Uutta

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 98 – TV Smith and Punk Lurex O.K.: The Future Used To Be Better (CD-EP; Hiljaiset Levyt HICKS-051) 30.5.2000

Kuten tiedetään yksi asia johtaa toiseen ja se taas … Eli aloitetaan alusta:

Muutakin vanha punkkari, joihin Hiljaisten mogulikin kuuluu, rakasti Advertsia ja ihaili bändin nokkamiehen TV Smithin myöhempiä tuotoksia. Kun Smithiä oli riittävän kauan kaveripiirissä toisille kehuskeltu, tultiin siihen päätökseen, että mieshän on keikalla nähtävä. Web-saitilta löydettiin Saksan kiertueen aikataulu, jonne sitten oikeauskoisten lähetystö lähti – minunkin piti lähteä, mutta työesteet olivat ylivoimaiset. Keikat olivat upeita ja TV Smithin kansassa lähetystö pääsi rupattelemaan. Useamman kaljan jälkeen nousi esiin kysymys: “Tuletko Suomeen keikoille?” Vastaus oli, että totta kai, jos joku järjestää. Lähetystö totesi, että he tietävät kaverin, joka järjestää. Asia sovittiin. Suomeen palattuaan lähetystö ilmoitti minulle, että sovimme TV:n kanssa, että sinä järjestät hänelle kiertueen Suomeen. Eihän siinä sitten voinut muuta kuin järjestää.

Hiljaisten bändeistä Punk Lurex OK oli levyttänyt Gary Gilmore’s Eyen (Tappajan Silmät) ja soittanut keikalla One Chord Wondersia (Yhden soinnun ihmeet), joten päätettiin järjestää Smithin ja Lurexin yhteiskiertue keväälle 1999. Kiertue oli huima, varsinkin yhdessä soitetut Adverts klassikot. Kaikilla oli kivaa, joten homma piti ottaa uusiksi ja seuraava yhteinen keikka oli Rovaniemellä Down By The Kemijoki festareilla loppukesästä 1999. Siellä oli vielä mukavampaa ja useamman oluen jälkeen puhuttiin jo Advertsin ensimmäisen LP:n uudelleen levyttämisestä.

No, humalatilan laskettua ja muutaman sähköpostin vaihdon jälkeen ajatus saatiin järkevämpään muotoon: Tehdäänpä muutama TV Smithin uusi biisi ja pari Adverts klassikkoa levylle. Talvella 2000 oli vuorossa herra Smithin kolmas Suomen. Muutama keikka ja muutama studiopäivä, joilla äänitetään viisi biisiä. Herra Smith innostui tuotoksesta valtavasti ja sanoit että näitä biisejä pitää päästä soittamaan livenä. Niinpä tarina jatkuu muutamalla keikalla ja DBTL-esiintymisellä kesäkuussa 2000.

Vaan eipä mennä asioiden edelle, eli pysytään tässä levyssä. Kiertue ja äänityssessio sovittiin tammikuun lopulle. Idea oli mielestäni niin erikoinen, että ajattelin sen kiinnostavat muitakin. Ja niin kiinnostikin. Peräti SST tarttui aiheeseen ja siitä uutisen levyn ilmestyttyä ja Aamulehti teki aukeaman jutun TV Smithistä studiossa. Sarjakuvataiteilija Kivi Larmola otti yhteyttä ja sanoi, että hän on sopinut Rumban kanssa, että hän tekee sarjakuvan TV Smithistä studiossa, eli pitäisi päästä paikalle. Tämä sopi ja samalla sovittiin, että saamme Kiveltä kansikuvan levyyn. Kivi Larmola piirsi Rumbaan studiosessioihin liittyvän sarjakuvan ”Ennen tulevaisuus oli parempi”.  Lurexin kitaristin Kukan mukaan Larmolan sarjakuva tiivistää varsin hyvin studiosessioiden hyvät fiilikset. Valokuvat booklettiin ottivat Heikki Astola, Kivi ja minä. Japa Mattila laittoi taas kerran kannen kasaan. Äänitykset tehtiin Headline studiossa Jani Viitasen ollessa äänittäjä.

CD-EP:llä on kaksi TV:n uutta tarttuvaa melodista ja sanoisinko klassista 77-henkistä biisiä. The Furture Used to Be Better ja World Just Got Smaller Again sivaltelevat tiukalla otteella tätä päivää. My Punk Rock Poem kertoo nostalgisesti muistellen mitä oli soittaa punkbändissä vuonna 1977 ja Gary Gilmore’s Eye sekä One Chord Wonders olivat ne levytetyt klassikot.

Levyn virallinen julkaisupäivä oli 30.5.2000, mutta julkaisu kiertue oli viikkoa myöhemmin ja varsinainen julkkarikeikka pidettiin Tampereen Tulliklubilla 7.6.2000. Paikalla olivat sekä Punk Lurex OK että TV Smith. Kumpi soitti oman senttinsä ja lopuksi yhdessä lyhyen yhteisen osuuden. Levy myi hyvin ja siitä otettiin kesän lopussa 500 kappaleen lisäpainos. Saksassa Teenage Rebel Records kiinnostui tästäkin ja julkaisi sen seiskatuumaisen vinyylinä, sekä mustalla, että oranssilla vinyyillä.

AllMusic arvioi levyä mm. näin: ”Perhaps most will be feel titillated or incredulous by TV Smith resinging his old, unforgettable Adverts 1977 punk classics (”Gary Gilmore’s Eyes” and ”One Chord Wonders”) backed by a modern punk band that’s far hotter, tighter, meaner, and better recorded than his old band. (The Adverts were great for other reasons, a fantastic product of much different, more original times.) Really, the very idea sounds pointless until you hear how much Punk Lurex OK smokes ’em. In fact, if there is ever an Adverts tribute album, this Finnish four should be on first ballot. … ”My Punk Rock Poem,” ”World Just Got Smaller Again,” and the title track are so comparable to the two oldies-but-newies, if you didn’t know better, you’d think they might have been Adverts classics as well. But no, they’re the sound of a man aging with his principles, self-esteem, artistry, and intellect so in tact. This EP rips, with chops, talent, and determination, thanks to a band with real enthusiasm to match its talent, and a singer chuffed to sing with them.”

