Kategoria: blogi

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 43 – God’s Lonely Men: All This And More (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-008) 1991

Parin seiskatuumaisen jälkeen God’s Lonely Men oli valmis äänittämään pitkäsoittoa. Kun bändin kanssa alettiin puhua tuottajasta, niin vain yksi nimi nousi esille, Kari Hipponen. Salon pojille oman kylän sankari oli itsestään selvä valinta. Itsekin oli tässä vaiheessa jo sen verran Hipposeen ehtinyt tutustua, että valinta kelpasi minullekin erinomaisesti. Popedan Costello oli rakentanut studion Nekalassa olevaan vanhaan yleiseen saunaan ja sitä sai vuokrata. Tsekkasin hinnat ja kun ne olivat OK, niin paketti alkoi olla kasassa. Juttelin Karin kanssa, että voisiko hän myös äänittää levyn. Kari ei omasta mielestään ollut oikein sinut äänittämisen suhteen ja ehdotti äänittäjäksi Viitasen Jania. Jania en tuolloin tuntenut mitenkään ja ensimmäinen ajatus oli, että mikään Yö-mies ei tule tätä levyä pilaamaan. Tuli pieni vääntö Hipposen kanssa, mutta Kari piti päänsä ja sovittiin, että Jani tulee äänittämään levyn. Päätöstä, että annoin Karille periksi, olen lukemattomia kertoja kiitellyt. Jani osoittautui nopeasti hienoksi ihmiseksi, todella rautaiseksi ammattilaiseksi, aina sanojensa mittaiseksi mieheksi ja taloudellisesti vaikeina aikoina Jani antoi laskuille rutkasti maksuaikaa. Uskallan sanoa, että Jani on yksi näitä yhden käden sormilla laskettavista tyypeistä joita ilman Hiljaisten Levyjen tarina olisi päättynyt jo hyvän aikaa sitten.

Hipponen otti hommansa tuottajan erittäin tunnollisesti ja osallistui jo esituotantoon. Kari kävi useamman kerran bändin treeneissä kuukauden aikana ennen äänityksiä. Biisit hiottiin tiukkaan kuosiin, sovituksia mietittiin ja Jarkkoa opetettiin ihan metronomilla pitämään tahti vakiona. Kun sitten mentiin studioon, biisit olivat valmiit ja bändi ne erinomaisesti treenannut. Ei tarvinnut kuin laittaa ne narulle. Käytännössä levyn koko materiaali on Vesa Vahteran kynästä, kolme kappaletta Vahtera on säveltänyt yhdessä basisti Teemu Horton kanssa.

Kostin Saunaan – tai Harasoo studiolle, kun paikkaa myös kutsuttiin – mentiin 26. huhtikuuta 1991 ja valmista tuli neljässä päivässä. Äänitykset sujuivat soiton osalta helposti. Laulujen kanssa oli pientä ongelmaa, kun Kari laittoi Vesan laulamaan kaiken kahteen kertaan tismalleen samalla tavalla ja äänen kestämisen kanssa oli pientä ongelmaa. Edes äänitysten jälkeiset baari-illat eivät haitanneet prosessi ja levy syntyi kaikkineen erittäin helposti. Lowdown Shakin’ Chillsin kaverit kävivät laulamassa taustoja yhdelle biisille ja Jani hoiti Yön kosketinsoittajan Mikko Kangasjärven soittamaan pianoa Heaven Sent You biisiin – palkkio tuosta oli Kossupullo.

Levyn masteroi JJ Studiolla kaksikko Hipponen ja Viitanen. Kaiverruksen teki tietenkin Mika Jussilla ja A-puolelle matriisiin kaiverrettiin ”We wanna see you high” ja B-puolelle ”Ball this and store”. Olisikohan B-puolen teksti tullut flipperistä, joka oli Costin Saunan taukotilassa. Kansista en muista kuka ne teki, mutta en ollut niihin tyytyväinen silloin, mutta olin liian kiltti että olisin niihin puuttunut. Albumin nimi All This And More, tulee Vesa Vahteran mukaan Dead Boysin biisitä, eikä bändin omasta saman nimisestä kappaleesta, joka päättää LP:n. Levy ilmestyi 6.9.1991, joka sattui muuten olemaan syntymäpäiväni. Levyn biiseistä Heaven Sent You päätyi ensin Hiljaisten ja Stupidojen promokokoelmalle Twin Peeks & Silent Moments ja aikanaan upealle Pokon julkaisemalle 4 CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000.

Levy sai muuten erittäin hyvät arviot, mutta Rumbassa oli vierailevana kriitikkona jonkun ison levy-yhtiön A&R-mies, joka ihmetteli, että miten Suomessa noinkin hyvän bändin levy julkaistaan demotason soundeilla. Minusta levyn soundit olivat kirkkaat ja hieno, juuri sellaiset kuin haluttuunkin. Liekö näkemysero estetiikassa, vaiko en osaa arvioida omia tuotoksiamme?

Vaikka kaikki olivat tyytyväisiä levyyn ja se myikin ihan kivasti, niin se jäi God’s Lonely Menin viimeksi. Kaverit alkoivat muuttaa pois Salosta. Kasvamista erilleen oli tapahtunut ja tietyillä henkilökohtaisilla ongelmillakin oli osuutensa asiaan. Seuraavan vuoden puolella soitettiin vielä kolme keikkaa ja pari uutta biisiäkin tehtiin, mutta puhti kaikilla GLM:n suhteen vain loppui ja bändi hiipui pois.

