Hiljaiset julkaisut osa 12 – Maaseudun Tulevaisuus: Periferia (LP; Hiljaiset Levyt ‎HIKI-002) 1988

Kahden pikkulevyn jälkeen Maaseudun Tulevaisuus oli selkeä valinta bändiksi joka tekee Hiljaisten toisen pitkäsoiton Alivaltiosihteerin jälkeen. Albumia oli suunniteltu jo vuoden 1987 loppupuolelta lähtien, jolloin ajateltiin, että se ilmestyisi helmikuussa, mutta ihan tähän aikatauluun ei päästy. Tuo oli suunnilleen se aika kun levy äänitettiin. Äänitykset tehtiin Hiljaisten alkupäälle tutulla kaavalla, eli Sound Consulting studiolla ilta ja yö aikaan. Äänittäjänä ja tuottajana toimi Timo ”Soija” Mesimäki. Soija oli pitkän linja keikkamiksaaja, joka sopi erinomaisesti Maaseudun Tulevaisuudelle ja Soija sai yhtyeen energian hienosti taltioitua levylle.

Biisejä, jotka olivat jo keikkasetissä ja joita ei oltu vielä taltioitu äänilevylle, oli yhtyeellä paljon, joten materiaalin kanssa ei ollut ongelmia. Vain Lyhteet oli julkaistu Adventtilaulun B-puolella, mutta siitäkin äänitettiin uusi versio tälle levylle. Kaikki yksitoista kappaletta ovat yhtyeen omaa käsialaa. Biisien tekstien omanlaisuudestaan kertoo jotain se, että kun Roo Ketvel teki kirjan Sanoista (Zappa Oy, 1989), johon hän haastatteli silloisia johtavia Suomalaisia tekstintekijöitä kuten Gösta Sundqvist, Ismo Alanko, Heikki Salo, Kauko Röyhkä, Kari Peitsamo ja Ari Närhi, niin hän valitsi myös Juissi Vainiolan mukaan ja Juissi avaa kirjassa yhtyeen biisien sanoituksia.

Levy valmistettiin tutustui MTV:llä ja Riihimäen Äänituotannossa. Jostain syystä matriisikaiverrus tuli vain A-puolelle, missä lukee ”Suu- ja sorkkatauti”. Kannet ovat taas ihan oma tarinansa. Olin Jukebossissa pyöriessäni tutustunut Kari Hietaseen, joka oli kaupan vakiasiakkaita. Kerran Kari kertoi, että hän on töissä mainostoimistossa ja haluaisi tehdä levynkannen Hiljaisille Levyille. Mikäs siinä sitten, Kari töihin ja pian oli kansiehdotus valmis. Siinä etukannessa kiertää kehyksen omaisesti erilaisia Letrasetin kehysten pieniä pätkiä. Kun kansiehdotus kävi bändillä hyväksyttävänä, sattui reunakuvion osalta pieni väärinkäsitys, bändi luuli valitsevansa esitetyistä kuvioista yhden, jota käytettäisiin kautta linjan. Kannet tulivat takaisin, niihin oli kirjoitettu OK ja yksi kehyksistä oli ympäröity. Kansien tekijä kuitenkin oli esittänyt kannet juuri sellaista kuin millaisiksi ne tulivat. Kehyksen rengastus ohitettiin, kun ei ymmärretty mitä se tarkoittaa ja kannet menivät painoon. Aikanaan bändi ihmetteli miksi kannessa ei ole yhtenäistä kehystä siitä kehystyypistä, joka oli vedokseen merkitty. Selvisi sen rengastuskin tarkoitus.

Toinen yllätys kansien kanssa sattui Painomainoksessa, jossa ne painettiin. Alivaltiosihteerin LP:n tiimoilta olin oppinut, että kannet voidaan leikata ja stanssata liimausta varten valmiiksi. Alivaltiosihteerin stanssi ei ollut kuitenkaan enää tallessa, joten uutta varten piti lähettää mitat. Mittasin malliksi levykannen ja lähetin tiedot painofirmaan. Siellä tulkittiin, että mitta on taitoksen ulkoreunaan, kun olin mitannut sillä ajatuksella, että taitos on mitan ulkopuolella. Tästä aiheutui se, että kannesta tuli aavistuksen liian ahdas. Sisäpussi ei mahtunut kannen sisälle. Niinpä käsityönä metalliviivoittimella ja taittoveitsellä kävin läpi kaikki 500 sisäpussi ja leikkasin jokaisesta noin kahden millin suikaleen pois. Tämän jälkeen pussit mahtuivat kansiin. Oli harvinaisen tympeätä homma noiden siivujen leikkaaminen. Liitettä ei levyssä ollut. Siitä oli bändin kanssa puhe, mutta mitään materiaali ei yhtyeeltä tullut, joten se jäi tekemättä. Levyn jakeli Euros, kuten oli jaellut Alivaltiosihteerin LP:nkin. Tämä jäi viimeiseksi levyksi, jonka jakelijana Hiljaisille oli Euros.

Levy sai hyvät arviot ja bändin noste jatku. Sitä alettiin noteerata myös ulkomailla. Maximum Rocknrolliin tehtiin bändistä juttu ja Maaseudun Tulevaisuus oli ensimmäinen Hiljaisten Levyjen yhtyeistä joka pääsi Keski-Eurooppaan soittamaan. Ensin keikka Puolan isoimmalle festivaalille ja hiukan myöhemmin Pohjois-Euroopan kiertueen, jolla suurin osa keikoista oli Saksassa. Tuohon Saksaan liittyy hauska tarina siitä kuinka pieni maailma on. Olin Hannoverissa IT-messuilla 1989 ja tuttuun tapaan selvitin olisiko paikalla rock-keikkoja. Tiedot yhdestä sellaista löytyivät ja keikka oli vain noin kolmen kilometrin päässä hotellilta, joten totesin että sinnehän voi kävellä. Paikka näytti kartalla olevan keskellä puistoa, mikä hiukan hämmästytti, mutta olihan sitä tullut oltua omituisissa paikoissa ennenkin. Illan pimetessä lähdin talsimaan puistoon, joka muuttui pian metsäksi ja kapea tie kiemurteli eteenpäin. Valoja oli vain siellä täällä ja alkoi arveluttaa että mitä tästäkin tulee, kunnes yhden mutkan takaa tuli näkyviin pieni hyvin valistu aukio, jolla oli iso puutalo, tai paremminkin huvila. Tässä melko ränsistyneessä paikassa toimi punk-klubi.