Ari Väntänen kirjoitti levystä Suen näin: “Kun The Adverts -legenda TV Smith levyttää suomenkielisen punkyhtyeen kanssa, voitaisiin puhua vaikka ympyrän sulkeutumisesta. Homma on selvästikin hedelmällistä, sillä molemmat osapuolet ovat saaneet toisiltaan jotakin. Poissaolollaan loistavat niin Punk Lurexin hellyttävän ja ärsyttävän rajamailla tasapainoileva idealismi kuin TV Smithin livenä hyödyntämät sekvensserisounditkin. TV Smith and Punk Lurex OK veivaa perinteikästä punkkia rujon vihaisesti mutta melodisesti ja ilmeisen hyvissä fiiliksissä. Smithin molemmat biisit ovat yhtä taattua tavaraa kuin levyltä löytyvät Adverts-klassikotkin. Spoken word -pala Punk Rock Poem loppuu hiukan kesken, olisihan tarinaa brittipunkin kultavuosilta luullut riittävän useampaankin säkeistöön. Kivi Larmolan karikatyyrikansi on lämpimissä sävyissään niin kiva, että hahmojen seikkailuja olisi seurannut mielellään takakannessakin.”

Skrutt Magazine puolestaan näin: ”TV Smith together with finnish Punk Lurex OK it must be good. Yeah, it´s fucking good and TV Smiths voice is really a rock voice and one of the biggest in the world ever I think. Here they do  Gary Gilmore´s eyes and One Chord Wonder plus two new written songs and a punk rock poem of the life with Adverts, A brilliant record which really tocuh me.”

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 97 – The Nightingales: Radio Sense (CD; Hiljaiset Levyt HILL-033) 12.11.1999

Nightingalesin kolmas täyspitkä (neljäs jos mini-albumi Nostalgia For The Reptiles lasketaan mukaan) äänitettiin Happy Road Studiolla Tampereella 28.6-2.7.1999. Happy Road -studio oli tuolloin Nekalassa teollisuusalueella, pelkkää peltihallia ja asfalttia ympärillä. Oli erittäin lämmin kesä ja studiolla ilmastoinnista ei tietoakaan, tarkkaamon puolella yksi pieni propellituuletin, soittohuoneessa ei sitäkään. Marko Kantola kommentoi studioreissua sanoin: ”Voi sanoa, ettei tullut vilu.” Studio vaikutti jo pelkällä olemuksellaan levyyn. Soittohuoneen ovensaranat narisi tosi aavemaisesti. Saundia äänitettiin That’s Not Funny Anymoren alkuun. Kreditteihin merkattiin Pirttijärven Jukalle eksoottinen soitin ”door”.

Äänittäjänä ja tuottajana toimi Tumppi Niemelä, jonka kanssa yhtye oli tehnyt kaksi edellistä levyä. Sellainen ihme sattui tämän levyn tekemisen kanssa, että studiopäiviä oli varattu kuusi, mutta bändi käytti vain viisi! Toiseen suuntaan päivien suhteen on menty useita kertoja.

Levy ei materiaaliltaan ja äänimaisemaltaan ollut ihan edellisten kaltainen. Tommi Liimatan kirjassa Manse – Markka-aika Marko Kantola kertoo levystä Tommille: ”Et ole ainut jota Radio Sensen laulusoundi vieraannutti. Mun asenne tuon levyn teossa oli se, että jos joku voisi tykätä, kyllä me jotain keksitään, ettei se enää tykkää. Muu bändi ei jakanut tätä asennetta. Pirttijärven Jukka sanoi, että biisit olisi ehkä voineet soida radiossa, jos Kantola ei olisi päättänyt, että laulun pitää tulla viemäristä ja kitarasta ei olisi leikattu pois alataajuuksia niin että lopputulos on kirskuntaa. Tuolloin 1998, 1999 uudesta musiikista katosi viimeinenkin orgaanisuus. Särö ei enää tullut kamoista vaan sitä lisättiin miksauksessa – ’pannaan pikkuisen säröä, että tämä iskelmä voidaan markkinoida rokkina’. Ja kun radiosta tuli näin järjetöntä musiikkia, ajattelin että meidän levy olisi se radio jossa on järkeä, Radio Sense. ”

Tumppi tulee Tampereelle levyn masterointiin 20.8. Masterointi tehdään Petjan pajalla, mutta masteroija on J-P Järvinen. Masterin viimeistely ja kopiointi jää ”seuraavaan päivään”. Sitten tulee taas jotain ja saan lopulta masterin itselleni vasta 29.9.

Kansia tehdään taas parinkin miehen voimin. Nightingales luotto piirtäjä Heikki Viitanen vastaa bookletin sisälle ja labeliin tulevista kuvista. Kannen ja inlay cardin mallaukset tekee puolestaan Absoluuttisesta Nollapisteestä tuttu Tommi Liimatta. Tommi on Rovaniemeltä kuten Nightingales ja Markon tavoin asettunut Tampereelle. Markolla ja Tommilla on keskinäinen arvostus toistensa tekemistä kohtaan ja siksi Marko valitsee Tommin tekemään kannen ja varsin upea maalaus siitä tuleekin. Kansifilmit laittoi kasaan taas kerran Japa Mattila.

Lehdistötiedotteessa levystä todetaan: ”Levy tehtiin intensiivisesti ’Back to basics’ -periaatteella. Jopa niin pitkälle, ettei huimaa laulusoundia ole tuotettu modernilla tekniikalla vaan aidolla 40-lukuisella mikrofonilla. Tietoisesti on haettu kontrasteja: kovaa – hiljaa, elektronista – akustista, hidasta – nopeaa, paljon tavaraa – vähän tavaraa. Näin on saatu aikaan koko CD:n mittainen kokonaisuus, joka elää ja hengittää ahnaasti. Biisien tekstien oudon kiehtovan kerrontaan kannattaa paneutua, sillä monikerroksisina ja vahvasti runollisina nekin antavat paljon. Värikkäästä ja stereokuvaltaan totuttua laajemmasta äänimaailmasta vastaa bändin luottotuottaja Tumppi Niemelä.”

