Lokakuussa järjestettäville Berlin Independent Daysille oltiin päätetty lähteä Suomesta hiukan isommallakin porukalla. Kun kulut tuntuivat aika isoilta (ständi, jne.) niin päädyin Stupidojen kanssa siihen, että otetaan ständi puoliksi. Kun tämä päätös oli tehty, oli helppo päättää, että tehdäänpä yhteinen promokasettikin jaettavaksi ulkomaan pelleille. Tuumasta siis toimeen.
Kumpikin levy-yhtiö sai yhden puolen (30 minuuttia) kasetista ja valitsi siihen haluamansa bändit ja biisit. Hiljaisten Levyjen kappaleet olivat: Ravin’ Seeds: Turn On Your T.V. / Alice In Wasteland: Bleeding / Alivaltiosihteeri: Mauno Henrik Kolvisto / Jalla Jalla: Dead Man On The Ground / Jalla Jalla: Love Charging Battery / Garbagemen: Song & Legend / Maaseudun Tulevaisuus: Kylmäoja. Jalloihin siis uskotiin ja haluttiin korostaa bändiä valitsemalla kaksi biisiä siltä kasetille. Hommassa oli vahva itsetekemisen henki, vaikka kasetit tehtiin oikeassa monistamossa, niin kannet painatettiin Tehokopiointi kopiopainossa ja taittelin ne itse kotelon sisään. Julkaisulle ei tullut koodinumeroa, mutta sen koodinumeroksi oli ajateltu HIST-001. HIST-002 oli seuraavan vuoden promokasetin koodi.
Joose Berglund Stupidosta muisteli homma Pop-lehden artikkelissa aikoinaan: ”Vielä 90-luvun alussa messuille tosiaan tehtiin noita promokasetteja. Olin siihen aikaan töissä edesmenneessä paikallisradiossa, Radio Sykkeessä ja lainattiin niitten studiota, jotta Jukan kanssa saatiin oikein puhuttua kasetille välispiikit biisien väliin. Eikä tietysti mitään kässäriä, nauha pyörii ja sinne väliin soperrettiiin jotain ja yritettiin olla ns. hauskoja englanniksi. En oo kyllä kehdannut 15 vuoteen kuunnella sitä kasettia. Tänä päivänä, kun joku tekisi vastaavan promootioiskun, niin sais varmaan hullun paperit…”. Noista välispiikeistä vielä sen verran, että Hiljaisten levyjen puolen juontaa ”DJ Junttihuumori”, joka höpisee muun muassa seuraavasti: ”Help, Alice in Wasteland is bleeding!”.
Kasetteja taidettiin tehdä 300 ja suurin osa niistä jaeltiin BIDissä lokakuussa 1990. Ihan hukkaan heitettyä homma tuo ei ollut, siellä mittavan määrän fanzinejuttuja lisäksi saatiin jo ekalla kerralla lisensoitua muutama biisi ulkolaisille kokoelma-LP:ille. Loput kasetit läheteltiin ympäri maailmaa pienlehtiin ja levy-yhtiöihin, sekä jaeltiin Suomessa tilausten mukana bonuksina.
Ei nyt suoranaisesti liity tähän kasettiin, mutta BID-reissuun muuten, enkä muista että tätä juttua olisi kukaan kertonut. Miettisen ständi oli Stupidon ja Hiljaisten ständin vieressä. Ständille ei periaatteessa saanut jättää mitään yöksi, koska messuhalli siivottiin yöllä, mutta kyllähän minäkin piilotin pöydän alle tavaraa. Miettinen ei vaivautunut piilottamaan esitteitään, vaan jätti ne pöydälle. Aamulla ne olivat kaikki hävinneet, viety roskiin. Miettisellä ei siis ollut juuri mitään jaettavaa lehdille / toisille levy-yhtiöille. Miettinen ratkaisi asian, niin, että haki jostain roskiksesta ruskeaa voimapaperia, lainasi minulta tussia, kirjoitti paperiin isolla ”Only spoken word left” ja liimasi teoksen ständin seinälle. Näin ammattimaisesti Suomenpojat hoitivat vientitoimintaa.
