut Jyrki Liikka. Alivaltiosihteerin nimeä kantava ohjelmahan alkoi Radiomafiassa vuonna 1990.

Naurun Remakkaa ohjelmassa esiintyi siis kolme hahmoa. Daami oli tietenkin Satu Kurvinen, mutta Eino-miehen ja Porkkakosken roolissa vaihtelivat Pasi ja Simo. He vuorottelivat studiopöydän takana ja se kumpi oli vastuuvuorossa oli Porkka-Koski. Pelkän mikin takana oleva oli Eino-Mies.

Kasetin kansikuvan piirsi Pasi Heikura ja merkittävää julkaisussa on, että se on ensimmäinen kasettijulkaisu, jonka Hiljaiset Levyt teki. Tuotakin merkittävämpää oli, että kyseessä on ensimmäinen, julkaisu, joka oli Poko kautta PEC:in jakelussa. Kasetin tarkka ilmestymispäivämääräkin on tiedossa, koska PEC:in viikkokirje tuolta ajalta on säilynyt. Naurun Remakkaa! – Suupaltit Navetassa! ilmestyi virallisesti 4.5.1989.

Tuo Pokon jakeluun siirtyminen on oma tarinansa. Euroksen kautta oli sovittu vain LP:iden jakelusta. Koska singlejäkin tuli melkoisesti, ajattelin, että nekin pitäisi saada oikeaan jakeluun, eikä vain myydä itse suoraan kuluttajille ja muutamille valituille levykaupoille lähinnä Tampereella. Lisäksi oli tiedossa, että jakeluprosentti Euroksella oli kovinkin korkea. Epe Heleniuksen tunsin tuolloin vain ulkonäöltä, enkä juurikaan ollut hänen kanssaan puhunut. Jotenkin olin oman pääni sisälle kehittänyt sellaisen ajatuksen, että olin niin pieni ja mitätön tekijä, ihan eri liigassa kun Poko, joten eihän Epe millään voisi edes haluta keskustella kanssani – kuinka väärässä olinkaan. Sen sijaan olin Poko A&R mieheen Petteri Paloahoon törmännyt useammankin kerran keikoilla YO-Talolla. Petterin kanssa olimme sellaisissa moikkausväleissä. Hieno mies oli hänkin, R.I.P.

Yhtenä iltana olin taas kerran YO-talolla katsomassa bändejä, kun näin Petterin hänen vakipaikallaan lavalta katsottuna oikeassa reunassa pienten rappusten vieressä, missä oli pieni syvennyt salin ja kaljanmyyntipuolen välissä. Siitä tuli minunkin vakipaikkani bändien tarkkailuun aikanaan. Siinä sain sitten ajatuksen, että menenpä Petteri juttelemaan jakeluongelmistani. Petteri kuunteli ja sanoi, että ehkä jakelu voitaisiin hoitaa Pokon kautta, mutta että minun pitää sopia siitä Epen kanssa. Petteri lupasi järjestää tapaamisen.

Menin tapaamiseen erittäin jännittyneenä, enkä paljoa odottanut, olin edelleen sitä mieltä, että Epe on varmasti ylimielinen, eikä sitä tällainen pikkutekijä kiinnosta. Mielipiteen Epestä muuttui viidessä minuutissa ja puolen tunnin jälkeen oli sovittu paitsi jakelusta, joka oli viisi prosenttiyksikkö halvempi kuin Euroksen kautta, niin myös siitä, että saisin käyttää Poko promopalveluita ilmaiseksi hyväkseni. Toisin vain nipun levyjä ja valmiin lehdistötiedotteen ja Poko promohenkilö postittaisi levy ilmaiseksi lehtiin, radioille ja muulle medialle. Tämä oli aivan valtava säästö postikuluissa ja promojakelu saatiin näin järkevälle tasolle. Lisäksi Poko promo-osasto leikkeli talteen arvioita levyistä ja auttoi muutenkin. Eikä siinä kaikki; tästä alkoi yksi kerrassaan upea ystävyyssuhde. Epe osoittautui mieheksi, jolla on sydän paikallaan, ja joka on aina innoissaan kaikista pöhköistä ideoista. Monet iltapäivät Epen toimistolla istuin, puhuin urheilusta, lähinnä jalkapallosta ja paljon musiikista. Epen kanssa perustimme Suomen Die Toten Hosen kerhon ja se käsittämätön määrä neuvoja ja apua minkä Epe on Hiljaisille Levyille ja minulle matkan varrella antanut on suunnaton. Voin rehellisesti sanoa, että tuskin Hiljaisia Levyjä olisi nyt vielä hengissä jos Epeä ei olisi ollut.

