Hiljaiset julkaisut osa 25 – Lowdown Shakin’ Chills: Everything EP (Hiljaiset Levyt HIKS-017) 1990

Lowdown Shakin’ Chills oli tullut tutuksi ennen kaikkea Jarkko Jokelaisen kautta. Jarkko oli kirjoittanut bändistä hienoon Subterrannean Jungle fanzineensa ja mainostanut henkilökohtaisestikin bändiä pari kertaa. Yhtye oli myös lähettänyt tyylikkään omakustannekasetti Sweat Smells Good, joka lisäsi kiinnostusta, eikä bändin Nomadsilta napattu nimi ainakaan haitaksi minulle ollut. Bändejä oli pikku levymerkille kertynyt jo aikamoinen nippu, joten piti harkita olisiko tilaa vielä yhdelle.

Lowdownit olivat tuossa vaiheessa jo kaveribändi God’s Lonely Menin kanssa, jossa Jarkko siis soitti rumpuja. God’s Lonely Menin Teemu Hortolla oli pieni studio Salossa ja sinne LSC oli mennyt tekemään seuraavia äänityksiä. Yhtyeen kokoonpano oli tässä vaiheessa lähes alkuperäinen: Tumppi Kuoppala (laulu), Rikhard Jäderholm (kitara), Jari Mäntylä (basso), Tuomo Luhtanen (rummut) ja P-P ”Panu” Kotila (kitara). Sessiot menivät mukavasti, mitä nyt Riku nukahti Jokelaisen Jarkon vanhempien luona vessaan lukkojen taakse, missä bändi yöpyi, mikä aiheutti pientä hämminkiä. Sessioiden tuloksena oli kolme biisiä popahtava Everything, Lime Spiders henkinen Some Day ja garagepala I Need You.

Nauha oli tarkoitus julkaista omakustanteena, mutta Panu tarjosi sitä minulle äänitysten jälkeen. Nauha vakuutti lopullisesti bändin kyvyistä ja olinhan nähnyt muutaman hienon keikankin yhtyeeltä GLM:n kanssa. Päätettiin siis aloittaa yhteistyö Lowdown Shakin’ Chillsin kanssa.

Kannet teki bändi. Takakannen kuvan idea oli napattu Hanoi Rocksin ensimmäisen levyn kannesta. Etukanteen sitten vain suurennettiin kopiokoneella Tumpin kuva. Liitteen kuva, jossa bändi on ahtautunut hyllykköön, otettiin yhtyeen treenikämpällä. Liitteessä lukee ”Levyn äänitti ja tuotti (?) T.  Horto”. Bändi oli sitä mieltä, että se itse oli täysin vastuussa miksauksesta ja soundeista. Horto ymmärrettävästikin suuttui tuosta kysymysmerkin käytöstä.

Levyt kaiverrettiin For Oy:ssä, mutta jostain syystä tällä kertaa jäivät matriisikaiverrukset tekemättä. Levy ilmestyi todennäköisesti 6.2.1990, yhteen koelevyyn on kirjoitettu tuo päivämäärä käsin. Jos tuo päivä ei ole oikea, niin ei siitä kuitenkin paljoa heitä. Tästä levystä alkoi taas yksi koko elämän mittainen ystävyyssuhde.

Hiljaiset julkaisut osa 24 – Terveet Kädet: Ääretön Joulu (Hiljaiset Levyt HIKS-016) 1989

Vaikken mielelläni tunnustaudu levyjen keräilijäksi, niin tosiasia on, että oli aika määrätietoisesti ostellut punkseiskatuumaisia koko 80-luvun. En oikein voi ymmärtää miksi Terveitten Käsien Ääretön Joulu oli aikoinaan jäänyt ostamatta, mutta se oli yksi kokoelmani useista puutteista – ja yksi vaikeimman oloisista. Hinnallinen yläraja ostoksilla oli jo tuossa vaiheessa, mutta tämän TK:n kohdalla ei tarvinnut edes sitä miettiä, kun se ei tullut edes vastaan.

Uusintajulkaisuja ei 80-luvun lopulla toisten levy-yhtiöiden julkaisuista juurikaan tehty. Omista albumeistaan levy-yhtiöt tekivät halpasarja uudelleen julkaisuja, seiskatuumaisia ei uudelleenjulkaissut kukaan. Jonkun kanssa, en muista kenen, juteltiin siitä että Ääretöntä Joulua ei löydy mistään. Siihen tämä joku totesi, että se pitäisi kyllä uudelleen julkaista. Tämä jäi sitten mietityttämään ja kun seuraavan kerran kun tapasin Epen, niin otin asian puheeksi.

Aloitin hiukan kierrellen ja kaarrelleen. Kerroin kuinka vaikea levyä oli löytää ja niin edes päin. Ennen kuin ehdin edes ottaa uusintajulkaisua puheeksi, niin Epe sanoi, että jos haluat niin voihan sinä siitä ottaa uuden painoksen ja saat siitä sitten kappaleen kokoelmaasi. Olin vähän, että ai jaa. Vaikka oli ajattelut esittää asiaa, niin en ollut jotenkin uskonut että asia tapahtuisi ja nyt oltiin siinä pisteessä, että minun piti sanoa kyllä. Ennen kuin sanoin kyllä, niin kysyin Epeltä että mitä minun pitäisi maksaa lisenssoinnista. Epe totesi, että jos tuot yhden boxin (=25 kappaletta) levyjä kauppaan ilmaiseksi, niin homma on selvä. Diilihän oli käsittämättömän hyvä. Ja kaupan päälle sain Epeltä mainioita juttuja alkuperäisen levyn tekemisestä tyyliin: Läjä Äijälä soitti Epelle Torniosta mumisi jotain puhelimeen, mistä Epe ei saanut oikein mitään selvää. Seuraavana päivän Epe soitti Läjälle ja kysyi, että mitä me sovittiin, Läjä mumisi taas jotain, eikä vieläkään tullut selvää, mutta eteenpäin kuitenkin päästiin.

