Kategoria: blogi

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 92 – Hundred Million Martians: I Wanna Be Your Boyfriend (CD-EP; Hiljaiset Levyt HICKS-048) 2.10.1998

Kuten jo aiemman Hundred Million Martians levyn kohdalla tuli todettua, niin bändi keksi mitä hauskempia ja erikoisempia ideoita. Yksi erikoisimmista ideoista oli ehkä I Wanna Be Your Boyfriend cd-ep. Kantavana ajatuksena oli tehdä versiot eri bändien samannimisestä kappaleesta ja joukkoon oma biisi. Kun bändi esitti idean minulle olin heti myyty, tämä täytyy tehdä.

Coverversiot tulivat sellaisilta yhtyeiltä kuin Rubinoos, Pushtwangers ja Ramones. Levy äänitettiin jo tammikuussa 1998 Turussa Hmmster Sound Studiossa. Sen verran tehtiin vielä kansiin jäynää, että kaikkien biisien pituudeksi merkittiin sama 3:05, mikä itse asiassa ei ole yhdenkään biisiin pituus.

Levyn valmistumisessa tuli erilaista säätöä ja pikku ongelmaa, joka viivästytti levyn ilmestymistä, kuten se, että levyn kansifilmien värijärjestelmä oli väärä ja homma tuli vielä bumerangina takaisin kerran loppu metreillä. Ajat olivat levymyynnillisesti vaikeat ja oli sen verran oppinut, että pienemmällä jakelijalla (mitä MNW:kin oli) julkaisu myi paremmin jos samalla viikolla ilmestyisi jokin iso levy, mikä saisi levykaupat tilaamaan varmemmin paketin ja siihen sitten ottamaan jotain muutakin. Joten aivan lopuksi levyn ilmestymistä viivästytettiin vielä viikko tai kaksi, että se saatiin ilmestymään samana päivänä kuin Depeche Moden uusi albumi.

Omasta biisistään yhtye teki todella hauskan videon, joka löytyy nykyisin Youtubesta.

Lehdistötiedotteessa levyä esiteltiin näin: ”Neljä saman nimistä biisiä, neljä yhtä pitkää biisiä, neljä biisiä joilla on eri säveltäjät! I Wanna Be Your Boyfriend lienee yksi kaikkien aikojen suosituimmista biisin nimistä, nyt ja varmaan vastaisuudessakin niin meillä kuin Marsissakin. Hundred Million Martianskin päätti heittää oman sävelkynänsä jäljen soppaan, mutta ”one louder” periaatteella purkitettiin samalla kolme saman henkistä ja tietty, nimistä powerpop palaa. Nuo laina versiot ovat Ramonesilta, Rubinoosilta ja Pusthwangersilta – noilta voimasointujen, isojen kitaroiden ja melodia räjähteiden taitajilta. Mutta eipä häviä aatetovereille yhtään HMM:n omakaan näkemys aiheeseen, pikemminkin päinvastoin. Kukapa tyttö ei ottaisi Jyrkiä poikaystäväkseen näin koskettavan, mutta riehakkaan tunnustuksen kuulleessaan?”

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 91 – Wolfmen: Urban Voodoo (CD; Hiljaiset Levyt HILL-030) xx.05.1998

Edellisestä täyspitkästä Brutalista oli ehtinyt kulua lähes neljä vuotta, ennen kuin Wolmen alkoi tekemään uutta levyä. Brutalin  jälkeen yhtye vieraili mm. Saksassa soittamassa Stralsundin festivaaleilla ja keikkaili muutenkin ahkerasti, mutta ajautui sitten näihin paljon puhuttuihin “musikaalisiin erimielisyyksiin”. Tämä johti siihen, että Zimi Söderberg lähti bändistä alkuvuodesta 1997 ja jatkoi omissa projekteissaan. Tilalle tuli bändille hyvinkin tuttu mies Putte Seittonen, joka oli tuurannut joillakin keikoilla ja lauloi taustoja jo Brutal-levyllä, tosin silloin aivan puhtaasti ”vierailevana artistina”. Eikä Putte bändihommissa mikään eilisen teeren poika ollut sillä hän oli jo 80-luvun alussa soitellut mm. Hexenhaus nimisessä synkistelybändissä, sekä Max & the Crooners -rockabilly- ryhmässä, jossa soitti myös hänen veljensä Keijo Q – siis tämä Dingostakin tuttu rumpali.

