Sarjakuvataiteilija, muusikko, monilahjakkuus ja ennen kaikkea äärimmäisen mukava ihminen Ville Pirinen täyttää tänään (16.10.2023) viisikymmentä vuotta. Miestä julistaakseni tein hänen levyttäneistä bändeistään sukupuun. Moneen on mies musiikinkin saralla ehtinyt ja useampi kokoonpanoja on ollut saman aikaisesti. Tämän takia sukupuu haarautuu useampaan osaan, mutta yksi aikajanallinen lanka menee läpi alusta loppuun.
PS. Tämäkin on bonussukupuu, eikä näitä tässä olevia bändejä lisätä hakemistoon. Ne tulevat hakemistoon alun osalta, kun saan aikanaan Savonlinnan, Imatran, jne. kartoitettua.
Kannattaa taas kaupunkikierroksella poiketa levykauppaan, sillä Loose Prickin varhaisista demoista koottu LP on tästä päivät lähtien saatavilla kaikista kunnon levykaupoista. Niin ja tietysti myös suoraan meiltä.
Loose Prick on ensimmäisen aallon punkrock-bändi. Se perustettiin niinkin aikaisin kuin syksyllä 1977 laulaja Pauli Johanssonin ja kitaristi Jussi Kylliäisen toimesta. Nimenä oli aluksi Loose Prick And The Gob. Kokoonpano vakiintui pian tämän levyn nelikkoon ja yhtyeen nopea ja tuottelias nousukiito alkoi. Loose oli jo vuonna 1978 Rock SM-kilpailun finaalissa ja legendaarisella Hilse-älpeellä vuonna 1979.
Biisejä syntyi tiukkaan tahtiin ja siinä vaiheessa, kun yhtye pääsi Poko Rekordsille oli kappaleita jo enemmän kuin keikkasetillinen. Kun levyjä alettiin tehdä, niin vanhimmat biisit jätettiin pois.
Ensisingle Meitä Potkitaan Päähän ilmestyi 1979. Poko Rekordsin Epe Helenius on todennut debyyttisinglestä, että siitä olisi pitänyt tulla punk-hitti, koska siinä kaikki palaset olivat kohdillaan. Sitä seurasivat klassinen Kaupunki EP (1979), Yöt Ympäri (1980) ja kaksi hienoa LP:tä: Valkoiset Sotilaat (1980) ja Etkö Rakastaisi, Että Joku Rakastaisi (1981).
Loose Prick julkaisi vielä vuonna 1982 seiskatuumaisen Jäätynyt Hymy, mutta sen jälkeen oli menty musiikillisesti niin pitkälle, että bändi oli aika siirtää telakalle ja kaverit jatkoivat muiden projektien parissa.
2000-luvulla Loose Prick aktivoitui uudestaan ja teki yksittäisiä keikkoja harvakseen. Pikkuhiljaa toiminta alkoi kuitenkin aktivoitua ja vuoden 2015 tietämillä yhtye alkoi toimia taas vakituisesti. Vuonna 2018 Hiljaiset Levyt julkaisi livelevyn Kouvola Calling.
Nyt yhtyeen tarinalle tulee päätös ja Loose Prick tekee viimeiset keikkansa vuoden 2023 lopulla. Tämän kunniaksi Hiljaiset Levyt julkaisee Meidän Laulu -kokoelman, joka koostuu bändin varhaisista demoista vuosilta 1978-1979.
Lähes kaikki levyn biisit ovat ennen julkaisemattomia, eikä niitä ole aikaisemmin levytetty. Kyse ei kuitenkaan ole mistään ylijäämäbiiseistä, vaan punkin alkupään vihaisista helmistä. Ne ovat tiukkoja parin minuutin mittaisia rypistyksiä, joissa otetaan ajan hengen mukaisesti kantaa. Bändin ohella Loosen kaverit tekivät myös omaa pienlehteä, Punk-Shanoma -nimistä fanzinea. Levyn mukana ilmestyy Punk-Shanoman erikoisnumero, jossa bändiä läheltä seuranneet rock’n’roll-vaikuttajat muistelevat Loose Prickiä.
