Kun vuoden loppu alkoi lähestyä, mietin keneltä tilaisin Hiljaisille joulukortin tänä vuonna. Tapani Rytöhonka oli tehnyt edellisen vuoden Hiljaisten Levyjen joulukortin. Kun hetken aikaa asiaa pyörittelin, niin ajatukseksi tuli, että joululevy olisi kyllä paljon hauskempi. Biisejä ei enää olisi ehtinyt äänittää, eikä rahakaan ollut niin paljoa että olisi voinut tehdä normaalin levyn, joten jotain muuta piti keksiä.
Stiff Records oli vuonna 1980 tehnyt LP:n The Wit And Wisdom Of Ronald Reagan, jonka A-puolella oli “kappale” The Wit Of Ronald Reagan ja B-puolella The Wisdom Of Ronald Reagan. Homman vitsi oli tietysti siinä, että kummankin puolen urat olivat tyhjät. Seuraava ideani oli siis tehdä tällainen levy. Soittelin Finnvoxiin ja kyselin mitä tyhjien urien kaivertaminen maksaisi. Maksoihan se, joten piti vielä vähän kehitellä asiaa ja päädyin täysin tyhjään levyyn, siis sellaiseen mikä tavallisesti oli yksipuoleisen levyn toisella puolella. Taas soitto Finnvoxille ja kyselin mitä tällainen maksaisi. Siellä pidettiin ideaa niin pöhkön hauskana, että lupasivat 300 kappaleen painoksen erikoisedullisella hinnalla. Varsinkin Jussilan Mika innostui ideasta.
Etiketit levyyn tietenkin tehtiin. A-puolella on ”Hiljaista Joulua” ja B-puolella ”Hiljaisia hetkiä kiireen lomaan”. Ihan oma koodisarjakin tätä varten keksittiin: HYKS-001. Kannet piirsi Nalle Virolainen. Tai tarkemmin sanottuna etukannen ja postikortin. Postikortin kuvaa käytettiin myös takakannessa. Erillinen postikortti tehtiin samasta kuva. Postikortti painettiin punaisella värillä, levyn kannet puolestaan sinisellä. Molemmat painohommat teki aina luotettava Tehokopiointi.
Nyt Hiljaisilla oli oma joululevy ja se piti saada jakoon. Tampereella jaoin sitä kaikille niille jotka tunsin ja jotka olivat vähänkään tekemisissä rockin kanssa. Muutaman ohjelmatoimiston sihteerit liikkuivat toden teolla, sillä heitä ei kuulemma kukaan koskaan muistanut. Muualle Suomeen oli kriteerit olivat hiukan kovemmat – postikulut kun kuitenkin piti maksaa. Hiljaisille joulukuussa tulleiden postimyyntitilausten mukaan pakkasin levyn. Kun levyjä vieläkin oli vähän jäljellä, niin yhtenä iltana otin 25 kappaleen boxin mukaan, kun menin YO-Talolle jollekin keikalle, ja jaoin levyjä siellä yleisölle. Kaikista kolmestasadasta levystä päästiin eroon ennen joulua.
Myöhemmin minulle selvisi kiertotietä, että levyn valmistus oli tuottanut tappiota Finnvoxille. Siellä ei oltu tarjousta tehdessä otettu huomioon, että heillä on olemassa vain yksi peilimatriisi. Siis se, joka laitetaan yksipuoleisten levyjen toiselle puolelle. He joutuivat tätä levyä varten teettämään toisen peilimatriisin. Finnvoxin hienosta pelihengestä osoituksena on, että paitsi että he eivät kysyneet voisinko maksaa lisää tuon ylimääräisen matriisin valmistamisesta, niin he eivät edes maininneet minulle, että lisäkustannuksia oli heille tullut.
Tämä levy on sellainen erikoisuus, että tästä on kysytty minulta useita kertoja. Onpa minua tämän levyn tiimoilta haastateltu kaksi kertaa ulkomaisia kirjoja varten. Toinen kirjoista käsitteli yleisesti erikoisia levyjä. Toinen kirja keskittyi pelkästään levyihin, joissa ei ollut ääntää. Lienee noita ei-ääntä-levyjä on sitten jonkin verran enemmän kuin Stiffin ja Hiljaisten julkaisemat.