Ilta meni rattoisasti kolmea bändiä katsellessa ja viimeinen niistä, Trashing Groove, oli suorastaan erinomainen. Sain taas näitä hetkessä syntyneitä tyhmiä ideoita, että tuotahan voisi julkaista Suomessa. Tungin innoissani takahuoneeseen ja esittelin itseni hikiselle laulusolistille. Hän tyrkkäsi minut puhumaan bändin managerille, joka istui peränurkassa juomassa punaviiniä pullonsuusta. Esittelin itseni ja kaveri innostui ja kertoi että hänpä tietää yhden suomalaisen bändin. Odottelin, että sieltä tulee Hanoi Rocks tai joku Wigwam, mutta kaveri pamauttaa vielä aika hyvällä lausumisella Maaseudun Tulevaisuus. Menin niin hämilleni, että minulla kesti hetken ennen kuin sain sanotuksi, että kyseinen bändi levyttää juuri minun levy-yhtiölleni. Kaveri meni nyt hämilleen, eikä selvästikään uskonut että olisin oikeasti tämän bändin levy-yhtiön pomo – mikä muuten on todennäköisyys tällaiselle sattumalle? Meni hyvä tovi, kun asiaa vatvottiin ja lopulta kumpikin osapuoli uskoi toistaan. Kaverin Maaseudun Tulevaisuus -tuntemus johtui siitä, että hän oli buukannut heille kaksi keikkaa, kun yhtye oli aikoinaan Saksaa ja Puolaa kiertänyt. Tämän jälkeen oltiinkin jo ylimpiä ystäviä.

Kaikki tämän LP:n biisit löytyvät Rokit Recordsin vuonna 2012 julkaisemalta maaseudun Tulevaisuuden 2CD:n kokoelmalta Complete.

Maximum Rocknroll #72 (May 1989)

Hiljaiset julkaisut osa 11 – Alivaltiosihteeri: Ole nöyrä! live-EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-009) 1988

Sitten taas yksi minun hämmentävistä ideoiden kopioinnista. The Cramps, joka oli ja on edelleen suuria suosikkeja, oli ajautunut sopimusriitoihin I.R.S. Recordsin kanssa vuonna 1981. Bändi ei voinut tämän takia levyttää lähes kahteen vuoteen, mutta uusia biisejä syntyi. Yhtye äänitti valmiiksi livelevyn Smell Of Female, jolla on vain näitä uusia biisejä, ja kun sopimusongelmista oli selvitty, julkaistiin levy mahdollisimman nopeasti. Biiseistä ei tehty myöhemmin studioversioita. Tuohan on todella cool idea tehdä livelevy, jolla on biisejä joista ei ole olemassa studioversiota, ajattelin. Kerroin ideasta Pasille ja Simolle ja nämä pitivät ideaa niin pöhkönä, että se pitää toteuttaa. Idea tosin riisuttiin hiukan ja päädyttiin EP-levyyn.

Radio 957:lla oli jotain isompia suunnitelmia, en kyllä muista mitä, jonka takia Sound Consulting studiolta oli vedetty piuhat parin sadan metrin päähän YO-Talolle. Tampereen Ylioppilaskuntahan omisti tuohon aikaan radion. Näin ollen YO-Talolta pystyi bändin soiton äänittämään suoraan moniraitanauhalle studiolla. Niinpä keskustelemaan radiolle, voitaisiinko Alivaltiosihteeri äänittää näin. Kyllä voitiin. Sitä miksi kyseistä nauhoitustapaa ei minkään muun yhtyeen kanssa koskaan käytetty on jäänyt minulle epäselväksi. Tuo olisi ollut erinomainen konsepti tehdä livelevyjä.

Kulman Jukan kanssa sovittiin keikkapäivä, jolloin äänitys tehdään ja se oli 16.3.1988. Supportiksi otettiin Jalla Jalla, jonka etelän kiertueelle päivämäärä sopi. Jälkeenpäin olen parikin kertaa harmitellut, että miksi en äänityttänyt myös Jalla Jallan settiä. YO-talolla bändin äänityspuolesta vastasi Timo ”Soija” Mesimäki ja miksauksen teki Tapio ”Tage” Ylitalo, joka kreditointiin kansiin tuottajaksi.

Biisit jotka levylle tulivat oli sovittu etukäteen, mutta koko keikka äänitettiin, jotta saatiin mukaan Alivaltiosihteerin biisien välissä esittämiä välitemppuja. Parhaat temput saksittiin sieltä täältä ja laitettiin sovittujen biisien eteen. Lopputulos oli, että A-puolen aloittaa Esipuhe, sitä seuraa biisi Liian vähän, liian hitaasti. Tämän jälkeen tulee legendaarinen ohjelmanumero Solmiotemppu ja viimeisenä on kappale Panostan mimiikkaan. B-puoli alkaa välitempulla Maallikkosaarna, jonka jälkeen tulee Kiire (ei minnekään). Seuraavaksi on taas puhetta Sananen edellisen johdosta välispiikin muodossa ja koko levyn lopettaa Batman Alivaltiosihteerin mukaan, eli siis Batman TV-Sarjan teema. Solmiotemppu voi vielä todeta sen, että kun Pasi teki sitä, niin yleisön joukosta kuuluu selvästi huuto ”Älä tee sitä, sä voit kuolla”. Myöhemmin eräällä Alivaltiosihteerin keikalle minun juttusille tulee kaveri, joka kertoo että hän on se joka huutaa tuon lauseen levyllä. Ihan sitä kuuluisaa viittätoista minuuttia kaveri ei kuuluisuudesta saanut, mutta muutaman sekunnin kuitenkin.

EP:n nimen keksi Pasi ja kaivoi tuttuun tapaan lehtiarkistoistaan kansikuvan. Minä tulostelin takakanteen tulevat teksti firman isolla tulostimella arkille ja liimailin ne paikalleen. Eivät ne menneet ihan suoraan ja tästä seurasi seuraavan singlen kohdalla sellainen episodi, että kun Pasi toimitti takakanteen tulevat teksti (kokoonpanot, biisin nimet, jne.) niin niissä oli myös teksti ”Teksti vinoon liimasi Jukka Junttila”. Jätin sen kuitenkin laittamatta kansiin. Levyyn tuli peräti 16 sivuinen Kansakunnan Selkäranka, josta muun muassa käy ilmi Tagen erittäin vähäpuheinen luonne.

Levy kaiverrettiin tuttuun tapaan MTV:llä ja singlen takakansiin on dokumentoitu jopa kaivertajan nimi, Aripekka ”AP” Kivinen. AP kaiverisi myös matriisitekstit, jotka olivat A-puolella ”Suomi on hyvä maa asua ja elää” ja B-puolella ”Se on meidän puolesta ihan OK!”. Levyt prässättiin Riihimäen Äänitetuotannossa.