Jokelainen siirtyi soittohommissa ensin Lowdown Shakin’ Chillsin loppuajan kokoonpanoon ja sitten Flaming Sideburnsissä. Vahtera on soitellut lukuisissa kokoonpanoissa, joista Hiljaisille on levyttänyt Charming Disappointment. Teemukin on jatkanut musiikkihommissa ja soitti mm. No Shamessa. Niin ja tietenkin: GLM teki comebackin 2000 tietämissä, mukana olivat vanhasta kokoonpanosta Vesa ja Teemu. Kokoonpano äänitti älpeellisen uusia biisejä Saksalaiselle lafkalle, mutta ne jäivät julkaisematta ja studiokustannukset jäivät kavereiden itsensä maksettavaksi. 

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 42 – Alivaltiosihteeri: Enemmän Rokkia / Maataloustuloratkaisu (Live In Karvia) (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-028) 1991

Alivaltiosihteerin suosio oli ollut vakaassa kasvussa ja pitkäsoittojen väliin päätettiin julkaista single. Singlen ilmestyminen ajoitettiin, niin, että bändi siirtyi tuolloin kiertueisiin ja lopetti satunnaisen keikkailun (joka oli tullut viikottaiseksi). Single juhlisti ensimmäistä kiertuetta, jonka nimi oli Krawattimyrsky yli Suomen. Se alkoi syyskuussa ja kesti marraskuuhun.

A-puolen Enemmän Rokkia levytettiin alun perin Tampereen YO-Talon juhlalevylle YO-Talo. Hipposen Kari YO-Talon äänimiehenä oli siinä puuhamiehenä. Minä olin levyn teon osalta jonkinlainen tekninen neuvonantaja ja korvaukseksi tästä sain käyttöoikeuden tähän biisiin. Biisi miksattiin uudelleen singleä varten. YO-Talo levyllä oli myös toinen Alivaltiosihteeri biisi A4. Kokoelman muut bändit olivat Pojat, Dog Eat Dog, Karibia-Orkesteri, Happy-Huulet ja Twang Bang Boom.

YO-Talo levy tehtiin todella nopeasti muistaakseni Costin Saunalla (studio Tampereen Nekalassa) ja paikalla olivat kaikki bändit. Kun kaikki bändit äänitettiin samana päivänä, niin homma vedettiin sisään täysin livenä. Biisin loppuhurmiossa mukana olivat taustalla Pojat-yhtye, Happy Huulet kuoro ja Dog Eat Dogin jäsenet. Biisiä äänitettäessä wah-pedaali oli jäänyt vahingossa päälle ja oli sopivasti keskiannossa, joten se oli leikannut kitaran soinnista kaikki ala- ja ylä-äänet pois. Kun tämä huomattiin, niin sattumaa pidettiin nerokkaana kun se antoi biisille aivan oman soinnin.

Enemmän Rokkia biisistä Simo kertoo: ”Olin lukenut pienen ikäni rockhaastatteluja, joissa bändi vakuuttaa olevan levyllään ”enemmän rockia” ja että biisit on tehty ”demokraattisemmin” kuin aikaisemmin. Muutenkin rock haastattelut olivat silloin ja ovat vieläkin melkoisia kliseekasoja. Ajattelin, että pääsemme haastattelujen vaivasta, kun julkaisemme perusrockhaastattelun kysymyksineen ja vastuksineen kappaleen muodossa.”

Singlen B-puolella on Maataloustuloratkaisu, jonka väitetään olevan äänitetty Karviassa Baari Mäkituvan pihassa Karvia-päiviä 3.8.1991 21:34 – 21:37. Koska rikos on vanhentunut, voidaan kertoa totuus. Itse asiassa se on äänitetty Provinssirockissa 1991 Ylen toimesta. Yle lähetti Provinssin livenä radiossa ja samalla äänitti sen. Eräs tuttu toimitti minulle festarin jälkeen ensin kasetin ja sitten nauhan tuosta Ylen äänityksestä. Keikka oli joka suhteessa erinomainen ja äänitys ihan ykkösluokkaa. Olisi ollut sääli jättää se kokonaan käyttämättä, mutta Ylen kanssa keskustelu oikeuksista ei tuohon aikaan ollut helppoa. Asia ratkaistiin merkitsemälle kappale levylle siten, että se olisi äänitetty Karvialla, Pasin synnyin kunnassa. Arvattiin ettei kukaan ala levyn versiota mihinkään muuhun äänitykseen vertaamaan.

Biisit levyä varten masteroi Juuso Nordlund JJ-Studiolla 2.9.1991. Kaiverruksen teki Mika Jussilla ja A-puolen matriisikaiverrus kertoo alkavasta ensimmäisestä kiertueesta ja se on ”Krawattimyrsky yli Suomen 1991 !”. P-puolelle kaiverrettiin ”Sepalus auki Eurooppaan !” Singlen kansikuvassa on Frans Emil Sillanpää. Levy julkaistiin 11.10.1991.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 41 – Alice In Wasteland: Red Eye (LP; Hiljaiset Levyt HIKI-007) 1991

Bleeding singlen jälkeen oli kiire niin bändillä kuin minullakin tekemään albumia. Pokolle tehdystä ensi-LPstä oli kulunut neljä vuotta ja jännitytti onko ihmisten kiinnostus bändiä kohtaan jo mennyt ohi. Sikäli tuo aika oli toiminut levyn hyväksi, että yhtye oli rauhassa ehtinyt tehdä paljon uutta materiaalia, josta pystyi helposti poimimaan biisit kokopitkälle. Biisien tekovastuu oli kolmikon Kari Smolander, Markus Latvala ja Pikke Paananen harteilla. Nyt poikettiin yhtiön linjasta, että samoja biisejä ei löydy singleltä ja LP:ltä ja sekä Bleeding että The Smell of Earth löyvät Red Eyeltä. Toki ne äänitettiin uusina versioina albumille.

