Uutta

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 59 – Jalla Jalla / Greenhouse AC / The Nightingales: Roi Soi – Live (MC; Hiljaiset Levyt HIOR-001) 1993

Tämä onkin helppo kirjoittaa, sillä lähes kaikki tarvittava on kirjattu jo kasetin kansiin. Tässä se mitä lipukkeesta löytyy:

KUINKA KAIKKI TAPAHTUI

Lokakuussa Berlinissä B.I.D. musiikkiseminaarissa Jorma Ristilä ja Joose Berglund (Stupido Twins) sekä Jukka Junttila (Hiljaiset Levyt) saivat kevyen juopottelun jälkeen hienon idean. Julkaistaan Jalla Jallalta ja Greenhouse AC:Ita yhteislive-EP, jolla on vain coverbiisejä. Asiaa ruvettiin aikanaan viemään eteenpäin, jolloin Junttila meni Tampereen Tullikamarille Jussi Santalanden kanssa keskustelemaan mahdollisesta keikkapäivästä, jolloin Jallat ja Grönarit olisivat keikalla joka äänitettäisiin. Jussikin oli noteerannut Rovaniemen erinomaisuuden rock-kaupunkina ja ehdotti Junttilalle, että miksei tämä järjestäisi Roi Soi-nimistä kiertuetta Rovaniemeläisyhtyeille. Koska idea todettiin erinomaiseksi, puhuttiin likilegendaarinen keikkamyyjä Hannu Korhonen Dex-Viihteestä ympäri, myymään Roi Soi-kiertue – ja Hannuhan teki työtä käskettyä. Kiertueelle mukaan tulivat Jalla Jalla (Jouko Hiltunen – kitara, Jukka Kärhä – basso, Harri Pöyhtäri -laulu, Jukka Tarkiainen – kitara, Pete Tuononen – rummut), Greenhouse AC (Jussi Nykänen – laulu, Jari Mikkola – kitara, Hannu Kulusjärvi – basso, Emppu Jänkälä – rummut) ja The Nightingales (Marko Kantola – basso ja laulu, Ari Mäkitulkkila – rummut, Jorma Pirttijärvi – piano, Jukka Pirttijärvi– kitara). Tarkiaisen Jukka teki upean kiertuejulisteen. Kiertueen keikoista päätettiin äänittää Tampereen ja Helsingin esiintymiset. Tampereen keikkaa varten lainattiin Rockadillon Tapio Korjukselta DAT-nauhuri ja Tullikamarin äänimies Piikki Vainionpää miksasi ja äänitti keikan. Keikalla Nightingalesin Kantola vieraili Jalla Jallan kosketinsoittajana muutamassa biisissä, ja lähes koko Jalla ja Grönari orkesterit täydennettynä Junttilalla puolestaan lauloivat taustoja Nightingalesin Glad to be Gayssä – mikä luojan kiitos ei onneksi kuulu juuri ollenkaan. Hesan keikkaa varten Stupidojen ”kolmen markan businessmiehet” varta vasten ostivat oman DATin ja keikan äänitti ja miksasi Hessu Iso-Ahola. Keikalta valokuvia napsi Pentti Hokkanen. Nauhat masteroitiin digitaalisesti aikanaan Finnvoxissa Mika Jussilan ollessa paikoissa, Junttila ja Rainer Valliuksen (Hiljaiset Levyt) ihmettelivät toimitusta ja höpisivät hassuja. Kasetin kannen suunnitteli ja toteutti Jari Myllykoski (Booga’s Treehouse Club).”

Sen verran tarinaa, voi laajentaa, että kun yhteis-EP:stä oli päästy eteenpäin, niin kasetti-idea syntyi aika automaattisesti. Vinyylit oli ajettu jo oikeastaan alas, CD:t vielä todella kalliita tehdä, joten ajatus siksi pelkästä halavasta kasettisarjasta. Ideaa vahvisti New Yorkilaisen ROIR-merkin upea kasettijulkaisusarja, jossa oli huimia live- ja demojulkaisuja sellaisilta bändeiltä kuin Dictators, Suicide, New York Dolls, Germs, Bad Brains, muutamia mainitakseni. Tuli ajatus, että jos Suomessa saisi hyviä live- ja demonauhoituksia niin niitähän voisi julkaista samalaisena sarjana. ROIRiin päin kumarrettiin myös koodinimeä mietittäessä HIOR ei nyt ole ihan ROIR, mutta lähelle. HI on kaikkien Hiljaisten julkaisujen alkuosa ja tuo OR otettiin viittamaan ROIRin.

