Avainsana: Julkaisut

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 73 – Various: Toinen Käsittely – Kunnianosoitus Alivaltiosihteerille (CD; Hiljaiset Levyt HILL-020) 1995

1990 oli ilmestynyt ensimmäinen todella iso tribuuttilevy – tai ainakin ensimmäinen, jonka minä noteerasin. Se oli Elviksen biiseistä tehty The Last Temptation Of Elvis, jolla esiintyi monia suosikkejani kuten Lemmy, Jesus And Mary Chain, Cramps, Pogues, jne. Pidin tuosta levystä, sen ideasta ja muutamasta varsin omaperäisestä tulkinnasta. Sitä levy mietiskellessä tuli ihmeteltyä, että miksipä tällaista ei ole tehty Suomessa. Siitä ei sitten ollutkaan kovain pitkä matka siihen, että ajatus että Hiljaiset Levythän voisi tehdä Suomen ensimmäisen tällaisen albumin. Alivaltiosihteerin kanssa oltiin jo duunattu yhtä sun toista ja yhtyeellä oli riittävän iso biisiarsenaali, joten se oli luonnollinen valinta tähän. Jotenkin siihen Alivaltiosihteerin kokonaistaideteosmeininkiin tämä tuntui vielä istuvan erinomaisesti. Ehdotin asiaa bändille ja innostus oli melkoinen. Siispä tuumasta toimeen.

Levy piti tietenkin tehdä halvalla, joten aluksi ajatus oli, että lähinnä Hiljaisten bändit äänittäisivät biisejä kun tekisivät muuta omaa materiaalia. Muutamia muita hyvien kavereiden bändejä pyydettiin mukaan, ainakin Pojat ja Eläkeläiset. Aivan yllättäen homma lähti todella vierimään. Alivaltiosihteeri tyypit olivat kertoilleet tekeillä olevasta levystä ja bändejä alkoi ilmoittautua. Myös Viitasen Jani oli puhunut levystä Yölle ja Popedalle, joista levyn idea oli hauska. Pian Jani toimitti minulle ilman mitään maksua Yön, Popedan ja Raaka-Arskan masterit. Aknestikin Jukka Takalo lähestyi viestillä ja vaati, että heidän iskelmäprojektinsa Satu & Vaahtopäät on pakko ottaa mukaan levylle. Sieltäkin tuli masteri ilman kuluja. Pian oltiin siinä pisteessä, että jouduttiin sanomaan jo kiitos ei, kun levyllinen materiaalia alkoi olla kasassa.

Pari erikoisempaa palaa on vielä mainita: Yksi Ruusu on naiskuoro, jossa lauloi työkaverini Kati Pääkkönen. Levystä oli tullut puhe työpaikan kahvipöydässä ja Kati kysyi, voisiko heidän kuoronsa tulla levylle – totta kai. Riksa & Iloa Ja Valoa oli Alivaltiosihteerin silloisen bussikuskin Riksan tätä varten kokoama kokoonpano. Levyllä Alivaltiosihteeri coveroi itseään. Alkuperäisellä Niin Hyvä biisillä laulajana oli Satu Kurvinen, tälle tribuuttilevylle tehtiin versio, jossa laulajana oli Matti Toivonen. Tampere No Stars, joka sanoisinko kaatuu läpi Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn biisin, oli minä, Jani ja Hipposen Kari. Siinä ei edes pyritty alkuperäistä biisiä versioimaan, livenä yhdellä otolla äänitettiin rämistely, jossa hakkaan epätahtiin rumpuja ja huudan sanoja, Jani soittaa kitaralla jotain ja Kari jotain muuta.

Kannet levyn teki tutuista sarjakuvapiirtäjistä Christer Nuutinen ja kannet kasaan laittoi Soundin legendaarinen latoja Japa Mattila.

