Suomalaisen roskaelokuvakulttuurin kauan odotettu raamattu, Lykantropia 1986–1992 on 204-sivuinen näköispainoskirja kokoaa yhteen videosensuuria vastustaneen kulttilehden kaikki numerot, esitellen samalla Jyrki 69:n varhaisia töitä nuorena kauhupiirtäjänä.
Kirjaa myy ennakkoon todella hyvin ja jo viikkoa ennen kuin se edes tulee kauppoihin on se Levykauppa Äxän tietokirjojen ykkönen pelkällä ennakkomyynnillä.
Matti Rinne kirjoitti Riffiin pitkän ja hienon arvion, jossa lukee mm. ”Äxyjen Zeeprojen maailmaan mennään vinhaan ja sutjakkaasti, pienten pyrähdysten saattelemana. Taas ”aikuisen” ajattelu yrittää pilata koko touhun, ja mieleen putkahtaa, miten kauan lapsi (tai me aikuiset) jaksaa keskittyä. No näissä lauluissa ei ole kyllä varmaankaan kenelläkään siinä suhteessa yhtään mitään hankaluuksia, ja kuka noita kappaleiden kestoja muka sitten vahtii. Joku nahkea kriitikko.”
”Tämä on siis Teemu Palosaaren (laulu, kitara, biisit) ja Jukka Tilsan (rummut) lastenlaululevy. Kolmantena on basisti Juho Palosaari + lukuisia vieraita. Tilsa on sarjakuvapiirtäjä ja hän vastaa luonnollisesti kansitaiteesta. Teemu Palosaari on toiminut mm. Pikku Kakkosessa ja yhdessä Tilsan kanssa on tehty pari runokirjaa: Runoja lapsille ja muille älyköille sekä Lisää runoja lapsille ja muille älyköille, joiden teksteihin nämä perustuvat.”
Kokoelma: Maksaa koirille – Punkrokkia Ja Huonoa Karmaa Harjavallassa 1979-1983
Sydän-Satakunta
Sydän-Satakunta sanomalehti teki 23.12.2025 kokosivun jutun Maksaa Koirille kokoelmasta
Imepriumi
”Maksaa koirille on ehdottomasti julkaisu punkille omistautuneille. Nämä rämisevät, primitiiviset ja hetkittäin kömpelöt nauhoitukset ovat puhtaita kuriositeetteja, niitä pieniä puroja, jotka kuivuivat kasaan ennen kuin muodostivat vuolasta jokea. Attentaatti, Korruptio eikä Skunxkaan nostanut Harjavaltaa suomipunkin kartalle voimatekijänä – mutta onko sillä väliä? Kuten Maksaa koirille todistaa, tehtiin sielläkin silti kovalla innolla ja tunteen palolla rämisevää, omaehtoista rockia. Punkille elämänsä omistaneet osaavat arvostaa tätä, ja ymmärtävät miksi nauhoitusten puutteista huolimatta Maksaa koirille on pieni mutta hieno kulttuuriteko.”
”Tähän on siis koottu kolmen bändin, Attentaatin, Skunxin ja Korruption nauhoituksia vuosilta 1980, -81 ja -83. Osa on pelkkiä kasettimankkaäänityksiä, joten tason voi kuvitella. Saa kuitenkin hieman paremmin selvää kuin monista HC-nauhoista, joita tuli kuultua tuolla samaisella 80-luvulla.”
Ilkka-Pohjalaisen numerossa 30.10.2025 oli Juha Seitzin kirjoittama arvostelu Dancefloor K.O.:sta.
Desibeli.net
”Talla pysyttelee kroonisesti laudassa niin fiiliksen kuin suoranaisen vauhdinkin saralla, mikä synnyttää pitkässä juoksussa lievää vauhtisokeutta. Toisaalta yhtye on tyylilleen ja työtavoilleen uskollinen, joten satunnainen kuulija tietää mitä on tilannut heti alusta asti.”
https://www. desibeli.net /arvostelu/9579
Emotionzine
”Hyvä Suomessa harvinaisen lajin edustaja … Jeps, siis jälleen hyvä julkaisu Hiljaisilta”
” Oikealla asialla kuitenkin ollaan ja jälleen hyvä levy on tehty ja kyllä tuo Pellen biisi ainakin lisää kuulijoita saa, koska mahtavatkohan monet Poikien fanit olla Pellen versiota edes kuulleet? Nyt saattavat löytää senkin.”
