Sitten ensimmäisen singlen Lowdown-leirissä oli tapahtunut paljon. Koko bändi oli muuttanut Vammalasta Tampereelle ja asui kommuunissa Pispalassa. Hommassa oli se hyvä puoli, että nyt kaverit soittivat paljon, mutta niin myös valvoivat ja juhlivat. Rumpalikin yhtyeessä oli vaihtunut. Tuomo ”Luhtis” Luhtanen oli itse tullut siihen tulokseen, ettei hän ollut riittävän hyvä rumpali bändiin ja suositteli kavereille, että nämä ottaisivat uudeksi rumpaliksi Jan ”Jansku” Nylundin. Erittäin helppo miehistönvaihdos bändin mukaan.
Single äänitettiin Lempäälässä, studion nimi on unohtunut. Tuottajaksi singlelle tuli vanhemman polven Vammalalaisen punkbändin Tyhjien PatterienEsa Ijäs. Studiosessioiden erikoisuus oli, että Esa halusi jostain syystä, että virveli soitetaan erikseen, se tuotti pienetä ongelmaan, mutta Jansku kuitenkin hoiti homman kunnialla.
Molemmat kappaleet ovat Panu Kotilan käsialaa. Tosin God’s Lonely MeninVesa Vahteran mukaan hän osallistui hiukan Say Goodbyen sävellykseen. Samassa sessiossa äänitettiin Kotilan ja Vahteran duo projektin Many Hatesin EP ja tämän takia Vahtera oli myös studiolla. Vesan mukaan hän ehdotti biisin kertosäkeeseen neljännen soinnun, mikä siihen sitten tulikin.
Kannet tein bändin toimittamista kuvista. Kansikuvassa on Panun silloinen tyttöystävä Virpi. Kuvan otti Jaana, jonka sukunimi on unohtunut. Takakannen kuvan otti Esa Ijäksen veli Ari. Kuva on otettu Pispalan Valtatien alikulkutunnelissa. Kannet painettiin tuttuun tapaan Tehokopioinnissa, mutta nyt käytettiin sinistä tehosteväriä kannessa bändin nimen kohdalla.
Singlet painettiin Finnvoxilla ja kaiverruksen teki Mika Jussilla. Matriisikaiverrukset singlestä tietenkin löytyvät. A-puolella on ”Home fucking is killing prostitution” ja B-puolella “Käytät sanaa kaunis minulle tuntemattomassa merkityksessä”. Single julkaistiin 22.2.1991.
Lokakuussa järjestettäville Berlin Independent Daysille oltiin päätetty lähteä Suomesta hiukan isommallakin porukalla. Kun kulut tuntuivat aika isoilta (ständi, jne.) niin päädyin Stupidojen kanssa siihen, että otetaan ständi puoliksi. Kun tämä päätös oli tehty, oli helppo päättää, että tehdäänpä yhteinen promokasettikin jaettavaksi ulkomaan pelleille. Tuumasta siis toimeen.
Kumpikin levy-yhtiö sai yhden puolen (30 minuuttia) kasetista ja valitsi siihen haluamansa bändit ja biisit. Hiljaisten Levyjen kappaleet olivat: Ravin’ Seeds: Turn On Your T.V. / Alice In Wasteland:Bleeding / Alivaltiosihteeri: Mauno Henrik Kolvisto / Jalla Jalla: Dead Man On The Ground / Jalla Jalla: Love Charging Battery / Garbagemen: Song & Legend / Maaseudun Tulevaisuus: Kylmäoja. Jalloihin siis uskotiin ja haluttiin korostaa bändiä valitsemalla kaksi biisiä siltä kasetille. Hommassa oli vahva itsetekemisen henki, vaikka kasetit tehtiin oikeassa monistamossa, niin kannet painatettiin Tehokopiointi kopiopainossa ja taittelin ne itse kotelon sisään. Julkaisulle ei tullut koodinumeroa, mutta sen koodinumeroksi oli ajateltu HIST-001. HIST-002 oli seuraavan vuoden promokasetin koodi.
Joose Berglund Stupidosta muisteli homma Pop-lehden artikkelissa aikoinaan: ”Vielä 90-luvun alussa messuille tosiaan tehtiin noita promokasetteja. Olin siihen aikaan töissä edesmenneessä paikallisradiossa, Radio Sykkeessä ja lainattiin niitten studiota, jotta Jukan kanssa saatiin oikein puhuttua kasetille välispiikit biisien väliin. Eikä tietysti mitään kässäriä, nauha pyörii ja sinne väliin soperrettiiin jotain ja yritettiin olla ns. hauskoja englanniksi. En oo kyllä kehdannut 15 vuoteen kuunnella sitä kasettia. Tänä päivänä, kun joku tekisi vastaavan promootioiskun, niin sais varmaan hullun paperit…”. Noista välispiikeistä vielä sen verran, että Hiljaisten levyjen puolen juontaa ”DJ Junttihuumori”, joka höpisee muun muassa seuraavasti: ”Help, Alice in Wasteland is bleeding!”.
Kasetteja taidettiin tehdä 300 ja suurin osa niistä jaeltiin BIDissä lokakuussa 1990. Ihan hukkaan heitettyä homma tuo ei ollut, siellä mittavan määrän fanzinejuttuja lisäksi saatiin jo ekalla kerralla lisensoitua muutama biisi ulkolaisille kokoelma-LP:ille. Loput kasetit läheteltiin ympäri maailmaa pienlehtiin ja levy-yhtiöihin, sekä jaeltiin Suomessa tilausten mukana bonuksina.