Bändi ehdotti levyn äänittäjiksi Tuomo ”Tumppi” Valtosta, jolla oli oma studio Savonlinnassa. Joissakin yhteyksissä olin Tumppiin ehtinyt muutaman kerran törmätä ja huomata, että tässähän on mukava mies, joten homma oli minulle OK. Tumpin studio oli Schaumannin jo suljetun telakan yhteydessä. Telakka oli lopettanut toimintansa, joten sen 100 metriä pitkää telakkahalliakin saattoi käyttää soittamiseen. Siinä sai aivan uskomattoman luonnollisen kaiun. Kari Smolander muistelee, että oli todella huimaa vetää kunnon kiertokitaraa tyhjässä telakkahallissa.

Studioaika oli niukka, tai siis ihan normaalikokoinen Hiljaisten budjettiin, mutta kun edellinen levy oli tehty Pokon budjetilla, niin hiukan jännitti onnistuuko levy teko tuossa ajassa. Onnistui, jopa erinomaisesti. Bändi hiukan jälkeenpäin valitti studion raitojen vähyyttä, jonkun biisin stemmoissa raidat olivat loppuneet, mutta ei sitä lopputuloksessa huomaa.

Kannet levyyn teki Jari Myllykoski. En muista miten Myllykoski tuli tutuksi, voi olla, että bändi hänet minulle esitteli, mutta Jari teki ihan hyvän nipun kansia Hiljaisille ja tämä taisi olla niistä ensimmäinen. Levyyn tuli mukaan sanoitus liite. Kannet painettiin Paino-S kirjapainossa, mutta sanoitusliitteen teki Tehokopiointi.  Kaiverruksen teki tuttuun tapaan Finnvoxin Mika Jussilla ja A-puolen matriisissa lukee: ” Benzino finito …” ja lause jatkuu B-puolella: ”… probello stop!” Mikä tuossa oli ideana, siitä minulla ei mitään muistikuvaa.

Levy ilmestyi 28.3.1991 ja se sai lehdistössä erittäin myönteisen vastaanoton.  Markku Fagerlund Helsingin Sanomissa kirjoitti siitä: ”Vuonna -87 julkaistuun ensilevyyn verrattuna Alice In Wasteland on mennyt eteenpäin isoin harppauksin. Epävarman ja kasvottoman bändin musiikki on jäsentynyt ja saanut lisää persoonallisuutta. Se kuuluu niin Pikke Paanasen laulussa kuin sävellyksissäkin, joista paras esimerkki on melankolisia hittiaineksia omaava sinkku Bleeding”. Hyvistä arvioista huolimatta levyn myynti jäi ihan Hiljaisten normaaleihin lukuihin.

Red Eyen biiseistä Man In The Looking Glasses laitettiin ulkomaan vientikasetille Twin Peeks & Silent Moments. Red Eye ilmestyi vain LP:nä, kuten meillä tuohon aikaan oli tapana. CD:nä suurin osa Red Eyestä tuli saataville vuonna 2008, kun Poko julkaisi Wasted kokoelman, johon on kerättä lähes koko AiW:n tuotanto. Tuota kokoelmaa tehtäessä pääsin ”maksamaan” hiukan velkojani Epelle ja lisenssimaksu oli vain kaksi boxia levyjä.

Julkaistu

Bonustarina 4: Hiljaiset Levyt ja talous

Koko Hiljaisten tarina sai alkunsa Hiljainen Kesä –fanzinesta, jota aloin tehdä vuoden 1985 alkupuolella. Lehteä saatiin jonkin verran jaeltu myyntiin myös oikeisiin kauppoihin, kuten kirjakahviloihin ja Akateemiseen Kirjakauppaan ja tässä yhteydessä tuli selväksi, että olisi paljon helpompi, jos meillä olisi jokin taho jonka voisi lähettää laskuja. Yhdistys tuntui kaikkein yksinkertaisemmalta ratkaisulta. Piti sitten selvittää kuinka yhdistys perustetaan ja mitä kiemuroita sen kirjanpidossa oli. Rumba lehteä kustansi tuolloin Perusta ry. joka oli Vihreitä lähellä oleva yhdistys. Miettiseltä kysyin ensin neuvoa, hän kehotti käymään pääkallopaikalla. Matkustin Hesaa ”opintomatkalle” Perustan vieraaksi ja Pekka Sauri ja joku toinen erittäin ystävällisesti ja käytännönläheisesti kertoivat kuinka yhdistys perustetaan ja kuinka asioita hoidetaan.