Viimeiset keikat: 27.10. Loose Prick, Karanteeni ja Sehr Schnell Tullikamarin Klubilla, 10.11. Loose Prick, Sehr Schnell ja Vihan Muna Kuudennella Linjalla. 11.11. Loose Prick, Kivesveto GoGo, Maanalainen Flanelli ja Tom Roinila Kouvolassa Ravintola Seipäässä.
Eddie & The Hot Rods hämmästytti useat viime vuonna energisillä keikoillaan Suomessa. Nyt tätä punkin sekaista pubrockia saadaan lisää kolmen keikan verran. Helsingissä ja Hämeenlinnassa Rodseja lämppää mainion Ajankohtainen Kakkonen LP:n äskettäin tehnyt Saattohoito79 ja Tampereella on mukana lisäksi Pojat. Tampereella on siis varsinainen Hiljainen-ilta, sillä tänä vuonna Hiljaisilta Levyiltä on tuon Saatohoito79:n Ajankohtaisen Kakkosen lisäksi ilmestynyt Poikien Nämä Ajat LP ja loppuvuodesta ilmestyy vielä Eddie & The Hot Rodsin single Why Should I Care / A Million Miles Away.
Tule paikalle tai ole neliö.
KEIKAT:
To 1.2. Eddie & The Hot Rods + Saattohoito79: On The Rocks, Helsinki
Pe 2.2. Eddie & The Hot Rods + Saattohoito79: Suistoklubi, Hämeenlinna
La 3.2. Eddie & The Hot Rods + Pojat + Saattohoito79: Yo-talo, Tampere
Nyt on tullut hämmentävä, mutta äärimmäisen kova lisäys julkaisuohjelmaan, joten on varmaan hyvä päivittää koko ohjelma; varsinkin kun muutama julkaisupäivämäärä on saatu lyötyä kiinni ja levyjen kansia on valmistunut
Loppuvuoden käsittämättömän laadukas sato ja ensi vuoden alku näyttää tällä hetkellä tältä:
Loose Prick: Meidän Laulu – demot 78-79 (LP)
Julkaisu: 13.10.2023
Loose Prickin taru saa päätöksensä vuoden 2023 lopussa, jolloin yhtye tekee viimeiset keikkansa. Samalla ympyrä suljettaan niinkin, että Hiljaiset julkaisee albumin yhtyeen varhaisia demoja, joilla on paljon biisejä, joita ei koskaan ole levytetty missään muodossa. Tätä oli punk 70-luvun lopulla.
Viimeiset keikat: 27.10. Loose Prick, Karanteeni ja Sehr Schnell Tullikamarin Klubilla, 10.11. Loose Prick, Sehr Schnell ja Vihan Muna Kuudennella Linjalla. 11.11. Loose Prick, Kivesveto GoGo, Maanalainen Flanelli ja Tom Roinila Kouvolassa Ravintola Seipäässä.
Eddie & the Hot Rods: Why Should I Care / A Million Miles Away (7”)
Julkaisu: 3.11.2023
Eddie And The Hot Rods julkaisi keväällä hienot arviot saaneet Guardians of the Legacy LP:n (“Guardians Of The Legacy is aptly named.” “We’ve waited 16 years for a new Hot Rods studio album – and this one is well worth the wait!”). Mutta bändi ei jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan on äänittänyt kaksi aivan uutta biisiä. A-puolella on kitarat raikuvat upeasti, kun uuden aallon lippua heilutetaan ylpeänä. B-poskella on U-P-E-A tulkinta Plimsouls klassikosta.
Nuoret Metsänvartija / Pikipojat: Jukka Tolosen hiukset / Sarjamurha (7”)
Julkaisu: loppuvuosi 2023
Hiljaiset Levyt julkaisee yhdessä Joteskii Groteskiin kanssa legendaarisen UJO-konsernin kahden bändin yhteissinglen. A-puolella Nuoret Metsänvartija versioi Adverts-klassikon Gary Gilmore’s Eyes. B-sivulla Pikipojat puolestaan ovat Talking Headsin legendaarisen Psycho Killerin kimpussa. Molemmat toteutettu taattuun UJO-tyyliin, kuten myös levyn kannet.