Pertti Ojala kirjoitti levystä arvion Soundiin 12/1999: ”Nightingalesin Radio Sense tarjoaa järkevän vaihtoehdon musiikkiohjelmistojensa typerryttävällä yksipuolisuudella kilpaileville radioasemille. Radio Sensellä Nightingales on jälleen kerran oma epäsuomalainen itsensä Jorma Pirttijärven saluunapianon raivatessa skan, ragtimen ja country & westernin kautta tietään kohti peribrittiläistä music hall -traditiota.

Taiteellinen tinkimättömyys on Nightingalesin voima ja samalla bändin tietoinen keino tuomita itsensä ikuiseen marginaaliin. My Headin Motörhead-henkisenä jyräävä intro sentään liippaa meidän aikaamme, mutta Poet’s Sonin tivolimaisena kiertävä karusellisoundi tai The Fastest Lover In The Westin shuffle ovat mahdollisimman kaukana siitä mistä 90-luvun lopun rockin trendit on tehty.

Nightingales yhdistää kapakkasoundiinsa aina ensimmäiseen sputnikiin saakka ulottuvaa nostalgiaa. Mr. Pleasantin Kinks-versioinnin englantilaisuudelle vetää vertoja vain In My Brother’s Housen Mad-Blur-nessisyys. Ja jos Radio Sensen vaivattoman maanläheisessä ja epämuodikkaassa soinnissa ei ole tarpeeksi purtavaa, niin lopulliset silaukset antavat Marko Kantolan fraseeraus ja Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatan maalaama mystinen kansikuva.”

Julkaistu

Eddie & the Hot Rodsin uusi single valmistuu.

Hot Rodsin uusi single Why Should I Care / A Million Miles Away ei ole tullut tehtaalta ihan siihen tahtiin kuin on luvattu. Pari kertaa olin jo kysynyt, että mikä maksaa ja tänään sitten lähetin hiukan tiukkasanaisemman viestin. Se sai aikaan sen, että tehdas pahoitteli viivettä ja todisteeksi siitä, että homma on todella työn alla he lähettivät lyhyen videon, josta näkyy, että single todellakin on tekeillä.

Toivotaan, ettei singlen toimittamisessa Suomeen tule enää mitään ylimääräisiä mutkia matkaan. Joka tapauksessa singlen virallinen julkaisupäivä on nyt 1.12.2023.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 96 – Hundred Million Martians: Marsbars (CD; Hiljaiset Levyt HILL-032) 11.7.1999

Hundred Million Martians toista täyspitkää äänitettiin Baker Studiolla Turussa tammi-maaliskuun aikana useammassa sessiossa. Äänittäjänä ja tuottajana toimi Pate Kerkola. Äänityksiä tehtiin lähinnä, kun studiossa oli sopivia rakoja muiden äänitysten välissä. Kerkola saattoi soittaa koska vaan jollekulle bändistä ja sanoa jotein tyyliin että ”nyt olis tunti aikaa täällä studiolla, ehiks tulla soittaan pari kitararaitaa?” Jyrki muistaa myös ikimuistoiset läpi yön kestäneet taustalaulusessiot, joista hän lähti Tuomaksen kanssa suoraan töihin.

Aiemmin ilmestyneestä neljän biisin I Wanna Be Your Boyfriend CD-EP:ltä napattiin HMM:n oma tekemän tuon niminen biisi tälle levylle. Jyrki Mäkelä vastasi pääosasta biisimateriaalia, mutta myös Tuomas Pelttari kantoi oman kertonsa kekoon kolmella biisillä. Lisäksi Seppo Lehdonkivi sävelsi kolme biisiä, joihin Jyrki teki sanat. Levyn kannet teki bändin luottovisualisti Jarkko Salama. Kuten jo edellisen levyn kohdalla tuli selväksi, HMM ei pitänyt tekstien julkaisemista bookletissa, mitä minä taas halusin. Yhtye päätyi tällä kertaa taas omintakeiseen ja näppärään ratkaisuun: Inlay card (siis CD:n takakansi) painettiin kaksipuoleisena, mutta tray (se johon levy kiinnitetään) ei ollut tällä kertaa läpinäkyvä, kuten kaksipuoleisissa inlay cardeissa normaalisti on, vaan musta. Näin trayn keskireiästä näkyy aivan pieni pala tekstiä. Jos kuluttaja halusi nähdä mitä siellä on, niin tray piti irrottaa kotelosta.

Levy julkaisu meni sitten omalla tavallaan pipariksi ja ilmestyminen siirtyi todella kummallisesta syystä. Alun perin oli ajateltu, että levy ilmestyisi 13.5.1990 samaan aikaan kuin The Phantom Tonesin Phantastico CD-EP ja että Turun Dynamossa pidettäisiin kahden levyn julkkarit samaan aikaan. Se selvisi jo hyvissä ajoin, että tuohon eivät levyt ehdi. Levyjulkkaripäivämäärästä pidettiin kuitenkin kiinni, koska bändin Ruisrockin keikka oli puoliksi sovittua sillä argumentoinnilla, että yhtyeeltä ilmestyy uusi levy juuri ennen kesää. Ruisrock esiintyminen sitten toteutuikin.

Perjantai 21.5.1999 CD-Linjalta tuli sähköpostia, että levyt ovat valmiit ja että niistä lähti 100 Ruotsiin jakelijan varastoon, MNW levytukun toiminta oli tuolloin keskitetty Ruotsiin, ja loput minulle. Naputtelin MNW:n Suomen viikkokirjettä varten tekstin ja kaiken piti olla OK, mutta … Tiistaina 15.6.1999 MNW:n Tomppa lähettää ihmettelevän mailin: Hundred Million Martiansin levyä ei ole vieläkään tullut varastoon. Hätääntyneenä soitin CD-Linjaan, josta levyt olivat lähteneet sinne ja sain päivämäärän 20.5., pyysin CD-Linjaa vielä etsimään rahtikirjan. Sitten Tompalle soitto, että kyllä levyjen pitäisi olla siellä. Tomppa sanoi käskevänsä varaston etsiä niitä. Tunnin päästä CD-Linja ilmoittaa rahtikirjan numeron, mutta toteaa samalla, että levyt ovat todennäköisesti menneet Warnerin varastoon Kistaan yhdessä jonkin Johannan lähetyksen kanssa, ja että sieltä levyjä oli kysytty, mutta kukaan ei tiennyt niistä mitään. Tieto Tompalle, joka kertoi samalla, että etsintä ei – tietenkään – ollut tuottanut tulosta. Taas soitto CD-Linjaan, joka lupasi mahdollisimman pikaisesti tehdä vastaavan erän levyjä ja laittaa ne pikana Ruotsiin. Kyllä otti päähän. CD-Linja saa sata kappaletta levyjä tehtyä 17.6.1999 ja lähetettyä ne nyt oikeaan osoitteeseen. Julkaisupäivä sovitaan 11.7.1999 jotta levyt varmasti ovat perillä ja jotta tiedot saadaan uuteen viikkokirjeeseen ja muukin byrokratia pyöräytettyä.