Kulttuuritoimitus kirjoittaa todella pitkän ja erittäin analyyttisen arvion levystä!
”Saattohoito79 on parhaimmillaan, kun menossa on mukana säröä, iskevyyttä, energiaa ja melodiaa. Parhaimmillaan kappaleet ovat suorastaan ilahduttavia: hyvin tarttuvia, vetäviä klassisen punkin ja uuden aallon rockin tyyliin – sitä mitä Saattohoito79:ltä osasi odottaakin.”
”Saattohoito79 osaa satsata albumeidensa alkuun rutkasti voimaa. Niinpä en varsinaisesti yllättynyt, kun tuorein sinkku Tänä yönä pamahti voimalla leukaperiin. Punkrockin ja melodisen kitararockin rajat ovat usvaa ilmassa, kun kolmeen minuuttiin pakataan rakkauden rajattomuus ja yön ihana loputtomuus.”
”Saattohoito79 vaikuttaa olevan neljä sitkeää kymenlaaksolaista punk rock-sissiä, jotka tässä vaiheessa uraansa tuntevat vahvuutensa entistä paremmin. Tämä kuuluu myös tiettynä vapautumisena yhtyeen kokonaisvaltaisessa soinnissa, biisinteossa ja ilmaisussa.”
” Suihkonen oli – ja on – voima kotimaisen punkrockin, kitararockin ja kokeellisemman materiaalin kentillä. Kuullun perusteella hänen on onnistunut välttää mihinkään tiettyyn aikakauteen, tyyliin tai toimintatapaan leimautumisen.”
” Risteilyn alla The Komets julkaisi kahden biisin singlen. Sillä yhtye coveroi Johnny Thunders & The Heartbreakersin One Track Mindin ja Frankie Fordin risteilyteemaan sopivan Sea Cruisen.”
Juvan lehti teki jutun, kun kylän omista pojista on juttu Kirjoituksia Kellareista bookzinessä. Zine esitellään faktapohjaisesti: ”Kirjoituksia kellareista on suomalaisen punkin pitkän linjan taustavikuttajan Jukka Junttilan toimittama kirjamuotoinen fanzine-sarja.”
The Kometsin ylpeydellä edustama ”perusrock” on yhtä kuin peruskivi. Se ei katso kelloa eikä kysele erikseen motiiveja olemassaololleen, sitä yksinkertaisesti tarvitaan. Eikä se todellakaan ole kirosana – arvonimi pikemminkin.
Komets päätyi Ilkka-Pohjalaisen levyarvioiden tärkeimmäksi levyksi ja sai neljä tähteä.
Komets oli myös RollFM:n vieraana. Lähetys on kuunneltavissa täältä:
KARI SUIHKONEN: Meitä On Minussa Monta
Ilkka-Pohjalainen / Juha Seitz
”Vaikka reilun rollaamisen taso vaihtelee jonkin verran, riemukkuus loistaa edesottamukksissa.”
Vesa Vahtera / Emotionzine:
”Ehkä se on hyvä, että Suihkosen bändit eivät kuulosta toisiltaan (ehkä nuo Pet Mopedin bändit voi jotenkin tyyliltään yhdistää). Mutta toisaalta se tekee myös sen, että ainakin minulle joidenkin helvetin hyvien biisien (Anglia, Swellheads, Sad Circles, KK: Sisällissota nyt ainakin) vastapainoksi tässä on sellaista tavaraa, mitä ei kyllä kestä kuunnella (Nokiperkeleen Auringon eka biisi ainakin ja tuo Adventtilaulu-versio). Loput jäävät siihen väliin, eli menevät taustamusana. Kyllä se taitaa kuitenkin voiton puolelle jäädä. Toki olisi mukavampaa kuunnella vaikkapa Sad Circlesin tai Swellheadsin tuotantoa tässä mitassa, näiden biisien perusteella ainakin.”
Saksalainen OX-lehti arvioi Uusi Suunta levyä näin numerossaan 178: ” Punk Lurex, die bis 2008 noch PUNK LUREX O.K. hießen, kommen aus Tampere in Finnland und sind in den 1990er Jahren hierzulande vor allem durch ihre Alben, Singles und Samplerbeiträge auf dem Düsseldorfer Label Teenage Rebel Records bekannt geworden. Auch eine gemeinsame EP mit TV Smith von THE ADVERTS unter dem Titel „The Future Used To Be Better“ reiht sich in die Diskografie des Quartetts ein. Zwölf Jahre nach der letzten Veröffentlichung erschien Ende November 2024 nun das neue Album „Uusi Suunta“, das in zwölf Songs mit dem typischen melodischen PUNK LUREX-Sound mit finnischen Texten aufwartet. Wir befragten Sängerin und Bassistin Tiina zum aktuellen Stand.”
