Ari Huotari (rummut)
Harri Jantunen (basso, koskettimet, taustalaulu)
Timo Kipahti (kitara, taustalaulu)
Tami Ranta (laulu)
Ismo Ronkainen (kitara)
Jussi Voutialinen (kitara, taustalaulu)
Teksti otettu Tytöt Piirtää Sydämiä Seiniin LP:n insertistä.
Se oli kuuma powerpopkesä 1980 Kouvolassa… Vanhan kaupungintalon yläkerran soittokämpässä oli jo koko kevään ajan suunniteltu pienellä porukalla iskevän powerpopnyrkin kokoamista. Yhden jos toisenkin levylautasella The Clashin ja Stiff Little Fingersin paikan olivat jo hyvän aikaa sitten anastaneet sellaiset nimet kuin Nick Lowe, The Records, Elvis Costello, Paul Collins’ Beat, Boyfriends, Yachts, 20/20, Any Trouble, Shoes, Cheap Trick ja Flamin’ Groovies.
Minun lisäkseni popsalaliittoa olivat juonimassa Loose Prickin silloinen basisti Harri Jantunen ja saman bändin tuleva basisti Jussi Voutilainen. Tavoitteena oli perustaa Kouvolan, tai ehkä Kymenlaakson, jopa kenties koko Suomen ensimmäinen puhdasverinen powerpop–yhtye.
Kouvolan kaupunki sulki tuolloin aina kesälomien ajaksi bänditreenikämpät, ja ne piti myös tyhjentää odottamaan syksyn uusjakoa. Nyt kesän koittaessa ja kämppien sulkeutuessa haistoimme oikean hetken koittaneen. Eli soittimet ja Loose Prickin vaaleanpunainen laululaitteisto pakettiautoon ja koko lasti Kuusikkotielle, Voutilaisen perheen omakotitalon kellariin.
Roolijako oli ollut selvillä jo hyvissä ajoin. Jantunen otti basson sijasta haltuun kosketinsoittimet ja Voutilainen tarttui bassoon. Lupasin hoitaa laulupuolen, koska olin päättänyt vakaasti jossain vaiheessa siirtyä rumpujen takaa eturiviin. Ja olinhan sitä jo satunnaisesti Loose Prickin keikoilla tehnytkin aina parin biisin verran.
Ihan kolmeen mieheen bändiä ei vielä saatu kasaan, joten tarvittiin lisää soittajia. Luokkatoveri Ari Huotari lupautui rumpaliksi, vaikka olikin kitaristi. Kitaraan puolestaan löydettiin alakaupungista hiljainen ja ujo Elvis Costello -diggari Ismo Ronkainen.
Bändi tarvitsi tietenkin vielä nimen. Nowadays napattiin Buzzcocksin ”Everybody’s Happy Nowadays” -biisistä. Kuvastihan se osuvasti myös bändin modernia linjaa.
Yhteensoittoa ja bändisoundia hiottiin lainabiiseillä. Nopeassa tahdissa opettelimme parisenkymmentä coveria pohjalta The Clash, The Boys, London, Radiators From Space, The Jam, Rich Kids, Elvis Costello. Nimilistasta voi hyvin päätellä, että Nowadaysin juuret istuivat aluksi vielä syvällä new wavessa ja punkissa. Biisejä äänitettiin kaksissa eri treeneissä ja niitä on kuultavissa tämän levyn B-puolella.
Seuraavaksi bändi tarvitsi omia biisejä. Jantunen ja Voutilainen olivat jo hätäisesti parsineet kokoon muutaman biisiraakileen, mutta sanoitusten kanssa oli nihkeämpää. Joku muisti samoissa porukoissa kaupungilla pyörineen luokkakaverin Anne Koistilan, jonka tiedettiin kirjoittelevan runoja pöytälaatikkoon. Pari-kolme runoa Anne uskaltautuikin antamaan Nowadaysin käyttöön, ja yksi niistä sattui olemaan Tytöt piirtää sydämiä seiniin, joka jo nimenkin perusteella kuulosti puhtaalta powerpopilta.
Kesän aikana syntyivät myös Nowadays-originaalit Tyhjiä lauseita, Jatkuu taas huomenna, Rakastan sua kaupunki, sekä Paul Collins’ Beat -käännös Rockabillytyttö (Rock’n Roll Girl). Ja tokihan mukana oli myös Tytöt piirtää sydämiä seiniin. Oman panoksensa sanoituksiin antoivat jo myös allekirjoittanut ja Voutilainen.
Rockradiossa soitettiin tuona kesänä joka maanantai uusien bändien demoja. Sinne löysi tiensä myös Nowadaysin postittama C-kasetti. En muista millä saatesanoilla Heimo ”Holle” Holopainen bändiä ohjelmassa kuvaili, mutta Finnlevyn Kräk!-alamerkin Takku Kotilainen bongasi Tytöt piirtää sydämiä seiniin -biisin radioaalloilta.
