God’s Lonely Menin koko uran kattava kokoelma, jolla on yhtyeen koko levytetty tuotanto + julkaisematta jäänyt single, yksi kokoelmaraita, sekä muita äänityksiä on tänään saatavilla levykaupoista kautta maan.
God’s Lonely Men vaikutti 1986–1992. Se yhdisteli näppärästi vanhaa punkkia (a la Ratsia, Clash ja Stiff Little Fingers) aussirockiin. Yhtye teki yhden kehutun LP ja pari seiskatuumaista ennen hajoamistaan. Sen jälkeen Jarkko Jokelainen jatkoi Flamin’ Sideburnsiin ja Vesa Vahtera on soittanut tusinassa yhtyeessä (mm. Peppermint Lunch, Turun Tauti, Persoonallisuushäiriö, jne). Levyn mukana tulevassa kansivihossa on erittäin kattava tarina yhtyeestä isolla määrällä valokuvia.
Ihan bonuksena tässä kaksi biisiä viime perjantain levynjulkkarikeikailta Vastavirralta:
God’s Lonely Menin koko tuotannon (+ bonuksia) kattava CD All This and Even More! ilmestyy levykauppoihin 2.6. Levynjulkkarikeikka on hiukan ennen tuota päivä, eli 26.5. Tampereen Vastavirta klubilla. Silloin pääsee mukavasti olemaan ensimmäisten joukossa nauttimassa levystä ja sen musiikista. GLM ei ole paljoa keikkaillut viime vuosina, joten nyt on siinä mielessä harvinaista herkkua tarjolla. Lisäksi levyn voi lunastaa keikalta 15 euron hintaan.
Samalla keikalla esiintymässä myös toinen Hiljaisille Levyille levyttävä yhtye Mean Idols. Lisäksi vielä The Toxics sekä Bleeding Radiators. Nyt on 10 euron pääsylippu vastaan tarjolla rockin räminää oikein roppakaupalla. Mainostajan sanoin: Kannattaa tulla kauempaakin.
Parin seiskatuumaisen jälkeen God’s Lonely Men oli valmis äänittämään pitkäsoittoa. Kun bändin kanssa alettiin puhua tuottajasta, niin vain yksi nimi nousi esille, Kari Hipponen. Salon pojille oman kylän sankari oli itsestään selvä valinta. Itsekin oli tässä vaiheessa jo sen verran Hipposeen ehtinyt tutustua, että valinta kelpasi minullekin erinomaisesti. Popedan Costello oli rakentanut studion Nekalassa olevaan vanhaan yleiseen saunaan ja sitä sai vuokrata. Tsekkasin hinnat ja kun ne olivat OK, niin paketti alkoi olla kasassa. Juttelin Karin kanssa, että voisiko hän myös äänittää levyn. Kari ei omasta mielestään ollut oikein sinut äänittämisen suhteen ja ehdotti äänittäjäksi Viitasen Jania. Jania en tuolloin tuntenut mitenkään ja ensimmäinen ajatus oli, että mikään Yö-mies ei tule tätä levyä pilaamaan. Tuli pieni vääntö Hipposen kanssa, mutta Kari piti päänsä ja sovittiin, että Jani tulee äänittämään levyn. Päätöstä, että annoin Karille periksi, olen lukemattomia kertoja kiitellyt. Jani osoittautui nopeasti hienoksi ihmiseksi, todella rautaiseksi ammattilaiseksi, aina sanojensa mittaiseksi mieheksi ja taloudellisesti vaikeina aikoina Jani antoi laskuille rutkasti maksuaikaa. Uskallan sanoa, että Jani on yksi näitä yhden käden sormilla laskettavista tyypeistä joita ilman Hiljaisten Levyjen tarina olisi päättynyt jo hyvän aikaa sitten.
Hipponen otti hommansa tuottajan erittäin tunnollisesti ja osallistui jo esituotantoon. Kari kävi useamman kerran bändin treeneissä kuukauden aikana ennen äänityksiä. Biisit hiottiin tiukkaan kuosiin, sovituksia mietittiin ja Jarkkoa opetettiin ihan metronomilla pitämään tahti vakiona. Kun sitten mentiin studioon, biisit olivat valmiit ja bändi ne erinomaisesti treenannut. Ei tarvinnut kuin laittaa ne narulle. Käytännössä levyn koko materiaali on Vesa Vahteran kynästä, kolme kappaletta Vahtera on säveltänyt yhdessä basisti Teemu Horton kanssa.
Kostin Saunaan – tai Harasoo studiolle, kun paikkaa myös kutsuttiin – mentiin 26. huhtikuuta 1991 ja valmista tuli neljässä päivässä. Äänitykset sujuivat soiton osalta helposti. Laulujen kanssa oli pientä ongelmaa, kun Kari laittoi Vesan laulamaan kaiken kahteen kertaan tismalleen samalla tavalla ja äänen kestämisen kanssa oli pientä ongelmaa. Edes äänitysten jälkeiset baari-illat eivät haitanneet prosessi ja levy syntyi kaikkineen erittäin helposti. Lowdown Shakin’ Chillsin kaverit kävivät laulamassa taustoja yhdelle biisille ja Jani hoiti Yön kosketinsoittajan Mikko Kangasjärven soittamaan pianoa Heaven Sent You biisiin – palkkio tuosta oli Kossupullo.