Ei nyt suoranaisesti liity tähän kasettiin, mutta BID-reissuun muuten, enkä muista että tätä juttua olisi kukaan kertonut. Miettisen ständi oli Stupidon ja Hiljaisten ständin vieressä. Ständille ei periaatteessa saanut jättää mitään yöksi, koska messuhalli siivottiin yöllä, mutta kyllähän minäkin piilotin pöydän alle tavaraa. Miettinen ei vaivautunut piilottamaan esitteitään, vaan jätti ne pöydälle. Aamulla ne olivat kaikki hävinneet, viety roskiin. Miettisellä ei siis ollut juuri mitään jaettavaa lehdille / toisille levy-yhtiöille. Miettinen ratkaisi asian, niin, että haki jostain roskiksesta ruskeaa voimapaperia, lainasi minulta tussia, kirjoitti paperiin isolla ”Only spoken word left” ja liimasi teoksen ständin seinälle. Näin ammattimaisesti Suomenpojat hoitivat vientitoimintaa.
Sitten edellisen Alivaltiosihteeri singlen (Mauno Henrik Koivisto) laulajaksi oli vaihtunut Matti Toivonen, kun Satu Kurvinen oli lähtenyt matkaoppaaksi maailmalle. Matti oli ennen Alivaltiosihteeriä ehtinyt olla Mur Murrissa ja Dog Eat Dogissa. Matti siirtymiseen Dog Eat Dogista liittyy hassu pikku episodi. Uutta laulusolistia oli bändin toimesta etsitty ja lopulta päädytty Mattiin, joka tuolloin oli Dog Eat Dogissa. Dog Eat Dog oli Tamperelaisen rockin monitoimitoimimiehen Vesa ”Veda” Honkasen bändi. Veda kuoli aikanaan valitettavan nuorena, kun hänen vatsasyöpäänsä hoidettiin liian pitkään vatsahaavana ja kun totuus paljastui, ei mitään ollut enää tehtävissä. Minulle Pasi oli maininnut, että Matti oli tulossa bändiin, mutta oli samalla kertonut, että Matti ei ole vielä ilmoittanut asiaa Vedalle. Tunsin Vedan erittäin hyvin ja asuimme vain muutaman sadan metrin päässä toisistamme. Yhtenä iltana olimme taas molemmat Klubilla katsomassa jotain bändiä ja sen jälkeen lähdimme kävelemään samaa matkaa kohti Kalevaa. Matkalla Veda alkoi puhua Dog Eat Dogista ja jotenkin kryptisesti sanoi, että yhtyeen linjaan olisi tulossa muutoksia. Tulkitsin tämän niin, että Veda tarkoitti Matin lähtöä ja minun piti näyttää, että kyllä täälläkin tiedetään asioita, joten laukaisin, että joo kyllä minä tiedän, että Matti on jättänyt bändin. Veda meni aivan hiljaiseksi. Hetken päästä hän kysyi, että mitä minä oikein tarkoitin. Ei siinä sitten auttanut kuin kakoa totuus tilanteesta. Harmitti ihan älyttömästi, että näin mokasin, oli ollut paljon tyylikkäämpää, että Matti olisi itse päässyt asian kertomaan.
Periaatteessa levy tehtiin, kuten edellinenkin albumi, pohjat YO-talolla ja viimeistely Sound Consultingin studiolla, mutta idea kuinka levyä tehdään, oli muuttunut. Tähän asti Alivaltiosihteeri oli tavoitellut levyille mahdollisimman lähelle yhteen livesoundia muistuttavaa äänimaailmaa. Nyt alettiin hommaa miettimään uudestaan ja sovituksia muokattiin kauemmaksi livestä ja soittimia tuli levylle lisää.
Pohjat äänitettiin siis YO-talon lavalla. Kamat kasattiin heinäkuisena lauantaiaamuna ja homma aloitettiin. Valmista tuli kello 17:00. Tuolloin Tampereella oli menossa Teatterikesä -tapahtuma ja kun bändi oli soittamassa viimeistä biisiä, änkesi joku teatteriporukka YO-talolle. Älysivät onneksi olla hiljaa biisin ajan, niin saatiin viimeinenkin biisi kunnialla nauhalle. Äänityksistä vastasivat Timo ”Soija” Mesimäki sekä Kari Hipponen. Hipponen oli tuolloin YO-talon miksaajana ja tullut jo tutuksi. Toki tiesin Hipposen Vaavi ajoilta ja pari kertaa olimme tuolloin tavanneet, mutta kavereita emme vielä tuolloin olleet. Tästä levystä eteenpäin koen, että pystyin sanomaan Karia kaveriksi ja Kari pikkuhiljaa ui mukaan syvemmälle Hiljaisten touhuihin.
Päällekkäisäänityksiä tehtiin heinä- ja elokuun aikana Sound Consulting Oy:n studiossa useampaan otteeseen. Vain yksi vieraileva muusikko on, Jukka Mikkola, joka soittaa puupuhaltimia ja koskettimia. Soittimia sen sijaan lainattiin isommaltakin joukolta muusikoita: Antti Seppänen, Tiina Leminen, Martti Henttunen, Ari Närhi, Simo Ollila ja Martti Jalonen. Miksaukset tehtiin syys-lokakuussa.
Kun kuulin valmista materiaalia, oli täysin selvää, että tässä on kaupallisesti valmeinta Alivaltiosihteeriä tässä vaiheessa. Biisit olivat hyviä, sovitukset myös ja toteutus toimi erinomaisesti. Pasin ja Simon tekstit olivat kehittyneet edelleen ja nyt ne olivat todella oivaltavia ja täynnä hienoja pikku jippoja. Tekstit menivät joskus niinkin näppäriksi, että kaikki eivät nyansseja huomanneet. Esimerkiksi Autoriteettirockin todella hieno kaksoismerkitys riimeissä ”Liittyisit meihin / tulisit edistyksen tielle” on jäänyt monelta huomaamatta.
