Avainsana: Room 100

Suomen viralliselle listalle nousseen On The Saddle sinkun jälkeen lähdettiin nopeasti tekemään pitkäsoittoa, tarkoituksena hyödyntää sinkun tuoma noste. Tuo ei kuitenkaan haitannut, sillä bändille oli kertynyt iso nippu biisejä ja keikoilla ne oltiin saatu hiottu valmiiksi ja hyvään iskuun.

Levy äänitettiin 1.-4.3.1993 Harasoo studio. Tällä kertaa Viitasen Jani sekä äänitti että tuotti levyn. Miksaus tehtiin heti perään 6.-7.3. MSL-studiossa Kihniössä. Levylle otettiin molemmat sinkun biisit – nehän nyt olivat ne hitit. Lisäksi levylle äänitettiin bändin omakustanteella olleet Ennaxor (Roxanne väärin päin kirjoitettuna, eli biisin innoittaja lienee selvä) ja Returning. Omien uusien biisien lisäksi keikkasetistä poimittiin vielä mukaan kolme coveria I Got a Line on You (Spirit), Surrender (Cheap Trick) ja I Wanna Destroy You (Soft Boys). Tuo Soft Boys cover on itseäni ilahduttanut silloin ja nyt – hieno versio.

On the Saddle singleen Rokki-Jone Mattila oli tehnyt upean piirroskannen. Jonelta pyydettiin tähänkin kantta. Jonella oli kuitenkin yhtä sun toista kiirettä ja kannen teko venyi ja venyi. Lopulta pyysin meille tuohon aikaan kansi kasaan laittanutta Jari Myllykoskea tekemään kannet, mitään opastusta en muista että Jarille olisi annettu. Jarin idea oli hyvä mehiläispesää kuvaa suurkaupungin tornitalot ja kannen laidoilla väijyvät mehiläiset. Mustavalkoinen toteutus oranssitehostevärillä ei kuitenkaan toiminut ja lopputulos on todella valju. Kun etukansi oli jo valmis, niin Jonelta tuli vaihdoin ja viimein piirros, Betty Page alusvaatteissa. Sekään ei ollut Jonen parhaimmistoa, kiire näkyy siinä selvästi. Piirros laitettiin CD:n takakanteen. Tämä on yksi kansista joka on eniten harmittanut uran aikana. Tästä piti tulla todella hieno, mutta tuli aika valju ja mitäänsanomaton kokonaisuus – joskus käy näin. Ainoastaan bookletin kuvat ovat onnistuneet. Ne otti Poko tiedottaja Manki Penttinen.

Levy ilmestyi 18.6.1993 ja bändille oli loppukesälle bookattu useita keikkoja. Homma oli petattu, niin että tästä lähtee ura nousuun. Heti levyn ilmestymisen jälkeen rumpali Make teloi kätensä todella pahasti. Jonkin aikaa oli epäselvää pystyisikö kaveri soittamaan enää ikinä, mutta kahden leikkauksen jälkeen käsi tuli kuntoon. En usko että homma pelkästään kaatui Maken onnettomuuteen. Bändillä oli hirveä drive ja tavoite tehdä pitkäsoitto ja kun se ilmestyi, niin tavoite oli saavutettu ja motivaatio jotenkin laski. Bändi ei koskaan varsinaisesti hajonnut, se vain kuihtui pois. Pop-lehdessä Make aikoinaan näki asiaa saman suuntaisesti: ”Jukka koitti puskea meitä eteenpäin moneen suuntaan, mutta ekana allekirjoittanut teloi sormensa kunnolla ja seuraavaksi bändi vaan kuihtui pois. Yhteistyö [Jukan kanssa] loppui kohdaltani tähän, mutta tapaamiset jatkuivat säännöllisesti seuraavan orkesterini Pojat keikoilla, niin kauan kuin niitä kohdallani riitti.”

Hieno, aivan liian lyhyen uran tehnyt bändi, jolla olisi ollut potentiaalia pidemmällekin.

Room 100 miehistöstä minulle oli entuudestaan tuttu vain Kuide Kuitu. Kuide oli soittanut Armageddon Hotel nimisessä bändissä, joka liikkui Clash – Alarm akselilla. Muistan, että olin jollain keikalla katsomassa bändiä Pokon A&R:n Petteri Palkoahon kanssa ja kumpikin tuli siihen tulokseen, että ihan mielenkiintoineen, mutta ei vielä valmis tapaus. Pian tuon keikan jälkeen bändi hajosikin.

Sen jälkeen Kuide oli kokoamassa Glass Cityä, johon tulivat mukaan Jarmo Hagelberg, Jalmari Rantala ja Jone Mattila. Glass City oli Room 100:n esiaste, jossa laulajana oli Jone. Glass Cityltä löytyy yksi kappale Rare –lehden (numero 1/90) mukana tulleelta EP:ltä. Glass City aloitti toiminnan jo vuonna 1988. Jonen jättäydyttyä pois ja rumpalin vaihduttua Make Virtaseksi muutti bändi nimensä Room 100:ksi. Ennen demon toimittamista Hiljaisille yhtye oli ehtinyt tehdä omakustanneseiskan Returning. Kun demo herätti kiinnostusta, niin kyselin keikkojen perään jolla yhtyeen livekunto selvitettäisiin. Aikataulu sysistä päädyttiin kuitenkin sellaiseen ratkaisuun, että menin yhtyeen treenikämpälle tsekkaamaan bändin setin. Hyvältä kuulosti ja kiinnitys Hiljaisille oli selvä.

Bändillä oli setissään aika paljon hyviä covereita ja kun singlebiisejä valittiin, niin päädyttiin siihen, että A-puolelle tulisi oma biisi (On the saddle) ja B-puolelle, joku cover. Lopulta siksi valikoitu Patti Smithin Dancing Barefoot, joka onnistuikin erinomaisesti.

Biisit äänitettiin ja miksattiin Viitasen Janin toimesta Costin Saunalla 10.-11.11.1992. Biiseistä On the Saddle muuttui paljonkin miksauksen aikana. Siitä poistettiin alusta soittoja yksi kerrallaan, niin että alkuun jäi lopulta lähinnä vain rummun iskut.

Kannet teki Rokki Jone, eli Jone Mattila, joka oli soittanut Glass Cityssä. Jone oli tuolloin jossain kirjapainossa hommissa ja sai siellä viimeisteltyä kuvat. Myöhemmin Jone siirtyi tatuointialle, missä pääsi paremmin hyödyntämään taiteellisia kykyjään. Matriisissa lukee A-puolella ”Runkkari satulassa” – Runkkarit oli bändi sisällä käytetty lempinimi yhtyeestä. B-puolen kaiverrus ”Patti Smith, I still love you” kertoo syyn miksi biisi tehtiin.

Single oli menestys, se soi molemmilta puoliltaan paljon radiossa ja nousi Suomen Virallisella singlelista sijalle 15 vuoden 1993 toisella viikolla. Iltalehden singlelistalla (ei tietoa miten se on kerätty) sijoitus oli vieläkin parempi; sijoitus oli kahdeksas 28.1.1993. Myöhemmin A-puoli tuli mukaan Pokon julkaisemalle neljän CD:n boxille: Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000.