Levy julkaisiin 21 syyskuuta 1988. Julkkarikeikka pidettiin YO-talolla ja lämppäribändinä oli Hojot. Hojot oli Veijo Väkivahvan bändi, jossa toisena jäsenenä oli Leo Hyrkkö. Jääköön herrojen oikeat nimet salaisuudeksi, vaikka aika julkinen salaisuus taitaa olla kyseessä. Hojot oli Tero Lehdon kasettikokoelmalle tehnyt pari biisiä ja yksi niistä kertoi Satu Kurvisesta. Tämä oli tietenkin riittävä syy saada juuri Hojot lämppäriksi.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiukan erilainen julkaisu: Tämä kirjanen joka kertoo neljäntoista Hiljaiset Levyt artistin yhden biisin tarinan

Kun näin aikoina ei pääse lähelle bändiä livenä, niin Hiljaiset Levyt tarjoaa mahdollisuuden päästä lähelle edes yhtä bändin biisiä. 14 BIISIÄ pdf-kirjasessa neljätoista Hiljaisten artistia kertoo itse kukin tarinan yhdestä biisistään. Tarinat ovat erityylisiä, mutta kaikki valottavat sitä kuinka kappaleet syntyvät ja mitä tekijöitä inspiroi.

Lataa/avaa kirjanen TÄSTÄ.

Hiljaiset julkaisut osa 10 – Raamattupiiri / Perestroika: split EP (7”; Hiljaiset Levyt PÖPI-001) 1988

Tämä onkin hiukan erikoisempi julkaisu: Ilmaislevy, joka tuli Ulo-lehden välissä. Innoitus tämän julkaisuun tekemiseen tuli kahdesta suunnasta. 80-luvun lopulla oli alkanut Brittien musiikkiviikkolehdissä (Melody Maker, Sounds, NME) olla silloin tällöin ilmainen vinyyli-EP mukana. Nämä olivat minusta todella cooleja levyjä. Pelkän lehden hinnalla sai neljä biisiä kuunneltavakseen usein sellaisilta bändeiltä joista ei juurikaan tiennyt mitään ja näissä oli usein todella hyviäkin mukana. Parasta oli, jos levyllä oli vielä sellainen versio, jota ei oltu missään muualla julkaistu.

Toinen innoittaja oli se, että Ulo-Pekka Suomäen Hiljaisille Levyille kokoamasta kokoelmasta oli tullut voittoa ja jotenkin tuntui, etteivät ne rahat minulle kuuluneet, kun en paljoakaan ollut tuon julkaisun eteen tehnyt. Näin ollen ehdotin Pekalle, että mitäs jos minä maksaisin Ulo-lehden mukana tulevan levyn? Pekka tietysti innostui asiasta. Hommaa hiukan mietittiin ja todettiin, että se saadaan halvimmalla toteutettua niin, että levyn kannet sekä etiketit painetaan lehteen. Lukijat voivat ne leikata, taitaa levypussin sisään ja liimata etiketit paikoilleen. Eli tilattiin siis valkoetikettisiä singlejä pelkissä suojapusseissa.

Pekka hoiti tietenkin bändien valinnan ja lehden julkaisijana kaiken graafisen materiaalin. Kannen piirroksen hän pyysi Jarkko Martikaiselta ja teki itse takakannen. Etiketeissä Pekka päätyi sellaiseen ratkaisuun, että etiketit ovat vain puolikkaita. Näin siksi, että silloin ne pystyi leikkaamaan niin, että reikä tuli siististi levyyn. Lisäksi Pekka painatti biisien sanat lehteen niin, että nekin saattoi leikata irti ja taittaa liitteeksi levyn mukaan. Levyn koodiksi keksin PÖPI-001, koska järkeilin että onhan se idioottimainen idea tehdä ilmaislevyjä. Levyt kaiverrettiin MTV:llä ja matriisi teksteiksi tuli tällä kertaa A-puolelle ”Vettä ja leipää” ja B-puolelle ”Leipää ja sirkushuveja”.

Levyn bändeistä Raamattupiiri tuli Torniosta ja se oli perustettu 1986. Siihen kuuluivat Jussi (laulu), Kurtsa (kitara) Samppa (basso) ja Miettinen (rummut). Yhtye ei kai äänittänyt tämän lisäksi kuin yhden demon. yhtye hajosi suunnilleen silloin kun tämä levy ilmestyi. Raamattupiirin biisit tällä levyllä ovat: Kissa Kävelee, Yksinäisyys, Sorbustako?, Elämää ja Bible Circle.

Perestroika puolestaan tuli Forssasta ja sen jäsenet olivat: Late (laulu), Asko (laulu), Make P. (kitara), Make L. (basso) ja Jone (rummut). Perestroikan biisit levyllä ovat: Tehdas, Harmaita Suhahduksia, Pelko ja Kerro. Kovin paljon pidempi ikäinen Perestroika ei Raamattupiiriä ollut, mutta se sai enemmän aikaan levypuolella. Se oli yhdellä biisillä mukana Hiljaisten vuonna 1989 julkaisemalla 33 Special EP:llä. Siltä ilmestyi myös oma EP Kumisinfonia Boring Recordsille. Lisäksi yhtye oli mukana kahdella kokoelma LP:llä vuonna 1989.

Se mikä lämmitti kovasti mieltä tämän levyn suhteen oli, että John Peel soitti peräti kahdessa ohjelmassaan 27.8.1988 Peel soitti Perestroikan Pelon ja 31.8.1988 Raamattupiirin Sorbustako? Raamattupiirin spiikki oli: ”I should have checked with some of the BBC’s Finnish folk of course, that’s Raamattupiiri and Sorbustako, which probably means, will you show me parts of your body that I’ve not seen before. Time for some music.”

Mainittakoon, että yksi Hiljaisten bändin päätyi lehden mukana tulevalle ilmaislevylle. Maan mainio levynkeräilijöiden erikoislehti Rare teki kahden numeronsa mukaan ilmais-EP:n. Ensimmäisellä näistä vuonna 1990 oli mukana myös Maaseudun Tulevaisuus. Levyllä on demo versio Albania biisistä – tätä versiota ei ole julkaistu missään, ennen kuin vuonna 2012 ilmestyi Rocket Recordsin julkaisema Maaseudun Tulevaisuuden kahden CD:n kokoelma Complete.