Eipä sitten muuta kuin yhdistys pystyyn. Sääntöjen mukaan se oli yleishyödyllinen ja aatteellinen yhdistys, joten alku vaiheessa emme olleet edes liikevaihtoverovelvollisia. Tämä tietysti teki asiat helpommiksi, kun ei tarvinnut liikevaihtoveroilmoitusta tehdä ja muutamat asiat halvemmaksikin. Kun homma hiukan kasvoi, ilmeni kuitenkin ongelmia. Kaupat eivät pitäneet alv 0% laskuista, sillä ne joutuivat lyömään hintaan täyden alvin, mutta eivät voineet vähetään oston alveja. Näin ollen kun ensimmäiset levyt oli julkaistu, niin yhdistykselle haettiin liikevaihtoveronumero. Itse asiassa tuo jopa helpotti meidän taloutta. Kun yhdistyksellä (ja myöhemmin yrityksellä) ei ollut palkkakuluja ja kaikki rahat käytettiin uusiin julkaisuihin, niin saimme haettua liikevaihtoveropalautuksia.

Muutamassa vuodessa julkaisutahti kiihtyi ja summat kasvoivat. Alkoi hiukan hirvittää, että jos käy kehnosti niin joutuuko itse kuseen ja toisaalta oli selvää sekin, että taloutta pitäisi saada katsomaan joku joka siitä jotain ymmärtäisi. Ratkaisin asian, niin, että kun Tampereen Yliopistossa oli taloustieteiden tiedekuntakunta, niin ajattelin, että kyllä siellä varmaan on myös rokista kiinnostuneita. Tein ilmoituksen Boomin ilmoitustaululle, jossa levy-yhtiö haki talousosaajaa, huimia seikkailuja ja hyvää menoa luvattiin, rahaa ei niinkään. Ilmoitukseen vastasi tasan yksi henkilö. Mutta enempää ei tarvitakaan, kun henkilö on juuri se oikea. Rainer ”Raikka” Vallius astui tämän levy kohdalla mukaan Hiljaisten Levyjen seikkailuihin ja on mukana edelleen. Taas kerran alkoi yksi mahtava ja elämän kestänyt ystävyyssuhde alkoi Hiljaisten Levyjen ansiosta.

Raikan kanssa ideoitiin sitten Kustannusosakeyhtiö Hiljainen Oy:n perustaminen. Osakepääomaa piti saada, joten aloin kysellä kavereilta, kuka olisi innostunut tulemaan mukaan. Yksi osake maksoi 100 markkaa ja minimi merkintämäärä oli viisi osaketta. Jonkinlaiseksi yllätykseksi kiinnostusta oli. Mukaan tuli mm. koko Alivaltiosihteerin miehistö, Jokelaisen Jarkko, Miettinen ja jopa Epe useamman muun ohella. Kun itse merkitsin hiukan enemmän (80 kappaletta) osakkeita. Lopulta kasassa oli 240 merkittyä osaketta eli 24.000 markkaa rahaa yhtiön alkupääomaksi. Kun mitään tiloja tai muita kiinteitä kuluja ei ollut, niin tuo riitti aika pitkään levyjen tekemiseen, vaikka niistä osa tappiota tuottikin. Yhtiön perustamiskokous pidettiin Tampereella 15. heinäkuuta 1990.

Joskus 2000 tietämissä, kun pienentynyt levymyynti ja liian suuret suunnitelmat koettelivat Hiljasten Levyjen taloutta, niin järjestettiin osakeanti. Osa vanhoista osakkaista merkitsi lisää uusia osakkeita ja mukaan saatiin myös ”sijoittajia”. Tällöin osakkeiden kokonaismäärä nousi 505 ja minun osuuteni noin puoleen yhtiön omistuksesta. Tämän jälkeen on talous saatu pidettyä suht aisoissa, kiitos Raikan. Palkkoja, palkkioita tai muutakaan ei ole edelleenkään kenellekään maksettu, mutta myyntiä on tullut sen verran, että uusia levyjä on voitu tehdä. Sen verran tuo 2000 tapahtumat opettivat, että muutamalle erittäin mielenkiintoiselle, mutta marginaalisille jutulle olen sanonut ei, kun olen arvellut niiden tuottavan liian paljon tappiota – tällaista harkintaa ei 1990-luvulla vielä harrastettu.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 40 – Eri esittäjiä: Soundiefekti Vol. 1 (Hiljaiset Levyt HISO-001) 1991

Joulukuussa 1990 Soundin päätoimittaja Timo Kanerva soitti minulle ja kertoi että Miettinen lopettaa Demopalstan pitämisen Soundissa. Samalla kun Miettinen oli ilmoittanut lopettamisestaan Timolle, hän oli suositellut minua palstan seuraavaksi pitäjäksi. Lupasin mietiskellä asiaa, sovimme että tulen käymään Soundissa viikon sisällä ja katsotaan löytyykö yhteinen näkemys aiheesta. Helpostihan tuo sitten löytyi. Palstan uudeksi nimeksi tuli Demoefekti. Tuolla termillä oli IT-piireissä se merkitys, että se tarkoitti tilannetta kun softaa näytetään asiakkaalle ja se tilttaa tai kaatuu. Näin yhdistin termillä levyhommat ja IT-urani. Ensimmäinen Demoefekti ilmestyi Soundissa 2/1991.

Demoja tuli noin 60 kappaletta kuussa ja joka kuukausi pinossa oli pari todella hyvää. Pian alkoi harmittaa, kun ei oikein voinut tehdä niille mitään; Hiljaisten talli oli kutakuinkin täynnä ja useat niin loistavia kuin olivatkin eivät tyylillisesti oli meille edes sopineet. Kovasti mietiskelin, että mitä näiden eteen voisi tehdä. Englantilaisissa musiikkilehdissä tuli tuolloin aika ajoin ilmainen vinyyli-EP lehden mukana, joten ajattelin, että eikös sellaisen voisi tehdä Suomessakin, mutta demobändeistä.