Zimin lähtö sai aikaan myös pientä muutosta biisimateriaalissa. Linja sinänsä ei varsinaisesti muuttunut, mutta koska Zimi oli suurimmaksi osin vastannut bändin biisimateriaalista, niin nyt täytyi hommia jakaa uudelleen. Korpi ja Koskinen ottivat sävellysvastuun, ja Urban Voodoon materiaalista kymmenen on Korven kynästä, kolme Koskisen, niin ja onpa siellä pari lainapalaakin, Eddie & the Hot Rodsin Do Anything You Wanna Do ja The Sonics -yhtyeen Strychnine, joka kuullaan levyn lopussa salabiisinä.

Levy tehtiin tuttuun tapaan Headline-studiossa Tampereella ja Jani Viitanen äänitti ja tuotti levyn, sekä soitti ”stadium guitarin” Keep On -biisiin. Levyn kannet olivat taas melkoista yhteistyötä. Niiden idea ja suunnittelu tuli bändin Esa Koskiselta, bändikuvat Yki Räikkälältä, etukannen kuva Miksa Huhdanpäältä ja takakannen kuva Moke Laineelta, ja lopuksi homman löi kasaan Japa Mattila. Elävän Säveltaiteen Edistämiskeskus (ESEK) jakoi hakemuksesta tukea äänitetuotannolle. Hiljaisille tätä tukea ei useinkaan saatu, mutta tälle levylle ESEK heltyi antamaan 5000 markkaa tuotantotukea.

Levyn jakelu oli periaatteessa sama kuin edellisten, mutta nyt Skandinavia Music Distribution oli vaihtanut nimensä MNW:ksi (Musiknätet Waxholm), mikä sitten luki tiedotteissa. Tiedotteesta puheen olleen, siinä levyn materiaalia kuvaillaan näin: ”Pohja lepää ajattomassa kitararock perinteessä, jota kuorrutetaan punkin saastuttamalla hardrockilla. Melodioihin ja voimasointuihin uskotaan. Raa’at kitarariffit ja jyhkeät bassot hallitsevat äänimaisemaa, jonka muodostavat tukevat ja täyteläiset soundit, sekä päällekaatuva kitaramuuri. Hienosta tuotantopuolesta vastaa miesten vanha Porin tuttu Jani Viitanen (Yö).”

Julkaistu

Ville Pirinen 50 vuotta

Sarjakuvataiteilija, muusikko, monilahjakkuus ja ennen kaikkea äärimmäisen mukava ihminen Ville Pirinen täyttää tänään (16.10.2023) viisikymmentä vuotta. Miestä julistaakseni tein hänen levyttäneistä bändeistään sukupuun. Moneen on mies musiikinkin saralla ehtinyt ja useampi kokoonpanoja on ollut saman aikaisesti. Tämän takia sukupuu haarautuu useampaan osaan, mutta yksi aikajanallinen lanka menee läpi alusta loppuun.

Hyvää syntymäpäivää Ville!

Linkki zoomattavaan PDF:n dokumenttiin: http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2023/10/Ville-Pirinen.pdf

PS. Tämäkin on bonussukupuu, eikä näitä tässä olevia bändejä lisätä hakemistoon. Ne tulevat hakemistoon alun osalta, kun saan aikanaan Savonlinnan,  Imatran, jne. kartoitettua.

Julkaistu

Tampereen uusi indie-scene sukupuu

Tämä on eräänlainen bonussukupuu sukupuiden sarjassa. Sukupuu pitää sisällään pelkkiä kokoonpanoja, eikä ollenkaan oheistekstejä. Siksi sukupuun bändejä ei tulla luettelemaan bändihakemistossa. Tein tämän sukupuun Manifetsi -lehden numeroon 5, joka ilmestyi aivan syyskuun viimeisinä päivinä. Alasen Asko kirjoitti siihen erittäin ansiokkaan ja pitkä jutun Tampereen Nousiaisvuodet 2010–2023, joka ruotii erittäin tarkasti, hauskasti, asiantuntevasti ja vetävästi tätä Tampereen musiikkimaailmaa ilahduttanutta scene. Pyynnöstä tein sitten jutun ”oheistuotteeksi” sukupuun suurimmasta osasta jutussa mainituista bändeistä.

Jos aihe yhtään kiinnostaa, niin kannattaa uusi Manifetsi ostaa jostakin asiansa osaavasta levykaupasta ja lukea sukupuuhun liittyvät tarinat + paljon ylimääräistä siitä.