Lehdistötiedotteessa levystä kerrottiin seuraavaa: ”Levyn biisimateriaali rajautuu hienosti avausbiisin kärpäspaperikertosäkeellä varustetun, ylikierroksilla punkpoppaavan Where Ever You Are I Hope That You’re Happy Now ja levyn rauhalliseen tunnelmointiin päättävään Cool Shades väliin. Tuohon väliin mahtuu suvereeni ”brittiläis-ruotsalainen” poppisbiisi Milk Turned Sour kuin glampunk vaikutteinen It Could Be Cool Tomorrow ja aina kantrisävyihin asti kipuava Spotlight.Now! Levyn tuottajana tällä kertaa häärinyt Pate Kerkola on puristanut HMM:sta tiukan ydinmehun irti ja loihtinut levylle uskomattoman tuhdit ja selkeät soundit.”

Joachim Hiller kirjoitti Ox-Fanzinen numeroon 31 levystä näin: ”Ist es Punkrock, den Nachwuchsbandwettbewerb einer finnischen Brauerei zu gewinnen? Kommt auf das Bier an, würde ich sagen… HMM ist das jedenfalls gelungen, und nach der als Preis gewonnenen CD-EP haben sie jetzt ihr Debütalbum aufgenommen. Das stellt die Fünf aus dem Norden als Lederjacken und Chucks tragende Punkers dar, die ein bisschen RAMONES genascht haben, aber sonst doch eher in England zuhause sind, gerne locker aus dem Handgelenk geschüttelte Pop-Punk-Songs in bester BUZZCOCKS-Manier spielen und sich dabei erfreulicherweise von Mainstreamgerocke halbwegs fernhalten, obwohl ihnen ein solides Rockriff doch was wert zu sein scheint – die frühen MEGA CITY 4 kommen mir da in den Sinn. Ist ’ne schöne Scheibe, die wirklichen Schmacht-Hits fehlen mir persönlich aber.”

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 95 – The Phantom Tones: Phantastico (mini-CD; Hiljaiset Levyt HICKS-050) 13.5.1999

Hunderd Million Martians kiinnittämisen jälkeen päätin, että nyt ei Hiljaisille oteta uusia bändejä ennen kuin muutama jo labelilla olevista on hajonnut. Vaan kuinkas taas kävi? Jouduin jälleen kerran pyörtämään päätökseni.

The Phantom Tones tuli Turusta sekin. Se alkoi Pasi Kaukosen omana projektina, mutta kasvoi pian bändiksi, johon kuuluivat Pasi Kaukonen (laulu, kitara, koskettimet), Mika Välitalo (basso), Ari Väntänen (kitara, taustalaulu) ja Jani Huovinen (rummut). Erittäin hyviä demoja, joissa 90-luvun kitararock yhdistyi kauniisti powerpoppiin, alkoi tulla Soundiin. Sitten ilmestyi omakustanne mini-CD Just Fine loppuvuodesta 1997 ja pari biisiä Sue-lehden kokoelma-cd:lle Compilation Vol.2. Lopulta en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan yhteistyö aloitettiin.

Kim Engblom äänitti The Phantom Tonesin toisen EP:n Riverside-studiossa Turussa. Tässä vaiheessa Välitalon tilalle oli tullut Jarno Sakki (basso, taustalaulu). Nauhalle tarttui kolme omaa biisiä ja yksi cover, The Nerves -yhtyeen Hanging on the Telephone, joka toki tunnetaan paljon paremmin Blondien versiona. Kannen valokuvan otti Teemu Kangas ja kannen teki Japa Mattila.

Tiedotteessa levystä luki muun muassa: ”Levyn avaus Tell Me on klassinen powerpoprockpala, hienolla kitaramelodialla ja tarttuvalla kertosäkeellä varustettu makupala. You Didn’t Know Me esittelee bändin tummapuhuvampaa puolta; kitarat raikaavat edelleen synkeiden sävelten pureutuessa syvälle sieluun. Talkingista on löydettävissä jopa herkkiä sävyjä, mutta tarttuvuudesta ei nytkään tingitä.”

Phantomit olivat varsin hyviä kavereita Hundred Million Martiansin kanssa, ja bändit soittivat Phantasticon julkaisukeikalla Turun Dynamossa 13.5.1999. Keikan piti olla myös HMM:n uuden levyn Mars Barsin julkkarikeikka, mutta eipä ollut – tuosta lisää seuraavan julkaisun yhteydessä.

Phantasticon saamat arviot olivat positiivisia.

KARJALAINEN: ”Turkulainen Phantom Tones on Hiljaisten Levyjen uusin voimapop-kiinnitys. Yhtye on kuin kiltti versio Lowdown Shakin’ Chillsistä. Phantastico-mini-cd:llä melodiat paukkuvat tarttuvasti ja kitarat helisevät ja rämisevät. Phantom Tonesin nokkahahmo Pasi Kaukonen on selvästi lahjakas laulunkirjoittaja.”

SNOWBOUND (USA): “The band attacks with aggressive power pop on the opening track and then backs into a rigid song-writing formula that short-changes the creativity of some obviously talented musicians. Pop is meant to be simple and fun, and, for the most part, The Phantom Tones nail it.”

THE BIG TAKE OVER (USA): “It really is staggering how many fine Finnish releases there seem to have been in the 90s. Here’s another band I’d never heard before with a four track CD boasting two stone killers. You Didn’t Know Me has one of those soaring choruses that lifts the entire song along with half your apartment right off its foundations & if there was any justice this sort of thing would be top 40 radio material worldwide.”

