Kirjoituksia Kellareista Vol. 2 ilmestyy

Huima innovaatio, kirjamuotoinen fanzine ilmestyy taas – tai no ainakin toisen kerran.

Kakkosnumero kertoo Jimi Tenor & His Shamans ihmeellisistä seikkailuista Berliinistä Siperiaan, meritaistelukonsertista Aurajoella ja paljon muusta. Powerpopista jotain tietäville jo pelkkä otsikko ”Beserkley Records – Home of Hits” paljastaa paljon. Mur Murr oli yksi Suomirockin unohdettuja heistä-oli-pitänyt-tulla-isoja. The Southgates tekee brittikitararockista muodikasta tänään Suomessa. On punkmuseota, X-Ray Spexiä, I Love Rock’n’rollia ja muuta. Tekijöistä löytyy sellaisia pitkän linjan rockdiggareita kuin Anssi Alanen, Pete Huttunen, Jukka Junttila, Harri Karvinen, Petri Lahti, Aku-Tuomas Mattila, Enver Mäkelä, Ville Pirinen, Hippo Taatila, Vesa Vahtera, Anu Vihma ja Ari Väntänen.

ENNAKKOTILAAJAT: Teille Kirjoituksia Kellareista postitetaan viikonlopun aikana.

TAMPERELAISET (tai Tampereella käymässä olevat): Tiistaina 9.7. kello 18:00 – 20:00 voi kirjan hakea Cask Roomista (Rautatienkatu 14). Olen siellä kirjapinon kanssa. Tulkaa moikkaamaan. https://www.facebook.com/events/1851067145368489

Kirjaa voi tilata hintaan 10:- (+ 5,00 postikuluja) osoitteesta kirjoituksiakellareista@gmail.com

Kirja tulee saataville kaikkiin kunnon levykauppoihin kautta maan 19.7. Varmoina paikkoina ovat ainakin: Stupido Shop, Punkmuseo, Laukontorin Divari, Swamp, Pertin Valinta, Iki-pop, …

Kirjoituksia Kellareista Facebook sivu löytyy täältä: https://www.facebook.com/profile.php?id=61558629144313 Tykkää siitä ja pysyt ajantasalla mitä Kellareissa tapahtuu.

Kirjoituksia Kellareista on rokkitriviaa ja faktaa, vaikkei kaikkia kiinnostaisikaan, mutta meitä kiinnostaa!

Kokkola rocksukupuu

Tätä sukupuuta on tehty todella pitkään. Ensimmäisen bändilistan tein varmaan kolme vuotta sitten. Sen jälkeen olen satunnaisesti lisännyt yhden bändin työversioon, kunnes nelisen viikkoa sitten alkoi ärsyttää tämän roikkuminen siinä määrin, että päätin puristaa tämän kokoon. Tässä vaiheessa harvinaisemman nimen takia minulle selvisi, että CD-lafkan pomo, jolta olen Hiljaisten Levyjen CD:t tilannut lähes parikymmentävuotta soitti yhdessä näistä bändeistä. Joten Andersia pyysin tarkistamaan sukupuuta omalta osaltaan. Anders ohjasi minut Ulf Furun juttusille. Ulf paneutuikin tarkastushommiin todella perinpohjaisesti ja korjauksia sekä lisäyksiä tuli useampi liuska. Hatun nosto Ulfille. Uskonpa, että tämä on tarkempi kuin useimmat muut sukupuut.

Mutta virheitä saattaa tässäkin olla; niistä saa, suorastaan pitää, huomauttaa, niin teen korjattuuksia sukupuuhun kommenttien pohjalta.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta: https://www.hiljaisetlevyt.com/2024/02/14/paivitetty-sukupuuhakemisto-2/

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2024/06/Kokkola-Sukupuu.pdf

Julkaisupäivä – The Anderssons: Pikkulevyt pyörii (oi, Sinkkuklubi) single

Tennarirock / Ramopunk -bändi The Anderssons innostui Sinkkuklubi meiningistä niin paljon, että teki Sinkkuklubille oman biisin Pikkulevyt pyörii (oi, Sinkkuklubi). Siitä ja toisesta biisistä (Peter) tehtiin pienipainoksinen (50 kappaletta) suorakaiverrussingle, lähinnä Sinkkuklubin jäsenille. Muutama ylimääräinen jäi myyntiin. Tänään on järjestyksessään 106 Sinkkuklubi ja siellä levy julkaistaan.

