
Joulukuussa 1990 Soundin päätoimittaja Timo Kanerva soitti minulle ja kertoi että Miettinen lopettaa Demopalstan pitämisen Soundissa. Samalla kun Miettinen oli ilmoittanut lopettamisestaan Timolle, hän oli suositellut minua palstan seuraavaksi pitäjäksi. Lupasin mietiskellä asiaa, sovimme että tulen käymään Soundissa viikon sisällä ja katsotaan löytyykö yhteinen näkemys aiheesta. Helpostihan tuo sitten löytyi. Palstan uudeksi nimeksi tuli Demoefekti. Tuolla termillä oli IT-piireissä se merkitys, että se tarkoitti tilannetta kun softaa näytetään asiakkaalle ja se tilttaa tai kaatuu. Näin yhdistin termillä levyhommat ja IT-urani. Ensimmäinen Demoefekti ilmestyi Soundissa 2/1991.
Demoja tuli noin 60 kappaletta kuussa ja joka kuukausi pinossa oli pari todella hyvää. Pian alkoi harmittaa, kun ei oikein voinut tehdä niille mitään; Hiljaisten talli oli kutakuinkin täynnä ja useat niin loistavia kuin olivatkin eivät tyylillisesti oli meille edes sopineet. Kovasti mietiskelin, että mitä näiden eteen voisi tehdä. Englantilaisissa musiikkilehdissä tuli tuolloin aika ajoin ilmainen vinyyli-EP lehden mukana, joten ajattelin, että eikös sellaisen voisi tehdä Suomessakin, mutta demobändeistä.

Intoa puhkuen lähdin Kanervan Timon juttuisille. Kerroin huippuhienon ideani, että jokainen Soundin lukija saisi ilmaisen demobändien EP:n lehden mukana. Timo piti ideaa mielenkiintoisena, mutta että tätä pitäisi hiukan rustata vähemmän kustannuksia Soundille aiheuttavaksi. Alkoi melkoinen neuvottelu, jonka lopputulos oli, että Soundin väliin levyä ei tulisi, mutta että Soundi tekisi EP:n kannet ja painattaisi ne, kaikesta muusta vastaisi Hiljaiset Levyt. Kotiin kävellessä mietin, että ei tämä nyt ihan niin mennyt kuin olin ajatellut. Se mistä olin tyytyväinen oli, että Timo lupasi jutun jokaisesta EP:lle valitusta bändistä lehteen.
Kesällä sitten valitsin alkuvuoden demoista parhaat ja aloin koota levyä. Levylle tuli neljä erityylistä bändiä, jotka olivat Wilma, Lunatunes, Kamikaze Pilots ja Villi Pohjola. Wilman demo oli käsittämättömän hyvä. Niin kaukana kuin se olikin Hiljaisten linjasta niin ihan vakavissani vähän aikaa pohdiskelin yhtyeen kiinnittämistä. Vaikka demo oli yhtyeen ensimmäinen, niin se oli teknisestikin täysin valmis. Bändi johtohahmo Anna Kuoppamäki sanoi siitä: ”Olimme tehneet demoa hartaasti ja pitkään, koska etsimme bändille omaa soundia ja tyyliä.” Wilma oli niin loistava, että se sai levytysdiilin heti EP:n ilmestyttyä. Demon valmius tuli esille, kun yhtye äänitti ensisingleksi uudestaan Lautalla biisin – sen single versio kuulostaa lähes identtiseltä demoversion kanssa. Tällä EP:llä julkaistu demoversio valikoitu aikanaan myös Poko Rekordsin ansiokkaalle Sivulliset-boksille.

Lunatunes oli sarjakuvapiirtäjä Kivi Larmolan, pitkäaikaisen Rumba-kriitikon Markku ”Feggy” Roinilan ja Japi Kivisen bändi. Kiven tunsin jo varsin hyvinkin tuossa vaiheessa ja olin julkaissut miehen sarjakuvia Hiljaisen Kulttuuriyhdistyksen toimesta. kaveripisteitä ei tarvinnut antaa, sillä miesten brittihenkinen indierock oli kerrassaan erinomaista. Lunatuneskin sai pian EP:n ilmestymisen jälkeen levydiilin Megamanialle.
Kamikaze Pilots on Wanna Beesissä soittaneen Ari Rauskun uusi bändi. Upeaa Aussi-rockhenkistä rock’n’rollia. Olin aivan varma, että Kamikaze Pilotskin löytäisi jostain uuden kodin, mutta niin ei käynyt. Kun parissa vuodessa ei mitään tapahtunut niin päätin julkaista sen singlen – palataan siihen hiukan myöhemmin tässä sarjassa.
Viimeinen yhtye Villi Pohjola, joka oli hiukan Juliet Jonesin Sydän –tyylinen Suomirockbändi Rovaniemeltä, jäi kaikkein kevyimmäksi tapaukseksi. Yhtye teki omakustannesinglen, mutta hävisi sitten enempiä jälkiä jättämättä.
Kannet siis tehtiin Soundissa – maan mainio Japa Mattila varmaankin ne teki. Masterointi ja kaiverrus tehtiin Finnvoxissa Mika Jussilan toimesta. Matriisi kaiverrukset olivat: A-puolella: ”Mutta kun mekin haluttais levylle” ja B-puolella ”Miten niin ei kelpaa” – Jukkahuumooria demobändien levylle. Levy julkaisiin 11.10.1991 ja sitä jaettiin selkeästi normaalia enemmän promoina ja on varmasti ainoa Hiljaisten Levyjen julkaisema levy, jota on lähetetty ilmaiseksi isoihin levy-yhtiöihin.