Albumin selkeä helmi oli Nasta Kaupunki. Pasi kertoo kappaleen synnystä: ”Pidin kovasti Kauko Röyhkän kappaleesta Paska Kaupunki. Toisaalta olin jonkin aikaa ajatellut, että olisi kiva tehdä Tamperetta käsittelevä teksti, olinhan asunut paikkakunnalla tuolloin kunnioitettavat kahdeksan vuotta. Hämeenkatua kävellessäni sain Tillikan kohdalla ahaa-elämyksen, että turha lähetä puhtaalta pöydältä sanoittamaan, minähän voisin kääntää Paskan kaupungin negatiivisuuden päälaelleen.”
Periaatteista pidettiin edelleen kiinni ja albumille laitettuja kappaletta ei julkaistu singlenä. Sen sijaan päätettiin tehdä siitä video. Hyvä tuttuni Heikki ”Hessu” Astola kuului Helsingissä kaitafilmikerhoon ja Heikin kanssa ideoitiin kuinka video tehtäisiin. Kuvattaisiin riittävästi sopivia lyhyitä pätkiä, joissa bändin jäsenet tekisivät jotain hassua jonkin Tampereen maamerkin edessä. Pätkät leikattaisiin sopivan järjestykseen sen mittaiseksi kokonaisuudeksi kuin kappale olisi. Homma siirrettäisiin Betacam-videolle ja siihen ajettaisiin levyltä ääni. Hieno suunnitelma, mutta toteutus sitten olikin vaivalloinen.
Talvi tuli aikaisin ja joulukuussa, kun videota alettiin yhtenä lauantaina kuvaamaan, oli aivan pirun kylmä. Kaitafilmikamera oli patterikäyttöinen ja se hyytyi pakkasessa tuon tuosta. Kahvia juotiin sen päivän aikana todella paljon, kun kävimme jatkuvasti sulattelemassa kameraa ja lämmittelemässä itseämme. Nuo ylimääräiset tauot tekivät myös sen, että loppuvaiheessa alkoi valo loppua. Tarkoitus oli kuvat luonnonvalossa, mutta ilta teki jo tuloaan. Varsinkin kohtaus, jossa Matti hyppää karhupatsaan päälle on jo todella tumma.
Riittävästi materiaali saatiin kasaan ja filmit lähetettiin Saksaan kehitettäväksi. Kun ne tulivat takaisin, menin Hessun luokse Helsinkiin leikkaamaan niistä sopivan mittaista kokonaisuutta. Leikkauksessa kävi niin, että kohtauksessa jossa bändi soittaa salkuillaan kappaletta Kehräniemen kupeessa filmi tuli laitettua väärästä kohtaan katselulaitteeseen ja siihen tuli pysty naarmu joka ruutuun. Siis lopputuloksessa kuvassa näkyi valkoinen viiru. Hessu oli aivan maansa myynyt, kun oli sitä mieltä että homma kaatui nyt tähän. Minä hetken aikaa mietin mitä tehdään ja keksin, että ajetaan tuo filmipätkä useamman kerran samalla tavalla väärin. Saadaan lisää valkoisia viiruja ja homma muuttuu efektiksi. Näin tehtiin ja lopputulos on ihan siedettävän näköinen. Valmis kaitafilmi vietiin MTV:lle siirrettäväksi Betacamille ja siellä kelanauhalta ajettiin siihen ääni. Videota ei montaa kertaa televisiossa näytetty, mutta se on ollut jo vuosia Tampereen museokeskus Vapriikissa Tamperelaisen musiikin onnenpyörässä Eppu Normaalin, Popeda, jne. seurana.
Levyt tehtiin tuttuun tapaan Finnvoxilla ja A-puolen matriisikaiverrus oli ”Byrokraatti palaa työpaikalle”. B-puolelle raapustettiin ”Hallinto direktiivejä ja kakka huumoria”. Kannet painoi jälleen kerran Tamperelainen Paino-S. Levy ilmestyi virallisesti 23.11.1990.
Biisi Nasta Kaupunki saatiin lisensoitua Ranskalaiselle kokoelmalle Garden Party. Sen piti ilmestyä LP:nä, mutta ilmestyikin lopulta vain kasettina. Kokoelma esitteli Eurooppalaisia indiebändejä.
Lisäinfoa:
Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.
Kun vuoden loppu alkoi lähestyä, mietin keneltä tilaisin Hiljaisille joulukortin tänä vuonna. Tapani Rytöhonka oli tehnyt edellisen vuoden Hiljaisten Levyjen joulukortin. Kun hetken aikaa asiaa pyörittelin, niin ajatukseksi tuli, että joululevy olisi kyllä paljon hauskempi. Biisejä ei enää olisi ehtinyt äänittää, eikä rahakaan ollut niin paljoa että olisi voinut tehdä normaalin levyn, joten jotain muuta piti keksiä.
Stiff Records oli vuonna 1980 tehnyt LP:n The Wit And Wisdom Of Ronald Reagan, jonka A-puolella oli “kappale” The Wit Of Ronald Reagan ja B-puolella The Wisdom Of Ronald Reagan. Homman vitsi oli tietysti siinä, että kummankin puolen urat olivat tyhjät. Seuraava ideani oli siis tehdä tällainen levy. Soittelin Finnvoxiin ja kyselin mitä tyhjien urien kaivertaminen maksaisi. Maksoihan se, joten piti vielä vähän kehitellä asiaa ja päädyin täysin tyhjään levyyn, siis sellaiseen mikä tavallisesti oli yksipuoleisen levyn toisella puolella. Taas soitto Finnvoxille ja kyselin mitä tällainen maksaisi. Siellä pidettiin ideaa niin pöhkön hauskana, että lupasivat 300 kappaleen painoksen erikoisedullisella hinnalla. Varsinkin Jussilan Mika innostui ideasta.
