Lisäyksiä levykauppaamme (13.5.2025)

Parikin isompaa satsia levyjä on tullut, joten reilusti on levyjä lisätty nyt Discogs-kauppaan. Alle on listattu uusimmat lisäykset, mutta jos haluat tsekata kaikki levyt, jotka ovat myynnissä, niin ne löytyvät täältä: https://www.discogs.com/seller/hiljainen_man/profile

Kaikkia levyjä voi tilata viestillä, silloin pystyn hiukan paremmin pyöristelemään hintoja.

Postikulut: 1 – 3 singleä 5,00. Yli 4 singleä ja/tai yksi tai useampia LP:itä 6,50.

Caedmon: Rare (LP + 7″) 8,00

Clash: London Calling 2LP 32,00

Destroy All Monsters: Bored  20,00

Ducking Punches: Fizzy Brain  16,00

Bob Dylan: Blood On The Tracks  24,00

Los Fastidios: All’arrembaggio  24,00

Los Fastidios: From Lockdown To The World  22,00

Los Fastidios: Rebels’n’revels  24,00

Him: Greatest Lovesongs Vol. 666  28,00

Jefferson Airplane: Surrealistic Pillow  24,00

Los Fastidios: Xxx The Number Of The Beat  24,00

Saints: Out In The Jungle  32,00

X-Ray Spex: Live At The Roxy Club  28,00

AT’s Roots & Ramblin’: Teased Up!  28,00

Helmi Ada: Taas Sekaisin  28,00

Rock Siltanen: Moog-Musiikkia Taaperoille… Ja Miksei Muillekin  23,00

13th Floor Elevators: Bull Of The Woods  28,00

Big Bopper: Chantilly Lace Starring The Big Bopper – Hellooo Baby!  12,00

Buddy Holly & The Crickets: Chirping Crickets  16,00

Clamm: Care  12,00

Bob Dylan: Highway 61 Revisited  22,00

Felt: Bubblegum  22,00

Fugs: Dancing In The Universe  20,00

Buddy Knox: Sweet Country Music  14,00

Maggie Rogers: Surrender  14,00

Muse: Will Of The People  18,00

Plasmatics: Metal Priestess  20,00

Jonathan Richman & Modern Lovers: Back In Your Life  18,00

Social Distortion: Poshboy’s Little Monsters  22,00

Talking Heads: True Stories  24,00

Undertones: Undertones  28,00

X: Ain’t Love Grand  14,00

Meat Loaf: Midnight At The Lost And Found  14,00

New York Dolls: Red Patent Leather  28,00

Liisa Akimof: Kaikenlaista Uutta Tulossa  27,00

Meanies: Zamboni / I Agree  14,00

Cobwebbs: We Are Not Who We Are  6,00

A Challenge Of Honour: A Moral Destiny  6,50

Baddiel, Skinner & Lightning Seeds: Three Lions (It’s Coming Home For Christmas) / Three Lions  7,00

Filthy Gaze Of Europe: Domestic Accidents  6,50

Ghosted: Swan Song  6,50

Lagarto & Safety Pins: Hurry Up Harry  4,00

Sensible Gray Cells: Get Back Into The World  12,00

Skunk Anansie: Squander  8,50

The Thelin-Dahlmann Exploitation – (Don’t Let Me) Down Again  14,00

Flamin’ Groovies: I’ll Have A … Bucket Of Brains (The Original 1972 Rockfield Recordings For U.A.)  24,00

Altered Images: Clara Libre EP  5,00

Various: Hey Punk…Get Riddim  4,50

All: Mass Nerder  6,00

Ash: 1977  5,50

The Johnny Burnette Trio – Honey Hush  5,50

Fall Out Boy: Icon  5,50

Git Some: Loose Control  4,50

Victims Family: Maybe If  5,00

Voodoo Glow Skulls: Steady As She Goes  4,50

13th Floor Elevators: Kingdom Of Heaven  7,50

Matches: A Band In Hope  4,50

Nashville Pussy: Up The Dosage  5,50

Bullet For My Valentine: Poison – Live At Brixton  4,50

Mink Deville: Live At Montreux 1982  4,50

Bob Dylan: Rolling On Groove  4,50

Gaslight Anthem: Live In London  4,50

Rush: 2112/Moving Pictures  4,50

Joe Strummer: Viva – The Clash And Beyond  4,00

Various: Punk In London  5,00

Päivitetty sukupuuhakemisto (4.5.2025)

Sukupuita on taas syntynyt muutama lisää, joten eiköhän ole oikea aika lisätä taas uudet bändit hakemistoon. Se kattaa nyt reippaasti yli 1200 bändiä!!! Tulen aika ajoin ylläpitämään hakemistoa, eli lisään siihen uusien sukupuiden yhtyeet, mutta tämä lisääminen ei tapahdu aina uuden sukupuun valmistuessa.

Siinä on mainittu kaikki ne bändit / artistit, joista on sukupuussa oheisteksti, eli bändin / artistin lyhyt esittelyteksti.

Bändit / artistit on aakkostettu nimen ensimmäisen sanan mukaan. Tämä tarkoittaa, että jos artisti esiintyy omalla nimellään, niin aakkostus on etunimen mukaan. ”The” sanat bändien nimen edestä on tiputettu pois.