Intoa puhkuen lähdin Kanervan Timon juttuisille. Kerroin huippuhienon ideani, että jokainen Soundin lukija saisi ilmaisen demobändien EP:n lehden mukana. Timo piti ideaa mielenkiintoisena, mutta että tätä pitäisi hiukan rustata vähemmän kustannuksia Soundille aiheuttavaksi. Alkoi melkoinen neuvottelu, jonka lopputulos oli, että Soundin väliin levyä ei tulisi, mutta että Soundi tekisi EP:n kannet ja painattaisi ne, kaikesta muusta vastaisi Hiljaiset Levyt. Kotiin kävellessä mietin, että ei tämä nyt ihan niin mennyt kuin olin ajatellut. Se mistä olin tyytyväinen oli, että Timo lupasi jutun jokaisesta EP:lle valitusta bändistä lehteen.

Kesällä sitten valitsin alkuvuoden demoista parhaat ja aloin koota levyä. Levylle tuli neljä erityylistä bändiä, jotka olivat Wilma, Lunatunes, Kamikaze Pilots ja Villi Pohjola. Wilman demo oli käsittämättömän hyvä. Niin kaukana kuin se olikin Hiljaisten linjasta niin ihan vakavissani vähän aikaa pohdiskelin yhtyeen kiinnittämistä. Vaikka demo oli yhtyeen ensimmäinen, niin se oli teknisestikin täysin valmis. Bändi johtohahmo Anna Kuoppamäki sanoi siitä: ”Olimme tehneet demoa hartaasti ja pitkään, koska etsimme bändille omaa soundia ja tyyliä.” Wilma oli niin loistava, että se sai levytysdiilin heti EP:n ilmestyttyä. Demon valmius tuli esille, kun yhtye äänitti ensisingleksi uudestaan Lautalla biisin – sen single versio kuulostaa lähes identtiseltä demoversion kanssa. Tällä EP:llä julkaistu demoversio valikoitu aikanaan myös Poko Rekordsin ansiokkaalle Sivulliset-boksille.

Lunatunes oli sarjakuvapiirtäjä Kivi Larmolan, pitkäaikaisen Rumba-kriitikon Markku ”Feggy” Roinilan ja Japi Kivisen bändi. Kiven tunsin jo varsin hyvinkin tuossa vaiheessa ja olin julkaissut miehen sarjakuvia Hiljaisen Kulttuuriyhdistyksen toimesta. kaveripisteitä ei tarvinnut antaa, sillä miesten brittihenkinen indierock oli kerrassaan erinomaista. Lunatuneskin sai pian EP:n ilmestymisen jälkeen levydiilin Megamanialle.

Kamikaze Pilots on Wanna Beesissä soittaneen Ari Rauskun uusi bändi. Upeaa Aussi-rockhenkistä rock’n’rollia. Olin aivan varma, että Kamikaze Pilotskin löytäisi jostain uuden kodin, mutta niin ei käynyt. Kun parissa vuodessa ei mitään tapahtunut niin päätin julkaista sen singlen – palataan siihen hiukan myöhemmin tässä sarjassa.

Viimeinen yhtye Villi Pohjola, joka oli hiukan Juliet  Jonesin  Sydän –tyylinen Suomirockbändi Rovaniemeltä, jäi kaikkein kevyimmäksi tapaukseksi. Yhtye teki omakustannesinglen, mutta hävisi sitten enempiä jälkiä jättämättä.

Kannet siis tehtiin Soundissa – maan mainio Japa Mattila varmaankin ne teki. Masterointi ja kaiverrus tehtiin Finnvoxissa Mika Jussilan toimesta. Matriisi kaiverrukset olivat: A-puolella: ”Mutta kun mekin haluttais levylle” ja B-puolella ”Miten niin ei kelpaa” – Jukkahuumooria demobändien levylle. Levy julkaisiin 11.10.1991 ja sitä jaettiin selkeästi normaalia enemmän promoina ja on varmasti ainoa Hiljaisten Levyjen julkaisema levy, jota on lähetetty ilmaiseksi isoihin levy-yhtiöihin.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 39 – Wolfmen: I’m Insane! / Lost! (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-027) 1991

Wolfmen oli tuttu parilta seiskatuumaiselta, jotka kaverit olivat julkaisseet omalla Zoo Records levymerkillään. Näistä varsinkin Zombie Hop sinkku oli herännyt erittäin hyväksyvää hyminää Tampereella. Sitten bändi lähestyi demolla, joka oli hyvä, mutta jälleen kerran olin sitä mieltä, että pikku levymerkillämme taitaa olla jo riittävästi bändejä.

Olin tutustunut Porista kotoisin olevaan Henri ”Henkka” Keto-Tokoihin, joka oli muuttanut Tampereelle. Henkka oli sellainen rockin monitoimimies, hän oli tehnyt Frantic pienlehteä yhdessä Marko Hakalan kanssa, julkaissut pari seiskatuumaista Raunchy Records levymerkillä ja järjestänyt keikkoja. Henkka tiesi että vanhan kotikaupunkinsa Susimiehet olivat lähestyneet minua ja alkoi aina tavatessamme ylistää bändin erinomaisuutta. Sen verran suostuin antamaan periksi, että lupasin tsekata keikan, jos bändi Tampereelle tuli. Ja sehän tuli lähes välittömästi. Keikka oli erinomainen, bändi vakuuttavan oloinen ja tyypit erittäin mukavia, joten levymerkin roosteria laajennettiin yhdellä yhtyeellä.