Sitten taas yksi minun hämmentävistä ideoiden kopioinnista. The Cramps, joka oli ja on edelleen suuria suosikkeja, oli ajautunut sopimusriitoihin I.R.S. Recordsin kanssa vuonna 1981. Bändi ei voinut tämän takia levyttää lähes kahteen vuoteen, mutta uusia biisejä syntyi. Yhtye äänitti valmiiksi livelevyn Smell Of Female, jolla on vain näitä uusia biisejä, ja kun sopimusongelmista oli selvitty, julkaistiin levy mahdollisimman nopeasti. Biiseistä ei tehty myöhemmin studioversioita. Tuohan on todella cool idea tehdä livelevy, jolla on biisejä joista ei ole olemassa studioversiota, ajattelin. Kerroin ideasta Pasille ja Simolle ja nämä pitivät ideaa niin pöhkönä, että se pitää toteuttaa. Idea tosin riisuttiin hiukan ja päädyttiin EP-levyyn.

Radio 957:lla oli jotain isompia suunnitelmia, en kyllä muista mitä, jonka takia Sound Consulting studiolta oli vedetty piuhat parin sadan metrin päähän YO-Talolle. Tampereen Ylioppilaskuntahan omisti tuohon aikaan radion. Näin ollen YO-Talolta pystyi bändin soiton äänittämään suoraan moniraitanauhalle studiolla. Niinpä keskustelemaan radiolle, voitaisiinko Alivaltiosihteeri äänittää näin. Kyllä voitiin. Sitä miksi kyseistä nauhoitustapaa ei minkään muun yhtyeen kanssa koskaan käytetty on jäänyt minulle epäselväksi. Tuo olisi ollut erinomainen konsepti tehdä livelevyjä.

Kulman Jukan kanssa sovittiin keikkapäivä, jolloin äänitys tehdään ja se oli 16.3.1988. Supportiksi otettiin Jalla Jalla, jonka etelän kiertueelle päivämäärä sopi. Jälkeenpäin olen parikin kertaa harmitellut, että miksi en äänityttänyt myös Jalla Jallan settiä. YO-talolla bändin äänityspuolesta vastasi Timo ”Soija” Mesimäki ja miksauksen teki Tapio ”Tage” Ylitalo, joka kreditointiin kansiin tuottajaksi.

Biisit jotka levylle tulivat oli sovittu etukäteen, mutta koko keikka äänitettiin, jotta saatiin mukaan Alivaltiosihteerin biisien välissä esittämiä välitemppuja. Parhaat temput saksittiin sieltä täältä ja laitettiin sovittujen biisien eteen. Lopputulos oli, että A-puolen aloittaa Esipuhe, sitä seuraa biisi Liian vähän, liian hitaasti. Tämän jälkeen tulee legendaarinen ohjelmanumero Solmiotemppu ja viimeisenä on kappale Panostan mimiikkaan. B-puoli alkaa välitempulla Maallikkosaarna, jonka jälkeen tulee Kiire (ei minnekään). Seuraavaksi on taas puhetta Sananen edellisen johdosta välispiikin muodossa ja koko levyn lopettaa Batman Alivaltiosihteerin mukaan, eli siis Batman TV-Sarjan teema. Solmiotemppu voi vielä todeta sen, että kun Pasi teki sitä, niin yleisön joukosta kuuluu selvästi huuto ”Älä tee sitä, sä voit kuolla”. Myöhemmin eräällä Alivaltiosihteerin keikalle minun juttusille tulee kaveri, joka kertoo että hän on se joka huutaa tuon lauseen levyllä. Ihan sitä kuuluisaa viittätoista minuuttia kaveri ei kuuluisuudesta saanut, mutta muutaman sekunnin kuitenkin.