Kun uusintajulkaisuja ei siis tuohon aikaan vielä tehty, ei ollut malliakaan siitä että homma tehtäisiin mahdollisimman samaan näköön. Onneksi jotenkin oivalsin itse asian kansien osalta, mutta etiketit tehtiin oman pään mukaan täysin uusiksi. Takakanteen lisättiin teksti: “Thanks to Petteri and Epe. Originally released by Poko Records as KÄDET 105”. Tätä lausetta ei Epe pyytänyt; minä itse halusin kiittää Epeä luvasta ja Petteriä joka kaivoi nauhat esille ja hoiti kopiot kansista, joista päästiin tekemään omat versiot. Mukaan tehtiin vielä liite, jossa toisella puolella olivat sanoitukset ja toisella TK:n siihenastinen diskografia.

Kun nauhasta ei ollut kustannuksia, niin oli rahaa käyttää hiukan parempiin kansiin ja kannet painettiin oikeassa painossa, eikä kopiointiliikkeessä kuten aiemmat singlejen kannet. Pahvikin oli vahvempaa ja kiiltävää. Matriisikaiverrukset tehtiin ja A-puolella lukee ”Lämmöllä” ja B-puolelle ”Kuusihäntäistä Kissaani Ulkoilutan”. Levystä tuli tavallaan joululevy, joka sopi erinomaisesti EP:n nimeen, sillä sen julkaisupäivä oli 7.12.1989. Tämä tosin ei ollut suunniteltua vain aivan vahinko.

Hiljaiset julkaisut osa 23 – Maaseudun Tulevaisuus: Kylmäoja (LP; Hiljaiset Levyt ‎HIKI-004) 1989

Sitten edellisen levyn Jouni Nieminen oli jättänyt Maaseudun Tulevaisuuden muiden kiireiden takia. Hänen tilalleen bassoon oli tullut Dorian Graystä tuttu J. Kaski. Hauska sattuma sekin, että Dorian Gray oli ollut Hiljaisten julkaisemalla 10 Vuotta Myöhemmin EP:llä. Uuden kokoonpanon myötä bändillä oli kova kiire uuden levyn tekemiseen. Minulla puolestaan oli hiukan sellaisen tutina, että uutta materiaalia ei olisi riittävästi. Bändi vakuutteli että olisi. Kun sitten kävi niin että Lempääläläinen 8-raita studio tarjosi ”näytteeksi” paria studiopäivää lähes ilmaiseksi sovittiin että bändi menee Lempäälään tekemään tulevan pitkäsoiton biiseistä demot Lempäälään. Yllätys oli melkoinen kun valmis nauha piti sisällään 11 biisiä puoliksi uusia biisejä ja puoliksi covereita – eli omia biisejä ei ollut LP:ksi asti. Tämän mainion demosession biisejä ei ennen Rocket Recordsin julkaisemaa tupla-CD:tä Complete ole julkaistu aikaisemmin kuin vain yksi: Rare-lehden mukana tulleelta EP:ltä löytyy Albania. Vänkäys onko biisejä riittävästi vai ei jatku vielä hetken, mutta sitten buukattiin studio.

Bändi matkusti kesällä 1989 Helsinkiin äänittämään Ari Vaahteran tuottaessa tätä levyä. Budjetti oli tiukka ja Vaahteran kanssa oli sovittu, että kolme päivää äänitetään ja yksi miksataan. Neljännen päivän aikana sain soiton Arilta, joka sanoi, että äänitykset ovat vielä kesken, tarvitaan yksi päivä lisää. Kiroilin, mutta suostuin kun tuntui, että mitään muuta ei voisi. Seuraavana päivänä sama toistui; homma oli edelleen kesken ja lisäpäivää tarvittiin. Kävin Arin kanssa huutokeskustelun ja lopputulos oli, että kuudes päivä lisättiin studioaikaan, mutta annoin uhkavaatimuksen, että jos nauha ei olisi valmis, niin en maksaisi mitään ja Ari saisi tehdä nauhalla mitä haluaa. Nauha valmistui. Biisejä oli vain yhdeksän, mutta niiden pituus oli kasvanut melkoisesti ja levyn kokonaispituus oli reippaasti yli puolituntia, joten mitään oharia tästä ei tullut. Mukava yllätys sen sijaan oli, että Ari tunsi Jimi Tenorin ja Jimi oli käynyt rikastuttamassa Ahoi biisin äänimaisemaa.

Kannet teki levyyn Hietasen Kari, kuten edelliseenkin Maaseudun Tulevaisuuden pitkäsoittoon. Ekan levyn kehyksistä oli nyt jäljellä vian etikettiin tullut rajaviiva. Kannen kuvat napattiin jostain Neuvostoliiton maataloutta esittelevästä kirjata. Tällä kertaa saatiin aikaiseksi liitekin. Sen toisella puolella oli Juissin käsin tekemiä paperilappuja, joilla oli biisien sanat. Toisella puolella oli perustiedot levystä. Levy kaiverrettiin taas kerran Forissa ja matriisikaiverrukset olivat ”Pitkospuut” ja ”Masey Ferguson”. Masseystä oli jäänyt toinen S pois.

