Rovaniemen rockin sukupuu – levytysten alusta vuosituhannen vaihteeseen

Tässä olisi sitten kolmas askartelun tulos: Rovaniemi. Aika hyvin uskoisin kattavan kaikki levyttäneet bändit vuosituhannen vaihteeseen asti. Ingressitekstissä maininta muutamasta poisjäännestä Eipä muuta kuin Rovaniemen rockhistoriaa tutkimaan.

Tämä on korjattu versio, johon on huomioitu 19.2. mennessä tulleet kommentit.

Jos kuvan klikkaaminen ei avaa sukupuuta, niin tässä suora linkki siihen: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2021/02/Rovaniemi-Sukupuu.pdf

Salo-rockin sukupuu ensimmäisistä levyttäneistä bändeistä vuosituhannen vaihteeseen.

Jokunen viikko aikaisemmin tekemäni Kouvola-rockin sukupuu sai niin hienon vastaanoton, että innostuin tekemään toisenkin tällaisen Pete Frame –henkisen sukupuun, nyt Salosta. Se kattaa lähes kaikki levyttäneet salolaiset bändit aina vuosituhannen vaihteeseen asti.

Erityisen iso kiitos Time Lähteenmäelle avusta. Ilman Timo useampikin hiukan pienempi bändi olisi jäänyt pois ja puun tarkkuus ei olisi tuota luokka mitä se nyt on. Lisäksi Timo piiskasi minua korjaamaan kirjoitusvirheitä, joita lukihäiriöni tekstiin aina mukavasti mahduttaa.

Nauttikaa siis toisesta palasta paikallishistoriaa.

Jos kuvan klikkaaminen ei toimi, niin suora linkki PDF:n on: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2021/02/Salo-Sukupuu.pdf

Kouvola rock sukupuu

Tässä päivitetty versio Kouvola rockin sukupuusta. Pieniä korjauksia siellä täällä ja Kohtalon Lapset lisätty. Kiitti kaikille aktiivisille ihmisille, jotka niitä lähettivät.

Kiinnostus oli sen verran suurta ja kiitokset lämmittivät, että aloin tehdä toista vastaa eräästä toisesta kaupungista. Viikon pari sisällä se varmaankin löytyy täältä Hiljaisten Levyjen blogi-osuudesta.

Rock on!

Linkki PDF-tiedostoon, jos kuvan klikkaaminen ei toimi: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2021/03/Kouvola-Sukupuu.pdf

Bonustarina 8: Ulkomaan elävät

Se että Hiljaiset Levyt on julkaissut ulkomaisten artistien levyjä, on pitkälti ajautumista tilanteeseen. Oikeastaan koskaan ei ollut tarkoitus julkaista Hiljaisilla Levyillä ulkolaisten artistien levyjä. Ulkolaisia artisteja varten perustettiin Miettisen kanssa lyhytikäinen JukKim Records. Sitten kuitenkin aikanaan kävi niin kuin kävi.

 WWW:n alkuaikoina punklähteitä ei netissä ollut montaakaan ja minun Punknet77 keräsi yleisöä ympäri maailmaa. Myös bändeiltä alkoi tulla sähköposteja ja he pyysivät lisäyksiä sivustolle ja/tai linkityksiä omiin sivuihinsa. Tästä alkoi varsinaisesti ulkolaisten kontaktien karttuminen. Toki oli ulkolaisten bändien keikoilla käynyt höpisemässä artistien kanssa, mutta se oli enemmän sellaista ”I’m great fan of your, I have all your records” tyyppistä small talkia.