Levyn julkaiseminen oli sekin aivan omaa luokkaansa. Julkkarikeikkoja tehtiin kaksi: 3.3.1995 Helsingin Tavastialla ja 4.3.1995 Tampereen Tullikamarille. Helsingissä esiintyivät Alivaltiosihteerin lisäksi Pojat, Punk Lurex Ok, Eläkeläiset, Advance Art + liuta yllätysvieraita. Tampereelle puolestaan Eläkeläiset, Slobo Horo, Advanced Art, Pojat, Punk Lurex ok ja vieläkin isompi liuta vierailevia tähtiä.

Tämä oli kaikkensa aivan käsittämättömän hauska projekti tehdä.

Levyn biisilista on:

Yö: Te Olette Huono Yleisö

Klamydia: Mainion Seuramiehen Huonompi Päivä

Punk Lurex Ok: Nasta Kaupunki

Yksi Ruusu: Lapsena Kun Me Mentiin Tien Sivuun

Popeda: Mauno Henrik Koivisto

Love Handles: Tylsää

Jalla Jalla: Rock Against Something (Alkuteos Auktoriteetti Rock)

Pojat: Esteitä Maailmanvalloitukselle

Satu & Vaahtopäät: Koko Kansan Hitti

Advanced Art: Mainio Seuramies

Eläkeläiset: Tahdon Olla Tarvajärvi

Tehosekoitin: Ujo

Riksa & Iloa Ja Valoa: Ennen Oli

Slobo Horo: Avanturist (Alkuteos Seikkailija)

Raaka-Arska & Rengasraudat: Sä Oot Alright

Alivaltiosihteeri: Niin Hyvä

Tampere No Stars: Jukka Junttila Kustantaa Meidän Levyn

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 72 – Wolfmen: Brutal (CD; Hiljaiset Levyt HILL-019) 1994

Pari vuotta ensi albumin jälkeen Wolfmen oli valmis tekemään toisen pitkäsoiton. Levyn biisi materiaalista vastasi pääosin Zimi Söderberg, joka oli tekijänä mukana jokaisella biisillä; joko kokonaan tai ainakin tekstin osalta. Tämä jäi muuten Zimin viimeiseksi Wolfmen levyksi.

Kaikki olivat olleet tyytyväisiä bändin yhteistyöhön äänittäjä/tuottaja Jani Viitasen kanssa, joten miksipä korjata jotain mikä ei ole rikki. Levy äänitettiin Tampereella Harasoo Studiossa ja miksattiin Kihniössä Mika Sundqvistin MSL- studiolla. Kihniössä miksauksen yhteydessä viimeisteltiin muutamia lauluosuuksia. Studioon mukaan otettiin bändin Porin kavereista Putte Seittonen taustalaulajaksi. Putte oli soittanut muun muassa Hexenhausissa, joka oli tehnyt seiskatuumaisen Wolfmenin kavereiden Zoo Records merkille. Taustalauluihin osallistui myös Jani Viitanen, joka myös soitto kitarasooloja Rocket to Mars biisille.

Kanteen haluttiin edelleen sarjakuvameininkiä. Tällä kertaa sen piiri nyttemmin edesmennyt Mikko Kautto, joka kuvataiteensa ohella ehti myös vaikuttamaan rumpalina legendaarisen Old Reino -yhtyeen viimeisessä kokoonpanossa. Sarjakuvat eivät tähän loppuneet: bändi pyysi Jukka Tilsaa piirtämään bookletin keskiaukeamalle sarjakuvan. Daddy Wolf tapaa sarjakuvassa, jossa on mielen räjäyttävä loppu, Lerbie the Gunslingerin.

Kansiin piti myös saada bändikuva. Tätä varten järjestettiin kuvaussessio Tampereelle. Bändi ei ollut kovinkaan tyytyväinen, kun kuvat otettiin jääkylmässä ullakkotilassa Tampereen keskustan kerrostalosta melko kiireellä, eikä halunnut että kuvia käytetään. Yhtye otatti itse uudet kuvat luottomiehensä Yki Räikkälän kanssa Porissa Mäntyluodon aallonmurtajalla.