Kiertue oli varsin kovaa meininkiä Jari Mikkola tiivisti se muistelut lyhyesti: ”Oli kyllä hurja, huh huh… Kaikki parhaat kaverit kiertueella yhdessä… todellakin ikimuistoinen tammikuu 1993.” Kiertuepäivät olivat: 8.1. Rovaniemi (Tivoli), 13.1. Mikkeli (vanha Huopatehdas), 14.1. Lahti (Club 16), 15.1. Turku (Seminaari), 16.1. Tampere (Tullikamari), 22.1. Oulu (Rauhala), 23.1. Pello (Urheilutalo), 27.1. Helsinki (Tavastia), 28.1. Hämeenlinna (Kino Cafe), 29.1. Kyyjärvi (Nuorisotalo) ja 30.1. Jyväskylä (Lutakko). Kasettikansissa on vielä mainittu 31.1. Moulinsart (Linna) – en muista kenen älynväläys oli liittää tämä Tintti-viittaus keikkapaikkoihin. Lutakko varmistui niin myöhään, ettei se ehtinyt mukaan kiertuejulisteeseen.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 58 – Alivaltiosihteeri: Tää Aika Muistuttaa 90-lukua EP (CD-EP; Hiljaiset Levyt HICKS-036) 1993

90-luvun alussa ei vielä tunnettu formaattiradioita ja radiot soittivat laajasti uutta musiikkia ja varsin laaja-alaisesti. Radiosoitto oli tuolloin erittäin tärkeää, paitsi artistin markkinoinnin kannalta, niin myös radiosoitoista saatavien Gramex-korvausten takia – tai no Gramex korvaukset olivat merkittäviä Yleisradion soitoissa, kaupallisella puolella ne olivat suht vaatimattomia.

Radiot siirtyivät erittäin nopeasti vinyylistä CD-formaattiin, sen näppäryyden takia. Kovalevysoitto ei vielä tuossa vaiheessa ollut tullut alalle. Joten jos biisin halusi radioon soimaan, oli se julkaistava CD:nä. Alivaltiosihteeri on Hiljaisten artisteista se radioystävällisin, joten se sai luvan avata CD-singlejen julkaisemisen. Tai no CD-EP:stähän tässä on kyse sillä levy sisälsi neljä biisiä: Seikkailija / Niin Hyvä / Tää Aika Muistuttaa 90-luka / Esteitä Maailmanvalloitukselle (Live). Näistä Niin Hyvä ja Esteitä Maailmanvalloitukselle olivat vanhempaa perua ja ne oli tehty jo Tasavallan Presidentti II LP:lle. Niin Hyvä oli muuttunut matkan varrella niin paljon, että se katsottiin aiheelliseksi tehdä uusiksi. Esteitä Maailmanvalloitukselle napattiin jostain liveäänityksistä, en muista miltä keikalta.

Kolme studiobiisiä äänitettiin Harasoo Studiolla 16.-17.1.1993. Miehitys kontrollihuoneessa oli sama kuin Yeah Baby Yeah levyllä, eli äänittäjän Jani Viitanen ja tuottajana Kari Hipponen. Uudet biisit (Seikkailija ja Tää Aika Muistuttaa 90-lukua) tulivat löytymään näinä samoina versioina syksyllä julkaistulta Taustamusiikkia Kansannousulle pitkäsoitolta. Loput tuon albumin biiseistä äänitettiin kesäkuussa 1993. Miksi EP:n biisijärjestyksessä Seikkailija on laitettu ensimmäiseksi, jolloin se olisi ollut se radiosoittobiisi? Siten en muista, mutta ihmettelen kovasti edelleen järjestystä, sillä itse olen aina pitänyt Tää Aika Muistuttaa 90-lukua yhtenä Alkkarien parhaana biisinä.

Kansien tekijäksi valikoitu tällä kertaa sarjakuvia tekevistä tutuistamme Christer Nuutinen. Mitään ohjeita Christerille ei annettu kansien suhteen, eli älkää kysykö minulta mitä Godzilla Alivaltiosihteeri kannessa symboloi. Levyt valmistettiin Itävallassa DADC tehtailla. Kansakunnan Selkärankakin tietysti tehtiin. Sitä ei voitu liittää levyyn, joten levyssä on vain maininta, että Selkärangan voi tilata laittamalla postia Hiljaisten Levyjen postilokero-osoitteen. Levy ilmestyi 22.3. 1993.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 57 – Garbagemen: Nobody Move Nobody Get Hurt (CD; Hiljaiset Levyt HILL-013) 1992

Garbagemenin täyspitkän tekeminen venyi aika pitkälle, joka johtui bändistä. Osin sen tilasta, joka ajoittain oli hiukan epävakaa, osin siitä, että Billy, joka vastasi yhtyeen musiikillisesta näkemyksestä, oli kasvanut jo poispäin psychobillystä. Billy oli levyn tekemisen aikaan innostunut Brittien indiepopista, mutta se ei levyltä kuulu, sen sijaan sieltä kuuluu kyllä yhtä sun toista muuta.