Hiljaiset julkaisut osa 9 – Jalla Jalla: Goes Pop EP (7”; Hiljaiset Levy HIKS-008) 1988

Rovaniemeläinen Jalla Jalla kiinnitti huomioni omakustannesinglellä City Song. Miettinen kehui sen Rumbassa ja sen pohjalta tilasin singlen. Koska single oli tolkuttoman hyvä, kirjoittelin Rovaniemelle ja kerroin kiinnostuksesta bändiä kohtaan. Pian sieltä tuli demo, joka oli yhtä hyvä kuin single ja homma oli lähes sitä myöten selvä, tämä yhtye tulisi levyttämään Hiljaisille. Demon mukana tulleesta saatekirjeestä selvisi, että yhtyeeseen kuuluivat Harri Pöyhtäri (laulu), Jouko Hiltunen (sahaavakitara), Jukka Tarkiainen (kiharakitara), Pekka Kärhä (basso) ja Pepe Tuononen (rummut). Se, että bändi oli jo niin valmis, johtui siitä, että uraa oli useammallakin takana jo 70-luvun loppupuolelta. Hiltunen ja Tuononen olivat soittaneet Rovaniemen ensimmäisiin punkbändeihin lukeutuvassa Sabotaasissa. Siinä oli muuten mukana myös Hannu Kulusjärvi, joka tuli tunnetuksi Greenhouse AC:stä. Sabotaasin ainoa levytetty kappale on aikoinaan Ylen arkistonauhaksi äänitetty Kioskikirjallisuutta, joka päätyi vuonna 2018 ilmestyneelle Suomipunkin harvinaisuuksia esittelevälle kokoelmalle Veritahroja.

Vaikka homma oli siis oikeastaan selvä, niin periaatteista kuitenkin pidettiin kiinni, että yhtye pitää ensin nähdä livenä ja kun Jallat kävivät muutaman keikan Etelä-Suomessa heittämässä, niin sen jälkeen asiassa ei ollut enää mitään epäselvää.

Koska tolkuttoman hyviä biisejä oli paljon, päädyttiin siihen, että tehdään neljän biisin EP. Biisejä todellakin oli todella paljon ja bändi äänesti keskenään mikä niistä päätyisivät levylle. Mukaan tulivat Bedroom Tapes, jota kaikki pitivät hitti biisinä. Whisky on the rocks and hope esitteli jo tässä vaiheessa Jalla Jallan countrypuolta ja kappale oli pitkään keikkasetin vakikalustoa. Don’t throw-up on your last drink on perusjalla ja Simple Love Song modernimpi ja aika lailla toiselainen Jalla-biisi. EP siis esitteli aika kattavasti yhtyeen eri puolia. Tietenkään näitä biisejä ei tullut yhdellekään albumille. Tuolta demolta jäivät kokonaan levylle dokumentoimatta sellaiset biisit kuin Big Boys, Voodoo, Prove, Bar Song, ja (May I Take a) Giant Step Into Your Heart, joista viimeinen on 1910 Fruitgum Company cover ja todellinen keikkaklassikko.

Äänitykset tehtiin Hiljaisten tavan mukaisesti jälleen kerran Sound Consulting studiolla ja studiopöydän takana oli Tapio “Tage” Ylitalon. Neljää biisiä varten oli varattu kaksi päivää – tai tarkemmin sanottua iltaa. Budjetti kun oli todella pieni ja bändi tuli paikalle omalla keikkabussillaan, jossa oli nukkumatilat, ja majoittui siellä. Bussi parkkeerattiin Keskustorin parkkipaikalle, josta Sound Consulting studiolle matkaa ei ollut kuin 100 metriä.

Jalloissa oli monen moista talenttia ja viisi täysin erilaista tyyppiä. Kitaristi Jukka Tarkiainen on erittäin lahjakas piirtäjä – mieshän on sittemmin tehnyt uraa taiteilijana. Tarkiainen on tehnyt bändin julisteet, logot ja muun visuaalisen puolen, joten oli täysin luonnollista, että Tarkiainen teki myös EP:n piirrokset. Ja niitähän kertyi: Kansien lisäksi hienot etiketit ja koko levyn mukana tuleva liite on Tarkiaisen käsialaa. Varsinkin liitteen kannesta takakanteen ulottuva piirros oli niin hieno, että sitä käytettiin mainoksissakin.

Levyn valmistus tehtiin hyväksi havaitulla MTV & Riihimäen Äänitetuotanto linjalla. Koska yhteispituutta julkaisulle tuli hiukan yli 10 minuuttia piti kierrosnopeudeksi laittaa 33 rpm. Matriisi kaiverrukset olivat tällä kertaa: ”Oli hepokatti maantiellä poikittain” A-sivulla ja ”Se harjasi haravalla hampaitaan” B-poskella. Levyä painettiin normaali 500 kappaletta ja se myyntiin nopeasti loppuun. Hiukan mietittiin lisäpainoksen ottamista, mutta levyjä alkoi tulla siihen tahtiin, että rahat päätettiin laittaa kiinni seuraavaan projektiin ja lisäpainos jäi tekemättä.

EP:n biiseistä Don’t Throw-Up Your Last Drink ja Simple Lovesong päätyivät Saksalaisen Twang Tonen kokoelmakasetille Under The Midnight Sun – A Compilation Of Finnish Rock Vol 4 (1990). Tästä alkoi pitkän ja ennen kaikkea erittäin miellyttävä yhteistyö Berliniläisen Mike Korbikin kanssa. Whisky On The Rocks & Hope puolestaan tuli vuonna 2005 julkaistulle 4 CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000 (Poko). Kummastakaan ei saatu mitään lisenssimaksuja. Saksajulkaisun suhteen oltiin niin innoissaan, että joku ulkomaalainen on meistä kiinnostunut ja Poko suhteen tilanne oli, että olin niin monta palvelusta Epelle velkaa, että olin vain onnellinen, kun jotain saatoin takaisinpäin antaa.

Hiljaiset julkaisut osa 8 – Maaseudun Tulevaisuus: Adventtilaulu / Lyhteet (7”; Hiljaiset Levy HIKS-007) 1987

Maaseudun Tulevaisuuden kanssa oli puhuttu pitkäsoiton tekemisestä. Sen ajankohdaksi oli kaavailtu seuraavan vuoden alkua – silloin saisin taas opintolainan, jonka voisi aluksi sijoittaa levyjen kustannuksiin ja aikanaan levyn myyntituloilla kuitata itselleen takaisin ”lainan”. Bändi oli kuitenkin täpinöissään ja jotain haluttiin julkaista jo loppuvuodesta. Ihan selkeää muistikuvaa ei ole oliko se minun ideani (todennäköisesti) vaiko bändin, mutta päädyttiin tekemään joulusingle.