The Pull My Fingers: Memoirs of a Raccoon (LP)
Julkaisu: 23.2.2024
The Pull My Fingersin esikois-lp Memoirs of A Raccoon julkaistaan alkuvuodesta 2024. Muun muassa Eläkeläiset– ja the Nightingales -yhtyeistä tutut konkarit ovat elämänsä vedossa. Kitaroissa ja melodioissa ei säästellä, kun vetreät herrat julistavat rockmusiikin ilosanomaa. Eri genrejen välillä sujuvasti liikkuvaa yhtyettä on vaatimattomasti verrattu esimerkiksi sellaisiin klassisiin komboihin kuin the Beatles, the Kinks, Pink Floyd, Big Star, Mott the Hoople, the Replacements ja Guided by Voices. Tarjolla siis 12 inhimillisesti sykkivää ajatonta rockkappaletta. Tällä levyllä eivät autotune ja kvantisoinnit juhli; räkäisesti kätkättäviä mekaanisia äänensärkijöitä sentään löytyy.
Manserock-Orkesteri: 20 Vuotta Sikana (uusi versio) / 20 Vuotta Sikana (karaoke versio) (7”)
Julkaisu: helmikuu 2024
Enpä vielä jonkin aikaa sitten olisi uskonut että Hiljaiset Levyt julkaisee levyn, jolla musisoivat: Martti Syrjä, Pate Mustajärvi, Juha Torvinen, Costello Hautamäki, Sami Ruusukallio, Aku Syrjä, Mikko Kangasjärvi, Masa Orpana, Toni Lähteenmäki, Noora Louhimo, Anton Äikäs ja Vesa Holmala. Mutta niin vain tässä kävi. Levy on Vapriikin Mansrock näyttelyyn (näyttely aukeaa helmikuussa) liittyvä oheistuote ja Hiljaiset Levyt vastaa fyysisen levyn valmistuksesta. Singleä tullaan myymään vain Vapriikin myymällä ja pieni erä Hiljaisten postimyynnissä.
Tämä on eräänlainen bonussukupuu sukupuiden sarjassa. Sukupuu pitää sisällään pelkkiä kokoonpanoja, eikä ollenkaan oheistekstejä. Siksi sukupuun bändejä ei tulla luettelemaan bändihakemistossa. Tein tämän sukupuun Manifetsi -lehden numeroon 5, joka ilmestyi aivan syyskuun viimeisinä päivinä. Alasen Asko kirjoitti siihen erittäin ansiokkaan ja pitkä jutun Tampereen Nousiaisvuodet 2010–2023, joka ruotii erittäin tarkasti, hauskasti, asiantuntevasti ja vetävästi tätä Tampereen musiikkimaailmaa ilahduttanutta scene. Pyynnöstä tein sitten jutun ”oheistuotteeksi” sukupuun suurimmasta osasta jutussa mainituista bändeistä.
Jos aihe yhtään kiinnostaa, niin kannattaa uusi Manifetsi ostaa jostakin asiansa osaavasta levykaupasta ja lukea sukupuuhun liittyvät tarinat + paljon ylimääräistä siitä.
Taas on tullut pari pakettia. On tullut uutuuksia ja täydennystä jo loppuunmyytyihin levyihin. Tällä kertaa olen ehtinyt lisätä kaikki levyt myös Discogsiin.
Jos haluat tsekata kaikki levyt jotka ovat myynnissä, niin ne löytyvät täältä: https://www.discogs.com/seller/hiljainen_man/profile
Kaikkia levyjä voi tilata viestillä, silloin pystyn hiukan paremmin pyöristelemään hintoja.
Postikulut: 1 – 3 singleä 4,60. Yli 4 singleä ja/tai yksi tai useampia LP:itä 5,90.