Levyn biiseistä Shades of Guilt päätyi Suomen vientipromokokoelmalle Reindeer Rock ’94. Levyltä pois jäänyt, mutta äänitetty, Rooster biisi, sovitettiin aikanaan uusiksi ja äänitettiin uudelleen A.N.G.R.Y. – albumille.

Erikoinen pikku episodi CD-tehtaan kanssa käytiin tämän levyn yhteydessä. Olin vinyyleissä ihastunut matriisikaiverruksiin, mutta CD:issä ne olivat tietenkin jääneet. Ennen tätä levyä oli jotain levyä katsonut tarkemmin ja huomannut, että kesiköissä on koodi ja pari muuta merkkiä. Lähetin kyselyä tehtaalle, että voisiko sinne kirjoittaa jotain, että montako merkkiä olisi käytössä. Eivät ymmärtäneet mitä halusin, edes parin lisäsähköpostin jälkeen, joten asia jäi.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 71 – Jalla Jalla: Snowmans Land (CD; Hiljaiset Levyt HILL-018) 1994

Pari vuotta edellisen levyn jälkeen Jalla Jallalla oli riittävästi materiaalia valmiina, että voitiin alkaa tekemään uutta albumia. Biisimateriaalista sävellysvastuu oli Jouko Hiltusella, jolta tuli kahdeksan biisiä levylle. Harri Pöytäriltä ja Jukka Tarkiaiselta tuli yksi sävellys. Sanoituspuoli jakautuikin tasaisemmin Tarkaisen (2), Pekka Kärhän (5) ja bändi ulkopuolisen Jari Pulsan (3) kanssa. Pulsa, joka oli pidempään tehnyt tekstejä, tykkäsi pelata sanoilla. Biisin Checkshirt Gang hän kirjoitti leikillään rivin ”drove my beard”, Jallat eivät tästä innostuneet ja vaihtoivat sen oikeaan muotoon shaved. Osasta biiseistä oli äänitetty demoja Hiltusen olohuoneessa Seutulanharjuntiellä. Harri Laaksolta oli lainattu moniraitanauhuri, jolle sessio taltioitiin. Demon biiseistä One Mans Jivessä kilkuteltiin Koffin 1.5l oluttölkkiä. Sen melko hallitsevasta kilkatuksesta ja yllättävän hyvästä soundista tykättiin ja purkki matkasi yhtyeen mukana sitten myöhemmin studiolle ja päätyi levylle saakka.

Levy äänitettiin, kun edellinenkin Ahti Kortelaisen Tico-Tico Studiolla Kemissä 10.-13.2.1994. Äänityksissä kävi Nightingalesin Marko Kantola soittamassa pianoa kahdella raidalla ja laulamassa Wanking at Your Memory biisin. Miksaus tehtiin MSL:n studiolla Kihniössä 5.-6.3.1994 ja miksaajana toimi Jani Viitanen. Masteroinnin teki Finnvoxilla Mika Jussila.

Kannet olivat taas oma tarinansa. Suurimmasta osasta kansimateriaalia vastasi tietenkin Jukka Tarkiainen, joka piirisi vekkuleita kuvia. Bändi esittelykuvaan olen minäkin päässyt siittiönä ja titteli on ”a fan of Adverts”. Kansikuva sen sijaan on Jouko Hiltusen nappaama. Kuvassa on tunturipöllön poikasia lumipesässään. Jouko harrasti luontokuvausta ja tätä kuvaa varten hän oli joutunut tekemään paljon työtä ja tämä oli hänen mielestään huippuotos – siksi se piti saada levyn kanteen. Kävin Joukon kanssa keskustelua henkeen, että ei tämä nyt kauhean rock ole, eikä kuvaa mitenkään bändin musiikkia, mutta Joukon mielestä kuva oli paras mahdollinen levyn kanteen. Liian kilttinä miehenä annoin taas kerran periksi ja pöllöt pääsivät kanteen.