Kauhajoki-lehti / J.P. Laitio
Levyarvostelun lopussa on vielä muutaman lauseen arvio Kirjoituksia Kellareista bookzinestä.
SAATTOHOITO79: Nämä valvotut yöt
Levy ilmestyi 23.5. ja samana päivänä Kouvolan Sanomissa oli koko sivun juttu bändistä ja ensimmäinen arviokin levystä ehti jo ilemstyä
Vesa Vahtera / Emotionzine:
” Pellen tuotantoon (nimillä!) viittaavat Tänä yönä ja Meidän viimeinen syksy. Jälkimmäinen taitaa olla henk.koht. suosikki. Se on kauniskin, vähän siihen Urheilupuisto-biisin suuntaan.”
Dystopia arvioi Saattohoit79:n keikan Playhouse Barissa 15.2.2025
” Taas jengi hyväntuulisia soittajia lavalla ja se kuului myös soitannassa. Kouvolalaisilta kuultiin sellaista punkrockia, missä kaikki oli valmista. Ei tarvinnut kuin nauttia. Ihana bändi!”
”Ja prkl, vaikka bändi kuulostaa aika paljon samalta kuin ennenkin, tässä on jotain uuttakin. Nimittäin Ei oo reilua ja Tampere -81 erottuvat heti kättelyssä bändin koko uran selvästi parhaina biiseinä.”
Loppulause todella pitkästä arviosta: ”The Kometsin ylpeydellä edustama ”perusrock” on yhtä kuin peruskivi. Se ei katso kelloa eikä kysele erikseen motiiveja olemassaololleen, sitä yksinkertaisesti tarvitaan. Eikä se todellakaan ole kirosana – arvonimi pikemminkin”
Eddie & The Hot Rods – It Feels Like Christmas/The Vapors: Hey Baby…It’s Christmas (Live)
Emotion Zine / Vesa Vahtera
”Tämäkin menee railakkaalla vauhdilla, tarttuvuudella ja kolmen soinnun (no on siellä muutama muukin sointu, mutta säkeistö ja kertsi menee samalla tavalla) voimalla eteenpäin ja on ehdotonta joululaulujen aatelia. ”
”Ensimmäinen laukaus myös napsahtaa kohteeseensa komeasti. Citrus Tree kierrättää ehkä hirmuista määrää tuttuja palikoita, vervemäisen väännön ja The Smithsin kitaravyöryn ottaessa mittaa toisistaan. Palikat pinoutuvat kuitenkin näppärästi ja väliosan jännät soundileikit pysäyttävät junan sopivasti hetkeksi. Eipä ihme että keikoilla väki on mennyt pähkinöiksi. London Time tipauttaa nopeutta ja valloittaa syvemmillä soundeillaan. Taustan äänet lisäävät mojoa gramma kerrallaan ja kertsissä ovat askelmerkit dekadenttiin Suedeen saakka kohdillaan.”
”Pienen kirjaan muotoon pakatut tietopaketit eivät hurmaa näyttävällä ulkoasullaan, eikä näin ole tarkoituskaan, vaan tavoitteena on levittää innostusta itse asiaan. Kun vanha prrinttizine-kulttuuri on nääntynyt omaan mahdottomuuteensa, tällainen väylä on elintärkeä.”
Jalla Jalla
Voima-lehti teki sivun jutun Rovaniemen klassikkobändeistä.
The Kometsin levyjulkkarikeikka oli 9.11. Lahden ilmaisjakelulehti kävi tsekkaamassa menon ja teki The Kometsista kokosivun jutun tänään ilmestyvään numeroon. Hyvin näyttää bändin uusi pitkäsoitto ottavan tuulta alleen – mutta onhan se tosi kova rock-levy.
”Albumin voi laittaa soimaan minkä tahansa raidan kohdalta ja aina luvassa on täysipainoinen musaseikkailu, jolta oli varaa jättää samantasoiset kaksi single- tai liveraitaa oheen.”