HILJAISET LEVYT UUTUUDET:
POJAT: Nämä Ajat LP 22,00
Paketti tarjous: POJAT: Nämä Ajat + YARI & MIIKA: Hiekkalaatikolla 7″ 26,00 (HUOM: Sinkkuja jäljellä noin 10, eli pakettitarjous niin kauan kuin sinkkuja riittää)
LOOSE PRICK: Meidän Laulu (demot 1978-1979) LP 22,00
Paketti tarjous: LOOSE PRICK: Meidän Laulu + LOOSE PRICK: Kouvola Calling LP 30,00
LP
B-52’s: B 52’s 28,00
Barracudas: Barracudas 22,00
Dwarves: Penetration Moon 20,00
Buddy Holly: Buddy Holly And The ”Chirping” Crickets 22,00
Kansanturvamusiikkikomiss: 666 22,00
Ruts Dc: Counterculture? -Coloured- 36,00
Stiff Little Fingers: Inflammable Material-Ltd- 32,00
”Tänään on myös hieno biisi, mutta levyn päättävä Kevyesti keskellä päivää lainaa tekstiään uuden aallon tähdiltä ja on tuollainen rauhallinen biisi ja erilaisuudessaan oikeastaan levyn paras biisi näin ensi kertaa kuunneltuna ainakin.”
Soundi 7/2023 toteaa Karu Sellin singlestä muun muassa:
”Seiskan biiseistä a-puolen Viimeinen liekki on ehdoton helmi, jonka kohtalokkaassa tunnelmassa on niin Ratsiaa kuin Replacementsiakin.
The Southgates: Sensation Presentation EP
Soundi 7/2023 arvioi myös The Southgates EP:n
“Näistä Sensation Presentation -ep:n neljästä kappaleesta puolet ovat korvanmukaisia muotovalioita ja toiset kaksi suorastaan erinomaisen vetovoimaisia neronleimauksia.”
Pojat: Nämä Ajat
25.9. sanomalehti Ilkka-Pohjalainen antoi neljä tähteä Pojat LP:lle
Pojat on Suomen ramopunkin peruskallio ja edelleen ykkösnimi. Pojat aloitti vuonna 1990, kun Karhulassa Ypö-Viidessä soittaneet Miika ja Mikko perustivat Tampereella uuden yhtyeen. Sen jälkeen matka on jatkunut näihin aikoihin ja Nämä Ajat on yhtyeen 9 albumi (tai 11 jos kokoelmat lasketaan mukaan). Ramopunk-leimasta ja tästä levystä Miika tuumaa: ”Itse ajattelen, että tämä on punkrokkia tai ihan vaan rokkia ilman etuliitteitä. Säkeistöt sisältävät matoja ja kertosäkeet koukkuja. Aika kuluu ja Nämä Ajat kertoo sen minkä Asterixista opin: tänään on huomisen eilinen.”
Levy kertoo monelta kantilta eletystä elämästä. Siitä kuinka on lähdetty Karhulasta ja päästy jonnekin (Jonnee haahuilee). Korona-ajan huudossa Haloo Maailma! on myös viittaus kotiseutuun, kun sillä vierailee solistina Ypö-Viis-mies Jari Räsänen. Ihan Ok Ihminen -kappaleen ideasta Miika kertoo: ”Tämä lähti Jenni Vartiaisen laulamasta kappaleesta En haluu kuolla tänä yönä. No kukapa haluaisi mutta niin voi käydä. Tuli mieleen, että saatan kuolla tänä yönä ja mitä sitten. No pitäisi vissiin yrittää elää niin, että kun se tapahtuu niin muut ajattelevat, että oli se ihan ok kuitenkin. Ei tarvi olla mikään superihminen. Ihan ok:n pitäisi riittää.”
Musiikillisesti levy seisoo vahvasti Pojat-perinteessä ja samalla myös siinä ramopunkissa. ABC on suoranainen Ramones pastissi, lopussa kuolevaa tyttöystävää myöden. Tyyliä laajennetaan tuosta hardrcokiin päin, kun sopivan riffin ympärille rakennettiin Kertokaa myös hyvät uutiset. Bluesiin asti ei musiikillisesti sentään mennä, vaikka Vanhat Miehet Soittaa Bluesia niminen biisi levyltä löytyykin.
