Kahden CD-singlen jälkeen tehtiin Rehtorien pitkäsoitto. Samalla porukalla, studiolla ja tuottajalla taas, joten saatiin helposti otettua levylle neljä biisiä CD-singlelle tehtyjen kuuden biisin nipusta. Kahdeksan uutta biisiä äänitettiin varsinaisessa albumisessiossa loppuvuodesta 2001. Biisimateriaali ei ole levyllä yhtenäistä Heko kertoo biisin tekemisestä ja biiseistä: ” Omassa elämässäni oli kova ja karukin aikuistumisvaihe päällä ja biisejä tuli tehtyä ohimennen, väkisin ja joskus sentään luomisen ilosta. Levy on kyllä melkoinen paella levyksi. Otetaan 5 osaa punkpunkia, 3 osaa balladia, 3 stadionunelmaa, lisätään 1 stand-out track ja ripaus ränttätänttää.”
Levystä Pertti Ojala kirjoitti Soundiin 5/2002 seuraavan arvion: ”Rehtorit palaa antamaan tukiopetusta punkpitoisesta voimapopista kiinnostuneille. Seitsemän vuoden takaisella ensialbumillaan Millionääri kielioppi ei vielä ollut kunnolla Ne Luumäkien jäljiltä syntyneen bändin hallussa, mutta Hiljaa! on komentona sitäkin selvempää suomea. Rehtori Hekon johtama ryhmä on löytänyt soittoonsa uuden vaihteen ja Boys-Pojat-Ramones-Ne Luumäet -akselilla irtoaa reipasotteisen melodista ja jo nostalgiseksi luokiteltavaa tykitystä.
Perjantain ja maanantain välinen yö palauttaa mieleen Boysin Brickfield Nightsin, mutta ramalamadingdonginen Liekehtivät pulisongit liippaa Flaming Sideburns -tribuuttina jo tämän päivän trendejä. Naurettavaa? on utopistisine teksteineen Rehtorien näkemys arkipäivän Imaginesta. Kukaan ei lyö enää ketään turpaan, eikä mikään pilaa enää ilmaa. Ihmiset ovat eläimiä antaa ihmissuhdeopetusta rautalangasta vääntämällä. Lähimmäistä ei saa kiusata, koska ihmiset ovat eläimiä eikä eläimiä saa kiusata. Levyn ramonesimman raidan Maailman huonoin TV soisi tarkoittavan sitä törkyisen aivotonta ideaalia, joka on tekemässä suomalaisesta televisiosta digiajan sontaluukkua.
Soiton osalta Hiljaa! pelaa mukavan ronskisti, mutta kuraattori Kurjen siisti ja totisimmillaan joremarjarantaisiin mittoihin yltävä laulu ei istu kaikkein optimaalisimmin muun bändin rempseyteen. Ja vaikka Rehtorien oppitunti venähtääkin hieman pitkäksi, niin Hiljaa! raikaa jopa tapauksessa kuin ajoilta, jolloin koululaitoksen lopputuotteena syntyi älyllisempiä olentoja kuin Haluatko miljonääriksi -kilpailijat keskimäärin.”
Saksalainen Ox-Fanzine (Lars ”Abel” Gebhardt) arvioi levyn numeroon 48 näin: “Bereits in den frühen 90er Jahren fanden hier und da einmal Veröffentlichungen aus dem Hause Hiljaiset Levyt den Weg in meine bescheidenen vier Wände und wussten mich das ein ums andere Mal zu überraschen. Das finnische Label kümmert sich um einheimische Bands, die zumindest international noch völlig unbekannt sind, es aber mehr als verdient haben, an Popularität zu gewinnen. Und dieser Politik ist man bis heute treu geblieben, wie man an REHTORIT und ihrem Album ”Hiljaa!” sehen kann. Dieses Quintett aus dem Land der langen Winterabende frisst sich augenblicklich mit seinen hymnischen Refrainmelodien ins Gehirn und will dort auch so schnell nicht mehr raus. Und so bleibt es auch das ganze Album durch. Der Spagat zwischen ruhigeren COCK SPARRER und raueren CHEAP TRICK gelingt nicht immer, auch wenn die finnische Sprache dem ganzen eine sehr eigene Note verleiht. Ein paar schnellere Nummern hätten dem Album dennoch sehr gut getan.”
Levyn jälkeen kokoonpano alkoi taas rakoilla ja yhtye oli pidempään epävakaassa tilassa. Seuraava albumi Klassista musiikkia ilmestyi vasta vuonna 2006. Sitä Heko ei edes tarjonnut Hiljaisille Levyille vaan päätti julkaista sen itse.