EP:n nimen keksi Pasi ja kaivoi tuttuun tapaan lehtiarkistoistaan kansikuvan. Minä tulostelin takakanteen tulevat teksti firman isolla tulostimella arkille ja liimailin ne paikalleen. Eivät ne menneet ihan suoraan ja tästä seurasi seuraavan singlen kohdalla sellainen episodi, että kun Pasi toimitti takakanteen tulevat teksti (kokoonpanot, biisin nimet, jne.) niin niissä oli myös teksti ”Teksti vinoon liimasi Jukka Junttila”. Jätin sen kuitenkin laittamatta kansiin. Levyyn tuli peräti 16 sivuinen Kansakunnan Selkäranka, josta muun muassa käy ilmi Tagen erittäin vähäpuheinen luonne.

Levy kaiverrettiin tuttuun tapaan MTV:llä ja singlen takakansiin on dokumentoitu jopa kaivertajan nimi, Aripekka ”AP” Kivinen. AP kaiverisi myös matriisitekstit, jotka olivat A-puolella ”Suomi on hyvä maa asua ja elää” ja B-puolella ”Se on meidän puolesta ihan OK!”. Levyt prässättiin Riihimäen Äänitetuotannossa.

Levy julkaisiin 21 syyskuuta 1988. Julkkarikeikka pidettiin YO-talolla ja lämppäribändinä oli Hojot. Hojot oli Veijo Väkivahvan bändi, jossa toisena jäsenenä oli Leo Hyrkkö. Jääköön herrojen oikeat nimet salaisuudeksi, vaikka aika julkinen salaisuus taitaa olla kyseessä. Hojot oli Tero Lehdon kasettikokoelmalle tehnyt pari biisiä ja yksi niistä kertoi Satu Kurvisesta. Tämä oli tietenkin riittävä syy saada juuri Hojot lämppäriksi.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Syksyllä 1987 oltiin päästy siihen pisteeseen, että oli aika julkaista ensimmäinen pitkäsoitto. Bändi oli tietysti Alivaltiosihteeri, jolta oltiin jo pari singleä julkaistu ja joka oli saanut mediassa suopean vastaanoton. Syksy oli siinäkin mielessä hyvää aikaa, että olin nostanut opintolainan ja jemmannut siitä rahat levyä varten. Ajatus oli, että pankkilainaa levyä varten ei kuitenkaan saisi ja saisihan opintolainani sitten pikku hiljaa takaisin kun levyä myytäisiin.

Biisivalintoja kun levylle mietittiin, niin linjaukseni oli kunnon punk asenteella, että single biisejä ei sitten levylle laitettaisi. Sitä en muista miksi tästä periaatteessa luovuttiin Pikku-Ukkojen kohdalla, sillä se oli ollut Brassailen Poikaystävilläni B-puolella – siitäkin toki äänitettiin levylle uusi versio. Levyn mitta jäi selvästi alle puolentunnin, vaikka biisejä oli yhdeksän, joten päädyimme kutsumaan levyä mini-LP:ksi ja sitä myytiin hiukan LP:tä halvemmalla hinnalla. Biisejä bändillä olisi ollut lisääkin, mutta todennäköisesti tuohon mittaan päädyttiin studioajan säästämiseksi. Kappaleet olivat yhtyeen omia (sävellykset Pasi Heikura ja tekstit etupäässä Simo Frangén) lukuun ottamatta Koti Paikka Planeetta biisiä, joka oli käännös The B-52’s Planet Claire biisistä. Nyt kun oli kyse pitkäsoitosta ja isommista rahoista niin päätettiin hakea ihan virallinen käännöslupa. B-52’sin edustaja pohjoismaissa oli Sweden Music AB, josta lupa irtosi, kun lähetimme sinne suomalaisen tekstin suoran käännöksen myös englanniksi. Mitään teostokorvauksia emme tietenkään kappaleesta saaneet.