Nyt Kultaa, Timantteja ja Orkideoja kaikille rockin pitkää perintöä arvostaville saatavilla kaikista kunnon levykaupoista kautta maan, niin ja tietenkin myös suoraan täältä pääkallopaikalta hintaan 22:- (+ postikuluja 5:90).
PS. Levy julkkarikeikat ovat: La 23.9. Elämä on Punk, Vastavirta-Klubi, Tampere ja Pe 29.9. On The Rocks, Helsinki.
Kymmenen levyn sarjan jälkeen on ollut tapana julkaista vielä yksi bonustarina, joka jotenkin liittyy Hiljaisiin Levyihin, vaikkei suoranaisesti julkaisuihin. Nyt tarinan aihe on demo. Tämän jutun jälkeen sarjaan tulee tauko, mutta palaan julkaisuihin joskus epämääräisen ajan jälkeen, kun olen saanut kymmenen seuraava tarinaa kirjoitettua.
Normaalistihan on käsitys, että levy-yhtiöt kiinnittävät bändejä demojen pohjalta. Hiljaisten Levyjen kohdalla näin on tapahtunut harvoin, vaikka demoja onkin vuosien varrella tullut paljon. Yksi iso syy siihen, että demot eivät ole olleet niin ratkaisevassa asemassa on se, että livemusiikin suurena ystävänä yksi erittäin tärkeä kriteeri bändin kiinnityksessä on ollut, että bändi on hyvä myös livenä. Toinenkin Hiljaisten erikoisempi kiinnityskriteeri – joka on jo tullut sarjassa esille – on vaikuttanut asiaan, ”bändin tyyppien pitää olla hyviä tyyppejä, koska tämä on minulle harrastus ja harrastuksen pitää olla hauskaa”. Tämä on edellyttänyt sen, että ainakin johonkin bändin tyyppiin on pitänyt tutustua ennen kiinnitystä.
Ensimmäiset kiinnitykset tehtiin lähipiiristä: Zägä Boxissa soitti veljeni ja Alivaltiosihteerin heput olivat tuttuja yliopistolta. Ulo-lehden Pekka Suomäki puhui seuraavat bändit Hiljaisille. Johnny Spunky oli ensimmäinen, jonka kiinnittämisessä demolla oli isompi merkitys. Spunkyn demo oli varmaankin ensimmäisen viiden demon joukossa, jotka tulivat Hiljaisten postilokeroon ja vakuutti siinä määrin, että tuttavuutta alettiin hieroa. Hyvien omakustannesinglejen ja niiden jälkeen nähtyjen keikkojen jäljiltä on otettu useampikin bändi.
90-luvun puoleenväliin asti demot tulivat C-kaseteilla. Sitten aika nopeasti siirryttiin itse poltettuihin CD-R:n ja 2010-luvulla alettiin suosia digitaalisia tiedostoja. Ensin MP3-tiedotoja lähetettiin sähköpostissa, sitten niitä laitettiin pilvestä ladattavaksi tai lähetettiin tiedonsiirto-ohjelmien linkkejä, joilla ne voitiin ladata.
Jos aivan alun jälkeen demoja tuli maltillisesti 5-10 kuukaudessa, niin kun aloin kirjoittamaan demoista Soundiin Demoefektipalstaa, niin demojen määrä kasvoi hetkessä noin 60-70 kuukaudessa. Nykyisin määrät ovat taas pudonneet tuonne viiden demon kuukausivauhtiin.
Mitäpä demoille sitten kuuntelun jälkeen tein? Aivan parhaan säilöin laatikoihin, joita on vieläkin pari kappaletta autotallissa. Tuo ”aivan parhaat” ovat kuuntelu hetkellä parhailta tuntuneista. HIM:in Ville Valon ensimmäinen demo ei ole näin ollen tallessa. Ei myöskään Jussi Halla-Ahon kömpelön metallibändi demo. Eikä Nightwishin eka demo, josta oli sitä mieltä että mielenkiintoinen, mutta ei omaa minkäänlaista kaupallista potentiaalia. Näistä kahdesta viimeisestä demosta ja itsestäni olen saanut sittemmin lukea parikin kertaa iltapäivälehdistä vuosien varrella ja useampikin on maininnut kaupallisesta vainustani Nightwishin suhteen.