Jos bändin nimi vaihtuu, on hakemistossa molemmat nimet.

Nimen lisäksi hakemistossa on kaksi saraketta: Sukupuun erittäin lyhyt kuvaus ja linkki sukupuuhun, joka vie sukupuun sivulle Hiljaisten Levyjen saitilla.

Jos bändi / artisti esiintyy kahdessa sukupuussa, niin se on kahteen kertaan hakemistossa. Kahteen kertaan esiintyminen voi johtua joko siitä että se on ajallisesti eri sukupuissa tai että sukupuun rajaukset ovat sellaiset, että se on otettu kahteen eri sukupuuhun. Tämä tilanne on esimerkiksi Helsingin uusi aalto ja Smack sukupuissa, joissa on muutama sama bändi.

Sukupuun alussa on aina lyhyt ingressi teksti, joka kertoo mitä sukupuu pitää sisällään, sekä tavallisesti myös hiukan taustaa sukupuun käsittelemästä osa-alueesta.

Sukupuun rajaus on usein tietty kaupunki ja sieltä tietty ajanjakso (vaikkapa Joensuu 70-luvun lopusta 1990-luvun loppuun). Rajaus voi olla myös tyylillinen tai jokin muu seikka, jonka ympärille sukupuu on rakennettu.

Tavallisesti sukupuuhun otetuilta bändeiltä edellytetään, että ne ovat levyttäneet. Muutamia poikkeuksia tästä on, esimerkiksi olen saattanut katsoa, että jonkun merkittävän artistin ensimmäinen bändi on syytä mainita, vaikka siltä vielä olisi tullut levyä. Tai jos kahden bändin välissä on levyttämätön bändi, mutta joka on hyvä dokumentoida artistin uran kuvaamisen kannalta.

Kustakin bändistä on lueteltu kaikki pääkokoonpanot (jotka kuuluvat sukupuun rajauksen sisään). Tämä tarkoittaa, että jos muutamalla keikalla tai jopa yhdellä kiertueella on soittanut joku soitta, mutta pestin kesto on jäänyt muutamaan kuukauteen, eikä levytyksiä ole, niin tällainen kokoonpano ei ole mukana.

Myös kaikkia levyllä vierailevia tai avustavia muusikoita ei kokoonpanoissa ole lueteltu.

Niistä bändeistä, jotka kuuluvat sukupuun rajaukseen, on sukupuussa oheisteksti. Se esittelee lyhtyesti artistin tekemisen ja pyrkii listaamaan ainakin pitkäsoitot, usein myös singlet. Oheisteksti voi olla pilkottu useamaan osaan ja ripoteltu eri kokoonpanoversioiden kohdalle. Aina oheisteksti on lähellä jotain artistin / bändin kokoonpanoversiota.

Jos joku soittaja siirtyy bändistä toiseen bändiin, joka ei kuulu sukupuun rajauksen sisään, niin artistista lähtee viiva ja viivan päässä on pelkkä bändin nimi. Usein tuo ulkopuolella olo tarkoittaa vaikkapa sitä, että bändi on toisesta kaupungista.

Sukupuusta poistuvasta artistista on mainittu vain seuraava bändi, ei hänen kaikkia yhtyeitään tai edes niistä merkittävintä.

Joissakin tapauksissa myös sukupuuhun tulo on merkitty. Jos muusikko on soittanut merkittävässä bändissä, joka ei mahdu käsiteltävän sukupuun rajauksiin, niin isommalla on bändin nimi, sen alla vain kyseisen artistin nimi (ei koko bändin kokoonpanoa) ja siitä viiva kokoonpanoon, johon hän on tullut.

Viivat olen yrittänyt pitää selkeinä, mutta joskus ne risteävät ikävästi ja silloin joutuu olemaan tarkkaavainen mihinkä viiva jatkuu.

Muusikko on saattanut soittaa kahdessa yhtyeessä yhtä aikaa ja tällöin hänen viivansa haarautuu. Tämä myös tekee lukemisen joskus tarkkaavaisuutta vaativaksi.

Jos viivasta olisi tullut kohtuuttoman pitkä ja moni muita viivoja ylittävä, niin sukupuun selkeyden vuoksi artistista lähtee lähes sukupuun ulkopuolelle menevä merkintä (siis pelkkä kokoonpano nimi), mutta sen alla on lukuohje (vaikka ”katso vasempaan reunaan”). Tuon ohjeen suunnasta löytyy kohta mistä muusikon ura jatkuu.

Tietenkään en yksin ole pysynyt kaikkia tietoja selvittämään, vaan apuna olen käyttänyt ystäviäni. Sukupuussa on usein kiitoslaatikko, jossa on lueteltu henkilöitä, jotka ovat enemmän auttaneet sukupuun tekemisessä, joka toimittamalla useamman kokoonpanon tiedot tai oikolukemalla ja tarkistamalla sukupuun. Usein useampikin taho on lähettänyt pikkukorjauksia (vaikka yhden henkilön lisäyksen johonkin kokoonpanoon). Valitettavasti näitä kaikki henkilöitä ei ole saatu mahtumaan kiitoslaatikkoon.