Äänitykset tehtiin tuttuun tapaan Sound Consulting Studiossa ja äänittäjänä ja tuottajana toimi Tommy Höflinger. Itse asiassa neljä biiseistä oli äänitetty jo keväällä samassa sessiossa kuin edellinen single, mutta nekin miksattiin nyt uusiksi. Kun biisit oli saatu purkkiin, niin yhtyettä pyydettiin Liisa Akimofin toimesta TV1:n Studio Studio ohjelmaan. Ohjelma tehtiin ja se tuli ulos lokakuussa, joten siihen käytettiin Tahdon antaa teille rahaa biisiä, vaikka albumi ilmestyi vasta marraskuussa. Ohjelmaan tehtiin biisistä Toivotaan Toivotaan –ohjelman tyyppinen parodia Lahjotaan Lahjotaan ja siinä oli oikea viittomakielinen tulkkaus.

Se ymmärrettiin, että LP:tä ei pystysi myymään kädestä käteen kuten singleä. Jakelusopimus oli siis saatava. Suurta Kurpitsaa, jonka Pauli Kallio tunnettiin, lähellä oleva Pygmi oli ehtinyt julkaista Noitalinna Huraa!:n Hulalalaa LP juuri aikaisemmin, joten sieltäpäin kysyttiin mitenkä jakelu kannattaisi hoitaa. Kertoivat, että heillä oli jakelu PEC:issä (Suomen suurin musiikkitukku tuolloin) Euroksen kautta. Soitin sitten Euroksen Väänäselle, joka sanoi, että tuletko huomenna käymään Stadissa yhden hotellin neuvotteluhuoneessa, että hänellä on siellä silloin levykauppiaita varten myyntinäyttely, niin sovitaan siellä asiat. Menin sitten Helsinkiin ja hotelliin, jonka neuvotteluhuoneessa oli muutama levyhylly, termospullo ja Väänänen – koko sinä aikana minkä siellä olin (2 tuntia) ei paikalla käynyt yhtään kauppiasta. Siinä sitten sovittiin, että Euros jakelee levyt ja ottaa 30 % välistä. Niin rehellinen mies Väänänen oli, että sanoi prosentin olevan korkea, mutta sanoi, että kun teillä ei vielä ole mitään ulkona niin tuskin muualta jakelua saatte, joten mikäs siinä. Sitten Väänänen sanoi, että hän voi saman tien ottaa levyn ennakkomainontaan ja alkaa keräämään kauppiailta ennakotilauksia levystä tässä myyntinäyttelyssään (siis jossa ketään ei käynyt). Tätä varten hän tarvitsi bändin nimen, levyn nimen ja koodin. Koodia ei oltu vielä tuossa vaiheessa mietitty, joten se piti äkkiä improvisoida. Alun halusin pitää samana HIK (HIljainen Kulttuuriyhdistys). HIKL (L niin kuin LP) ei tuntunut hauskalta, joten hädissäni päädyin ratkaisuun HIKI, jossa I ei tule yhtään mistään. Myöhemmin olen miettinyt, että jotain muuta olisi pitänyt keksiä.