Tämän päiväisen Sinkkuklubin Facebook-tapahtuma löytyy täältä: https://www.facebook.com/events/942510950690650/

Viimeaikaisia arvioita (16.5.2024)

Soundi / Asko Alanen

”Albumin voi laittaa soimaan minkä tahansa raidan kohdalta ja aina luvassa on täysipainoinen musaseikkailu, jolta oli varaa jättää samantasoiset kaksi single- tai liveraitaa oheen.”

Riffi / Matti Rinne

”Tuotanto ihastuttaa välittömästi, ja tekee operaation (lue: kuuntelun) miellyttäväksi. Yleissointi on selkeä ja napakka. Asiat on otettu talteen tälläkin kerralla Imatran Kärppä-studioilla. … Tuotannossa on nähty vaivaa, ja se palkitsee. Pelkästään kitara-soundien kanssa on mietitty tarkasti, kuinka ja miten. Lopputulos kuulostaa juuri siltä, miltä pitääkin, eli ei mennä koko rupeamaa samoilla pohjilla. Koska usein, kun noin tehdään, alkaa väkisinkin kuunnella pikkuseikkoja turhankin tarkasti. … Nuorisopalatsin yhteissoitto, jonka täydentää basisti Mika Remes, käy toimivuudessaan oppitunnista (ne entiset), ja sepä sattuikin ihan sopivasti, kun kokonaismittaa läpyskällämme on juuri miltei tasan se vaaditut 45 minuuttia.”

https://riffi.fi/artikkelit/levyarviot/nuorisopalatsi-lauluja-avaruudesta-45-mainiota-minuuttia

Snowmoskiitto 4.5.2024

”Ihan hemmetin hieno teos! Tämän kevään se ykkönen. Luettu ohjasi levyhylle ja sieltä kaivettiin kuunteluun pari seiskatuumaista.”

https://snowmoskiitto.blogspot.com/2024/05/kirjoituksia-kellarista-vol-1.html

Turun Sanomat / Kari Salminen 15.5.2024

Hiukka myöhään tuli Turun Sanomien arvio kirjasta, mutta ilokseenhan tällaista tekstiä lukee.

”Uudessa kirjassa roiskuvat olut, hiki, veri ja vähän muukin. Punkia ei vielä ollut. Oli lähä aineksia, josta se syntyi. Media ensin ja sitten historiankirjoitus keksivät oireyhtymän, josta tuli taudin puhjettua punk. … Junttilan kirja on pikkutarkka kronologinen esitys yhdestä vuodesta, joka on mytologisen kulta-ajan esiaste.  …1976 on karhean kaunis fanikirja, kokemusasiantuntijoiden pyhä todistusarkisto. Se ei ole esteettinen tai historiatieteellinen elämys vaan vastarintaa ja antiestetiikkaa. Niin kuin kohteensakin.”

Maximum Rocknroll

Arvio on saattanut olla täällä jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt tuli itselleni kohdalle.

“Back-to-basics, hard-hitting punk rock’n’roll.”

https://www.maximumrocknroll.com/review/dj/robert-collins

1.5.2024

Sitten vielä lopuksi vielä pari artikkelia.  Ensin Maaseudun Tulevaisuus sanomalehti muisti kaimaansa ja teki ”missä he nyt ovat” -tyyppisen jutun bändistä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/60e98900-4372-40e2-9bd9-ee01b1e1945d

Oulun Ylioppilaslehti

8.5.2024

Oulun Ylioppilaslehti puolestaan esitteelle paikallisen nousevan kyvyn The Southgatesin.

Bonustarina 11: Rebellion Festivaalien merkitys Hiljaisten julkaisuille

Rebellion Festivaalit ovat Britanniassa Blackpoolissa järjestettävät nelipäiväiset old school punkin suurimmat festivaalit. Niillä soittaa kerrassa upeassa Victorian aikaisessa Winter Garden kompleksissa yli 300 bändiä seitsemässä salissa saman aikaisesti. Vanhalle punkkarille se on ehdottomasti koettava edes kerran elämässä. Minulle ensimmäinen kerta oli vuonna 2019 ja sen jälkeen olen käynyt siellä joka vuosi lukuun ottamatta korona takia peruutettu kertaa.

