Kun sana alkoi levitä, että Hiljaiset Levyt julkaisee vanhoja punknauhoja, niin tarjouksia alkoi tulla. Mukana oli muutama mielenkiintoinenkin. Yksi yhteydenotto tuli Osmo Koivulalta, joka kertoi 70-luvun puolella perustetusta Irtopäästä, jossa soitti Jukka Tilsa. Suurena Tilsa fanina, kiinnostuin tietysti välittömästi. Kiinnostusta lisäsi vielä se, että bändi oli koottu uudestaan ja se teki jonkin verran keikkoja – tämä auttaa aina levymyynnissä.
Sitten meinasi tulla stoppi. Olin kuvitellut, että Osmo on tarjoamassa jotain 70-luvulla tehtyä nauhoitusta, mutta ilmenikin, että tarkoitus oli äänittää uusiksi ne biisit, joita bändi silloin aikoinaan soitti. Olin jo torppaamassa koko projektia, kun Osmo sanoi, että masteri ei tule maksamaan mitään ja että bändi maksaa puolet painoksesta vastaavaa levymäärä vastaan. Pikku harkinnan ja ennen kaikkea ensimmäisten biisien kuulemisen myötä totesin, että mikäs tässä, tehdään vaan se levy.
Irtopään kokoonpano levyllä on: Kalle Helminen (basso), Jari Kärki (rummut), Jukka Tilsa (kitara) ja Osmo Koivula (laulu). Levyn äänitti Jahnukaisten äänimiehenä tuntemani maan mainio Antti Ilola ja kannet teki Tiina Anttila. Levyn hieman kryptiseltä kuulostavan nimi tuli sekin 70-luvulta, jolloin talvisin joku bändin jäsenistä potkukelkalla oikaisi Vihasjärven yli mennessään Eräjärvelle päin.
Levyn pitkässä lehdistötiedotteessa kerrottiin kaikki oleellinen yhtyeestä:
”Vuonna 1978 punk saavutti myös Oriveden Eräjärven Vihasjärven. Neljä musiikista kiinnostunutta kaverusta Kalle Helminen, Jari Kärki, Jukka Tilsa ja Osmo Koivula kuulivat radiosta Ramonesia ja Sex Pistolsia, sekä ennen kaikkea kovan vaikutukset heihin tehneitä Eppu Normaalia ja Pelle Miljoona. Syntyi oivallus että ”soittaa voikin just niin kuin ite haluaa, ei oo pakko matkia muita”. Päätös perustaa punkbändi oli selviö.
Homma aloitettiin tekemällä oma soitin, jytälauta. Se oli lankun pätkä, jossa oli yksi kitarankieli. Ensimmäinen keikka oli 4H järjestön iltamissa. Tilaisuuden järjestäjä sanoi keikan jälkeen, että älkää tulko ikinä soittamaan uudestaan – todellinen punk aloitus!
Tämä ei tietenkään lannistanut, vaan omia biisejä alkoi syntyä kiihtyvällä tahdilla ja etupäässä omasta ympäristöstä. Esimerkiksi Pultsari on kuvaus siitä miltä Oriveden keskustan alkoholistit näyttivät ja tuntuivat noin 15-vuotiaasta maalla kasvaneesta pojasta. Juovuksissa olevat ihmiset näyttivät kummallisilta. Viettääkö ne yönkin linja-auto asemalla? Eikö kukaan voi tehdä niiden hyväks mitään? Muita tuon ajan biisejä olivat muun muassa Matkalla Ostaan Makkaraa, Kouluruokala, Maitoauto ja jo kovin Tilsamaisesti nimetty Sika Söi Ruutia.
Keikkoja tehtiin muutama kymmenen vuosina 1978-79. Tampereellekin asti päästiin soittamaan, legendaariselle Safety Pins Clubille, ja jopa kahdesti. Nuuka Nautinto -lehden bileitä Orivedellä yhtye esiintyi, muut keikat olivat etupäässä lähiseudulla.
Pari vuoden toiminnan jälkeen homma hiipui. Koskaan Irtopää ei suoranaisesti lopettanut, mutta treeneissä tai keikoilla ei enää käyty. Vuonna 2012 Pojat yhtyeen Miika Söderholm kyseli bändejä Eräpunk tapahtumaan ja yhtyeestä tuntui että voisihan sitä taas keikalle mennäkin. Kokoonpano oli alkuperäinen ja keikka omassa mittakaavassaan menestys. Niinpä oli oikeastaan selviö että ei tämä tähän jää.
Lisää keikkoja tehtiin. Uusia biisejä alkoi syntyä ja ennen kaikkea päätettiin tehdä levy. Levyn tekemisen punainen lanka oli, että yritetään tavoittaa se Irtopää, joka 70-luvun lopulla innoissaan esitti omanlaistaan maaseutupunkkia. Tai ehkä paremminkin voisi sanoa punkrockia ilman mitään rajoja.
Levylle laitettiin ennen kaikkea vanhoja biisejä. Uusia on trenattu enemmänkin, joten eiköhän jatkoa seuraa. Yhtye suhtautuu jatkoon maanläheisemmin. ”Mennään keikalle, jos pyydetään. Soitetaan niin kauan kuin se on hauskaa.”
1.7.2017 arvostelussa Aamulehti (Markku Makkonen) antoi levylle neljä tähteä ja kirjoitti: ”Irtopään biiseissä soi suomipunk. Vuonna 1978 Orivedellä perustettu yhtye tarjoaa vanhoilla päivillään annoksen mättöä, joka maistuu aidolta ja oikealta. Irtopään sedät eivät ole suvereeneja instrumenttiensa kanssa, mutta se on osa Kelkalla yli Wihasjärven -levyn tenhoa. Laidoilla The Doors, Sleepy Sleepers, Sex Pistols ja Dr. Feelgood, keskellä Irtopää.”