Ensimmäinen levyyn ja ystävyyteen päätynyt suhde alkoi aivan toisella tavalla. Kyse on lapsuuden sankaristani Tim ”TV” Smithistä. Adverts oli minulle punkaikoina se kaikkein tärkein yhtye. Kaikki alkoi niin, että Ujon Tommi, joka myös oli Adverts-uskovainen, oli huomannut, että Tim teki soolokeikkoja Saksassa 1990-luvun lopulla. Tommi alkoi järjestellä matkaa sinne ja pyysi minua ja toista kaveriaan mukaan. Olin kovasti kiinnostunut lähtemään, mutta lopulta tuli ylivoimaisia esteitä. Tommi ja Hessu menivät sitten kaksin. Keikka oli ollut erinomainen ja kaverukset olivat menneet juttelemaan Timin kanssa sen jälkeen. He kertoivat hänelle muun muassa, että Suomen suurin Advertsfani, jolla on levy-yhtiö Suomessa ei päässyt paikalle. Tim sanoi, että no, hän sitten voi varmaan järjestää Suomen kiertueen. Kaksikko vakuutti Timille, että totta kai voi. Suomeen tultuaan he kertoivat minulle ilouutisen, että minä järjestän Timin Suomen kiertueen. Olin, että jaahan että nyt tällaista, mutta mikäs siinä. Järjestin ensimmäisen kiertueen, sain Karvisen Harrin tekemään paperityöt. Homma meni hienosti ja tutustuin Timiin. Kiertueella Punk Lurex OK Timin lämppärinä ja he soittivat yhdessä muutamia Adverts biisejä encorena. Kaikki olivat kiertueen loputtua tyytyväisiä ja todettiin, että tämä pitää ottaa uusiksi. Näin tehtiin ja taas kaikki meni erinomaisesti. Kun alettiin puhua, että otettaisiinko taas uusiksi, niin silloin keksin ehdottaa, että joo, mutta tehdään saman reissun aikana yhteislevy. Ehdotus sai innostuneen vastaanoton ja tammikuun 2000 kiertueen yhteyteen varattiin pari päivää levyn teko varten Jani Viitasen Headline studiolle ja niin syntyi Hiljaisten ensimmäinen ulkolaisen artistin levy. Myöhemmin tehtiin vielä TV Smithin single.

Kaikki jutut eivät tietenkään menneet yhtä hyvin tai kuivuivat kasaan. Kerrotaan näistä epäonnistuneista hankkeista yksi. Kun tuo TV Smith homma oli kaikkineen (kiertueet ja levy) loistavasti, mietin että kenen kanssa oli hienoa uusi tuollainen tarina. Ensimmäisenä mieleen tuli omista suosikeistani Wreckless Eric. Tuohon aikaan mies esiintyi omalla nimellään (Eric Goulden) ja olin nähnyt hänet pari kertaa Amsterdamissa. Otin mieheen yhteyttä ja kaikki näytti hyvältä. Karvisen Harri tuli taas tekemään käytännön hommat kiertueen kanssa. Sovittiin kuinka paljon Eric saa keikoista ja paikat saatiin varmistettua. Sitten Harri lähetti valmiit paperit faksilla Ericille. Niissä oli sopimukset, joista selvisivät mitä paikat maksavat, pakolliset maksut (mm. lakisääteinen eläkemaksu) ja mitä Ericille tilitetään. Kun Eric sai paperit, hän veti keilapallon nenään muutamien eurojen eläkemaksusta. Mies raivosi, että luuletteko te todellakin, että hän tulee viettämään eläkepäivät Suomessa, ei todellakaan! Yritimme selittää, että emme niin luule, että tämä on lakisäätäinen juttu ja saat käteen juuri sen summan mikä alun perin sovittiin. Eric vaati että eläkemaksua ei saa maksaa tai hän peruu keikat. Tähän homma sitten kaatui Ericin kanssa. Myöhemmin kun tulin tuntemaan enemmän Brittipunkkareita, niin selvisi että saman tyyppisiä kummallisia vääntöjä oli Ericillä ollut yhden jos toisenkin kanssa.