Olin tässä vaiheessa jo osittain sisässä 77-punkverkostossa. Olin julkaissut levyt niin TV Smithiltä (seisatuumainen), Attila the Stockbrokerilta (LP) ja Mickey Juppilta (LP). Paikan päällä TV ja Attila sitten esittelivät minua muille staroille. Ennen kaikkea näistä esittelyistä on jäänyt mieleen John Otway. Olimme Attilan kanssa Winter Gardenin läheisessä pubissa ja jotenkin puhe siirtyi Otwayhin, jonka sekopäisyyttä olen ihaillut jo pitkään. Attila siinä sitten toteaa, että hän näki Otwayn pari tuntia sitten, hänpä soittaa Otwaylle ja pyytää poikkeamaan tänne. Vartin päästä Otway tulee paikalle. Attila tavalliseen yliaktiiviseen tapaansa on jo siirtynyt seuraavaan keskusteluun seuraavan tyypin ja viittelöi vain Otwayn minun ja vaimoni pöytään. Kyllä hetken oli sellainen fiilis puolin ja toisin, että mitäs tässä tapahtuu, mutta sitten lähti juttu sujumaan. Otway paljastui erittäin mukavaksi mieheksi ja huomattavasti ujommaksi ja harkitsevammaksi, kuin mitä lavaesiintymisestä voisi päätellä. Aivan upea tapaaminen.

Kun siis pääsi juttelemaan lapsuuden sankareilleen, joko esiteltynä tai menemällä vain suoraan nykäisemään hihasta, niin eihän siinä mennyt aikaakaan, kun tuli ehdottaneeksi, että mitäs jos Hiljaiset Levyt julkaisi teidän tuotoksianne. Kukaan, jolle ehdotin, ei kieltäytynyt. Toki en lähtenyt ehdottamaan yhteistyötä kenellekään, jolla tiesin olevan levytyssopimus isomman lafkana kanssa. Ensimmäinen näistä ”Rebellion tuliaisista” oli entisen Boys basistin Duncan Reidin uusi bändi Duncan Reid And The Big Heads, jolta julkaistiin single Your Future Ex Wife vuonna 2021. Yhteistyötä oli tarkoitus jatkaa vuonna 2022, mutta kun Duncan ilmoitti, että laittaa pillit pussiin seuraavana vuonna, kun viimeiseksi jäävä albumi And It’s Goodbye From Him on ilmestynyt, niin ei ollut järkeä enää julkaista singleä. Eddie & The Hot Rodsin näin, kun he tekivät keikan kuolleen nokkamiehensä Barrie Masterisin kunniaksi. Kun homma edelleen toimi ja uusi materiaali oli hyvää, niin pari singleä on heiltä julkaistu – LP:kin olisi julkaistu, ellei USA:han tehty sopimus olisi sitä estänyt. Ed Banger esiintyi vuoden 2022 festareilla klassikko bändinsä The Nosebleedsin kanssa. Sen jälkeen juttelin Edin, tai oikeasti siis silloin jo Edweena Bangerin kanssa. Sukupuoli-identiteetti oli vaihtunut, mutta kaveri oli mukava kuin mikä, joten single päätettiin tehdä. Viimeisin Rebellionista alkanut yhteistyö on The Vaporsin kanssa, jolta ilmestyi vuoden 2024 alussa single ja jatkosta on tätä kirjoitettaessa jo sovittu.

Eihän tuo vanhojen lapsuuden sankarien julkaiseminen mikään itse tarkoitus ole, mutta pirun kivaa se on! Kun pääse niiden tiimoilta syvällisesti keskustelemaan kaikesta siitä menneestä, joka on aina itseä kiinnostanut. Lisäksi nuo ulkomaan julkaisut ovat avanneet kanavia muutenkin lisää punkverkostoon; eri maissa toimivat pienelvy-yhtiöt, joilla on oma distro ovat halunneet vaihtaa levyjä Hiljaisten kanssa. Näin on saatu Suomeen myyntiin mielenkiintoista kamaa ja pystytty pitämään hinnat erittäin siedettävinä.

