Lyhyt versio tarinaista menee tutun kaavan mukaisesti: Hyvä ja mukava tyyppi tuli tarjoamaan bändiään Hiljaisille ja minä tietenkin julkaisin.
Sitten hiukan pidempi versio:
Antti Annunen oli tullut tutuksi alkujaan Radiopuhelimista, mutta kun hän aikoinaan pyöri taajemmin Tampereellakin, niin siinä tuli pikkuhiljaa ystävystyttyä. Antti kävi silloin tällöin Sinkkuklubilla ja Puutarhajatseissa ja tietysti Radiopuhelimien keikoilla tuli juteltua.
Antti oli puhunut toisesta bändistään ja New Rising Sunsista. Radiopuhelimet-palasina kirjassa yhtyeen alku kuvataan näin: ”New Rising Suns alkoi aluksi nelimiehisenä mutta aika pian bändiin tuli toiseksi kitaristiksi Pirkka Åman. Tällä kokoonpanolla soitettiin yksi esiintyminen yksityistilaisuudessa. Pirkan muutettua Helsinkiin kitaristiksi tuli jo ennestään Radiopuhelimista ja Luxury Spitista tuttu Jukka Kangas. Vielä basistin vaihdoksen myötä vakiintui nykyinen kokoonpano: Jussi Nykänen (laulu), Antti Annunen (kitara ja laulu), Jukka Kangas (kitara), Ismo Autioniemi (basso) ja Jyrki Raatikainen (rummut).”
Siis tavallaan superkokoonpano, kun ottaa huomioon missä bändeissä tyypit ovat aiemmin soittaneet: Antti Annunen – Luxury Spit, Radiopuhelimet, Murnau, Duo Anamäki, Jussi Nykänen – Greenhouse AC, Harvester, Funhouse 5, Jukka Kangas – Bryssel kaupallinen, Radiopuhelimet, KTMK, Ismo Autioniemi – EBPSATRFM, The Blaster Master, Jyrki Raatikainen – Radiopuhelimet, KTMK
Bändi eteni hitaasti. Ensimmäiset äänityssessio olivat elokuun 2013 lopulla ja kolme vuotta myöhemmin 19.10. oli albumillisen verran kamaa kasassa. Tämän jälkeen Antti otti yhteyttä ja tarjosi materiaalia julkaistavaksi. Bändi kiinnityskriteereistä se tärkeämpi tyyppien täytyy olla hyviä tyyppejä tiesin toteutuvan Antin lisäksi Nykäsen Jussi kohdalla. Raatikaisen tunsin vain päällisin puolin ja hänkin vaikutti OK:lta Kangasta ja Autioniemeä en aiemmin tuntenut. Musiikkikin oli mielenkiintoista, vahvasti The Stooges vaikutteista, mutta modernimmin tehtynä, todellista räjähtävää kitararockia.
Kaikki oli siis periaatteessa kunnossa. Ainoa mikä mietitytti oli levyn myynti. Vaikka kavereilla oli takanaan vaikka minkälaisia bändejä, niin New Rising Sunsilla ei ollut vielä ”nimeä” ja sitäkin epäilin, että tuskinpa keikkoja hirveästi alkaisivat tekemään, koska pääbändeillä oli omat kiireensä. Sanoin Annuselle, että lähden tähän mukaan, jos löydät jonkun toisen levy-yhtiön joka tulee toisella puolella mukaan. Anttihan löysi. Heikkisen Mikko Cattrack Recordsista oli se, joka otti puolet vastuusta.
Palataanpa levyn äänityksiin. Ne tehtiin Wolfbeat-studiossa Kempeleessä. Antti kertoo:
”Äänittäjänä ja miksaajana toimi Pentti Amore eli Juho Kauhanen. Hän osallistui myös tuottamisprosessiin. Wolfbeat studiota ei enää ole mutta siellä oli mukava äänitellä ja tulihan siellä tehtyä myös Radiopuhelimet-levyjä. Levyn masteroi Janne Huotari ja kannet teki Mikkolan Jari.