Jos kaipaat tulkintaohjeita sukupuun lukemiseen, niin ne löytyvät sukupuuhakemistosta: https://www.hiljaisetlevyt.com/2023/05/29/paivitetty-sukupuuhakemisto/

Ja lopuksi: linkki helposti luettavaan PDF-tiedostoon:

http://www.hiljaisetlevyt.com/wp-content/uploads/2023/09/Manifetsi-Tampere.pdf

Julkaistu

Bonustarina 9: Demot

Kymmenen levyn sarjan jälkeen on ollut tapana julkaista vielä yksi bonustarina, joka jotenkin liittyy Hiljaisiin Levyihin, vaikkei suoranaisesti julkaisuihin. Nyt tarinan aihe on demo. Tämän jutun jälkeen sarjaan tulee tauko, mutta palaan julkaisuihin joskus epämääräisen ajan jälkeen, kun olen saanut kymmenen seuraava tarinaa kirjoitettua.

Normaalistihan on käsitys, että levy-yhtiöt kiinnittävät bändejä demojen pohjalta. Hiljaisten Levyjen kohdalla näin on tapahtunut harvoin, vaikka demoja onkin vuosien varrella tullut paljon. Yksi iso syy siihen, että demot eivät ole olleet niin ratkaisevassa asemassa on se, että livemusiikin suurena ystävänä yksi erittäin tärkeä kriteeri bändin kiinnityksessä on ollut, että bändi on hyvä myös livenä. Toinenkin Hiljaisten erikoisempi kiinnityskriteeri – joka on jo tullut sarjassa esille – on vaikuttanut asiaan, ”bändin tyyppien pitää olla hyviä tyyppejä, koska tämä on minulle harrastus ja harrastuksen pitää olla hauskaa”. Tämä on edellyttänyt sen, että ainakin johonkin bändin tyyppiin on pitänyt tutustua ennen kiinnitystä.

Ensimmäiset kiinnitykset tehtiin lähipiiristä: Zägä Boxissa soitti veljeni ja Alivaltiosihteerin heput olivat tuttuja yliopistolta. Ulo-lehden Pekka Suomäki puhui seuraavat bändit Hiljaisille. Johnny Spunky oli ensimmäinen, jonka kiinnittämisessä demolla oli isompi merkitys. Spunkyn demo oli varmaankin ensimmäisen viiden demon joukossa, jotka tulivat Hiljaisten postilokeroon ja vakuutti siinä määrin, että tuttavuutta alettiin hieroa. Hyvien omakustannesinglejen ja niiden jälkeen nähtyjen keikkojen jäljiltä on otettu useampikin bändi.

90-luvun puoleenväliin asti demot tulivat C-kaseteilla. Sitten aika nopeasti siirryttiin itse poltettuihin CD-R:n ja 2010-luvulla alettiin suosia digitaalisia tiedostoja. Ensin MP3-tiedotoja lähetettiin sähköpostissa, sitten niitä laitettiin pilvestä ladattavaksi tai lähetettiin tiedonsiirto-ohjelmien linkkejä, joilla ne voitiin ladata.

Jos aivan alun jälkeen demoja tuli maltillisesti 5-10 kuukaudessa, niin kun aloin kirjoittamaan demoista Soundiin Demoefektipalstaa, niin demojen määrä kasvoi hetkessä noin 60-70 kuukaudessa. Nykyisin määrät ovat taas pudonneet tuonne viiden demon kuukausivauhtiin.

Mitäpä demoille sitten kuuntelun jälkeen tein? Aivan parhaan säilöin laatikoihin, joita on vieläkin pari kappaletta autotallissa. Tuo ”aivan parhaat” ovat kuuntelu hetkellä parhailta tuntuneista. HIM:in Ville Valon ensimmäinen demo ei ole näin ollen tallessa. Ei myöskään Jussi Halla-Ahon kömpelön metallibändi demo. Eikä Nightwishin eka demo, josta oli sitä mieltä että mielenkiintoinen, mutta ei omaa minkäänlaista kaupallista potentiaalia. Näistä kahdesta viimeisestä demosta ja itsestäni olen saanut sittemmin lukea parikin kertaa iltapäivälehdistä vuosien varrella ja useampikin on maininnut kaupallisesta vainustani Nightwishin suhteen.

Lopuista kasettidemoista laadultaan kaikkein parhaalle ja vähintään tunnin kasetille äänitetyt vein tuon aikaiselle työpaikalleni Tiedolle kahvion hyllyssä olevaan laatikkoon. Siitä saivat työtoverit ottaa kasetteja uudelleen käyttöön. Noin viisi vuotta pidin 30 hengen osaston kaseteissa.

