Raimo Pesoseen olin tutustunut Mahtavat Lämpöpussit bändin yhteydessä. Raimon olin havainnut mitä mukavimmaksi veikoksi tuolloin. Lämpöpussien jälkeen Raimo oli perustamassa Mothers Against Sex Associationia, tai Masaa kuten bändiä kavereiden kesken kutsuttiin. Yhtyeen aiemmista vaiheista kirjoitin tämän levyn tiedotteeseen näin:
”Masa syntyi Turussa 1994, kun neljä useammassa sopassa (mm. HC Andersen, Kumikristus, Mahtavat Lämpöpussit, Odessa Portaat, Psychoplasma, Shoplifters, jne.) keitettyä kaveria havaitsivat omalle hyvinvoinnilleen välttämättömäksi uuden bändin perustamisen. Yhtyeen alkuperäinen tavoite oli ”tuottaa jonkinlaista meteliä”, mutta treenien myötä, ja hiukan myöhemmin muutaman henkilöstövaihdoksen siivittämänä, bändin linja eli ja etsi omaa uomaansa. Kun lopulta Tommi Saha tuli bassoon ja toi mukanaan lisää rosoisuutta soundiin. Tällä kokoonpanolla tehtiin Estonian Karaoke EP vuonna 1996. Sen jälkeen mukaan tuli Paulina Ahokas, joka laajensi viulullaan ja äänellään yhtyeen värikarttaa, oli lopullinen linja löytynyt Shut up and Look Stupid levyn ilmestymisen jälkeen. Muutamia hauskoja hyppäyksiä normaalista sähköisestä kitaraväännöstä yhtye on tehnyt: Down By The Laituri -festivaaleilla 1997 yhtye esiintyi 12 hengen kokoonpanolla (mukana mm. Ilpo Panasonicista ja Teho Ismo Alangon bändistä) ja esitti puolituntisen jungle-industrial-noise teoksen One Second. Syksyllä 1997 M.A.S.A. teki monien ällistykseksi biiseistään akustisen setin, jota on tarkoitus jatkossakin esittää silloin tällöin.”
Yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä julkaisi pieni turkulainen levymerkki Crawfish Recordings. Kun se lopetti toiminnan, niin Raimo lähestyi minua ja kysyi, olisiko Hiljaiset Levyt kiinnostunut julkaisemaan Masan jo äänittämän singlen. Kun aiemmin on todettu, Hiljaisille bändien kiinnittämisessä on kaksi kriteeriä. Ensimmäinen on, että minun piti pitää musiikista – tämän nauha täytti helposti. Toinen tiukempi kriteeri on, että bändin tyyppien pitää olla ”hyviä tyyppejä”, eli että heidän kanssaan pitää olla mukava tehdä yhteistyötä, koska tämä nyt kuitenkin on vain harrastus ja harrastusten pitää olla hauskoja. En tuntenut bändistä muita kuin Raimon, mutta hän täytti kriteerin niin puhtaasti, että se riitti. Paulinan tulin tuntemaan paremmin vasta myöhemmin, ensi Music Export Finlandin toiminnanjohtajana ja sitten Tampere-talon toimitusjohtajana.
Formaatista keskusteltiin Raimon kanssa. Vinyylien valmistus Suomessa oli loppunut ja näin ollen minäkin olin lopettanut vinyylien julkaisun ja siirtynyt CD:ihin. Vinyyliä tuntui tuohon aikaan valmistavan vain muutama iso itä-Euroopan tehdas – tämä on lienee jonkinlainen harha, mutta lähes kaikki suomalaiset, jotka vielä julkaisivat vinyyliä, tuntuivat tilaavan ne Tšekeistä. Ennen EU:ta siltä tilaaminen oli yhtä helvettiä tullimuodollisuuksien takia ja siksi, että tehtaalla ei tarinoiden mukaan ollut oikeastaan ketään, joka olisi puhut järkevää englantia ja jos jotain tuli niin sinne piti soittaa puhelimella. Tämän takia vastustelin vinyylin tekemistä, mutta Raimo lupasi hoitaa käytännön asiat. Kun vielä sain sovittua Miettisen kanssa, että hän ottaa levyjä noin 50 kappaletta tuossa vaiheessa viimeisiä vedelleeseen Singleklubiinsa, niin päästö oli että Hiljaiset tekee vielä yhden singlen. Täysin lopullinenhan tuo päätös ei ollut, mutta seuraava vinyyli ilmestyi vasta 15 vuotta tämän jälkeen.
Singlen A-puoli Pause on yhtyeen omaa käsialaa, mutta B-puoli varsin vahvasti uudelleen sovitettu version Motörheadin Overkill LP:n albumiraidasta I’ll Be Your Sister. 28.3.1998 Raimo soitti, että singlet ovat saapuneet Suomeen ja hän hakisi ne lentokentän tullipostista ja toimittaisi minulle. Minä pulestani kirjoitin levystä tiedotteen, jossa biisejä luonnehdin näin: ”Pause on vahvalla rytmillä varustettu hypnoottisesti eteenpäin kulkeva namupala, jonka yrmäkkäseen soundiin Paulinan viulu tuo ihastuttavan lisänsä. B-puoli on yhtyeen näkemys Mötorheadin alkupään vähemmän tunnetusta klassikosta, jossa raivokkuus yhdistyy määrätietoisesti eteenpäin vyöryvään äänivalliin, joka musertaa kuulijan syleilyynsä.” Paitsi että levy jäi sillä erää Hiljaisen viimeksi vinyylijulkaisuksi – seuraava ilmestyi vasta 15 vuotta myöhemmin, niin single jäi myös Mothers Against Sex Association viimeiskesi levyksi.
Yhtye levyllä on: Tommi Saha (basso, laulu), Raimo Pesonen (rummut), Opa Nikoskelainen (kitara), Paulina Ahokas (viulu, laulu), Ville Mäntynen (laulu).