Hiljaiset julkaisut osa 110 – Tina: Jos Tänään Töitä Saan (CD-single; Hiljaiset Levyt HICKS-056) 2005

Punk Lurex OK oli hajonnut siihen, että Riitta oli kypsynyt punk-keikkojen säätöön ja epämääräisyyteen. Into soittamiseen ei kuitenkaan ollut laantunut, joten ei aikaakaan, kun Riitta ja Tiina alkoivat laittamaan uutta bändiä kasaan. Riitalla oli jo rumpali valmiiksi katsottuna. Manu Ojanen joka oli soittanut muun muassa Hellhoundissa ja Pojissa oli Riitan mielessä. Riitta kysyi Manua ja Manu oli heti valmis. Toinen kitaristi puuttui. Tiina ja Riitta olivat ystävystyneet Jani Viitasen kanssa Punk Lurex OK:n levytyssessioissa. Tiina muisti, että jossain juopottelusessiossa Jani oli sanonut, että hän todella diggaa Lurexin touhua ja että jos joskus Kukka lopettaa bändissä niin hän tulee tilalle. Tiina soitti Janille ja siteerasi tätä hänen aiempaa lausuntoaan ja kysyi että no, tuletko mukaan. Jani totesi, että kai sitä voisi.

Idea bändistä esiteltiin ilman demoa. Hommahan oli heti selvä, että tällä mentäisiin. Tunsin kaikki tyypit ja tiesin heidän mukaviksi ihmisiksi. Janilla oli vielä kaiken päälle oma studio ja mittava kokemus niin biisin tekemisessä kuin bändissä olossa, joten ajattelin, että tämä antaa mukavasti ryhtiä Tiinan ja Riitan touhuihin.

Sovittiin, niin, että julkaistaan ensin CD-sinkku jolla yritetään saada radiosoittoa ja jonkin verran nimeä bändille ja sitten sen jälkeen tehtäisiin täyspitkä. Näin toimittiin. Kolmen biisin sinkulla kaikki pääsivät biisin tekemisen makuun. Jos Tänään Töitä Saan oli Tiina Wesslin sävellys ja sanoitus. Riitta puolestaan teki yksin Pakko Soittaa biisin. Viimeinen, Oravanpyörä oli Jani Viitasen sävellys ja Manu Ojasen sanoitus.

Mitään ihmeempää vaikutusta single ei mediaan tehnyt, mutta ei se mitään – silti päätettiin, että pitkäsoitto aikanaan tehdään.

Hiljaiset julkaisut osa 109 – Viewmasters: Ingrid (CD; Hiljaiset Levyt HILL-039) lokakuu 2004

Alkuvuodesta 2003 Viewmasters alkoi työstää materiaalia esikoisalbumilleen. Biisimateriaali oli taas Pasi Heikuran käsialaa; ainoastaan kappaleessa Rollercoaster tekstissä Pasia auttoi Samuli Happo. Kesällä materiaalia terävöitettiin harvalla keikkailulla ja syksyllä alettiin studiotyö tuottaja Raine Salon ja äänittäjä Jani Viitasen kanssa. Levyä tehtiin niin Headline Studiossa kuin Himalaja Sound State Studiossa. Levyn viilaaminen kesti lähes vuoden ja vihdoin syksyllä 2004 oli valmista. Levyn kannen suunnitteli laulusolista Halonen ja sen toteutti Esa Kerttula, joka otti myös kansissa olevat bändikuvat. Etukannen kuvan, jossa on nainen puhelimessa, otti Aino Kannisto. Sama kuva muuten ilmestyi Aino Kanniston samana vuonna Saksassa järjestetyn valokuvanäyttelyn Staged Photographs näyttelykatalogin kannessa. Levyn julkkarit pidettiin lokakuussa 2004 Musiikki & Media -tapahtuman yhteydessä ja Viewmasters soitti tapahtumassa.

Pauli Kallio kirjoitti levystä Soundiin 11/2004: ”Täyspitkästi debytoiva Viewmasters on Alivaltiosihteeri-kitaristi Pasi Heikuran jo viisivuotiaaksi ehtinyt kokoonpano. Toisin kuin Heikuran tunnetummassa bändissä, nyt ei olla huumorin eikä varsinkaan pelleilyn asialla. Mutta kun Pasi Heikura on Ingridin biisintekijä ja kitaristi, niin tiettyjä sävellyksellisiä ja sovituksellisia yhtymäkohtia Alivaltiosihteeriin löytyy.