Äänityssessio oli pitkä mutta osa biisimateriaalistakin oli jo pitemmältä ajalta. Esim. Behind, Millicent dream ja Spiders don´t smile olivat jonkinlaisina versioina jo vuonna 2004 säveltäessäni elokuvamusaa Dr. Jekyll and Mister Hyde leffaan IIK-kauhuelokuvafestareilla. Tämän elokuva-säestyksen toteutti Duo Annunen brass jossa mukana olivat Antti Annunen (kitara, basso, laulu, koskettimet), Mika Moilanen (rummut), Veli-Matti Ylihukka (Basso) ja Marko Jouste (luuttu). Behind ja Millicent dream olivat leffassa toistuvina riffeina tiettyjen henkilöiden ilmestyessä kuvaan. Behind soi kun Hyde ilmestyi kuviin ja Millicent dream kun Millicent (Jekylin rakastettu) oli kuvissa. Spiders don´t smile soi elokuvan lopuksi versiona, jossa oli myös laulu mukana.
Everything we can biisissä lainasin itseäni ja”varastin” kertosäkeen riffin varhaisesta Luxury Spit-bändin biisistä. Visions oli ihan ensimmäisiä New Rising suns biisejä joita treenattiin. Corner, Surprises, A revolution in vacuum olivat myös valmiina jo hyvissä ajoin ennen nauhoituksia. Uusimmat biisit levyllä ovat Loaded ja Lake ja näistä Lake selvästi uusin. Vähän ennen studioon menoa tehty.”
Nykäsen Jussilla on hauska muisto äänityksistä:”Äänityspäivän jälkeen lähdimme Pentti Amore, minä ja Antti paikalliseen legendaariseen Pohjankievari-ravintolaan. Sieltä palattuamme Antti ja Pena jatkoivat kitaroiden nauhoituksia. Keskellä yötä herättyäni menin katsomaan mitä äänityshuoneessa touhutaan. Antti oli polvillaan 10 cm korkean mini-fender vahvarin edessä ja vinguttaa kitaraa ja yrittää saada feedbackia ulos vahvarista. Ajattelin, että on paras mennä takaisin nukkumaan.”
Levyn lehdistötiedotteeseen kirjoitin muun muassa: ”New Rising Sunsin soundin taustalla vaikuttavat Annusen jo nuorukaisena pään sekoittaneet The Saints, The Velvet Underground, The Gun Club, The Stooges, Bowie, Dinosaur Jr… ja lukemattomat muut; avaruuden ääniä unohtamatta. New Rising Sunsin idea tiivistyy hyvin levyn Loaded biisiin. Siinä on alle kahdessa minuutissa se musiikillinen ajattelu, mitä yhtye edustaa ja mistä sen musiikissa on kyse. Loaded on kaikkea sitä räjähtävää voimaa, intoa, intensiivisyyttä ja mielikuvitusta, mitä musiikissa voi parhaimmillaan olla. Annunen kertoo tajunneensa tämä 10-vuotiaana kesällä -79, kun hän tutustui punkbändeihin ja myöhemmin muuhun musaan, missä on nerokkuutta, voimaa, tunnetta ja kapinaa.”
Levyn tiimoilta yhtye soitti kaksi julkkarikeikkaa, toisen Oulussa ja toisin Tampereella.
Antti Luukkanen arvioi levyn Soundin 10/2017: “New Rising Sunsin debyytillä kuuluu viime vuosikymmenten garage rockin perintö monella eri tasolla, joskin ne limittyvät toisiinsa hyvin loogisella ja luontevalla tavalla. Alkupiste on tietysti The Stooges. Bändin konstailematon soitto rullaa kuin Union Carbide Productions villeimmillään. Laajakaarinen ja kauniin väkivaltainen kitarankuritus on lähisukua Otra Romppasen Psychoplasma-vuosille.”
Aamulehti (Markku Makkonen) kirjoitti: ” New Rising Suns nousee särörockin alkulähteiltä. Muutos ja kapina ovat jälleen ajankohtaisia: oikeilla soittimilla ilman koneistusta tuotetulla tavaralla ei nykyisin juhlita listoilla. Psychedelic Sound Romance on läpileikkaus syvästä ja hyvästä rockista, kuten sitä kuuluu soittaa. Pää ei räjähdä, mutta aitous välittyy.”
Noise.fi puolestaan näin: “Erittäin orgaaniselta vaikuttavan yhtyeen yhteinen kokemuspohja paistaa läpi yhtyeen itsevarmassa otteessa ja tyylittelyssä, eikä albumikokonaisuus tottele orjallisesti minkään yksittäisen, New Rising Sunsille viitteellisesti ominaisen genren lainalaisuuksia. Tämä lähestymiskulma musiikkiin tuo yhtyeen ilmaisuun tilaa ja albumikokonaisuuteen ennalta arvaamattomuutta.”