TROLL ZINE (UK): “Finland seems to have an abundance of great sounding rock n roll bands, well, you can add The Phantom Tones to that list. Three originals and Hanging on the Telephone (Which sounds exactly like a certain Mr. Monroe singing) all in all a brilliant disc. This month’s most recommended: THE PHANTOM TONES and THE THREE 4 TENS.”

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 94 – Punk Lurex OK: Prolex (CD; Hiljaiset Levyt HILL-031) 23.4.1999

Punk Lurex OK aloitti äänittämään Prolexia Headline studiolla Jani Viitasen johdolla perjantai 18.9.1998. Biisimateriaali on yhtä lukuun ottamatta bändin omaa. Päävastuu biiseistä oli tietenkin Tiinalla ja Riitalla, mutta myös Kukka oli ahkerasti mukana biisien teossa ja teki neljä sävellystä. Tuo ainoa laina levyllä on Buzzcocksin Ever Fallen in Love, joka Tiinan ja Riitan tekstissä sai nimen Neiti C. Alivaltiosihteerin Tampereelle biisistä oppineena lähdin heti äänitysten valmistuttua hakemaan käännöslupaa. Helpottava kirje tuli vasta maanantai 25.1.1999. Olin jo ehtinyt mietiskellä, että jos lupaa ei tule, että panenko silti biisin levylle, sillä versio on niin onnistunut, että sitä ei vain voi heittää menemän. Onneksi lupa tuli.

Biisimateriaalin kanssa yhtyeellä oli pientä pulaa studioon mennessä ja viimeisen kappaleet parsittiin kasaan juuri ennen äänitysten alkua. Siihen nähden hyvin ovat kappaleet aikaa kestäneet, sillä Kuulkaa, me huudetaan, Panssarit Kaatopaikalle ja Neiti C kuuluvat edelleen keikkasettiin.

Kannen valokuvat otti Päivi Näätänen ja kannet laittoi kasaan tuttuun tapaan Japa Mattila. Kansiin tuli ESEKin logo, sillä saimme muutaman tuhat markkaa tuotantotukea tätä levyä varten. Levyn kanteen tuli myös viivakoodi. Isoimmat kaupat – varsinkin Anttila – vaativat tuolloin, että myynti tulevissa levyissä piti olla viivakoodi. Jo muutamassa Hiljaisten levyssä oli koodi ollut, mutta se ei ollut oma, vaan Berglundin Joose oli ystävällisesti antanut omasta koodisarjastaan koodeja meille. Nyt kuitenkin tulin siihen tulokseen, että kannattaa investoida omaan koodisarjaan ja ostin EAN-Finlandilta 1000 koodin sarjan. Tulin sitten jatkamaan hyvän kierrättämistä ja annoin meidän sarjastamme koodeja muutamille muille pienlevymerkeille vuosien varrella.

Levyn julkkarikiertue tehtiin yhdessä TV Smithin kanssa. Keikat olivat: 14.4. Tampere, 15.4. Helsinki, 16.4. Turku ja 17.4. Vaasa. TV tuli bändin treenikselle Rautatienkadulle parina iltana treenaamaan ja yhteistyö näytti toimivan heti alkuunsa hienosti. Keikat menivät niin, että ensin oli Punk Lurexin setti, TV Smith soolosetti ja lopuksi kimpassa ainakin No time to be 21, Gary Gilmore’s Eyes ja One chord wonders.  Myös Aamulehti noteerasi levynjulkaisun tekemällä sivun jutun bändistä otsikolla ”Punk-prolen ristiretki jatkuu” viikonloppuliite Allakkaan.

Lähetän yhden levyn Saksaan Teenage Rebel Recordsin Rudigerille, joka oli heti innoissaan julkaisemassa sitä Saksassa vinyylinä. Lisenssimaksu sovitaan taas niin, että Rudiger lähetää pari laatikko LP:itä minulle, näin saatiin Suomeenkin levyä vinyylinä, kun se meidän toimesta julkaistiin vain CD:nä.  LP ilmestyi heinäkuussa.

Levyn lehdistötiedotteessa todetaan mm.:  ”Punk Lurex OK ottaa kantaa jo kolmannen kerran, kun CD:t Veljet, Siskot! ja Hatut ja Myssyt saavat jatkoa ProleXista. Tyylillisesti ollaan edelleen kiinni maanläheisessä punkissa, jota väritetään esimerkiksi haitarilla.  … Lyriikat panevat arvot jälleen järjestykseen, sekä globaalissa mittakaavassa (vaikkapa Uutiskuvia, joka muuten on nykyisen Kosovon tilanteen takia todella ajankohtainen), että äärimmäisen yksilökohtaisesti (Perhe). Toisaalta poimiipa yhtye tuokiokuvia omalta uraltaan (P.L.O) – rockelämää a la Punk Lurex OK. Levy tehtiin tutulla reseptillä ja tuottajaihmeen Jani Viitasen suojelevien silmien – ja korvien alla: ’Ei mikään muu bändi voi tehdä tätä juttua näin, mutta … kyllä tää toimii.’”

Levy sai taas erittäin hyvät arvio. Pertti Ojala kirjoitti siitä Soundiin 06/1999: ”Punk Lurex OK pysyy uskollisena ihanteilleen. Punkissa on yhä lupa ottaa kantaa ja bändin sointi saa sittenkin olla amatöörimäisen raikas. ProleXin ystävällisen ihmisläheisesti ärhentelevä trad-punk katselee ympäröivää maailmaa avoimin ja kriittisin silmin. Yhtyeen idealismi voisi tuntua jopa huvittavalta, ellei se olisi niin tärkeää ja arvokasta.

Kaikkien niiden, jotka ovat olleet kuulevinaan Ultra Bran biiseissä poliittisuutta kannattaa kääntyä aidon asian puoleen. Punk Lurex OK kysyy suoraan ”Mikseivät pääomat tule toimeen omillaan?” ja ”Mikseivät työläiset tule toimeen palkallaan?”. Kosovon tilanne tekee Uutiskuvia biisistä ajankohtaisen. Panssarit kaatopaikalle toivottaa koko ihmiskunnan vihdoin viimein tervemenneeksi siviiliin. ”Ei aseellista palvelusta isänmaalle antaa saa, kaikilla meistä kuitenkin ois tarjota jotain parempaa”.