Jos havaitse jossakin sukupuussa virheitä niin laita minulle viestiä. Ylläpidän sukupuita, uusien bändien lisääminen valmisiin sukupuihin ei onnistu, mutta yritän muuten hoitaa maininnan asiasta. Tästä ylläpidosta päästäänkin siihen, että jos hakemistossa oleva linkki ei toimi, niin se johtuu siitä, että olen ylläpitänyt sukupuuta ja kun sen vie saitille, niin WordPress lisää päivämäärän URL:iin, enkä ole muistanut päivittää hakemistoa. Tästäkin voi ilmoittaa minulle, niin korjaan hakemiston.

Vielä yksi erillinen asia. Saitilla on käytetty tägejä, ja kaikki sukupuut saa kauniiseen listaan, kun antaa seuraavanlaisen URLin: https://www.hiljaisetlevyt.com/tag/sukupuu/

Tuossahan tuo asiaa oli. Jos on vielä jotain kysyttävää niin tietenkin saa ottaa yhtyettä.

Ei sitten muuta kuin nauttikaa rockin rihmastojen tutkimisesta. PDF-hakemisto löytyy täältä:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2025/05/Sukupuu-hakemisto.pdf

Päivitetty julkaisusuunnitelma (huhtikuu 2025)

Kevät ja kesä 2025 näyttävät nyt aika selviltä julkaisujen suhteen. Kolmeen ensimmäiseen voi antaa jo aikataulunkin. Eivätköhän nuo loputkin päivämääränsä piakkoin löydä. Syksylle tulee vielä muutama julkaisu, mutta sitten seuraavassa julkaisusuunnitelman päivityksessä.

Sisältö: Kappas kappas hei, Ne Luumäkien ura kartoitetaan tarkasti. Liian nuorena kuolleen Ari ”Woude” Voutilaisen tekemisiä muistellaan. Vaaralliset Lelut toi kokeellisen musiikin Suomirockiin. Suicide ilmoitti jo vuonna 1971 soittavansa punkmusiikkia. Saattohoito79 on Kouvolan uusin punktoivo. Viisiosainen New York Dolls tarina saadaan tässä numerossa päätökseen. Con Reps paljastuu suomalaisvietnamilaiseksi yhtyeeksi. Wild One biisi syntyi Australiassa, mutta tunnetuksi sen teki Iggy Pop. Operation Ivy loi skapunkin 1980-luvun lopulla. Suomirockin klassikkobiisistä I’m Gonna Roll on levytetty 18 eri versiota, jotka kaikki esitellään. Lopuksi Näkä vielä pakinoi pysäyttävistä musiikkikokemuksista.

Saattohoito79 julkaisee kolmannen pitkäsoittonsa. Levyä on tehty niin Kouvolassa, kuin Tampereella Headline studiossa Jani Viitasen hellässä huomassa. Levytä löytyy keikka klassikko Tumppi Varosen varjo, Kouvolan sairaalan yöpäivystyksen säilyttämistä tukenut Me ei tätä purematta niellä (oli muuten onnistunut kampanja), sekä useampi tuleva klassikko. Pureva, raaka ja aito – punk, joka kulkee omaa tietään.

Levynjulkkarikeikka 23 5. Kouvolan House Of Rockissa.

Uusi seiskatuumainen Pojilta. A puolen Kuka sä oot, on cover Pelle Miljoonaan vuoden 2009 biisistä – todella hieno tulkinta. B-puolen Elämä on punk kertoo fiiliksistä saman nimisissä Ramopunk-tapahtumassa; 31. Elämä on punk järjestetään Vastavirralla syyskuussa 2025, silloin taas koossa on onnellinen perhe.

Kun T.V. Smith’s Explorers hajosi T.V. teki soolona Channel Five albumin ja kokosi sen jälkeen TV Smith’s Cheap Bändin. Cheap keikkaili Briteissä ja Euroopassa, äänitti Peel session ja valmisteli albumia. Tuo Cheap nimen saanut levyt ilmestyi vasta yhteen jo hajottua CD:nä. Nyt Hiljaiset Levyt julkaisee levyn ensimmäisen kerran vinyylinä. Levy sisältää sellaisia klassikoita kuin My String Will Snap, Luxury In Exile, Ready For The Axe To Drop ja Lord’s Prayer, jotka kuuluvat edelleen TV:n keikkasettiin; niin ja Lords of the New Churchän levytti aikoinaan Lord’s Prayerin

Punkkari, sooloartisti ja runoilija Attila the Stockbroker on myös ison luokan jalkapallofani, Brightonin pitkäaikainen kenttäkuuluttaja ja stadionhankkeen kantavia voimia. Mies on myös hyvin arvostettu eri kannattajien omistamien seurojen keskuudessa, kuten vaikka St. Pauli. Hän on kirjoittanut elämänsä aikana ison nipun jalkapallo runoja, joista suurin osa liittyy johonkin voittoon, tappioon tai muuten vaan merkittävään hetkeen. Hiljaiset Levyt julkaisee näistä runoista parhaat. Mukana on muuten myös yksi runo Tampere Unitedista – kannattajien omistama seura sekin.