Levy julkaistiin 2.11.1989. Bändi esiintyi seuraavana kesänä Provinssirockissa. Kesän jälkeen bändin toiminta alkoi hiipua. Välimatkat olivat varmasti yksi tärkeä syy, Juissi oli muuttanut Helsinkiin.  J. Kaski menehtyi epäselvissä olosuhteissa päähän ammuttuun laukaukseen 1995. Bändi oli tosin jo lopettanut tätä ennen.

Hiljaiset julkaisut osa 22 – Ravin’ Seeds: Rubber Ballet / Turn On Your TV (7”; Hiljaiset Levyt ‎HIKS-015) 1989

Ravin’ Seeds oli kiinnittänyt huomioni Primitive Me –omakustannesinkullaan, jonka olin ostanut silloin maan parhaasta levykaupasta Tamperelaisesta Jukebossista. Selvittelin bändin taustoja ja kävi ilmi, että Ravin’ Seedsin esiaste kasattiin vuonna 1986 ilman nimeä. Kun laulaja poistui kokoonpanosta, jäljelle jäivät Ari Saikkonen (kitara), Pete Brander (basso) ja Esa Turunen (rummut). Nämä laittoivat Rumbaan pikkuilmo. Tätä kautta löytyi Jari Kivinen (ex- Maanalainen Flanelli); kokoonpano oli valmis ja nimikin keksittiin. Keikkoja alkoi siunaantua, muun muassa viisi Miettisen Nixon-clubilla ja vuonna 1989 yhtye pääsi Provinssirockiin.

Omakustannesingle Primitive Me tehtiin Equaliz-studiossa keväällä 1989. 300 kappaleen painos myytiin hetkessä loppuun. Singlen B-puoli on 60-luvun garageklasiikko, The Sparklesin No Friend Of Mine. Koska yhtye piti nähdä livenä, matkustin Helsinkiin ja tsekkasin yhtyeen yhdellä noista jo mainituista Nixon-klubin keikoista. Homma oli selvä, seuraava levy tehtäisiin Hiljaisille. Rubber Ballet äänitettiin sekin Equalizissa kesällä 1989 ja tuottajana toimi Ujo Konsernin Mara Ujo.

Sinkun kansikuva on napattu Taksikuski -elokuvasta. Takakanteen laitettiin livekuva ja siihen päälle Dymo nauhakirjoittimella tarvittavat tekstit. Levyn mukana ei hieman poikkeuksellisesti tullut liitettä.

Kaiverrus taas kerran For Oy:ssä ja matriisitekstit olivat käskevästi A-puolella ”Dance!” ja B-puolella ”Watch!”. En varmaankaan muistanut ohjeistaa Riihimäen Äänitetuotantoa singlen reiän koosta, sillä tähän tuli iso reikä. Jotenkin isot reiät eivät mielestäni oli tyylikkäitä – pieni reikä antaa lisää tilaa etiketin designille – ja siksi Hiljaiset on lähes poikkeuksetta tehnyt levyt pienellä reiällä. Tämä on yksi harvoista poikkeuksista.

Levyn virallinen julkaisupäivä oli 17.12.1989. Joulukuun alussa, 7. ja 8. päivä Tulliklubilla oli kaksipäiväiset Hiljaiset levyt festarit, jonka toisena päivänä Jalla Jallan ja Maaseudun Tulevaisuuden lisäksi lavalla oli Ravin’ Seeds. Muistaakseni levyt olivat olemassa jo tuolloin ja niitä festareilla myyntiin.

Turn On Your T.V. päätyi sekä ensimmäiselle BID promokasetille, että Jenkkiäiselle kokoelma CD:lle The Violence Inherent In The System ‎( NKVD Records Article 3). Rubber Ballet puolestaan vuosi myöhemmin (2005) neljän CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000 ‎(Poko Rekords VALOSA1).

 Tämä single jäi yhtyeen viimeiseksi. Keikkoja oli ollut niukalti ja turhautumista ilmaantui. 7.1.1990 Tavastian keikan jälkeen Ari ”Paska” Peltonen haastatteli yhtyettä Rumbaan. Haastattelun aikana bändin jäsenille syntyi riita, joka johti yhtyeen hajoamiseen. Jari lähti bändistä Redsiin. Muut jakoivat ensin nimellä Freak Magnets ja sen jälkeen useissa muissa kokoonpanoissa.

Hiljaiset julkaisut osa 21 – God’s Lonely Men: Stolen Golden Greats (kasetti; Noisy! Tapes 41 3082 4) 1989

Tässä taas yksi enempi kummallinen julkaisu. God’s Lonely Meniä kun oli katsellut useamman kerran keikalla, niin oli kovasti ihaillut sitä kuinka hienosti kaverit vetivät läpi punk-klassikoita – tai sanoisinko punk-Clashikoita. Ennen kaikkea Garageland oli livenä sellainen veto, että alta pois. Joskus Veskulle sitä ihmettelin, että kuinka te sen noin hyvin osaatte soittaa. Vesku siihen vastasi ihan luontevasti, että jos sitä on seitsemän vuotiaasta asti kuunnellut ja lähes siitä asti soittanut, niin kai se menee. Se oli hetkiä kun tunsin itseni vanhaksi; olin ollut kymmenen vuotta vanhempi kun alkuperäisen ensimmäisen kerran kuulin. Muitakin hyviä lainabiisejä GLM:llä oli, mutta ei niitä oikein voinut levyille laittaa, kun loistavaa omaa materiaalikin yhtyeeltä löytyi.