Lopuista iso osa päätyi Tampereen kansanperinnetieteen laitokselle tutkimuskäyttöön. Tapasin jossain kapakassa tyypin, joka oli tutkijana kansaperinnetieteen laitokselle ja Kalevalan juhlavuoden aikaan hän kertoi, että levyttämättömien bändien sanoituksia pitäisi tutkia, sillä nehän ovat uutta Kalevalaa. No minä sitten kysyin, että haluatteko tuota tutkimusmateriaalia. Halusivat, mutta olivat osin järkyttyneitä kuin viisi muuttolaatikollista demoja, kasetteja ja CD-R:iä, sinne kippasin. Kukahan nykyisiä digitaalisia demoja arkistoisi?

Lopuksi vielä vinkkinä bändeille, jotka lähettävät demoja levy-yhtiöihin: Satsatkaa myös muuhun kuin pelkään demoon. Jos saatekirje on pelkästään ”Musiikki puhukoon puolestaan”, niin ei diiliä sillä irtoa. Kun saatekirje, jossa bändin historia, hiukan tarinaa minkä tyylistä musiikkia soitetaan ja mistä biisit kertovat sekä vielä hiukan näkemystä mihin bändi tähtää ja on menossa. Niin ja yhteystiedot mukaan; nykyään onneksi, kun demot tulevat sähköpostilla niin sähköpostiosoite on tiedossa, mutta kasettiaikaan yllättävän monesta demosta puuttuivat kaikki yhteystiedot.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 90 – Mothers Against Sex Association: Pause / I’ll Be Your Sister (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-047) huhtikuu 1998

Raimo Pesoseen olin tutustunut Mahtavat Lämpöpussit bändin yhteydessä. Raimon olin havainnut mitä mukavimmaksi veikoksi tuolloin. Lämpöpussien jälkeen Raimo oli perustamassa Mothers Against Sex Associationia, tai Masaa kuten bändiä kavereiden kesken kutsuttiin. Yhtyeen aiemmista vaiheista kirjoitin tämän levyn tiedotteeseen näin:

”Masa syntyi Turussa 1994, kun neljä useammassa sopassa (mm. HC Andersen, Kumikristus, Mahtavat Lämpöpussit, Odessa Portaat, Psychoplasma, Shoplifters, jne.) keitettyä kaveria havaitsivat omalle hyvinvoinnilleen välttämättömäksi uuden bändin perustamisen.  Yhtyeen alkuperäinen tavoite oli ”tuottaa jonkinlaista meteliä”, mutta treenien myötä, ja hiukan myöhemmin muutaman henkilöstövaihdoksen siivittämänä, bändin linja eli ja etsi omaa uomaansa. Kun lopulta Tommi Saha tuli bassoon ja toi mukanaan lisää rosoisuutta soundiin. Tällä kokoonpanolla tehtiin Estonian Karaoke EP vuonna 1996. Sen jälkeen mukaan tuli Paulina Ahokas, joka laajensi viulullaan ja äänellään yhtyeen värikarttaa, oli lopullinen linja löytynyt Shut up and Look Stupid levyn ilmestymisen jälkeen. Muutamia hauskoja hyppäyksiä normaalista sähköisestä kitaraväännöstä yhtye on tehnyt: Down By The Laituri -festivaaleilla 1997 yhtye esiintyi 12 hengen kokoonpanolla (mukana mm. Ilpo Panasonicista ja Teho Ismo Alangon bändistä) ja esitti puolituntisen jungle-industrial-noise teoksen One Second. Syksyllä 1997 M.A.S.A. teki monien ällistykseksi biiseistään akustisen setin, jota on tarkoitus jatkossakin esittää silloin tällöin.”

Yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä julkaisi pieni turkulainen levymerkki Crawfish Recordings. Kun se lopetti toiminnan, niin Raimo lähestyi minua ja kysyi, olisiko Hiljaiset Levyt kiinnostunut julkaisemaan Masan jo äänittämän singlen. Kun aiemmin on todettu, Hiljaisille bändien kiinnittämisessä on kaksi kriteeriä. Ensimmäinen on, että minun piti pitää musiikista – tämän nauha täytti helposti. Toinen tiukempi kriteeri on, että bändin tyyppien pitää olla ”hyviä tyyppejä”, eli että heidän kanssaan pitää olla mukava tehdä yhteistyötä, koska tämä nyt kuitenkin on vain harrastus ja harrastusten pitää olla hauskoja. En tuntenut bändistä muita kuin Raimon, mutta hän täytti kriteerin niin puhtaasti, että se riitti. Paulinan tulin tuntemaan paremmin vasta myöhemmin, ensi Music Export Finlandin toiminnanjohtajana ja sitten Tampere-talon toimitusjohtajana.