Sisältö selviää myöhemmin

Tilsan lastenmusiikkilevy oli tekijöiden kiireiden takia lähes vuoden telakalla, mutta nyt äänitykset vihdoin saatu tehtyä. Masterointia, kansia, jne. vielä puuhastellaan.

Vaasa sukupuu – punk, metalli ja vähän muutakin.

Vaasasta on olemassa tätä ennen jo yksi sukupuu. Siinä ovat vanhemmat levyttäneet bändit ja myöhemmistä ei punkkia tai metallia soittavia yhtyeitä. Tämä sukupuu löytyy täältä: https://www.hiljaisetlevyt.com/2023/03/13/vaasan-rockin-alkuvaiheet/

Tämä nyt valmistunut sukupuu pitää sisällään loput Vaasan ennen vuotta 2000 levyttäneet bändit. Tyylillisesti sukupuussa on ennen kaikkea punk- ja metallibändejä, mutta muutama muukin, jotta kaikki saatiin muukaan. Nyt on Vaasakin kokonaan kartoitettu siinä mittakaavassa kuin on tarkoitus.

Niin punk- kuin metalliscenelle näytti olleen tyypillistä, että kaverit hyppivät bändistä toiseen aika tiheään ja jotkut soittivat useammassa bändissä samaan aikaan. Tämä teki sukupuun piirtämisestä haastavan, koska viivoja tuli todella paljon. Eiköhän tuosta kuitenkin aika hyvin selvää saa, jos jaksaa tarkasti viivoja seurata. Toinen haastavuus sukupuun tekemisessä oli, että kun en ole isommin metallista innostunut, eikö omasta levyhyllystä näitä levyjä löydy, niin metallibändien kanssa joutui tekemään enemmän töitä kuin normaalisti näissä hommissa. Uskoisin kuitenkin, että myös tuo metallipuoli on varsin hyvällä mallilla.

Mutta virheitä saattaa tässäkin olla; niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta: https://www.hiljaisetlevyt.com/2024/09/02/paivitetty-sukupuuhakemisto-2-9-2024/

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2025/04/Vaasa-punk.pdf

Bonustarina 12: Sopimukset

Closeup image of two business people shaking hands

Silloin kun Hiljaisten Levyjen hommia aloitettiin, niin mitään kirjallisia artistisopimuksia ei tehty. Päälinjat sovittiin, kättä lyötiin päälle ja se oli siinä. Ja näin on ollut senkin jälkeen. Tämä nyt ei ole kauhean fiksu tapa noin niin kuin yleisesti, mutta jotenkin sitä on niin vanhan aikainen, että lähtee siitä, että toisen sanaan luotetaan.

Itsellä ei ole pahaa sanottavaa yhdestäkään artistista siinä mielessä, etteikö sillä puolella olisi noudatettu sitä mitä on sovittu. Enkä kyllä ole kuullut yhdenkään artistin sanovan, että Hiljaiset ei olisi tehnyt mitä on luvattu.

Yksi poikkeuskerta – enemminkin LÄHES poikkeuskerta – on ollut. Erään yhtyeen yksi jäsen oli sitä mieltä, että kyllä tässä sopimus pitäisi tehdä, kun kerran kyse on masternauhan lisensoinnista. Minä ajattelin, että no kun vaaditaan, niin mikäs siinä. Kirjoittelin sopimusluonnoksen ja annoin sen bändille. Ei sitä koskaan allekirjoitettu. Kun tämä jäsen luki sopimusehdotuksen, niin kommentti oli ”Joo, eiköhän tämä ole selvä ilman sopimustakin.”

Se sopimusehdotus oli tällainen:

1. Tällä sopimuksella Hiljaiset Levyt (myöhemmin Hiljaiset Levyt) ja Artisti (myöhemmin Artisti) sopivat Artistin levyn julkaisemisesta.

2. Artisti vastaavat masternauhan ja painovalmiin kansimateriaalin kustannuksista, sekä niiden hienovaraisesta sekä hellästä toimittamisesta Hiljaisille Levyille.

3. Hiljaiset Levyt maksaa levyn masteroinnin ja CD:n fyysisen valmistuksen ja hoitaa asiaan liittyvät paperihommat todellisella ammattitaidolla.

4. Hiljaisille Levyille ei siirry mitään oikeuksia masternauhaan tai kansimateriaalin, vaan kaikki oikeudet säilyvät Artistilla täältä Eedeniin.

5. Artisti saa jatkossa halutessaan julkaista masternauhasta kappaleita – tai vaikka kaikki – levyinä tai jonain ihan muuna, jonkin muunkin tahon kanssa missä päin vain maapalloa, mukaan lukien Suomi.

6. Hiljaiset Levyt saa valmistuttaa CD-levyjä 500 kappaletta.

7. Artisti saa lisenssikorvauksena masterista ja kansista itselleen 100 kappaletta levyä ja myöhemmin lisää jos siitä niin yhdessä sovitaan.