Levyn masteroi JJ Studiolla kaksikko Hipponen ja Viitanen. Kaiverruksen teki tietenkin Mika Jussilla ja A-puolelle matriisiin kaiverrettiin ”We wanna see you high” ja B-puolelle ”Ball this and store”. Olisikohan B-puolen teksti tullut flipperistä, joka oli Costin Saunan taukotilassa. Kansista en muista kuka ne teki, mutta en ollut niihin tyytyväinen silloin, mutta olin liian kiltti että olisin niihin puuttunut. Albumin nimi All This And More, tulee Vesa Vahteran mukaan Dead Boysin biisitä, eikä bändin omasta saman nimisestä kappaleesta, joka päättää LP:n. Levy ilmestyi 6.9.1991, joka sattui muuten olemaan syntymäpäiväni. Levyn biiseistä Heaven Sent You päätyi ensin Hiljaisten ja Stupidojen promokokoelmalle Twin Peeks & Silent Moments ja aikanaan upealle Pokon julkaisemalle 4 CD:n boxille Sivulliset – Valikoima Suomalaista Vaihtoehtorockia Vuosilta 1985-2000.
Levy sai muuten erittäin hyvät arviot, mutta Rumbassa oli vierailevana kriitikkona jonkun ison levy-yhtiön A&R-mies, joka ihmetteli, että miten Suomessa noinkin hyvän bändin levy julkaistaan demotason soundeilla. Minusta levyn soundit olivat kirkkaat ja hieno, juuri sellaiset kuin haluttuunkin. Liekö näkemysero estetiikassa, vaiko en osaa arvioida omia tuotoksiamme?
Vaikka kaikki olivat tyytyväisiä levyyn ja se myikin ihan kivasti, niin se jäi God’s Lonely Menin viimeksi. Kaverit alkoivat muuttaa pois Salosta. Kasvamista erilleen oli tapahtunut ja tietyillä henkilökohtaisilla ongelmillakin oli osuutensa asiaan. Seuraavan vuoden puolella soitettiin vielä kolme keikkaa ja pari uutta biisiäkin tehtiin, mutta puhti kaikilla GLM:n suhteen vain loppui ja bändi hiipui pois.
Jokelainen siirtyi soittohommissa ensin Lowdown Shakin’ Chillsin loppuajan kokoonpanoon ja sitten Flaming Sideburnsissä. Vahtera on soitellut lukuisissa kokoonpanoissa, joista Hiljaisille on levyttänyt Charming Disappointment. Teemukin on jatkanut musiikkihommissa ja soitti mm. No Shamessa. Niin ja tietenkin: GLM teki comebackin 2000 tietämissä, mukana olivat vanhasta kokoonpanosta Vesa ja Teemu. Kokoonpano äänitti älpeellisen uusia biisejä Saksalaiselle lafkalle, mutta ne jäivät julkaisematta ja studiokustannukset jäivät kavereiden itsensä maksettavaksi.
Tämä levy oli aika vaikea tapaus saada valmiiksi. Melko pian mainion ensimmäisen EP:n jälkeen oli tarkoitus tehdä toinen EP. Bändi meni Teemu Horton studioon Salossa, Horto oli tässä vaiheessa jo mukana bändissä, ja äänitti vuonna 1989 tuon suunnitellun EP:n. Vesa Vahtera ja Tero Teränen lähtivät sivariin ja Teemu jäi tekemään päällekkäisäänityksiä ja miksailemaan biisejä. Teemu hieroi ja hiero ja kun nauha jo alun perin oli vanha, kävi niin, että se kului käyttökelvottomaksi. Piti kehittää äkkiä varasuunnitelma.
Teemu soitti Vesalle ja Terolle Jyväskylään, jossa kaverukset suorittivat siviilipalvelusta, että seuraavilla lomilla pitäisi tulla studioon ja äänittää edes pari biisiä, jotta saadaan single aikaiseksi. Vesa luuli että Teemu pelleili. Ei pelleillyt ja uusi aika saatiin aikanaan sovitettua kalentereihin ja Horton studiolla äänitettiin kaksi uutta biisiä, ei niitä jotka oli alun perin suunniteltu EP:lle. Uusi sessio tehtiin vähän hutaisten, jotta homma saatiin nopeasti pois alta ja tämä on jäänyt harmittamaan Vesaa, sillä Vesan mielestä Proud Of Being Myself on GLM:n paras biisi ja nyt siitä tuli soundeiltaan melko kehno. No kyllä se muille kelpasi ja esim. Noise For Heroes kehui sen kunnolla.