A-puoleksi yhtye päätti tehdä version Adventtilaulusta (”Tiellä ken vaeltaa”). Vaikka kappale merkittiin säveleen ja sanoituksen osalta etikettiin tradionaaliseksi, niin tämä perustui erehdykseen. Kuviteltiin, että kun kappale on virsikirjassa (virsi numero 15), niin sen täytyy olla vanha. Näinhän ei ole. Adventtilaulu on Juhani Forsbergin vuonna 1967 kirjoittama kristillinen laulu, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Forsbergin vuosina 1967–1968 julkaisemassa kaksi­osaisessa kokoelmassa Nuoren seurakunnan veisuja. 1967 se esitettiin jo Helsingin seura­kuntien adventtitapahtumassa ja vuonna 1986 se hyväksyttiin myös virsi­kirjaan. Laulun sanat liittyvät kertomukseen Jeesuksen saapumisesta aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Tapauksesta kertovat sekä ensimmäisen adventtisunnuntain että palmusunnuntain evankeliumi­tekstit. Jeesuksesta laulussa käytetty nimitys ”muurarirabbi” viittaa Raamatun mainintoihin, joiden mukaan häntä oli Nasaretissa sanottu rakennus­mieheksi tai rakennus­miehen pojaksi. B-puolelle tuli Lyhteet. Nimestä voisi epäillä, että se kertoisi joululyhteistä, mutta kappaleen sanoituksella ei mitään tekemistä joulun kanssa. Bändi hoiti itse nauhan valmiiksi ja toimitti masterin minulle. Kappaleet äänitettiin RW-studiossa, Karstulan nuorisotalon vintillä 8-raitatekniikalla.

Kansikuvan pyysin taas yhdeltä pienlehtihommissa tutuksi tulleelta piirtäjältä ja sarjakuvataiteilijalta P.A. Manniselta. Manninen kuvitti suoraan biisin tekstiä ja lisäsi aasilla ratsastavalle Jeesukselle sähkökitaran. Palmunlehdet tosin vievät ajatusta enemmän palmusunnuntaihin kuin adventtiin. Kaikkineen julkaisun jouluisuus jäi hiukan kaukaiseksi ja se julkisuus mikä levylle tuli tuli vasta joulun jälkeen. Jouluun kappale tuli liitettyä paremmin vasta vuonna 2007, kun Hiljaiset Levyt julkaisi yhdessä Woimasoinnun kanssa Jouluräyhää CD. Tällä CD:lle Adventtilaulu otettiin mukaan.

Singleen tehtiin myös liitevihko, joka oli monipuolisempi, kun Agrikulturessa ollut sanoitusliite. Vihkosessa oli muun muassa Ulo-Pekan Maaseudun Tulevaisuus esittely ja Pasi Heikuran piirtämä Mies sarjakuva. Vihkosessa myös mainostettiin helmikuussa ilmestyvää LP:tä – ei se ihan silloin vielä ilmestynyt. Matriisikaiveruukset olivat tällä kertaa A-puolella ”Hårdare, hårdare …” ja B-puolella ”… viskade jag!”. Minkäänlaista muistikuvaa ei ole mikä älynväläys nuokin ovat olleet. Kaiverrus oli tuttuun tapaan MTV:llä ja prässäys Riihimäen äänitetuotannolla.

Hiljaiset julkaisut osa 7 – Alivaltiosihteeri: Eduskuntatalo (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-001) 1987

Syksyllä 1987 oltiin päästy siihen pisteeseen, että oli aika julkaista ensimmäinen pitkäsoitto. Bändi oli tietysti Alivaltiosihteeri, jolta oltiin jo pari singleä julkaistu ja joka oli saanut mediassa suopean vastaanoton. Syksy oli siinäkin mielessä hyvää aikaa, että olin nostanut opintolainan ja jemmannut siitä rahat levyä varten. Ajatus oli, että pankkilainaa levyä varten ei kuitenkaan saisi ja saisihan opintolainani sitten pikku hiljaa takaisin kun levyä myytäisiin.

Biisivalintoja kun levylle mietittiin, niin linjaukseni oli kunnon punk asenteella, että single biisejä ei sitten levylle laitettaisi. Sitä en muista miksi tästä periaatteessa luovuttiin Pikku-Ukkojen kohdalla, sillä se oli ollut Brassailen Poikaystävilläni B-puolella – siitäkin toki äänitettiin levylle uusi versio. Levyn mitta jäi selvästi alle puolentunnin, vaikka biisejä oli yhdeksän, joten päädyimme kutsumaan levyä mini-LP:ksi ja sitä myytiin hiukan LP:tä halvemmalla hinnalla. Biisejä bändillä olisi ollut lisääkin, mutta todennäköisesti tuohon mittaan päädyttiin studioajan säästämiseksi. Kappaleet olivat yhtyeen omia (sävellykset Pasi Heikura ja tekstit etupäässä Simo Frangén) lukuun ottamatta Koti Paikka Planeetta biisiä, joka oli käännös The B-52’s Planet Claire biisistä. Nyt kun oli kyse pitkäsoitosta ja isommista rahoista niin päätettiin hakea ihan virallinen käännöslupa. B-52’sin edustaja pohjoismaissa oli Sweden Music AB, josta lupa irtosi, kun lähetimme sinne suomalaisen tekstin suoran käännöksen myös englanniksi. Mitään teostokorvauksia emme tietenkään kappaleesta saaneet.

Äänitykset tehtiin tuttuun tapaan Sound Consulting Studiossa ja äänittäjänä ja tuottajana toimi Tommy Höflinger. Itse asiassa neljä biiseistä oli äänitetty jo keväällä samassa sessiossa kuin edellinen single, mutta nekin miksattiin nyt uusiksi. Kun biisit oli saatu purkkiin, niin yhtyettä pyydettiin Liisa Akimofin toimesta TV1:n Studio Studio ohjelmaan. Ohjelma tehtiin ja se tuli ulos lokakuussa, joten siihen käytettiin Tahdon antaa teille rahaa biisiä, vaikka albumi ilmestyi vasta marraskuussa. Ohjelmaan tehtiin biisistä Toivotaan Toivotaan –ohjelman tyyppinen parodia Lahjotaan Lahjotaan ja siinä oli oikea viittomakielinen tulkkaus.

Se ymmärrettiin, että LP:tä ei pystysi myymään kädestä käteen kuten singleä. Jakelusopimus oli siis saatava. Suurta Kurpitsaa, jonka Pauli Kallio tunnettiin, lähellä oleva Pygmi oli ehtinyt julkaista Noitalinna Huraa!:n Hulalalaa LP juuri aikaisemmin, joten sieltäpäin kysyttiin mitenkä jakelu kannattaisi hoitaa. Kertoivat, että heillä oli jakelu PEC:issä (Suomen suurin musiikkitukku tuolloin) Euroksen kautta. Soitin sitten Euroksen Väänäselle, joka sanoi, että tuletko huomenna käymään Stadissa yhden hotellin neuvotteluhuoneessa, että hänellä on siellä silloin levykauppiaita varten myyntinäyttely, niin sovitaan siellä asiat. Menin sitten Helsinkiin ja hotelliin, jonka neuvotteluhuoneessa oli muutama levyhylly, termospullo ja Väänänen – koko sinä aikana minkä siellä olin (2 tuntia) ei paikalla käynyt yhtään kauppiasta. Siinä sitten sovittiin, että Euros jakelee levyt ja ottaa 30 % välistä. Niin rehellinen mies Väänänen oli, että sanoi prosentin olevan korkea, mutta sanoi, että kun teillä ei vielä ole mitään ulkona niin tuskin muualta jakelua saatte, joten mikäs siinä. Sitten Väänänen sanoi, että hän voi saman tien ottaa levyn ennakkomainontaan ja alkaa keräämään kauppiailta ennakotilauksia levystä tässä myyntinäyttelyssään (siis jossa ketään ei käynyt). Tätä varten hän tarvitsi bändin nimen, levyn nimen ja koodin. Koodia ei oltu vielä tuossa vaiheessa mietitty, joten se piti äkkiä improvisoida. Alun halusin pitää samana HIK (HIljainen Kulttuuriyhdistys). HIKL (L niin kuin LP) ei tuntunut hauskalta, joten hädissäni päädyin ratkaisuun HIKI, jossa I ei tule yhtään mistään. Myöhemmin olen miettinyt, että jotain muuta olisi pitänyt keksiä.