Lopuista kasettidemoista laadultaan kaikkein parhaalle ja vähintään tunnin kasetille äänitetyt vein tuon aikaiselle työpaikalleni Tiedolle kahvion hyllyssä olevaan laatikkoon. Siitä saivat työtoverit ottaa kasetteja uudelleen käyttöön. Noin viisi vuotta pidin 30 hengen osaston kaseteissa.
Lopuista iso osa päätyi Tampereen kansanperinnetieteen laitokselle tutkimuskäyttöön. Tapasin jossain kapakassa tyypin, joka oli tutkijana kansaperinnetieteen laitokselle ja Kalevalan juhlavuoden aikaan hän kertoi, että levyttämättömien bändien sanoituksia pitäisi tutkia, sillä nehän ovat uutta Kalevalaa. No minä sitten kysyin, että haluatteko tuota tutkimusmateriaalia. Halusivat, mutta olivat osin järkyttyneitä kuin viisi muuttolaatikollista demoja, kasetteja ja CD-R:iä, sinne kippasin. Kukahan nykyisiä digitaalisia demoja arkistoisi?
Lopuksi vielä vinkkinä bändeille, jotka lähettävät demoja levy-yhtiöihin: Satsatkaa myös muuhun kuin pelkään demoon. Jos saatekirje on pelkästään ”Musiikki puhukoon puolestaan”, niin ei diiliä sillä irtoa. Kun saatekirje, jossa bändin historia, hiukan tarinaa minkä tyylistä musiikkia soitetaan ja mistä biisit kertovat sekä vielä hiukan näkemystä mihin bändi tähtää ja on menossa. Niin ja yhteystiedot mukaan; nykyään onneksi, kun demot tulevat sähköpostilla niin sähköpostiosoite on tiedossa, mutta kasettiaikaan yllättävän monesta demosta puuttuivat kaikki yhteystiedot.
Raimo Pesoseen olin tutustunut Mahtavat Lämpöpussit bändin yhteydessä. Raimon olin havainnut mitä mukavimmaksi veikoksi tuolloin. Lämpöpussien jälkeen Raimo oli perustamassa Mothers Against Sex Associationia, tai Masaa kuten bändiä kavereiden kesken kutsuttiin. Yhtyeen aiemmista vaiheista kirjoitin tämän levyn tiedotteeseen näin:
”Masa syntyi Turussa 1994, kun neljä useammassa sopassa (mm. HC Andersen, Kumikristus, Mahtavat Lämpöpussit, Odessa Portaat, Psychoplasma, Shoplifters, jne.) keitettyä kaveria havaitsivat omalle hyvinvoinnilleen välttämättömäksi uuden bändin perustamisen. Yhtyeen alkuperäinen tavoite oli ”tuottaa jonkinlaista meteliä”, mutta treenien myötä, ja hiukan myöhemmin muutaman henkilöstövaihdoksen siivittämänä, bändin linja eli ja etsi omaa uomaansa. Kun lopulta Tommi Saha tuli bassoon ja toi mukanaan lisää rosoisuutta soundiin. Tällä kokoonpanolla tehtiin Estonian Karaoke EP vuonna 1996. Sen jälkeen mukaan tuli Paulina Ahokas, joka laajensi viulullaan ja äänellään yhtyeen värikarttaa, oli lopullinen linja löytynyt Shut up and Look Stupid levyn ilmestymisen jälkeen. Muutamia hauskoja hyppäyksiä normaalista sähköisestä kitaraväännöstä yhtye on tehnyt: Down By The Laituri -festivaaleilla 1997 yhtye esiintyi 12 hengen kokoonpanolla (mukana mm. Ilpo Panasonicista ja Teho Ismo Alangon bändistä) ja esitti puolituntisen jungle-industrial-noise teoksen One Second. Syksyllä 1997 M.A.S.A. teki monien ällistykseksi biiseistään akustisen setin, jota on tarkoitus jatkossakin esittää silloin tällöin.”
Yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä julkaisi pieni turkulainen levymerkki Crawfish Recordings. Kun se lopetti toiminnan, niin Raimo lähestyi minua ja kysyi, olisiko Hiljaiset Levyt kiinnostunut julkaisemaan Masan jo äänittämän singlen. Kun aiemmin on todettu, Hiljaisille bändien kiinnittämisessä on kaksi kriteeriä. Ensimmäinen on, että minun piti pitää musiikista – tämän nauha täytti helposti. Toinen tiukempi kriteeri on, että bändin tyyppien pitää olla ”hyviä tyyppejä”, eli että heidän kanssaan pitää olla mukava tehdä yhteistyötä, koska tämä nyt kuitenkin on vain harrastus ja harrastusten pitää olla hauskoja. En tuntenut bändistä muita kuin Raimon, mutta hän täytti kriteerin niin puhtaasti, että se riitti. Paulinan tulin tuntemaan paremmin vasta myöhemmin, ensi Music Export Finlandin toiminnanjohtajana ja sitten Tampere-talon toimitusjohtajana.
Formaatista keskusteltiin Raimon kanssa. Vinyylien valmistus Suomessa oli loppunut ja näin ollen minäkin olin lopettanut vinyylien julkaisun ja siirtynyt CD:ihin. Vinyyliä tuntui tuohon aikaan valmistavan vain muutama iso itä-Euroopan tehdas – tämä on lienee jonkinlainen harha, mutta lähes kaikki suomalaiset, jotka vielä julkaisivat vinyyliä, tuntuivat tilaavan ne Tšekeistä. Ennen EU:ta siltä tilaaminen oli yhtä helvettiä tullimuodollisuuksien takia ja siksi, että tehtaalla ei tarinoiden mukaan ollut oikeastaan ketään, joka olisi puhut järkevää englantia ja jos jotain tuli niin sinne piti soittaa puhelimella. Tämän takia vastustelin vinyylin tekemistä, mutta Raimo lupasi hoitaa käytännön asiat. Kun vielä sain sovittua Miettisen kanssa, että hän ottaa levyjä noin 50 kappaletta tuossa vaiheessa viimeisiä vedelleeseen Singleklubiinsa, niin päästö oli että Hiljaiset tekee vielä yhden singlen. Täysin lopullinenhan tuo päätös ei ollut, mutta seuraava vinyyli ilmestyi vasta 15 vuotta tämän jälkeen.
Singlen A-puoli Pause on yhtyeen omaa käsialaa, mutta B-puoli varsin vahvasti uudelleen sovitettu version Motörheadin Overkill LP:n albumiraidasta I’ll Be Your Sister. 28.3.1998 Raimo soitti, että singlet ovat saapuneet Suomeen ja hän hakisi ne lentokentän tullipostista ja toimittaisi minulle. Minä pulestani kirjoitin levystä tiedotteen, jossa biisejä luonnehdin näin: ”Pause on vahvalla rytmillä varustettu hypnoottisesti eteenpäin kulkeva namupala, jonka yrmäkkäseen soundiin Paulinan viulu tuo ihastuttavan lisänsä. B-puoli on yhtyeen näkemys Mötorheadin alkupään vähemmän tunnetusta klassikosta, jossa raivokkuus yhdistyy määrätietoisesti eteenpäin vyöryvään äänivalliin, joka musertaa kuulijan syleilyynsä.” Paitsi että levy jäi sillä erää Hiljaisen viimeksi vinyylijulkaisuksi – seuraava ilmestyi vasta 15 vuotta myöhemmin, niin single jäi myös Mothers Against Sex Association viimeiskesi levyksi.
Yhtye levyllä on: Tommi Saha (basso, laulu), Raimo Pesonen (rummut), Opa Nikoskelainen (kitara), Paulina Ahokas (viulu, laulu), Ville Mäntynen (laulu).