Singleen ei tullut A- ja B-puolta vaan 1- ja A-puolet. Lisäksi biisit ovat eri järjestyksessä etu- ja takakannessa; näinkin haluttiin häivyttää sitä kumpi on varsinainen paraatipuoli. Matriisikaiverruksista asia toki selviää, sillä siellä on lainaus joka jatkuu puolien yli. A-puolen (Proud Of Being Myself) kaiverrus on “Multitude of celestial voices will sing round about you …” ja 1. puolella lause jatkuu “… and the earth shall smell of roses evermore”. Lainaus on niinkin mielenkiintoisesta lähteestä kuin Zap lehden 0 numerosta, ja sieltä Robert Crumbin sarjakuvasta Mr. Natural in Death Valley.
Jarkko Jokelainen teki taas kannet ja liittelehdykän. Kanteen ja lehdykän etusivulle valokuva kopioitiin kopiokoneella lähes mustavalkoiseksi. Liitteessä ei täysin avata sitä miksi levy oli myöhässä, mutta pahoitellaan sitä että se ilmestyi vasta nyt ja että se on single eikä EP. kannet painoi tuttuun tapaan A3 kartonkiarkeille Tehokopiointi ja minä leikkailin ja liimailin niistä pahvikotelot.
Ei nyt liity ihan suoraan tähän julkaisuun, mutta juuri tämän ajankohtaan: Hiljaisten homma oli mennyt sen verran isommaksi, että kirjanpitoa ja muuta taloutta varten tarvittiin joku joka niistä jotain ymmärtäisi. Ratkaisin asian, niin, että kun Tampereen Yliopistossa oli taloustieteiden tiedekuntakunta, niin ajattelin, että kyllä siellä varmaan on myös rokista kiinnostuneita. Tein ilmoituksen Boomin ilmoitustaululle, jossa levy-yhtiö haki talousosaajaa, huimia seikkailuja ja hyvää menoa luvattiin, rahaa ei niinkään. Ilmoitukseen vastasi tasan yksi henkilö. Mutta enempää ei tarvitakaan, kun henkilö on juuri se oikea. Rainer ”Raikka” Vallius astui tämän levy kohdalla mukaan Hiljaisten Levyjen seikkailuihin ja on mukana edelleen. Taas kerran yksi mahtava ja elämän kestänyt ystävyyssuhde alkoi Hiljaisten Levyjen ansiosta.
Tässä taas yksi enempi kummallinen julkaisu. God’s Lonely Meniä kun oli katsellut useamman kerran keikalla, niin oli kovasti ihaillut sitä kuinka hienosti kaverit vetivät läpi punk-klassikoita – tai sanoisinko punk-Clashikoita. Ennen kaikkea Garageland oli livenä sellainen veto, että alta pois. Joskus Veskulle sitä ihmettelin, että kuinka te sen noin hyvin osaatte soittaa. Vesku siihen vastasi ihan luontevasti, että jos sitä on seitsemän vuotiaasta asti kuunnellut ja lähes siitä asti soittanut, niin kai se menee. Se oli hetkiä kun tunsin itseni vanhaksi; olin ollut kymmenen vuotta vanhempi kun alkuperäisen ensimmäisen kerran kuulin. Muitakin hyviä lainabiisejä GLM:llä oli, mutta ei niitä oikein voinut levyille laittaa, kun loistavaa omaa materiaalikin yhtyeeltä löytyi.
Tuohon aikaan tuli muutamilta bändeiltä official bootleg –julkaisuja ja jotenkin niistä syntyi idea, että God’s Lonely Meniltä voisi tehdä sellaisen. Ihan officialiksi ei viitsitty mennä, kun olisi pitänyt maksaa Teostot ja tehdä paperitöitä, jne. Hetken ideaa pyöriteltyäni bändin kanssa päädyimme siihen, että teemme bootlegkasetin. Alun perin ajatus oli, että kasetilla olisi pelkkää Clashiä, mutta se muuttui sitten siihen, että mukaan tuli GLM:n kavereiden suosikkibiisejä. Bändi äänitti kuusi biisiä treenikämpällä ja toimitti minulle ”masterin” kasetilla. Kappaleet olivat: Didn’t Tell the Man, Advertising, Garageland, First Time, Do You Love Me? ja Wasted Life. Kaikki muut olivat covereita paitsi Advertising, joka on Vahteran ja Horton käsialaa, mutta sekin merkittiin julkaisuun sopivasti Bachman / Sheldon kaksikon nimiin.
Tyhjät sopivan mittaiset kasetit ostettiin Riihimäen Äänitetuotannosta. Kopioin ne yksi kerrallaan tupladekillä, joka minulla oli. Kasetteja tehtiin muistaakseni 200. Kannet tehtiin käsipelillä ja painettiin Tehokopioinnissa. Kasettien etiketit tehtiin nekin käsipelillä ja kopioitiin tarra-arkille, josta ne leikattiin ja liimattiin kasetteihin.
Kun tätä kasettia ei omiin nimiin laitettu, niin logoksi piirrettiin pupu, jolla on levy toisessa kädessä, ja joka näyttää keskaria. Levy-yhtiö nimi väännettiin muotoon Noisy! Tapes. Bändi jakoi ison osan painoksesta keikoilla ilmaiseksi ja osa kaseteista myytiin Hiljaisten postimyynnin kautta. Levykauppoihin tätä kasettia ei tietenkään jaeltu.
