Pari vuotta ensi albumin jälkeen Wolfmen oli valmis tekemään toisen pitkäsoiton. Levyn biisi materiaalista vastasi pääosin Zimi Söderberg, joka oli tekijänä mukana jokaisella biisillä; joko kokonaan tai ainakin tekstin osalta. Tämä jäi muuten Zimin viimeiseksi Wolfmen levyksi.
Kaikki olivat olleet tyytyväisiä bändin yhteistyöhön äänittäjä/tuottaja Jani Viitasen kanssa, joten miksipä korjata jotain mikä ei ole rikki. Levy äänitettiin Tampereella Harasoo Studiossa ja miksattiin Kihniössä Mika Sundqvistin MSL- studiolla. Kihniössä miksauksen yhteydessä viimeisteltiin muutamia lauluosuuksia. Studioon mukaan otettiin bändin Porin kavereista Putte Seittonen taustalaulajaksi. Putte oli soittanut muun muassa Hexenhausissa, joka oli tehnyt seiskatuumaisen Wolfmenin kavereiden Zoo Records merkille. Taustalauluihin osallistui myös Jani Viitanen, joka myös soitto kitarasooloja Rocket to Mars biisille.
Kanteen haluttiin edelleen sarjakuvameininkiä. Tällä kertaa sen piiri nyttemmin edesmennyt Mikko Kautto, joka kuvataiteensa ohella ehti myös vaikuttamaan rumpalina legendaarisen Old Reino -yhtyeen viimeisessä kokoonpanossa. Sarjakuvat eivät tähän loppuneet: bändi pyysi Jukka Tilsaa piirtämään bookletin keskiaukeamalle sarjakuvan. Daddy Wolf tapaa sarjakuvassa, jossa on mielen räjäyttävä loppu, Lerbie the Gunslingerin.
Kansiin piti myös saada bändikuva. Tätä varten järjestettiin kuvaussessio Tampereelle. Bändi ei ollut kovinkaan tyytyväinen, kun kuvat otettiin jääkylmässä ullakkotilassa Tampereen keskustan kerrostalosta melko kiireellä, eikä halunnut että kuvia käytetään. Yhtye otatti itse uudet kuvat luottomiehensä Yki Räikkälän kanssa Porissa Mäntyluodon aallonmurtajalla.
Levyn biiseistä Shades of Guilt päätyi Suomen vientipromokokoelmalle Reindeer Rock ’94. Levyltä pois jäänyt, mutta äänitetty, Rooster biisi, sovitettiin aikanaan uusiksi ja äänitettiin uudelleen A.N.G.R.Y. – albumille.
Erikoinen pikku episodi CD-tehtaan kanssa käytiin tämän levyn yhteydessä. Olin vinyyleissä ihastunut matriisikaiverruksiin, mutta CD:issä ne olivat tietenkin jääneet. Ennen tätä levyä oli jotain levyä katsonut tarkemmin ja huomannut, että kesiköissä on koodi ja pari muuta merkkiä. Lähetin kyselyä tehtaalle, että voisiko sinne kirjoittaa jotain, että montako merkkiä olisi käytössä. Eivät ymmärtäneet mitä halusin, edes parin lisäsähköpostin jälkeen, joten asia jäi.