Tuohon aikaan tuli muutamilta bändeiltä official bootleg –julkaisuja ja jotenkin niistä syntyi idea, että God’s Lonely Meniltä voisi tehdä sellaisen. Ihan officialiksi ei viitsitty mennä, kun olisi pitänyt maksaa Teostot ja tehdä paperitöitä, jne. Hetken ideaa pyöriteltyäni bändin kanssa päädyimme siihen, että teemme bootlegkasetin. Alun perin ajatus oli, että kasetilla olisi pelkkää Clashiä, mutta se muuttui sitten siihen, että mukaan tuli GLM:n kavereiden suosikkibiisejä. Bändi äänitti kuusi biisiä treenikämpällä ja toimitti minulle ”masterin” kasetilla. Kappaleet olivat: Didn’t Tell the Man, Advertising, Garageland, First Time, Do You Love Me? ja Wasted Life. Kaikki muut olivat covereita paitsi Advertising, joka on Vahteran ja Horton käsialaa, mutta sekin merkittiin julkaisuun sopivasti Bachman / Sheldon kaksikon nimiin.

Tyhjät sopivan mittaiset kasetit ostettiin Riihimäen Äänitetuotannosta. Kopioin ne yksi kerrallaan tupladekillä, joka minulla oli. Kasetteja tehtiin muistaakseni 200. Kannet tehtiin käsipelillä ja painettiin Tehokopioinnissa. Kasettien etiketit tehtiin nekin käsipelillä ja kopioitiin tarra-arkille, josta ne leikattiin ja liimattiin kasetteihin.

Kun tätä kasettia ei omiin nimiin laitettu, niin logoksi piirrettiin pupu, jolla on levy toisessa kädessä, ja joka näyttää keskaria. Levy-yhtiö nimi väännettiin muotoon Noisy! Tapes. Bändi jakoi ison osan painoksesta keikoilla ilmaiseksi ja osa kaseteista myytiin Hiljaisten postimyynnin kautta. Levykauppoihin tätä kasettia ei tietenkään jaeltu.

Bonustarina 2: Vientitoiminnan alku

Levymoguli ja hänen ständinsä.

Ennen levyjen julkaisua olin ollut jo jonkin aktiivisesti mukana pienlehtiscenessä ja kontakteja ulkolaisiin pienlehtiin oli mukavasti. Ensimmäiset ”vientiponnistellut” eivät olleet mitenkään suunniteltuja tai tarkoitushakuisia. Kun levyjä alkoi ilmestyä, niin lähettelin niistä kappaleita parhaimpina pitämilleni fanzineille. Tarkoitus oli lähinnä kertoa, että ”Hei tälläkin puuhastellaan jotain ja ollaan osa sceneä.” Kun levyjä arvosteltiin näissä lehdissä, niin jo se oli positiivinen yllätys. Useimmat lehdet laittoivat vielä arvostelun alle Hiljaisten Levyjen osoitteen ja kun pari tiedustelua ja tilausta tätä kautta niin sitä oli lähinnä ihmeissään.

Pikku hiljaa alkoi herätä ajatus, että kai näitä levyjä voisi oikeasti ulkomaillekin myydä. Tämän ajatuksen kirkastumiseen auttoi Vote Vasko, jolle tehtiin 300 kappaleen painos Maaseudun Tulevaisuuden Agrikulture EP:tä lähinnä ulkomaille myyntiä varten. Nyt alettiin lähetellä arvostelukappaleita hiukan suunnitellummin ja joihin lehtiin laitettiin pikku mainoksia.

Kun Jalla Jallan Love Charging Battery single ilmestyi, niin olin sitä mieltä, että nyt on käsissä ensimmäinen sellainen levy ja bändi, jota todella kehtaa ulkomaan pelleille tarjota. Sitä lähetettiin laajemmin ulkolaisiin fanzineihin. Tuohon aikaan postikulut ulkomaille olivat paljon halvemmat kuin nykyään, joten operaatio ei ollut tolkuttoman kallis. Hyviä arvioita tuli, mutta ei oikein ollut ideaa kuinka ne olisi satu muutettua muutamaan myyty kappaletta isommaksi hommaksi.

Vastaus tuohon kysymykseen tuli Miettiseltä. Miettinen oli ollut yksin toisilla Berlin indiependence days indiemusiikkimessuilla vuonna 1989 – ensimmäiset olivat vuotta aikaisemmin. Mietsu kehui tapahtumaa kovasti ja sanoi, että sinne kannattaisi ehdottomasti tulla seuraavana vuonna. Jutteli asiasta Berglundin Joosen kanssa, joka myös oli sitä mieltää, että sinnehän voisi mennä. Selviteltiin hiukan mitä tuollaisessa tapahtumassa pitää tehdä. Päivät seisoskellaan messukeskuksessa ständillä, jaellaan promoja ja kehutaan bändejä. Illat kierretään kymmeniä klubeja, joilla soittavat kaikki kuumat bändit ympäri maailmaa. Varsinkin tuo jälkimmäinen kiinnosti valtavasti, joten päätös Berliiniin lähtemisestä vuonna 1990 tehtiin. Rahaa kun oli niukasti, niin otettiin Joosen kanssa yhteinen ständi ja tehtiin vielä yhteinen promokaettikin, jonka toisella puolella oli Hiljaisten bändejä ja toisella Stupidojen. Kummankaan katalogi kun ei tuossa vaiheessa vielä ollut suuren suuri.