Kuten tuohon aikaa, tehtiin tämäkin Costin Saunassa ja puikoissa oli Jani Viitanen. Kun bändi tuli paikalle Jani odotteli hetken ennen kuin aloitettiin, kun luuli, että basisti vielä puuttui, mutta eihän sellaista bändissä ollut. Vellu muistelee Billy mielenkiintoisia ratkaisuja biisien toteutuksessa: ”Billyn vaatimus Masalle Poon Tang-biisissä oli, että se soitettaisiin Bo Diddley –kompilla. Masalle kompin opetellut oli tuskien taival, sillä Bo Diddley –komppi ei HC-rumpalilla taipunut ihan luontevimmin. Billyn idea sitten oli että soitat Bo Diddley-kompin siihen niin väärin kuin pystyt – lopputulos oli karmeaa kuultavaa tietenkin, mutta niin se levylle päätyi. Billyllä oli myös pystybasso mukana tehosteeksi ja Countrymän-biisissä se ei päästänyt meitä katsomaan kun soitti sinne käsittämättömän hienon släppisetin loppuun. En vieläkään tiedä kuinka moinen soitetaan. Sitten oli tietenkin Swahala goo-biisin laulut. Billy pyysi minua laulamaan sen niin kuin en koskaan olisi kuullut englannin kieltä ennen, afrikkalaisella aksentilla. Yhden oton jälkeen, kun Billy ei ollut tyytyväinen, annoin maestrolle luvan hoitaa homma itse. Kun Billy lauloi sitä Jani veti tarkkaamossa muut raidat mykäksi ja kuunneltiin kun Billy alkoi mölisemään – silloin kaikki kierittiin lattialla, myös Jani, se sanoi ettette voi olla tosissanne. Hyvähän siitä sitten tuli.”

Miksatessa tuli teknisiä ongelmia. Kun Injun-biisiä miksattiin, niin raiturin joku nauhankuljetin prakasi. Jani ojensi Vellulle rumpukapulan ja käski pitämään sitä paikoillaan jossain raossa koko miksaamisen ajan – näin saatiin sekin raita kunnialla valmiiksi.

Kansista tuli jonkin sortin katastrofi. Sinänsä on ihmeellistä, että Billy ei niitä tehnyt, koska hän oli aina ollut erittäin tarkka yhtyeen visuaalisen ilmeen kanssa. Nyt asenne oli ”minä olen tehnyt musiikin, voitte te muutkin jotain tehdä”. Yhden bändin jäsenen tyttöystävällä oli kokemusta graafiselta alalta, ja hän teki sitten kannet. En tiedä mikä meni pieleen viimeisten minulle asti liikkuneiden vedosten ja valmiiden välillä. Varsinkaan kun kannet lopullisesti laittoi kasaan Jari Myllykoski. Tyttöystävä oli kuitenkin onnistunut tekemään kuville jotain ja lopputulos oli äärimmäisen tunkkainen ja suttuinen. Kuulin että kansista oli lopulta annettu palautetta tytölle ihan nyrkeillä Billyn toimesta.

Kansien idea oli hauska. Ne tehtiin Neljän CD kannen kokoisena arkkina. Toisella puolella oli neljä kuvaa ja toisella puolella biisien tekstit. Kannet sai taiteltua niin koteloon, että niistä syntyi neljä eri kansiversiota. Kun valmiit levyt tulivat, niin pidin taas pienen askartelu session ja taittelin kansia niin, että kutakin versiota oli yhtä monta. Tarkoitus oli hämätä levykaupassa asioivia, kun näytti että siellä oli neljää eri levyä myytävänä.