8. Hiljaiset Levyt myy levyt niin kuin parhaaksi näkee, jos onnistuu, ja pitää rahat.

9. Hiljaiset Levyt saa myös promotida artistia lähettämällä levyjä radioihin, lehtiin ja muihin medioihin ihan niin monta kappaletta kuin haluaa.

10. Artisti saa halutessaan myydä saamiaan levyjä haluamaansa hintaan ja pitää rahat itsellään. Poikkeuksena tästä on että Artisti ei saa myydä levyjä levykauppoihin, koska silloin Hiljaisten Levyjen Jakelija tulee vihaiseksi.

11. Kaikista asioista voidaan yhdessä sopia toisin.

12. Erimielisyydet ratkaistaan.

13. Loppu.

Hiljaiset julkaisut osa 120 – Charming Disappointment: You’ve Been Here Too (CD; Hiljaiset Levyt HILL-048) elokuu 2011

Vesa Vahtera tuli tutuksi jo God’s Lonely Menin aikaan. Siitä lähtien olen pitänyt Vesku ehkä Suomen lahjakkaimpana Clash-henkisten powerpop biisien tekijänä. Syy miksi Veskun GLM:n jälkeisiä bändejä en ollut julkaissut ei siis johtunut materiaalin tasosta, vaan ihan muista sysitä. Bändit eivät tahtoneet pysyä kasassa ja osa keikoista meni penkin alle, kun joku bändin jäsenistä ei ollut aivan soittokunnossa.

Veskulta kuitenkin tuli säännöllisesti uusia demoja, jotka sisälsivät hyviä biisejä. 2008 Vesku oli löytänyt uusi soittokavereita Turusta ja siitä sitten Charming Dissappointment pikkuhiljaa muotoutui. Demo tuli aikanaan ja oli erinomainen. Vesku kovasti vakuutteli, että nyt ollaan tosissaan liikkeellä ja että bändissä on jopa absolutisteja, joten eivätköhän keikatkin hoidu. Päätin antaa Veskulle mahdollisuuden.

Charming Disappointmentin kokoonpano oli: Vesa Vahtera (kitara, laulu), Kimmo Lukkarila (kitara), Bastian Schallschmidt (rummut) ja Atso Lehtinen (basso).

Suurin osa äänityksistä tehtiin Turussa bändin treenikämpällä. Viimeisiä viilauksia ja miksaus tehtiin Tampereella Napalm Studiossa. Jostain syystä levyn kansiin tuli merkintä vain Napalm Studiosta. Levystähän tuli erittäin hyvä. Lehdistötiedote kuvailee sitä näin: ”Lopputulos on vahvasti old school punk henkistä voimapoppia. Sanoitukset käsittelevät useimmiten sitä elämän varjoisempaa puolta, Ja kun soitosta löytyy asennetta ja laulussa on Veskun aavistuksen ”haavoittunut” ääni ja tiukka tulkinta, niin eletty elämä välittyy selvästi levyltä.  Vaikkutteista voi Clash lisäksi mainita ainakin Chelsean, Stiff Little Fingersin, Chelsean ja Stiv Batorsin.”

Mutta miten kävi? Jostain syystä basistia ei kiinnostanut keikkailu ja yhtye teki koko olemassaolonsa aikana vain viisi keikkaa. Lisäksi yhtye hajosi juuri ennen kuin levy oli kaupoissa. Myynti jäi tietenkin vaatimattomaksi, kun ei ollut enää bändiä, josta tehdä juttuja tai joka olisi keikoilla promotoinut levyä.  Tai ei bändi ihan täysin hajonnut. Vesku ja Kimmo tekivät vielä kaksi demoja ja myöhemmin digisinkun, mutta keikkoja ei tullut.

Hiljaiset julkaisut osa 119 – Wolfmen: Son Of Carpenter (CD; Hiljaiset Levyt ei koodia) 2010

Minulla on tavallisesti kussakin bändissä yksi henkilö, jonka kanssa hoidan kaikki käytännön seikat. Wolfmenissä tämä henkilö oli ollut alusta asti Jallu Korpi. Jallu oli siinä mielessä erinomainen vastinpari minulle, että Jallu oli idearikas ja aikaansaapa. Pystyin delegoimaan tiettyjä hommia Jallulle ja luottamaan siihen, että ne tulivat hoidetuksi. Toisinaan Jallu oli myös varsin oma-aloitteinen, varsinkin bändin promotoinnissa, mikä oli ihan vain positiivinen asia. 

2010 Hiljaiset Levyt oli jo lopettanut CD-singlejen julkaisun. Niitähän ei juurikaan ostettu, joten niiden käyttö oli lähinnä radiopromoiksi. Olin laskenut, että promotio tuli selvästi halvemmaksi, vaikka radioille lähetti hiukan isomman määrän kokopitkää, kun että teki erillisen singlen.

Tämän levyn kohdalla Jallu kuitenkin harrasti oma-aloitteisuutta ja teetti itse kolmen biisin (Son Of Carpenter, Shallow Grave ja Hooker) CD-singlen CDr-versiona alle sadan kappaleen painoksen. Kannet siihen teki Kari Kuusinen, jonka käsialaa myös Boothill Express -levyn ulkoasu oli.

