Hiljaiset julkaisut osa 2 – Alivaltiosihteeri: Te Olette Huono Yleisö / Kuvittelen Olevani (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-002) 1986

Hiljaisten Levyjen toinen julkaisu Alivaltiosihteerin single Te Olette Huono Yleisö on mahtavaa tarinaa aina yhtyeen kiinnityksestä alkaen. Tiesin Heikuran Pasin ja Simo Frangénin Tampereen Yliopistolta. Olin myynyt miehille Hiljaista Kesää ja Zägä Boxin sinkkua ja olimme jonkin sortin tuttuja, mutta emme vielä kavereita. Miehillä oli huima maine hauskoina miehinä ja Pahkasian avustajina. Yhtenä iltana YO-talolla näin kaksikon ja koska tiesin, että kavereilla on myös bändi – olin nähnyt sen keikan Kirjakahvilassa – päätin että noiltahan voisi julkaista singlen. Pasin (kitara) ja Simon (basso) lisäksi yhtyeeseen kuuluivat Jyrki Liikka (rummut) ja Satu Kurvinen (laulu). Menin siltä samalta seisomalta kertomaan miehille, että tehdään single. Kaverukset olivat, että ei asioita näin hoideta, että he voisivat toimittaa minulle demon. Sanoin, että ei sitä tarvita, mutta vaatimus oli ehdoton, diiliä ei tehtäisi ennen kuin saisin demon. Sovittiin siis tapaaminen seuraavalle päivälle. Pasi oli aamulla mennyt hakemaan Simoa tapaamiseen, joka ei muistanut koko keskustelua edelliseltä illalta. Kun tapasimme, Pasi ojensi demo, jolla oli seitsemän biisiä. Otin sen vastaan ja sanoin, että no niin homma on selvä, aletaan tehdä singleä. Pasi kysyi, että enkö aio kuunnella sitä. Sanoin, että mistään sellaisesta ei eilen sovittu. Siitä se sitten lähti. Pasilla on muuten aavistuksen toisenlaiset muistikuvat kuinka kaikki tapahtui, mutta näin sen minun muistini mukaa meni.

Kun tätä Alivaltiosihteerin ekaa sinkkua tehtiin, niin kaikki tuntui sujuvan kuin unelma: pidettiin hauskoja palavereja, äänitykset toimivat, tiedotteiden väsääminen oli hulvatonta, kansien teko hauskaa.

Oli tuohon aikaan Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja ja kun Radio 957 paikallisradiota oli laitettu pystyyn, niin muutaman kuukauden oli teknisen työryhmän puheenjohtaja. Suhteet radioon olivat siis hyvät ja kun sinne oli tehty myös pieni studio radiomainosten tekoa varten, niin sain sovittua, että ilta-aikaan single voitaisiin äänittää siellä lähes pelkällä äänittäjän palkalla. 29.-30.9.1986 Sound Consulting Oy:n studiossa sitten Tapio “Tage” Ylitalon johdolla äänitettiin ja miksattiin ja kolme biisiä. Ylimääräinen biisi oli Me Noustiin Virastoista. Ajatus oli sama kuin Zägä Boxin kohdalla, että tehdään yksi biisi tulevaa levy-yhtiökokoelmaa varten. Itse asiassa Kuvittelen Olevani piti olla A-puoli ja Me Noustiin Virastoista B-puoli, mutta kun miksauksia kuunetiin, niin oli aivan selviö mitkä biisit singlelle tulevat.

Zägä Boxista oli opittu, että kustannukset pitää pitää kurissa ja näin ollen kaikki tehtiin itse. Alivaltiosihteeri logo levyn kanteen tehtiin Letraset kirjaimista. Valittiin mahdollisimman Ramonesin näköinen kirjasintyyppi tarjolla olevista arkeista ja siitä sitten raapustettiin logo. Kannen kuvaa varten Pasi osti divareista pinkan vanhoja Suomen Kuvalehtiä. Ne toimivat levynkansien kuva-arkistona pitkään, aina vuoteen 1992 saakka. Joku sopivan näköinen kuva valittiin ja käytettiin sellaisenaan kannessa. Ei siis ole mitään tietoa kuka on tämän kannen pikkupoika.

Alivaltiosihteeri leimasimen Satu kävi teettämässä leimasinpajassa. Neuvoivat siellä Satua, että kaksi ulkorengasta tekee siitä virallisemman näköisen. Kannet painettiin Tehokopioinnissa, jota olin käyttänyt Hiljainen Kesä fanzinen painamiseen, A3 arkkeina. Niitä sitten itse tehtiin kansipusseja käsikäyttöisellä leikkurilla ja saksilla, taitettiin ja liimapuikolla liimattiin. 500 kannen askartelu otti kyllä oman aikansa.