ESEK tuli äänityksiä pikku summalla. CD:llä on piilobiisiä Standellsin garageklassikko Sometimes Good Guys Don’t Wear White. Levyn biiseistä K.A. Man päätyi Guitars That Go Buzzz… promokoelmalle. Levy ilmestyi CD:n lisäksi kasettina (aavistuksen onnistuneimmilla kansilla) 7.12.1992. Vuonna 2020 siitä julkaistiin ensimmäisen kerran vinyyliversio.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 56 – Room 100: On The Saddle / Dancing Barefoot (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-035) 1992

Room 100 miehistöstä minulle oli entuudestaan tuttu vain Kuide Kuitu. Kuide oli soittanut Armageddon Hotel nimisessä bändissä, joka liikkui Clash – Alarm akselilla. Muistan, että olin jollain keikalla katsomassa bändiä Pokon A&R:n Petteri Palkoahon kanssa ja kumpikin tuli siihen tulokseen, että ihan mielenkiintoineen, mutta ei vielä valmis tapaus. Pian tuon keikan jälkeen bändi hajosikin.

Sen jälkeen Kuide oli kokoamassa Glass Cityä, johon tulivat mukaan Jarmo Hagelberg, Jalmari Rantala ja Jone Mattila. Glass City oli Room 100:n esiaste, jossa laulajana oli Jone. Glass Cityltä löytyy yksi kappale Rare –lehden (numero 1/90) mukana tulleelta EP:ltä. Glass City aloitti toiminnan jo vuonna 1988. Jonen jättäydyttyä pois ja rumpalin vaihduttua Make Virtaseksi muutti bändi nimensä Room 100:ksi. Ennen demon toimittamista Hiljaisille yhtye oli ehtinyt tehdä omakustanneseiskan Returning. Kun demo herätti kiinnostusta, niin kyselin keikkojen perään jolla yhtyeen livekunto selvitettäisiin. Aikataulu sysistä päädyttiin kuitenkin sellaiseen ratkaisuun, että menin yhtyeen treenikämpälle tsekkaamaan bändin setin. Hyvältä kuulosti ja kiinnitys Hiljaisille oli selvä.

Bändillä oli setissään aika paljon hyviä covereita ja kun singlebiisejä valittiin, niin päädyttiin siihen, että A-puolelle tulisi oma biisi (On the saddle) ja B-puolelle, joku cover. Lopulta siksi valikoitu Patti Smithin Dancing Barefoot, joka onnistuikin erinomaisesti.

Biisit äänitettiin ja miksattiin Viitasen Janin toimesta Costin Saunalla 10.-11.11.1992. Biiseistä On the Saddle muuttui paljonkin miksauksen aikana. Siitä poistettiin alusta soittoja yksi kerrallaan, niin että alkuun jäi lopulta lähinnä vain rummun iskut.

Kannet teki Rokki Jone, eli Jone Mattila, joka oli soittanut Glass Cityssä. Jone oli tuolloin jossain kirjapainossa hommissa ja sai siellä viimeisteltyä kuvat. Myöhemmin Jone siirtyi tatuointialle, missä pääsi paremmin hyödyntämään taiteellisia kykyjään. Matriisissa lukee A-puolella ”Runkkari satulassa” – Runkkarit oli bändi sisällä käytetty lempinimi yhtyeestä. B-puolen kaiverrus ”Patti Smith, I still love you” kertoo syyn miksi biisi tehtiin.

Single oli menestys, se soi molemmilta puoliltaan paljon radiossa ja nousi Suomen Virallisella singlelista sijalle 15 vuoden 1993 toisella viikolla. Iltalehden singlelistalla (ei tietoa miten se on kerätty) sijoitus oli vieläkin parempi; sijoitus oli kahdeksas 28.1.1993. Myöhemmin A-puoli tuli mukaan Pokon julkaisemalle neljän CD:n boxille: Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000.

Make ja rummut Costin saunalla (kuva Maken arkistoista)
Taukohetki Costin saunalla (kuva Maken arkistoista)
Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 55 – Lowdown Shakin’ Chills: Up My Spine (CD; Hiljaiset Levyt HILL-012) 1992

Kun Toni Haimi oli tullut yhtyeeseen ennen edellistä singleä, alkoi yhtyeen linja hiukan muuttua ja ote kaikkiaankin tiukentua. Vanhoja biisejä alkoi tippua pois ja Toni ja Pankku tekivät yhdessä uusia. Tälle levylle tulleista sävellyksistä kolme on pelkästään Haimin käsialaa, yksi Kotilan ja loput kuusi kaksikon yhteistyötä. Teksteistä yhdeksän on Haimin käsialaa ja yksi Kotilan. Biisien kirjoitusvoima oli nyt orkesterissa kovempi kuin koskaan ja helpottunein mielin saatoin varata Costin Saunan ja Viitasen Janin tekemään levyä. Tiesin senkin, että bändi oli treenannut todella ahkerasti ja oli erinomaisessa iskussa.