Singlelle valittiin kaksi biisiä demolta, I’m Insane! ja Lost! Kappaleet äänitettiin maaliskuussa 1991 Laser Studiossa Porin kupeessa Ulivilassa. Äänittäjänä toimi Mike Stand (edesmennyt Matti Mänttä), joka auttoi vekkuleilla sovituksellisilla ratkaisuilla, kuten Lost!ssa alun ’saluunanovi aukeaa ja kansa kohahtaa’ -efektit, sekä biisin välikohdan ’James Brown -huudahdukset’ Good Food!…Fried Chicken!…Moosehead!

Bändin sarjakuvaimago oli selkeä jo omakustannejulkaisuilla, joten sitä jatkettiin. Kannen piirtäjäksi pyysin Tapani Rytöhonkaa. Ohjeet olivat, että kannen pitäisi näyttää sarjakuvalehden kannelta ja siinä pitäisi olla susimies. Rytöhongalle näytin myös omakustanneseiskoja, joista Tapani oma-aloitteisesti nappasi mm. Zoo nimen sarjakuvan ”julkaisijaksi” Zoo Comics. Rytöhonka itse ideoi kannen ja ainakin minua se on aina miellyttänyt erittäin paljon.

Takakannen valokuvan otti Yki Räikkälä. Yki oli soittanut Psyykeessä, jossa myös Wolfmenistä tutut Jallu Korpi, Moke Laine ja Zimi Söderberg olivat musisoineet. Kuva otettiin Kari Kuusisen näyttävän sarjakuva-aiheisen graffitin edessä. Ykin ja Wolfmenin yhteistyö on jatkunut tiiviinä ja hän on muun muassa tehnyt Boothill Express ja A.N.G.R.Y. -albumien kannet ja ottanut bändin promokuvina.

Levyt tehtiin Finnvoxilla. Matriisikaiverruksia harrastettiin tietysti taas kerran. A-puolella lukee ”Howling At The Mental Hospital” ja B-puolella ”Kumpi nostaa enemmän, Wolfman vai Möykky?”. Eivätkä ne jääneet tähän kaiverrukset tehnyt Mika Jussilla intoutui lisäämään A-puolelle omien nimikirjaintensa perään teksti ”Cuts like a beast”. Single ilmestyi 20.6.1991.

Kappaleesta oltiin jo sovittu että se tulee jenkkiläiselle NKVD Recordsin kokoelmalle The Violence Inherent In The System. NKVD pomo Steve Garnder piti bändistä ja pyysi lähettämään kaiken muun mitä bändi on julkaissut. Minä tein työtä käskettyä ja lopputulos oli se, että Gardner vaihtokin kokoelmalle tulevan biisin omakustanteen Zombie Hopiin.

Biisejä ei laitettu bändin ensimmäiselle täyspitkälle Shadow Warille, mutta myöhemmin Wolfmen on tehnyt uudet versiot albumeille molemmista kappaleista. Ensin tuli Lost (Pt. 2) vuonna 2010 Boothill Express levylle ja vuonna A-puoli nimellä Hurt (I’m Insane) A.N.G.R.Y.lle vuonna 2014.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 38 – Jalla Jalla: Minnesota Plates / Redneck’s Lullaby (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-026) 1991

Eka LP oli mennyt hyvin läpi ja hienoja arvioita oli tullut paljon maailmalta. Tämä single tehtiin siihen väliin, muistuttamaan bändin olemassa olosta, kun kakkosalbumia varten ei vielä ollut riittävästi materiaalia olemassa. Jos edellinen single Love Charging Battery yllätti minut ”vientivalmiudellaan”, niin tämä ylitti senkin. Kun sain singlen käsiini, niin olin aivan täpinöissäni – tällä valloitetaan maailma – ja kyllä sitä aika pitkälle mentiinkin. Lähettelin singleä melkoisesti pienlehtiin maailmalle ja tästä singlestä alkoi keskustelu, jolla NKVD Records USA:ssa julkaisi aikanaan kaksi Jallojen ekaa LP:tä yhtenä CD:nä.

Tico Tico studio oli havaittu erittäin toimivaksi ratkaisuksi Jalloille ekan LP:n yhteydessä. Yhteisyöhön olivat kaikki tyytyväisiä, minä, Jallat ja Ticon Ahti, joten single päätettiin tehdä samassa paikassa. Minnesota Plates oli Hiltusen Joukon sävellys ja sanat siihen teki Lapin Kullista ja Karu Sellistä tuttu Jari Pulsa. Studiovaiheessa Pöyhtärin Harri teki laulun suhteen vielä sovituksellisia ratkaisuja, jotka toimivat erinomaisesti.

Kansissa päädyttiin tällä kertaa valokuvaan. Valokuvassa kaverit ovat treenikämppänsä edessä, joka on vanha saunarakennus. Ihan aina sinne ei päässyt treenaamaan, sillä välillä paikan omistaja keitteli siellä pontikkaa ja silloin yhtyeeltä oli pääsy kielletty treenikämpälleen. Tuon saunapihamailla pidettiin usein legendaarisia Down By The Kemijoki –juhlintoja ja sadan metriin päässä on Joukon ja Pepen rakentama hyppyrimäki, jonne bändi vei talvella Rovaniemellä vierailleita bändejä. Vain muutamat uskalsivat mäestä hypätä, näitä olivat ainakin Eläkeläiset ja Fucking World. Kannen kuvassa Joukolla on banjo. Sitä ei soiteta levyllä, mutta näihin aikoihin Jallat alkoivat tehdä myös akustisia keikkoja ja näitä varten hankittiin banjo ja ukulele. Liitteen teki tuttuun tapaan Jukka Tarkiainen ja siihen tuli tekstit ja Jukan hienoja piirroksia.