Singlen kansissa oli ollut yksi kuva, mutta kun albumilla on useita biisejä, niin päädyttiin, että singlejen kansitaidetta jatkettaisiin, mutta kanteen käytettäisiin montaa kuvaa. Takakanne ”Tuttu kaverien keskuudessa” oli väännös tuohon aikaan paljon mainoksissa käytetystä lauseesta ”Tuttu televistiosta”. Yksi lisävärikin päätettiin käyttää. Kannet painettiin Tampereella Painomainos nimisessä firmassa. Kun kävin arkkeja tilaamassa ja mietiskelin ääneen, että kuinka saisin ne käsin leikattu ja taiteltua sopivan kokoisiksi, niin firmasta kerrottiin, että he voivat leikata ja stanssata arkit sopiviksi. Stanssaus tarkoitti, että pahvissa oli koholla oleva taitoskohta josta se taittui helposti. Kansien käsin liimaaminen muuttui nyt paljon helpommaksi.

Levy kaiverrettiin MTV:llä ja matriisikaiveruksikksi tulivat A-puolelle väännös Kekkonen lainaus ”Onko maallamme varaa vaurastua” ja B-puolelle ”Hyvää loppuelämää!” Levyt prässäätiin Riihimäen äänituotannossa ja ne tulivat pelkissä suojapusseissa Tampereelle, missä liimailin kannet ja pujotin levyt ja Kansakunnan Selkärangat niihin. Niin, Kansakunnan Selkärankakin tietenkin tehtiin ja kun albumin koko antoi mahdollisuuden, niin lehdestä tehtiin A5 kokoinen, kun singleissä lehdykän koko oli aina A6.

Eduskuntatalo on ensimmäinen Hiljaisten Levyjen julkaisu, jossa on nalle logo. Logo syntyi niin, että olin pienlehtihommeleiden myötä tutustunut Nalle Virolaiseen. Nalle julkaisi tuolloin Nalleposti nimistä pienlehteä. Myöhemmin kustansimme Nalle kirjoja pari kappaletta ja mies tuli tunnetuksi taiteistaan, tatuoinneistaan ja lävistyksistään (aikana jolloin näitä ei juuri muilla ollut) sekä performanssi esityksistä. Nalle oli erittäin lahjakas piirtäjä jo tuolloin, joten pyysin häneltä logoa Hiljaisille Levyille. Nalle kysyi, että mitä olin ajatellut – no enhän minä tietenkään ollut ajatellut mitään, joten sanoin että saat vapaat kädet. Koska Nalle tuolloin piirsi etupäässä nalleja, niin nalle tuli logoonkin, sillä on kädessään äänilevy ja sormi suun edessä hyssyttelemässä. Ihan hetken ajattelin, että onko tämä nyt levy-yhtiön logon näköinen, mutta kun kuva oli niin sympaattinen, niin totesin, että kyllä se on. Niin paljon olen logoon tykästynyt, etten ole missään vaiheessa edes ajatellut sitä vaihtaa ja onpa logo ollut olkapäässä tatuoitunakin jo kohta 30 vuotta.

Levynjulkkari keikka pidettiin 3.11.1987 Tamperella Rock Cabaretissa. Keikalla esiintyi Alivatiosihteerin lisäksi Kauko Röyhkä.

Eduskuntatalo LP:tlä kappale Mies Leikkii Legoilla pääytyi Stigman levy-yhtiön vuonna 1989 julkaisemalle Maanalainen Vuosikerta levylle.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 6 – Johnny Spunky: Lunar Power EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-006) 1987

Kun Hiljaiset Levyt oli toiminut reippaan vuoden, alkoi levy-yhtiöllä olla sen verran nimeä, että demoja alkoi tulla levy-yhtiön postilokeroon. Varmaankin levyjen takakannessa olleet osoitetiedot, sekä pienlehdissä olleet arviot, joissa usein oli osoite mainittu, auttoivat asiaa, sillä missään ei mainostettu että demoja otettaisiin vastaan. Ei niitä demoja riesaksi asti tullut, mutta joka viikko lokerosta löytyi ainakin yksi nauha.

Yksi varhaisimmista demoista joita tuli oli kasetti Johnny Spunky nimiseltä artistilta. Ihan en mene vannomaan, että tämä nauha tuli postitse, saattaa olla että se toimitettiin minulle välikäsien kauttakin, mutta demosta siis homma lähti liikkeelle. Koko paketti oli paljon professionaalimpi, kuin muut tuolloin tulleet demot. Kasetissa oli erittäin tyylikkäät kannet ja saatekirje oli huolella tehty. Syntsavaikutteinen musiikki, josta löysin Suicide-vaikutteita oli erittäin kiinnostavaa. Ei siinä muuta kuin vastauskirje menemään ja maininta, että tämähän kiinnostaa. Kirjeenvaihdossa sitten selvisi, että Juha ”Johnny Spunky” Kaartinen oli tehnyt kotistudiossaan lähemmäksi sata kappaletta valmiiksi. Keikoilla mr. Spunky ei kuitenkaan ollut käynyt, mitä livemusiikin ystävänä pidin miinuksena. Sovittiin kuitenkin, että Juha tulee Loimaalta käymään Tampereella ja silloin sovitaan mitä asian suhteen tehdään.

Tapaamispaikaksi oli sovittu YO-Talon sisäpihalla oleva pieni entinen omakotitalo, jossa toimi tuolloin Kirjakahvila niminen kulttuuripaikka. Tuon keskustan ainoaa omakotitalon olemassa oloa aika harva tietää, sillä sen verran hyvin se on piilossa. Sinä päivänä kun tapaaminen oli, ei minulla ollutkaan mitään tekemistä, joten menin paikalle jo melkein tuntia ennen sovittua aikaa lukemaan pienlehtiä ja juomaan kahvia. Kun kello alkoi lähestyä tapaamisaikaa aloin katsella ovelle, koska tulisi sopivan näköinen miekkonen sisään. Ketään oikean näköistä ei tullut. Puoli tuntia yli sovitun ajan olin jo hiukan ärtynyt, kunnes huomasin, että viereisessä pöydässä oleva baskeripäinen kaveri, joka oli ollut paikalla jo ennen minua alkoi hänkin käyttäytyä varsin levottomasti. Pakkohan siltä oli lopulta kysyä, että et kai odota minua.