Tilaisuus oli vieläkin parempi kuin osasin aavistaa. Varsinkin ne keikat olivat aivan käsittämättömiä. Tuohon aikaan Suomessa näki aika huonosti ulkomaalaisia bändejä, varsinkaan uusia ja nousevia ja edes festareilla ei ollut mahdollisuus nähdä kuin pari kolme samana päivänä. Nyt pääsi valitsemaan useasta kymmenistä joka ilta ja sopivalla suunnittelulla näki kuusi seitsemän indie bändiä illassa Euroopasta tai Yhdysvalloista. Varsinaisella messupuolella ei vielä oikein osattu muuta kuin jakaa kasetteja, vasta viimeisinä päivinä äkkäsi, että voisi kysyä, että mitä voisit tehdä näiden bändien hyväksi omassa maassasi. Omasta alkeellisesta toiminnasta huolimatta, tulosta tuli sen verran, että tilaisuuden jälkeisellä kirjeenvaihdolla saatiin omia biisejä useammallekin kokoelmalevylle. Tuohon aikaan, kun indiemusiikin tiedotuskanavat olivat vähäiset, niin kokoelmalevyjä julkaistiin aika paljon. Niin ja mikä tärkeintä jo 1990 tutustuin Mike Korbikin (Twang Records!), josta tuli ajan kanssa hyvä ystäväni.

Pieni lepohetki messupäivän jälkeen ennen iltaklubeja.

BID:in jälkeen oli täysin selvää, että seuraavana vuonna mentäisiin uudestaan. Kun oli nähty mitä toiminta on, niin alettiin määrätietoisemmin suunnitella seuraavaa vuotta. Seuraavaksi vuodeksi nähtiin hiukan enemmän vaivaa rekvisiittaan, tehtiin bändikohtaisia esitteitä ja tällekin messulle tehtiin Joosen kanssa yhteinen promokasetti, joka kantoi nimeä Twin Peeks & Silent Moments. Rekvisiitan kruunasi Jalloista tutun Jukka Tarkiaisen käsin maalama tauskangas, jossa oli nalle logoa, Hiljaisten bändien nimiä ja vekkuleita kuvia. Tuloksetkin olivat paremmat: suurimpana saavutuksena Jalla Jallan ekan albumin Englannin lisenssi saatiin sovittua ja peräti CD:nä – itse ei oltu tuossa vaiheessa vielä CD:itä julkaistu.

Seuraavaa vuotta varten heräsi peräti ajatus, että jos sinne saisi omiakin bändejä näytille. Tätä alettiin vääntämään ja Mike Korbik Berlinin päässä oli suureksi avuksi. Lisäksi Silke Fiedler, joka oli alkanut kansainvälisesti mangeroida Waltaria, hoiti sen että Saksassa julkaistiin Vielklangin toimesta Finland Rules kokoelma CD, jolla Hiljaisilta saatiin Jalla Jalla (Between Us) , Wolfmen (Shadow War) ja Lowdown Shakin’ Chills (Scudy Fya). Vuoden 1992 BID:ssä oli sitten Suomi-ilta, jossa soittivat Stupidoilta Greenhouse AC, Gaga Goodiesilta 69 Eyes ja Hiljaisilta Jalla Jalla. Waltari oli saanut oma paikan isommalla klubilla. Koko päivä ständillä kehuttiin kaikille tulevaa iltaa ja jännitettiin tuleeko illalla paikalle ketään – kilpailevaa tarjontaa kun taas oli vaikka kuinka. Isoksi yllätykseksi tupa oli täynnä ja kaikki Suomi-bändit heittivät erinomaiset setit – minusta tietysti Jalla Jalla oli aivan käsittämättömän loistava. Muistan sen hetken, kun yhtye polkaisee Minnesota Platesin käyntiin, soundit ovat loistavat ja yhtye todella energinen ja yleisö on selvästi kiinnostunut, niin minä kasvoin kymmenen senttiä pituutta salin perällä ja ajattelin ”Minun pojat”. 1992 BID:in julkaistiin oma kokoelma CD Guitars That Go Buzzz…, jota tehtiin sen verran suurempi painos, että se riitti seuraavankin vuoden messuille jakoon.

Seuraava vuosi (1993) oli valitettavasti BID:in viimeinen. Taas saatiin järjestettyä Suomi-ilta ja soittamassa oli Hiljaisilta tällä kertaa Lowdown Shakin’ Chills. Muutenkin hommat menivät kokolailla samalla lailla kuin aikaisemmin. 1993 osallistuimme myös ensimmäisen kerran Kölnissä järjestettyyn Popkom tapahtumaan. Suomen vienninedistämissäätiö alkoi tukea musiikkivientiä, joka tarkoitti, sitä että reissut maksoivat enään puolet siitä kuin aikaisemmin, näin toiseenkin tapahtumaan oli varaa. Sillä lailla hyvä veto käydä Popkomissa juuri tuolloin, että silloin ei vielä tiedetty Berlinin tapahtuman loppumista.