Etiketit levyyn tietenkin tehtiin. A-puolella on ”Hiljaista Joulua” ja B-puolella ”Hiljaisia hetkiä kiireen lomaan”. Ihan oma koodisarjakin tätä varten keksittiin: HYKS-001. Kannet piirsi Nalle Virolainen. Tai tarkemmin sanottuna etukannen ja postikortin. Postikortin kuvaa käytettiin myös takakannessa. Erillinen postikortti tehtiin samasta kuva. Postikortti painettiin punaisella värillä, levyn kannet puolestaan sinisellä. Molemmat painohommat teki aina luotettava Tehokopiointi.
Nyt Hiljaisilla oli oma joululevy ja se piti saada jakoon. Tampereella jaoin sitä kaikille niille jotka tunsin ja jotka olivat vähänkään tekemisissä rockin kanssa. Muutaman ohjelmatoimiston sihteerit liikkuivat toden teolla, sillä heitä ei kuulemma kukaan koskaan muistanut. Muualle Suomeen oli kriteerit olivat hiukan kovemmat – postikulut kun kuitenkin piti maksaa. Hiljaisille joulukuussa tulleiden postimyyntitilausten mukaan pakkasin levyn. Kun levyjä vieläkin oli vähän jäljellä, niin yhtenä iltana otin 25 kappaleen boxin mukaan, kun menin YO-Talolle jollekin keikalle, ja jaoin levyjä siellä yleisölle. Kaikista kolmestasadasta levystä päästiin eroon ennen joulua.
Myöhemmin minulle selvisi kiertotietä, että levyn valmistus oli tuottanut tappiota Finnvoxille. Siellä ei oltu tarjousta tehdessä otettu huomioon, että heillä on olemassa vain yksi peilimatriisi. Siis se, joka laitetaan yksipuoleisten levyjen toiselle puolelle. He joutuivat tätä levyä varten teettämään toisen peilimatriisin. Finnvoxin hienosta pelihengestä osoituksena on, että paitsi että he eivät kysyneet voisinko maksaa lisää tuon ylimääräisen matriisin valmistamisesta, niin he eivät edes maininneet minulle, että lisäkustannuksia oli heille tullut.
Tämä levy on sellainen erikoisuus, että tästä on kysytty minulta useita kertoja. Onpa minua tämän levyn tiimoilta haastateltu kaksi kertaa ulkomaisia kirjoja varten. Toinen kirjoista käsitteli yleisesti erikoisia levyjä. Toinen kirja keskittyi pelkästään levyihin, joissa ei ollut ääntää. Lienee noita ei-ääntä-levyjä on sitten jonkin verran enemmän kuin Stiffin ja Hiljaisten julkaisemat.
Parin pikkulevyn jälkeen Jalla Jalla oli valmis tekemään pitkäsoittoa. Nyt oli tullut hiukan järki käteen, eikä bändiä enää raahattu Tampereelle asti. Kemissä oli vuonna 1987 avattu Tico Tico studio, jota pyöritti Ahti Kortelainen. Jallat olivat kuulleet studiosta kehuja, joten siellä päätettiin pitkäsoitto äänittää. Tico Ticostahan tuli aikanaan varsin kuuluisakin studio, sen jälkeen kun se vuonna 1994 muutti Kemin keskustaan ja alkoi äänittää metallibändejä, kuten Impaled Nazarene ja Sentenced. Mutta Jallojen LP äänitetiin siis vielä vanhoissa tiloissa, jotka sijaitsivat Ahti Kortelainen omakotitalon sivurakennuksessa. Paikat olivat ahtaat, kontrollihuone oli vain 2,20 x 2,40 metriä; soittopuoli sentään isompi. Budjetti oli pieni ja bändi nukkui tuolla studion lattialla yöt.
Jallat ja Ahti tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään ja äänityksiä Tico Ticolla tehtiin jatkossakin. Niin ja olipa Ahti Jallojen Euroopan kiertueella miksaajana. Välit olivat sen verran veljelliset, että Tarkiaisen Jukka taisi kirjoittaa jokaiseen levyyn Ahdin sukunimen hiukan eritavalla väärin.
Levylle tuli Jalla Jallan biisien koko kirjo: reippaasta katurockista countryyn ja punkin saastumasta popista skahan. Hiljaislle tehtyjen seiskatuumiasten biisejä ei tietenkään laitettu LP:lle, mutta varhaisen omakustannussinglen biisit äänitettiin uusiksi; City Song alkuperäiselle aika uskollisen versiona, mutta Apartment Stories vääntyi nyt skaksi.
Kannet ja liitteen teki tuttuun tapaan Jallojen Jukka Tarikainen. Jukka äärimmäisen vaatimattomana miehen ei mihinkään merkinnyt nytkään omaa nimeään, mutta esimerkiksi etukannen ja takakannen valokuvaajat on tarkkaan kreditoitu (Seppo Kukkonen ja Jutta Reinman). Jalla olivat tässä vaiheessa saaneet keikkamyyjän, Hannu Korhosen, joka myi Hiljaisten bändeistä jo Alivaltiosihteeriä, ja Hannun yhteystiedot lisättiin kansiin.
