Nyt ollaan sukupuissa aivan perusasioiden ääressä. Tällä kertaa käydään läpi Hurriganesin kokoonpanot. Lisäksi käydään läpi Remun, Alberin, Cissen ja Ile aiemmat tekemiset ja mitä he Hurriganesin ohella / jälkeen tekivät. Tämä ei taida isompaa alustusta tarvita.
Sitten ne normaalit huomautukset: Jos huomaatte sukupuussa virheitä, niin niistä saa – suorastaan pitää – ilmoittaa ja minä korjailen ne sukupuuhun.
Tämä sukupuu alkoi syntyä, kun sain käsiini Tuomas Kaukomiehen kirja Raumalaista rockhistoriaa 60-luvulta tähän päivään. Kirja on lähes 600 sivuinen järkäle, jossa on lisäksi mukana kuuden CD:n boxi musiikkia. Kirja on faktapohjaltaan erittäin ansiokas ja esittelee käsittämättömän määrän yhtyeitä, joista suurin on päässyt levyttämän – joillakin ura on jäänyt muutamaan keikkaan. Ajattelin, että nyt syntyy sukupuu helposti. Jonkinasteinen pettymys tämä lopputulos on laajuuden osalta. Pettymyksen syy on omalla kummallisella tavallaan tuo ansiokas Kaukomiehen kirja. Ensiksikin siinä on kuten tuli jo todettua erittäin paljon ei-levyttäneitä bändejä. Toiseksi se ”omii” yhtyeen raumalaiseksi jos siinä on soittanut yksikin Raumalainen muusikko. Jopa alun perin torniolainen ja myöhemmin Helsinkiläinen Seidat saadaan mukaan kirjaan erittäin löyhän Rauma kytkennän kautta. Kolmanneksi kirja listaa lähipaikkakuntien, kuten Laitila ja Eura bändit Raumalaisiksi. Laitilassa oli ihan oma scenensä ja se tuotti isompia nimiä kuin Rauma. Laitilasta tulen tekemään joskus tulevaisuudessa oman sukupuunsa. Mutta pienestä pettymyksestä huolimatta ja ennen kaikkea tuon mainion kirjan avulla sain Rauman sukupuun kasaan ja se kertoo oman totuutensa Rauman rockelämästä.
Sitten ne normaalit huomautukset: Jos huomaatte sukupuussa virheitä, niin niistä saa – suorastaan pitää – ilmoittaa ja minä korjailen ne sukupuuhun.
Omalla tavallaan tämä on jatkoa Hesan punk-scenen synty sukupuulle. Siellä muutamassakin kohdassa viitataan näihin bändeihin ja Nolla Nolla Nolla jäi pois siitä ”liian myöhäisen” levyttämisen takia. Kuten sukupuun ingressissä totean on hiukan vaikea määritellä mitkä bändit olivat post-punkkia ja mitä eivät. Mietin esimerkiksi olisiko Raine Salo ja Riipinen pitänyt ottaa mukaan. Niin ja Esa Saarinen, jonka levyjä on aika mahdoton laittaa minkään otsikon alle. Tämä on nyt minun rajaukseni ja joku toinen olisi ehkä tehnyt hiukan toisenlaiset valinnat. Levyjen määrä on yllättävänkin pieni, mutta onneksi määrä ei korreloi laatuun ja nipussa on muutamia todellisia helmiä.
Sukupuusta tuli väljä – melkein tuli paikoitellen valkoisen tilan kammo, tuohonhan jää ihan liikaa tyhjää. Toisaalta tuo väljyys teki piirtämisestä helpompaa ja sukupuusta selkeämmän.
Sitten ne normaalit huomautukset: Jos huomaatte sukupuussa virheitä, niin niistä saa – suorastaan pitää – ilmoittaa ja minä korjailen ne sukupuuhun.
