Suomen viralliselle listalle nousseen On The Saddle sinkun jälkeen lähdettiin nopeasti tekemään pitkäsoittoa, tarkoituksena hyödyntää sinkun tuoma noste. Tuo ei kuitenkaan haitannut, sillä bändille oli kertynyt iso nippu biisejä ja keikoilla ne oltiin saatu hiottu valmiiksi ja hyvään iskuun.
Levy äänitettiin 1.-4.3.1993 Harasoo studio. Tällä kertaa Viitasen Jani sekä äänitti että tuotti levyn. Miksaus tehtiin heti perään 6.-7.3. MSL-studiossa Kihniössä. Levylle otettiin molemmat sinkun biisit – nehän nyt olivat ne hitit. Lisäksi levylle äänitettiin bändin omakustanteella olleet Ennaxor (Roxanne väärin päin kirjoitettuna, eli biisin innoittaja lienee selvä) ja Returning. Omien uusien biisien lisäksi keikkasetistä poimittiin vielä mukaan kolme coveria I Got a Line on You (Spirit), Surrender (Cheap Trick) ja I Wanna Destroy You (Soft Boys). Tuo Soft Boys cover on itseäni ilahduttanut silloin ja nyt – hieno versio.
On the Saddle singleen Rokki-Jone Mattila oli tehnyt upean piirroskannen. Jonelta pyydettiin tähänkin kantta. Jonella oli kuitenkin yhtä sun toista kiirettä ja kannen teko venyi ja venyi. Lopulta pyysin meille tuohon aikaan kansi kasaan laittanutta Jari Myllykoskea tekemään kannet, mitään opastusta en muista että Jarille olisi annettu. Jarin idea oli hyvä mehiläispesää kuvaa suurkaupungin tornitalot ja kannen laidoilla väijyvät mehiläiset. Mustavalkoinen toteutus oranssitehostevärillä ei kuitenkaan toiminut ja lopputulos on todella valju. Kun etukansi oli jo valmis, niin Jonelta tuli vaihdoin ja viimein piirros, Betty Page alusvaatteissa. Sekään ei ollut Jonen parhaimmistoa, kiire näkyy siinä selvästi. Piirros laitettiin CD:n takakanteen. Tämä on yksi kansista joka on eniten harmittanut uran aikana. Tästä piti tulla todella hieno, mutta tuli aika valju ja mitäänsanomaton kokonaisuus – joskus käy näin. Ainoastaan bookletin kuvat ovat onnistuneet. Ne otti Poko tiedottaja Manki Penttinen.
Levy ilmestyi 18.6.1993 ja bändille oli loppukesälle bookattu useita keikkoja. Homma oli petattu, niin että tästä lähtee ura nousuun. Heti levyn ilmestymisen jälkeen rumpali Make teloi kätensä todella pahasti. Jonkin aikaa oli epäselvää pystyisikö kaveri soittamaan enää ikinä, mutta kahden leikkauksen jälkeen käsi tuli kuntoon. En usko että homma pelkästään kaatui Maken onnettomuuteen. Bändillä oli hirveä drive ja tavoite tehdä pitkäsoitto ja kun se ilmestyi, niin tavoite oli saavutettu ja motivaatio jotenkin laski. Bändi ei koskaan varsinaisesti hajonnut, se vain kuihtui pois. Pop-lehdessä Make aikoinaan näki asiaa saman suuntaisesti: ”Jukka koitti puskea meitä eteenpäin moneen suuntaan, mutta ekana allekirjoittanut teloi sormensa kunnolla ja seuraavaksi bändi vaan kuihtui pois. Yhteistyö [Jukan kanssa] loppui kohdaltani tähän, mutta tapaamiset jatkuivat säännöllisesti seuraavan orkesterini Pojat keikoilla, niin kauan kuin niitä kohdallani riitti.”
Hieno, aivan liian lyhyen uran tehnyt bändi, jolla olisi ollut potentiaalia pidemmällekin.