Se että olin julkaissut TV Smithin levyn, avasi ovia. Kun juttelin keikkojen jälkeen bändien kanssa ja kerroin että olin TV Smithin kanssa tehnyt yhteistyötä, niin ei mennyt aikakaan kun Facebookin ilmestyi kaveripyyntö. Verkosto kasvoi ihan huomaamatta ja alkoi johtaa toisiin erilaisiin yhteydenottoihin. Attila the Stockbroker otti yhteyttä ja kyselisi pienen kiertueen mahdollisuudesta. Miehen kanssa oli helppo tulla juttuun ja hän tuntui olevan muutenkin niin sanotusti samalla aaltopituudella. Kiertue järjestyi, nyt minua auttoi Berglundin Joose, koska Harri oli lopettanut keikkamyynnin. Kiertue meni kivasti, tutustuttiin Attilan kanssa lisää ja kun nähtiin Rebellionissa niin Attila kysyi, että julkaisenko hänen 40-vuotisjuhlalevyn. No kyllähän se minulle sopi.

Kaikki yhteistyöt eivät lähteneet minusta. Miika Söderholm oli pitkään ollut yhteydessä Boys miehiin, etenkin Casino Steeliin. Kun alettiin tekemään Uskovainen singleä, niin Miika heitti ideaa että pyydetään Casinoa soittamaan levylle. Innostuin tietysti aiheesta. Homma lähti rullaamaan erinomaisesti ja lopputuloksena melkein koko Boys soittaa singlellä.

Mickey Jupp oli taas ihan oma lukunsa. Mies oli kypsynyt bussinekseen ja lopettanut aktiiviuran. Hän kuitenkin teki jatkuvasti uusia biisejä, äänitti niitä kotistudiollaan ja myi itsepoltettuja CRr:iä faneille. Alasen Anssi osti niitä ja aina kun uusi kotipolttoinen tuli Anssi kehui sen ja sen biisit maasta taivaaseen. Kun Anssi oli jo useamman levyn kehunut, niin kysyin Anssilta että jos ne biisit on niin älyttömän hyviä, niin eikö parhaat niistä kannattaisi julkaista LP:nä. Anssi ja pari muuta Juppin FB-ryhmän luottohenkilöä saivat Mr. Grumpyn pään kääntymään ja näin pääsin julkaisemaan aivan käsittämättömän hienon levyn.

Tätä kirjoittaessa on yksi projekti aika pitkällä suunnitteilla. Joulun välipäivinä tuli sähköpostia yhdeltä artistista jonka kanssa olen ollut jutuissa jo vuosia ja hän kysyi voisinko julkaista heiltä singlen. Artisti oli sellainen, että vastaus oli välittömästi: KYLLÄ! Nyt on käyty yksityiskohtia läpi ja nimen kerron heti, kun asia on lopullisesti selvä. Kannattaa seurata tämän saitin uutispuolta, sillä sinne tulee ehkä jo viikon sisällä tieto mielenkiintoisesta julkaisusta. Hiljaisten Levyjen tarkoitus on edelleen julkaista ennen kaikkea suomalaista musiikkia, muuta tuskinpa tämä uusinkaan ulkomainen levy jää viimeiseksi ei-suomalaiseksi julkaisuksi.

Hiljaiset julkaisut osa 80 – Juggling Jugulars: Positively Fed Up! (mini-CD; Hiljaiset Levyt HICKS-045) 1996

Petteri Mikkilä kertoo mitä bändille tapahtui edellisen ja tämän levyn välissä: ”for Humanity oli koostunut vuosien 1990-1994 materiaalista ja oli luokiteltavissa vielä melodisemman punk/hc:n kategoriaan, niin sen jälkeen alkoi tyyli hieman muuttua. Nyt alkoi tulla uutta materiaalia, joka oli huomattavasti nopeampaa ja rajumpaa – melodioiden kustannuksella. Jopa siinä määrin, että keväällä 1995 bändiin pestattiin uusi ankaramman ulosannin omaava huutaja Sami pietarsaarelaisesta Ödeema-bändistä. Samin kanssa treenattiin koko kevät ja hän veti bändin kanssa muutaman keikankin kevään mittaan. Jantsa toi treeneihin myös vanhan bändinsä Treblinkan jäämistöstä pari biisiä (Muuttolinnut sekä Tuhoojavirus), joista Muuttolinnut -biisi päätettiin ottaa Juggling Jugularsin settiin. Loppukeväästä tuli kuitenkin jo aavistus, että tämä nopea hardcore ei ole sittenkään bändin lopullinen linja, joten bändi päätti hiukan ennen studiota jatkaa ilman Samia.”

