Miettinen oli ollut minulle esikuva ja innoittaja jo siitä asti, kun ensimmäisen Hilseen sain käsiini. Hilse sai tajuamaan, että minäkin voisin tehdä pienlehteä ja Miettisen varhaiset levy-yhtiöt (Hilse ja Kumibeat) olivat yksi niistä esimerkeistä, joiden viitoittamalle tielle Hiljaisten levyjen kanssa menin. Miettinen tuli sitten aikojen saatossa erittäin tutuksi ja samalla tuli havaittua, että tässähän on äärimmäisen mukava mies. Hauskaa oli aina vaikka välillä hommat menivät hiukan säheltämiseksi. Ulkomaan messukeikoilla oltiin jo tehty yhteistyötä ja minä halusin tehdä lisää juttuja Miettisen kanssa, joten ehdotin, että perustettaisiin sinkkulabel, joka julkaisi ulkomaan elävien sinkkuja Suomessa. Tuohon aikaan oli ympäri maailmaa hienoja labeleita, jotka lisenssillä julkaisivat sinkkuja ja jotain sen kaltaista minäkin tästä merkistä kaavailin.
Miettinen tunsi itsenä ja hiukan toppuutteli. Pelkäsi, että minä jään levymerkin maksumieheksi. Vakuuttelin, että siihen olen hiukan varautunutkin ja että osaan kyllä sanoa sitten jos tappiot käyvät liian isoiksi. Kun vielä ponnekkaasti kerroin, että voin tehdä töissä vähän ylitöitä ja sillä rahoittaa tätä harrastusta, niin lopulta Miettinen suostui.
Miettisen aiemman Kumibeat merkin hengessä levymerkin nimi rakennettiin meidän nimistä. Kun KuMiBeatissä oli nimi tehty sukunimistä KUusinen MIettinen, niin nyt otettiin etunimet JUKka ja KIMmo. Levykoodissa (JUMI) sen sijaan käytettiin sukunimiä. Tapani Rytöhonka pyydettiin piirtämään merkille logo ja upean logon Rytöhonka piirisikin, se on muunnelma Rafaelin Enkelit maalauksessa ja enkeleistä on tehty Junttila ja Miettinen.
Julkaisupolitiikasta päätettiin niin, että kumpikin sai vuorollaan hoitaa homman, valita bändi, neuvotella diilin ja tehdä kannet. Minä sain aloittaa. Ensimmäinen julkaisu oli Englantilainen Skydogs, johon olin tutustunut kun lisenssoin Jalla Jallan Brittiläiselle Plastic Surgery levymerkille. Skydogille järkkäsin pari keikkakin Suomenn. Miettisen ensimmäinen valinta oli Australialainen Meanies. Minun toinen valinta oli Saksalainen Slick, johon olin tykästynyt BID messuilla. Miettisen toinen valinta oli Jeff Dahl. Tämä jenkkikitaralegenda äänitti singlellä varten aivan uuden biisin B-puolelle, Hanoi Rocksin Tragedyn. Kaikkiaan voi sanoa, että Miettisen kontaktit ja maku hakkasivat omani 6 – 0. Olin aivan ällistynyt, että levymerkki jossa olen mukana, julkaisi sellaisia ”isoja nimiä” kuin Meanies ja Jeff Dahl.
Dahlin jälkeen Miettinen teki hiukan arviolaskentaa ja totesi, että olin ottanut takkiini hänen mielestään paljon. Omasta mielestäni varsin vähän ja kaikki oli sen arvoista. Miettinen kuitenkin totesi, ettei hän voi minun rahoillani levyjä julkaista ja siihen Jukkim sitten loppui. Hieno seikkailu joka tapauksessa.
Julkaistut levyt olivat siis:
The Skydogs: So Good / Psychotic Avenue (JUMI-001) 1992
The Meanies: Them EP (JUMI 002) 1993
Slick: Meat / Guilty (JUMI-003) 1993
Jeff Dahl: Helium Brats / Tragedy (JUMI-004) 1995