Hiljaiset julkaisut osa 78 – The Nightingales: Circus Delirium (CD; Hiljaiset Levyt HILL-023) 1995

Marko Kantolalla oli selkeä visio, kun tätä levyä lähdettiin tekemään. Hän halusi tuottajaksi Tumppi Niemelän koska Tumppi näki äänityssessiot enemmänkin taiteellisina kuin teknisinä tapahtumina. Tuolla tarkoitan, että Tumppi heittäytyi tilanteeseen; kun Ticon Ticon saunalla oli hyvä kaiku, sitä hyödynnettiin, vaikka pieniä teknisiä ongelmia tuli tai kun Tumppi sanoo Markolle: ”Sä oot nyt mustasukkainen sekopää etkä mikään iskelmälaulaja.”

Levy äänitettiin siis Kemissä Hiljaisille tutuksi tulleessa Ahti Kortaelaisen Tico Tico studiossa. Studio oli tuolloin nyttemmin jo puretun kivitalon yläkerroksessa aivan Kemin rautatieaseman vieressä. Talon alakerrassa oli Jope Ruonansuun (RIP) Washington Bar, räkälä isolla ärrällä. Tumppi hoiti niin äänittämisen kuin tuottamisen. Ahtia bändi näki vain öisin, kun tämä kävi tekemässä hassuja radiomainoksia tyyliin: ”parhaat sämpylät Köppösen leipomosta… nam nam”.

Pirttijärven Jorma opiskeli äänitysten aikaan Oulun konservatoriossa. Opintojen innoittamana hän oli kirjoittanut valmiit torvistemmat useampaan kappaleeseen (Cartoon of a Man, I’m in Love, The Day My Mom Flew over the Sidewalk, Looks Like Love ja Wizard King). Jorman opiskelukaverit (Esa Lappi – klarinetti, Jarmo Portaankorva –trumpetti ja Mika Kaijanen –pasuuna) soittivat lapusta torvet tyyliin ”kerrasta sisään”. Palkkio kavereille oli pizzat. Pöyhtärin Harri asui äänitysten aikaan Kemissä ja tuli tietenkin apupojaksi studiolle: veteli piuhoja, haki olutta kaupasta, lämmitti saunaa ja lauloi taustoja.

Psykedeelisiä yksityiskohtia pursuavan kannen piirsi Tuomo Räisänen, imatralaislähtöinen kuvataiteilija ja harrastelijamuusikko, johon Marko oli tutustunut, kun Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos ja Lahden taide- ja muotoiluinstituutti tekivät yhteisprojekteja joskus 1990-luvun alussa. Bookletin valokuvan otti Nina Alfthan ja kaiken painokuntoon laittoi Heikki Viitanen.

Levy sai ilmestyessään erittäin hyvät arviot ja se on kestänyt aikaa erinomaisesti. Tästä esimerkkinä vaikka se, että Tommi Liimatta vuonna 2018 valitsi sen Soundissa 1990-luvun merkittävimmäksi levyksi. Tommi kirjoitti levystä: ”Loistavan rovaniemeläisbändin klassikkoalbumi. Toisistamme tietämättä levytimme samana vuonna kappaleet samannimisestä leidistä: Galesilla oli Laura Bell, Absolla Ei, en ole rouva Bell. Delirium on täynnä käsittämättömän kovia kilkutuksia ja rokkauksia, potkuaksentteja ja balkanintummia sanaleikkejä ja vielä kaiken kruununa Jonathan, jonka kertosäettä pääsin hoilaamaan lavalle asti, kun -06 värväsin Nightingalesin biisintekijä-basisti Marko Kantolan soololevybändiini The Test Pressings.

Suonna Kononen arvosteli Vinylmania-lehteen Guitarmania kokoelma CD:n, jolta löytyy Cartoon of a Man. Hän sanoi kappaleesta jotakuinkin, että ”vaikka Cartoon of a Man edustaakin ehkä enemmän pianomaniaa kuin guitarmaniaa, on se syy siihen, että levyn voisi ottaa mukaan autiolle saarelle.” Kononen tykästyi Jonathaniin niin paljon, että pyysi Kantolalta luvan sanoittaa sen suomeksi. Konosen Korpraali Kukkakaali-yhtye levytti sen nimellä Heikkinen.

Cartoon of a Man päätyi Guitarmanian lisäksi Reindeer Rock ‘95 CD:lle ja antoi nimensä Tug Recordsin julkaisemalle Nightingalesin kokoelmalle, jonka painottuu vahvasti Circus Delirium albumin biiseihin. Laura Bell puolestaan päätyi Tervetuloa Kioskiin Vol. 2 kokoelma-CD:lle.

Annetaanpa lopuksi puheenvuoro Markolle. Tässä lainaus Hannu Jokisen Pop-lehteen tekemästä jutusta: ”Kantola itse pitää Circus Deliriumia Nightingales uusimman lisäksi bändin parhaana ja hänelle henkilökohtaisesti tärkeimpänä levynä –  ”Tumppi Niemelän kanssa tehty Circus Delirium on hienoimpia hetkiä, mitä olen eläessäni kokenut: Tumppi ja mie huuetaan pitkin Ahtin studiota ja Pöyhtäri tuo meille pizzaa. Lopputulos oli loistava.”

Vastaa