Riffi: ”Kaikkiaan ja kokonaisuutena 15 kipaleen levy on neljän ja puolen tähden paketti, jos viisi tähteä olisi se maksimi. Ja täällähän ei noita jaeta, mutta tulee asia selväksi. Kappaleet peräjälkeen ovat hyviä, elleivät erinomaisia. Itse ehkä olisin jättänyt näistä pari sinkkujen harvinaisuuksiksi, mutta en opeta kalaa uimaan.”
Kulttuuritoimitus: ” Vaikka Meidän laulu, demot 78–79 ei suomipunkin jykevin kulmakivi olekaan, kuulee siltä kyllä idullaan sen, mitä Loose Prickistä heti ensimmäisten levyjensä myötä tuli – ja yhtyehän kehittyi. … Yhden suomalaisen punkrockyhtyeen historian ensi askeleista erityisen kiinnostuneelle se voi olla tärkeä dokumentti.”
Ilkka-Pohjalainen: *** ”Loose Prickin sympaattinen kapina ei syyttä yltänyt kulttimaineeseen”
Emotion Zine: ”Äänitykset ovat varmasti treenikämppänauhoituksia, vaikka soundit ovat sentään paremmat kuin Ratsian Kloonatulla sukupolvella, joka sekin LP:nä julkaistiin. 12XU:n ohella coveroidaan PILin Public Image aika hitaasti nimellä Tulevaisuus ja Buzzcocksin Fast Cars on sitten luontevasti Paskaa, tässä on nopeuskin kohdillaan.”
”Tänään on myös hieno biisi, mutta levyn päättävä Kevyesti keskellä päivää lainaa tekstiään uuden aallon tähdiltä ja on tuollainen rauhallinen biisi ja erilaisuudessaan oikeastaan levyn paras biisi näin ensi kertaa kuunneltuna ainakin.”
Soundi 7/2023 toteaa Karu Sellin singlestä muun muassa:
”Seiskan biiseistä a-puolen Viimeinen liekki on ehdoton helmi, jonka kohtalokkaassa tunnelmassa on niin Ratsiaa kuin Replacementsiakin.
The Southgates: Sensation Presentation EP
Soundi 7/2023 arvioi myös The Southgates EP:n
“Näistä Sensation Presentation -ep:n neljästä kappaleesta puolet ovat korvanmukaisia muotovalioita ja toiset kaksi suorastaan erinomaisen vetovoimaisia neronleimauksia.”
Pojat: Nämä Ajat
25.9. sanomalehti Ilkka-Pohjalainen antoi neljä tähteä Pojat LP:lle
”Loppua kohden kiihtyvä avausraita They Wanna See You Down on yhä timanttinen kiekon korkkaaja ja hieman myöhemmin kuultava Playing With the Wild Child rähjää hiljaisesti kuin yhtye olisi jonkin uuden aallon hukkuneen aarteen jäljillä.”
27.6. sanomalehti Ilkka-Pohjalainen arvioi myös All Thins and Even More! CD:n
”Sympaattinen rockpop viljelee aineksia punkista hieman The Clashin ja Ratsian tyyliin.”’
The Komets: Loner / Suffragette City
Yllättäen (?) Blues News arvioi myös Kometsin.
”Autotalliräimeeseensä vanhaa kunnon rhythm’n’bluesia sekä näemmä ripauksen glam-jytääkin sekoitteleva blandis koostuu kaivatulla paluukiekolla Rannan ja Pälvisalon omasta, vähintään kulttistatuksen ansaitsevasta ja uskottavalla The Sonics -sapluunalla raivotusta tykityksestä Loner.”
Kulttuuritoimitus nosti The Southgatesin parasta nyt osuuteen isosti
”Sensation Presentation saa odottamaan yhtyeeltä jatkoa, ja epäilemättä ep piipahtaa levylautasellani myös kesän jälkeen. Äänenvoimakkuusnupikan toistuva ruuvaaminen kohti kaakkoa ja kappaleiden tarttuminen soimaan päässä ovat varmoja merkkejä siitä.”
Persoonallisuushäiriö omaa nimeä kantava CD arvioitiin kattavasti Desibeli.net:ssä
”Avain kaikkeen on nopea melodisuus, jota ryyditetään toisinaan hyvinkin pistävillä lyriikoilla. Viha ja rakkaus laskettelee ihmissuhteen kivikkoista mäkeä töyssyistä säästelemättä, ja kunTytöt piirtää sydämiä seiniin on taustalla monenlaista varjoa. (Ei enää) intiaanileikkejä pohtii puolestaan ajan muuttumista ja muuntumista ovelasta kulmasta, kun taas kenties joukon tarttuvimmaksi palaksi nouseva Mä oon mä tarkkailee aikaansa olkiaan kohautellen.”
Satakunnan kansa huomio Persoonallisuushäiriön keikan Punkmuseon tapahtumassa Porissa.
”Turkulainen Punk-yhtye Persoonallisuushäiriö aloitti illan. Laulaja ja basisti Jiri Haavistoa ja rumpali Tony Nykästä ilahdutti runsas yleisö, auringonpaiste ja etenkin se, että tapahtuma on maksuton.”
Taas on Hiljaisia Levyjä ruodittu mediassa positiiviseen sävyyn.