Viewmasters esittää asiansa englanniksi ja tyyliltään Raine Salon tuottama Ingrid on ilmavaa brittihenkistä kitarapoppia Heikuran pikemminkin näppäilevän kuin hakkaavan kitaroinnin omatessa paikoitellen jazzillisiakin piirteitä. Pauli Hanhiniemen Perunateatterissakin soittava rumpali Juppo Paavola ja basisti Ville Rauhala pitävät Ingridin rytmit vakaina. Soulahtava K.P. Halonen on Viewmastersin rockia ajatellen suorastaan hämmentävän muhkeaääninen laulaja.

Vaikka Viewmastersilla onkin oma tyylinsä, niin Pasi Heikuran vanha pakkomielle nostaa sentään varovasti päätään. Straight Storiesilla bändi riffaa kuin AC/DC Light.”

Levy jäi bändin viimeiseksi. Levyyn oli ladattu isoja odotuksia, mutta myynti jäi vaatimattomaksi ja yhden jos toisenkin muusikon muut projektit alkoivat ottaa aikaa, joten Viewmasters kuihtui pikkuhiljaa pois.

Hiljaiset julkaisut osa 108 – Kätyrit: Silminnäkijä (CD; Hiljaiset Levyt HILL-038) 2004

Kätyrien ensimmäistä pitkäsoitto lähdettiin tekemään aivan samalla porukalla kuin Helmikuu CD-EP:täkin. Yhtyeen jäsenet olivat samat (Kivi Larmola, Mikko Huu, Lasse Nevala ja Konsta Neugodov) samoin tuottaja Esa Salokoski ja studiokin oli sama Studio Sinkkonen. Uusia biisejä äänitettiin kolmetoista ja aiemmilta CD-EP:ltä otettiin sen nimibiisi Helmikuu tälle levylle. CD:tä tehtiin multimedia-CD, eli sille laitettiin musiikin lisäksi video. Tuo video oli Helmikuu, ja sen oli ohjannut Harri Haanpää. Tuttuun tapaan Kivi teki itse levyn kannet. Valokuvat kansiin ottivat Pete Korhonen (kansivihkon sivut 2-6 ja takakansi) sekä Krista Mäkinen (kansivihko sivun 8 bändikuva).

Näihin aikoihin Hiljaisten Levyjen kansiin ilmestyi koodi LC1574. Se oli Saksan Gramexia vastaavan järjestön koodi ja radiosoitoista se pohjalta tilitettiin korvausta. Koodi oli itse asiassa Twang Tone! levymerkin koodi, jota pyöritti Berlinissä kaverini Mike Korbik. Mike oli myös DJ:nä paikallisen Yleisradion Berlinin toimituksessa. Mike hoiti pienen promojakelun Saksan radioille ja tilitti meille sitten radiosoitoista rahaa aikanaan. Ei sieltä kuin muutama kymppi tullut – leikö kukaan muu kuin Mike itse niitä Saksan radioissa soittanut, mutta ainakin yritettiin.

Desibeli.net arvioi levyn seuraavasti: ”Karhealla äänellä lauletut paahtorallit kulkevat Pelle Miljoona/Tumppi Varonen -kaksikon mieleentuovasta kiihkeärytmisestä punkjuoksutuksesta (kuuntele vaikkapa Mandala) hevimpiin tunnelmiin. No Shamen Esa Salokosken tuotannossa Kätyrien kiihkeä punksoitanto jättää mukavasti tilaa Mikon ilmeikkäälle laululle eikä levytys ole missään mielessä liian tukkoinen. Vähän vain, sillain punkisti. Kiertävällä sanoitusjuoksutuksella lasketteleva Rakkauden sanat lähtee viemään levyä hivenen melankolisella otteella. Kivi vakuuttaa taustalaulussa, Mikon laulu on melkoista hyrräkieputusta. Minuutin ja kolmen minuutin välillä vaihteleva biisimateriaali jatkaa samoilla tiukasti paahtavilla linjoilla, Silminnäkijän todistukset eivät ole mitään kliinisesti kumisevia pohdintoja vaan elävästi räiskyviä, pääosin alakuloisia purkauksia. Kohokohtina toimii tarttuva Vähän Vähemmän, talvisen ulkosoittovideonkin avantoineen ja lumihautoineen levyn haltijalle tarjoileva Helmikuu, vaanivasta säkeestä kiihkeään kertosyöksyyn riehaantuva Lohikäärmeentappaja sekä lähes iloisesti paahtava Lintunainen. Loppulevyn muutamat paahdot kiertävät jo miltei hooceetahdilla, mutta ikään kuin puolittain lastenrallatuksia sivuten. Sanoituksien sisältö ei ole mitenkään hilpeää, enemmänkin synkkiä aatoksia pohtivaa pimeiden vuodenaikojen jurnutusta. Kätyrit on tutustumisen arvoinen orkesteri suomenkielisen punkin kentällä.”