Ennen kuin levyä alettiin tekemään Finnvoxilla, niin ajattelin että kun jo useampi sinkku on tehty, niin ehkä levyjä ei tarvitsisi tehdä levyjä listahinnoilla, vaan ehkäpä saisin jonkinlaisen firma-alennuksen. Niinpä soitin Finnvoxin keskukseen ja pyysin toimitusjohtajalle. Toimitusjohtaja oli paikalla ja pääsin esittämään asiani. Pienen ääneen pohdinnan jälkeen toimitusjohtaja etsi jotain papereita ja ilmoitti minulle sitten alennusprosentin. Kiitin kovasti ja olin tyytyväinen. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että kannattikin olla tyytyväinen. Toimitusjohtaja oli vanha isäntä, jota jo hiukan tönittiin syrjään eikä hänen toivottu ottavan osaa operatiiviseen toimintaa. Hinnoittelun on pitänyt mennä Risto Hemmille (muistaakseni), mutta kun en keskukselle esittänyt asiaani niin pääsin puhumaan toimitusjohtajalle, joka vieläpä oli sattumalta paikalla. Hän antoi minulle samanlaisen alennuksen, mikä isoilla levy-yhtiöillä oli. Finnvoxin reiluus tuli taas kerran esille, hintoja ei muutettu (tosin jatkossa ne ehkä nousivat hiukan enemmän kun muilla), eikä asiasta mitään minulle puhuttu. Kuulin koko jutun toisen käden kautta myöhemmin.
Matriisikaiverruksiksi LP:lle tulivat tällä kertaa A-puolelle ”Fast Nuts”, joka oli Jallojen omakustanne levymerkki. B-puolelle tuli ”… ja tästä ei sitten puhuta Junttilalle mitään!”. Tämä oli omaa kieroa huumoriani, eli itse tuon keksin ja levyyn laitatin.
Levy ilmestyi 22.4.1990. Tämä oli muuten aivan ensimmäisen Rovaniemeläisen bändin tekemä LP, eli omalla tavallaan historiallinen albumi. Kaupunki palkitsi yhtyeen omintakeisella tavalla tästä saavutuksesta. Bändin jäsenistä tuli Rovaniemen kaupungin virallisia katusoittajia kesäksi 1990 ja heille tästä jonkinmoinen korvauskin maksettiin.
Levy oli erinomainen – se oli pitkään oma suosikkini Hiljaisten Levyjen julkaisuista. Kriitikotkin pitivät siitä ja arviot olivat ylistäviä. Yksi hämmentävimmistä arvioista oli Rovaniemellä ilmestyvässä Lapin Kansassa, jossa 30.4.1990 melko pitkästi käsiteltiin levyä otsikolla ”Kaaoskitaraa ja kylmiä väreitä”. Siinä todetaan muun muassa näin: ”Kitaristi Jouko Hiltunen on säveltänyt suurimman osan kappaleista. Hänelle on aina ollut ominaista tehdä asiat vaikeimman kautta. Tyypillinen Hiltusen sävellys on kuin valokuvakollaasi, joka lähemmässä tarkastelussa paljastuukin tavalliseksi kuvaksi, joka on suurella vaivalla lavastettu näyttämään kollaasilta. Tai se on kuin japanilainen kala-ateria. Kala suikaloidaan pieniin osiin ja kootaan lautaselle tyylitellyn kalan muotoon. Jotenkin nämä sävellykset ovat kuin sävellysten peilikuvia. Sen täytyy liittyä siihen että Hiltunen on vasenkätinen.”
Onnistuin lisensoimaan levyn Britteihin, jossa sen CD:nä julkaisi Plastic Surgery Records. CD:lle laitettiin bonukseksi singlen Love Charging Battery / Ain’t Got No biisit. Brittijulkaisun myötä saatiin järjestetty myös Euroopan kiertue, jossa Englannissa Jallat soittivat yhdessä Doctor and the Medicsin kanssa. CD ilmestyi Briteissä toukokuun 1991 alussa ja Suomessa sain sen virallisesti myyntiin 14.6.1991.
Risto Nieminen on tehnyt kirja Rovaniemeläisen populaarimusiikin historiasta. Jalla Jalla käsitellään siinä ihan laajasti, mutta hassusti oikeastaan ainoa mitä tämä Pop Rovaniemi Rock kirja näkee aiheelliseksi kertoa ensimmäisestä LP:stä on ainoastaan että ”LP:n lisensoinnin kunniaksi levypomo Junttila tarjosi Rovaniemen pojille kiinalaisen lounaan tamperelaisessa ravintolassa.”
PS. Jukka Tarkiainen kommentoi tätä tekstiä Hiljaisten Levyjen Facebook-sivulle. Teksti ansaitsee tulla kopioiduksi tähän juttunkin:
”Albumin kannet on pääosin minun tekemiäni. Olin siihen aikaan innostunut sarjakuvamaisista käsikirjoitetuista fonteista ja suunnittelin niitä. Levyn etiketit ja sisäpussi ovat täynnä sarjakuva-vaikutteisia piirroksia ja näitä käsinkirjoitettuja fontteja. Sisäpussissa oli oma reseptini, jossa laulujen sanoista valittiin hienoja rivejä ja sekoitettiin niitä sarjakuvamaisen kuvituksen kanssa.
Jalla Jalla kävi äänittämässä Kemi Tico Tico studiolla useaan kertaan. Äänittäjä Arti Kortelainen on pätevä äänittäjä ja hauska veikko. Hän oli jo 80-90-lukujen vaihteessa äänittänyt hyvällä menestyksellä useita ulkomaillakin noteerattuja hevibändejä. Ja oli studiolla käynyt äänittämässä ainakin varhainen CMX ja kemiläinen koomikko Jope Ruonansuu. Jos oikein muistan, niin yritin kirjoittaa äänittäjämme Ahti Kortelaisen nimen levynkansiin aina tarkoituksella väärin. Välillä se oli Ahti Hortelainen. Välillä Ahti Korpelainen.”