Formaatista keskusteltiin Raimon kanssa. Vinyylien valmistus Suomessa oli loppunut ja näin ollen minäkin olin lopettanut vinyylien julkaisun ja siirtynyt CD:ihin. Vinyyliä tuntui tuohon aikaan valmistavan vain muutama iso itä-Euroopan tehdas – tämä on lienee jonkinlainen harha, mutta lähes kaikki suomalaiset, jotka vielä julkaisivat vinyyliä, tuntuivat tilaavan ne Tšekeistä. Ennen EU:ta siltä tilaaminen oli yhtä helvettiä tullimuodollisuuksien takia ja siksi, että tehtaalla ei tarinoiden mukaan ollut oikeastaan ketään, joka olisi puhut järkevää englantia ja jos jotain tuli niin sinne piti soittaa puhelimella. Tämän takia vastustelin vinyylin tekemistä, mutta Raimo lupasi hoitaa käytännön asiat. Kun vielä sain sovittua Miettisen kanssa, että hän ottaa levyjä noin 50 kappaletta tuossa vaiheessa viimeisiä vedelleeseen Singleklubiinsa, niin päästö oli että Hiljaiset tekee vielä yhden singlen. Täysin lopullinenhan tuo päätös ei ollut, mutta seuraava vinyyli ilmestyi vasta 15 vuotta tämän jälkeen.

Singlen A-puoli Pause on yhtyeen omaa käsialaa, mutta B-puoli varsin vahvasti uudelleen sovitettu version Motörheadin Overkill LP:n albumiraidasta I’ll Be Your Sister. 28.3.1998 Raimo soitti, että singlet ovat saapuneet Suomeen ja hän hakisi ne lentokentän tullipostista ja toimittaisi minulle. Minä pulestani kirjoitin levystä tiedotteen, jossa biisejä luonnehdin näin: ”Pause on vahvalla rytmillä varustettu hypnoottisesti eteenpäin kulkeva namupala, jonka yrmäkkäseen soundiin Paulinan viulu tuo ihastuttavan lisänsä. B-puoli on yhtyeen näkemys Mötorheadin alkupään vähemmän tunnetusta klassikosta, jossa raivokkuus yhdistyy määrätietoisesti eteenpäin vyöryvään äänivalliin, joka musertaa kuulijan syleilyynsä.” Paitsi että levy jäi sillä erää Hiljaisen viimeksi vinyylijulkaisuksi – seuraava ilmestyi vasta 15 vuotta myöhemmin, niin single jäi myös Mothers Against Sex Association viimeiskesi levyksi.

Yhtye levyllä on: Tommi Saha (basso, laulu), Raimo Pesonen (rummut), Opa Nikoskelainen (kitara), Paulina Ahokas (viulu, laulu), Ville Mäntynen (laulu).

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 89 – Hundred Million Martians: Martian Arts (CD; Hiljaiset Levyt HILL-029) 29.8.1997

Tammikuussa ilmestyneen Brighter Days ‎CD-EP:n tuomaa julkisuutta päätettiin hyödyntää mahdollisimman nopeasti ja yhtyeelle buukattiin studiosessio Tampereelle Headline studioon Jani Viitasen hellään huomaan. Huhti-toukokuun bändi oli treenannut ahkerasti ja hionut albumin materiaalin valmiiksi ja 2.5.1997 aloitettiin sitten äänitykset. Jani Viitanen keksi kutsua Mikko Kangasjärvi soittamaan haitaria päätösbiisi Something About Youlle. Mikko kuunteli biisin tarkkaamossa puoleenväliin, totesi ”joo, mä meen nyt vetään” ja soitti biisin ykkösellä sisään kuulematta biisiä kertaakaan kokonaan läpi! Aikataulu oli tiukka ja bändille tuli tutuksi Janin lentävä lause ”Ei vaikuta levymyyntiin”, kun pohdittiin pitäisikö jotain kohtaa vielä hieroa. Putkeen homma ei kuitenkaan mennyt, sillä sunnuntaina 4.5. Jyrkiltä petti ääni, eikä kaikkia biisejä saatu laulettua. Aikataulu laitettiin uusiki, miksaus siirrettiin ja ylimääräinen laulupäivä bookattiin. 18.5. ollaan uudestaan studiossa ja 19.5. miksaus saadaan valmiiksi.