Pari edellistä levyä oli tehty Tampereella. Nyt yhtye halusi tehdä äänitykset nopeasti Seinäjoella itse valitsemassaan studiossa ja äänittäjän kanssa. Studiopäivä oli sunnuntai 21.5.1995 ja paikka melko tuore Soundwall Studio, joka toimi vielä 90-luvulla Nuorisokeskuksen (aka Vanhan teatterin) tiloissa. Sinne bändi tuli suoraan Kuopiosta keikalta ja äänitti päivän aikana 16 biisiä. Äänittäjä Petteri Karri päivitteli alussa biisien runsasta määrää ja siihen varattua aikaa, mutta valmista tuli. Tiistaina 27.6.1995 äänitettiin laulut ja tehtiin miksaus. Valmiista biiseistä tiputettiin pois kaksi biisiä It´s Selfish sekä Not From My World). Levyn biiseistä kannattaa erikseen mainita Harmless Business? Toisen Vaihtoehdon sivuilla käytiin kiistaa Finnskin Recordsin nimellä natsilevyjä jaelleen levymogulin kanssa ja tästä kiistasta tehtiin tämä biisi. Lisäksi kansissa on muutama leike Toisesta Vaihtoehdosta.

Jantsa teki ja painatti levyyn Vaasassa Toisen Vaihtoehdon painopaikassa edulliset taiteltavat kaksiväriset julistekannet, joihin hän oli liittänyt strippejä anarkistiselta Wildcat-sarjakuva-albumeilta (taitelija Donald Rooum) sekä kääntöpuolen julisteeksi jostain perulaisesta punk-zinestä löytyneen kansikuvan. Tästä kuvasta tehtiin myöhemmin Juggling Jugulars  -paitojakin.

Levyn biisejä tuli löytymään aika monelta julkaisulta. Puolalaisen Trująca Fala julkaisu ...So Fucking Fed Up! piti sisällään kaikki Positively Fed Up! ja …For Humanity biisit. Saksalainen Break The Silence julkaisi Juggling Jugularsin kokoelma-CD:n The First Decade, jolla on useampikin tämän leyvn biisi. Yksittäisiä biisejä löytyy seuraavasti: No Fucking War ja Master saksalaiselta They Won’t Take Us Alive LP:ltä, Liberation ranskalaiselta Okara / Kamizole Benefit CD:ltä ja Popularized Fascism saksalaiselta Missing In Action LP:ltä. Minulle ei ollut osaa eikä arpaa näihin julkaisuihin, vaan bändi hoiti nämä aivan itse.

Hiljaiset julkaisut osa 79 – Mahtavat Lämpöpussit: Tahkoten (mini-CD; Hiljaiset Levyt HILL-024) 1995

Mahtavat Lämpöpussit oli kokenut isoja miehistönmuutoksia sitten ensi single. Toinen kitaristi Lahtinen oli jättänyt bändin ja epäonnistuneen Oulun keikkareissun jälkeen Pesosen Raimokin lähti yhtyeestä ja hänen tilalleen rumpuihin tuli Kari Salminen, joka oli soittanut Wrumissa. Raimon lähtö oli siinä mielessä minulle ikävä, että Raimo oli se jonka kanssa olin kaikki asiat hoitanut. Salomies toki oli bändin nokkamies ja tehnyt isoimman osan biiseistä, mutta Raimo oli se jolta kaikki käytännön asiat hoituivat.

Biisimateriaali tälle levylle on hiukan erilaista mitä olin varhaisten demojen pohjalta kuvitellut. Salomies otti mukaan lähinnä omia biisejään – vain Kohtaaminen oli Koistisen ja Palviaisen käsialaa. Osa kappaleista oli aika vanhoja – Kauneus ja Terveys oli kahdeksankymmenluvun loppupuolelta. Erinomaista materiaali kaikki.