Nuorisopalatsi: Lauluja avaruudesta
Riffi / Matti Rinne
”Tuotanto ihastuttaa välittömästi, ja tekee operaation (lue: kuuntelun) miellyttäväksi. Yleissointi on selkeä ja napakka. Asiat on otettu talteen tälläkin kerralla Imatran Kärppä-studioilla. … Tuotannossa on nähty vaivaa, ja se palkitsee. Pelkästään kitara-soundien kanssa on mietitty tarkasti, kuinka ja miten. Lopputulos kuulostaa juuri siltä, miltä pitääkin, eli ei mennä koko rupeamaa samoilla pohjilla. Koska usein, kun noin tehdään, alkaa väkisinkin kuunnella pikkuseikkoja turhankin tarkasti. … Nuorisopalatsin yhteissoitto, jonka täydentää basisti Mika Remes, käy toimivuudessaan oppitunnista (ne entiset), ja sepä sattuikin ihan sopivasti, kun kokonaismittaa läpyskällämme on juuri miltei tasan se vaaditut 45 minuuttia.”
Hiukka myöhään tuli Turun Sanomien arvio kirjasta, mutta ilokseenhan tällaista tekstiä lukee.
”Uudessa kirjassa roiskuvat olut, hiki, veri ja vähän muukin. Punkia ei vielä ollut. Oli lähä aineksia, josta se syntyi. Media ensin ja sitten historiankirjoitus keksivät oireyhtymän, josta tuli taudin puhjettua punk. … Junttilan kirja on pikkutarkka kronologinen esitys yhdestä vuodesta, joka on mytologisen kulta-ajan esiaste. …1976 on karhean kaunis fanikirja, kokemusasiantuntijoiden pyhä todistusarkisto. Se ei ole esteettinen tai historiatieteellinen elämys vaan vastarintaa ja antiestetiikkaa. Niin kuin kohteensakin.”
Offside Reidars
Maximum Rocknroll
Arvio on saattanut olla täällä jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt tuli itselleni kohdalle.
Sitten vielä lopuksi vielä pari artikkelia. Ensin Maaseudun Tulevaisuus sanomalehti muisti kaimaansa ja teki ”missä he nyt ovat” -tyyppisen jutun bändistä.
“Kun simppeli asenne kiteytyy tervämilleen, tuloksena on White Trash Fairytale -sävellyksen kaltaisia ytimekkäitä tilityksiä.” Ilkka-Pohjalainen / Juha Seitz
” Biisit ovat niin hienoja, ettei (taaskaan) oikein mitään voi nostaa erikseen, koska jokainen kuulosti helvetin hyvältä, I Don’t Speak Rich jopa melkein punkilta, mikä ei siis ole (aina!) mikään hyvyyden merkki, mutta se erottuu nopeudellaan ja tuo jo mainittu Doo-Eye-Doo rentoudellaan. Jussi Lehtivuoren ja bändin tuotanto on todella hyvää ja tosiaan toivoisi tämän saavuttavan laajempaakin suosiota, Nightingales kun jäi hieman kulttibändiksi, vaikka hyvä olikin. Nyt on ainekset vielä parempaan!” Emotionzine / Vesa Vahtera
”Kyseessä on asenteeltaan riemastuttavan alkuvoimaisia harvinaisuuksia pursuava treeninauhakokoelma yhtyeen aivan alkuaikojen tuotoksista, jotka eivät missään kohtaa päätyneet yhtyeen varsinaisille studioäänitteille uusioversioituina. Vaikka yhtyeeseen perehtymättömille ympäristöystävällisempi ja jossakin määrin parempi vaihtoehto olisikin tutustua ensin sen huolitellummin tuotettuun tuotantoon, pitää “Meidän laulut” edelleen pintansa mukaansa tempaavana näytteenä ajasta, jolloin aate, into, asenne ja hyvät biisit merkitsivät paljon enemmän kuin mikään ulkokultainen hapatus.” Noise.fi / Mikko Nissinen
”Kari Smolander, Mika Remes ja JP Rainio muodostavat voimatrion, joka hypistelee sävyjä virnistellen. Vaikka biiseistä irtoaa tanakkaa asennetta, melodisuus pysyy prioriteettina. Ilkka-Pohjalainen / Juha Seitz
”Onneksi kaiken ikävän arjen vastapainona on musiikki. Se tarpeen mukaan lohduttaa, piristää tai tarvittaessa vie entistä syvemmälle murheiden syövereihin. Ihmisen pitää aina joskus riutua. Lauluja avaruudesta sopii siihen. Se pakottaa kaikessa iskevyydessään ja rokkaavuudessan kuulijan pysähtymään ja ajattelemaan. Ajattelu ei nykyisin ole itsestäänselvyys.” Rajatapauksia / Mika
”Musiikki ei oikeastaan ole n. 40 vuodessa juuri muuttunut. Etenkin Crazy menee noiden mainitsemieni suosikkibiisien joukkoon, Togetherin ollessa tavanomaisempi. Crazy on tarttuvaa uuden aallon poppia, joka voisi ihan hyvin olla tehty vaikkapa 1980 ja sehän ei meikäläistä haittaa!”
