Jokelaisen Jarkko oli tullut tutuksi pienlehtikuvioista – tietenkin. Jarkko oli todella aktiivinen nuori kaveri, joka teki ikäänsä nähden – tai itse asiassa mitään ikätasoitusta ei tarvi Jarkolle edes antaa – erittäin upeaa ja asiantuntevaa Subterranean Jungle fanzinea. Kaiken lisäksi lehti ilmestyi todella taajaan.
Kun aikanaan sitten selvisi, että Jarkolla oli bändi, niin ajatuskuvio meni suurin piirtein niin, että kun kaverilla on noin hyvä musiikkimaku ja kun se on noin aktiivinen, niin eihän sen bändi voi olla huono. Tässä vaiheessa olivat kiteytyneet bändien kiinnityssäännöt: 1) Musiikin piti olla sellaista josta pidän – tämä oli kaikkein löysin kriteeri 2) Bändin piti olla hyvä myös livenä – olen aina arvostanut keikkoja, ne ovat paljon intensiivisempi tapa kuunnella bändiä kuin levyltä 3) Bändin tyyppien piti olla niin sanotusti hyviä tyyppejä – kun tämä homma nyt kuitenkin oli minulle harrastus, niin järkeilin, että harrastuksen pitää olla kivaa. Eikä kusipäiden kanssa vääntäminen ole sitä.
Jarkko oli selvinnyt mukavaksi mieheksi jo kirjeiden perusteella ja elävässä elämässä vieläkin mukavammaksi. Bändin demosta selvisi, että musiikki oli sitä mistä pidin. Toisaalta se oli kyllä oletettavaakin, kun kerran yhtye oli napannut nimensä Lurkersin LP:n nimestä ja Lurkers kuului suosikkibändeihini. Olen muuten ajan kanssa tullut siihen tulokseen, että Vesa Vahtera on yksi tämän maan parhaista punkpopmelodioiden säveltäjiä – harmi ettei mies ole saanut sitä arvostusta joka hänelle kuuluisi. Kun sitten näin vielä bändin livenä, niin oli selvää, että kaikki kolme kiinnityksen kriteeriä täyttyivät, joten ei muuta kuin levyn tekoon. Kolmas GLM oli basisti Tero Teränen, joka jäi minulle hiukan vieraammaksi.
Viisi biisiä (Warlord, Ain’t Got Nothing, Time Is Running Out Of My Hands, Just Like Always ja Where Did All That Go) äänitettiin Helsingissä Equaliz Studiossa elokuussa 1988. Äänittäjä toimi Ari Hämäläinen ja tuottajana hääri bändin kotikaupungin Salon kaveri Teemu Horto. Aikanaan, kun päästiin GLM:n pitkäsoittoa tekemään, oli Teemu korvannut Teron. Teemu vastasi tällöin isolta osin kitaroista ja Vesa pääosin bassosta.
Jarkko kun oli pystyvä pienlehtimies, teki kannet ja liitteenä olevan hyvän näköisen lehdykän. Levyn kansista ja etiketistä kannattaa mainita, että niistä puuttuu maininta erittäin lyhyestä Where Did All That Go kappaleesta. Salabiisejä siis harrastettiin jo ennen CD aikaa. Lehdykän takakannessa on Hiljaisten Levyjen mainos ja siinä oli kaksi Stiff tyyppistä iskulausetta ”Hiljaiset Levyt – Ne sähköisesti Äänitetyt!” ja ”Jo se kolisee, niin se on Hiljainen Levy!!”. Tämän tyyppisiä lauseita viljeltiin tuohon aikaan rutkasti nettisivuilla ja mainoksissa.
Tässä vaiheessa vaihdoin singlejen etikettipohjan. Uudesta pohjasta yritettiin saada sen näköinen, kuin etiketti olisi irtoamassa oikeasta yläkulmasta. Tämäkin idea oli pöllitty ja toteutettu huonommin kuin alkuperäinen. Ardeck, joka oli Undertonesin oma yhtiö ja jolle bändi levytti Siren jälkeen, käytti saman tyyppistä tosin neliväristä etikettiä.
Levy kaiverrettiin 33 rpm MTV:llä ja A-puolen materiisikaiverrus ”Welcome to the Garageland and rock and roll Jungle” on kunnianosoitus bändin innoittajalle Clashille, sekä Jarkon fanzinelle. B-puolen matriisikaiverus on ”Where Did All That Go (God’s Loonely Men) 0:34. Eli täältä löytyy mysteeribisin nimi ja kreditit.
Biisit Time Is Running Out Of My Hands ja Just Like Always päätyivät Saksalaisen Twang! Recordsin julkaisemalle kokoelmakasetille Under The Midnight Sun – A Compilation Of Finnish Rock Vol 2.