Brightonilaisen punksaarnaajan Attila the Stockbrokerin upea ura saavuttaa 40 vuoden rajapyykin. Sen kunniaksi Hiljaiset Levyt julkaisee Attilan itsensä kokoaman, kunniakkaat vuosikymmenet kattavan vinyylialbumin Heart On My Sleeve – A Fortieth Anniversary Song Compilation levytysuransa kohokohdista. Parhaisiin valikoituneiden kahdentoista kappaleen mittaan mahtuu murto-osa miehen yli kahdenkymmenen vankan albumin ja ainakin yhtä monen EP- ja singlelevyn katalogista. Punk-konserttien kiivain kansankiihottaja tunnetaan väkevien levytysten lisäksi runoilijana, joka on julkaissut runokokoelmia kahdeksan kirjan verran. Sanankäytön ohessa miehellä on hallussa myös vetovoimaisten melodioiden taito. Keikkoja on vuoden 1980 jälkeen kertynyt yli 3300 esiintymistä kaikkiaan 25 maassa.
Levy käynnistyy Thatcherin poliisiarmeijalle uhittelevalla folkpunkilla Fifth Column, joka ilmestyi vuonna 1980 Cherry Redin julkaisemalla Cocktails-EP:llä sekä osuvasti nimetyllä ensialbumilla Ranting at the Nation. Kansaa koetelleiden vuosikymmenien kokemuksia purkavat myös Falklandin ja Lähi-idän sotaintoilun sekä Itä-Euroopan visiittien raportit, joiden myötä voi todeta, kuinka ällistyttävän moneen suuntaan punk oikein voikaan taipua.
Levyn loppupuolella on Attilan Barnstormer 1649 -yhtyeen kappaleita, joissa mies yhdistelee erittäin mehukkaasti punkkia ja keskiaikaista musiikkia hyödyntäen elävästi myös tuon aikakauden soittimia. Tekstit ovat kuitenkin ajattoman kantaaottavia. Nykypäivän ongelmissa peilataan Britannian historian kipukohtia ja osoitetaan, kuinka vähän riisto ja eliitin valta ovat aikojen saatossa muuttuneet. Laulut tarjoavat myös yllättäviä näkökulmia brittihistorian kummiin käänteisiin, kuten kuningasvallan katkokseen ja lyhyeen tasavaltalaisuuden aikaan 1600-luvulla. Levyn tiimoilta suunniteltu Euroopan kiertue peruuntui koronaviruksen takia, mutta sitä on ryhdytty järjestämään uudestaan loppuvuodeksi. Nauti nyt parhaiden palojen levystä ja Attila the Stockbrokerin verrattomista live-esiintymisestä sitten loppuvuoden kiertueella, joka yltää Suomeenkin asti.
Eilen Attila the Stockbroker heitti todella hienon streamkeikan uuden LP:n julkistamisen kunniaksi. Kaikki LP:n biisit soitettiin ja tarinat biisien takaa avattiin perinpohjaisesti ja hienolla huumorilla höystettynä. Nyt tämä koko kaksituntinen on katsottavissa ”jälkilähetyksenä” Facbookissa. Kannattaa tsekata ja voi sen LP:nkin ostaa 😉
Attila the Stockbroker: Heart on My Sleeve – A 40th Anniversary Compilation LP
Julkaisu: 26.6.2020
Brightonilaisen punksaarnaajan Attila the Stockbrokerin upea ura saavuttaa 40 vuoden rajapyykin. Sen kunniaksi Hiljaiset Levyt julkaisee Attilan itsensä kokoaman, kunniakkaat vuosikymmenet kattavan vinyylialbumin Heart On My Sleeve – A Fortieth Anniversary Song Compilation levytysuransa kohokohdista. Parhaisiin valikoituneiden kahdentoista kappaleen mittaan mahtuu murto-osa miehen yli kahdenkymmenen vankan albumin ja ainakin yhtä monen EP- ja singlelevyn katalogista. Levy käynnistyy Thatcherin poliisiarmeijalle uhittelevalla folkpunkilla Fifth Column, joka ilmestyi vuonna 1980. Kansaa koetelleiden vuosikymmenien kokemuksia purkavat myös Falklandin ja Lähi-idän sotaintoilun sekä Itä-Euroopan visiittien raportit, joiden myötä voi todeta, kuinka ällistyttävän moneen suuntaan punk oikein voikaan taipua. Barnstormer 1649 -yhtyeen kappalessa Atttila yhdistelee erittäin mehukkaasti punkkia ja keskiaikaista musiikkia hyödyntäen elävästi myös tuon aikakauden soittimia.
Mickey Jupp: One of a Kind (LP)
Julkaisu: Heinäkuussa
Pubrocklegenda Mickey Jupp ehti jo kertalleen lopettaa levyttämisen vuonna 1994 You Say Rock. Uusia biisejä alkoi kuitenkin syntyä 2010 ja niitä Mickey Jupp on äänitellyt kotistudiossaan ja julkaissut faneille kotipolttosina CDr:inä neljätoista levyn verran. Nyt Hiljaiset levyt julkaisee näistä parhaat vinyylillä. Juppin magiikka tarinakertojana on tallella.
Vuokkoset: Umpikujassa (LP)
Julkaisu: Elokuussa
Punkkia, protopunkkia ja jopa progea yhdistelevä ärhäkkä levy Tampereelta.
Jahnukaiset feat. Miika Söderholm: : Brickfield Nights / Mikkitelineestä on puolet minun
Julkaisu: Elokuussa
Jahnukaiset jatkaa vierailevien laulusolistien kanssa tehtävien singlejen sarjaa. Nyt vuorossa vokaaleissa Miika Söderholm. A-puolella Boys klassikko ja B-sivulla Miikan Ypö-Viis aikainen ralli.
Miika ja Yari: 7”
Julkaisu: työ alla
Kaksi punklegendaa työstävät uutta musiikkia yhdessä.