Terveen itseironiansa Punk Lurex OK paljastaa viimeistään omaelämäkerrallisella P.L.O.lla. Kaiken kaikkiaan ProleX menee rauhaa, rakkautta ja ekoajattelua tukiessaan sujuvasti vastavirtaan. ”

Ox-Fanzine puolestaan kirjoitti Stefan Kornberger kynällä levystä lehden numeroon #36 näin: ”Kann sich jemand vorstellen, wie es sich anhören würde, wenn man die Lokalmatadore, Psychotic Youth und eine anständige Prise Folkgeschrammel in einem Topf kräftig verrührt und das ganze mit einer engelsgleichen Frauenstimme garniert, die gerne mal knapp daneben liegt? Nee? Macht nichts, kauf dir diese Platte, dann weisse wie das kommt. Das hat meiner Meinung nach nicht mehr viel mit Punk zu tun, musikalisch zumindest, ist aber dafür wunderschöne Popmusik, so wie Pop halt sein muss. Nicht zu süß und ausreichend abgedreht.”

Panssarit Kaatopaikalle ja Kuulkaa, me huudetaan julkaistiin samana vuonna myös Aseistakieltäytyjäliiton kokokelma CD:llä Jäähyväiset Aseille 2 – Farewell To Arms 2.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 93 – Juggling Jugulars: Can You Explain? (mini-CD; Hiljaiset Levyt HICKS-049) 11.12.1998

Juggling Jugularsilla on mennyt varsin kovaa Euroopassa. Viimeisen vuoden aikana siltä on ilmestynyt neljä levyä Euroopassa aiemmista äänityksistä ja tästä uudestakin on alustavasti bändin toimesta sovittu vinyylijulkaisu Puolalaisen Trująca Falan kanssa. Tämä levyn biisit tulivat yhtä lukuun ottamatta tuolle Trująca Falan seiskatuumaiselle, josta otettiin 1000 kappaleen painos.

Petteri Mikkilä muistelee aikaa: ”Can You Explain -levyä tehtäessä oli bändissä todella kiireinen ajanjakso; tehtiin pitkähköjä kiertueita Euroopassa ja meidän mittapuulla tosi paljon keikkoja muutenkin – kysyntää oli ulkomaan keikoille paljon enemmän kun pystyttiin siihen vastaamaan. Virallisesti kuitenkin osa meistä oli työttömänä, joten ulkomaankiertueet ja työvoimatoimiston saavutettavissa oleminen ei ollut aina ihan kitkaton asia. Biisejä oltiin demottu ja pyöritelty osittain jo kahdessakin eri studiosessiossa (nauhoiteltiin eri biisejä esim. muutamallekin kokoelmalevyille) joten materiaalista ei todellakaan ollut pulaa.”

Levyn äänitykset eivät alkaneet hyvin. Bändille oli buukattu aika Headline studiolle, mutta studiossa sattui vesivahinko juuri ennen äänitysten alkua. Jani Viitanen sai onneksi järjestettyä korvaavan ajan JJ Studiolta, jossa levy sitten tehdään. Levyä tehdään 13.4.1998 alkavalla viikolla ja tuolloin pitämääni päiväkirjaan kirjoitin: ”Käyn istuskelemassa studiolla reilut pari tuntia ja juttelemassa niitä näitä. Homma näyttää etenevän todella hyvää vauhtia. Hauskana soundi kokeilun Jani kaivaa jostain varaston perukoilta sodan jälkeisen pienen putkivahvistimen, jonka seinät ovat paksua pahvia, siihen kun laitettiin pikkaisen vielä efektiä, niin siitä saatiin tosi yrmäkkä kitarasoundi yhteen sooloon. Studiotyöskentelyä on aina jotenkin todella hieno seurata, kun puikoissa on todellinen ammattilainen kuten Jani.” Studiolla taustoja käy laulamassa Arja Rantanen (ex-Snotface). Tämä on Arjan ensimmäinen äänityssessio Jugularsien kanssa, mutta ei viimeinen, sillä Arjasta tulee Jugularsin laulaja pari vuotta myöhemmin.

Taas homma venyi syystä jos toisestakin ja sain kansifilmit 10.10.1998 ja masteroidun version nauhasta viikko myöhemmin. Sitten homma sujuikin eteenpäin varsin nopsasti.

Lehdistötiedotteeseen levystä kirjoitettiin mm.: ”Juggling Jugularsin neljäs mini-CD on taas hieman erilainen kuin edellinen. Tällä kertaa seitsemästä biisistä neljä on nopsempaa punk-HC:ta, mutta eivät nekään toki mitään perusmöykkää, vaan sävellyksiä, joissa on melodiaa enemmän kuin pelkän poikasen verran.

Hardcore rypistysten lisäksi levyllä on kolme ei-niin-kaahaus-tempoista omasävyisempää kappaletta, jotka kukin vievät kuulijan omalle erilaiselle matkalleen. Jos ”ilkeä” haluaisi olla, niin Fifteen Minutesia voisi ”haukkua” jopa gruneksi, Shrinking Worldissa  on jotain ovelan popahtavaa ja Let Me Out jännitekuukkausta, josta on heitetty ilmaan niinkin toisistaan erilaisia nimiä kuin Dead Kennedys, Die Toten Hosen, Amebix ja Subhumans.”

Levy saa taas kerran mainiot arviot. Joachim Hiller kiroittaa siitä Ox-Fanzinen numeroon 35: ”Die neue EP der finnischen Politcore-Veteranen JUGGLING JUGULARS ist sowohl als CD wie auch als 7″ erschienen (siehe Single-Reviews), und wie gehabt gibt’s allerbesten Euro-Hardcore alter Schule, der sowohl durch klare, engagierte Texte wie auch in musikalischer Hinsicht begeistert: druckvoll, treibend und dicht.”

Yhteistyö Hiljaisten ja Jugularsin kanssa loppui sopuisasti tähän levyyn. Bändin pääasiallinen yleisö alkoi olla Keski-Euroopassa ja Twisted Chords Saksan Karlsruhesta alkoi hoitaa bändin asioita. Se hoiti niin julkaisut, promoamiset kuin kiertuejärjestelyt. Twisted Chordsin kanssa Jugularsien yhteistö jatkui aina vuoteen 2008.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 92 – Hundred Million Martians: I Wanna Be Your Boyfriend (CD-EP; Hiljaiset Levyt HICKS-048) 2.10.1998

Kuten jo aiemman Hundred Million Martians levyn kohdalla tuli todettua, niin bändi keksi mitä hauskempia ja erikoisempia ideoita. Yksi erikoisimmista ideoista oli ehkä I Wanna Be Your Boyfriend cd-ep. Kantavana ajatuksena oli tehdä versiot eri bändien samannimisestä kappaleesta ja joukkoon oma biisi. Kun bändi esitti idean minulle olin heti myyty, tämä täytyy tehdä.