Levyn selkeä hittibiisi oli Hospital Waltz. Hiljaiset ei julkaissut sitä singlenä, koska se ilmestyi singlenä Saksassa (Twang Tone!) sekä Yhdysvalloissa (NKVD Records) ja näitä tuotiin importtina Suomeen. Tuosta Twang Tone singlestä tulee oma juttunsa hetken päästä. Biisistä Jukka Tarkiainen teki upean videon, joka on leikattu kasimillisellä kuvastusta materiaalista. Biisi päätyi myös kokoelma CD:lle Reindeer Rock ’95.

Ilmestyessään levy ilmestyi CD:n lisäksi myös kasettina. Vuonna 2018 se julkaistiin ensimmäisen kerran myös vinyyli-LP:nä, mutta palataan tähän julkaisuun aikanaan, sillä se on aivan oma stoorinsa.

Julkaistu

Vaavin uusi single tänään kaupoissa

   VAAVI syntyi elokuussa 1978 Uutiset ja Sää & Suomisen Ollin Tempaus bändien raunioilla yhtä keikkaa varten. Jos joku olisi tuolloin väittänyt, että bändi julkaisee uuden vinyylisinglen marraskuussa 2020, niin valeuutiseksi se tieto olisi julistettu kaikella nuoruuden innolla.

   Vaavin kokoonpano on matkalla vaihtunut elämäntilanteiden myötä – elämän muutokset ovat vieneet pois ja tuoneet ihmiset takaisin Vaaviin. Tällä singlellä on ensi kertaa äänessä myös alkuperäinen Vaavin solisti Jorma Nurminen – nyt taustakuorossa. Muut kuorossa laulavat ovat Juho Kavasto (Vaavin rumpali 2017-2019), Frans Hipponen (Vaavin basisti 2011-2019) ja Fia Hipponen (Vaavin Viimeinen elävä köyhä -lp:n & Etsi oma tiesi -singlen kansimaalaukset).

   Singlellä Vaavi palaa musiikillisille juurilleen. Vinyylisinglen kumpikin puoli kumartaa ilman retroilua tai nostalgiaa niille vaikutteille, jotka tekivät 1970-luvun Salossa Vaavista Vaavin – yksi polku punkkiin… A-puoli ammentaa pubrock ja proto-punk maailmasta Van Morrison-Kevin Coyne-Brinsley Schwarz hengessä. B-puolen juuret ovat Wholla, Thin Lizzyllä ja pubfutishoilotuksilla maustetussa glam rockissa.

   Elämä on välillä epäoikeudenmukaista ja siihen on helppo reagoida syyttelemällä ja herjaamalla. Mutta se ei ratkaise ongelmia vaan lisää niitä. Singlen tekstit lähtevät positiivisen yhteisöllisyyden voimasta, jolla on aina saavutettu pitkäkestoisia ratkaisuja niin yksilön kuin yhteisen hyvän tarpeisiin. Vaavin viesti kiteytyy singlellä: ”Anna unelman elää – etsi oma tiesi”.

Julkaistu

Jahnukaiset & Miika Söderholm single ”Brickfield Night / Mikkitelineestä on puolet minun” tänään kaupoissa.

  Jahnukaiset ja Miika Söderholmin uutuussinkku on letkeyden huippu!

  Tamperelainen sarjakuvajazzyhtye Jahnukaiset jatkaa seikkailujaan punk-klassikoiden seurassa. Tällä kertaa jazzareiden seurassa laulaa suomalainen punk-legenda, etenkin Ypö-Viidestä ja Pojat-yhtyeistä tunnettu Miika Söderholm.

  Levyn A-puoli svengaava swing-schlager Brickfield Nights on brittiläisen The Boys-yhtyeen elämään jäänyt single vuodelta 1978. Myöhemmin sen ovat levyttäneet myös Pojat (1990) suomeksi nimellä Utajärven yöt ja ”Saksan Eppu Normaali” Die Toten Hosen (1991).

  B-puolen keinuva beguine Mikkitelineestä on puolet minun taas on karhulalaisen Ypö-Viis -yhtyeen Mari pogoaa -singlen b-puoli vuodelta 1979. Sittemmin kappaleen on levyttänyt PMMP (2005) singlensä Päiväkoti b-puolella.

