Billy Nieminen menehtyi kotonaan Tampereella 13.
marraskuuta. Hän oli 51-vuotias, syntynyt Helsingissä 18.10.1968. Billy oli
lahjakas muusikko, marginaalimusiikin todellinen tuntija ja monessa mukana
ollut erikoismies.
Billy oli musiikillisesti hyvin laaja-alainen, ja
kutsumanimeksi muuttuneen lempinimensäkin Billy sai tämän takia jo ala-asteella
Savonlinnassa. Punkkariporukoissa pyörinyt Billy tyrkytti kavereilleen
rockabillyä ja kaverit nimesivät hänet Billymieheksi.
Tampereelle muutettuaan Billy löysi Tampereen ilmaisutaidon
lukiosta samanhenkistä kaveriporukkaa. Trash-estetiikkaa, B-elokuvia ja
sarjakuvia rakastava joukko innostui myös psychobillystä, joka tuolloin oli
Suomessa täysin tuntematonta. Psychobillyssä yhdistyivät punk ja rockabilly,
niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin. Pian Billy, Jusa Nieminen, Riki
Viitanen ja Matti Kalkamo perustivat Garbagemenin, joka otti nimensä Crampsin
kappaleesta Garbageman. Garbagemen teki ensimmäisen levynsä The Verminous
Garbagemen vaateliike Dekadenzin samannimiselle levymerkille vuonna 1987.
Reilun vuotta myöhemmin yhtye siirtyi Hiljaisille Levylle.
Tämä tapahtui niin, että tuo erikoisen näköinen joukko pysäytti minut
kaupungilla ja ilmoitti, että me teemme seuraavan levyn Hiljaisille Levyille.
Eihän tuohon ollut mitään sanomista. Yhtyeen ulkoasu herätti todella huomiota,
tukat sojottivat kokonaan ylöspäin tai sinne tänne, ja pukeutuminen oli
punkille ominaisen shokeeraava. Kerran kotonani, kun ovikello oli soinut ja
seitsemänvuotias tyttäreni oli käynyt avaamassa oven, kuului eteisestä
heleä-ääninen huuto: ”Isä, täällä on ne sun kummallisen näköiset kaverit.”
Billy oli erittäin innostunut levittämään tietoa kaikesta
musiikista, josta oli innostunut. Minunkin psychobilly-tietämykseni olisi
jäänyt lähes Crampsiin ja Meteorsiin, jos Billy ei olisi sauhunnut vaikkapa
Demented Are Gosta tai Sting-Raysistä. Sting-Raysistä Billy oli siinä määrin
innostunut, että perusti Banaanimiehet-yhtyeen, joka soitti Sting-Raysiä
Suomeksi.
Kahden seikatuumaisen (Godzillas’s Bazooka ja Blind Man)
jälkeen ilmestyi Garbagemenin toinen albumi Nobody Move Nobody Get Hurt (1992).
Yhtye oli nyt liukunut garage rockin suuntaan ja mukaan oli tullut
psykedeliavaikutteita. Levy on kokeellinen, mutta samaan aikaan hyvin
perinnetietoinen.
Musiikin tekemisen lisäksi Billy oli erittäin innostunut
kuvataiteista, ja Garbagemenin julisteet, flyerit, tiedotteet sekä levynkannet
olivat etupäässä Billyn käsialaa. Levynkansiin ja insertteihin Billy saattoi
käyttää jopa enemmän aikaa kuin studiotyöskentelyyn. Billyn visuaalisen
kuvaston innoittajina toimivat kauhuelokuvajulisteet ja -sarjakuvat, pin up
-kulttuuri sekä 50-luvun mainokset.
Visuaalinen kiinnostus vei Billyn tekemään graafista
suunnittelua. Lisäksi Billy toimi muun muassa DJ:nä ja baarimestarina. Tällä
saralla Tampereen City-lehti valitsi Billyn vuonna 1990 kaupungin parhaaksi
baarimikoksi. Miehen yliaktiivisuus ja kiinnostuksen hajoaminen moneen suuntaan
esti kuitenkin pitkäaikaisen vakituisen työuran löytämisen.
Garbagemenin jälkeen Billy perusti 1990-luvun lopussa
Voimaryhmän. Taas oltiin pioneerityötä tekemässä, kun jamaikalaiseen
ska-rytmiin yhdistettiin punkkia ja voimapoppia. Voimaryhmässä Billy jaksoi
olla mukana vuoteen 2005. Voimaryhmä on jatkanut tämänkin jälkeen, ja sen
laulajana on Veli-Pekka ”Vellu” Lehtonen, joka lauloi aikoinaan myös
Garbagemenissä.
Aktiivisen luoneensa, näkyvän habituksensa ja jopa
ylisosiaalisen käytöksensä takia Billy oli tuttu laajasti niin
musiikkipiireissä kuin muutenkin. Billyllä oli draamantajua ja -halua, ja
miehen ympärillä tapahtui aina kaikenlaista niin hyvässä kuin joskus
pahassakin. Henkilökohtaiset ongelmat saivat Billystä vuosi vuodelta enemmän
otetta, mutta musiikki kiinnosti loppuun asti. Garbagemen aktivoitui aika
ajoin, ja uutta bändiviritystä oli työn alla. Uusia biisejäkin syntyi, mutta ne
jäivät pöytälaatikkoon. Kesken jäi myös Nobody Move Nobody Get Hurt -albumin
vinyylijulkaisun täysin uudet kannet, joita Billy itselleen ominaiseen tyyli
ehti työstää lähes vuoden.
Billyä jäivät kaipaamaan äiti, kaksi lasta, elämänkumppani
sekä suuri joukko ystäviä.
Jukka Junttila
Kirjoittaja on Hiljaisten Levyjen puuhamies, joka on läheltä
seurannut Billyn tekemisiä vuosia.
