Hiljaiset julkaisut osa 27 – God’s Lonely Men: Proud Of Being Myself / Price I Have To Pay (7”; Hiljaiset Levyt HIKS-019) 1990

Tämä levy oli aika vaikea tapaus saada valmiiksi. Melko pian mainion ensimmäisen EP:n jälkeen oli tarkoitus tehdä toinen EP. Bändi meni Teemu Horton studioon Salossa, Horto oli tässä vaiheessa jo mukana bändissä, ja äänitti vuonna 1989 tuon suunnitellun EP:n. Vesa Vahtera ja Tero Teränen lähtivät sivariin ja Teemu jäi tekemään päällekkäisäänityksiä ja miksailemaan biisejä. Teemu hieroi ja hiero ja kun nauha jo alun perin oli vanha, kävi niin, että se kului käyttökelvottomaksi. Piti kehittää äkkiä varasuunnitelma.

Teemu soitti Vesalle ja Terolle Jyväskylään, jossa kaverukset suorittivat siviilipalvelusta, että seuraavilla lomilla pitäisi tulla studioon ja äänittää edes pari biisiä, jotta saadaan single aikaiseksi. Vesa luuli että Teemu pelleili. Ei pelleillyt ja uusi aika saatiin aikanaan sovitettua kalentereihin ja Horton studiolla äänitettiin kaksi uutta biisiä, ei niitä jotka oli alun perin suunniteltu EP:lle. Uusi sessio tehtiin vähän hutaisten, jotta homma saatiin nopeasti pois alta ja tämä on jäänyt harmittamaan Vesaa, sillä Vesan mielestä Proud Of Being Myself on GLM:n paras biisi ja nyt siitä tuli soundeiltaan melko kehno. No kyllä se muille kelpasi ja esim. Noise For Heroes kehui sen kunnolla.

Singleen ei tullut A- ja B-puolta vaan 1- ja A-puolet. Lisäksi biisit ovat eri järjestyksessä etu- ja takakannessa; näinkin haluttiin häivyttää sitä kumpi on varsinainen paraatipuoli. Matriisikaiverruksista asia toki selviää, sillä siellä on lainaus joka jatkuu puolien yli. A-puolen (Proud Of Being Myself) kaiverrus on “Multitude of celestial voices will sing round about you …” ja 1. puolella lause jatkuu “… and the earth shall smell of roses evermore”.  Lainaus on niinkin mielenkiintoisesta lähteestä kuin Zap lehden 0 numerosta, ja sieltä Robert Crumbin sarjakuvasta Mr. Natural in Death Valley.

Jarkko Jokelainen teki taas kannet ja liittelehdykän. Kanteen ja lehdykän etusivulle valokuva kopioitiin kopiokoneella lähes mustavalkoiseksi. Liitteessä ei täysin avata sitä miksi levy oli myöhässä, mutta pahoitellaan sitä että se ilmestyi vasta nyt ja että se on single eikä EP. kannet painoi tuttuun tapaan A3 kartonkiarkeille Tehokopiointi ja minä leikkailin ja liimailin niistä pahvikotelot.

Ei nyt liity ihan suoraan tähän julkaisuun, mutta juuri tämän ajankohtaan: Hiljaisten homma oli mennyt sen verran isommaksi, että kirjanpitoa ja muuta taloutta varten tarvittiin joku joka niistä jotain ymmärtäisi. Ratkaisin asian, niin, että kun Tampereen Yliopistossa oli taloustieteiden tiedekuntakunta, niin ajattelin, että kyllä siellä varmaan on myös rokista kiinnostuneita. Tein ilmoituksen Boomin ilmoitustaululle, jossa levy-yhtiö haki talousosaajaa, huimia seikkailuja ja hyvää menoa luvattiin, rahaa ei niinkään. Ilmoitukseen vastasi tasan yksi henkilö. Mutta enempää ei tarvitakaan, kun henkilö on juuri se oikea. Rainer ”Raikka” Vallius astui tämän levy kohdalla mukaan Hiljaisten Levyjen seikkailuihin ja on mukana edelleen. Taas kerran yksi mahtava ja elämän kestänyt ystävyyssuhde alkoi Hiljaisten Levyjen ansiosta.

Hiljaiset julkaisut osa 21 – God’s Lonely Men: Stolen Golden Greats (kasetti; Noisy! Tapes 41 3082 4) 1989

Tässä taas yksi enempi kummallinen julkaisu. God’s Lonely Meniä kun oli katsellut useamman kerran keikalla, niin oli kovasti ihaillut sitä kuinka hienosti kaverit vetivät läpi punk-klassikoita – tai sanoisinko punk-Clashikoita. Ennen kaikkea Garageland oli livenä sellainen veto, että alta pois. Joskus Veskulle sitä ihmettelin, että kuinka te sen noin hyvin osaatte soittaa. Vesku siihen vastasi ihan luontevasti, että jos sitä on seitsemän vuotiaasta asti kuunnellut ja lähes siitä asti soittanut, niin kai se menee. Se oli hetkiä kun tunsin itseni vanhaksi; olin ollut kymmenen vuotta vanhempi kun alkuperäisen ensimmäisen kerran kuulin. Muitakin hyviä lainabiisejä GLM:llä oli, mutta ei niitä oikein voinut levyille laittaa, kun loistavaa omaa materiaalikin yhtyeeltä löytyi.

Tuohon aikaan tuli muutamilta bändeiltä official bootleg –julkaisuja ja jotenkin niistä syntyi idea, että God’s Lonely Meniltä voisi tehdä sellaisen. Ihan officialiksi ei viitsitty mennä, kun olisi pitänyt maksaa Teostot ja tehdä paperitöitä, jne. Hetken ideaa pyöriteltyäni bändin kanssa päädyimme siihen, että teemme bootlegkasetin. Alun perin ajatus oli, että kasetilla olisi pelkkää Clashiä, mutta se muuttui sitten siihen, että mukaan tuli GLM:n kavereiden suosikkibiisejä. Bändi äänitti kuusi biisiä treenikämpällä ja toimitti minulle ”masterin” kasetilla. Kappaleet olivat: Didn’t Tell the Man, Advertising, Garageland, First Time, Do You Love Me? ja Wasted Life. Kaikki muut olivat covereita paitsi Advertising, joka on Vahteran ja Horton käsialaa, mutta sekin merkittiin julkaisuun sopivasti Bachman / Sheldon kaksikon nimiin.

Tyhjät sopivan mittaiset kasetit ostettiin Riihimäen Äänitetuotannosta. Kopioin ne yksi kerrallaan tupladekillä, joka minulla oli. Kasetteja tehtiin muistaakseni 200. Kannet tehtiin käsipelillä ja painettiin Tehokopioinnissa. Kasettien etiketit tehtiin nekin käsipelillä ja kopioitiin tarra-arkille, josta ne leikattiin ja liimattiin kasetteihin.

Kun tätä kasettia ei omiin nimiin laitettu, niin logoksi piirrettiin pupu, jolla on levy toisessa kädessä, ja joka näyttää keskaria. Levy-yhtiö nimi väännettiin muotoon Noisy! Tapes. Bändi jakoi ison osan painoksesta keikoilla ilmaiseksi ja osa kaseteista myytiin Hiljaisten postimyynnin kautta. Levykauppoihin tätä kasettia ei tietenkään jaeltu.