Levyt tehtiin tuttuun tapaan Finnvoxilla. A-puolen matriisikaiverukksella ”Jalla Jalla goes aboard”, viitattiin paitsi biisin nimeen, niin myös siihen että uskoin tällä sinkulla bändin pääsevän maailmalle. B-puolen ”Sleep my country” viittaa paitsi biisin tyylilajiin, niin siihen kuinka pysähtyneessä tilassa Suomi tuolloin mielestäni oli.

Levy ilmestyi 17.5.1991 ja se todella avasi ovia maailmaan, kuten tuli jo todettua. Rakkain omakohtainen muisto biisiin on, kun Jalla Jalla esiintyi Berlin Independence Day musiikkimessuilla pienessä, mutta aivan täyteen ahdetussa klubissa. Paikalle oli saatu vieläpä useampi niistä henkilöistä joita haluttiin. Jallat olivat älyttömän hyvässä vedossa ja laulusolisti Harri aivan vallaton. En voinut muuta kuin myhäillä takaseinään nojaten. Kun sitten Minnesota Platesin kitaraintro pörähti käyntiin, bändi polkaisi täyden vauhdin päälle ja homma upposi yleisöön kuin veitsi voihin, niin kasvoin kymmenen senttiä ja ylpeyttä tuntien ajattelin ”Minun pojat.”

Hiljaisille tutusta tavasta, että single biisejä ei albumeille laiteta, hiukan tingittiin tämän kohdalla. Kun Jallojen toista albumia Crumeluria tehtiin, niin LP:lle ei sinkkubiisejä tullut, mutta CD:lle, joka oli hintavampi, laitettiin single bonukseksi ”hyvittämään kovaa hintaa”.

Minnesota Plates tuli myös meidän ja Stupidojen yhteiselle vientipromokasetille Twin Peeks & Silent Moments, sekä Reindeer Rock ’93 kokoelmalle.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 37 – Juggling Jugulars: Gun In My Heart EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-025) 1991

Jälleen kerran yksi bändi, jonka kiinnitys Hiljaisille juontaa juurensa pienlehtisceneen. Jani “Jantsa” Kärkkäinen oli aktiivinen nuoremman polven punkkari Vaasasta. Olin ollut hänen kanssaan jo pidempään kirjeenvaihdossa. Se kirjeenvaihto oli syvällisempää kuin useampien muiden kanssa ja kirjeissä puolin ja toisin pohdittiin ideologisia asioita ja punkkiin liittyviä moraalikysymyksiä. Vuonna 1989 Jantsa alkoi tehdä Toista Vaihtoehtoa, josta tuli Suomen merkittävin punkin ajankohtaislehti. Sen ideointiin minäkin hiukan osallistuin meidän kirjeenvaihdossamme.

Jantsa oli äärimmäisen vaatimaton mies. Vaikka kaveri teki paljon, ei hän juurikaan pitänyt melua itsestään. Se että hän soitti bändissä, paljastui sekin minulle jotenkin mutkan kautta. Kun tuo tuli ilmi, oli ensimmäinen ajatukseni, että noin fiksu kaveri ei voi soittaa huonossa bändissä. Eikä soittanutkaan, tämä selvisi kun pyysin Jantsa lähettämään minulle Juggling Jugularsin kolmen biisin omakustannesinkun Radicals of Today. Seuraavassa kirjeessä kerroin Jatsalle, että Hiljaiset Levyt julkaisee teidän seuraavan levyn.

 Se mitä en tiennyt, oli että Jatsa oli varsin tuore basisti bändissä. Bändin kavereita oli hiukan hämmästyttänyt, kun Jatsa seuraavissa treeneissä ilmoitti, että ” Hiljaiset Levyt julkaisee meidän toisen levyn.”.  Bändin kokoonpano oli tuolloin: Jantsa (basso), Tero (kitara), Mikko (laulu), Peku (kitara & laulu) ja Timppa (rummut & laulu).

Bändin omakustanne oli ilmestynyt 24.11.1990 ja jo tammikuussa 1991 oli uusi studiosessio buukattu. Petteri Mikkilä kertoili, että biisien puolesta ei ollut ongelmaa, koska heillä oli jo keikkasetti valmiina, eli poimittiin vielä äänittämättömistä biiseistä neljä tulevaa Gun In My Heart EP:tä varten. Ne olivat: No Counsellors, Jumping On Thin Ice, Gun In My Heart ja It’s Selfish.

Studioksi buukattiin viereisessä kunnassa Kauhavalla sijaitseva AMS-studio. Sen omisti Kimmo Ahola. Kimmo tuli aikaan tunnetuksi Nightwishin äänimiehenä ja AMS tultiin äänittämään iso nippu metallilevyjä. Levyn kansikuva löytyi kirjaston valokuvakirjasta. Kirja oli amerikkalaisvalokuvaaja Horace Bristolin teos ”Melee Searching for Baton, Japan (1946)”. Kuva on jostain buddhalaisesta rituaalista, jossa yritetään tavoitella jotain taikakeppiä.

