Kun Hiljaiset Levyt oli toiminut reippaan vuoden, alkoi levy-yhtiöllä olla sen verran nimeä, että demoja alkoi tulla levy-yhtiön postilokeroon. Varmaankin levyjen takakannessa olleet osoitetiedot, sekä pienlehdissä olleet arviot, joissa usein oli osoite mainittu, auttoivat asiaa, sillä missään ei mainostettu että demoja otettaisiin vastaan. Ei niitä demoja riesaksi asti tullut, mutta joka viikko lokerosta löytyi ainakin yksi nauha.
Yksi varhaisimmista demoista joita tuli oli kasetti Johnny Spunky nimiseltä artistilta. Ihan en mene vannomaan, että tämä nauha tuli postitse, saattaa olla että se toimitettiin minulle välikäsien kauttakin, mutta demosta siis homma lähti liikkeelle. Koko paketti oli paljon professionaalimpi, kuin muut tuolloin tulleet demot. Kasetissa oli erittäin tyylikkäät kannet ja saatekirje oli huolella tehty. Syntsavaikutteinen musiikki, josta löysin Suicide-vaikutteita oli erittäin kiinnostavaa. Ei siinä muuta kuin vastauskirje menemään ja maininta, että tämähän kiinnostaa. Kirjeenvaihdossa sitten selvisi, että Juha ”Johnny Spunky” Kaartinen oli tehnyt kotistudiossaan lähemmäksi sata kappaletta valmiiksi. Keikoilla mr. Spunky ei kuitenkaan ollut käynyt, mitä livemusiikin ystävänä pidin miinuksena. Sovittiin kuitenkin, että Juha tulee Loimaalta käymään Tampereella ja silloin sovitaan mitä asian suhteen tehdään.
Tapaamispaikaksi oli sovittu YO-Talon sisäpihalla oleva pieni entinen omakotitalo, jossa toimi tuolloin Kirjakahvila niminen kulttuuripaikka. Tuon keskustan ainoaa omakotitalon olemassa oloa aika harva tietää, sillä sen verran hyvin se on piilossa. Sinä päivänä kun tapaaminen oli, ei minulla ollutkaan mitään tekemistä, joten menin paikalle jo melkein tuntia ennen sovittua aikaa lukemaan pienlehtiä ja juomaan kahvia. Kun kello alkoi lähestyä tapaamisaikaa aloin katsella ovelle, koska tulisi sopivan näköinen miekkonen sisään. Ketään oikean näköistä ei tullut. Puoli tuntia yli sovitun ajan olin jo hiukan ärtynyt, kunnes huomasin, että viereisessä pöydässä oleva baskeripäinen kaveri, joka oli ollut paikalla jo ennen minua alkoi hänkin käyttäytyä varsin levottomasti. Pakkohan siltä oli lopulta kysyä, että et kai odota minua.
Asiasta puhuttiin, Juha vakuutti että kyllä tästä keikoillekin lähdetään. Mutta ennen kaikkea valmiiden biisien suuri määrä ja tekninen taso vakuuttivat. Sen verran taloudellisia realiteettejakin olin ehditty oppia, että kulut piti pitää mahdollisimman alhaisina, ja nyt tarjottiin täysin julkaisuvalmista kamaa ilmaiseksi. Kyllähän tähän piti tarttua.
Levyä varten Juha valikoi ensin mittavan viidenkymmenen biisin nipun. Arpoi siitä sitten kaksikymmentä, joista vielä äitinsä kansa karsi yli puolet pois. Näistä noin kahdeksasta biisistä minä ja Sari Jormanainen, joka oli alkuaikoina Hiljaisen Kulttuuriyhdistyksen toinen puolisko, valitsimme neljä EP:lle tulevaa biisiä. Yhden kappaleen kohdalla tuli kinaa; Sari olisi halunnut mukaan tulkinnan Beatlesin Yesterdaysta. Pidin kuitenkin pääsi ja se ei kuitenkaan päätynyt levylle. EP:lle lopulta valittiin kappaleet: Edgar Marnie, Captain Of A Hundred Sunken Ships, Antagonists ja The Lunacy Of Love.
Koska studiokustannuksia ei tullut ja upeaa graafista materiaalia oli tarjolla, päätettiin satsata enemmän kansiin. Makeita avautuvakantisia tuplasinkkuja oli nähty ja hiukan sellaista lähdettiin tavoittelemaan. Materiaali tuli kuitenkin enemmän kuin avautuviin kansiin olisi mahtunut. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin vihkotyyliseen ratkaisuun. Vihkoon tuli biisien sanoitukset ja Juhan veljen Simon piirroksia. Poikien äiti Liisa taittoi sivut valmiiksi ja teki etiketit. Tämän takia etiketit poikkeavat kaikista aikaisempien levyjen etiketeistä.
Mutta kannet tuttuun askarreltiin itse kokoon. Materiaali painatettiin tutussa Tehokopioinnissa: kansi ja varsinainen pussi kartongista ja sisäsivut paperista. Kahdeksan sivuinen kokonaisuus niitattiin vasemmasta reunasta kiinni kolmella niitillä ja jotteivat niitit olisivat repineet muita kansia, peitettiin ne vielä paksulla teipillä. Teipistä tuli myös selkä viholle. Kun valkoinen teippi loppui, ostettiin mustaa. Kyse on siis samasta painoksesta vaikka teipin väri voi olla eri.
Levy kaiverrettiin MTV:llä ja prässättiin Riihimäen Äänitetuotannossa. Matriisi kaiverrus EP: n A-puolella on: ”Johnny Guitar, fish in a lunar sea”. B-puolella puolestaan lukee ”Johnny is a boy for you”.