Coverversiot tulivat sellaisilta yhtyeiltä kuin Rubinoos, Pushtwangers ja Ramones. Levy äänitettiin jo tammikuussa 1998 Turussa Hmmster Sound Studiossa. Sen verran tehtiin vielä kansiin jäynää, että kaikkien biisien pituudeksi merkittiin sama 3:05, mikä itse asiassa ei ole yhdenkään biisiin pituus.

Levyn valmistumisessa tuli erilaista säätöä ja pikku ongelmaa, joka viivästytti levyn ilmestymistä, kuten se, että levyn kansifilmien värijärjestelmä oli väärä ja homma tuli vielä bumerangina takaisin kerran loppu metreillä. Ajat olivat levymyynnillisesti vaikeat ja oli sen verran oppinut, että pienemmällä jakelijalla (mitä MNW:kin oli) julkaisu myi paremmin jos samalla viikolla ilmestyisi jokin iso levy, mikä saisi levykaupat tilaamaan varmemmin paketin ja siihen sitten ottamaan jotain muutakin. Joten aivan lopuksi levyn ilmestymistä viivästytettiin vielä viikko tai kaksi, että se saatiin ilmestymään samana päivänä kuin Depeche Moden uusi albumi.

Omasta biisistään yhtye teki todella hauskan videon, joka löytyy nykyisin Youtubesta.

Lehdistötiedotteessa levyä esiteltiin näin: ”Neljä saman nimistä biisiä, neljä yhtä pitkää biisiä, neljä biisiä joilla on eri säveltäjät! I Wanna Be Your Boyfriend lienee yksi kaikkien aikojen suosituimmista biisin nimistä, nyt ja varmaan vastaisuudessakin niin meillä kuin Marsissakin. Hundred Million Martianskin päätti heittää oman sävelkynänsä jäljen soppaan, mutta ”one louder” periaatteella purkitettiin samalla kolme saman henkistä ja tietty, nimistä powerpop palaa. Nuo laina versiot ovat Ramonesilta, Rubinoosilta ja Pusthwangersilta – noilta voimasointujen, isojen kitaroiden ja melodia räjähteiden taitajilta. Mutta eipä häviä aatetovereille yhtään HMM:n omakaan näkemys aiheeseen, pikemminkin päinvastoin. Kukapa tyttö ei ottaisi Jyrkiä poikaystäväkseen näin koskettavan, mutta riehakkaan tunnustuksen kuulleessaan?”

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 91 – Wolfmen: Urban Voodoo (CD; Hiljaiset Levyt HILL-030) xx.05.1998

Edellisestä täyspitkästä Brutalista oli ehtinyt kulua lähes neljä vuotta, ennen kuin Wolmen alkoi tekemään uutta levyä. Brutalin  jälkeen yhtye vieraili mm. Saksassa soittamassa Stralsundin festivaaleilla ja keikkaili muutenkin ahkerasti, mutta ajautui sitten näihin paljon puhuttuihin “musikaalisiin erimielisyyksiin”. Tämä johti siihen, että Zimi Söderberg lähti bändistä alkuvuodesta 1997 ja jatkoi omissa projekteissaan. Tilalle tuli bändille hyvinkin tuttu mies Putte Seittonen, joka oli tuurannut joillakin keikoilla ja lauloi taustoja jo Brutal-levyllä, tosin silloin aivan puhtaasti ”vierailevana artistina”. Eikä Putte bändihommissa mikään eilisen teeren poika ollut sillä hän oli jo 80-luvun alussa soitellut mm. Hexenhaus nimisessä synkistelybändissä, sekä Max & the Crooners -rockabilly- ryhmässä, jossa soitti myös hänen veljensä Keijo Q – siis tämä Dingostakin tuttu rumpali.

Zimin lähtö sai aikaan myös pientä muutosta biisimateriaalissa. Linja sinänsä ei varsinaisesti muuttunut, mutta koska Zimi oli suurimmaksi osin vastannut bändin biisimateriaalista, niin nyt täytyi hommia jakaa uudelleen. Korpi ja Koskinen ottivat sävellysvastuun, ja Urban Voodoon materiaalista kymmenen on Korven kynästä, kolme Koskisen, niin ja onpa siellä pari lainapalaakin, Eddie & the Hot Rodsin Do Anything You Wanna Do ja The Sonics -yhtyeen Strychnine, joka kuullaan levyn lopussa salabiisinä.

Levy tehtiin tuttuun tapaan Headline-studiossa Tampereella ja Jani Viitanen äänitti ja tuotti levyn, sekä soitti ”stadium guitarin” Keep On -biisiin. Levyn kannet olivat taas melkoista yhteistyötä. Niiden idea ja suunnittelu tuli bändin Esa Koskiselta, bändikuvat Yki Räikkälältä, etukannen kuva Miksa Huhdanpäältä ja takakannen kuva Moke Laineelta, ja lopuksi homman löi kasaan Japa Mattila. Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskus (ESEK) jakoi hakemuksesta tukea äänitetuotannolle. Hiljaisille tätä tukea ei useinkaan saatu, mutta tälle levylle ESEK heltyi antamaan 5000 markkaa tuotantotukea.

Levyn jakelu oli periaatteessa sama kuin edellisten, mutta nyt Skandinavia Music Distribution oli vaihtanut nimensä MNW:ksi (Musiknätet Waxholm), mikä sitten luki tiedotteissa. Tiedotteesta puheen olleen, siinä levyn materiaalia kuvaillaan näin: ”Pohja lepää ajattomassa kitararock perinteessä, jota kuorrutetaan punkin saastuttamalla hardrockilla. Melodioihin ja voimasointuihin uskotaan. Raa’at kitarariffit ja jyhkeät bassot hallitsevat äänimaisemaa, jonka muodostavat tukevat ja täyteläiset soundit, sekä päällekaatuva kitaramuuri. Hienosta tuotantopuolesta vastaa miesten vanha Porin tuttu Jani Viitanen (Yö).”