Kouvolan Kuusikkotiellä hämmennys olikin valtava, kun Voutilaisen perheen lankapuhelin eräänä päivänä soi ja “joku levy-yhtiön tyyppi” kyseli Jussia puhelimeen. Vielä hämmentävämpää oli, että Kotilainen pyysi bändiltä kuultavaksi lisää materiaalia.
Lahden legendaarinen Microvox-studio oli jo tuttu Jantuselle ja minulle, koska siellä oli äänitetty Loose Prickin ensimmäiset seiskatuumaiset. Sinne myös Nowadays lähti tekemää nauhaa äänittäjälegenda Pekka Nurmikallion huomaan. Mukaan houkuteltiin vahtiin myös Loose Prickia miksannut ja myöhemmin myös tuottanut Reima Saarinen, josta kehittyi lopulta koko maan ykkösääniguru.
Syksyllä syntyi Vesijärvenkadun kellarissa neljän biisin demo, joka piti sisällään koko Nowadaysin oman tuotannon. Tämä sessio löytyy levyn A-puolelta. Takku Kotilainen varasi loppusyksystä Helsingistä Birdland-studion singlen tekemistä varten. Nowadays ehti ennen studiokeikkaa vahvistua myös ex-Peer Günt kitaristilla Timo Kipahdilla, joka hänkin löysi myöhemmin tiensä Loose Prickin rosteriin ja brändäsi vuosia myöhemmin itsensä Sinitaivaan Toni Rossiksi.
Birdlandin maineen tiesimme jo etukäteen muun muassa Hurriganesin levytyksistä. Tuottajaksi puhuttiin taas Kouvolan luottomies Saarinen ja äänittäjäksi osui Petri Peltola.
Ennen singlesession alkua Takku Kotilainen saapui studioon mukanaan Upi Sorvali! Upin tarkoituksena oli “tsekata vähän niitä laulujuttuja…”. Upi istutti Jantusen studion ison flyygelin taakse ja minut sen viereen. Olin lauluhommissa vielä noviisi, joten happi alkoi paeta päästä, kun Upi pyysi meitä kahteen mieheen versioimaan singlen A-puolelle valitun Tytöt piirtää sydämiä seiniin. – “Hieno styge, mutta älä laula kuin Pelle Miljoona, laula niin kuin David Bowie!” Asia selvä, Upi…, muistan sumeasti miettineeni. Eihän minusta mitään Bowieta levylle saatu, mutta se “hyvä styge” kuitenkin.
Radiosoittoakin tuli ja ”sen ison levy-yhtiön” ansiosta seiskatuumainen levisi myös ympäri Suomea levyautomaatteihin. Symbolisen sydänkannen singleen suunnitteli Loose Prick -kitaristi ja levykansien grafiikkahommissa jo aiemminkin kunnostautunut Jussi Kylliäinen.
Nowadaysin tarinassa kummallisinta on mielestäni se, että teimme koko projektin jotenkin “ihan vasurilla”. Mentiin studioon, kun pyydettiin ja asiat hoidettiin viimeisen päälle, kuten levy-yhtiöissä oli tuohon aikaan tapana. Erikoista on myös, ettei bändi tehnyt uransa aikana kuin yhden parikymmentä minuuttia kestäneen keikan. Toisaalta myöskään levy-yhtiö ei hirveän innokkaasti projektia sitä yhtä seiskatuumaista enempää eteenpäin miettinyt, eikä vienyt.
Mutta, jos… voi aina jälkikäteen kysyä. Jos olisimme heittäytyneet täysillä juttuun mukaan, unohtaneet punkin soittamisen, hypänneet maan isoimman levy-yhtiön vankkureihin ja alkaneet tehdä asioita tosissaan.
Paskat! Turha jossitella! Ja varsinkaan katua!
Puoli vuotta on lyhyt aika bändille. Mutta se oli hieno puolivuotinen, joka synnytti yhden suomenkielisen voimapopklassikon. Sitä paitsi ne kaikkein kauneimmat poptarinat ovat olleet aina yhden, korkeintaan kahden, seitsemän tuuman vinyylisinglen mittaisia.
Tytöt piirtää sydämiä seiniin on säilynyt ja säilyy. Se kuulostaa vieläkin tuoreelta, koska se on klassinen poplaulu koukkuineen, b-osineen kaikkineen.
Nimetkääpä joku muu suomalainen bändi, joka tuolloin, vuonna 1980, kuulosti niin puhdasveriseltä powerpopilta! Ja vielä suomen kielellä.
Tämä levy on omistettu teille Jussi ”Voude” Voutilainen ja Harri Jantunen. Astukaa kevyesti ja pysykää vapaina. Siellä jossain.
Discografia:
Tytöt Piirtää Sydämiä Seiniin / Tyhjiä Lauseita (7”; Kräk) 1980
Tytöt Piirtää Sydämiä Seiniin kokoelmalla Kymijokibeats II 1965 – 1991 (CD; Impulse Records) 1991
Tytöt Piirtää Sydämiä Seiniin (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-067) 2021
Linkit:
Facebook – https://www.facebook.com/groups/2935916766639386/