Asiasta puhuttiin, Juha vakuutti että kyllä tästä keikoillekin lähdetään. Mutta ennen kaikkea valmiiden biisien suuri määrä ja tekninen taso vakuuttivat. Sen verran taloudellisia realiteettejakin olin ehditty oppia, että kulut piti pitää mahdollisimman alhaisina, ja nyt tarjottiin täysin julkaisuvalmista kamaa ilmaiseksi. Kyllähän tähän piti tarttua.

Levyä varten Juha valikoi ensin mittavan viidenkymmenen biisin nipun. Arpoi siitä sitten kaksikymmentä, joista vielä äitinsä kansa karsi yli puolet pois. Näistä noin kahdeksasta biisistä minä ja Sari Jormanainen, joka oli alkuaikoina Hiljaisen Kulttuuriyhdistyksen toinen puolisko, valitsimme neljä EP:lle tulevaa biisiä. Yhden kappaleen kohdalla tuli kinaa; Sari olisi halunnut mukaan tulkinnan Beatlesin Yesterdaysta. Pidin kuitenkin pääsi ja se ei kuitenkaan päätynyt levylle. EP:lle lopulta valittiin kappaleet: Edgar Marnie, Captain Of A Hundred Sunken Ships, Antagonists ja The Lunacy Of Love.

Koska studiokustannuksia ei tullut ja upeaa graafista materiaalia oli tarjolla, päätettiin satsata enemmän kansiin. Makeita avautuvakantisia tuplasinkkuja oli nähty ja hiukan sellaista lähdettiin tavoittelemaan. Materiaali tuli kuitenkin enemmän kuin avautuviin kansiin olisi mahtunut. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin vihkotyyliseen ratkaisuun. Vihkoon tuli biisien sanoitukset ja Juhan veljen Simon piirroksia. Poikien äiti Liisa taittoi sivut valmiiksi ja teki etiketit. Tämän takia etiketit poikkeavat kaikista aikaisempien levyjen etiketeistä.

Arvio Ulo-lehdessä

Mutta kannet tuttuun askarreltiin itse kokoon. Materiaali painatettiin tutussa Tehokopioinnissa: kansi ja varsinainen pussi kartongista ja sisäsivut paperista. Kahdeksan sivuinen kokonaisuus niitattiin vasemmasta reunasta kiinni kolmella niitillä ja jotteivat niitit olisivat repineet muita kansia, peitettiin ne vielä paksulla teipillä. Teipistä tuli myös selkä viholle. Kun valkoinen teippi loppui, ostettiin mustaa. Kyse on siis samasta painoksesta vaikka teipin väri voi olla eri.

Levy kaiverrettiin MTV:llä ja prässättiin Riihimäen Äänitetuotannossa. Matriisi kaiverrus EP: n A-puolella on: ”Johnny Guitar, fish in a lunar sea”. B-puolella puolestaan lukee ”Johnny is a boy for you”.

Hiljaiset julkaisut osa 5 – Alivaltiosihteeri: Brassailen Poikaystävilläni / Pikku-ukot (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-005) 1987

Alivaltiosihteerin suosio lähti ekan singlen jälkeen loivaan nousuun, keikkamäärä kasvoi edellisen vuoden neljästä peräti neljääntoista. Oli siis luontevaa tehdä toinen single. Singleä varten Heikuran Pasi toimitti taas demon, jolta biisit valittiin. Parilta varhaiselta demolta jäi kaksi tai kolme kappaletta kokonaan levyttämättä. Näistä on jäänyt mieleeni Kaksi Heimoa biisi, joka ainakin olisi ansainnut tulla dokumentoiduksi.

Biisit jotka singlelle valittiin olivat: Brassailen Poikaystävilläni ja Pikku-ukot. Näistä Brassailen Poikaystävilläni on itse asiassa käännös Curen biisitä Grinding Halt. Mitään lupia käännökseen ei haettu – tuskin olisi saatu jos olisi haettu, mikä tuli huomattua aikanaan Tampereelle biisin kanssa. Ihan omiin nimiin ei sitä kehdattu laittaa, vaan biisi kreditoitiin etikettiin ja Teosto-kaavakkeisiin sen oikeille tekijöille ja sanoitus Heikuralle ja Frangenille. Tuon Tampereelle episodin (josta kerrotaan jos joskus myöhemmin tässä sarjassa) päädyttiin muutamien tehtyjen covereiden suhteen siihen, että kaikkiin lappuihin laitettiin alkuperäiset kreditit tekstiä myöden (siis vaikka olisi käännetty suomeksi). Kappaleenhan saa levyttää alkuperäisellä sovitukselle ilman lupia. Eikä noista koiraan koskaan perään haukkunut.

Vielä sellainen pikku juttu tuosta että lupia ei tähän haettu: Jostain syystä tämä on Alivaltiosihteerin singleistä se, jota näkee erittäin harvoin divareissa. Painos oli kyllä ihan samankokoinen kuin muistakin alkupään singleistä, eli 500. Tästä singlen harvinaisuudesta joku veti johtopäätökset ja on tietoa varmana levittänyt, että singlen osa painos olisi tuhottu lupien puuttumisen takia, mutta näin ei kyllä ole tapahtunut.

Single äänitettiin taas Radio 957:n Sound Consulting studiossa 28.-29.3.1987. Äänittäjän toimi tällä kertaa Tommy Höflinger. Kansi tehtiin samalla tavalla kuin Te Olette Huono Yleisö singlessä, eli vanhoista aikakausilehdistä leikattiin sopiva naaman kuva kanteen. Takakannessa oleva kuva, jossa Pasi, Jyrki ja Simo soittavat Satu Kurvisen harteilla, tehtiin ihan vain saksilla leikkaamalla Pasi, Jyrki ja Simo toisesta valokuvasta ja liimaamalla paikalleen. Kansakunnan Selkäranka tehtiin tietysti tähänkin singleen. Liitteen erikoisuus on se, että lehdistökappaleisiin tehtiin ylimääräinen arkki, siis neljä sivua lisää, jotka oli merkitty kulmasta sanalla ”Lehdistöliite”. Tämän liitteen parasta antia tämän sarjan kannalta on, että siinä luetellaan tarkasti millä välineillä ja miten single äänitettiin. Liitteessä todetaan näin:

”Rumpali Jyrki Liikka soittaa levyllä Sonor-rummuilla: bassorumpu 22 tuumaa, virveli 14 tuumaa ja pikkutomi 12 tuumaa. Lautaset olivat Paisteen 404-sarjaa. Työn huolellisuudesta kertoo jotain jo se, että rumpusoundeja ”hierottiin” täydet 4 tuntia.