Singlen mukaan tehtiin myös ensimmäinen Kansakunnan Selkäranka lehtinen, jossa kavereiden huumoripuoli pääsi hienosti esille. Olin nähnyt joissakin Brittisinkuissa sanoitusliitteitä ja kysyin Pasilta ja Simolta että tehtäisiinkö tähän singleen sellainen. Kaverit veivät sitten ideaa aika paljon pidemmälle. Liitteestä tuli A6 kokoinen lehdykkä, jossa oli mm. faktataulukko solmioista ja silmälasien vahvuuksista ja muuta hassua. Tästä alkoi sitten perinne, että aika monessa levyssä oli liite mukana. Etikettipohjaa kehtieltiin vähän Zägä Boxista ja siihen tuli toinen leikkaus, jossa on bändin nimi.

Toinenkin perinne alkoi myös tästä vinyylistä, matriisikaiverrukset. Kun levyllä musiikki loppu, niin loppu urat kaiverretaan harvempaan, niiden väliin jäävään tyhjään alueeseen tehdään merkintä josta käy ainakin ilmi levy koodi; näin oikea puristusmatriisi tunnistetaan kun levyjä aletaan painamaan. Stiff Records oli minulle monessakin suhteessa iso innoittaja; haavelein jopa että Hiljaisista Levyistä tulisi Suomen Stiff. Stiffillä oli kaikenlaista vänkää toimintaa ja yksi heidän juttunsa oli, että matriisiin oli kaiverrettu kummallinen viesti. Kun tätä singleä MTV:llä kaiverrettiin, niin kysyi ujosti voisiko sinne kaivertaa pienen tekstin. Tietysti tämä onnistui. Singlen molemmilla puolilla lukee matriisissa ”Valtion hyväksymä”.

Kun bonuksena bändi pääsi singlen ansiosta vielä Hittimittari TV-ohjelmaan, niin olohan oli aivan mahtava. Olen monta kertaa yrittänyt kuunnella biisiä niin sanotusti objektiivisesti ja miettiä onko se niin loistava kuin miltä minusta tuntuu, mutta ainoa lopputulos on, että minusta tämä tuntuu parhaalta hyvän tuulen musiikilta mitä tällä pallolla on tehty. Niin ja mikä parasta tästä on alkanut alunperin neljä, sittemmin laajentuen viiteen, hienoa kaveruussuhdetta, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti. Ilman tämän singlen tekemistä elämäni olisi ollut hiton paljon köyhempi ja ilottomampi.

Lisäinfoa:

Levyn mukana tuleva Kansakunnan Selkäranka löytyy kaikki Kansakunnan Selkärangat sisältävästä PDF-tiedostosta.

Biisien sanat löytyvät Alivaltiosihteerin lyriikat sivuilta.

Hiljaiset julkaisut osa 1 – Zägä Box: Kellopelipasianssi / Älä Tuu (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-001) 1986

Kun pienlehteilyni muuttui kunnianhimoisemmaksi ja aloin tehdä Hiljainen Kesä lehteä, niin sen ympärille perustettiin Hiljainen Kulttuuriyhdistys Rekisteröity Yhdistys. Näin saatiin rahaliikenne selkeäksi ja päästiin laskuttamaan niitä muutamia harvoja paikkoja jotka ottivat lehteä tai muita julkaisuja jälleenmyytiin. Mukaan tuli myös muita hienoja ihmisiä, joista Sari Jormanainen oli erittäin isona apuna ensimmäisinä vuosina. Pian julkaistiin siis myös sarjakuvia, tehtiin kasimillisiä lyhytelokuvia ja yhtä sun toista. Oli oikeastaan vain ajan kysymys milloin levyjen kustantaminen alkaisi. Päätös tähän kypsyi loppuvuodesta 1985.

Ensimmäiseksi bändiksi valikoitu pikkuveljeni Jaken Meridiaani. Demon olin saanut ja joululomalla 1985 kävin katsomassa bändin treenit Lahdessa, ja homma oli selvä. Meridiaani oli keikkaillut aika paljon Lahden alueella ja hankkinut kulttisuosiota, joten homma näytti hyvältä joka suhteessa. Juuri ennen sinkun äänityksiä seuraavan vuoden puolella Jakke soitti ja kertoi Meridiaanin hajonneen. Kyllähän harmitti, sillä levyn julkaiseminen oli alkanut jo oikein poltella. No Jakke sanoi että ei hätää, hänellä on uusi bändi Zägä Box. Kun into oli suuri, ei mieleen tullut ollenkaan, että täysin uuden ja tuntemattoman bändin, joka ei ole edes tehnyt yhtään keikkaa, julkaiseminen ei ehkä olisi se maailman paras idea.