Sitten alkoi pikku hierominen masteroinnin ja kansien kanssa. Masteroimaan päästiin Petjan Control Studiolle vasta 29.7. Kansia myös hierottiin pidempään ja pientä erimielisyyttä oli levy-yhtiön ja bändi sekä kannen tekijän kesken. Kannen tekijän Jarkko Salaman kanssa jouduin vääntämään siitä, että bändin nimen pitää olla niin isolla kannessa, että siitä varmasti saa selvää. Bändi puolestaan ei olisi halunnut tekstejä booklettiin, joka tuohon aikaan Hiljasilla oli tapana. Kompromissi oli, että tekstit laitettiin vihkoseen lähes lukukelvottomana yhtenä putkena/neliönä.

Tuohon aikaan oli muotia laittaa levylle niin sanottu piilobiisi; oletetun viimeisen biisin jälkeen laitettiin muutama minuutti tyhjää ja sitten vielä biisi, jota ei mainittu kansissa. Jos kuuntelija ei huomannut pysäyttää levyä, niin yllätyksenä tuli kun kaiuttimet heräsivät eloon hetken päästä. Bändin nerokkuutta ja omalaatuista huumorintajua osoitti se, että he halusivat tehdä käänteisen piilobiisi. Levyn kanteen kirjattiin viimeiseksi biisiksi Fooled, ja sen tekstikin oli mukana, mutta sellaista biisiä ei luonnollisestikaan levyllä ollut mukana.

Levyn tiedotteeseen levystä kirjoitettiin muun muassa: ” Hunderd Million Martians on nimenomaan melodioiden ja kitarakäytön mestari, joka kunnioittaa powerpopin parhaita perinteitä lähtien Buzzcocksista ja Cheap Trickistä päättyen Mega City 4:in ja Wildheartsiin. Lyhyet, iskevät ja melodiset popbiisithän eivät koskaan onneksi mene pois muodista, ja voimasoinnut uppoavat aina. Tarttuvia kertosäkeitä ei säästellä, ja kitaroiden surinamaton päällä loistaa Jyrkin innostunut ja heleä laulutulkinta. Sinua on varoitettu: Marsilaiset ovat laskeutuneet!”

Levy sai erittäin hyvät arviot niin Suomessa kuin maailmalla. Hartbeat! Saksasta arvioi levyä näin: ”And they landed with a Bang! They Landed with a drum roll, fat guitars and one of the greatest opening liens in the history of recorded music. Martian Arts is the most consistently good power pop to come out of the Europe for a long time.” Big Take-over USA:sta puolestaan: ”The ace track A Perfect Pop Song from this CD pretty damn near lives up to its title – three minutes of irresistably catchy tunefulness and one of the best songs you’ll hear all year. And there’s no lack on 13 other tracks – they’re all bursting with melody, harmony and energy.”

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 88 – The Nightingales: Nostalgia for the Reptiles (mini-CD; Hiljaiset Levyt HILL-028) 24.10.1997

Arvostelu menestyksen, Circus Deliriumin, jälkeen Nightingalesin piti tehdä pitkäsoitto, mutta se viivästyi ja lopulta siitä tuli vain mini-CD. Tommi Liimatan kirjassa Manse – Markka-aika Marko Kantola kertoo levystä: ”On monia syitä miksi Nostalgia for Reptilesista tuli EP. Mulla oli biisihana ehkä tyrehtynyt, enkä jaksanut entiseen malliin istua junassa: Tampere–Rovaniemi-väli oli alkanut tuntua pidemmältä. Bändin into ei ollut kuollut, toteutuksentielle vain tuli käytännön esteitä. Jorma kävi sivarin ja meni töihin. Ei ollut enää itsestään selvää, että mä vaan tulen Rovaniemelle ja sitten ollaan treenikämpällä. Muuta EP:llä on hyvää ja vaihtelevaa materiaalia ja Niemelän Tumpin kanssa oli mahtavat sessiot Oulun Tietomaassa Mieskuoro Huutajien kämpällä, minne Tumppi hoiti äänityslaitteiston.”

Levy siis äänitettiin huhtikuussa 1997 Mieskuoro Huutajien kämpällä, joka merkittiin levyn kansiin Demorec studioksi. Äänitysten aikaan Oulun pizzerioiden välillä oli hintasota ja pizzat maksoivat 10-15 markkaa. Bändi ja Tumppi elivät koko viikon noutopizzoilla ja äänitysten loputtua pizzalaatikoiden pino ei ihan kattoon asti yltänyt, mutta korkea se oli.