Levy äänitettiin KC-Sound Studiossa Turussa. Äänittäjänä toimi Christer Karjalainen. Palviainen muistelee, että levynteko oli yhtä juhlaa, biisit oli treenattu hyvin ja ilmapiiri äänityksissä hyvä. Eero Hyyppä (tunnetaan myös nimellä Eero Jones) auttoi tuottamisessa ja soitti vielä syntsat Täydellisyys biisiin. Eero Pentti puolestaan hoiti kuljetusten lisäksi taustahuudot Tanssi –biisiin.

Levyn masteroi Petja Valasvaara, kansikuvan maalasi Ninni Koskivaara ja kannet kasaan laittoi Jari Myllykoski. Minä puolestani kirjoitin tiedotteen, jossa luki muun muassa: ”He ovat tahattoman undergroundin kuninkaalta ja flegmaattisen sekä apaattishenkisen punkin lipunkantajia – huomenna, sillä tänään ei jakseta lähteä lippua kantamaan.” Tuo viittasi myös siihen, että bändin aktiviteetti oli selvästi laskenut Raimon lähdön jälkeen. Kuvaava yhtyeelle on Palviaisen Jaakon kertoma tarina levynjulkkarikeikasta: ”Meillä oli levynjulkkarikeikka ravintola Moselissa, Ursininkadulla Turussa.  Siellä me sitten Salmisen kanssa päivystettiin, mutta Salomies ei päässyt koskaan paikalle.  Ehdin jo huolestua aika helvetisti illan kuluessa, kunnes seuraavana päivänä sain herran avaamaan ovensa, vaikka hän olikin sillä hetkellä kylvyssä.  Kun kysyin varovasti, että mitä vittua, niin sain aran vastauksen: ”Mutta, kun mä tulin hulluksi.”  Eihän siinä voinut muuta kuin todeta, että niin.” Tämän levyn jälkeen bändi hiipui pikkuhiljaa pois.

Hiljaiset julkaisut osa 78 – The Nightingales: Circus Delirium (CD; Hiljaiset Levyt HILL-023) 1995

Marko Kantolalla oli selkeä visio, kun tätä levyä lähdettiin tekemään. Hän halusi tuottajaksi Tumppi Niemelän koska Tumppi näki äänityssessiot enemmänkin taiteellisina kuin teknisinä tapahtumina. Tuolla tarkoitan, että Tumppi heittäytyi tilanteeseen; kun Ticon Ticon saunalla oli hyvä kaiku, sitä hyödynnettiin, vaikka pieniä teknisiä ongelmia tuli tai kun Tumppi sanoo Markolle: ”Sä oot nyt mustasukkainen sekopää etkä mikään iskelmälaulaja.”

Levy äänitettiin siis Kemissä Hiljaisille tutuksi tulleessa Ahti Kortaelaisen Tico Tico studiossa. Studio oli tuolloin nyttemmin jo puretun kivitalon yläkerroksessa aivan Kemin rautatieaseman vieressä. Talon alakerrassa oli Jope Ruonansuun (RIP) Washington Bar, räkälä isolla ärrällä. Tumppi hoiti niin äänittämisen kuin tuottamisen. Ahtia bändi näki vain öisin, kun tämä kävi tekemässä hassuja radiomainoksia tyyliin: ”parhaat sämpylät Köppösen leipomosta… nam nam”.

Pirttijärven Jorma opiskeli äänitysten aikaan Oulun konservatoriossa. Opintojen innoittamana hän oli kirjoittanut valmiit torvistemmat useampaan kappaleeseen (Cartoon of a Man, I’m in Love, The Day My Mom Flew over the Sidewalk, Looks Like Love ja Wizard King). Jorman opiskelukaverit (Esa Lappi – klarinetti, Jarmo Portaankorva –trumpetti ja Mika Kaijanen –pasuuna) soittivat lapusta torvet tyyliin ”kerrasta sisään”. Palkkio kavereille oli pizzat. Pöyhtärin Harri asui äänitysten aikaan Kemissä ja tuli tietenkin apupojaksi studiolle: veteli piuhoja, haki olutta kaupasta, lämmitti saunaa ja lauloi taustoja.