  Kansikuvan on luonut Jahnukaisten perinteiseen tyyliin yhtyeen johtaja ja sarjakuvaklassikko Jukka Tilsa.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 70 – Lowdown Shakin’ Chills: Sex Is Boring (CD; Hiljaiset Levyt HILL-017) 1994

Lowdown oli hyvässä iskussa Up My Spine albumin jälkeen. Kokoonpanoon oli taas kylläkin tullut muutos, rumpuihin oli tullut Jarkko Jokelainen, joka korvasi Janskun. Jarkko oli aikaisemmin soittanut God’s Lonley Menissä. Jarkko joutui heti tiukkaan paikkaan, sillä ensimmäinen keikka Helsingissä ilman oli ensimmäistäkään treeniä … ja paikalla oli vieläpä Melody Makerin toimittaja. Hyvin Jarkko homman klaarasi.

Uudet biisit, joita levyä varten oli tehty olivat lähes kaikki Haimin ja Kotilan käsialaa. Yhden biisin tekstin oli tehnyt Ville Syrjä ja yksi cover levyltä löytyi, Love Missile F1-11. Tuota Sigue Sigue Sputinik klassikkoa bändi oli joskus huviksemme livenä soittaneet ja osin sen valintaan vaikutti se, että sen arvattiin herättävän huomiota. Sanoitukset jotka Toni teki olivat kantaaottavia muun muassa luonnon, eläinten ja vähemmistöjen puolesta.

Levy äänitettiin Costin saunalla lokakuussa 1993 ja puikoissa oli tietenkin Jani Viitanen. Miksaus tehtiin Sundqvistin MSL-studiolla Kihniössä tammikuussa 1994. Levylle haettiin selvästi uutta ilmettä ja soundia. Osissa asioista onnistuttiin, osissa ei. Esimerkiksi joulukulkusten saundin etsimiseen käytettiin tunteja ja ne kuuluvat noin sekunnin ajan taustalla Nico-biisissä. Muutamaa vierailevaa soittajaakin käytettiin, Jussi Ojajärveä saksofonissa ja Marko Kantolaa koskettimissa. Varsin kelpo lopputulos hommasta soundillisesti tuli vaikka levy onkin edeltäjäänsä kokeellisempi. Levyn harkitun oloista kokonaisuutta lisää se, että se alkaa ja loppuu Leaves Of The Tree biisiin. Ekana tulee sähköinen versio, viimeisenä akustinen. Tuo akustinen versio äänitettiin hetken mielijohteesta ja pelkästään yhdellä tilamikillä. Session aikana Jarkko Jokelainen sai muulta bändiltä lempinimen Flipper Wizard, koska käytti lähes kaiken vapaa-ajan Costin Saunassa olleen flipperin kimpussa.

Levyllä on biisi nimeltään Love Is Boring, mutta levyn nimeksi tuli Sex Is Boring. Olihan tuo raflaavampi ja se pohjautuu Sid Viciouksen lausahdukseen ”Sex is boring, ugly hippie shit”. Levyn valokuvat ottivat A. Suomalinen ja J. Rantanen. Kannet pani kasaan Jari Myllykoski (Booga’s treehouse Club).

Bändi oli saanut keikkamyyjäksi Harri Karvisen ja keväällä oli jo paljon keikkoja, kesällä bändi oli lähes joka viikonloppu jollain festarilla. Medianäkyvyyttäkin tuli erittäin paljon, mutta muutamat haastattelut bändi laittoi lekkeriksi – se oli kai sitä rokkimeininkiä. Syksyllä homma hiipui. Toni muutti Lontooseen oikean rockunelman perään. Jarkko puolestaan New Yorkiin työhommissa ja bändi meni jäihin. Hommaa yritettiin jatkaa vielä muuttuneella kokoonpanolla, mutta kun Jansku kuoli, niin se oli lopullinen niitti myös Lowdowneille.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 69 – Juggling Jugulars: …For Humanity – Early 90’s (mini-CD; Hiljaiset Levyt HICKS-043) 1994