Hiljaisten Levyjen ensimmäinen julkaisu oli siis Zägä Boxin Kellopelipasianssi. Se oli hyvä levy, mutta sen tekeminen oli hirveää tuskaa. Kaikki asiat olivat uusia, sähläys oli melkoista, eikä mikään tuntunut onnistuvan, eikä hommasta oikein osannut nauttia, kun koko ajan oli säätöä. Studio maksoi enemmän kuin arvattiin – Vaahteran Ari osasi laskuttaa ensikertalaista. Sessioissa äänitettiin kolmaskin biisi, kun ajatuksena oli, että tehdään lähiaikoina Hiljaisten Levyjen kokoelmalevyä, mutta tästä ajatuksesta luovuttiin ja biisi ja kelanauhalle vaatehuoneeseen pölyttämään.

Kannet maksoivat omasta mielestä todella paljon, kaikki otti aikaa. Kun levy ilmestyi, ei ollut hajuakaan kuinka sitä promotoidaan. Myynti oli alussa mitä oli, ja sen kruunasi levyn myyntireissu Epesiin. Jaska olisi suostunut ostamaan rahalla kaksi singleä kauppaan, mutta sanoi, että jos jätän levyt myyntitiliin, niin voin jättää koko laatikon. Kauaa ei tarvinnut pohti sitä, haluanko levyä myytävän Epesissä 2 vaiko 25 kappaletta levyä. Itku oli tulla kun kuukauden päästä kävin hakemassa myymättömät levyt pois, niitä oli 25 kappaletta. Siitä se kuitenkin lähti. Levyistäkin päästiin aikanaan hyvin eroon Soundin pikkuilmojen avulla ja varsinkin kesäfestareilla niitä meni lähes boxi per festari, millä hyvin rahoitti festarielämää.

Zägä Box oli selkeästi post-punk-yhtye. Naisvokalisti Helena Lampi antoi tulkintaan lisää väriä. Yhtyeen muut jäsenet olivat Jarkko ”Jakke” Junttila (kitara), Ari Jaatinen (basso) ja Timo Leinonen (rummut). Levy sai ihan OK arviot (sitten kun niitä alettiin saamaan) ja yllättäen onnistuin lisensoimaan B-puolen Älä Tuu biisin Ranskalaiselle Tour De Farce Part 3 kokoelma-LP:lle, jolla on indieyhtyeitä ympäri Eurooppaa.

Sinkussa on lisävärilliset kannet, tämä jäi alun ainoaksi tällaiseksi kokeiluksi ja pitkään kannet olivat sinkuissa tämän jälkeen mustavalkoiset, kun kuluissa säästettiin. Etikettiin tehtiin ensimmäinen vakiopohja, jossa Hiljaiset Levyt on jo tutulla fontillaan – Letraset siirtokirjaimilla tehty. Nalle logo tuli mukaan vasta myöhemmin. Etikettiä kehitettiin seuraaviin julkaisuihin niin, että bändin nimi tuli samanlaiseen leikkaavaan elementtiin kuin missä Hiljaiset Levyt –teksti on.

Seiskatuumaisten julkaisujen kataloginumeron kirjainosaksi tuli heti ensimmäisestä julkaisusta lähtien HIKS (HIljaisen Kulttuuriyhdistyksen Single). Alunperin kirjaimiksi kaavailtiin OSTA -yhdistelmää Stiff Recordsin BUY -koodin mukaan. Stiff oli eräänlainen levy-yhtiö esikuva minulle. Hassulta hikalta kuulostava nimi kuitenkin voitti, lähinnä paremman Hiljaisiin levyihin yhdistettävyyden vuoksi.

Billy Nieminen im Memorial

Billy Nieminen menehtyi kotonaan Tampereella 13. marraskuuta. Hän oli 51-vuotias, syntynyt Helsingissä 18.10.1968. Billy oli lahjakas muusikko, marginaalimusiikin todellinen tuntija ja monessa mukana ollut erikoismies.

Billy oli musiikillisesti hyvin laaja-alainen, ja kutsumanimeksi muuttuneen lempinimensäkin Billy sai tämän takia jo ala-asteella Savonlinnassa. Punkkariporukoissa pyörinyt Billy tyrkytti kavereilleen rockabillyä ja kaverit nimesivät hänet Billymieheksi.

Tampereelle muutettuaan Billy löysi Tampereen ilmaisutaidon lukiosta samanhenkistä kaveriporukkaa. Trash-estetiikkaa, B-elokuvia ja sarjakuvia rakastava joukko innostui myös psychobillystä, joka tuolloin oli Suomessa täysin tuntematonta. Psychobillyssä yhdistyivät punk ja rockabilly, niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin. Pian Billy, Jusa Nieminen, Riki Viitanen ja Matti Kalkamo perustivat Garbagemenin, joka otti nimensä Crampsin kappaleesta Garbageman. Garbagemen teki ensimmäisen levynsä The Verminous Garbagemen vaateliike Dekadenzin samannimiselle levymerkille vuonna 1987.