Karu Selli: Viimeinen Liekki 7” ”Siinä on tarttuva kertosäe ja selvästi vuoteen -86 sopiva melodiakulku. Siis mieleen tulevat enemminkin jotkin aussi – ja suotsalaisbändit.” Emotionzine
Komets: Loner 7” “Paljon biisin viehätyksestä kertoo se, että joka kerta sitä kuunnellessa tulee ikävöineeksi Räkärodeota.” Soundi
Komets: Loner 7” “****” Bay Division Calling
Persoonallisuushäiriö: Persoonallisuushäiriö CD ”Avain kaikkeen on nopea melodisuus, jota ryyditetään toisinaan hyvinkin pistävillä lyriikoilla” Desibeli
Pop-Idolit: on Pop! LP ”****” Ilkka-Pohjalainen
The Southgates: Sensation Presentation Digi ”Kolmen menoraidan ja yhden tunnelmointipalan joukko pystyy helposti perustelemaan olemassaolonsa.” Desibeli
Tuo The Southgates arvio on digi-EP:stä, joka ilmestyyviinyyli 7” EP:nä kesäkuun alussa. Lisäksi The Southgatesistä oli sivun juttu Soundissa.
Monenlaista on minulle sattunut Hiljaisia Levyjä luotsatessa, mutta nyt sattui taas jostain aivan uutta. Koskaan ennen en ole nauranut ääneen, kun olen yhtiön levyjen arvosteluja lukenut. Nyt sitten tämäkin on koettu! Eikä ollut ollenkaan hassumpi (pun intended) kokemus. Vai mitä olette mieltä esimerkiksi lauseesta: ”Käsilläni ei ole valitettavasti nyt myös sitä alkuperäistä versiota, jotta empiirinen tutkimukseni ja kliininen vertailu saisi ahomansikkansa kakun päälle, mutta voin vakuuttaa teille, että kyllä musiikki tässä eksemplaarissa kulkee hyvin etenevästi ja äänitteen sittemmin aikaansaatu puunaus tuntuu mainion tuhtina. Voidaan sanoa sen tekevän ns. gutaa äänialueen alapäässä (ei alapäähuumoria, toim.huom.).”
Ed Banger & the Nostbleeds / Edweena Banger arvio Desibeli.net:ssä
Komets arvio Desibeli.net:ssä
Alivaltiosihteeri arvio Ilkka-Pohjalaisessa
Lopuksi vielä linkki The Paranoid Squirrel – For the best in Punk, Junk & Glunk radio-ohjelman podcastiin, jossa Ed Banger soi todella hyvässä seurassa.
”Ei ole yllättävää, että suomalainen 1980-luvun alun postpunkretkue kuulostaa Mustalta Paraatilta ja Joy Divisionilta. Mutta kun mielleyhtymien joukkoon ilmestyvät Mana Mana sekä Rättö ja Lehtisalo, vaihtuu ujo kiinnostus sulaksi innostukseksi.” Soundi
Nuorisopalatsi
”Albumi on tällä erää tiiviimpi kokonaisuus, mikä tekee siitä yhtäältä helposti kuunneltavan, mutta toisaalta nyanssien havaitseminen vaatii nyt rahdun enemmän huomiota. Yhtye seuraa tähteään ja tekee selvästi vain sitä mitä haluaa.” Desibeli
Saattohoito79
”Nuotion loimussa tässä kohta ollaan varmaan kaikki. Sikäli tässä ollaankin edellissinkun jäljillä, että prkl meitähän kusetetaan aina vaan enemmän. No kaikki tarpeellinen tulee selväksi lyhyessä ajassa ja enpä minäkään tässä sen enempiä jaarittele, itse tykkäsin.” Emotionzine
Eddie & The Hot Rods
”Matka siis jatkuu ja rock soi kuten se on soinut jo vuosikymmenten ajan. Eddie & The Hot Rods on kokenut omat ylä- ja alamäkensä, mutta juuri nyt asiat tuntuvat rullaavan paremmin kuin aikoihin.” Desibeli
Kolme seisoo vinossa: Sinä tanssit nuoralla 1981-2021
“Ei mitään puolivillaista lässyttelyä – Deus De Caosin debyytti on raaka mutta sävykäs kiekko … Bändin romuluinen sointi on kauttaaltaan voimallista kuultavaa. Eniten esiin nousee Lazze Aaltosen hyökkäävästi kailottava karjunta, joka peilaa punk-skeneen välittämättä nuottien tarkkuudesta tai äänenkäytön finesseistä – mutta asenteella artikuloitu laulu on juuri sellaista kuin tällaisessa ilmaisussa pitääkin. Raakuutta ja intensiteettiä on paljon, eli juuri sopiva määrä.” Neljä tähteä.
TV:n ääni on vuosien mittaan tullut vain paremmaksi, sillä vaikka tyyliltään tämä ei ole ns.punkkia, niin hänen äänensä vakuuttaa, että kyllä tämä saatana on! Vakavien aiheiden vastapainoksi tunnelma levyllä on nimittäin hyvin rauhallinen, mutta ainakin parhaimmistoon kuuluvasta What if?-biisistä löytyy myös TV:n ja espanjalaisen Suzy & Los Quattrosin kanssa tehty versio, joka on paljon raaempi.”
EDDIE & THE HOT RODS: Guardians of the legacy / Secret smile
“Täytyy sanoa, vai onko tämä ilkeää, että biisi on parasta mitä bändiltä olen kuullut sitten kolmannen LP:n Thrillerin parhaiden biisien jälkeen ja se tuli jo 1979! … Guardians of the legacy kulkee vanhassa punk- ja rock-hengessä ja poissa ovat minua usein hämänneet rhythm’n’blues -vaikutteet.”
SAATTOHOITO 79: Pääoma ja valtiovalta / Urheilupuisto 13.6.
”Nyt on kuitenkin kyseessä sen luokan vanhan liiton punkpoppia, että luulisi menestystäkin tulevan. Eihän tällaista melodista, mutta kuitenkin rankempaa musiikkia koskaan ole liikaa, nyt kun Pää Kii-yhtyekin on ainakin tauolla.”