Päivitetty julkaisusuunnitelma (toukokuu 2024)

Alkuvuoden isomman julkaisuryppään jälkeen vedettiin hiukan henkeä ja nyt sitten taas aletaan tosissaan hommiin. Julkaisusuunnitelma on vielä loppuvuodelle hiukan epämääräinen – vain yhdellä levyllä on tarkka julkaisupäivä – mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa tarkentumaan. Todennäköisesti ainakin yksi levy on vielä tulossa syksylle, mutta siihenkin palataan, kun asiat hiukan selkenevät.

Julkiasu: 29.5.2024

Tennarirock / Ramopunk -bändi The Anderssons innostui Sinkkuklubi meiningistä niin paljon, että teki Sinkkuklubille oman biisin Pikkulevyt pyörii (oi, Sinkkuklubi). Siitä ja toisesta biisistä (Peter) tehtiin pienipainoksinen (50 kappaletta) suorakaiverrussingle, lähinnä Sinkkuklubin jäsenille. Muutama ylimääräinen jäi myyntiin. Jos kiinnostaa, niin kannattaa tehdä ennakkotilaus.

Julkiasu: Kesäkuu 2024

Yhtä juhlaa on Persoonallisuushäiriön toinen pitkäsoitto. Musiikillisesti ollaan vahvasti kiinni vanhemmassa punkissa a’la Ratsia, Clash, Stiff Little Fingers, mutta toteutusta on tuotu tähän päivään. Melodioihin uskotaan ja meno on enemmän kuin reipasta.

Julkiasu: Heinäkuu 2024

Fanzinekirjan kakkosnumeron valmistelu on aloitettu. Kirjoittajia on tullut kiitettävästi lisää ja todella mainiota materiaali on tähänkin numeroon tulossa, mutta paljastetaan sisältöä vasta hiukan lähempänä, kun varmasti tiedetään mitkä jutut valmistuvat ajoissa tähän numeroon.

Julkiasu: Elokuu 2024

Oulusta tuleva The Southgates soittaa Brittihenkistä kitarapoppia Manchesterin suunnalta, mutta siinä on vivahteita niin indiestä kuin jopa psykedeelisestä rockista. Citrus Treellä ei säröä ole säästelty ja kokonaisuus on ihana rosoista poppia.

Julkaisu: loppuvuosi 2024

Tilsan lastenmusiikkilevy. Lisää tietoa tulossa seuraavissa päivityksissä.

Julkaisu: loppuvuosi 2024

Edellisestä Lurex levystä onkin jo 12 vuotta, joten johan se on aika uutta albumia saada aikaiseksi.

Julkaisu: loppuvuosi 2024

Infoa tulossa seuraavissa suunnitelmapäivityksissä.

Hiljaiset julkaisut osa 107 – Nightingales: Cartoon Of A Band (CD; Tug Rec TUG 107) 2003

Martti Trillitzsch on puoliksi suomalainen Saksassa koko ikänsä asunut musiikin monitoimimies, joka esiintyy artistinimellä Mäkkelä. Hän oli jo nuorena innostunut vaihtoehtomusiikista ja hämmentävässä määrin Suomalaisesta sellaisesta. 23-vuotiaana hän perusti ensimmäisen levy-yhtiönsä Tug Recordsin vuonna 1988. Tug Recordsin ensimmäinen julkaisu oli Waltarin Monk-Punk -albumin julkaiseminen Saksassa. Martilla oli sittemmin myös kauppa nimeltään Kioski, jossa hän myi suomalaisen musiikin lisäksi muun muassa Muumimukeja, lämpimiä villapeittoja ja tyypillisiä suomalaisia ​​herkkuja. Martti oli se kaveri, joka toi Eläkeläiset Saksaan, perusti sitä varten Humppa Recordsin ja teki bändistä ison. Martin kolmas levy-yhtiö oli 9pm Records. Martti on ennen kaikkea esiintynyt soolona tuolla Mäkkelä nimellä, mutta lisäksi hän on soittanut yhtyeissä Mäkkelä’s Trash Lounge, The Church Of The Blue Nun , The Goho Hobos ja The Tres Biens.