Wolfmen: Shadwo War (LP)
Julkaisu: suunnittelitta
Vinyyli versio aikoinaan vain CD:nä julkaistusta Woflmenin ensimmäisestä pitkäsoitosta.
Johnny Spunkyn kolmas ja viimeiseksi jäänyt levy Hiljaisille äänitettiin toukokuussa 1990 Viialassa Heikki Pelosen Akaan MR-Studiossa. Tuttuun tapaan Juha soitti ja lauloi kaiken itse sekä ohjelmoi rumpukoneet. EP:lle tuli neljä biisiä, jotka olivat: Flagshirt, Mister Real Cool, Cherish It Gently (Snake In Your Room) ja Labourcamp Throughtcrime.
Kannet tehtiin tuttuun tapaan Kaarsalon perheen yhteisvoimin. Juhan veli Simo piirisi grafiikan ja äiti Liisa vastasi ulkoasusta. Levyt tehtiin nyt Finnvoxilla. Riihimäen Äänitetuotanto lopetti toiminnan 6.6.1990, joten tutusta kaiverrus MTV/For ja painatus Riihimäki piti luopua. Muistan kun pari päivää tuon lopettamisilmoituksen jälkeen ajoin Riihimäelle ja hain loput nauhat mukaani, otin myös puristusmatriisit, joista ei ollut kuin riesaa tulevissa muutoissa ja jossain välissä heitin ne kaikki roskiin. Edes yksi olisi pitänyt säästää muistoksi. Finnvoxille siirtyminen oli kyllä pidemmässä juoksussa onni, sillä laatu parani ja siellä oli todella mukavaa väkeä töissä, joihin oli ilo tutustua. Finnvox suhtautui Hiljaisten tapaan tehdä matriisikaiverruksia todella innostuneesti ja jonkun myöhemmän levyn kohdalla soittivat ja kysyivät, että eikö tähän tulekaan kaiverrusta kun ei kirjeessä ollut mainintaa. Se sitten keksitiin siinä soiton aikana. Tähän Mutatio Vitalis EP:hen kaiverrettiin A-puolelle ” My Third Coming” ja B-puolelle ”In Seven Inch Form”.
Johnny tyyli oli hiukan muuttunut ajan saatossa ja sitä Suicidea mihin olin ihastunut, oli mukana vähemmän. Tuskin tuo Suiciden väheneminen oli syy, mutta levy tuntui menevät kokonaan ohi niin kriitikoilta kuin yleisöltä. Juhan kanssa puhuttiin LP:n tekemisestä ja sille haettiin Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskuksen (ESEK) tuotantotukea, mutta sitä ei saatu. Se ei vielä lopullisesti haudannut projektia, mutta sitä siirrettiin. Juha Kaarsalo oli hieno ja mukava mies, mutta tykkäsi olla omissa oloissaan, eikä pitänyt itsestään ääntä. Keikkoja hän teki vain muutamia. Bändiäkin hän kokosi, mutta se hajosi noin vuoden jälkeen. Eikä tuo yhtyekään montaa keikkaa tehnyt. Jotenkin homma vaan hiipui ja innostus tuntui katovan. Varsinaisesti ei koskaan ääneen sanottu, että antaa homman olla, mutta ei vain enää soiteltu. Juha itse aktivoitu 1990-luvun puolivälissä ja julkaisi omakustanteena Shades Of Things To Come CD:n. Muistaakseni Juha ei edes tarjonnut tuota CD:tä Hiljaisillle julkaistavaksi. Hyvät muistot jäivät kuitenkin tästä kolmen EP:n mittaisesta taipaleesta.
Alice in Wastelandin siirtyminen Pokolta Hiljaisille tapahtui niin, että eräänä päivänä Hiljaisten postilokerossa oli demokasetti, jossa yhtyettä tarjottiin Hiljaisille. Oli erittäin hämmästynyt. Bändi oli tehnyt loistavan albumin – ainakin minun mielestäni – Pokolle ja ura näytti minusta nousujohteiselta, kuinka ne nyt halusivat ottaa askeleen tai useammankin taaksepäin ja tulla meidän pikku merkille. Hetken ihmeteltyäni totesin, että kyllä tässä on parasta mennä käymään Epen juttusilla ja selvittää hiukan missä ollaan menossa.
Epelle sitten kerroin, että yhtye tarjosi itseään meille ja sanoin samalla, että en tietenkään ota yhtyettä jos Epellä on jotain sitä vastaan. Epe sanoi, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, mutta että minun kyllä kannattaisi harkita otanko yhtyettä, sillä se oli melko hankala tapaus. Epe kertoi muutamia enemmänkin hauskoja tarinoita, muun muassa siitä kuinka yhtye oli esiintynyt Kokoomus-nuorten tilaisuudessa ja kertonut siellä mielipiteensä kyseisestä puolueesta, eikä se ollut kovin mairitteleva. Todelliseksi kynnyskysymykseksi oli kuitenkin noussut kustannussopimuksen tekeminen. Siihen kun ei nimiä saatu alle oli lopputulos välirikko.
Mietiskelin asiaa pari päivää ja totesin, että houkutus tehdä levy Alice in Wastelandin kanssa oli liian suuri, joten vastasin bändille, että eiköhän tehdä levy. Minulla ei koskaan ollut isompia vaikeuksia bändin kanssa. Hoidin asioita Smolanderin Karin kanssa ja kun Karin hiukan töksöön tyyliin tottui, niin homma meni ihan OK. Välillä kyllä tuntui, että bändi haluaa sopia liiankin tarkasti asioita ja tsekata, että varmasti hommassa ei ole mitään epäselvää. Tämä tuntui minusta hiukan kummalliselta, kun olin tottunut siihen, että isot linjat sovitaan kättä puristamalla ja sen jälkeen hoidetaan käytännön ongelmat kun niitä tulee. Ei Alicenkaan kanssa tarvinnut toki mitään sopimuksia kirjoittaa. Yhdenkään artistin kanssa en muuten ole koko uran aikana sopimuksia kirjoitellut. Molemmin puoli on kaikkien kanssa aina pidetty mitä on luvattu.
