Kätyrit oli yrittänyt kovasti, että homma olisi todella breikannut, mutta suosio oli jäänyt kulttisuosion asteelle. Liekö tämä sitten saanut aikaan jonkinlaista ”taisteluväsymystä”, sillä kolmannen levyn tekeminen tuntui vaikealta. Yhtye oli kokenut parikin henkilövaihdosta. Heti Silminnäkijän jälkeen Konsta Neugodov oli päättänyt keksittyä opiskeluihin ja hänen tilalleen rumpuihin tuli Pete Korhonen, joka oli tätä ennen soittanut muun muassa Mana Manassa ja Enterissä. Keväällä 2005 basisti Lasse Nevala jätti hänkin yhtyeen ja hänet korvasi Aki Kuosmanen.
Kivi oli sopinut niin, että levy äänitetään Rusto-osirisissa Ohkolassa. Sieltä oli vuokrattu pelkkä sali, jossa äänitys tehtiin. Tuottajaksi Kivi oli houkutellut Otra Romppaisen. Otra oli kuitenkin hiukan huonoilla teillä, päihteet olivat kiinnostaneet ja Kivi joutui etsimään tuottajansa session aluksi ja hiukan auttaneen tätä taas jaloilleen ennen kuin hommiin päästiin. Levyn kansissa lukee tuottajan kohdalla: ”Taiteellinen tuotanto: Otra Romppainen, muu tuotanto: Pete & Kivi”.
Tarkoitus oli, että olisi tehty täyspitkä levy, mutta lopulta biisejä oli kasassa vain seitsemän ja pituutta 20 minuuttia 17 sekuntia. Kannet levyyn teki tietenkin Kivi Larmola itse.
Yritystä oli edelleen ja bändi teki varsin mukavan julkkarikiertueen, jonka keikat olivat:
pe 5.5. Turku, S-Osis
ti 16.5. Kuopio, Henry’s Pub
ke 17.5. Rovaniemi, Grande
to 18.5. Oulu, 45 Special
pe 19.5. Kemi, Koodi
la 20.5. Kemi, Kulttuurikeskus
to 25.5 Helsinki, Semifinal
pe 26.5. Vaasa, Club 25
la 27.5. Nurmo, Hemingways Festival
Arviot olivat myönteisiä. Mesta.net: ”Kätyrien Avoimella Maalla ei ole kevyttä taustamusiikkia. Vanhalla punkilla itsensä kyllästänyt kokoonpano ei tavoittele uusia tuulia vaan punkkia veivataan niin kuin se tehtiin silloin kauan sitten. Asennetta on niin teksteissä kuin viisuissa, tumma on tummaa ja musta mustempaa mutta väliin on saatu reipastakin meininkiä. Ranteet-auki fiiliksillä ei kenenkään ole hyvä kaiken aikaa olla.”
Desibeli.net: ”Huolimatta hetkittäin hyvinkin karuista ja melankolisista tarinoista on Kätyrien soitossa myös toivon tunnetta ja pirteää valoisuutta mukana. Pääasiassa tarinoissa maalataan kuitenkin kuvaa routaisesta suomalaisesta maanis-depressiivisyydestä, jossa kiero huumori ja itsepäisyys ovat ainoa tie mennä ryteiköistä läpi. Puut vaikka otsalla poikki.”
Kun Avoimella Maalla oli ilmestynyt ja julkkarikiertue tehty lähti Kivi Larmola Englantiin pidemmäksi aikaa. Bändi ei heti hajonnut ja seuraavaa levyäkin suunniteltiin – taidettiin tehdä jopa ensimmäisiä äänityksiä. Siitä oli tullut todella kokeellinen levy, sillä Kivellä oli visio, että levy tehtäisiin niin, että rumpuraita tulisi molemmista kanavista, mutta kumpaankin kanavaan tehtäisiin sen päälle täysin omat biisit. Levyllä olisi siis tavallaan kaksi levyä. Jos stereoiden balanssin kääntäisi niin, että vain oikea kanava kuuluisi niin tulisi yksi versio levystä ja jos taas balanssi olisi vasemmalla niin tulisi toinen. Jos balanssi olisi normaalisti keskellä niin tulisi jotain kummallista kakofoniaa. Tätä suunnitelaessa alkoi bändin fokus hävitä ja se ajan kanssa kuihtui pois.