Tämä Porin sukupuu on ollut todella työläs. Aloitin tämän noin puoli vuotta sitten ja useamman kerran olen sysännyt sen syrjään, kun on pitänyt tarkistaa asioita ja miettiä mitä kaikkia ei-levyttäneitä bändejä tähän oikein voi ottaa mukaan. Porilaiset ystäväni ovat kommentoineet valintojani usein sanoilla ”jos sulla on tuo-ja-tuo mukana, niin sun pitää ottaa myös tämä-ja-tämä mukaan tai muuten porilaiset rokkipoliisit suuttuu.” Muutenkin on varoiteltu porilaisten fanaattisesta asenteesta joitakin bändejä kohtaan. Hassua, sillä kukaan tuntemani porilainen ystäväni ei ole tuollainen tiukkapipoin nipottaja – saa nähdä joudunko muuttamaan mielipidettäni porilaisista tämän sukupuun kommenttien myötä 😀
Niin, tässä sukupuussa on yllättävän paljon ei-levyttäneitä bändejä. Syy siihen on, että mielestäni on tärkeä osittaa, että Yö, Dingo ja monet muut eivät tulleet tyhjästä vaan niiden takana oli jo rutkasti työtä ja yritystä. Sukupuu loppuu noin 1980-luvun loppuun, muutamaa pitkäaikaista kokoonpanoa olisi tehnyt mieli jatkaa pidemmällekin, mutta varmaan parempi että kaikkien osalta loppu noin samaan aikaan ja tehdään sitten joskus 90-luvusta oma(t) sukupuu(t).
Pitkän askartelun myötä uskon että hyvin lähellä totuutta sukupuussa ollaan. Jos huomaatte virheitä, niin niistä saa – suorastaan pitää – ilmoittaa ja minä korjailen ne sukupuuhun.
Tämän piti olla helppo tehdä. Pyörin noihin aikoihin todella aktiivisesti tässä scenessä ja olen nähnyt lähes kaikki sukupuun bändit livenä, mutta mitä vielä. Bändilista syntyi helposti, mutta kokoonpanojen kanssa olikin vaikeuksia. Nyt ollaan sen verran vahvasti marginaalissa, että kirjallisista lähteistä ei juurikaan ollut apua, eikä netti kovin paljon tarjonnut kaivattua tietoa. Levy kokoelmaa esille (tuli muuten kuunneltua monta todella hyvää levyä) ja niistä soittajia tsekkaamaan ja sitten viestejä useille tutuilleni. Bändeissä soittaneillekin tuntui välillä olevan vaikea hahmottaa, että mitkäs ne vuosiluvut olivatkaan ja soittiko se-ja-se ennen sitä-ja-sitä, vaiko päinvastoin. Toinen asia, joka teki sukupuusta vaikean tehdä oli, että tässä on varmasti eniten viivoja tähän mennessä – Tekstipaikkojen asettelu tuotti todella pään vaivaa; melkoinen palapeli.
Tässä nyt kuitenkin on ja lienee hyvin lähellä totuutta ollaan. Jos huomaatte virheitä, niin saata – suorastaan pitää – ilmoittaa ja minä korjailen ne sukupuuhun.
Kuten sukupuun ingressiteksti kertoo, tämä ei kata koko tuon ajan Tampereen indiescenä, vaan on ote siitä. Jatkoa seuraa, mutta välissä teen kyllä muutaman muun sukupuun.
Tämä oli tähän mennessä tehdyistä sukupuista työläin. Aloittelin tämän tekemisen ennen kesää ja nyt vasta tämä on valmis. Faktoja joutui oikein kaivelemalla kaivamaan. Vaikka sukupuussa on paljon kavereitani, jotka olivat erittäin avuliaita, niin muistikuvat kaikista kokoonpanoista ja ennen kaikkea tarkoista vuosista olivat hiukan huteria. Sukupuun luurangon postaus ”Musakuvat ja -videot Pohjois-Karjalasta” -Fabcebook-ryhmään toi paljon tietoa. Osin käyttökelpoista, osin aivan liian nippelitietoa (kuten kuka soitti jollain levyllä yhdellä biisillä saksofonia), jotka kaikkea ei saatu sukupuuhun mahtumaan. Isot kiitokset kaikille ryhmäläisille jotka kommentteja lähettivät ja kaikille kavereilleni jotka tämän tekemisessä auttoivat.
Tässä se nyt sitten on, ensimmäinen versio. Virheitä saattaa edelleen olla, mutta niitä korjataan sitä mukaan kun kommentteja tulee.