Viitasen Jani ei miellä itseään tuottajaksi ja kun bändillä oli erittäin selkeä näkemys mitä tehdään, niin levyn tuottajaksi tuli skotlantilainen tuottajaguru Noah McGregory, jonka Toni oli tavannut Englannin reissuillaan. McGregory oli oikeasti bändin sisäpiirivitsi ja tarkoitti sitä, että yhtye itse tuotti levyn.

Studiossa innostuttiin kokeilemaan kaikenlaista, kun biisit oli treenattu todella perin pohjin, jäi viiden päivän budjetista rutkasti aikaa erilaisille kokeiluille. Muun muassa flangeria lisättiin rumpupelteihin mikä hämmästytti äänittäjää kovasti. Toinen Jania hämmästyttänyt seikka oli, kun kitarasooloja haluttiin tuplata. Jani väitti, ettei sooloja pysty soittamaan kahta kertaa peräkkäin täysin samalla lailla. Kyllä pystyi. Nauha miksattiin Lempäälässä MSL-Studiolla, jolloin äänitysten sekaan lisättiin ääniefektejä ja muun muassa pieni pätkä the Whon Live at Leedsiltä. Studiosessiosta bändi muistaa ihmetelleensä äänittäjän ruokavalio. Kauppaan lähtiessä Jani pyysi bändiä tuomaan kilon mustamakkaraa. Tonia, intohimoista vegaania, moinen hieman kummastutti.

Kannet teki J. Lehtinen ja tällä kertaa kahden värin käyttö onnistui erinomaisesti – toisin kuin muutamilla muilla tuon ajan julkaisuillamme. Sisäpussin kuvat otettiin treenikämpillä ja kuvauksesta vastasi Jarkko Jokelainen. Jarkkohan oli LSC:n kaveribändin God’s Lonely Menin rumpali ja tuli Lowdownien rumpaliksi vuonna 1993.

Levy ilmestyi 31.8.1992. Levyltä Sudy Fya päätyi Guitars That Go Buzzz…promokoelmalle ja Saksassa julkaistuille Finland Rules kokoelmalle. Kun levystä juttelin tätä juttua varten bändin kanssa, niin näkemys kokonaisuudesta oli ”Siitä voi olla edelleen ylpeä. Hyvin se on kestänyt aikaa.” Tuohon on helppo yhtyä.

Lsc studiossa.

Julkaistu

Mickey Juppin LP One of the Kind on saanut kivasti huomiota radiossa.

Tero Liete soitti kaksi uutta biisiä, kaksi Jupp coveria ja haastatteli Jukka Junttila LP:n tiimoilta Rocktoimittajan illallinen ohjelmassaan. https://areena.yle.fi/audio/1-50594696

Teppo Nättilä esitteli levyä parin biisin ja yhden Dave Edmundsin esittämän coverin verran Katritohtori ohjelmassaan. https://areena.yle.fi/audio/1-50596368

Kalevi Pollarin Jokamiehen Sävelradio soitti sekin yhden Mickey Jupp biisin ja yhden coverin, kerrassaan hulvattoman Rehupiiklesin Vaklauskeikkan. https://areena.yle.fi/audio/1-50585188

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 54 – Juggling Jugulars: My Dream EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-034) 1992

Sitten edellisen EP:n Juggling Jugularsilla oli vaihtunut rumpali. Timon oli korvannut Marko. Kokoonpano oli nyt se, jolla yhtye levytti kaikki loput Hiljaisille Levyille tekemänsä levyt. Viitasen Jani ja Costin Sauna oli todettu lyömättömäksi pariksi, joten sillä jatkettiin. Kaksi päivää (4.-5.10.1992) oli varattu EP:n tekemiseen ja siinä ajassahan se tietenkin valmistui.Bändi oli aluksi hiukan epäilevä Jania kohtaan – sama pieni Yö-kammo mikä minullakin oli ollut – mutta ensimmäisen biisien pohjien jälkeen joutuivat toteamaan, että yhtye kuulosti paremmalta kuin koskaan.

Vaikka Jugularseilla oli biisejä varastossa vaikka kuinka, niin EP:lle valikoitu vain uusia, lähinnä kesällä 1992 tehtyjä biisejä. Levystä tuli tekstiensä puolesta ajankohtainen ja nimibiisi oli poliittinen statement silloin ajankohtaisesta EU-jäsenyydestä ja siitä johtuvasta ”Euroopan Yhdysvallat” -uhkakuvasta sotilasliittoineen. Aims of Dictator -biisi oli poikkeus säännöstä, sillä se saattaa olla jopa bändin kautta aikojen ensimmäinen biisi vuodelta 1989.