Sen jälkeen alkoi oma säätönsä levyn valmiiksi saamisessa. Jostain syystä levyn masterointi otti aikaansa ja Petja Vallasvaara, joka materoi levyn, sai sen valmiiksi vasta kesäkuun lopussa. Masteroinnin pikkuongelmat kulminoituivat siihen, että kun Tumppi tuli Tampereelle masterointiin ja meni Petjan kanssa yhdessä Petjan pajalle, niin Petja huomasi sinne tultua, että oli unohtanut pajan avaimet kotiin. Suoran toiminnan miehenä Petja äijä löi tylysti ikkunan nyrkillä hajalle ja Tumppi hetken esitystä ihmeteltyään ryömi pienikokoisimpana avaamaan oven.

Kannet olivat tässä vaiheessa vielä kesken. Ne olivatkin aika isotöiset, tai ehkä parempi sanoa että monesta osasta kootut. Piirroksia niihin tekivät Jani Harju-Autti, Tomi Riionheimo ja Heikki Viitanen. Valokuvat tulivat puolestaan Anssi Männistöltä ja koko homman laittoi kasaan Japa Mattila.

Lehdistötiedotteessa levyä kuvaillaan seuraavasti: ”Nostalgia for the Reptiles levyllä Nightingalesit taaplaa kuta kuinkin kahdelta pitkäsoitoltaan (Pop-gun Juggernaut ja Circus Delirium) tutuilla linjoilla laajentaen kuitenkin sointiaan myös hempeämpään suuntaan. Vai pitäisikö sanoa surumieliseen melankoliaan, sillä sitähän tuo Rainy Day on. Muu osasto onkin tutumpaa tavaraa, kuten rennosti renkuttava nimibiisi bändille ominaisella tylyllä tekstillä varustettuna: “Hello You dirty bastard, what’s your name? Or it doesn’t matter anyway.” Kovaa kontrastia! Ei todellakaan mitään munatonta keskitien poppia vaan itsensä kokonaan peliin heittävää whiskyn höyryjen värittämää swingrockia.”

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 87 – Jalla Jalla: Graverobbers’ Handbook (mini-CD; Hiljaiset Levyt HILL-027) 6.6.1997

Tässä vaiheessa Jalla Jallan ura oli tullut pisteeseen, että samalla paikkakunnalla asuneet nuoret miehet alkoivat muuttaa pois, alkoi tulla lapsia ja kaikenlaista mikä perinteisesti hidastaa bändiharrastusta. Alkoi pahasti näyttää, että bändi on hiipumassa pois tai että aikaan seuraava levy ei tule ihan heti. Pidin bändistä aivan valtavasti ja en halunnut tarun loppuvan vielä tässä vaiheessa. Siksi ideoin tämän coverlevyn, joka kokosi eri kokoelmille tehtyjä biisejä, sekä muutaman ennen julkaisemattomankin.

Pyysin tietenkin Tarkiaisen Jukkaa tekemään kannet ja Tarkiainen oli se, joka keksi upean nimen tälle levylle.

Levylle tulleet biisit ja mistä ne on otettu olivat:

Love Song (Damned) – julkaistu alun perin espanjalaisella punk-kokoelmalla Anytime Any Wave II.

Dirty (Protones) – julkaistu alun perin espanjalaisella kokoelmalla Pop Parade.

11th Street Kids (Hanoi Rocks) – äänitetty Hanoi Rocks-tribuuttia varten, jota ei sitten koskaan julkaistukaan.

Please Please Please (Ducks DeLuxe) – aiemmin julkaisematon biisi, äänitetty samassa sessiossa kuin Jukebox Jive.

Jukebox Jive (Rubettes) – julkaistu Saksassa ilmestyneen Hospital Waltz -singlen B-puolena .

Rock Against Something (Alivaltiosihteeri alkuperäinen biisi: Auktoriteetti Rock, käännös Jalla Jalla) – julkaistu Alivaltiosihteeri -tribuuttilevyllä Toinen Käsittely

 Giant Step (1910 Fruitgum Company) – julkaistu Roi Soi -livekasetilla.

Levy ei valitettavasti elvyttänyt Jalla Jallan toimintaa. Yhtye jatkoi tehden satunnaisia keikkoja silloin tällöin. Tätä kirjoitettaessa viimeksi vuonna 2022. Mutta uusia levyjä ei tämän jälkeen ole ilmestynyt.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 86 -Punk Lurex O.K.: Hatut Ja Myssyt (CD; Hiljaiset Levyt HILL 026) 5.12.1996