Radiosoitto varten ensimmäiseksi biisiksi oli otettu Son of Carpenter joka edusti bändin tuotannossa harvinaisempaa hieman iisimpää materiaalia. Levyä Jallu käytti myös keikka myynnissä.

Hiljaiset julkaisut osa 118 – Wolfmen: Boothill Express (CD; Hiljaiset Levyt HILL-047) 20.1.2010

Aloitetaan yleisemmällä taustalla:

Ennen tämän levyn ilmestymistä Hiljaiset Levyt oli ajautunut lähes umpikujaan. Syitä oli monia. Useat alkuaikojen bändeistä, ne jotka olivat myyneet meidän mittapuulla hyvin, olivat hajonneet, rahavarat olivat olleet lähes lopussa jo pidempään. Oma motivaatio oli vähissä sekin, elin ruuhkavuosia; töissä oli kiire ja perhe vei aikaa. Oli harkinnut jo jonkin aikaa, että olisikohan tämä nyt tässä, onhan tätä nähnyt ja saatu sentään yli 100 julkaisua aikaiseksi.

Sitten Jallu otti yhteyttä ja kertoi, että Wolfmen olisi halukas tekemään uuden levyn. Kerroin Jallulle, että rahaa ei juuri ollut ja että olen levyjen julkaisemisen sijaan ajatellut lopettaa koko touhun. Jallua alkoi puhua minua ympäri ja sanoi, että bändi maksaa itse koko studiolaskun ja Hiljaisten pitää maksaa vain levyn prässäys. Hetken aikaa siinä keskusteltiin, minä annoin periksi ja lupasin julkaista levyn. Se päätös jotenkin vei muutenkin eteenpäin, eli en ajatellut enää koko homman lopettamista. Pari hiljaisempaa vuotta vielä oli, mutta sitten homma lähti joka suhteessa nousuun.

Tämä levy on siis siinä mielessä merkittävä, että ilman tätä Hiljaisten Levyjen taival olisi todennäköisesti päättynyt.

Sitten itse levyyn:

Wolfmenin kokoonpanossa oli tapahtunut muutoksia sitten edellisen levyn. Putte Seittosen tilalle komppikitaraan oli vaihtunut Mikko ”Nappula” Koskinen ja Marko Vironmäki liittyi bändiin taustalaulajaksi. Multi-instrumentalisti Vironmäki saattoi välillä myös tuurata keikoilla rummuissa tai bassossa. Marko Vironmäen mainio laulutaito toi mukanaan myös mahdollisuuksia studiossa kokeilla aikaisempia isompia stemmoja.

Boothill Express levyllä kuullaan kuitenkin vielä muutamia Seittosen biisejä, kuten Killing Moon, josta studiossa kehkeytyi hieman alkuperäistä erilaisempi versio, Boothill Express, Lightning Licks ja Son of Carpenter. Levyllä on mukana myös kolme ex-kitaristi Zimi Söderbergin tekstitystä. Maininnan arvoinen oli veto tehdä Wolfmenin ja Hiljaisten Levyjen ensimmäisen yhteistuotoksen I’m Insane -singlen kakkospuoli Lost uudelleen. Samat Zimin lyriikat uudella sävellyksellä.

Lisäksi Boothill Express -levyllä on seitsemän solisti Jallu Korven, sekä kaksi kitaristi Elmo Koskisen sävellystä. Tekstipuolella Jallu ja rumpali Moke Laine alkoivat kokeilla uutta tapaa. Jallu toi kiinnostavia aiheita ja antoi määrätyt raamit tekstille, jonka Moke viimeisteli laulettavaan muotoonsa

Äänityksestä ja tuotannosta, yhdessä bändin kera, vastasi jälleen Jani Viitanen ja masterointi oli puolestaan Svante Forsbäckin (Chartmakers) käsialaa.

Tässä vaiheessa bändin mukaan oli liittynyt myös Kari Kuusinen, jonka käsialaa on Boothill Express -levyn ulkonäkö.

Levyn lehdistötiedotteessa todettiin levystä näin: ”Porin raskaamman kitararockin leppymättömät lähettiläät Wolfmen on edennyt neljännelle asemalle. Boothill Express jatkaa toki kolmen aiemman täyspitkän suuntalinjoilla, mutta se sisältää ylivoimaisesti parhaimman ja monipuolisimman biisikattauksen. 13 biisin voimin roimitaan ”punkin saastuttamaa kitararockia” – kuten eräässä arviossa osuvasti todettiin – välillä lähestyen jopa outlaw bluesia ja powerpoppia. Pääpaino on kuitenkin siinä tutussa reseptissä missä kohtaavaan niin The Clash, Slade kuin muutkin 70-luvun tajunnanräjäyttäjät päivitettynä nykypäivän soundeilla.”

Levyn julkaisubileet pittiin bändin kotiluolassa Porin Monttu Music Clubissa 22.1.2010. Sitä seurasi kiertue, jossa keikkoja oli ainakin Helsingissä, Tamperella ja Oulussa.