Psykedeelisiä yksityiskohtia pursuavan kannen piirsi Tuomo Räisänen, imatralaislähtöinen kuvataiteilija ja harrastelijamuusikko, johon Marko oli tutustunut, kun Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos ja Lahden taide- ja muotoiluinstituutti tekivät yhteisprojekteja joskus 1990-luvun alussa. Bookletin valokuvan otti Nina Alfthan ja kaiken painokuntoon laittoi Heikki Viitanen.

Levy sai ilmestyessään erittäin hyvät arviot ja se on kestänyt aikaa erinomaisesti. Tästä esimerkkinä vaikka se, että Tommi Liimatta vuonna 2018 valitsi sen Soundissa 1990-luvun merkittävimmäksi levyksi. Tommi kirjoitti levystä: ”Loistavan rovaniemeläisbändin klassikkoalbumi. Toisistamme tietämättä levytimme samana vuonna kappaleet samannimisestä leidistä: Galesilla oli Laura Bell, Absolla Ei, en ole rouva Bell. Delirium on täynnä käsittämättömän kovia kilkutuksia ja rokkauksia, potkuaksentteja ja balkanintummia sanaleikkejä ja vielä kaiken kruununa Jonathan, jonka kertosäettä pääsin hoilaamaan lavalle asti, kun -06 värväsin Nightingalesin biisintekijä-basisti Marko Kantolan soololevybändiini The Test Pressings.

Suonna Kononen arvosteli Vinylmania-lehteen Guitarmania kokoelma CD:n, jolta löytyy Cartoon of a Man. Hän sanoi kappaleesta jotakuinkin, että ”vaikka Cartoon of a Man edustaakin ehkä enemmän pianomaniaa kuin guitarmaniaa, on se syy siihen, että levyn voisi ottaa mukaan autiolle saarelle.” Kononen tykästyi Jonathaniin niin paljon, että pyysi Kantolalta luvan sanoittaa sen suomeksi. Konosen Korpraali Kukkakaali-yhtye levytti sen nimellä Heikkinen.

Cartoon of a Man päätyi Guitarmanian lisäksi Reindeer Rock ‘95 CD:lle ja antoi nimensä Tug Recordsin julkaisemalle Nightingalesin kokoelmalle, jonka painottuu vahvasti Circus Delirium albumin biiseihin. Laura Bell puolestaan päätyi Tervetuloa Kioskiin Vol. 2 kokoelma-CD:lle.

Annetaanpa lopuksi puheenvuoro Markolle. Tässä lainaus Hannu Jokisen Pop-lehteen tekemästä jutusta: ”Kantola itse pitää Circus Deliriumia Nightingales uusimman lisäksi bändin parhaana ja hänelle henkilökohtaisesti tärkeimpänä levynä –  ”Tumppi Niemelän kanssa tehty Circus Delirium on hienoimpia hetkiä, mitä olen eläessäni kokenut: Tumppi ja mie huuetaan pitkin Ahtin studiota ja Pöyhtäri tuo meille pizzaa. Lopputulos oli loistava.”

Hiljaiset julkaisut osa 77 – Garbagemen: The Lost Tapes (MC; Hiljaiset Levyt HIOR-002) 1995

Olin aloittanut edellisenä vuonna ROIR kasettiyhtiön innoittaman ”vain kasetteina” –sarjan HIOR. Sen ensimmäinen julkaisu oli ollut Jalla Jalla, Greanhouse AC ja Nightingales yhteis-live Roi Soi. Tarkoitus oli julkaista halvalla erikoisempaa jo valmista materiaali kuten livenauhoituksia ja demoja. Tähän tarkoitukseen Garbagemen oli aivan erinomainen, sillä se oli äänittänyt matkan varrella ison nipun demoja ja keikkojaan. Roi Soi ei ollut myynyt mitenkään erinomaisesti ja kun tämäkin lähti liikkeelle aika nihkeästi, niin tämä sarja haudattiin vähin äänin. Se on harmi, sillä alustavasti oli jo puhuttu Kumikamelin varhaisten demojen julkaisemisesta – se olisi ollut todella mukava tehdä, ja toisaalta ajan kanssa nämä kaksi kasettia ovat kohonneet melkoiseen arvoon ja niitä kysellään minulta jatkuvasti.