Basisti Simo Frangénin työvälineeksi studioon oli valittu Fender Precision basso, Acousticin Graphic EQ:lla varustettu “nuppi” sekä 4×12” kaappi. ”Pöytään” ääni otettiin suoraan vahvistimesta!

Kitaristin Pasi Heikuran arsenaali koostui Fender Mustang 68, Fernandes Telecaster ja Guitar Labra Telecaster –kitaroista. Vahvistimena Vox AC-30 ja efektilaitteina Ibanezin tubescreamer ja MXR Dynamic Compressor.

Tarkkaamon puolella hermokeskuksena toimi TAC Scorpion äänipöytä, Fostexin B-16 nauhuri sekä Otarin masternauhuri. Efektiräkin puolelta löytyi Yamaha SPX-90, Yamaha Rev 7 ja Lexicon viivelaitteet, Srawmerin noise gatet ja kaiken huippuna Symetrixin limitterit!”

Singlen kaiverrus tehtiin tuttuun tapaan MTV:llä ja matriisin tuli A-puolelle ”Paska on parasta levytettynä” ja B-puolelle ”Anteeksi vain, parempaa kuin kotihillo”. Prässäys tehtiin Riihimäellä ja etikettipohja on sama kuin edellisessä levyssä.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 4 – Various: 10 vuotta myöhemmin (7” Hiljaiset Levyt HIKS-004) 1987

Maaseudun Tulevaisuuden Agrikulturen kautta, kun yhteistyö myös levypuolella alkoi Pekka Suomäen kanssa, niin Ulo-Pekkahan innostui yhteistyöstä – ja niin kyllä minäkin. Pekka tarjosi lisää HC bändejä Hiljaisille, mutta toisaalta jo alusta asti oli ajatus toimia oikean levy-yhtiön tavoin ja jatkaa samojen bändin kanssa pidempään, joten yhtyemäärä ei voinut tolkuttomasta kasvattaa. Toisaalta vaikka HC-punkistakin pidin, niin se ei ollut ihan ominta juttuani, enemmän olin tietysti jo punkin aloitusvuoteni takia 77-koulukuntaa ja kitararock muuten oli lähellä sydäntäni. Pekan toimittama materiaali oli kuitenkin erittäin vakuuttavaa ja niinpä sovimme, että Pekka kokoaa niistä kokoelma-EP:n jonka Hiljaiset julkaisee. Levyn nimeksi sovittiin 10 Vuotta Myöhemmin. Nimi viittaa paitsi siihen, että punkin Suomeen tulosta oli kulunut tuo kymmen vuotta, niin se on myös hatunnosto loistavalle 3 Vuotta Myöhemmin kokoelma-LP:lle, jonka Johanna julkaisi vuonna 1980.

Osa nauhoista Pekalla oli jo valmiina, kun hän on julkaissut Ulo-kasetteja ja niitä varten bändit olivat lähettänet hänelle demoja. Muutama bändi, kun kuuli kokoelmalle pääsystä, halusi äänittää biisinsä uudestaan. Minä puolestaan halusin, että Maaseudun Tulevaisuuskin tulee mukaan, niin Hiljaisten Levyjen osuuskin tulee paremmin esille. Pekka poimi erinomaisesti bändeistä sekä vanhoja tekijöitä, kuten Maho Neitsyt, ja aivan uusia tulokkaita. 10 vuotta myöhemmin on ensimmäinen levy, jolla CMX esiintyy. Muut Pekan valinnat olivat Euthanasia, Dorian Gray, Kumikristus ja Valtiokolhoosi. Punk hengen mukaisesti Maaseudun Tulevaisuudelta haluttiin levylle ennen julkaisematonta materiaalia ja päädyttiin demolla olleeseen versioon Kotlannin Nummilla biisistä.

Tuon version kanssa sitten kävikin ihan kummallisesti. Kun koelevyt tulivat, emme huomanneet mitään ihmeellistä. Kuunneltiin niitä ja todettiin että onpa versio lähellä Agrikulturen versiota, mutta että kokoelmalla on kyllä roheammat soundit. Levyt tulivat, haastattelut tehtiin, bändi kehui demoversiot ja kaikki oli hyvin. Noin vuoden päästä Finnvox palautti masterit, paketissa oli kirje, jossa kerrottiin, että 10 vuotta masterista leikattiin pois MT:n biisi ja korvattiin EP:n versiolla (oli liimattu siihen kokoelma masterin tilalle). Näin siksi koska: ”Teillä nauhojen kopiointi oli varmaan mennyt jo pieleen, kun kokoelmalle tuleva nauha kuulosti niin suttuiselta.” Meni vuosia ennekuin uskalsin tunnustaa muille, että se on sama versio biisistä näillä levyillä. Erittäin hyvää tarkoittavana Finnvox oli saanut aikaan sen, ettei demoversiota koskaan julkaistukaan, vaikka niin monessa paikassa oli väitetty.

Kannet ja levyn mukana tulevan lehtisen teki nekin Pekka. Pekka oli hionut Ulo-lehden ulkoasun ihan fanzineiden huippuun ja sama jälki jatkui nyt kansien ja ennen kaikkea lehtisen kanssa. Kannen kuva oli Saarisen Matin jollain keikalla ottama. Kannen henkilöistä miespuoleinen ilmoittautui minulle joskus myöhemmin, että minä olen se kaveri siinä kannessa, mutta enpä nyt muista kuka hän oli.

Levyn etiketeissä käytettiin samaa pohjaa kuin aiemmissakin levyissä. Kierrosnopeus oli 33 rpm, jotta saatiin mahdollisimman paljon bändejä mukaan. A-puolelle tulivat kaikki alle kahden minuutin biisit ja B-puolelle ne jotka menivät juuri ja juuri tuon kahden minuutin yli – HC oli tuohon aikaan lyhyt ja tiukka tyylilaji. Matriisikaiverrukset saatiin taas mukaan. A-puolella lukee ”Pultti muuttuu mutteriksi”. Tämä oli viittaus Maho Neitsyt yhtyeen Pexin vuonna 1982 julkaisemaan klassiseen HC-kokoelman levyyn Pultti EP:hen. B-puolelle tuli ”Räimettä ja melua”, kun ei mitään fiksumpaakaan keksitty. Levy oli arvostelu menestys pienlehdissä niin Suomessa kuin maailmalla, mutta ymmärrettävästi ohitettiin isommassa musiikkimediassa.