Samalla reissulla otettiin bändistä myös promo alokuvat. Anssi Männistö, joka oli meille oikeastaan hovikuuvaja, napsi otokset Särkänniemen lähellä. Bändi muistaa session sen takia, että se on yhtyeen pitkän uran aikana kerta, kun siitä on otettu promovalokuvia.

Jatsa, jolla oli pitkä kokemus pienlehtien (Toinen Vaihtoehto) taitosta, teki EP:n kannet tutulla”leikkaa ja liimaa” menetelmällä. Kansi on pitkulainen julistetyyppinen, jossa on kuusi sivua. Tämän levyn kannessa esiintyy ensimmäisen kerran JJ:n tekstilogon, jota yhtye yhä käyttää.

Levyn kaiversi tietenkin Mika Jussilla. A-puolen matriisissa on kaksi erillistä tekstiä ”Yhden tähden levy” ja ”Anarkiaa”, kuten myös B-puolla, jolta löytyy ensin sydän ja sitten tekstit ”Yhren tähren tehty kaseetti” ja ”… ja rakkautta” ja sydän vielä loppuunkin.

Levy sai erittäin hyvän vastaan oton ja oli muun muassa ”Viikon täky” Radiomafiassa, jolloin Jantsa sai vastata valtakunnanradiossa kysymyksiin levyn vahvasta poliittisesta teemasta.

Juggling Jugulars oli eräs omatoimisimmista bändeistä, mikä Hiljaisilla on ollut ja sillä oli (ja on edelleen) erittäin laaja verkosto Euroopan punksceneen. Tätä kautta yhtye on itse järjestänyt levyjensä julkaisuja eri maissa. Koska bändi itse hoiti aina näissä julkaisuissa kaiken duunin, ei minulla ollut mitään vaateita niitä kohtaan – olin tyytyväinen jos jonkusen kappaleen valmiita levyjä sain itselleni. Kaikki My Dreamin kappaleet löysivät tiensä Ranskalaiselle Sanjam levymerkin Exit kokoelmalle. Tuota kokoelmaa alettiin tehdä vuonna 1996, jolloin toimitin DATin biiseistä Jantsalle. Levy ilmestyi lopulta syksyllä 1997. Tuon kokoelman kolme muuta bändiä olivat: Divide And Conquer, Lee Majors ja Eterna Inocencia.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 53 – Eri esittäjiä ‎– Guitars That Go Buzzz… (mini-CD; Hiljaiset Levyt HIBZ-001) 1992

Vientitoiminta alkoi kahden BID-reissun jälkeen vetämään ja kun valtion Vienninedistämiskeskus alkoi tukea musiikkivientiä, niin päätelmähän oli selkeä: Käydäänpä lisää ulkomailla hyvissä bileissä valtion tukemana ja yritetään samalla myydä Hiljaisia Levyjä maailmalle.

Se taisi olla Korjuksen Tapsa, joka vinkkasi että sopiva isomman liigan messutapahtuma, johon kannattaisi mennä, on Kölnissä järjestettävä Popkomm. Kun nyt kerran mentiin isomman luokan tapahtumaan, niin päätin että tehdään ihan kunnon kokoelma-CD, jota siellä jaetaan. Säästö sysitä päädyin CD-single / maxi-CD formaattiin, jossa maksi soittoaika oli noin 20 minuuttia. Kun musiikkia tuli vain kolmelle tuumalle, niin sellaisen valmistaminen oli tuohon aikaan selvästi halvempi kuin täyspitkän CD:n. Levyt tehtiin Itävalassa DADC:n tehtailla. Pohjoismaissa ei tuohon aikaan ollut yhtään CD-tehdasta.

Levylle tulee biisit olivat: Jalla Jalla – Drop-out Beat, Wolfmen – The Shadow War, Nightingales – Poor Jimmy’s Birthday Party, Lowdown Shakin’ Chills – Skudy Fya, Garbagemen – K.A. Man ja Room 100 – Returning. Kannen levyyn teki Jari Myllykoski. Mitään idea en Jarille antanut, vaan koko kansitaide on täysin Jarin omaa käsialaa ja itse olen erittäin tyytyväinen tuohon ”värivääristyneeseen” nalleen.