Juggling Jugulars oli tullut siihen pisteeseen uraansa Hiljaisilla Levyillä, että kun uutta materiaali oli riittävästi niin levy laitettiin pihalle. Tällä kertaa formaattipuoli hiukan aiheutti keskustelua. Olimme jo luopuneet vinyylintekemisestä, kun Finnvox ajoi oman tuotantonsa alas ja ulkomailla teettäminen oli ennen EU:ta hankalaa ja kallista (tullit ja byrokratia). Bändi olisi halunnut tehdä vinyyliä, joka tietysti olisi ollut oikea formaatti tälle kamalle, mutta perustelin Hiljaisten puolelta näkemyksen. Kompromissi löytyi niin, että Hiljaiset julkaisee CD:n ja jos bändi löytää vinyylille kustantajan Euroopasta, niin minä annan masterin muutamaa levyä vastaan käyttöön.

CD:n osalta käytiin vielä keskustelua siitä, kuinka levy saadaan mahdollisimman halvaksi kuluttajille. Aidon punkhengen mukaisesti pyrittiin siihen, että hinta olisi sellainen, että ”kenellä tahansa olisi varaa ostaa se”. Tuohon aikaan alle 21 minuuttinen ”CD-single”, jossa hopeointia oli vain noin sentin verran singlen keskustassa ja loppu muovia, oli halvempi tehdä kuin täyspitkä ja täysin hopeoitu levy. Näin päätyttiin tähän formaattiin – 21 minuuttiin saatiin mahtumaan 9 biisiä. Koteloksi valikoitu halvin mahdollinen pahvikuori, mutta mukaan tehtiin liite, jossa toisella puolella oli pieni piirrosjuliste ja toisella sanat. Kansiin ja labeliin Compact Disc -logosta tehtiin oma versio ”fuck the DISCO get back to HC”. Jälkeenpäin olen ihmetellyt kuinka se meni läpi. CD oli patentin alaista kamaa ja pantein käytön merkiksi Compact Disc –logo piti olla oikeanlaisena ainakin labelissa. Paritkin kansifilmit ovat tulleet takaisin, kun logo on puuttunut tai ollut väärän kokoinen. Nyt kuitenkin laadunvalvonta petti ja tämä versio pääsi läpi.

…for Humanity – early 90’s -levy äänitettiin keväällä 94 Vaasan Rock-werstaan studiolla (paikka sisälsi studion lisäksi lukuisia treenikämppiä). Yhden viikonlopun aikana tehtiin koko levy miksauksineen 8-raita teknologialla. Soittopohjat vedettiin livenä nauhalle ja laulut sen jälkeen – hyvin simppeli äänityssessio. Tittelin loppuliite tulee siitä kun biisit oli tosiaan aikaväliltä 90-94. Kaikki biisit ovat Petteri Mikkilän käsialaa.

Bändi onnistui erittäin hyvin levyn Euroopan julkaisujen kanssa. Belgialainen Genet records julkaisi sen vinyyliversion vuonna 1996 ja puolainen Trujaca Fala julkaisi kasetin jossa oli lisäksi Juggling Jugularsin seuraava mini-CD Positively Fed Up. Kasetti julkaistiin nimellä …so fucking fed up! Vinyyliä tehtiin 500 kpl ja kasetteja otettiin useita painoksia. Niitä on tehty kaikkiaan toista tuhatta.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 68 – Punk Lurex O.K.: Tappajan Silmät / Paalimajassa (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-042) 1994