Soundissa 2/2010 oli erittäin positiivinen arvio levystä:

” Jämerä ukkoryhmä Porista jyystää kauhumausteista särörokkia noin 25 vuoden kokemuksella. Keski-ikäinen rokkijuntta taipuu metallisesta jynkytyksestä akustiseen voimapoppiin. Kaikuja löytyy psychobillystä bluesiin ja Ramonesiin. Kaiken pohjalla moikaa reteän miehinen punkin ja glamrockin risteytys. Yrmeä perusjytä, melodiset kitarastemmat, äijämäisen ulvova laulu ja perusjämäkkä kitararokusoundi kiertävät 2010-luvun trendikkyyden noin sadan poronkuseman etäisyydeltä. Pisteet siitä.

Albumi on huolella kasattu ja moni-ilmeiseksi miksattu. Kolmentoista kappaleen putki toistaa kuitenkin yhtä ja samaa tunnelmaa. Laulaja Jallu Korpi raakkuu hirtehiset lyriikat samassa äijämäisessä rekisterissä, ja riffivetoista säkeistöä seuraa takuuvarmasti melodisempi ja isompi kertosäe. Tämä ei varmasti haittaa peräänantamattoman rokkijyystön ystäviä, mutta kokeellisemman huuruilun diggailija alkaa kaivata lisää vaihtelua. Joka tapauksessa Wolfmen hoitaa tonttinsa justiinsa jämptisti.”

Hiljaiset julkaisut osa 117 – Tina: Kuin Yksi Päivä (CD; Hiljaiset Levyt HILL-046) 20.8.2008

Jo Tinan ensimmäisen julkaisun, CD-singlen Jos Tänään Töitä Saan, aikaan oli selvinnyt, että Tina on enemmänkin studioprojekti kuin oikea bändi. Manu oli varmaan ainoa, joka olisi halunnut tosissaan painaa eteenpäin. Keikkoja taidettiin tehdä bändin koko uran aikana vain kolme. Syitä vähiin keikkoihin oli, että ei jaksettu enää lähteä kauemmaksi punkkeikoille makuupussimajoituksella, Jani oli Yö-aikanaan saanut muutenkin yli annostuksen keikkailusta ja Tiinalla oli yli vuoden jäätynyt olkapää, joka esti basson soiton. Noista kolmesta keikasta yksi oli TV Smithin lämppärinä, joka tehtiin vaikka Tiinalla olkapää esti soiton lähes täysin. Keikka haluttiin tehdä, koska Punk Lurex OK oli tehnyt niin monta keikkaa TV:n ja yhdessä soitettiin lopussa pari Adverts biisiä. Koska Tiinan olkapää ei kestänyt, värvättiin Tinan keikalle tuuraavaksi basistiksi Nightingalesin Marko Kantola. Tiina lauloi tuon keikan ja sinnitteli basson varressa Adverts biisit yhdessä TV Smithin kanssa.

Lisäksi eteneminen oli erittäin verkkaista, CD-single oli tehty vuonna 2005, mutta tämä täyspitkä saatiin aikaiseksi vasta vuonna 2008. Ainakin ulkopuoliselle näytti, että kyse oli eräänlaisesta harrastetoiminnasta. Kokoonnuttiin aina silloin tällöin Janin Headline-studiolle treenaamaan ja juttelemaan, usein sen jälkeen Telakalle kaljalle. Tämä ”kerhotoiminta” tuntui olevan bändille tärkeämpää, kuin määrätietoinen bändin eteenpäin vienti.

Biisejä kuitenkin syntyi ja kaikki osallistuivat niiden tekemiseen – päävastuu oli kuitenkin Tiinalla ja Riitalla. Materiaali oli hiukan popimpaa kuin Punk Lurex OK:lla, mutta sama tarttuvuus niistä löytyi kuin Lurexinkin biiseistä. Niitä myös ääniteltiin pikkuhiljaa ja huolella. Mitään kiirettähän ei ollut, koska Jani omisti studion. Valokuvat kansiin otti Jukka Lahtinen ja kannet taitto Japa Mattila

Levy jäi erittäin vähälle huomiolla, varmaankin siksi, että keikkoja ei tehty. Se on harmi, sillä levy sinällään on erittäin hyvä. Soundissa 09/2008 oli Pertti Ojalan arvostelu levystä. Siinä sanottiin muun muassa: ”Kuin yksi päivä -albumilla debytoiva Tina heittäytyy nostalgisella antaumuksella vanhanmallisen pehmopunkin vietäväksi. … Tina ei anna albumin teksteissä piilevän angstin johtaa synkkyyteen. Lääkkeeksi riittää välillä ramonesmainenkin remellys. … Pientä ja näppärää melodisuutta suosiva Tina elvyttää sinänsä ansiokkaasti punkrockin alkuperäistä amatöörihenkeä.”

Levy jäi yhtyeen viimeiseksi. Tina ei koskaan hajonnut, se vain kuihtui pois. Riitta oli muuttanut jo Tina aikaan Seinäjoelle ja sieltä Tamperelle treenamaan tulo oli hankalaa. Ja kun Tiina alkoi koota uutta Punk Lurexia vuonna 2009, niin Tina vain ”unohtui” kaikilta.