Singlen kansissa oli ollut yksi kuva, mutta kun albumilla on useita biisejä, niin päädyttiin, että singlejen kansitaidetta jatkettaisiin, mutta kanteen käytettäisiin montaa kuvaa. Takakanne ”Tuttu kaverien keskuudessa” oli väännös tuohon aikaan paljon mainoksissa käytetystä lauseesta ”Tuttu televistiosta”. Yksi lisävärikin päätettiin käyttää. Kannet painettiin Tampereella Painomainos nimisessä firmassa. Kun kävin arkkeja tilaamassa ja mietiskelin ääneen, että kuinka saisin ne käsin leikattu ja taiteltua sopivan kokoisiksi, niin firmasta kerrottiin, että he voivat leikata ja stanssata arkit sopiviksi. Stanssaus tarkoitti, että pahvissa oli koholla oleva taitoskohta josta se taittui helposti. Kansien käsin liimaaminen muuttui nyt paljon helpommaksi.

Levy kaiverrettiin MTV:llä ja matriisikaiveruksikksi tulivat A-puolelle väännös Kekkonen lainaus ”Onko maallamme varaa vaurastua” ja B-puolelle ”Hyvää loppuelämää!” Levyt prässäätiin Riihimäen äänituotannossa ja ne tulivat pelkissä suojapusseissa Tampereelle, missä liimailin kannet ja pujotin levyt ja Kansakunnan Selkärangat niihin. Niin, Kansakunnan Selkärankakin tietenkin tehtiin ja kun albumin koko antoi mahdollisuuden, niin lehdestä tehtiin A5 kokoinen, kun singleissä lehdykän koko oli aina A6.

Eduskuntatalo on ensimmäinen Hiljaisten Levyjen julkaisu, jossa on nalle logo. Logo syntyi niin, että olin pienlehtihommeleiden myötä tutustunut Nalle Virolaiseen. Nalle julkaisi tuolloin Nalleposti nimistä pienlehteä. Myöhemmin kustansimme Nalle kirjoja pari kappaletta ja mies tuli tunnetuksi taiteistaan, tatuoinneistaan ja lävistyksistään (aikana jolloin näitä ei juuri muilla ollut) sekä performanssi esityksistä. Nalle oli erittäin lahjakas piirtäjä jo tuolloin, joten pyysin häneltä logoa Hiljaisille Levyille. Nalle kysyi, että mitä olin ajatellut – no enhän minä tietenkään ollut ajatellut mitään, joten sanoin että saat vapaat kädet. Koska Nalle tuolloin piirsi etupäässä nalleja, niin nalle tuli logoonkin, sillä on kädessään äänilevy ja sormi suun edessä hyssyttelemässä. Ihan hetken ajattelin, että onko tämä nyt levy-yhtiön logon näköinen, mutta kun kuva oli niin sympaattinen, niin totesin, että kyllä se on. Niin paljon olen logoon tykästynyt, etten ole missään vaiheessa edes ajatellut sitä vaihtaa ja onpa logo ollut olkapäässä tatuoitunakin jo kohta 30 vuotta.

Levynjulkkari keikka pidettiin 3.11.1987 Tamperella Rock Cabaretissa. Keikalla esiintyi Alivatiosihteerin lisäksi Kauko Röyhkä.

Eduskuntatalo LP:tlä kappale Mies Leikkii Legoilla pääytyi Stigman levy-yhtiön vuonna 1989 julkaisemalle Maanalainen Vuosikerta levylle.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Alivaltiosihteerin suosio lähti ekan singlen jälkeen loivaan nousuun, keikkamäärä kasvoi edellisen vuoden neljästä peräti neljääntoista. Oli siis luontevaa tehdä toinen single. Singleä varten Heikuran Pasi toimitti taas demon, jolta biisit valittiin. Parilta varhaiselta demolta jäi kaksi tai kolme kappaletta kokonaan levyttämättä. Näistä on jäänyt mieleeni Kaksi Heimoa biisi, joka ainakin olisi ansainnut tulla dokumentoiduksi.