Vaan takaisin Garbagemeniin. Billy Nieminen oli arkistoinut kiitettävästi kaikkea Garbagemeniin liittyvää ja ennen kaikkia nauhoituksia. Varhaisin demo on vuodelta 1985 Hallelujah! (Garbagemen) ja nauha uusin biisi on Woo, live I-klubilta 11.12.1993. Garbagemenin lisäksi nauhalla on yksi yhtyeen sivuprojketin Banaanimiesten nauhoitus. Banaanimiehet oli perustettu soittamaan Sting Raysin biisejä Suomeksi. Lisäksi nauhalle laitettiin television keskusteluohjelman nauhoitus, jossa Viktor Klimenko ja Ville Nisonen keskustelevat Garbagemenistä – tässä keskustelussa kristillisten arvojen mies Klimenko ei ymmärrä yhtyettä ollenkaan ja arvio yhtyeestä summautuu sanoihin ”Nuo pojat maksavat kyllä vielä kovan hinnan tästä”. Biisien ajakohdat ja lähteet on kansiin kirjoitettu hyvinkin tarkkaan, kunhan vain jaksa riittävästi tihrustaa. Nuo kannet teki tietenkin Billy Nieminen ja Billy tyylille uskollisesti ne ovat aivan täynnä kaiken laista sälää, joista osa on totta ja osa taas ei. Billylle ominaisesta huumorista yksi osoitus on kasettiin painettu teksti: ”Hurriganes lives”.

Omasta mielestäni tämä on erinomainen dokumentti G-miesten urasta ja ehdottomasti kannatti julkaista, varsinkin kun Nobody Move albumin jälkeen ei enää uutta pitkäsoittoa syntynyt.

Hiljaiset julkaisut osa 76 – Alivaltiosihteeri: Innostuneet Sonnit (CD; Hiljaiset Levyt HILL-022) 1995

Innostuneet Sonnit levyn tekeminen oli aika pitkä prosessi. Edellinen albumi oli ilmestynyt 1993, eikä uutta materiaali enää syntynyt samaa tahtia kuin ennen. Jälkeenpäin voi asian nähdä niin, että bändiltä oli innostus lopahtamassa, mutta ei sitä tuolloin huomannut. Kun tarvittava määrä kappaleita oli kasassa, niin studiota alettiin etsiä ja miettiä sitä miten levy tehdään. Heikuran Pasi muistelee asiaa näin: ”Kuudes studiolevymme Innostuneet Sonnit nauhoitettiin talvella 1995 ilman tuottajaa, keikkamiksaaja Meelis Niinin toimiessa äänittäjänä. Äänityspaikkana toimi ystävämme Petjan rakenteilla ollut pikkustudio. Keskellä rakennustyömaata tehty albumi tehtiin ehkä turhan optimistisella aikataululla, mutta ainakin kappaleessa Talo yllettiin johonkin, mihin yhtye ei aiemmin ollut päässyt. Ehkä kukaan ei odottanut tällaista kappaletta huumoriyhtyeeksi leimatulta nelikolta, mutta jos moisen aspektin tajusimmekin, se vain vahvisti tekemisen meininkiä. ”

Petja oli Advanced Art yhtyeen Petja Valasvaara. Studion Petja teki omaa bändiä, mutta vuokrasi sitä myös muille. Lisäksi Petja masteroi levyjä ja kun tämän levyn myötä yhteistyö alkoi (Petja masteroi tämän levyn), niin käytimme Petjaa aika pitkään tämän jälkeen levyjen masteroinnissa. Vaikka Pasi viittasi lyhyeen aikatauluun, niin levy äänitettiin 18.1. – 7.2.1995 välisenä aikana.