En muista missä ensimmäisen kerran törmäsin Marttiin, mutta joka tapauksessa olimme pian tuon jälkeen ahkerassa kirjeenvaihdossa ja lähetin Martille promolevyjä Hiljaisten julkaisuista. Martti ihastui ennen kaikkea Nightingalesin ja järjesti näille kiertueen Saksaan. Aloin sitten puhua Martille, että miten olisi Nightingalesin levyjen lisensointi Saksaan. Martti lämpeni asialle, mutta sen sijaan, että hän olisi julkaissut jonkun levyn sellaisenaan halusi hän julkaista kokoelman. No tämähän sopi minulle. Martti valitsi oman makunsa mukaisesti neljätoista kappaletta CD:lle ja Tomi Riionheimo teki siihen kannet. Diiliksi sovittiin, että sain 100 kappaletta CD:tä Suomessa myytäväksi lisenssikorvauksena.

Martti sai tietenkin levyä hyvin promottua Saksaa ja arvioita tuli runsaasti. Tässä niistä muutamia.

OX: ”Man nascht bei Punk, Beat, Garage, Mod, Zirkusmusik, mischt noch etwas von dieser seltsamen Weirdness dazu, die irgendwie typisch zu sein scheint für Bands aus diesem Land und wahrscheinlich durch ein Übermaß an Alkohol sowie einen Mangel von Sonnenlicht ausgelöst wird, und fertig ist ein eigenwilliges, abwechslungsreiches Album, das sich nicht in die genannten Genres einfügen will und wohl ein Ausdruck spinnerter Genialität ist.”

Skug: ” Sehr charmant gibt sich diese Band aus Rovaniemi, Finnland, auf ihrem dritten Album: Als wären sie einem Film von Aki Kaurismäki entsprungen, machen The Nightingales Retro-Rock (»Never Killed A Man«). Das Klavier klimpert und wenn es sich nicht gerade um die Rhythmusgitarre handelt, dann wird mit den Gitarren die entsprechende Wand einzementiert. Außer dem Kinks-Cover »Mr. Pleasent« stammen alle Songs aus der Feder des Bassisten Marko Kantola, der beweist als Songwriter ein gutes Gespür für die einfache, eingängige Melodie. Superviel Hall machen das Jonathan Richman gewidmete Lied »Jonathan« zu einer Rockhymne: »I wanna be a rich man, I wanna be a Jonathan Richman.« Beim Songwriting hat The Nightingales-Mastermind Kantola durchaus die Inspirationsquelle Richman genutzt – und wenn dabei ein so sympathisches Album wie »Cartoon Of A Band« herauskommt, kann man sich das nur öfters wünschen.”

Westzeit: “Cartoon Of A Band, das Deutschland-Debüt dieses charmanten Fünfers, eine quasi „Best-Of-Langrille dieser Band. Die Nightingales schaffen es spielerisch die besten Momente von Dr. Feelgood, T.Rex und den frühen Kinks in Gitarren-Pop und Retro-Rock zu verpacken. Und über allem dem schwebt das typische Bar-Piano, dass ihren Sound so charakteristisch nach Pubrock klingen lässt. Ihnen eilt der Ruf voraus, einer der besten finnischen Livebands zu sein. Und die Texte von Marko Kontola sind voller Skurrilitäten. Fast zu britisch um finnisch zu sein, wäre da nicht der charmante Akzent.”

Yhteistyö Martin kanssa jatkui ja julkaisimme aikanaan yhdessä Nightingalesin Sentimenta Hospital albumin. Hiljaiset Levyt julkaisi Mäkkelän vinyyli-EP. Mutta mikä tärkeintä sain Martista elinikäisen hyvän ystävän.