Punk Lurexin kanssa yhteistyö alkoi, kun Kollaa Kestää -sankari Jyrki Siukonen tuli Tulliklubilla kertomaan uudesta bändistä jossa hän oli toisen Kollaa-legendan Juha Helmisen kanssa. Bändissä oli myös kaksi tyttöä Tiina Wesslin ja Riitta Suojanen. Ilmeni, että kyse oli itse asiassa Tiinan ja Riitan bändistä, johon he olivat pyytäneet Juhan ja Jyrkin. Niin ja sitten siinä oli vielä Tepi Pulkkinen laulussa. Tiinalla ja Riitalla oli ollut jo yksi bändi (Porttikielto) ennen tätä, mutta nyt yritys oli vakavampi. Asuimme tuolloin Jyrkin kanssa samalla suunnalla ja Siukonen jatkoi yöllä kotimatkalla kävellessämme suostuttelua. Hän sai minut lupaamaan, että kun hän toimittaa valmiin masterin, niin minä julkaisen siitä singlen. Tämä siis kuulematta nuottiakaan yhtyeestä – aivan poikkeuksellista Hiljaisille Levyille, mutta minkäs teet kun nuoruuden sankari ehdottaa yhteistyötä. Jyrkillä oli kontakteja silloiseen Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitokseen, jonka musiikinopiskelijat hän rekrytoi äänittäjiksi. Äänitykset tehtiin treenikämpällä 20.9.1993.

Innostuin asiasta vielä enemmän, kun minulle selvisi, että singlen A-puolelle tulisi käännös Adverts biisistä Gary Gilmore’s Eyes. Advertshan on minulle se bändeistä tärkein – varhaisen Brittipunkin helmi. TV Smithin lyriikkaat olivat iso ilo jo 1977 ja ovat sitä edelleen. Tekstiltään Tappajan Silmät noudattelee aika hyvin alkuperäistä, vaikka Gary Gilmoren nimeä ei mainitakaan. Käännöksestä tulikin mieleeni, että Gary Gilmore’s Eyes on Suomennettu ainakin toisen kerran. Maan mainio Ujo teki sen nimellä Jukka Tolosen tukka ja siinä punkkarille tehdään hiussiirrännäinen, joka saa aikaan sen, että punkbiisejä soitettaessa niihin alkaa tulla kummallisia ja monimutkaisia sooloja.

Punk Lurex OK:n singlen B-puoli Paalimajassa osoitti naisten voiman. Tiinan sävel ja Riitan teksti on aistittavan omakohtainen ja oikealla tavalla viaton kuvaus siitä, kun punk ensikertaa saavuttaa maalla varttuvan nuoren. Upea B-puoli. Kappale on Punk Lurex OK:n ensimmäinen oma biisi, sitä oli soitettu jo Porttikiellossa eri sanoituksella.

A-puolen matriisikaiverrus napattiin Kollaa Kestään Adverts Blues kappaleesta: ”On Adverts yksi bändeistä parhain / sehän opetettiin jo koulussa varhain”. B-puolelle kaiverrettiin: ”Moneltakohan Juha Helminen saapuu”. Tai oikeastaan singlessä ei ole A-puolta vaan siinä on kaksi B-puolta – tämä oli näitä vitsejä, kun tuohon aikaan julkaistiin aika paljon kahden A-puolen singlejä. Etiketissä on virhe Tappajan Silmät biisin krediteissä. Teosto antoi biisin tekijäksi Talbert ”TV” Smith, vaikka oikean henkilö ja nimi on Tim Smith.

Single julkaistiin ja tyytyväisiä olivat useat muutkin, en vain minä. Heti sen julkaisun jälkeen Siukonen tosin jätti bändin. Minä tunsin itseni hiukan petetyksi, sillä Siukosen takia olin bändin Hiljaisille ottanut, mutta jatkoin yhtyeen kanssa – onneksi, sillä hyvää musiikkia ja mahtavia hetkiä on siunaantunut paljon tämänkin jälkeenkin. Niin ja ilman Punk Lurexia en olisi koskaan tutustunut henkilökohtaisesti TV Smithin, mutta tämä on sitten hiukan myöhemmän julkaisun tarina.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 67 – Lowdown Shakin’ Chills: Kiss and Spit EP (CD-EP; Hiljaiset Levyt HICKS-041) 1994

Lowdownit olivat erittäin hyvässä nosteessa esikoisalbumin jälkeen. Arvostelut olivat positiivisia ja medialla oli kiinnostusta bändiin. Myös keikkoja alkoi tulla todella paljon, kun NEM Bookingin Harri Karvinen otti bändin tallinsa. Tästä alkoi minulle taas yksi elämän kestänyt hieno ystävyys – Harrin kanssa olen edelleen tekemisissä viikoittain. Kun toista albumia tehtiin, päätettiin yrittää nostaa LSC seuraavalle tasolle: lisää lehtijuttuja, radiosoittoa ja Eurooppaan showcasekeikalle.