Popkomm messut olivat todella mittavat ja Suomipojasta huimat. Pari messuhallia esittelykioskeja vieri vieressä ja iltaohjelmaa kahdellakymmenellä klubilla joka ilta. Nyt osasin jo hiukan pelin sääntöjä ja sen sijaan että olisi vain odotellut omalla kioskilla, niin tutkin messuluettelon tarkkaan ja tein listan levy-yhtiöistä, promoottereista, jne. joille veisin levyn ja tiedotteen. En ollut älynnyt etukäteen bookata aikaa, joten juttelemaan pääsin oikeiden henkilöiden kanssa vain muutamassa kioskissa, muissa piti oma paketti jättää isoon laatikkoon, jossa oli samanlaisia paketteja jo vaikka kuinka paljon. Seuraavilla messuilla osasin jo sopia sähköpostitse tapaamiset etukäteen. Koska CD:t maksoivat selkeästi enemmän kuin kasetit, niin levyn jakelu messuilla oli tarkempaa. Nyt ei jokaiselle nuorelle jolpille, joka väitti, että hänellä on radio-ohjelma tai että hän kirjoittaa johonkin lehteen annettu levyä. Näin tätä CD:tä riitti vielä seuraavankin vuoden messuille.

Pieniä voittoja saatiin, muun muassa yhteistyön alku Espanjalaisen Rock Indiana levymerkin kanssa, mutta jälleen kerran paljon mahtavampaa oli huimat bileet. Hotellin vieressä oli Bier Museum niminen kapakka, jossa tehtiin aina illan suunnittelu. Sitten ajettiin taksilla klubilta toiselle, jotta nähtiin mahdollisimman paljon hyviä bändejä ja muiden levy-yhtiöiden ilmaista kaljaa juotiin.

Sitten vielä irrallinen juttu, joka osin liittyy tähän reissuun. Hotelli oli aika lähellä Rein jokea. Rein virtasi uomassa, joka oli varmaankin 10 metriä maanpinnan alapuolella. Muutamia vuosia myöhemmin Rein tulvi ja nousi uomasta kaupungille. Uutisissa näytettiin kuvaa tulvista ja niitä katsoessa äkkään, että tuossahan on hotelli, jossa oli Popkomm reissulla majoittuneena. Tuleva oli noussut hotellin toisen kerroksen ikkunoihin asti. Silloin ensimmäistä kertaa hahmotti, mitä suurtulva todella voi tarkoittaa ja ymmärsi, että kun se on noussut noin korkealle siinä kohtaan, niin tulvan on täytynyt peittää koko vanha kaupunki.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 52 – Eri esittäjiä: Hiljainen Kakskymppis-Boxi (10 × 7″; Hiljaiset Levyt HLBOX-01) 1992

Julkaisuja alkoi tulla todella tiheään tahtiin ja kaikkia ei ehtinyt myydä, joten vaatekomerossa pino myymättömiä levyjä kasvoi. Jotain piti tehdä. 90-luvun alussa alkoi levykauppoihin tulla erilaisia vinyyliboxeja. Niitä kun kaupoissa katselin, niin sain aatoksen, että jos myymättömiä levyjä niputtaisi boxiksi, niin niistä pääsisi ehkä helpommin eroon. Sopivaksi boxi-ideaksi jalostui sitten singlelaatikko, jossa olisi kaikki HIKS-02(jotain) singlet; niitän kun oli kaikkia jäljellä. Tuosta 20(jotain) tulee boxin nimikin.

Boxin painokseksi tuli 40 kappaletta. Se oli vähiten jäljellä olevan singlen lukumäärä vaatehuoneessa. Kannen suunnittelin nopeasti, eikä siitä nyt kauhean kaksisen näköinen tullut. Minkä ihmeen takia etukanteen piti laittaa naulalaatikko? Olisikohan ollut Letraset luettelosta ensimmäinen kuva, jossa jollain lailla oli mukana laatikko. Painatin kannet Tehokopioinnissa A3 kartonkiarkille ja tuttuun tapaan leikkailin, taittelin ja liimailin arkista pikku laatikoita. Yhtään kappaletta en jättänyt itselleni ja tähän juttuun laitetut kuvat on otettu Discogs-palvelusta.

Boxi palveli tarkoitustaan ja sain myytyä ne levykauppoihin varsin nopeasti ja näin olen singlevarastoni pieneni 400 kappaleella.