Tämän kertainen sukupuu lähti syntymään hiukan hassusti. Kartoittelin bändejä Helsingin mustahuuli / post-punk sukupuuhun (joka ei tule ilmestymään vielä ihan lähiaikoina). Muistelin että Kolme Seisoo Vinossa olisi jossain vaiheessa vaikuttanut Helsingissä ja kyselin asiaa Enveriltä. Enver kertoi, että bändi on kyllä ihan Loimaalainen. Siihen tokaisin, että no sitten ei taida mahtua mihinkään sukupuuhun. Enver siihen, että Loimallahan on bändejä vaikka kuinka. Joopa, joo ajattelin. Asia jäi kuitenkin kiusaamaan, tein hiukka tutkimusta ja otin Enveriin uudestaan yhteyttä ja sanoin, että jos autat, niin voin kyllä yrittää katsoa saako tästä sukupuuta aikaiseksi. Ja kyllähän siitä sai. Tosin aikajanaa piti venyttää ihan tähän päivään asti, mikä tarkoitti sitä että sukupuihin tulivat nyt ensimmäiset metallibändit.
Samalla kun tämä on Loimaa sukupuu, niin tämä kertoo varmaankin monen pikkupaikkakunnan tarinan. Bändejä kyllä on, mutta samaan aikaan vain muutamia levyttäneitä. Useimmat niistä joutuvat tyytymään omakustannelevyihin, koska yhtyeet jäävät isojen kaupunkien portinvartijoiden katseiden katveeseen. Varsinkin vanhemmalla iällä soittaminen muuttuu harrastustoiminnaksi, jossa lähinnä setämiehet soittelevat omaksi ilokseen ja julkaisevat levyn silloin tällöin. Siirtymiä bändeistä toiseen on vähemmän jo ajallisen perspektiivin takia, mutta muutama muusikko mahtuu pienellekin paikkakunnalle, joka on kulkenut pitkä tien sukupuun ylälaidasta alalaitaan.
Normaalit lauseet loppuun: Sukupuussa on varmaankin puutteita ja virheitä. Jos niitä havaitsette niin laittakaa kommenttia ja minä korjailen sukupuuta.
Mielenkiintoisia hetkiä Loimaan rockelämän parissa.
Ruotsin rajan tuntumassa rokattiin ja levytettiinkin harvinaisen varhaisessa vaiheessa. Tämä sukupuu pureutuu Tornion varhaisvaiheiden lisäksi sellaisiin suuruuksiin kuin Terveet Kädet ja CMX, unohtamatta muitakaan ennen vuotta 2000 levyttäneitä bändejä.
Kiitokset Arto Junttilalle (ei sukua), joka on tehnyt upeaa työtä Tornion rockscenen taltioinnissa kirjoihinsa.
Sukupuussa on varmaan tälläkin kertaa virheitä ja epätarkkuuksia. Korjauksia kannattaa lähettää tännepäin, niin korjailen sukupuuta tarpeen mukaan.
Olen viime aikoina koonnut ”Rockadillo – 50 vuotta kaikkiin suuntiin” -näyttelyä Museokeskus Vapriikkiin Postimuseon erikoisnäyttelyksi (avautuu 10.9.2021). Tämän homman tiimoilta ovat Wigwamin vaiheet tulleet kovinkin tutuiksi, joten uuden sukupuun aihe oli helppo valita. Tämä sukupuu pitää sisällään kahden Suomalaisen progejätin ja ensimmäisten todellisten vientibändien juuret ja ensimmäiset toimintajaksot. Nuo juuret sisältä mukavasti tietoa varhaisista Suomen levyttäneistä rockbändeistä – ehkä niihinkin pitäisi joskus perehtyä tarkemmin, ei kuitenkaan muutamassa seuraavassa sukupuussa sillä ne tulevat käsittelemään aivan muita yhtyeitä.
Kiitokset Tapio Korjukselle tietojen tarkastuksesta.
Jos sukupuusta löytyy virheitä niin ilmoitelkaa ihmeessä tännepäin ja minä teen tarvittavat korjaukset.
Nyt mennään sukupuissa microhistoriaan. Moni ei varmaankaan ole kuullut UJO-konsernista, eikä sen bändeistä, vaikka julkaisuja yhtyeiltä on tullut pitkälti toista sataa. Ne jotka ovat kuulleet, ovat useimmiten olleet haltioituneita kavereiden tavasta tehdä musiikkia. Hommassa yhdistyy tavallisesti hieno idea, lo-fi estetiikka ja positiivinen amatöörimäisyys. Sukupuun ingressitekstissä kerrotaan tarkemmin mistä hommassa on kyse ja bändikohtaisesti avataan hiukan omaperäisiä ideoita ja tuodaan muutama hillittömyys esille. Nauttikaa!