Punk Lurexissa oli tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Jyrki Siukonen oli jättänyt bändin heti ensimmäisen singlen jälkeen ja tilalle oli tullut Sami Päivärinta. Tepi Pulkkinen oli tullut laulajaksi, mutta lopettanut varsin pian. Sisko Veljet mini-CD:n jälkeen toisen Kollaa Kestää miehen Juha Helmisen alkoholiongelma oli alkanut haittamaan keikkailua ja Juhasta piti luopua. Tilalle saatiin uudeksi kitaristiksi Jari ”Kukka” Kukkaisniemi, joka oli soitellut lähes 10 vuotta tamperelaisissa lähinnä Ramo-punk bändeissä. Nyt oli koossa Punk Lurexin pitkäiäisin ja sanoisinko legendaarisin kokoonpano. Samalla bändistä oli tullut selvästi Tiinan ja Riitan bändi. Levyn neljästätoista biisistä ainoastaan Sosiologia on Kukan sävellys, Kirjailija Timo Kivikankaan sävellys ja Julma Syyskuu kappaleessa oli (osin) Jyrki Siukosen teksti. Kaikista muista Tiina ja Riitta vastasivat joko yksin tai yhdessä.

Levy äänitettiin Headline studiossa huhtikuun -96 alkupuolella neljässä päivässä. Jani Viitanen toimi äänittäjänä ja tuottajana – titteli jota Jani ei oikeastaan koskaan suostunut ottamaan, vaikka sitä duunia oikeastaan kaikkien Hiljaisille äänittämisensä levyjen kohdalla teki, mutta tällä kertaa kansiin sai merkitä ”tuotos Jani Viitanen”. Jani myös soitti ylimääräisen kitaran biisiin Työmarkkinatuki. Jotkut biisit kuten Keltaisia tähtiä ja Työmarkkinatuki muuttuivat hieman studiossa. Riitta soitti levyn haitariosuudet (Kyynikko, Keltaisia tähtiä) varsin pelimannihenkisesti. Levylle äänitettiin uusi versio singlenä julkaistusta Paalimajassa biisistä.

Arvojärjestys biisistä muodostui ajan kuluessa Lurex -klassikko, joka kuuluu nyky-Lurexinkin settilistaan.  Biisistä tehtiin ajan hengen mukaisesti video, joka kuvattiin viikonlopun aikana syksyllä 1996. Se oli ilmestyessään Villa -ravintolan videojukeboksissa ja näytettiin jossain televisio-ohjelmassa. Päivä Kylpylässä -biisiä yhtye on pitänyt yhä setissä aina silloin tällöin. Siihen saatiin mukava ramosurf -fiilis baritonikitaroineen.   Biisistähän teki myöhemmin brasilialainen bändi Versão Íbis mahtavan version, joka löytyy myös YouTubesta. https://www.youtube.com/watch?v=JSTNTqonD2A

Päätin itse ottaa kannen valokuvat ja promokuvat. Olin saanut isäni vanhan laadukkaan järjestelmäkameran, joka oli täysin käsikäyttöinen. Kameran aukon ja suljinajan säätämisestä, sekä filmin ISO-arvo minulla oli jonkinlainen hatara käsitys, mutta se että salaman kanssa niitä piti säätää toisella tavalla, siitä minulla ei ollut tietoa. Kuva valottuivat aivan perseelleen. Värikuvina niistä ei ollut yhtään mihinkään. Onneksi töissä oli jo tuohon aikaan kunnon skanneri ja alkeellinen kuvankäsittelyohjelma. Sillä sitten muokkasin osan kuvista mustavalkoisiksi. CD:n kanteen niistä ei ollut, vaan kannessa käytettiin Anssi Männistön kuvaa. Yksi näistä ”epäonnistuneista” kuvista päätyi hiukan myöhemmin Saksapainoksen kanteen. CD:n kannen kokoon taittoi Japa Mattila.

Levynjulkaisun tiimoilta pidettiin levynjulkkaribileet Tulliklubilla, jonne saapui erittäin hyvin väkeä paikalle. Levyn nimen mukaisesti yhtye soitti keikan hatut ja myssyt päässä.

Olimme aloittaneet yhteistyön Saksalaisen Teenage Rebel Recordsin kanssa Siskot Veljet mini-CD:n tiimoilta, joka Teenage Rebel julkaisi Saksassa vinyyli-EP:nä. Kun levy oli äänitetty, laitoin kasetin Höhnielle ja kysyin kiinnostaisiko tätä julkaista levy Saksassa. Kyllähän miestä kiinnosti ja onneksi vieläpä LP:nä; Suomessahan levy julkaistiin vain CD:nä. Rahan sijasta linsenssimaksuksi sovittiin muutama laatikollinen LP:itä, joten näin saatiin myös LP julkaistuksi Suomessa. 3.2.1997 SMD:n jakelun viikkokirjeessä oli sitten myynnissä levyn vinyyliversio Suomessa.