Tästä eteenpäin sitten käytiin lähinnä Popkomissa ja muutamissa muissa tapahtumissa kuten Bratislava Rock and Pop Daysissä. Promopuolella Suomesta oli tehty pari levy-yhtiöiden yhteistä Reindeer rock CD:tä. Nyt kun mekin osallistuimme isoihin tapahtumiin, emmekä vain indiejuttuihin, niin pääsimme näihin CD:ihin yhdellä bändillä/biisillä per vuosi. Lisenssisopimuksia saatiin lisää ja peräti levyjen jakelusopimus Itävaltaan, joka kattoi myös Saksan ja Sveitsin. Tämä juttu muuttui pienoiseksi katastrofiksi, sillä kun oltiin saatu pari ensimmäistä tilitystä, niin jakelija meni konkurssiin ja iso nippu levyjä jäi Itävaltaan. Noilla saaduilla tilityksillä oli suunnilleen maksettu levyjen rahdit sinne.

Tämän jälkeen vientitoiminta oli sitten pienempi muotoista ja tarkemmin kohdistettua. Oli selvinnyt se, että vaikka ulkolaisten kanssa häslääminen oli kivaa, niin se vei paljon aikaa, eikä tuottanut kuin pientä tappiota – nekin rahat päätettiin jatkossa käyttää levyjen julkaisemiseen. Pieniä lisenssidiilejä edelleen tehtiin ja levyjä myytiin muutamille tukuille lähinnä yksittäisiä laatikoita – Japaniin meni hiukan enemmän.

Hiljaiset julkaisut osa 20 – Alivaltiosihteeri: Tasavallan Presidentti II ‎(LP; Hiljaiset Levyt HIKI-003) 1989

Koska Sound Consultingin studion tilat olivat todella pienet ja koska live-EP:n äänityksissä oltiin testattu piuhat YO-Talolta studiolle, syntyi Alivaltiosihteerin toista albumia suunnitellessa idea, että mitä jos pohjat äänitettäisiin YO-Talolla. Asia tsekattiin niin 957:lta kuin Ylioppilaskunnalta ja homma oli selvä. Ainoa pieni ongelma oli, että YO-Talon sai käyttöön vain yhdeksi päiväksi. Tämä tarkoitti, että kaikkien biisien pohjat piti äänittää samana päivänä. Siis suunnilleen livenä.

19.2.1989 Alivaltiosihteeri kokosi kamansa YO-Talon lavalle ja Timo Mesimäen kanssa alettiin hommiin. Kaikki biisit saatiin purkkiin päivän aikana. Levyn takakannessa on vain kaksi päivää, tämä pohjien äänityspäivä ja miksauspäivä Sound Consulting studiolla (19.3.1989), mutta tuossa välissä käytiin studiolla tekemässä lisäyksiä.

Biisimateriaali oli tuttua Alivaltiosihteeriä ja levyn kaikki kaksitoista kappaletta yhtyeen omaa tuotantoa. Etupäässä sävellykset olivat Pasi Heikuran käsialaa ja tekstit Simo Frangénin. Parissa biisissä kaksikko teki yhteistyötä ja yhtä tällaista biisiä (Tahdon olla Tarvajärvi) Simo muisteli Te Olette Huono Yleisö kokoelma-CD:n kasivihossa näin: ”Tämän tekstin teimme yhdessä Pasin kanssa hänen ja Sadun kämpällä Vanhalla Domuksella. Olimme molemmat camp-hengessä innostuneita legendaarisesta radio- ja tv-esiintyjästä Niilo Tarvajärven aamukahvitteluista, laatikkoleikeistä ja ”sillä lailla” –hokemasta. Meillä molemmilla oli myös hänen muistelmakirjansa ”Tarvan Muistelmat!” vuodelta 1964. Tämän innoituksen vallassa teimme tämän biisin sanat yhdeltä istumalta ja muistaakseni Pasi samalla kitaralla rämpytti siihen soinnut ja melodiankin. Todella vaivattomasti syntynyt juttu.”

Kannet tehtiin samalla tavalla kuin edellisissäkin AVS-levyissä. Pasi kävi lehtiarkistojaan läpi ja sieltä leikattiin sopiva kuva. Moni on luullut, että kuvassa on Lauri Kristian Relander, Suomen Tasavallan toinen presidentti, mutta näin ei ole. Kansikuvassa on Brittiläinen kirjailija Cecil Scott Forester. Takakanne kuvan otti Risto Vainio 16.4.1989. Levyn mukaan tehtiin muhkea 20 sivuinen, A5 kokoinen Kansakunnan Selkäranka lehti. Kansakunnan Selkärangan lisäksi mukana oli pieni lappunen ”Faktoja Nuhasta”, joka sisälsi oleellista tietoa malliin: ”Voit saada NUHAn olemalla vaginaalisessa tai anaalisessa yhdynnässä jo tartunnan saaneen henkilön kanssa lumihangessa ilman vaatteita.” Lappu parodioi tuon aikaista AIDS-valistusta. Tällä kertaa kansipainoa varten otettiin mitat todella huolella, ja kun ne kannet onnistuivat erinomaisesti, käskettiin stanssi pitää tallessa seuraavia levyjä varten.

Etiketissä levyjen puolet nimettiin A-Studioksi ja B-Studioksi. Kaiverruksen ja matriisiraapustukset teki tuttuun tapaan For Oy. A-puolen matriisissa lukee ”Jyrkkä ehkä kulttuuri-imperialismille” ja B-puolella ”Asioita on voimakkaasti korostettava”.