Tuosta jo mainitusta Talo kappaleesta ja koko biisitekoprosessista Simo Frangén kertoo: ”Tälle levylle Pasi teki ensin sävellyksen, antoi minulle kastin ja minä tein sitten tekstin. Ehkä tämä metodi muutti tekstejä vakavampaan suuntaan, tai sitten vain nuoruuden poikamaisuus oli Alivaltiosihteeri-orkesterista siirtynyt takavasemmalle. Tämä on sikäli harvinainen sanoitukseni, että tässä ei ole mitään ironiaa, vaan pyrin ihan oikeasti kuvaamaan lapsuuden pelkojani.”

Pasi tunsi Jukka Tilsan ja pyysi Tilsaa tekemään tähän kannet. Niistä tulikin todella upeat. Hauskaa, että yhteistyö Tilsan ja Hiljaisten Levyjen kesken alkoi näin. Sehän jatkui myöhemmin Jahnukaisten ja Irtopään kanssa. Kannet laittoi kokoon jälleen kerran Japa Mattila. Kansakunnan Selkärangasta tuli taas kaksoisnumero (16 ja 17), joka kattoi tämän albumin ja singlen. Lehden sai lähettämällä C5 kokoisen vastauskuoren Hiljaisten Levyjen postilokeroon.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 75 – Alivaltiosihteeri: Kännissä (CD-single; Hiljaiset Levyt HICKS-044) 1995

Alivaltiosihteerin tulevalta albumilta Innostuneet Sonnit julkaistiin ensimmäisenä CD-single Kännissä / Maailman mukavin mies. Singlebiisiksi oli kylläkin kaavailtu kappaletta Sä haluut olla koomikko, joka oli käännös Byrdin vuoden 1967 klassikosta So You Want to Be a Rock ’n’ Roll Star. Toisin biisi oli tutumpi minulle ja bändille Patti Smith Groupin raivoisana version vuodelta 1979, PSG:n kolmannelta albumilta. Etunojaa otettiin taas ja kappale äänitettiin ennen kuin saatiin vastaus käännöslupahakemukseen. Järkytys oli melkoinen, kun tuli tieto, että käännöslupaa ei irtoa. Tässä meni albumin avainraita suoraan studiolta varaston perimmäiselle hyllylle. Ei kestänyt kantti tehdä uudestaan sitä mikä oltiin tehty Tampereelle / Highway to Hellin kanssa, eli julkaistu ilman lupaa.

Vaikka Innostuneet Sonnit sessiossa biisejä oli kovin niukalti – albumille tuli vain yhdeksän kappaletta – mutta periaatteesta, että pikkulevyillä on aina jotain mitä albumeilta ei löydy, ei haluttu tinkiä. Näin ollen sessiossa äänitetty Maailman mukavin mies päätyi vain tälle pikkukiekolle. Biisistä Matti Toivosen näkemys kertoo bändin tilanteesta tuolloin: ”Äijääntyvää meininkiä. Tekstin ironiasta huolimatta kuulee, että keikkojen sijaan koti tuntuu jo mukavammalta vaihtoehdolta. Häivytysloppu todistaa, ettei enää osattu panna pistettä kehittelylle. Ennen vanhaan oli sääntö numero kolme: älä elaboroi liikaa.”

Simo Frangén puolestaan muistelee kappaleen tekstiä näin: ”Tämähän on tällainen Herttasarjamainen naistenlehtisanoitus, jossa täydellinen mies tekee kaikkensa, jotta nainen viihtyisi. Tavoitteeni on, että tämä teksti julkaistaisiin joskus ihmissuhdeoppaana ja minä eläisin siitä saamillani rahoilla rikkaana loppuelämäni.”

Levyn varsinainen nimibiisi oli totuttua Alivaltiosihteeri sanaleikittelyä, jossa yhdistyivät viinan juonti politikot malliin ”Kun mä juon kepun tuon / Viinaseksi muutun / Kun mä saan ison aan / Lipposeksi juutun”

Singlen hauskat ja hiukan surrealistiset kannet teki Jukka Tilsa. Kannet kokoon laittoi Mattilan Japa. Kansakunnan Selkärangasta tuli taas kaksoisnumero (16 ja 17), joka kattoi albumin ja tämän singlen. Lehden sai lähettämällä C5 kokoisen vastauskuoren Hiljaisten Levyjen postilokeroon.