Soundi 1/2024 huomio Manserock-orkesterin singlen ilmestymisen
Abortti 13: Punkit ei kuole
”Tämähän toimii ihan kivasti, muutamastakin syystä: vaikka punkin rajoissa mennään, ei järjettömimpään kaahaukseen sorruta. Se on joillain bändeillä pilannut hyvätkin biisit. Tämä on sellaista 80-luvun puolivälin punkkia, mistä bändi on lähtöinenkin.” Emotionzine / Vesa Vahtera
Eddie & The Hot Rods: Why Should I Care / A Million Miles Away
“B-puolella on versio Plimsoulsin vuonna 1982 julkaisemasta loistavasta A Million Miles Away -biisistä. Tämäkään ei alkuperäisestä pahemmin eroa ja hyvä niin, koska kyse on suurinpiirtein täydellisestä popbiisistä. Niin, ei tämä kauheasti uutta Hot Rodsiin tuo, mutta on hienoa jatkoa aiemmin tänä vuonna ilmestyneelle yllättävänkin hyvälle LP:lle Guardians Of Legacy.” Emotionzine / Vesa Vahtera
The Southgates
Tamperelainen huomio The Southgatesin keikan Klubilla 28.2.
Riffi: ”Kaikkiaan ja kokonaisuutena 15 kipaleen levy on neljän ja puolen tähden paketti, jos viisi tähteä olisi se maksimi. Ja täällähän ei noita jaeta, mutta tulee asia selväksi. Kappaleet peräjälkeen ovat hyviä, elleivät erinomaisia. Itse ehkä olisin jättänyt näistä pari sinkkujen harvinaisuuksiksi, mutta en opeta kalaa uimaan.”
Kulttuuritoimitus: ” Vaikka Meidän laulu, demot 78–79 ei suomipunkin jykevin kulmakivi olekaan, kuulee siltä kyllä idullaan sen, mitä Loose Prickistä heti ensimmäisten levyjensä myötä tuli – ja yhtyehän kehittyi. … Yhden suomalaisen punkrockyhtyeen historian ensi askeleista erityisen kiinnostuneelle se voi olla tärkeä dokumentti.”
Ilkka-Pohjalainen: *** ”Loose Prickin sympaattinen kapina ei syyttä yltänyt kulttimaineeseen”
Emotion Zine: ”Äänitykset ovat varmasti treenikämppänauhoituksia, vaikka soundit ovat sentään paremmat kuin Ratsian Kloonatulla sukupolvella, joka sekin LP:nä julkaistiin. 12XU:n ohella coveroidaan PILin Public Image aika hitaasti nimellä Tulevaisuus ja Buzzcocksin Fast Cars on sitten luontevasti Paskaa, tässä on nopeuskin kohdillaan.”
”Tänään on myös hieno biisi, mutta levyn päättävä Kevyesti keskellä päivää lainaa tekstiään uuden aallon tähdiltä ja on tuollainen rauhallinen biisi ja erilaisuudessaan oikeastaan levyn paras biisi näin ensi kertaa kuunneltuna ainakin.”
Soundi 7/2023 toteaa Karu Sellin singlestä muun muassa:
”Seiskan biiseistä a-puolen Viimeinen liekki on ehdoton helmi, jonka kohtalokkaassa tunnelmassa on niin Ratsiaa kuin Replacementsiakin.
The Southgates: Sensation Presentation EP
Soundi 7/2023 arvioi myös The Southgates EP:n
“Näistä Sensation Presentation -ep:n neljästä kappaleesta puolet ovat korvanmukaisia muotovalioita ja toiset kaksi suorastaan erinomaisen vetovoimaisia neronleimauksia.”
Pojat: Nämä Ajat
25.9. sanomalehti Ilkka-Pohjalainen antoi neljä tähteä Pojat LP:lle