Listataan tähän vielä kaikki singlet, jotka boxissa olivat:

The Garbagemen: Blind Man ‎

Alice In Wasteland: Bleeding / Smell Of Earth

Johnny Spunky: Mutatio Vitalis EP

Lowdown Shakin’ Chills: (I Don’t Wanna) Say Goodbye

Many Hates: Many Hates EP

Juggling Jugulars: Gun In My Heart ‎EP

Jalla Jalla: Minnesota Plates

Wolfmen: I’m Insane

Alivaltiosihteeri: Enemmän Rokkia

Lowdown Shakin’ Chills: She-Devil

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 51 – Wolfmen: The Shadow War (CD; Hiljaiset Levyt HILL-011) 1992

Wolfmen oli julkaissut vasta yhden singlen Hiljaisille, vuoden 1992 alkupuolella I’m Insane’n, mutta bändi tuntui jo valmiilta pitkäsoitolle. Niin ja olihan yhtyeellä pari omakustannetta takana ennen sitä ja ennen kaikkea iso nippu valmiita biisejä.

Parilla edellisellä levyllä olin havainnut Jani Viitasen mitä mainioimmaksi äänittäjä / tuottajaksi, joten ehdotin häntä bändille. Tämähän kävi paremmin kuin hyvin, sillä bändi tunsi Jani Porin ajoilta ja he olivat itsekin ajatelleet miestä tähän pestiin. Costin Sauna varattiin äänityksille ja bändille buukattiin matkustajakoti Nekalasta. Tuota matkustajakotia piti vanha mamma, jolla oli erittäin tiukat säännöt muun muassa mihinkä asti paikalle sai tulla. Wolfmen koki tädin tiukkuuden myöhemmällä keikkareissullaan. Yhtyeen miksaaja Matti Mänttä saapui Astrumiin kymmenen minuuttia liian myöhään, eikä mamma päästänyt miestä enään sisään. Bändi sai neuvoteltua hänelle tyynyt ja peiton ja mies joutui nukkumaan yhden yön autossa.

Äänityksissä Jani otti erittäin vahvaa tuotannollista otetta, eikä Janilta ideat loppuneet, kun tarvittiin jotain ”ekstraa”. Zombie Hop -biisin kahleiden kolina saatiin laittamalla kaikkien avaimet kasaan ja äänittämällä niiden hypistelyä. Guiltyn pysäytyskohtaan olisi saatava ”jotain”. Jani pyysi jättämään tämän hänen huolekseen, ja kun bändi saapui seuraavaan sessioon, oli tyhjään kohtaan äänitetty kulmahiomakonetta ja sehän toimi. Jani myös soitti levyn päättävässä Jean Harlow’s Dead -biisissä. Special ”Sick” guitar vaeltelee omissa sfääreissään luoden kappaleeseen tarvittavan ’omituisen tunnelman’.  Albumin teemat jatkoivat lyyrikoissa singlejen linjalla; Zombi-armeijat nousevat yöllä peräämään oikeuksiaan, Jean Harlown kanssa käydään treffeillä hautausmaalla, rakkautta julistetaan yksijalkaiselle kihlatulle ja uhotaan että lopuksi kummitusjuna vie pois. Miksauksen Jani halusi tehdä Mika Sundqvistin silloisessa Lempäälän kotitalossa sijaitsevassa studiossa. 

Tapani Rytöhonka oli tehnyt edellisen sinkun kannen, joka oli miellyttänyt kaikkia, joten Tapanilta pyydettiin samaan sarjaan jatkoa. Tapanin piirtämä kuva oli upea, mutta silloin säästö sysitä painatuksessa käytetty kahden lisävärin tekniikka ei onnistunut. Bändi ei ollut tyytyväinen lopputuloksen punaisiin käsiin. Rytöhonka siis piirsi kannen, mutta kannet löi kasaan Jari Myllykoski.

Shadow War julkaistiin 12.5.1992. Levy oli Hiljaisten ensimmäinen pitkäsoitto, jota ei julkaistu vinyylinä. Kolmen formaatin tekeminen oli näin pienillä painoksilla liian kallista ja vinyylin alasajo kaupoissa oli selviö, joten se oli pakko jättää pois. Nyt Shadow War on niiden levyjen joukossa, joista suunnitellaan vinyyliuudelleen julkaisua.

Levy otettiin hyvin vastaan mediassa. Miettinen soitti Räkärodeo-ohjelmassaan Underwater Aeroplane biisiä useassa lähetyksessä. Jungle-lehden lukijat äänestivät levyn 92-vuoden 8. parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Myös ulkomailla levy noteerattiin: Kerrang! antoi levylle neljä pistettä viidestä ja tanskalaiselta Moshablelta tuli täydet viisi.

Levyn nimibiisi päätyi Guitars That Go Buzzz…promokoelmalle ja Saksassa julkaistuille Finland Rules kokoelmalle.