Viimeaikaisia arvioita (12.3.2024)

“Kun simppeli asenne kiteytyy tervämilleen, tuloksena on White Trash Fairytale -sävellyksen kaltaisia ytimekkäitä tilityksiä.” Ilkka-Pohjalainen / Juha Seitz

” Biisit ovat niin hienoja, ettei (taaskaan) oikein mitään voi nostaa erikseen, koska jokainen kuulosti helvetin hyvältä, I Don’t Speak Rich jopa melkein punkilta, mikä ei siis ole (aina!) mikään hyvyyden merkki, mutta se erottuu nopeudellaan ja tuo jo mainittu Doo-Eye-Doo rentoudellaan. Jussi Lehtivuoren ja bändin tuotanto on todella hyvää ja tosiaan toivoisi tämän saavuttavan laajempaakin suosiota, Nightingales kun jäi hieman kulttibändiksi, vaikka hyvä olikin. Nyt on ainekset vielä parempaan!” Emotionzine / Vesa Vahtera

https://emotionzine.fi/arvostelut/the-pull-my-fingers-memoirs-of-a-raccoon-hiljaiset-levyt-hiki-082-lp-2024/

”Kyseessä on asenteeltaan riemastuttavan alkuvoimaisia harvinaisuuksia pursuava treeninauhakokoelma yhtyeen aivan alkuaikojen tuotoksista, jotka eivät missään kohtaa päätyneet yhtyeen varsinaisille studioäänitteille uusioversioituina. Vaikka yhtyeeseen perehtymättömille ympäristöystävällisempi ja jossakin määrin parempi vaihtoehto olisikin tutustua ensin sen huolitellummin tuotettuun tuotantoon, pitää “Meidän laulut” edelleen pintansa mukaansa tempaavana näytteenä ajasta, jolloin aate, into, asenne ja hyvät biisit merkitsivät paljon enemmän kuin mikään ulkokultainen hapatus.” Noise.fi / Mikko Nissinen

”Kari Smolander, Mika Remes ja JP Rainio muodostavat voimatrion, joka hypistelee sävyjä virnistellen. Vaikka biiseistä irtoaa tanakkaa asennetta, melodisuus pysyy prioriteettina. Ilkka-Pohjalainen / Juha Seitz

”Onneksi kaiken ikävän arjen vastapainona on musiikki. Se tarpeen mukaan lohduttaa, piristää tai tarvittaessa vie entistä syvemmälle murheiden syövereihin. Ihmisen pitää aina joskus riutua. Lauluja avaruudesta sopii siihen. Se pakottaa kaikessa iskevyydessään ja rokkaavuudessan kuulijan pysähtymään ja ajattelemaan. Ajattelu ei nykyisin ole itsestäänselvyys.” Rajatapauksia / Mika

”Musiikki ei oikeastaan ole n. 40 vuodessa juuri muuttunut. Etenkin Crazy menee noiden mainitsemieni suosikkibiisien joukkoon, Togetherin ollessa tavanomaisempi. Crazy on tarttuvaa uuden aallon poppia, joka voisi ihan hyvin olla tehty vaikkapa 1980 ja sehän ei meikäläistä haittaa!”

Emotionzine / Vesa Vahtera

https://emotionzine.fi/arvostelut/the-vapors-crazy-together-hiljaiset-levyt-hiks-088-7-2024/

Soundi 1/2024 huomio Manserock-orkesterin singlen ilmestymisen

”Tämähän toimii ihan kivasti, muutamastakin syystä: vaikka punkin rajoissa mennään, ei järjettömimpään kaahaukseen sorruta. Se on joillain bändeillä pilannut hyvätkin biisit. Tämä on sellaista 80-luvun puolivälin punkkia, mistä bändi on lähtöinenkin.” Emotionzine / Vesa Vahtera

https://emotionzine.fi/arvostelut/abortti-13-punkit-ei-kuole-hiljaiset-levyt-hiki-083-2024-lp/

“B-puolella on versio Plimsoulsin vuonna 1982 julkaisemasta loistavasta A Million Miles Away -biisistä. Tämäkään ei alkuperäisestä pahemmin eroa ja hyvä niin, koska kyse on suurinpiirtein täydellisestä popbiisistä. Niin, ei tämä kauheasti uutta Hot Rodsiin tuo, mutta on hienoa jatkoa aiemmin tänä vuonna ilmestyneelle yllättävänkin hyvälle LP:lle Guardians Of Legacy.” Emotionzine / Vesa Vahtera

Tamperelainen huomio The Southgatesin keikan Klubilla 28.2.

Vastaa