Julkaistu

Päivitetty julkaisusuunnitelma (marraskuu 2023)

Taitaa Saksassa olla paperi lopussa! Eddie & the Hot Rods sinkut ovat painossa valmiita, mutta levypuristamo ei ole saanut alihankkijaltaan kansia. Tämän takia singlen julkaisupäivämäärää joudutaan siirtämään kahdella viikolla.

Julkaisusuunnitelmaan on tullut yllättävä lisäys, kirja! Syksyn aikana sattui parikin onnekasta yhteensattumaa ja lähes vahingossa löytyi Puolasta halpa print-on-demand kirjapaino, joten päätiin viimeistellä kavereiden mahtavalla avustuksella aikoinaan aloittamani 1976 – Punkin Synty kirjan. Nyt se on painamista vajaa valmis.

Loppuvuoden käsittämättömän laadukas sato ja ensi vuoden alku näyttää tällä hetkellä tältä:

Eddie & the Hot Rods: Why Should I Care / A Million Miles Away (7”)

Julkaisu: 17.11.2023

Eddie And The Hot Rods julkaisi keväällä hienot arviot saaneet Guardians of the Legacy LP:n (“Guardians Of The Legacy is aptly named.” “We’ve waited 16 years for a new Hot Rods studio album – and this one is well worth the wait!”). Mutta bändi ei jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan on äänittänyt kaksi aivan uutta biisiä. A-puolella on kitarat raikuvat upeasti, kun uuden aallon lippua heilutetaan ylpeänä. B-poskella on U-P-E-A tulkinta Plimsouls klassikosta.

Viime vuoden Rodsin Suomen keikan ällistyttivät monet energisyydellään. Uusi kiertue tulossa ja keikkapäivät ovat: To 1.2. Helsinki, Pe 2.2. Hämeenlinna ja La 3.2. Tampere    

Jukka Junttila: 1976 – Punkin synty (KIRJA)

Julkaisu: loppuvuosi 2023

Pinnan alla oli kytenyt jo pitkään. Yhä useampi oli kyllästynyt rockmusiikin kehittymiseen soittotekniikan esittelyksi ja progesoolojen pituuden kasvamiseen. Toisaalta popmusiikin sanoitusten täydellinen merkityksettömyys suorastaan vaati vastavoimaa maailmassa, jossa Vietnamin sota veteli viimeisiään, rotukysymykset olivat pinnassa Etelä-Afrikasta Lontoon lähiöihin, Watergate-skandaali ravisteli maailmaa ja Pohjois-Irlannin konflikti jatkui verisenä.

Tuo väreily sai vuonna 1976 niin paljon tuulta alleen, että kipinät roihahtivat liekkiin: ensin musiikkielämää ja myöhemmin koko maailmaa ravistellut punk sai alkunsa. Nuoriso kyseenalaisti yhteiskuntajärjestelmän ja alkoi muuttaa maailmaa tee se itse -hengessä.

1976 on päivä päivältä etenevä läpileikkaus tapahtumista, paikoista, bändeistä, levyistä ja keikoista, jotka johtivat siihen, että pieni kipinä oli vuoden lopussa etusivun uutisen veroinen tulipalo.

Nuoret Metsänvartija / Pikipojat: Jukka Tolosen hiukset / Sarjamurha (7”)

Julkaisu: loppuvuosi 2023

Hiljaiset Levyt julkaisee yhdessä Joteskii Groteskiin kanssa legendaarisen UJO-konsernin kahden bändin yhteissinglen. A-puolella Nuoret Metsänvartija versioi Adverts-klassikon Gary Gilmore’s Eyes. B-sivulla Pikipojat puolestaan ovat Talking Headsin legendaarisen Psycho Killerin kimpussa. Molemmat toteutettu taattuun UJO-tyyliin, kuten myös levyn kannet.

The Pull My Fingers: Memoirs of a Raccoon (LP)

Julkaisu: 23.2.2024

The Pull My Fingersin esikois-lp Memoirs of A Raccoon julkaistaan alkuvuodesta 2024. Muun muassa Eläkeläiset– ja the Nightingales -yhtyeistä tutut konkarit ovat elämänsä vedossa. Kitaroissa ja melodioissa ei säästellä, kun vetreät herrat julistavat rockmusiikin ilosanomaa. Eri genrejen välillä sujuvasti liikkuvaa yhtyettä on vaatimattomasti verrattu esimerkiksi sellaisiin klassisiin komboihin kuin the Beatles, the Kinks, Pink Floyd, Big Star, Mott the Hoople, the Replacements ja Guided by Voices. Tarjolla siis 12 inhimillisesti sykkivää ajatonta rockkappaletta. Tällä levyllä eivät autotune ja kvantisoinnit juhli; räkäisesti kätkättäviä mekaanisia äänensärkijöitä sentään löytyy.

Manserock-Orkesteri: 20 Vuotta Sikana (uusi versio) / 20 Vuotta Sikana (karaoke versio) (7”)

Julkaisu: helmikuu 2024

Enpä vielä jonkin aikaa sitten olisi uskonut että Hiljaiset Levyt julkaisee levyn, jolla musisoivat: Martti Syrjä, Pate Mustajärvi, Juha Torvinen, Costello Hautamäki, Sami Ruusukallio, Aku Syrjä, Mikko Kangasjärvi, Masa Orpana, Toni Lähteenmäki, Noora Louhimo, Anton Äikäs ja Vesa Holmala. Mutta niin vain tässä kävi. Levy on Vapriikin Mansrock-näyttelyyn (näyttely aukeaa helmikuussa) liittyvä oheistuote ja Hiljaiset Levyt vastaa fyysisen levyn valmistuksesta. Singleä tullaan myymään vain Vapriikin myymällä ja pieni erä Hiljaisten postimyynnissä.

Abortti 13: Punkit Ei Kuole (LP)

Julkaisu: alkuvuosi 2024

Abortti 13:n vuonna 2015 äänitetty ja 100 kappaleen kasettina tuolloin julkaistu legendaarinen 26 biisin best of -nauha näkee päivän valon ensimmäistä kertaa vinyylinä.