Levy julkaistiin kesäkuun alussa 1989 ja elokuussa yhtye teki keikan oikean alivaltiosihteeriin Juhani Kivelän virkaanastujaisissa valtiovarainministeriössä. Tämä oli kaikkineen levy, jonka valmistus onnistui ilman minkäänlaisia isompia kommelluksia.

Hiljaiset julkaisut osa 19 – Garbagemen: Godzilla’s Bazooka EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-014) 1989

Garbagemen oli psychobillyn uranuurtaja ja suunnannäyttäjä Suomessa. Sen perustivat Billy Nieminen, Jusa Nieminen, Riki Viitanen ja Matti Kalkamo 80-luvun puolessa välissä. Nimensä yhtye otti tietenkin Crampsin kappaleesta Garbageman. Garbagemen teki ensimmäisen levynsä The Verminous Garbagemen Ville Nisosen vaateliike Dekadenzin samannimiselle levymerkille vuonna 1987.

Olin nähnyt yhtyeen useamman kerran livenä ja se oli kyllä erikoisuudessaan aivan mahtava. Joskus vuoden 1989 alkuloppu puolella törmäsin kadulla bändiin. Tässä vaiheessa Jusa oli jättänyt bändin ja uusi laulaja oli Vellu Lehtonen. Billy tunnisti minut ja aloitti hirvittävän selvittämisen. Dekadenz oli lopettanut levyjen julkaisun ja Hiljaiset Levyt oli maailman levy-yhtiöistä ainoa jolle Garbagemen haluaisi jatkossa levyttää, näin Billy maalaili. Minä siinä sitten mietin ja totesin että kaippa sitä voitaisiin seiskatuumainen tehdä.

Se missä EP on äänitetty, sitä en muista. Sain valmiin masternauha bändiltä. EP:lle tuli neljä biisiä: Godzilla’s Bazooka,  I am a Cee Pee Honey, Trash ja Invasion of The Spaceniggers. Kansien suunnittelu ja tekeminen oli aivan oma projektinsa. Billyllä oli varsin selkeä, joskin laaja ja monitahoinen, näkemys bändin visuaalisesta ilmeestä. Kaikkea piti olla paljon tai vielä enemmän. Billy oli nähnyt Johnny Spunkyn Lunar Power EP:n, joten hiukan samantyyppisestä vihkoratkaisusta lähdetiin. Varsinaisen kansipussin päälle tehtiin erillinen kansilehti, joka niitattiin pussiin kiinni ja niitit peitettiin paksulla mustalla teipillä. Billy halusi levyyn ehdottomasti myös sisäpussin. Siispä sekin tehtiin, painettiin paperille ja leikattiin leikkurilla ja saksilla oikeaan kokoon, ja liimattiin käsin liimapuikolla kasaan. Tämäkään ei vielä Billylle riittänyt, lisäksi mukaan tehtiin kaksipuoleinen A3 kokoinen juliste ja mainoslappunen, jossa luvattiin lähettää The Verminous Garbagemen LP:n sanoitusliuska niille, joiden kappaleesta se puuttui. Se mikä helpotti huomattavasti oli, että bändi osallistui kansien askartelutalkoisiin ja minulle jäi lähinnä koko paketin kasaan laittaminen. Kun yhtye askartelin kansipusseja kokoon painatetusta kartongista, niin ennen liimausta jokaiseen kappaleeseen kirjoitettiin jotain kummallista kansien sisäpuolelle. Kukin kappale on siis yksilöllinen.

Levy kaiverettiin For Oy:ssä ja matriisi kaiverruksiksi tuli A-puolelle ”Zules Verne Jules OK” ja B-puolelle ”There seems to be something wrong with this toilet.” Etiketeissä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että kaikki tekstit tulivat A-puolen etikettiin ja B-puolelle tuli Billyn kuva. Levy julkaistiin 7.9.1989.

Berliniläisen Twang Tonen pomomies Mike Korbik pyysi lupaa saadaa laittaa kaksi EP:n biisiä Godzilla’s Bazooka ja I Am A Cee Pee Honey kokoelmakasetille Under The Midnight Sun Vol. 2, jonka hän oli julkaisemassa vuonna 1990. Tähän tietenkin suostuttiin.

Hiljaiset julkaisut osa 18 – Kokoelma: 33 Special (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-013) 1989

Ulo-fanzinen Pekka Suomäki kokosi vielä yhden EP:n Hiljaisille levyille. Sillä tyylillinen skaala laajeni HC:stä myös psychobillyn suuntaan. Pekan valitsemat bändit ja biisit olivat:

Perestroikka, joka oli Valtiokolhoosin raunioille koottu bändi. Valtiokolhoosi puolestaan oli ollut jo Hiljaisten Levyjen julkaisemalla 10 Vuotta Myöhemmin EP:llä. Perestroikan hempeästi nimettyä kappaletta Kyrpäjyrä ei löydy bändin muilta julkaisuilta.

Surfin’ Dead Boys tuli Raumalta ja tämä on bändin ensimmäinen julkaisu ja tyylillisesti ollaan psychobillyssä. Yhtye teki tämän jälkeen kolme EP:tä. That Kind Of Girl ei löydy miltään muulta levyltä kuin tältä.