AiW:n kanssa siis lyötiin kättä päälle ja ensimmäiseksi singleksi sovittiin Bleeding. Kappale on alun perin Kari Smolanderin käsialaa ja melko vanha. Markus Latvala työsti sitä singleä varten uusiksi. Bändi äänitti singlen Jyväskylässä Niemen Jussin studiolla. Kansia kun alettiin tekemään, niin bändiltä tuli valokuva kantta varten jossa nainen makaa lattialla. Etukannan kuvan on ottanut yhtyeen laulusolisti Pikke Paananen, kuka kuvassa on siitä ei tietoa. Takakannessa on pieni bändikuva, jonka Anssi Männistö otti Tulliklubin keikalla takahuoneessa. Single kaiverrettiin Finnvoxissa 11.9.1990 ja julkaisupäivässä kuukausi ja päivä vaihtoivat paikkaa, eli single ilmestyi kauppoihin 9.11.1990.
Erittäin merkittävää Hiljaisten Levyjen kannalta on, että tämä oli ensimmäinen levy, jonka julkaisijana ei enää ollut Hiljainen Kulttuuriyhdistys ry., vaan Hiljainen Oy. Tosin etikettipohjaan jäi vielä tässä levyssä Hiljainen Kulttuuriyhdistys, sitä ei älytty kiireessä vaihtaa. Levyjä alkoi tuolloin ilmestyä niin paljon, että rahaliikenne alkoi hiukan hirvittää. Homma piti saada tukevammalle pohjalle ja ihan vain varmuuden vuoksi sellaiseksi, että jos kävisi tosi kehnosti, niin oma omaisuus ei menisi. Kaveripiirissä kyselin löytyisikö halukkaita osakkaiksi. 100 markkaa maksoi yksi osake ja yllättäen halukkaita löytyi useampikin ja muutamat merkitsivät useammankin osakkeen. Itse merkitsin 80 osaketta. Kaikkiaan osakkeita oli alku vaiheessa 240 kappaletta.
Alice in Wasteland oli saavuttanut aika paljon nimeä Ruotsissa Poko LP:llä, joten vientiponnisteluja sinnepäin tehtiin. Lähetin singleä useammalle radioasemalle ja tietämiini Ruotsalaisiin pienlehtiin. Fanzineiden kautta minuun otti yhteyttä Tukholmalainen kaveri, joka kirjeessään kertoi olevansa suuri Alice In Wasteland fani ja että hänellä on pieni distro. Sovittiin sitten kirjeitse, että kun tulen käymään Tukholmassa niin tavataan. Kävin läpi kaikki tietämäni Tukholmalaiset levykaupat ja sain sovittua yhteensä parin boxin myynnistä singleä, eli matkakin tuli melkein rahoitettua. Siispä laivaan.
Tukholmassa sitten tapasin tämän innokkaan kaverin kahvilla. Aikamme kun siinä jutusteltiin ja kerroin että minä yritän saada singleä lisensoitua Ruotsiin. Pian päädyimme siihen, että kaveri perustaa oman levymerkin (Spinnin’ Round Records) ja sen ensimmäinen julkaisu on tämä single. Lisää ideointia kuinka homma saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla ja ratkaisu oli, että kaveri teettää omat kannet ja etiketit ja käytetään Hiljaisten valmiita puristusmatriiseja. Rahoista sovittiin, että kaveri maksaa ennakon levyistä, minä hoidan levyjen prässäyksen, toimitan ne Tukholmaan ja parin kuukauden päästä kaveri maksaa loput minulle. Kättä päälle ja homma näytti hienolta. Levy valmistuivat, ne lähtivät Ruotsiin ja kaveri pussitti ne kansiin, joissa Smolander soittaa kitaraa. Kansia on painettu ainakin neljälle eriväriselle kartongille.
Pari kuukauden päästä lähestyin kaveria kirjeellä ja kyselin, että kuinka menee. Levyjä oli mennyt jonkin verran, mutta muuten ei todellakaan mennyt hyvin. Kaveri kärsi vakavasta munuaissairaudesta ja oli juuri menossa leikkaukseen. Hänen isänsä luovutti toisen munaisensa pojalleen. Sovittiin, että katsellaan asiaa uudestaan puolen vuoden päästä. Jossain välissä tuli kirje, että hän oli pari kuukautta kotona, mutta että oli menossa uudestaan sairaalaan ja että katsottaisiin tilannetta pari kuukauden päästä. Mitään ei kuulunut pitkään aikaan ja kirjoittelin kysyäkseni kuulumisia. Pojan isältä tuli vastaus, jossa kertoi poikansa kuolleen. Munuaissiirto, eikä sen jälkihoito ollut auttanut asiaa. Rahojen tai loppujen levyjen perään en hennonut kysellä.
Bid vientiseikkailujen myötä Bleeding päätyi vuonna 1991 Kreikkalaisella Random Relations Part 2 (Elfish ELF009) kokoelmalla.
Suoranaisesti ei liityn levyn julkaisuun, mutta aina välillä tulee ihmeteltyä kuinka nämä levyt leviävät ympäri maailmaa. Muutamia vuosia sitten Tomi Riionheimo lähetti valokuvan Thaimaalaisesta levykaupasta, jonka käytettyjen levyjen hyllyssä oli Hiljaisten painos Bleeding singlestä. Kuinkakohan sekin on maailman toiselle puolelle päätynyt.