700 kappaletta levyjä tehtiin Finnvoxilla. Matriisikaiverukset olivat A-puolella ”Monesko Vaihtoehto” ja B-puolella ”Mistä te keksitte nuo kummannimiset orkesterinne?” Mukaan tehtiin tietenkin sanoitusliite ja levy ilmestyi 26.4.1991. EP nimibiisi otettiin mukaan Twin Peeks & Silent Moments promokasetille.‎

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 36 – Many Hates: Many Hates EP (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-024) 1991

Hiljaisten bändeistä God’s Lonely Men ja Lowdown Shakin’ Chills olivat niin sanotusti kaveribändit. Oli yhteisiä keikkoja, käyttivät samaa studiota ja niin edespäin. Kaveruus oli edennyt sille asteelle, että GLM Vesku ja LSC Pankku alkoivat soitella yhdessä. Katusoittoa harrastettiin niin Tampereella kuin Turussakin Down By The laiturin aikaan. Kavereilla oli myös omia uusia biisejä, jotka eivät tuntuneet sopivan pääbändeille ja niitä otettiin duo settiin.

Pankku ehdotti sitten enempi vitsinä minulle, että mitä jos hän ja Vesku tekisivät akustisen duolevyn. Ajatus oli niin pöhkö, että pitihän se toteuttaa EP muodossa. Kun leyvttämään ruvettiin, niin duolle piti keksiä nimi. Nimeksi tuli Many Hates, joka oli väännös Aussirockbändistä Some Loves, joka oli kummankin suosikkeja. Oli täysin selvää, että levy ei ihmeitä tulisi myymään, joten se piti äänittää halvalla. Lowdown oli menossa studioon (Akaan Musiikkireklaami), joten sovittiin, että siinä samassa sessiossa laitettaisiin purkkiin tämä EP. Levylle tuli kaksi Vahteran biisiä (You Let Me Down ja Maybe Tomorrow) ja yksi Kotilan biisi (Miracle Of Love) sekä yksi cover, Freen Wishing Well. Biisien sovittamiseen ja tuottamiseen osallistui Esa Ijäs

Levyn myyntipotentiaalia yritettiin lisätä tekemälle se punaiselle vinyylille – ei se varmaankaan paljoa auttanut. Levyä oli myynnissä vielä noin kymmenen vuotta sen ilmestymisen (28.3.1991) jälkeen, mutta niin vain aikanaan kaikista näistäkin päästiin eroon.

Matriisikaiveruukset viittasivat nyt selkeästi tähän projektiin. A-puolella paljastettiin mistä nimi tuli ”Heh! … Some Loves” ja B-puolella viittaus kavereiden pääbändeistä ”God’s Shakin’ Chill Men”. Jokseenkin kryptisen kannen teki Pankku. Levyn väliin tehtiin tietenkin myös liite, sen kansilehdellä on teknisiä tietoja ja kolme muuta sivua täyttää Veskun novelli.

Julkaistu

Hiljaiset julkaisut osa 35 – Lowdown Shakin’ Chills: (I Don’t Wanna) Say Goodbye / Need You Now (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-023) 1991

Sitten ensimmäisen singlen Lowdown-leirissä oli tapahtunut paljon. Koko bändi oli muuttanut Vammalasta Tampereelle ja asui kommuunissa Pispalassa. Hommassa oli se hyvä puoli, että nyt kaverit soittivat paljon, mutta niin myös valvoivat ja juhlivat. Rumpalikin yhtyeessä oli vaihtunut. Tuomo ”Luhtis” Luhtanen oli itse tullut siihen tulokseen, ettei hän ollut riittävän hyvä rumpali bändiin ja suositteli kavereille, että nämä ottaisivat uudeksi rumpaliksi Jan ”Jansku” Nylundin. Erittäin helppo miehistönvaihdos bändin mukaan.

Single äänitettiin Lempäälässä, studion nimi on unohtunut. Tuottajaksi singlelle tuli vanhemman polven Vammalalaisen punkbändin Tyhjien Patterien Esa Ijäs. Studiosessioiden erikoisuus oli, että Esa halusi jostain syystä, että virveli soitetaan erikseen, se tuotti pienetä ongelmaan, mutta Jansku kuitenkin hoiti homman kunnialla.

Molemmat kappaleet ovat Panu Kotilan käsialaa. Tosin God’s Lonely Menin Vesa Vahteran mukaan hän osallistui hiukan Say Goodbyen sävellykseen. Samassa sessiossa äänitettiin Kotilan ja Vahteran duo projektin Many Hatesin EP ja tämän takia Vahtera oli myös studiolla. Vesan mukaan hän ehdotti biisin kertosäkeeseen neljännen soinnun, mikä siihen sitten tulikin.

Kannet tein bändin toimittamista kuvista. Kansikuvassa on Panun silloinen tyttöystävä Virpi. Kuvan otti Jaana, jonka sukunimi on unohtunut. Takakannen kuvan otti Esa Ijäksen veli Ari. Kuva on otettu Pispalan Valtatien alikulkutunnelissa. Kannet painettiin tuttuun tapaan Tehokopioinnissa, mutta nyt käytettiin sinistä tehosteväriä kannessa bändin nimen kohdalla.

Singlet painettiin Finnvoxilla ja kaiverruksen teki Mika Jussilla. Matriisikaiverrukset singlestä tietenkin löytyvät. A-puolella on ”Home fucking is killing prostitution” ja B-puolella “Käytät sanaa kaunis minulle tuntemattomassa merkityksessä”. Single julkaistiin 22.2.1991.