Reilun vuotta myöhemmin yhtye siirtyi Hiljaisille Levylle. Tämä tapahtui niin, että tuo erikoisen näköinen joukko pysäytti minut kaupungilla ja ilmoitti, että me teemme seuraavan levyn Hiljaisille Levyille. Eihän tuohon ollut mitään sanomista. Yhtyeen ulkoasu herätti todella huomiota, tukat sojottivat kokonaan ylöspäin tai sinne tänne, ja pukeutuminen oli punkille ominaisen shokeeraava. Kerran kotonani, kun ovikello oli soinut ja seitsemänvuotias tyttäreni oli käynyt avaamassa oven, kuului eteisestä heleä-ääninen huuto: ”Isä, täällä on ne sun kummallisen näköiset kaverit.”

Billy oli erittäin innostunut levittämään tietoa kaikesta musiikista, josta oli innostunut. Minunkin psychobilly-tietämykseni olisi jäänyt lähes Crampsiin ja Meteorsiin, jos Billy ei olisi sauhunnut vaikkapa Demented Are Gosta tai Sting-Raysistä. Sting-Raysistä Billy oli siinä määrin innostunut, että perusti Banaanimiehet-yhtyeen, joka soitti Sting-Raysiä Suomeksi.

Kahden seikatuumaisen (Godzillas’s Bazooka ja Blind Man) jälkeen ilmestyi Garbagemenin toinen albumi Nobody Move Nobody Get Hurt (1992). Yhtye oli nyt liukunut garage rockin suuntaan ja mukaan oli tullut psykedeliavaikutteita. Levy on kokeellinen, mutta samaan aikaan hyvin perinnetietoinen.

Musiikin tekemisen lisäksi Billy oli erittäin innostunut kuvataiteista, ja Garbagemenin julisteet, flyerit, tiedotteet sekä levynkannet olivat etupäässä Billyn käsialaa. Levynkansiin ja insertteihin Billy saattoi käyttää jopa enemmän aikaa kuin studiotyöskentelyyn. Billyn visuaalisen kuvaston innoittajina toimivat kauhuelokuvajulisteet ja -sarjakuvat, pin up -kulttuuri sekä 50-luvun mainokset.

Visuaalinen kiinnostus vei Billyn tekemään graafista suunnittelua. Lisäksi Billy toimi muun muassa DJ:nä ja baarimestarina. Tällä saralla Tampereen City-lehti valitsi Billyn vuonna 1990 kaupungin parhaaksi baarimikoksi. Miehen yliaktiivisuus ja kiinnostuksen hajoaminen moneen suuntaan esti kuitenkin pitkäaikaisen vakituisen työuran löytämisen.

Garbagemenin jälkeen Billy perusti 1990-luvun lopussa Voimaryhmän. Taas oltiin pioneerityötä tekemässä, kun jamaikalaiseen ska-rytmiin yhdistettiin punkkia ja voimapoppia. Voimaryhmässä Billy jaksoi olla mukana vuoteen 2005. Voimaryhmä on jatkanut tämänkin jälkeen, ja sen laulajana on Veli-Pekka ”Vellu” Lehtonen, joka lauloi aikoinaan myös Garbagemenissä.

Aktiivisen luoneensa, näkyvän habituksensa ja jopa ylisosiaalisen käytöksensä takia Billy oli tuttu laajasti niin musiikkipiireissä kuin muutenkin. Billyllä oli draamantajua ja -halua, ja miehen ympärillä tapahtui aina kaikenlaista niin hyvässä kuin joskus pahassakin. Henkilökohtaiset ongelmat saivat Billystä vuosi vuodelta enemmän otetta, mutta musiikki kiinnosti loppuun asti. Garbagemen aktivoitui aika ajoin, ja uutta bändiviritystä oli työn alla. Uusia biisejäkin syntyi, mutta ne jäivät pöytälaatikkoon. Kesken jäi myös Nobody Move Nobody Get Hurt -albumin vinyylijulkaisun täysin uudet kannet, joita Billy itselleen ominaiseen tyyli ehti työstää lähes vuoden.

Billyä jäivät kaipaamaan äiti, kaksi lasta, elämänkumppani sekä suuri joukko ystäviä.

Jukka Junttila

Kirjoittaja on Hiljaisten Levyjen puuhamies, joka on läheltä seurannut Billyn tekemisiä vuosia.