Hiljaiset julkaisut osa 116 – Various: Jouluräyhää (mini-CD; Hiljaiset Levyt HILL-045) 2007

Sitä en muista missä se oli, kun joskus Woimasoinnun Hannun kanssa alkusyksystä tapasimme. Kaiken näköistä juteltiin ja jotenkin tuli puheeksi punkbändien joululevyt. Jompikumpi meistä sanoi, että olisi kiva julkaista joululevy ja toinen sanoi, että niin olisi. Niin siinä sitten saman tien päätettiin, että julkaistaan kokoelma, jossa on kummaltakin levy-yhtiöltä useampi bändi. Olisikohan ollut niin, että Hannulla oli jo yksi biisi valmiina?

Hannu: ”Woimasointu julkaisi 2002 Surfpoika Rexin eli Luonteri Surf, Pojat ja Rehtorit -orkesterien jouluep:n. Tämä tietysti oli saanut inspiraation Poko Rekordsin Ne Luupojat Surfin (Luonteri Surf, Pojat ja Ne Luumäet) kahdesta jouluep:stä 90-luvulla. Tämä oli niin mukava projekti (levyjä toki on vieläkin myynnissä (kaupallinen tiedote)), että toinenkin joululevy olisi hieno tehdä. Ja kun Iskuryhmän Pasi lähestyi uuden joulubiisinsä Jouluaattona saattamiseksi kait alunperin vinyylinsinkulle ei ollut kovin vaikea lähteä tekemän uutta joululevyä. Ja bonukseksi tietysti vuotta aiemmin julkaistu Iskuryhmän loistava Jouluksi Jamaicalle (tämän pitäisi soida radiossa seuraavaksi eniten Fairytale of New Yorkin jälkeen). ”

Seuraavana päivänä sitten ihmettelin, että mitäs sitä tulikaan taas luvattua. Aloin miettiä, että kuinka levy saadaan näin lyhyellä aikataulla aikaiseksi. Joulubiisejä löytyi tuossa vaiheessa omasta back katalogista vain Maaseudun Tulevaisuuden Adventtilaulu. Se oli selkeä valinta levylle. TV Smithiltä, jolta olin julkaissut yhteislevyn Punk Lurexin kanssa ja jonka tuolloin laskin jo kaverikseni, kysäisi saisiko lisensoida hänen pari vuotta aikaisemmin tekemänsä Xmas Bloody Xmas -biisin kokoelmalle. Tämä oli tietenkin enemmän kuin OK TV Smithille. Tina oli juuri tuolloin menossa studioon, joten kysäisin Tiina Wessliniltä ja Jani Viitaselta, että syntyikö joulubiisi. Vastaus oli, että vaikka heti.

Jani todellisena ammattilaisena väsäsi jouluhenkisen sävellyksen alta aikayksikön. Sitten parivaljakko Tiina ja Jani keksi biisin nimen Joulu ojassa. Tästä alkoi sitten erilaisten kliseiden kasaamien, joista tehtiin kolme säkeistöä, joissa mitä erin laisimmat henkilöt joutuvat joulun alla ojana ”ja sinne voi tehdä oman joulumaan”. Erittäin hauska kappale.

Vihannesten Pete Hirvonen muistelee: ”Tuli kyselyä joulubiisistä kokoelmalevylle. Yhtenä iltana Vihanneskellarissa Pajunen esitteli biisin ja äänitettiin siltä istumalta samana iltana. Miksasin lähipäivinä ja siinähän se. Olispa biisien julkaisu aina yhtä helppoa! Ei olla muuten koskaan soitettu yhdessä edes treeneissä tuota biisiä koska jokaisen osuus äänitettiin erikseen.”

Levyn kannen piirroksen teki Iskuryhmän rumpali ja hovisäveltäjä/sanoittaja Markus Nuotio ja kannen löi kasaan Iskuryhmän kitaristi Harri ”Tuuska” Tuuva ja masteroinnin hoiti Iskuryhmän luottomies Olli Huttunen.

Levyn nimestä käytiin kovasti kolmikantakeskustelua Hannun ja Iskuryhmän Tuuskan ja Pasin kesken. Sähköpostin syövereistä löytyi tätä kirjoitusta varten melkoinen lista ehdotuksia… Jouluaattona, Joulu ojassa (tinan biisi), Joulupunkki, Joulupunkin pojan paluun kosto, Lämmintä joulua!, Jouluna pohjalla, Märkää joulua! Woimasointu jouluaattona, Woimakasta ja hiljaista joulua! Kauneimmat joululaulut, Kauheimmat joululaulut, Jouluräyhää, Lumiukko Pop, Joulupukki on pop. Nimikisan ratkaisi Tuuska toteamalla, että häntä alkoi miellyttää Jouluräyhää ja Pasi ilmeisen kyllästyneenä debattiin, eikös se voisi olla tuo Jouluräyhää (tämähän oli Woimasoinnun Hannun yksi ehdotus, joten levymoguli ylpistyi kovasti…).
 

Levylle kävi kuten 99% joululevyistä. Ei aiheuttanut isompaa kuohuntaa missään. Mutta hauska oli tehdä ja mukava erilainen lisä katalogissa.