Biisit jotka singlelle valittiin olivat: Brassailen Poikaystävilläni ja Pikku-ukot. Näistä Brassailen Poikaystävilläni on itse asiassa käännös Curen biisitä Grinding Halt. Mitään lupia käännökseen ei haettu – tuskin olisi saatu jos olisi haettu, mikä tuli huomattua aikanaan Tampereelle biisin kanssa. Ihan omiin nimiin ei sitä kehdattu laittaa, vaan biisi kreditoitiin etikettiin ja Teosto-kaavakkeisiin sen oikeille tekijöille ja sanoitus Heikuralle ja Frangenille. Tuon Tampereelle episodin (josta kerrotaan jos joskus myöhemmin tässä sarjassa) päädyttiin muutamien tehtyjen covereiden suhteen siihen, että kaikkiin lappuihin laitettiin alkuperäiset kreditit tekstiä myöden (siis vaikka olisi käännetty suomeksi). Kappaleenhan saa levyttää alkuperäisellä sovitukselle ilman lupia. Eikä noista koiraan koskaan perään haukkunut.

Vielä sellainen pikku juttu tuosta että lupia ei tähän haettu: Jostain syystä tämä on Alivaltiosihteerin singleistä se, jota näkee erittäin harvoin divareissa. Painos oli kyllä ihan samankokoinen kuin muistakin alkupään singleistä, eli 500. Tästä singlen harvinaisuudesta joku veti johtopäätökset ja on tietoa varmana levittänyt, että singlen osa painos olisi tuhottu lupien puuttumisen takia, mutta näin ei kyllä ole tapahtunut.

Single äänitettiin taas Radio 957:n Sound Consulting studiossa 28.-29.3.1987. Äänittäjän toimi tällä kertaa Tommy Höflinger. Kansi tehtiin samalla tavalla kuin Te Olette Huono Yleisö singlessä, eli vanhoista aikakausilehdistä leikattiin sopiva naaman kuva kanteen. Takakannessa oleva kuva, jossa Pasi, Jyrki ja Simo soittavat Satu Kurvisen harteilla, tehtiin ihan vain saksilla leikkaamalla Pasi, Jyrki ja Simo toisesta valokuvasta ja liimaamalla paikalleen. Kansakunnan Selkäranka tehtiin tietysti tähänkin singleen. Liitteen erikoisuus on se, että lehdistökappaleisiin tehtiin ylimääräinen arkki, siis neljä sivua lisää, jotka oli merkitty kulmasta sanalla ”Lehdistöliite”. Tämän liitteen parasta antia tämän sarjan kannalta on, että siinä luetellaan tarkasti millä välineillä ja miten single äänitettiin. Liitteessä todetaan näin:

”Rumpali Jyrki Liikka soittaa levyllä Sonor-rummuilla: bassorumpu 22 tuumaa, virveli 14 tuumaa ja pikkutomi 12 tuumaa. Lautaset olivat Paisteen 404-sarjaa. Työn huolellisuudesta kertoo jotain jo se, että rumpusoundeja ”hierottiin” täydet 4 tuntia.

Basisti Simo Frangénin työvälineeksi studioon oli valittu Fender Precision basso, Acousticin Graphic EQ:lla varustettu “nuppi” sekä 4×12” kaappi. ”Pöytään” ääni otettiin suoraan vahvistimesta!

Kitaristin Pasi Heikuran arsenaali koostui Fender Mustang 68, Fernandes Telecaster ja Guitar Labra Telecaster –kitaroista. Vahvistimena Vox AC-30 ja efektilaitteina Ibanezin tubescreamer ja MXR Dynamic Compressor.

Tarkkaamon puolella hermokeskuksena toimi TAC Scorpion äänipöytä, Fostexin B-16 nauhuri sekä Otarin masternauhuri. Efektiräkin puolelta löytyi Yamaha SPX-90, Yamaha Rev 7 ja Lexicon viivelaitteet, Srawmerin noise gatet ja kaiken huippuna Symetrixin limitterit!”

Singlen kaiverrus tehtiin tuttuun tapaan MTV:llä ja matriisin tuli A-puolelle ”Paska on parasta levytettynä” ja B-puolelle ”Anteeksi vain, parempaa kuin kotihillo”. Prässäys tehtiin Riihimäellä ja etikettipohja on sama kuin edellisessä levyssä.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.