Raumalta tuli myös Primitive Roadrunners, joka tyylillisestikin oli aika lähellä Surfin’ Dead Boysia. Myöskin Jim’ll Fix It on ennen julkaisematon ja Primitive Roadrunners sai aikaiseksi vain yhden oman EP:n Lost In The Swamp.

Tamperelainen Mafia oli ollut jo Ulon julkaisemalla Juppi EP:llä, jossa minullakin oli hiukan sormeni pelissä (ks. aiempi julkaisu tässä sarjassa). Tässä julkaistu Testamentti, löytyy eri versiona Darklandsin julkaisemalta EP:ltä V.O. Sen lisäksi bändi sai aikaiseksi Happosade EP:n. Mafian kitaristi Janne Sorasahihan tuli myöhemmin levyttämään Hiljaisille Mean Idols kokoonpanonsa kanssa.

Pekka hoiti tuttuun tapaan myös tyylikkäät kannet ja levyn väliin tulleen lehdykän. Kannen kuvan piirisi Hiltunen. A-puolen matriisikaiverrus meni kaivertajalta hiukan pieleen. Siinä piti lukea ”Surfaako Venäjä”, mutta se näyttää siltä kuin siinä lukisi ”Su77aako Venäjä”, 7:ssa on keskellä viiva. Tai sen voi lukea myös muotoon ”Suttaako Venäjä”. B-puolella lukee ”Rikollista”. Levyn kierrosnopeus on 33 rpm, mihin levyn nimi viittaa käsiaseen kaliberlin lisäksi.

Levyn virallinen julkaisupäivä oli 31.8.1989.

Hiljaiset julkaisut osa 17 – Johnny Spunky: My Second Coming EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-012) 1989

Johnny eka EP oli herättänyt ihan kivasti huomiota, vaikkei ollutkaan hirveän nopeasti myynyt painosta loppuun, joten toista levyä kohtaan odotukset olivat nousujohteiset. Kyseltiin Juha ”Spunky” Kaarsalolta, että valitsisiko hän kasettiraiturilla tekemistään nauhoista materiaalia toiselle EP:lle. Juhalla oli kuitenkin ambitiot korkeammalla ja Juha vuokrasi kalustoa levyn äänitystä varten. Jostain Juha sai kotistudioonsa kasiraitakelamankan ja ”valtavan muinaismikserin”. Juha teki taas kaiken itse, eli soitti kitarat ja syntetisaattorit sekä ohjelmoi rumpukoneen. Tammi-helmikuussa 1989 hän työsti kuusi biisiään uuteen uskoon. Levylle tulevat kappaleet olivat: Play With Fire / Zonked On Your Zazzle / On The Road Again // Get Rid Of Your Friends / How Serpents Charm ! / Black Hole In The Head.

Kannen piirrokset teki, kuten ensimmäisessäkin EP:ssä, Juhan veli Simo ja Juhan äiti Liisa puolestaan hoiti taittamisen ja graafisen ulkoasun, niin kansiin, etiketteihin kuin liitteeseenkin. Liite oli tällä kertaan A3 kokoinen, joka oli taitettu sellaiseksi, että se mahtui singlepussiin. Se oli painettu paremmalle kellertävälle paperille vain toiselta puolelta ja siinä olivat kappaleiden sanat. Minulla on sellainen muistikuva, että Liisa Kaarsalo olisi hoitanut painatuksenkin ja että Juha olisi tuonut minulle valmiit liitteet, jotka työnsin kansien mukaan samalla, kun kansipusseja leikkailin ja liimailin kokoon.

Levyt kaiverrettiin ja prässättiin muuten vanhan kaavan mukaan, mutta MTV oli hiukan uudelleen organisoinut toimintojaan. Siellä oli perustettu tytäryhtiö For OY, jonne oli siirretty koko MTV äänilevyjen valmistuspuoli. Näin ollen matriisissa ei ollut tällä kertaa kaiverruspaikan merkkinä MTV vaan FOR. Normi matriisikaiverrukset löytyivät levystä ja ne olivat A-puolella ”Before and after silence” ja B-puolella ”Spunky Sonic Attacks Commence”. Levyn virallinen julkaisupäivä oli 11.5.1989.

Levy sai hyvän kritiikin ja John Peel soitti EP:ltä biisin How Serpents Charm! ohjelmassaan 25.11.1989. EP herätti kiinnostusta myös muissakin pienmerkeissä. Stigma Levyt pyysi tältä levyltä yhtä biisiä kokoelma-LP:lleen Maanalainen Vuosikerta 1989 (Stigma JOLP-4). Mutta koska Juhalla oli niin paljon jo valmista materiaali, päädyttiin siihen, että kokoelmalle tuli ennen julkaisematon biisi Gangrenous Transplant. Saksassa Twang! Records levyltä biisit Play With Fire  ja Zonked On You Zazzle kokoelmakasetilleen Under The Midnight Sun – A Compilation Of Finnish Rock Vol 4. Kun Berlin Indiependences Daysissä reilun vuoden päästä tehtiin vientitoimintaa, niin Zonked On Your Zazzle saatiin myytyä Kreikkalaisella Euroopan indiesceneä esittelevälle kokoelma-LP:lle Random Relations Part 2 (Elfish ‎ELF009), joka julkaistiin vuonna 1992. Levyn biisi Play With Fire nousi esille vielä vuonna 2005, kun Poko julkaisi 4CD boxin Suomi-indien historiaa, Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000.‎