Radiosoittoa varten tehtiin tulevalta levyltä CD-EP, jota jaettiin radioihin erittäin laajasti. Singlen biisit äänitettiin samassa sessiossa kuin albumikin Harasoo studiolla lokakuussa 1993 ja jotain tehtiin vielä tammikuussa 1994. Singlen biiseistä kaksi on suoraan pitkäsoitolta: Kiss And Spit ja Love Is Boring. Kolma yhtyeen oma biisi levyllä on Miss Valentine, joka ei löydy albumilta. Sex is Boring levyn coverbiisi Sigue Sigue Sputnikin iso hitti Love Missile F1-11 tuli myös CD-EP, mutta eri miksauksena kuin albumille. Miksaus kantaa nimeä Doris Mix Tamperelaisen yökerhon mukaan, joka tuohon aikaan oli rokkarien suosiossa. Samalla haettiin sitä, että biisiä nyt ainakin Doriksessa soitettaisiin.

Äänityssessioista ja hiukan muustakin lisää parin osan päästä, kun käsittelyyn tulee Sex is Boring albumi.

Julkaistu

Vuokkoset: Umpikujassa saatavissa tänään kaikista hyvistä levykaupoista.

  Vuokkoset perustettiin Tampereella noin 2017. Antti ja Erno saivat Moskovan-vierailullaan idean: Grazhdanzkaya Oborona -henkistä musiikkia pitää päästä tekemään. Samoihin aikoihin Erno ja Teemu tuskailivat aiempaa, lähes totaaliseen hiljaiseloon hyytynyttä bändiään. Kuulopuheiden mukaan Anton oli ostanut basson. Palaset loksahtivat paikoilleen. Tampax oli Italian uranuurtajia punkin saralla. Tuntui tarpeelliselta perustaa punk-bändi nimeltä Vuokkoset. Tampaxiin verrattuna Vuokkoset on ryhmä herkkiä kukkaispoikia, mitä se tietysti on muutenkin.

  Touhua lämmiteltiin käännösbiiseillä – Pere Ubua, Joy Divisionia ja Johnny Mopedia. Omaa tuotantoa alkoi myös syntymään välittömästi. Vuokkosten perustamiseen innoittanut venäläinen underground-ihme kummittelee taustalla syvän melankolisena pohjavireenä, mutta vastapainoksi bändin soundissa kuuluu New Yorkin, Detroitin ja Clevelandin punk-perinne, ronski annos brittiläistä ja australialaista räminää sekä hyppysellinen varhaista Amerikan hardcorea. Vuokkoset koheltaa esikuviensa jalanjäljissä juurensa tiedostaen, eikä silti pelkää tähyillä oman hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle. Bändin ilmaisulle on soviteltu välillä proto- ja toisinaan post-etuliitettä. Lokerot voi jättää omaan arvoonsa, tolkuttomassa rokkimenossa ei kuitenkaan säästellä.

   Sanoitukset ovat tärkeä osa Vuokkoset-kokemusta. Tunnelmissa kuljetaan ydintalven reunalta maailman pimeälle laidalle. Luonto tuhoutuu ja ihmissuhteet sakkaavat, sielu hirttyy systeemin rattaissa. Vaikka sanojen piirtämät näkymät ovat lohduttomia, kaiken läpi hyökyy pidättelemätön elämän nälkä, mikä purkautuu soitannan rönsyilevänä melodisuutena ja ajoittain holtittoman kovana ajona. Vuokkoset on uskossaan vahva: hyvä voittaa ja Kollaa Kestää!