Edellisestä Nightingales levystä oli kulunut jo hyvä tovi. Kokoonpanoonkin oli tullut lisäys, kun Pasi Pakarinen oli tullut toiseksi kitaristiksi. Keikkoja yhtye oli tehnyt niin Suomessa kuin useammankin kiertueen Saksassakin. Itse asiassa tuntui siltä, että kiinnostus yhtyettä kohtaan oli kovempaa Saksassa kuin Suomessa. Aloite tämän levyn tekemiseen tulikin Saksasta, kun Tug Recordsin Martti ”Mäkkelä” Trillitzschin otti minuun yhteyttä. Martti kertoi, että Nightingalesin kokoelma oli myynyt hyvin ja että olisinko kiinnostunut siihen, että tehtäisiin seuraava Nightingales levy yhdessä. Tottakai olin. Sovittiin, että kulut laitetaan puoliksi ja samoin painos ja että Martti hoitaa käytännön järjestelyt.
Levy äänitettiin Tampereella Headline studiossa. Viitasen Jani oli tietenkin äänittäjänä ja tuottajana. Marko Kantola kertoo äänityksistä: ”Pasi Pakarisen myöstä bändin yleissaundi muuttui hiukan kitarapainotteisemmaksi, ja Pasilla oli suuri osuus myös levyn taiteellisen tuotannon puolella. Jani Viitanen huomautti miksausvaiheessa, että ”tältä levyltähän puuttuu melkein kokonaan ne teidän saluunapianot”. Sentimental Hospital taitaakin olla Nightingalesin levyistä jos ei nyt seesteisin niin ainakin surumielisin ja tempoiltaan rauhallisin.
”Omnichordia, tätä mainiota ”elektronista autoharpia” soitettiin kappaleeseen Sun jotenkin niin, että minä (Marko) painoin sointuja ja Pasi hoiti rämpytyskättä. Ehkä siinä on joidenkin kimuranttiempien 11- tms. -sointujen takia vaadittu kaksi kättä sointupuolelle. Varmaan ollut se tuhertaminen aika lystikkään näköistä”, muistelee Marko
Kannet teki Nightingalesin luottograafikko Heikki Viitanen.
Levyn lehdistötiedotteessa levystä kerrotaan:
”Sentimental Hospitalilla laulaja-lauluntekijä Marko Kantolan sävelkynä on ollut terässä myös viime vuodet kun bändi on viettänyt hiljaisempaa eloa. Tästä kertyneestä sadosta on uudelle levylle poimittu täysi tusina popsävellysten helmiä.
Edellisiltä levyiltä tutut jazz-, retro- yms. vaikutteita on yhä selvästi havaittavissa, mutta levy esittelee selvästi suoraviivaisemman ja helpommin lähestyttävän bändin. Tuttujen Beatlesin ja Kinksin haamujen lisäksi vaikuttaisi siltä, että myös esim. David Bowien ja Marc Bolanin levyt ovat viihtyneet veikkosten levylautasilla. Uudistuneeseen saundiin ovat varmasti vaikuttaneet myös uusi kitaristi, punk- ja pubrockveteraani Pasi Pakarinen sekä levyn tuttuun tapaan taidolla äänittänyt ja tuottanut Jani Viitanen. Vierailijoina kuullaan mm. Absoluuttinen Nollapiste –veijari Tommi Liimattaa.
Yksittäisistä kappaleista voisi nostaa esiin vaikkapa akustisten kitaroiden kantaman, tarttuvan nimikappaleen tai bändin uran ehkä jylhimmän esityksen Could It Be:n. Ennen kaikkea levy on kuitenkin vahva ja vaihteleva kokonaisuus.”
Levynjulkaisukeikka pidettiin Rovaniemellä 11.5. Kesällä yhtye kiersi Suomea ja Saksaan mentiin syksyllä promotoimaan levyä.
Kritiikki oli pelkästään kiittävää. Soundi 05/2007 kirjoitti näin: ”Down Down Down hymyilyttää levyn avauksena Status Quon ja The Facesin sukuisella introllaan. Päällimmäinen vaikutelma levystä onkin se, kuinka vahvana vuosikymmenten takainen poptraditio sen raidoilla elää. Sillä vaikka Thank You My Lord For Plastic istuisikin nimensä perusteella luontevimmin Absoluuttisen Nollapisteen ohjelmistoon, niin itse biisi tuo mieleen lähinnä The Kinksin. The Nightingalesin humoristiseenkin kaleidoskooppiin mahtuu tälläkin kertaa myös ripaus jazzillisuutta ja varsinkin Hard Working Manilla jo ammoin tavaramerkikseen erottunutta Villistä Lännestä periytyvää saluunapianismia.”
Saksassa arvioita oli tukuittain Martin vahvan promotyön asioista. Tässä esimerkkinä Ox-Fanzinen numeron April/Mai 2007 arvio: “Das ist bei Sentimental Hospital ganz anders. Ohne schales Bier und kalten Zigarettenrauch wird frisch eingeschenkt, 12 Mal wunderbarer Pubrock, wie er britischer nicht klingen könnte. Wie machen die das nur? Barpiano, ein bisschen KINKS und T-REX und dazu ganz skurrile Texte beziehungsweise Songtitel wie Thank you my lord for plastic oder My girl loved Velvet Underground.
Besonders das Titelstück ”Sentimental hospital (We happy alcoholics)”, die TV PERSONALITIES könnten es nicht besser formulieren, lädt zum Mitsummen ein.”
Lopuksi pitää vielä mainita, että Eläkeläiset versioi Nightingalesin biisin Thank You My Lord for Plastic albumilleen Humppa of Finland (2017) nimellä Onneksi sentään on humppa.
