Hiljaiset julkaisut osa 77 – Garbagemen: The Lost Tapes (MC; Hiljaiset Levyt HIOR-002) 1995

Olin aloittanut edellisenä vuonna ROIR kasettiyhtiön innoittaman ”vain kasetteina” –sarjan HIOR. Sen ensimmäinen julkaisu oli ollut Jalla Jalla, Greanhouse AC ja Nightingales yhteis-live Roi Soi. Tarkoitus oli julkaista halvalla erikoisempaa jo valmista materiaali kuten livenauhoituksia ja demoja. Tähän tarkoitukseen Garbagemen oli aivan erinomainen, sillä se oli äänittänyt matkan varrella ison nipun demoja ja keikkojaan. Roi Soi ei ollut myynyt mitenkään erinomaisesti ja kun tämäkin lähti liikkeelle aika nihkeästi, niin tämä sarja haudattiin vähin äänin. Se on harmi, sillä alustavasti oli jo puhuttu Kumikamelin varhaisten demojen julkaisemisesta – se olisi ollut todella mukava tehdä, ja toisaalta ajan kanssa nämä kaksi kasettia ovat kohonneet melkoiseen arvoon ja niitä kysellään minulta jatkuvasti.

Vaan takaisin Garbagemeniin. Billy Nieminen oli arkistoinut kiitettävästi kaikkea Garbagemeniin liittyvää ja ennen kaikkia nauhoituksia. Varhaisin demo on vuodelta 1985 Hallelujah! (Garbagemen) ja nauha uusin biisi on Woo, live I-klubilta 11.12.1993. Garbagemenin lisäksi nauhalla on yksi yhtyeen sivuprojketin Banaanimiesten nauhoitus. Banaanimiehet oli perustettu soittamaan Sting Raysin biisejä Suomeksi. Lisäksi nauhalle laitettiin television keskusteluohjelman nauhoitus, jossa Viktor Klimenko ja Ville Nisonen keskustelevat Garbagemenistä – tässä keskustelussa kristillisten arvojen mies Klimenko ei ymmärrä yhtyettä ollenkaan ja arvio yhtyeestä summautuu sanoihin ”Nuo pojat maksavat kyllä vielä kovan hinnan tästä”. Biisien ajakohdat ja lähteet on kansiin kirjoitettu hyvinkin tarkkaan, kunhan vain jaksa riittävästi tihrustaa. Nuo kannet teki tietenkin Billy Nieminen ja Billy tyylille uskollisesti ne ovat aivan täynnä kaiken laista sälää, joista osa on totta ja osa taas ei. Billylle ominaisesta huumorista yksi osoitus on kasettiin painettu teksti: ”Hurriganes lives”.

Omasta mielestäni tämä on erinomainen dokumentti G-miesten urasta ja ehdottomasti kannatti julkaista, varsinkin kun Nobody Move albumin jälkeen ei enää uutta pitkäsoittoa syntynyt.

Vastaa